keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Aikuinen pelaaja, miten kerrot harrastuksestasi muille?

Miten kertoa uudelle tuttavuudelle harrastuksestaan? Tarvitseeko siitä kertoa tai tarvitseeko sitä salailla? Saako aikuinen harrastaa pelaamista? Kokosin muutaman askeleen peliharrastuksesta kertomiseen toisille aikuisille.



Aikuisuus ja pelaaminen - onko nämä kaksi asiaa mahdollista yhdistää? Moni tuntuu nykyisin jo niin tekevän. On paljon vastuullisia aikuisia, jotka pelaavat vapaa-ajallaan videopelejä, kuka enemmän, kuka vähemmän, kuka mobiilisti, kuka kovemmalla kalustolla.

Tästä huolimatta pelaamisen ympärillä tuntuu toisinaan leijuvan stigma. On joukko tyyppejä, joiden mielestä pelaava aikuinen ei ole aikuinen lainkaan vaan jäänyt lapsen tasolle. Sitten on toinen joukko tyyppejä, jotka ovat huolissaan peliriippuvuudesta, ruutuajasta ja kansan tyhmentymisestä ja katsovat siten asiakseen suomia pelaajia.

On totta, että pelaaminen voi aiheuttaa joskus ongelmia. Toiset ovat herkempiä riippuvaisuuksille kuin toiset ja pelien maailmaan voi jumahtaa toisinaan liian pitkäksi aikaa. Silti samaan aikaan on totta, että monet pelaajat huolehtivat vastuistaan ja velvollisuuksistaan ja käyttävät pelejä rentouttavana viihteenä. Mahdollisesti myös vain yhtenä viihteen lajina muiden harrastusten joukossa. Pelaajat eivät välttämättä ole vain pelaajia. He voivat olla myös kirjallisuusharrastajia tai vaikkapa urheilijoita.

Jokaisella on oikeus harrastuksiinsa silloin, kun ne eivät vahingoita muita. Kun harrastuksena on pelaaminen, miten siitä sitten kannattaa kertoa muille. Keräsin muutaman askeleen, joita voi yrittää noudattaa.

1. askel: mieti, onko sinun ylipäätään kerrottava pelaamisestasi


Onko harrastuksesta kertominen tilanteessa välttämätöntä vai voisiko siitä jättää sanomatta? Salailukaan ei toki aina ole hyvä juttu, varsinkaan jos on oletettavissa, että totuus tulee myöhemmin ilmi. Esimerkiksi on ihan ok jättää työkaverille mainitsematta, missä merkeissä vapaa-aika menee, mutta seurustelukumppanin tämä asia olisi syytä tietää.

2. askel: tunnustele maaperää


Yritä ottaa selvää, mitä keskustelukumppani ajattelee pelaamisesta ylipäätään. Onko hän joskus pelannut itse jotain? Pelaavatko hänen mahdolliset lapsensa? Entäpä joku muu tuttava?

Parhaassa tapauksessa sinun ei tarvitse tehdä enempää kuin ujuttaa sopivia huomautuksia tai kysymyksiä keskustelun lomaan ja jo niiden perusteella toinenkin paljastuu pelaajaksi. Silloin kertominen on luontevaa ja voitte siirtyä puhumaan aiheesta suoraankin. Joku taas voi olla asian suhteen myönteinen, vaikkei itse pelaakaan. Kolmas puolestaan ei ole erityisen kiinnostunut, mutta häntä ei myöskään häiritse muiden pelaaminen. Näille kahdelle ihmistyypille voit varmasti huoletta mainita pelaamisestasi ja se joko herättää keskustelua tai olankohautuksen.

Toisinaan vastaan tulee pelejä kammoksuva tapaus, jolloin voit palata miettimään ensimmäistä askelta. Mikäli koet edelleen tarvetta kertoa pelaamisesta, siirry askeleeseen 3. 

3. askel: puhu yleisellä tasolla


Kun kohdalle osuu niin sanottu vaikea tapaus, voit aloittaa peleistä puhumisen yleisellä tasolla. Mainita voi vaikkapa, mitä hyötyä pelaamisesta on (havainnointikyky, silmä-käsikoordinaatio, rentoutuminen jne., kyllä sinä tiedät). Voit myös mainita, että aikuisia pelaajia on nykyisin paljon ja osa peleistä suunnataan suoraan tälle yleisölle.

Osa ottaa tämän tiedon hyvin vastaan ja saattaa jopa kysäistä, miten tiedät aiheesta niin paljon. Kysymyksen sävystä voi päätellä, onko se puhdasta uteliaisuutta vai onko taustalla piikittelyä.

4. askel: kerro, millaisten pelien parissa viihdyt


Kun olet tullut näin pitkälle, ei salailu todennäköisesti enää kannata. Kerro siis suoraan olevasi aikuinen pelaaja ja samalla voit kertoa, millaisia pelejä tykkäät pelata.

Kokemukseni perusteella useimmat ottavat tämän tiedon neutraalisti vastaan jopa silloin, kun itse vierastavat pelaamista. Jostain syystä olen havainnut tämän ilmiön lisääntyvän sitä mukaa, mitä enemmän ikää minulle on kertynyt. Vähän päälle parikymppisenä tuntui olevan vaikeinta saada osakseen hyväksyntää, kun taas teininä asia oli melkein ok ja nykyisin suht neutraali juttu.

Aina voi kuitenkin tulla vastaan ihminen, joka tyrmää sinut tässä kohtaa. Silloin on hyvä miettiä, aiheuttavatko muutkin asiat hänessä tällaisia reaktioita. Yrittääkö hän rajoittaa sinua muillakin alueilla kuin pelaamisen suhteen? Kyse voi olla myrkyllisestä ihmissuhteesta, jossa toinen osapuoli kontrolloi toista, ja sen kohdalla on syytä harkita tarkkaan, kannattaako sitä jatkaa.

Jos taas pelkästään pelaaminen aiheuttaa niskavillojen pystyyn nousemisen vastapuolessa, mutta muuten pystytte keskustelemaan sivistyneesti, voit päättää, ettet enää palaa aiheeseen enempää. Tämä toimii parhaiten etäisemmissä suhteissa kuin aivan lähipiirissä. Jos perheenjäsenten välillä ilmenee tällaista kitkaa, tilanne on toki hankalampi ja silloin kannattaa yrittää kääntää änkyrän pää hitaasti ja lempeästi näyttämällä konkreettisesti, ettei pelaaminen ole pois toiselta sen enempää kuin salilla käyminenkään. Toisinaan se vie aikaa, mutta voi silti onnistua.

5. askel: pidä kiinni omista oikeuksistasi


Kerroitpa pelaamisesta muille tai et, sinulla on oikeus harrastuksiisi. Jos pelaaminen tuottaa sinulle iloa, pidä siitä kiinni. Aina aikaa ei ole paljon ja muut asiat syövät sen vähänkin, mutta tulee hetkiä, jolloin ehdit taas pelien pariin. Suo ne itsellesi.

Kunnioita silti myös toisia äläkä anna pelaamisen tulla ihmissuhteiden tielle. Kuten sanottua pelien maailmaan on helppo hukkua, älä siis anna sen tapahtua.

Muista myös se, että jos joku ei hyväksy sinua omana itsenäsi, pelaajana, ei hän välttämättä ole huomiosi arvoinen. Jokaisessa meissä on piirteitä, jotka ärsyttävät toisia, mutta niiden kanssa oppii useimmiten elämään, kun kyse ei ole suoranaisesta toisten vahingoittamisesta (jolloin ei toki pidäkään opetella elämään asian kanssa).

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että pelaamisesta kannattaa mainita tuttavapiirille, mikäli sopiva väli tulee. Tämä ihan sen takia, että se viimeinenkin stigma saataisiin joskus karistettua. Kun aikuisten pelaamisesta puhutaan samalla tavalla kuin aikuisten sählykerhoista, siitä tulee osa normaalia arkea, harrastus harrastusten joukossa. 

Lue myös


Peliriippuvainenko?
Miten kolmekymppinen löytää aikaa pelaamiseen?
Mitä tehdä, kun puoliso ei tykkää pelaamisesta?

Minkälaisiin tilanteisiin sinä olet joutunut kerrottuasi harrastuksesta? Onko joskus tullut ikävyyksiä vastaan? Entä positiivisia yllätyksiä?


http://www.pelit.fi/

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

The Zodiac Age -päiväkirja osa 4: Pohdintoja Baschista päähahmona

Final Fantasy XII: The Zodiac Age pitelee minua tiukassa pihtiotteessaan. Tässä postauksessa annan lyhyen katsauksen toiseen viikkooni pelin parissa, mutta pohdiskelen myös, mitä mieltä olen siitä, jos Basch olisikin ollut pelin päähahmo.


Viikon lyhyt summaus


Toinen viikko The Zodiac Agen parissa alkaa olla takana päin. Pelikellossa kiiluu reilut 50 tuntia peliaikaa ja tarinassa olen matkalla Archadesiin. Olen edelleen edennyt rauhallisesti ja tehnyt sivutehtäviä ja hunteja siinä määrin kuin se suinkin on ollut mahdollista. Tällä hetkellä V-rankin huntit kaatuvat jo ihan kivasti, mutta sitä korkeampia en ole vielä uskaltanut kokeilla.

Viikon aikana on pamahtanut myös muutama uusi trophy kokoelman jatkoksi:

Master Thief
Record Breaker
Visions of the Dreamer 
Lista ei ole yhtä pitkä kuin edellisellä viikolla, mutta  toisaalta minulla alkaa kokoelmassa jo olla kaikki helposti saatavat trophyt (viimeisiä juonitrophyja lukuun ottamatta). Ei siis ole mikään ihme, että niiden kertyminen on jo hidastunut huomattavasti.

Yleinen fiilis on pelatessa edelleen mahtava. Vaikka tarina ja maailma ovat tuttuja, viihdyn kummankin parissa. On upeaa katsella välivideoita uudestaan, mutta toisaalta ihan yhtä upeaa on koluta kartan eri kolkkia. Löytämisen riemu on edelleen tallella, vaikka peli ei ole uusi.

Jos Basch olisikin ollut päähahmo...




Minulta pyydettiin Twitterissä, että kertoisin mielipiteeni siitä, jos Basch olisikin ollut pelin päähahmo, kuten pelintekijöillä alun perin oli tarkoitus. Jossain vaiheessa Baschin tilalle päähahmoksi vaihdettiin Vaan ilmeisesti, koska Basch koettiin liian vanhaksi. En tiedä tarinan yksityiskohtia eikä se kai ole oleellistakaan, mutta ajatus erilaisesta päähahmosta on kiinnostava ja siksi aiheellinen ottaa pohdiskelun alle.

Tämä osuus postauksesta sisältää isoja spoilereita, joten jätä lukematta, jos et niitä halua vielä kuulla.

Kuka on kapteeni Basch fon Ronsenburg?


Basch on 36-vuotias sotilas, joka on syntynyt Landiksen valtakunnassa. Hänellä on kaksoisveli Noah. Landiksesta ja veljesten nuoruusvuosista ei paljon kerrota, mutta Landis joka tapauksessa joutui sotaan Archadian keisarikuntaa vastaan. Basch pakeni Dalmascaan, mutta Noah päätyi Landiksen häviön jälkeen Archadiaan, jossa hän nousi jossain vaiheessa tuomari Gabranthiksi. Myös Basch jatkoi sotilaana ja taisteli lopulta Dalmascan joukoissa Archadiaa vastaan.

Kun Archadia kuitenkin onnistui valloittamaan Dalmascan, Basch oli mukana sotilasjoukossa, jonka tavoitteena oli estää kuningas Raminasin salamurha. Tehtävä kuitenkin epäonnistui ja Noah'n avulla Basch lavastettiin syylliseksi murhaan. Todistajaksi tapahtuneelle päätyi pelin päähahmon, Vaanin, isoveli, Reks, joka sittemmin kuoli saamiinsa vammoihin.

Basch vangittiin Nalbinan linnoitukseen kahdeksi vuodeksi, kunnes Vaan, Balthier ja Fran vapauttivat hänet oman pakonsa aikana. Pian tämän jälkeen Baschista tuleekin pysyvä osa päähahmokaartia.

Miten tarina olisi saattanut muuttua, jos Basch olisi ollut päähahmo?




Pelin tarinaa ei kerrota Baschin näkökulmasta, mutta hän on oleellinen osa sitä. Ilman häntä ja hänen kaksoisveljeään ei kuningas Raminasin murhaa olisi voitu ainakaan samalla tavalla lavastaa. Nyt Archadia pääsi kätevästi pesemään kätensä jupakasta.

Baschin ja Noah'n välienselvittely nousee myös pelin loppupuolella merkittäväksi, vaikkakin tämä osuus tarinasta saa vain vähän tilaa ja osa asioista tapahtuu taustalla ilman, että niitä näytetään pelaajalle suoraan. Väläykset riittävät kuitenkin kertomaan veljesten tarinan loppuun.

Jos Basch olisi ollut pelin päähahmo, olisi tarina lähtenyt liikkeelle luultavasti hieman eri tavoin. Voisin olettaa, että Vaan, Reks ja Penelo olisivat pudonneet jutusta pois. Kenties heidän tilallaan olisi ollut jokin toinen hahmo, kenties ei.

Ehkä pelin alku olisi Dalmascan sijaan sijoittunut Landikseen, ehkä olisimme saaneet kurkistuksen Baschin nuoruuteen ja tarkemman kuvauksen siitä, miten hän päätyi Dalmascan ritareiden joukkoon. FFXII -manga kertoo näistä tapahtumista hieman tarkemmin kuin peli, mutta sitä ei koskaan tuotu virallisena käännöksenä länsimaihin ja japaninkielisten alkuperäiskirjojenkin käsiin saaminen voi olla hitusen haasteellista (tai ainakin kallista). Käsittääkseni jostain saattaa jokin fanikäännös löytyä.

Baschin osalta mangaversio paljastaa, että hän taisteli Vosslerin rinnalla sodassa urutan-yensoja vastaan kymmenen vuotta ennen pelin tapahtumien alkua. Lisäksi ennen kuin Ashe ja Nabradian prinssi Rasler oli kihlattu, Nabradiassa nousi uus-rozarrialainen liike, joka uskoi, että poliittiset suhteet kannattaa luoda Dalmascan sijaan Rozarrian keisarikunnan kanssa. Uus-rozarrialaisten tarkoituksena oli salamurhauttaa kuningas Raminas tulevan kihlauksen estäminen. He myös aikoivat lavastaa Archadian syylliseksi murhaan ja siten ajaa sekä Nabradian että Dalmascan kohti Rozarrian odottavia käsivarsia. Dalmascan ritarikunnan nimissä päätettiin, että Basch esittää kuningasta ja salamurha onnistuttiin estämään sekä uus-rozarrialaiset kukistamaan.

Final Fantasy Wikissä on tiivistelmä mangasta. Kiinnostuneet voivat käydä sieltä lukemassa lisää yksityiskohtia. Myös Baschin artikkelissa viitataan jonkin verran mangan tapahtumiin.

Pidän mahdollisena sitä, että pelin alku olisi ollut enemmän mangan alun kaltainen, jos Basch olisi saanut pitää pääroolinsa. Uskoisin myös, että veljesten välinen ristiriita olisi kasvanut vielä suurempaan rooliin ja noussut yhdeksi pelin pääteemoista. Perhesuhteet ovat muutenkin jonkinlainen kipupiste pelin päähahmoille, vaikka Vaanin ja Penelon joukosta jättäisikin. Fran on jättänyt perheensä taakseen, Balthier karannut isältään, Ashe menettänyt koko sukunsa ja Basch tullut veljensä pettämäksi (Noah'n näkökulmasta Basch teki petoksen ensin lähtemällä Landiksesta). Ehkä tähän kipuiluun olisi paneuduttu syvemminkin, jos Basch olisi pääroolissa. Ainakin sellainen ratkaisu olisi ollut minusta varsin mielenkiintoinen, mutta mieluusti pitäisin pelissä siinäkin tapauksessa kaikki ihanat poliittiset suhmuroinnit mukana.

Olisiko minusta Baschin pitänyt olla päähahmo?


Niin, sitten siihen varsinaiseen kysymykseen. Mitä mieltä olen aiheesta? Kysymys ei ole suoranaisesti helppo.

Rakastan Final Fantasy XII:ta sellaisena kuin se on, vaikka Vaan ei ole suosikkihahmolistani kärkipäässä (liekö koko listalla). En pidä häntä itselleni merkityksellisenä hahmona ja jotkut ovat jopa sitä mieltä, ettei hänellä ole lainkaan merkitystä tarinan kannalta. Vaan toimiikin ikään kuin pelaajan silminä, hänen kauttaan tarkastellaan tapahtumia, kun korkeammassa asemassa olevat hahmot pelaavat pelejään ja taistelevat valtaistuimista.

Olen sitä mieltä, että Basch olisi ollut päähahmona Vaania mielenkiintoisempi. Hänessä on enemmän syvyyttä ja särmää, hänen taustatarinansa on kiehtovampi. Lisäksi hän on aidosti aikuinen mies, luotettava, turvallinen ja lojaali ritari. Hänessä on sankariainesta. Minulle tällainen versio Final Fantasy XII:ta olisi maistunut erinomaisesti.

36-vuotias Basch olisi kuitenkin ollut hyvin epätavallinen valinta JRPG:n päähahmoksi. FFXII jakoi nykyiselläänkin mielipiteitä, eivätkä läheskään kaikki nauttineet sen aikuisemmasta ja poliittisemmasta tarinasta, jossa eeppisyydellä ei ole yhtä suurta roolia kuin monessa aiemmassa sarjan osassa. Kolmekymppinen päähahmo olisi saattanut osalle nuoremmista pelaajista olla myös hankalasti lähestyttävä. Kun FFXII ilmestyi, ei kolmekymppisistä pelaajista ollut vielä puhetta samalla tavalla kuin nykyisin. Ehkä tänä päivänä tuo riski olisi uskallettu ottaa? (Tosin en ole aivan varma tästä, kun katson viime aikoina julkaistujen japanilaisten roolipelien päähahmojen ikiä...)

Kaupallisesti ajateltuna Baschin siirtäminen pykälän verran takariviin ja Vaanin nostaminen päähahmoksi hänen tilalleen, saattoi siis olla varsin fiksu ratkaisu. Uskon kuitenkin, että minuun FFXII olisi uponnut ilman Vaaniakin.

En silti enää lähtisi peliä muuttamaan. Sen sijaan toivoisin Final Fantasy XII:n hengessä uutta Ivaliceen sijoittuvaa peliä, jossa yhdistyisi politiikka, laaja maailma, monet eri fantasiarodut ja gambitteihin perustuva taistelusysteemi. Pelin hahmojen ei tarvitsisi olla samoja kuin FFXII:ssa, mutta ehkä tähän peliin voisi valita päähahmoksi aikuisen henkilön.

Lue lisää


The Zodiac Age -päiväkirja osa 1: Ammatinvalintaa
The Zodiac Age -päiväkirja osa 2: Trophyt
The Zodiac Age - päiväkirja osa 3: Ensimmäiset fiilikset


Mitä mieltä sinä olet? Olisiko Baschin pitänyt olla päähahmo vai kenties jonkun muun?

http://www.pelit.fi/

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pelaajan motivaatioprofiilin analyysi

Bongasin jokin aika sitten Peliaika-blogista mielenkiintoisen postauksen, jonka aiheena oli Gamer Motivation Profile -testi. Olen joskus aiemmin kyseistä testiä vilkaissut, mutta silloin en jaksanut siihen tarttua. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja kävin testin tekemässä. Tulokset olivat... no, aika odotettuja.


Mikä on testin idea?


Gamer Motivation Profile -testi mittaa, mitkä asiat motivoivat kyseistä pelaajaa pelaamaan. Jokainen toki tuntee varmasti jo oman makunsa pelien suhteen, joten isoja ylläreitä se ei välttämättä tarjoa. Kivaa ajanvietettä se kuitenkin on ja antaa mahdollisuuden pieneen itseanalyysiin.

Testin kysymykset ovat englanniksi, mutta veikkaisin, ettei se suurimmalle osalle pelaajista tuota vaikeuksia. Kun kysymyksiin on vastattu, testi antaa tuloksia eri kategorioissa ja mittaa niitä prosentein, jotka kuvaavat, miten paljon kyseinen piirre pelaajaa peleissä motivoi.

Oma profiilini


 

Testi kuvaa minua rauhalliseksi, spontaaniksi, rentoutuneeksi, itsenäiseksi, tarinaan keskittyväksi ja käytännölliseksi pelaajaksi. Näistä sanoista hämmästyttää lähinnä tuo spontaani, koska sitä en yleisesti ottaen itseeni liittäisi. Haluaisin kyllä olla spontaani niin pelatessa kuin muutoinkin, mutta se on minulle erittäin vaikeaa. Olen hitaasti lämpiävää sorttia ja minun on saatava rauhassa mutustella asioita, ennen kuin teen päätöksiä.

Toimintakomponentit (9%)


Pelaajat, joilla on alhaiset toimintapisteet suosivat hitaasti eteneviä pelejä, joissa on rauhallinen miljöö.

Tavallaan pidän rauhallisista peleistä ja haluan opetella asiat kunnolla, mutta voin myös nauttia tiivistahtisesta taistelusta ja muista jännittävistä elementeistä. En vain halua, että ne läväytetään naamalleni välittömästi pelin käynnistyessä tai muutoin odottamattomasti (vrt. Final Fantasy XV Chapter 13).

Tuho (8%)


Korkeat pisteet saavat pelaajat tykkäävät räjäytellä peleissä asioita ja aiheuttaa kaaosta. Testi ei kerro, mistä alhaisen pistemäärän saaneet pelaajat tykkäisivät, mutta todennäköisesti jostain seesteisemmästä kuin räjähdyksistä. Minä en välitä ammuskella peleissä toisia pelaajia tai pelata ns. pahisten puolella, joten siinä mielessä en ole yllättynyt alhaisista prosenteistani.

Jännitys (17%)


Jännityspisteiden korkeus kertoo siitä, että pelaaja nauttii nopeatempoisesta ja intensiivisestä toiminnasta sekä haluaa tulla yllätyksi. Juu, ei kuvasta minua. Sain kuitenkin tästä osiosta tähän mennessä korkeimmat prosentit, mikä johtunee siitä, että tykkään kuitenkin siitä, että peleissä on hitusen jännitystä. Haluan kokemuksen olevan jotain muuta kuin arkista elämää ja kaipaan seikkailun fiilistä.

Sosiaaliset komponentit (4%)


Pelaajat, jotka saavat sosiaalisuudesta alhaisen prosentin, suosivat yksin pelaamista ja itsenäisesti toimimista.. Niin minä! Moninpelit aiheuttavat minulle usein jopa kohtuutonta stressiä ja ahdistusta niin paljon kuin niistä haluaisinkin pitää. Vaikka pelaisin kavereidenkin kanssa, koen hirveitä paineita omasta suoriutumisestani ja otan todella raskaasti omat mokani (muiden eivät haittaa niinkään). Yleensä kehitän vielä tähän päälle sellaisen "anteeksi, että olen olemassa" -asenteen, joka latistaa intoa entisestään. Jos taas joudun pelaamaan toisia pelaajia vastaan, saatan jopa hävitä tahallani, etten joutuisi jatkamaan toista kierrosta epämiellyttävässä tilanteessa.

Kun taas pelaan yksinäni, tilanne on aivan toinen (vaikka kaveri istuisi vieressä seuraamassa). Kyllä kirosanat toisinaan lentelevät, mutta mokat eivät tunnu samalla tavalla maailmanlopulta kuin porukassa pelatessa. Ragequiteja toki joskus tulee, mutta ne eivät ahdista. En koe niiden takia olevani jotenkin epäkelpo ja rasite muille, kunhan pihisen kiukusta hetken itsekseni. Pääasiassa yksin pelatessa fiilikseni on hyvä ja nautin tuosta laatuajasta omassa, hyvässä seurassani.

Kilpailu (8%)


Korkean prosentin saavat pelaajat nauttivat kilpailusta toisten pelaajien kanssa oli kyse sitten kaksintaisteluista tai tilanteista, joissa tiimit pelaavat toisiaan vastaan. Kyse voi olla myös siitä, että haluaa olla vaikkapa oman porukkansa paras parantaja.

Noh, mites minä sitten? Joo, totta kai haluan olla hyvä ja miksei paraskin. Tiedostan kuitenkin jo heti kättelyssä, etten ole. Itse asiassa taidan olla aika huono pelaaja (tai ainakin minulla on huono pelaajaitsetunto) verrattuna moniin kavereihini, jotka tuntuvat olevan ihan pro-tasolla kaikessa, mitä ryhtyvät pelaamaan.

Miksi siis kilpailla, kun ei kuitenkaan pärjää? Mieluummin haastan yksin itseäni ja pieksen omia saavutuksiani rauhassa.

Yhteisö (5%)


Jos tästä osiosta saa korkean prosentin, se tarkoittaa, että nauttii sosialisoimisesta pelaamisen aikana. Tällaiset pelaajat tykkäävät ryhmäytyä ja jutustella muiden pelaajien kanssa. He voivat kuulua isoon kiltaan ja tykkäävät työskennellä yhteisen päämäärän eteen.

Tämä on nyt vähän hassu juttu omalta kannaltani. 5% on tosi vähän pisteitä. Jos mietin elämää pelaamisen ulkopuolelta, nautin ihmisten kanssa yhteyksissä olemisesta introvertistä luonteestani huolimatta. Ja kyllä, viihdyn muiden pelaajien kanssa. Minä en vain halua pelata heidän kanssaan!

Luulen, että tämä liittyy siihen huonoon pelaajaitsetuntoon. Tämä ei ole kenenkään muun vika (jos joku kanssani pelannut nyt alkoi asiaa miettiä) vaan kyse on oikeasti minun korvieni välistä, joka ei aina toimi ihan niin kuin sen pitäisi.

Tavallaan nautin siis yhteisöön kuulumisesta ja haluan olla osa sitä, mutta sitten haluan kuitenkin eristäytyä omiin oloihini. Haluan syödä ja säästää sen kuuluisan kakun, joka tässä kohtaa toivottavasti ei ole valetta. Minulla on kiva määrä pelaavia kavereita, ja ehkä joskus jopa opin nauttimaan heidän kanssaan pelaamisesta.

Huippusuorituskomponentit (4%)


Matalan prosentin saanet pelaajat nauttivat siitä, että voivat olla pelissä spontaaneja ja suosivat pelejä, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja antavat virheet anteeksi.

No, nyt ymmärrän, miksi se spontaanius oli kuvauksessani! En ajatellut sitä tuolla tavoin. Totta kyllä on, että suosin tavallaan tuttuja ja turvallisia pelityyppejä ja pysyn erossa armottomista ja strategia painotteisista peleistä, vaikka ne saattaisivat minua joskus tarinallisesti kiinnostaakin.

Haaste (6%)


Epäyllättävästi korkeat pisteet saavat pelaajat nauttivat haasteesta ja haluavat hioa pelitaitojaan huipulle saakka. Heille jokainen erittäin vaikea bossiottelu on innostuksen aihe.

Minun mielestäni haastetta saa kyllä olla, mutta en halua joutua koko ajan pakertamaan äärirajoillani. Toivon myös peliltä sitä, että kovat haasteet on taktikoinnin lisäksi mahdollista voittaa kovalla työllä eli vaikkapa grindaamalla hahmot niin sanotusti ylilevelille. Myönnän kuitenkin, että on aika jeba fiilis, kun voittaa vaikean taistelun, vaikkeivät hahmot olleet siihen vielä aivan valmiita. The Zodiac Agessa olenkin saanut nauttia tästä tunteesta, koska mielikuvissani elää yhä ajatus tietyistä bosseista hyvin vaikeina. Nyt olen voittanut ne kuitenkin, vaikka levelini eivät ole olleetkaan sitä kuin aiemmilla pelikerroilla. Kyse voi olla siitä, että osaan näissä taisteluissa jo taktikoida, tai sitten vain siitä, että peliä on helpotettu alkuperäisestä. Mutta samapa tuo, kun pelaaminen on kuitenkin nautittavaa.

Strategia (10%)


Pelaajat, jotka nauttivat tarkasta päätöksien teosta ja strategian suunnittelusta, saavat helposti korkeat pisteet tästä kohdasta. Minun prosenttini ei ole korkea, mutta se on korkeampi kuitenkin kuin monessa muussa osiossa.

Joissain peleissä tykkäänkin miettiä ja suunnitella strategioitani, esimerkiksi juuri Final Fantasy XII:n parissa. Kyseisen pelin osalta se johtunee siitä, että olen pelannut sitä paljon. Oikeasti taktikointiin perustuvista peleistä en sen sijaan jaksa innostua. Esimerkiksi Final Fantasy Tacticsissa en ole koskaan päässyt alkua pidemmälle, koska en vain jaksa. Sen tarina kyllä kiinnostaa kovasti...

Saavutuskomponentit (9%)


Pelaajat, jotka suhtautuvat rennosti pelien saavutuksiin (esim. trophyt) eivätkä erityisemmin huolestu sijoittumisestaan tai edistymisestään pelin parissa, saavat tästä osuudesta usein alhaisen prosentin.

Eipä juuri yllätä, haha! Tykkään kyllä kerätä saavutuksia tililleni, mutta minulle se ei ole mikään itsetarkoitus pelaamisessa. Ne tulevat, jos tulevat, enkä useinkaan jaksa nähdä erikseen vaivaa saadakseni jonkin virtuaalipystin. Harvoja poikkeuksia on osunut kohdalle, mutta ne ovat juuri sitä. Poikkeuksia.

Valmiiksi saaminen (20%)


Wuhuu, korkein prosenttini tähän mennessä! Korkean prosentin saavat haluavat suorittaa pelissä kaiken: tehdä jokaisen tehtävän, kerätä kaikki keräilyesineet ja selvittää jokaisen salaisuuden.

Jep, eli 20% ei todellakaan nosta minua tuohon ryhmään. Tykkään suoritella asioita ja nykyisin pyrinkin tekemään peleissä mahdollisimman paljon asioita jo ensimmäisellä (ja valitettavasti usein viimeisellä) pelikerralla. Jos jokin juttu tuntuu kuitenkin liian työläältä tai muuten hankalalta, jätän sen sikseen. En esimerkiksi koskaan suorittanut NieR: Automatassa Speedstar-sivutehtävää, koska se olisi vaatinut paitsi erinomaisia liikkumistaitoja ja kontrolloituja hyppyjä, myös pelihahmon nopeuskykyjen maksimointia. Liikaa säätöä, ei kiitos. Sama pätee joihinkin salaisiin bosseihin. En vain koe, että niiden voittaminen on kaiken sen vaivan arvoista.

Valta (9%)


Korkean prosentin saavat pelaajat haluavat tulla erittäin voimakkaiksi. He haalivat pelin parhaita aseita ja maksimoivat pelihahmonsa statseja.

Totta kai voimakkaat aseet ovat kiva juttu ja otan sellaisen vastaan, jos peli sen tarjoaa. Harvemmin kuitenkaan olen saanut haltuuni mitään superaseita ihan jo kunnianhimon puuttumisen takia. Zodiac Spearin tosin kävin hankkimassa alkuperäisessä Final Fantasy XII:ssa, mutta en oikeastaan pidä sitä erityisenä saavutuksena.

Pelihahmojeni statseista en juuri jaksa välittää. Siis totta kai kiinnitän niihin huomiota, mutta ne eivät ole minulle tärkein asia. Minun ei tarvitse tietää, miten saavutan optimaalisen tason, riittävän hyvä riittää minulle.

Luovuuskomponentit (21%)


Taas nousivat prosentit, mutten vieläkään pääse siihen joukkoon, joka luetaan korkeimpiin tuloksiin. Pelaajat, joilla on alhainen tulos, kuten minulla, suhtautuvat pelityyliinsä käytännöllisesti ja hyväksyvät pelin maailman sellaisenaan testailematta sen rajoja. Luovemmat tyypit pyrkivät joskus jopa muokkaamaan pelin maailmaa.

Sanoisin testin osuneen tässäkin hyvin oikeaan. Minun luovuuteni ei näy siinä, että testailen pelien rajoja. Otan maailman sellaisenaan ja nautin siitä, mikäli se on ylipäätään mieleeni. Toisaalta pelimaailmat kyllä herättävät minussa paljonkin luovuutta, mutta ammennan siitä kirjoitustyöhön. Se taas ei pelaamisessa näy.

Tutkiminen (13%)


Jos tästä osiosta saa korkean prosentin, se tarkoittaa, että pelaaja pelaa "mitä jos" -asenteella. Hän tutkii ja kokeilee, mitä pelissä tapahtuu, jos saman asian tekeekin eri tavalla tai jos vaikkapa pyrkii ulos maailman laidalta.

Tykkään kyllä tutkia pelimaailmaa ja saatan käyttää siihen paljon aikaa. Harvoin kuitenkaan jaksan metsästää bugeja, joiden avulla pääsisi esimerkiksi kartan ulkopuolelle. Minun "mitä jos" -asenteeni näkyy jälleen kerran kirjoittamisessa, jos esimerkiksi innostun raapustamaan fan fictionia suosikkipelistäni.

Suunnittelu / sommittelu (38%)


Ja prosentit sen kuin nousee!

Korkean prosentin saavat pelaajat tykkäävät ilmaista yksilöllisyyttään pelien maailmassa ja voivat esimerkiksi panostaa oman hahmon luomiseen huomattavasti aikaa. Toisaalta he voivat myös fiksata vaikkapa avaruusaluksensa ulkonäköä tai kaupunkinsa yksityiskohtia.

Omien hahmojen tekeminen onkin parasta, mitä esimerkiksi länsimaalaisista roolipeleistä tiedän. Tykkäsin siitä myös tosi paljon Final Fantasy XIV:ssä. Ongelmani onkin vain se, etteivät nämä pelit muiden elementtiensä vuoksi vedä minua niin kauhean vahvasti puoleensa.

Suunnitteluintoni painottuu myös hyvin vahvasti nimenomaan hahmoihin. Voin joskus saada jonkinlaisen sisustuspuuskan mikäli pelissä on mahdollista saada oma asunto, mutta yleisimmin en jaksa panostaa tuollaisiin juttuihin kovin paljon. Esimerkiksi Final Fantasy XV:ssä Regalian tuunaaminen ei vain jaksanut kiinnostaa minua. Lätkäisin moogle-tarran konepeltiin ja se oli sitten siinä.

Immersiokomponentit (55%)


Nyt päästiin asiaan! Pelaajat, jotka saavat tästä osiosta korkeat pisteet, haluavat että pelissä on mielenkiintoinen kerronta, hahmot ja miljöö, jotta he voivat uppoutua maailmaan täysillä.

Tämä on juuri minua. Maailma ja hahmot ovat minulle todella tärkeitä miltei pelissä kuin pelissä. Haluan imeytyä hahmojen tarinaan sekä elää ja hengittää pelin maailmaa. Minulle peli on erittäin hyvä, kun nämä kaksi asiaa sitouttavat minut kunnolla. Jos näissä mättää, jää vaikutelma usein vain ihan kivaksi.

Fantasia (13%)


Korkeat prosentit saavat pelaajat haluavat voivansa muuttua joksikuksi toiseksi pelissä ja olla jossain muualla kuin omassa todellisuudessaan. He nauttivat siitä, että voivat tutkia maailmaa vain tutkimisen vuoksi.

Olisin ehkä itse antanut itselleni hieman korkeamman prosentin. Minun ei tarvitse kuvitella itseäni peliin eikä välttämättä samastua päähahmoonkaan, eikä pelkkä maailman tutkiminen missään nimessä riitä minulle. Silti pelit ovat minulle todellisuuspakoa ja mahdollisuus sukeltaa maailmoihin, joihin en muuten koskaan pääsisi matkustamaan. Pelissä minäkin voin olla sankari.

Tarina (88%)


Pelaajat, jotka haluavat yksityiskohtaisen tarinan ja moniulotteiset, mielenkiintoisen taustatarinan omaavat pelihahmot, saavat korkean prosentin tästä kohdasta. He paneutuvat mielellään yksittäisten hahmojen taustatarinoihin.

Hetken jo luulin, etten löytäisi tästä testistä mitään, mikä motivoisi minua pelaamaan, mutta totuus oli näköjään lopussa. Olen monesti sanonutkin juoksevani hyvien tarinoiden perässä ja nauttivani taidokkaasti tehdyistä hahmoista. Se pitää edelleen paikkansa ja näköjään korostuu erittäin vahvasti myös tässä testissä.

Kuten alussa arvelin, ei suuria yllätyksiä tullut, mutta itseanalyysia oli silti hauska kirjoittaa. Ehkä testi myös hieman vahvisti jo olemassa olevaa käsitystäni siitä, millainen pelaaja olen ja mikä minua ylipäätään innostaa.

Lue myös


Peliaika:  Gamer Motivation Profile -testin tulokset ja oma analyysi
Gamer Motivation Profile Test
Nykyinen pelaajaindentiteettini

Oletko sinä tehnyt saman testin? Yllättikö tulos?

http://www.pelit.fi/