keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Pitkä taival World of Final Fantasyn parissa

Ostin World of Final Fantasyn julkaisupäivänä 28.10.2016 ja se on minulla edelleen kesken. Pelikellossa komeilee vajaat 40 tuntia yhteistä taivalta Reynnin ja Lannin kanssa, enkä tiedä, onko edessä oleva matka vielä pitkä vaiko hyvinkin lyhyt.


Kun kuulin World of Final Fantasysta ensimmäistä kertaa, minulla oli epäilykseni sen suhteen. Aavistelin sen olevan pienoinen rahastusautomaatti, johon ilmestyy loputtomasti uusia (vanhoja) hahmoja championeiksi rahaa vastaan peliin lunastettavaksi. No, tässä olen ollut väärässä. Muutama DLC peliin on tullut, mutta eipä niitä kasapäin ole ilmestynyt. (Enkä muuten vieläkään ole päässyt PSN:stä lataamaan sitä ilmaiseksi luvattua Balthieria, mutta ehkä se sitten ei koskenut Eurooppaa... murh.) Olen siis valmis myöntämään, että erehdyin.

Kun peliin sitten tartuin, se vaikutti ihan mukavalta ajanvietteeltä. Taistelu ei tuntunut kovin monimutkaiselta ja nostalgian nälkäisen ruokahalua kutiteltiin mukavasti vanhojen Final Fantasy -hahmojen esiintymisillä. Toisaalta päähahmokaksoset eivät juuri tehneet vaikutusta vaan tuntuivat kilpistyvän kumpikin yhteen ominaisuuteen: toisella on ruuvi liian löysällä ja toisella se on kiristetty liian tiukalle. Saadaanhan tästä konfliktia hahmojen välille, mutta tarpeeksi toistettuna se alkaa jo puuduttaa.

Keskeytyksiä ja uusia aloituksia



En ole peliä sentään ihan alusta aloittanut uudestaan, mutta se on silti keskeytynyt useamman kerran. Ensin se jäi Final Fantasy XV:n jalkoihin, sitten Tales of Berserian ja lopulta vielä NieR: Automatan. Kaikissa väleissä kyllä pelailin sitä vähän ja vakuuttelin itselleni, että nyt pelaan sen loppuun tai Bahamut minut vieköön. Sitten tuli jotain kiinnostavampaa ja peli jäi pölyttämään hyllyä.

Nyt olen ollut parisen kuukautta taas siinä pisteessä, että peli piti aloittaa pitkän tauon jälkeen uudestaan. Aloitin ja olenkin pelaillut takkuisasti aina silloin tällöin eteenpäin. Tavallaan haluan nähdä tarinan loppuun asti, mutta jokin tässä nyt kirraa.

Siispä pelaaminen on taas jäänyt ja sitten olen ruoskinut itseäni aloittamaan uudestaan. Olen aiheuttanut itselleni umpikujan, jossa tunnen huonoa omatuntoa siitä, etten ole pelannut taaskaan. Tämän takia en sitten ole voinut pelata mitään muutakaan, koska "nyt minun pitää saada World of Final Fantasy läpäistyä". Tiedän, tiedän, kyseessä on täysin itse aiheutettu olematon ongelma, mutta joskus tuolla korvien välissä tapahtuu kummia juttuja.

Siispä pelaan pätkän, turhaudun ja olen monta päivää pelaamatta. Lopulta pakotan itseni taas pelaamaan pätkän, turhaudun uudestaan ja olen monta päivää pelaamatta. Ei kuulosta ihan fiksulta toiminnalta.

Kun kaikki alkaa ärsyttää...


Olen pähkäillyt mielessäni, mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Ihan tosissani haluan tykätä pelistä ja tavallaan tykkäänkin, mutta sitten en taas tykkääkään.

Minusta on ihanaa, että vanhat hahmot ovat päässeet esiintymään pelissä, mutta osa tuntuu olevan ihan vääränlaisia. Esimerkiksi Squall ei tunnu yhtään omalta itseltään enkä saa oikein otetta Vivistäkään. Toisaalta Farisin ja Quistisin näkeminen yhdessä sai sydämet pomppimaan silmissä. Sisäinen fanityttöni siis kamppailee ristiriitaisten tunteiden vallassa.

Pelin luolastot tuntuivat aluksi olevan hyvässä tasapainossa suhteessa tarinapätkiin, mutta matkan edetessä ne ovat tuntuneet koko ajan pidemmiltä. En ole aivan varma, ovatko ne sitä oikeastikin, mutta ainakin fiilis on hyvin vahva. Viimeistään puolivälissä huokailen jo, että voisiko luolasto kohta loppua, eivätkä toistuvat satunnaistaistelutkaan jaksa innostaa.

Taistelut ovatkin alkaneet tuntua puuduttavilta. Vaikka ensin oli kiva nappailla otuksia omaan kokoelmaan, kehittää niitä ja testailla erilaisia taitoja, nyt vain tuskastun, jos pitäisi siepata jokin uusi. Vielä karseampaa on, jos sitä pitäisi vielä jaksaa kehittääkin. En vain jaksa.

Ja sitten ne hahmot! Vaikka alkuun virnistelin pitkin matkaa, nyt otsasuoneni alkaa tykyttää aina, kun Lann avaa suunsa (eikä Reynn ole paljon parempi). Kaipaisin hahmoille enemmän persoonaa ja monipuolisempaa vuorovaikutusta.


Vika pelaajassa?


Ehkä totuus on, etten vain ole World of Final Fantasyn kohderyhmää. Ei se ole pelinä mitenkään umpisurkea (jos nyt ei maailman paras teoskaan), mutta lopulta se ei vain taida iskeä minuun.

Olen pettynyt, mutten tiedä, olenko pettynyt enemmän peliin vai itseeni. Mietin edelleen, jatkanko eteenpäin pinnistelyä saadakseni pelin roikkumasta listoilta vai luovutanko suosiolla. Onko tässä puurtamisessa enää mitään järkeä?

Toisaalta asioiden kesken jättäminen on aina vähän kurjaa, ja onhan pelillä ollut hetkensä. Ajoittain olen jopa nauttinut siitä. Täytynee varmaan nukkua vielä yksi yö, ennen kuin teen päätöksen suuntaan tai toiseen.

Onko sinulla samanlaista kokemusta jostain pelistä? Kuinka helposti droppaat pelin, jos et enää nautikaan sen pelaamisesta?


http://www.pelit.fi/

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Steamin kesäale ja ihana hamstraamisen tarve

Steamin kesäalet alkoivat taas ja pelitarjouksia on varmasti kytännyt yksi jos toinenkin pelaaja. Pelikirjastot täyttyvät edullisista pikkuostoksista, jotka joko korkataan myöhemmin tai sitten ei.



Olen varsin myöhäisherännäinen Steamin suhteen ja ollutkin siellä vasta muutaman vuoden. Liityin eräänä joulukuuna alejen aikaan, koska halusin RPG Makerin silloin tarjouksessa olleen version. En tosin koskaan jaksanut perehtyä sen saloihin eikä oma peli näin ollen lähtenyt oikeasti syntymään, mutta tulin avanneeksi oven Steamin ihmeelliseen maailmaan.

Tuon tapauksen jälkeen olenkin ostanut pelejä Steamistä lähinnä alennusten aikaan. Toivelistalle on myös kertynyt kaikenlaista, joskaan en ole varma, koska ostan kyseiset pelit ja vielä epävarmempaa on, pelaanko niitä koskaan. Silloin tällöin ostan jonkun listalla pitkään roikkuneen teoksen.

Toisenlaista tarinaakin silti kuulee. On kuulemma ihmisiä, jotka ostavat kasoittain pelejä aina alennusten aikaan ja hamstraavat ne sitä kuuluisaa myöhempää hetkeä varten. Ei ole olennaista, tuleeko tuo myöhempi hetki koskaan, mutta ainakin siihen on varauduttu. Tämä voi siis olla fiksua (säästämistä) tai sitten tyhmää (tuhlaamista turhakkeeseen), mutta onko olennaista kummasta on kyse? Eikö tärkeintä ole saatu mielihyvä? Ainakin olet tukenut pelintekijää, vaikket koskaan peliä sitten lopulta pelaisikaan.

En voi varsinaisesti kummastella tällaista hamstraamista, koska itse ostan kirjoja samaan tapaan, ja rehellisesti sanottuna, on noita pelejäkin tullut aleista kahmittua. Ei tosin sylikaupalla kerralla ja yleensä enemmänkin fyysisinä kopioina kuin digitaalisina. Esimerkiksi Dirge of Cerberus: Final Fantasy VII oli tällainen ostos ja lojui ainakin pari vuotta muoveissa, ennen kuin oikeasti korkkasin sen.

Jonkinlainen metsästäjä-keräilijävietti iskee siis päälle, kun näkee omia suosikkeja tai muuten kiinnostavia pelejä tarjouksessa. Tulee tunne, että tämä täytyy hankkia, se kannattaa hankkia juuri nyt, kun sen edullisesti saa. Sitä miettii, että mitä jos en nyt osta ja myöhemmin haluan kuitenkin pelata. Sitähän saattaa joutua tuolloin myöhemmin maksamaan pelistä täyden hinnan. Sitä paitsi, sehän täydentää kokoelman oikein kivasti ja tyydyttää hetkeksi keräilytarpeen, kunnes huomaa taas, millä kokoelmaa voisi seuraavan kerran täydentää. Kierre on loputon, mutta keräilyvimma taitaa olla meissä sisäänrakennettuna.

Onko sitten paha asia ostaa alennuksesta läjäpäin pelejä (joita ei välttämättä koskaan ehdi pelata)? No, yhtä hyvin voi kysyä, onko paha asia ostaa alennusvaatteita tai -elokuvia? Et luultavasti tarvitse näistä mitään juuri nyt. On eri asia ostaa tarpeeseen kuin silkkaan haluun perustuen. Äkkiseltään ajateltuna voisi myös sanoa, että pelejä harvemmin kukaan suoranaisesti tarvitsee ja totta onkin, etteivät ne ole hengissä pysymisen kannalta kriittisiä siinä missä ruoka ja riittävä vaatetus ovat. Onko elämässä sitten kyse siitä, että täytyy vain selvitä hengissä ja hankkia aina pelkkä tarpeellinen? Jollekulle voi toki olla, mutta harvemmalle kuitenkaan.

Pelit ovat nautintoaineita, viihdettä, tarkoitettu kulutettaviksi. Niitä hankitaan, koska niillä tuodaan perustarpeiden tyydyttämisen päälle jotain lisäarvoa omalle elämälleen. Pelit eivät ehkä pidä hengissä, mutta niillä voi hoitaa omaa henkistä hyvinvointiaan. Siinä missä joku toinen nollaa päänsä katsomalla joka arki-ilta Salkkareiden uuden jakson, toinen käynnistää pelin ja sukeltaa sen maailmaan unohtaen hetkeksi omat huolensa. Kyse on samasta ilmiöstä, vaikka toteutustapa on erilainen.

Eikö silloin ole ihan okei valita, että ostaa omilla rahoillaan juuri sellaista sisältöä, josta tietää nauttivansa? Eikö ole ihan okei, että aikuinen päättää nyt haalia useamman tarjouspelin "pahan päivän varalle"?

Totta kai Steamin kesäale on "kaupallista hapatusta" (kuten kaikki muukin myynti), mutta se myös vastaa olemassa olevaan kysyntään. Ihmiset haluavat viihdettä elämäänsä ja pelit tarjoavat sitä osalle. Miksipä ei siis ottaisi aleista kaikkea irti ja nappaisi kirjastoonsa sitä kiinnostavaa peliä, jota on jo hetken vähän katsellut?

Ärsyynnytkö sinä alennusmyynneistä vai tutkitko tarjontaa mielenkiinnolla? Entä oletko jo tehnyt Steamin aleista hyviä löytöjä?


http://www.pelit.fi/

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Lisää peliblogeja

Suomeen mahtuu monta hyvää peliblogia, joista ajattelin tällä kertaa esitellä muutaman. Näitä blogeja käyn itse lukemassa ja kenties joku niistä iskee sinunkin  makuusi. Kommenttiboksiin voit jättää toki vielä oman vinkkisi.



Minun piti tänään puhua E3-messuista. Katselin kyllä messuvideoita, mutta loppujen lopuksi E3:n anti ei saanut minua inspiroitumaan. Kyllä, odotan Final Fantasy XII: The Zodiac Agea, kyllä, Stormblood näyttää hienolta ja kyllä, Lost Sphear kiinnostaa. Myös Life Is Strangen esiosa vaikuttaa kivalta, mutta mikään näistä jutuista ei ole niin iso, että jaksaisin vääntää siitä kokonaisen postauksen. Siispä E3-postaus jää nyt väliin ja sen sijaan päätin tosiaan listata muutaman lukemani peliaiheisen blogin.

Mikkoakin kiinnostaa

Mikko kertoo blogissaan niin peleistä kuin elokuvistakin sekä kirpparilöydöistään. Hän myös listaa säännöllisesti erilaisia alennuksia. Minun kannaltani tämä on kätevää, koska olen laiska etsimään tuollaisia uutisia itse, mutta nyt ne näkyvät suoraan blogipäivitysten virrassani.

Mikko arvostelee pelaamiaan pelejä ja välillä myös kertoo kokemuksiaan esimerkiksi tuoreista pelikonsoleista.

Tästä blogiin: Mikkoakin kiinnostaa

Peliaika

Peliajan Lassi kirjoittelee omasta pelaamisestaan, mutta myös pelimaailman ilmiöistä ja ajankohtaisista asioista. Lisäksi hän myös arvostelee pelejä omien sanojensa mukaan harrastajan silmin.

Ja jos haluat käydä lukaisessa toisenlaisen näkemyksen tämän vuoden E3:sta, kannattaa vilkaista Peliajan postaus aiheesta.

Tästä blogiin: Peliaika

Fluojnin blogi Pelit.fissä

Fluojnin pelimaku eroaa jossain määrin omastani (tosin tykkäämme kumpikin hyvin paljon Final Fantasy XII:sta), mutta hänen juttujaan on joka tapauksessa ilo käydä kurkkimassa. Pidän hänen kirjoitustyylistään.

Kyseinen blogi on ehkä hitusen informatiivisempi kuin omani, joten jos tykkäät peleihin liittyvästä nippelitiedosta, saatat viihtyä erittäin hyvin.

Tästä blogiin

She Never Left Wonderland

Senjan blogi sisältää paljon nörttiasiaa ja peleistäkin puhutaan huomattavasti. Toisaalta on blogissa myös esitelty, miltä näyttää pelaajan asunto tai miltä ylipäätään näyttää nörtti, kuin myös pohdittu, voiko olla liian vanha nörtiksi. Jos olet viihtynyt kirjoittamieni pelaaja-lifestylepostausten parissa, saatat viihtyä myös She Never Left Wonderlandissakin.

Vaikuttaa siltä, että Senjan mielenkiinnot pelipuolella painottuvat hieman eri tavalla kuin minun. Siinä mielessä siis suosittelisin myös hänen bloginsa pariin, jos haluat lukea muutakin kuin minun höpinöitäni JRPG:stä.

Tästä blogiin: She Never Left Wonderland

RAGEQUIT

RAGEQUITia kirjoittavat Laru ja Jore. He ovat kaksi pelaamisesta innostunutta nuorta naista ja tarjoavat naisnäkökulmaa pelaamiseen. He myös mainostavat blogiaan lähes spoilerivapaana, joten sisältö sopii (pääsääntöisesti) myös juonipaljastuksia pelkäävälle.

Varsinaisen pelisisällön lisäksi blogissa käsitellään aihepiiriä likeltä liippaavia asioita, kuten sitä, mistä peliaikaa oikein voisi aikuiselämän kiireiden keskellä löytää.

Tästä blogiin: RAGEQUIT

___

Tässä ei varmastikaan ole Suomen ainoat laadukkaat ja mielenkiintoiset peliblogit vaan muitakin on tarjolla. Voit vapaasti linkata oman suosikkisi kommentteihin, niin löydämme kaikki kenties uutta luettavaa.

Olen myös iloinen siitä, että peleistä kirjoitetaan erilaisilla otteilla ja näkökulmilla. Blogit eivät ole toistensa kopioita vaan jokaisella on se oma juttunsa. Loistavaa!


http://www.pelit.fi/