keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Yhdeksän syytä






Eli seuraavaksi on tarkoitus listata yhdeksän syytä pelata Final Fantasy IX:ää. Syyt eivät ole edes tarkoitettu universaaleiksi totuuksiksi vaan lähinnä ne edustavat henkilökohtaisia mielipiteitäni. Samaa mieltä saa toki olla ;) Syyt eivät ole tärkeysjärjestyksessä, vaikka olenkin ne numeroinut.

Syy I: Tarina
Final Fantasy IX:n tarina tuntuu pintapuolisesti melkoisen valoisalta ja iloiselta, kun vertaa peliä sarjan kahteen aiempaan osaan. Ainakin tämä on se ensi vaikutelma, joka minulle pelaajana tuli. Kuitenkin tarinan edetessä tulee mukaan synkempiä ja syvällisempiä teemoja kuin ensivilkaisulta olisi odottanut. Muun muassa kuolema ja rakkaiden menettäminen näkyvät teemoina useamman hahmon näkökulmasta.

Toisaalta tarina on myös ihanan perinteinen fantasiaseikkailu ympäri maailmaa, joka pitää pelastaa julmalta kohtalolta. Kaikki saa kenties alkunsa niinkin "pienestä" jutusta kuin prinsessan sieppaamisesta, mutta paisuu lopulta eeppisiin mittasuhteisiin, kun koko olemassa oleva todellisuus vaarantuu. Pelaajaa johdatellaan hiljalleen syvemmälle tarinan syövereihin, kunnes irrottautuminen on lähes mahdotonta.

Syy II: Maailma
Verrattuna kahteen aiempaan osaan minuun vaikutuksen teki fantasiamaailma. VII:n ja VIII:n maailmat ovat enemmän sci-fi-painotteisia tai vähintäänkin lähempänä meidän todellisuuttamme kuin IX:n maailma. Gaialla eletään 1800-luvun alkupuolta ja se näkyy teknologiassa, hahmojen vaatetuksessa kuin myös rakennuksissa. Lisäksi maailmaa kansoittavat hyvin erilaiset olennot ihmisten lisäksi. Näistä hyvinä esimerkkeinä ovat Burmecian valtiota asuttavat rotat, Conde Petiessä piileksivät kääpiöt ja oman kylän itselleen perustaneet black maget.

Maailman maisemat ovat kaunista katseltavaa ja maailmankarttaa tutkii silkkaa uteliaisuuttaan. Toki se ei avaudu kerralla kokonaan, mutta ehkä se on vain hyvä. Ei tule ahmittua makeaa mahantäydeltä välittömästi.

Syy III: Hahmot
Viittasinkin hahmoihin jo, mutta puhutaan hetki kahdeksasta päähahmosta. He ovat kaikki omia, mielenkiintoisia persooniaan. On vaikea olla tuntematta heitä kohtaan mitään. Osa ihastuttaa, osa vihastuttaa. Lisäksi hahmokaarti on siitä mielenkiintoinen, että joukossa on ainoastaan kaksi ihmistä. Pelin päähahmo, Zidane, on genomi ja hänen seurassaan seikkailevat summonerit Garnet ja Eiko, black mage Vivi, rotta Freya ja qu Quina. Ihmisiä edustavat ritari Steiner sekä palkkionmetsästäjä Amarant, jonka ihon vihertävä sävy on kylläkin saanut minut ajoittain miettimään, onko hänkään oikeasti ihminen.

Päähahmoista tykästyin alun perin Zidaneen ja Garnetiin, joista pidän kyllä edelleen. Nykyisin kuitenkin myös Eiko on noussut suosikeihini, vaikka ensimmäisellä pelikerralla en voinut sietää tuota tärkeilevää kuusivuotiasta neitokaista. Steiner myös sai minut repimään hiuksia raivosta, mutta nykyisin ritari on ihan ok... Vivi on ollut yksi suosikkihahmoistani alusta lähtien ja on sitä edelleen. Hän on ihanan pohdiskeleva, kömpelö ja suloinen, siitä ei pääse mihinkään.

Lisäksi minun täytyy tunnustaa, että olen jonkinasteinen pahisten fanityttö. En siis voinut olla kiinnittämättä huomiotani Kujaan. Luulin kyseistä hahmoa aluksi naiseksi, mikä on  hämmentävää, sillä häneen kyllä viitataan usein englannin kielen sanalla "he". Ehkä minun olisi syytä kehittää sisälukutaitoani? No, kyllä minulla myöhemmin kuitenkin selvisi Kujan todellinen sukupuoli, joskin olen edelleen sitä mieltä, että mieheksi hänen ulkonäkönsä on varsin tyttömäinen. Joka tapauksessa kyseisen hahmon taipumus runoiluun ja tietynlainen keikarointi on minusta hyvin viehättävää. Pidän Kujasta jokaisella pelikerralla aina hieman enemmän.

Syy IV: Kehityssysteemi

Kehityssysteemillä tarkoitan lähinnä tapaa, jolla taidot opitaan pelissä. VII:ssa esiintyvät materiat ovat ihan kiva juttu ja VIII:n junction-systeemikin nykyisin ok, mutta nuorempana en siitä niin perustanut. Sen sijaan IX:ssä esiintyvä systeemi vei minut mukanaan, jokin siinä vain ihastutti.

Pidän edelleen siitä, että taidot opitaan aseista ja muista vastaavista esineistä, jonka jälkeen ne ovat käytössä joko suoraan tai voidaan kytkeä päälle ability-kiviä käyttämällä. Helppoa, kätevää ja käytössä olevia taitoja on helppo vaihtaa hetkessä, ainakin sitten, kun on oppinut, mitä mikäkin taito tekee. Jaksan puuhastella tämän homman parissa yllättävän paljon.

Syy V: Musiikit
IX:ssä ei kenties ole niin mahtipontia kappaleita kuin esimerkiksi One-winged Angel tai Liberi Fatali, mutta mielestäni Nobuo Uematsu on joka tapauksessa tehnyt jälleen loistavaa työtä. Monet kappaleet jäävät mieleen ja niihin tykästyy.

Omia suosikkejani ovat esimerkiksi Vivi's theme, Place to Call Home, You're Not Alone, Wicked Melody ja Melodies of Life, jonka laulaa Emiko Shiratori. Mielestäni kappaleet sopivat erinomaisen hyvin niihin kohtiin ja niille hahmoille, joille ne on tarkoitettu. Ne myös koskettavat ja jäävät mieleen. IX:n soundtrack on sellainen, jota olen kuunnellut paljon ihan muutenkin kuin pelatessa. Pidän sitä hyvin inspiroivana, mutta tarvittaessa se toimii myös muun tekemisen taustamusiikkina.

Syy VI: Viittaukset muihin sarjan peleihin
IX:ssä on hyvin paljon viittauksia sarjan aiempiin osiin, mutta myös muihin peleihin, Tähtien sota -elokuviin ja numero yhdeksään. En ala luetella näitä kaikkia tässä, koska ne voi kuka tahansa joko selvittää itse pelaamalla tai yksinkertaisesti googlaamalla, jos pahasti sattuu laiskottamaan.

Itse olin pelannut vain seiskaa ja kasia, kun sain ysin ensimmäisen kerran käsiini. Minulta jäi siis hyvin paljon viittauksista tuolloin huomaamatta, mutta toki noteerasin joitain noihin kahteen aiempaan osaan liittyvää. Oli vinkeä tunne huomata, että "tässäpäs onkin nyt jotain tuttua". Esimerkiksi olin aivan innoissani, kun Prima Vistan bändi soitteli Evil Forestissa Rufus' Welcoming Ceremony -kappaletta.

Myöhemmin olen huomannut viittauksia myös muihin peleihin, koska nyt on jo kokemusta useammasta osasta. Uuden viittauksen huomaaminen on aina yhtä hauskaa, nautin siitä älyttömän paljon ja yleensä jaan innostukseni muille mahdollisille paikallaolijoille, kiinnosti heitä tai ei ;D

Syy VII: Kaksinpeli
Käsittääkseni tätä ominaisuutta ei olla nähty kovin monessa Final Fantasyssa. Voidaan toki olla montaa mieltä siitä, onko kaksinpeli hyvä vai huono ominaisuus, mutta pakkohan sitä ei ole käyttää, jos siitä ei pidä. Kaksinpelihän toimii IX:ssä vain taistelutilanteessa, jolloin kumpikin pelaaja pelaa omilla hahmoillaan. Hahmot määritellään kummallekin etukäteen.

Itse olen kokeillut sitä lähinnä pikkuveljeni kanssa ja totesin, että se on oivallinen keino turhautua toiseen ja saada aikaiseksi riita. Onhan se turkasen ärsyttävää, jos toisen pelitaktiikka poikkeaa omasta todella paljon ja sitten pitäisi kuitenkin päästä tavoitteeseen jotenkin.

Sanoisin joka tapauksessa, että ominaisuus on ihan kokeilemisen arvoinen, jos pelaa peliä jonkun kanssa yhdessä. Ainakin myös toiselle tulee jonkinasteinen osallistumisen tunne... tai sitten seurauksena on vain molemminpuolinen suunnaton turhautuminen.

Syy VIII: Osa kokonaisuutta
Tämä nyt on tietysti hyvä syy pelata mitä tahansa Final Fantasya, mutta mainitaan nyt silti. Yhdeksäs peli on osa mahtavaa pelisarjaa eikä sitä kannata jättää välistä, jos sarjasta on muutenkin innostunut. Muistelen myös lukeneeni jostain, että sarjan isä Hironobu Sakaguchi on sanonut, että FFIX on sellainen peli, jonka hän on aina halunnut tehdä. Ehkä sekin on jo syy sinänsä ottaa selvää tästä pelistä.

Syy IX: Inspiroivuus
Peli kokonaisuudessaan on minulle hyvin inspiroiva. Musiikit herättävät paljon tunteita ja pelissä jää muutamia kohtia avoimeksi, mikä kutkuttaa mielikuvitustani. Vannoutuneena fanficcarina en osaa olla ajattelematta (tätäkään) peliä potentiaalisena kirjoitus-fandomina.

Lisäksi pelissä on paljon kiinnostavia hahmoja, joista haluaisi tietää enemmän kuin kerrotaan. Kun asiaa pohdiskelee tarpeeksi, inspiraatio alkaa taas jyllätä ja mielikuvitus kehittelee uusia taustatarinoita, jotka vaatisivat päästä paperille. Toisaalta tämäkin voi olla huono puoli, sillä aikaa kaiken kirjoittamiseen ei aina yksinkertaisesti riitä. Onneksi en ole ainoa inspiroitunut, vaan myös muita samanlaisia löytyy. On siis mahdollisuus lueskella muiden pohdiskeluja silloin, kun omia ei ehdi naputella.

Peli ei kuitenkaan inspiroi minua ainoastaan kirjoittamisen saralla. Alla yksi osoitus siitä, mitä voi inspiraation puuskassa voi syntyä.

2 kommenttia: