torstai 26. toukokuuta 2011

Siedätyshoitoa

Olin viime viikonloppuna Helsingissä tapaamassa ystäviäni sekä miittaamassa Kristallimaailman (suomalaisen Final Fantasy fan fictionin foorumi) väkeä. Miitin jälkeen kaksi ystävääni piti minulle siedätyshoitotuokion koskien Finaleissa esiintyviä torneja, tarkalleen ottaen sitä pahinta: Pharoksen majakkaa.



Homma toimi niin, etten itse saanut pelata, vaan minun tuli katsella, kun toinen ystävistäni pelasi. Alku meni hiukan ohitse, koska raastava nälkä vaati toimenpiteitä, mutta loppuajan seurasin kyllä melkoisen kiltisti. Sanoisin, että Pharoksen alemmat kerrokset (huom! ei alapuoliset kerrokset, ne ovat kokonaan oma lukunsa, niihin tarvittanee lisähoitoa) sujuivat aika kivuttomasti. Jostain syystä minua hermostuttaa black orbsien metsästäminen ja hermostutti se nytkin, muttei yhtä pahasti, kun ei itse tarvinnut pidellä ohjainta.

Bossitaistelut olivat minun näkökulmastani kivuttomia. Tosin niitä en ole niin kammoksunutkaan. Kun menin Pharokseen ensimmäistä kertaa, ongelmana olivat riviviholliset eivät bossit... niin omituiselta kuin se saattaakin kuulostaa.

Sanoisin, että peli meni aika hyvin. Edes kohta, jossa pitää luopua yhdestä "taidosta" (kartta, esineet, taiat tai aseet), ei ahdistanut pahemmin. Ystäväni valitsi esineet, itse olen aina valinnut kartan, mikä on voinut olla syynä ahdistukseen. Vaikkei vanhoissa Finaleissa ole ollut samanlaista karttaa kuin näissä uudemmissa, olen jotenkin tullut siitä riippuvaiseksi. Kartan puuttuminen aiheuttaa jonkinasteista hermostuneisuutta. Esineiden puuttuminen ei niinkään. En vain ole raaskinut itse koskaan luopua niistä, koska olen ajatellut, että jos kuitenkin tarvitsen... siitä huolimatta, etten käytä esineitä juuri ollenkaan. Ensi kerralla siis taidan tehdä saman ratkaisun kuin ystäväni.

Ahdistavin kohta oli kenties se, jossa on valittava oikean värinen "pylväs", että pääsee eteenpäin. Ei valinta sinänsä, senhän voi luntata tarvittaessa läpipeluuohjeesta, mutta yhdellä alueella hengailee harmaita lentäviä lohikäärmeitä, ja ei, vaikka pidän yleisesti ottaen lohikäärmeistä, ne otukset eivät ole kivoja. Olen joskus ottanut niiden kanssa yhteen erittäin huonoin seurauksin.

Pakoon onneksi pääsee, mutta kohta oli silti sellainen, että olisin halunnut mennä peiton alle piiloon... eli hermoilen sitä luultavasti jatkossakin. Sanoisin kuitenkin, että muu torni sujui hienosti. Ei se niin kamalalta vaikuttanut tuota kohtaa lukuunottamatta, joten voitanee sanoa, että tehtävä onnistui melkein täydellisesti.

Mainittakoon vielä, että se kohtaus huipulla on kaiken vaivan ja ahdistuksen arvoinen. Tällä hetkellä olen melkoisen varma, että se on kaikkien aikojen suosikkikohtaukseni Final Fantasy -historiassani. Siinä tapahtuu niin paljon ja niin monien hahmojen välillä. Sanaton viestintä on yhtä kiehtovaa, ellei jopa kiehtovampaa, kuin sanallinen ja tunnelma on käsinkosketeltava.

Jeps, ehkä tästä tornikammosta vielä joskus toivutaan. Ainakin nyt on otettu askel eteenpäin. Kiitokset vain Crow ja Emmi, erityisesti Crow, koska sinähän sitä ohjainta pitelit ja idean keksit ;)

2 kommenttia:

  1. Kesällä sitten jatkuu siedätyshoito alakerran suhteen, ehdin siihen mennessä varmaan kehittää hahmojani tarpeeksi ;). Ei vaan, ihan oikeasti haluaisin päästä hengailemaan sinne Pharoksen alapuolisiin osiin, koska se siellä soiva musiikki on suunnilleen parasta, mitä XII:sta löytyy.

    Tajusin muuten itsekin tuolla pelikerralla, kuinka hienoja ne kohtaukse Pharoksen huipulla ovatkaan. Olin siihen saakka jotenkin kuvitellut, että hehkutit sitä vain Franin ja Balthierin takia, mutta tosiaan, aika paljon siellä tapahtuu vähän kaikkien välillä. Itse tykkään varmaan eniten Baschin, Ashen ja Gabranthin jutuista, vielä enemmän meidän hienojen spekulaatioidemme jälkeen.

    Mutta hyvä jos tornikammo edes hieman helpotti, kyllä se siitä jossakin vaiheessa. Ja hyvässä seurassa on aina ilo pelata, tarkoitusperistä ja pelistä riippumatta. Ensi kertaa odotellessa.

    VastaaPoista
  2. Heh joo, se voisi kieltämättä olla kiva idea, jos aikaa vain löytyy. Itselläni on yhdessä tallennuksessa melko hyvin kehitetyt hahmot, joten sitäkin pystyy hätätapauksessa käyttämään. Pitäisi joskus kyllä palata senkin tallennuksen pariin ja hommailla puuttuvat Esperit plus tehdä hunteja lisää. Minulla on vain paha tapa aloittaa peli aina alusta (koska myös siellä alkupuolella on hienoja kohtauksia), jolloin vanhojen tallennusten pelaaminen jää...

    Mutta niin, Pharoksen alapuolisissa kerroksissa olen käynyt sen verran, että yritin suorittaa Ixion-huntin. Jäin millin päähän voitosta, mutta toista kertaa en silti ole yrittänyt (fiksua juu). En muista, millainen musiikki siellä soi, mutta pitäisi varmaan käydä kurkkaamassa joskus.

    Fran ja Balthier ovat varmaan yksi suurimmista syistä, miksi Pharoksen huipusta pidän, mutta on siinä toki paljon muutakin. Minä vain keskityn ilmapiraateista kohkaamiseen ;D Baschin, Ashen ja Gabranthin välillä tosiaan tapahtuu hyvinkin paljon. Cidin ja Balthierin välillä myös. Sitten on Reddas ja Gabranth, joskin se nyt on pikkujuttu noihin muihin verrattuna.

    Oikeastaan vain Vaanin ja Penelon roolit jäävät aika pieniksi. Vaan vänkää veljestään taas kerran, mutta oikeastaan Gabranth ei edes huomioi klopin väninöitä vaan keskittyy enemmän Asheen (Okei, Gabrant yrittää lyödä Vaania, mutta Reddas tunkee siihen väliin). Penelon rooli taitaa olla kauhistella takana ja rynnätä Franin luokse oikealla hetkellä :D

    Mutta juu, ehkä siitä tornikammosta päästään vielä eroon. Siinähän ei ole mitään järkeä, varsinkin kun kyse on fiktiivisistä torneista. IRL-torneissa ei ole mitään pelottavaa... ainakaan ennen kuin jokin lonkerohirviö päättää hyökätä sellaisessa kimppuuni xD

    Seuraavaa kertaa odotellessa tosiaan. Toivottavasti päästäisiin pian pelailemaan, mutta taitaa tässä vielä hetki mennä.

    VastaaPoista