lauantai 28. toukokuuta 2011

"Tämä on minun tarinani!"

Suuri nälkäinen seikkailu, viimeistä kampaajaa etsimässä, Tiduksen kootut toilailut...



Jep. Olemme nyt neljä kertaa kokoontuneet tietyllä porukalla pelaamaan FFX:ä läpi. Osa on pelannut pelin aiemmin, osa ei ole koskaan sitä kokeillut. Hyvin on joka tapauksessa sujunut. Oikeastaan kolme ensimmäistä kertaa menivät oikein mallikkaasti eteenpäin, kertaakaan ei edes tarvinnut pysähtyä grindaamaan. Aiemmin vaikeilta tuntuneet kohdatkin hoituivat varsin kivuttomasti, eivätkä cloisterit olleet niin loputtoman pitkiä ja hankalia kuin muistelin.

Ensimmäiset vaikeudet tulivat eteen nyt neljännellä pelikerralla. Edessä oli kolmas Seymour-taistelu, johon aikoinaan jumahdin peräti kolmeksi vuodeksi (suurin osa ajasta tosin meni siinä, etten vain yksinkertaisesti viitsinyt enää yrittää). Tälläkin kertaa Game Over läjähti ruutuun aika turkasen monta kertaa, en tainnut enää edes pysyä laskuissa.

Grindaamiseen menikin sitten useampi tunti, mutta ainakin oli hyvää juttuseuraa sinä aikana. Tuli myös dupattua uusiksi ennen taistelua tuleva välidemo. Tidus ja Seymour keskustelivat kampaajasta ja Tiduksella taisi olla hiuslakka hukassa (lienee helppo päätellä, että Seymourilla lakka ei todellakaan ole hukassa).

Myös seuraava bossitaistelu sai meidät repimään hiuksia päästämme tai ainakin minut. Olimme fiksusti Seymourin jälkeen juosseet karkuun aika monesta "ärsyttävästä" rivitaistelusta, joten yhtäkkiä olimmekin bossitaistelussa ilman overdriveja sen enempää hahmoilla kuin aeoneillakaan.

Taistelu venähti pitkäksi, mutta voitettiin kuitenkin Lulun biolla. Joo, ei ehkä se tyylikkäin voitto, mutta voitto kuitenkin. On tuota taktiikkaa tullut käytettyä pari kertaa aiemminkin, kun on hätä iskenyt. Mm. Sochen Cave Palacen aavevihollisen (FFXII) olen kerran hoitanut tuolla tavoin, samoin Orphanin Final Fantasy XIII:n lopussa. Toimiva kikka, jos vain onnistuu pitämään oman porukan hengissä riittävän kauan.

Illan päätteeksi pääsimme Zanarkandiin, jossa seikkailemista jatkamme heinäkuussa. Tidus siis nähköön nälkää siihen asti... tosin taitaapa kaveri joutua näkemään nälkää vielä sen jälkeenkin, ruokaa ei pelissä näytä kovin usein olevan tarjolla, vaikka poika on useampaan kertaan ilmaissut olevansa nälkäinen.

Kaiken kaikkiaan nämä peli-illat ovat olleet varsin antoisia, vaikka hahmoja onkin dissattu urakalla (tai ehkä juuri siksi ;D). Auronista ei ole valittamista, mutta esim. Tidus ja Wakka ovat saaneet melkoista arvostelua osakseen, erityisesti Tidus. Hauskaa oli, kun seurasin yhden peliä aiemmin pelaamattoman reaktioita ensimmäisen illan aikana. Ehdimme pelata ehkä viitisen minuuttia, kun hän jo tokaisi: "Mikä tota jätkää vaivaa?!?"


Niin, se on erittäin hyvä kysymys, johon en taida osata vastata. Siispä tyydyn vain olemaan tyytyväinen siihen, etteivät omat uneni ole (yleensä) yhtä ärsyttäviä.

2 kommenttia: