perjantai 29. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 21

Päivä 21 - Paras Final Fantasy -paritus

Oletan nyt, että tämä tarkoittaa paritusta, joka selkeästi esiintyy jossakin pelissä. Ehkä pelkät eri suuntiin tulkittavat vihjaukset eivät tällä kertaa riitä. Tämä aiheuttaakin ongelman, koska olisin listannut parhaiksi parituksiksi Balthier x Fran (FFXII), Fang x Vanille (FFXIII) ja Vincent x Yuffie (FFVII). Nyt en kuitenkaan voi tehdä sitä, koska mikään noista ei ole virallisesti kaanonia.

Jostain syystä valmiina tarjoillut paritukset eivät tässä pelisarjassa minua ihan kamalasti kutkuta. Rydia ja Edge (FFIV) ehkä, mutta eikös sekin jää vihjailujen tasolle? Silloin sitäkään ei voi oikein laskea. Vitosessa ei taida parituksia ollakaan (tai sitten en ole vielä tarpeeksi pitkällä), kutosessa kaikkien tyttöystävät ovat järestään kuolleita, seiskassa... No, Tifa x Cloud ei ole enää OTP minulle. Vincent x Lucrecia voisi olla ihan kiva, mutta en silti menisi listaamaan sitä suosikikseni, koska Yuffie.

Mitä kasiin tulee... Squall ja Rinoa ovat kyllä niin kamalia, että ansaitsevat toisensa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että voisin sanoa edes pitäväni parituksesta. Kasissa iskee oikeastaan vain Quistis x Seifer (joka ei ole kaanonia), mutta tietysti Irvine x Selphie on myös ihan kiva.

Mitä vielä on jäljellä?

Final Fantasy IX
- Zidane x Garnet
- Freya x Sir Fratley
- Steiner x Beatrix
- Cid x Hilda

Final Fantasy X / Final Fantasy X-2

- Tidus x Yuna
- Wakka x Lulu
- Dona x Barthello
- Plus jatko-osassa vielä jotain muitakin, joita en nyt vain muista

Final Fantasy XII / Final Fantasy XII: Revenant Wings

- Ashe x Rasler
- Vaan x Penelo

Final Fantasy XIII
- Snow x Serah

Oikeasti aika iso osa noista saa minut vain kauhistelemaan. Beatrix ja Steiner... eeh? Wakka ja Lulu... tuplaeeh? Dona ja Barthello.. yrp. Snow ja Serah... omfg. Itse asiassa myös Lucrecia ja Hojo menevät tähän kategoriaan. Ehkä saan joskus aikaiseksi avauduttua kunnolla näistä pareista.

Näissä valmiissa parituksissa on oikeasti se vika, että joko ne ovat aivan käsittämättömiä tai sitten vain eivät kiinnosta. Jälkimmäisten kohdalla pariutuminen ei millään muotoa haittaa, mutta ei siinä mitään kovin hienoakaan ole. Näköjään pidän enemmän parituksista joiden suuntaan vihjaillaan, joskin listaltani taitaa löytyä myös sellaisia, joihin ei edes anneta viitteitä. Silti olen edelleen varma, etten ole repäissyt Vincent x Yuffieta tyhjästä silloin teininä. En vain tiedä, mistä sen revin, koska silloin en vielä ollut löytänyt tietäni FF fan fictioninkaan pariin.

Okei, ehkä olen kierrellyt ja kaarrellut aiheen ympärillä nyt tarpeeksi ja kertonut riittävän laajasti mielipiteeni Square Enixin valmiista parituksista. Ei tätä oikeasti nyt niin kovin paljon edes tarvitse miettiä, kun vaihtoehdot ovat mitä ovat.

Zidane x Garnet menee ehdottomasti ylitse muiden. Siitä rakkaustarinasta tykkäsin todella paljon vuosien ajan. Nykyisin se tosin alkaa hipsiä kohti sitä tylsien paritusten kategoriaa, mutta samaan aikaan siinä on erikoista nostalgiaa. Sitä paitsi Zidane on edelleen ihan hauska ja herttainen kaveri. Garnet on alkanut vaikuttaa minusta koko ajan naiivimmalta ja rasittavammalta, mutta jollain tasolla pidän hänestä silti edelleen.

Ovat ne aika suloisia yhdessä...

torstai 28. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 20

Päivä 20 - Parhaat Final Fantasy -hiukset

Alan olla voiton puolella näissä jo. Eilinen haaste sai minut repimään omia hiuksiani, mutta tänään voisin keskittyä muiden kuontaloihin.

Mietin edelleen sitä parhaan määritelmää, mutta toisaalta tähän kohtaan minulla on jopa omat kriteerini. Tosin määrittelen ne miehille ja naisille eri tavoin, mikä voisi aiheuttaa ongelmia. Ihme kyllä tällä kertaa niin ei kuitenkaan ole.

Ennen kuin kerron vastaukseni, minun on pakko sanoa, että pidän FF-hiuksista erittäin paljon. Tunnen mystistä viehätystä erikoisia kampauksia kohtaan, joten siinä mielessä Final Fantasyiden hiusmuotia katselee oikein mielellään. Toisaalta pelit ovat hämärtäneet normaalin rajaa. Olen muutamaan otteeseen törmännyt siihen, että joku tuttavani (joka ei siis pelaa Finaleita) kauhistelee kampausta X, oli nyt sitten peleistä tai jostain muualta. Olen siinä sitten tuijotellut kyseistä ilmestystä ja ihmetellyt, mikä siinä on vialla, ihan normaalitapaushan siinä vain on kyseessä.

Niin, jotain minussa varmaan on naksahtanut, kun normaalia on esimerkiksi tämä:


Weiss - Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus

Tai tämä:
Yuj - Final Fantasy XIII
Tiedän ihmisiä, jotka jäävät katsomaan kyseisiä kampauksia hyvin hämmentyneinä, mutta itse en edes kiinnittänyt Weissin hiuksiin erityistä huomiota. Totesin tyylin olevan samaan suuntaan kuin Cloudilla ja unohdin koko asian. Vasta myöhemmin erään mesekeskustelun aikana tajusin, että ehkä letissä olikin jotain omituista.

Mitä taas Yujin hiuksiin tulee, niihin kiinnitin kyllä huomiota. Siniset hiukset nyt vain sattuvat olemaan aika turkasen hot tai no, turkoosit tässä tapauksessa. Yuj oli muutenkin niitä pelin harvoja mieshahmoja, joista ylipäätään kiinnostuin. Luultavasti herran hiustyylillä on osuutta asiaan. Ja ei, en pitänyt tuotakaan tyyliä erityisen epänormaalina.

Mainittakoon vielä, että tämä sentään sai minutkin jo tuijottamaan:

Seymour - Final Fantasy X
Jep, tuossa kulkee tämän neidin normaalin raja... tai itse asiassa tuossa kohtaa se vihdoin ylittyy. Seymourin kampaus on vain jotain käsittämätöntä. Koska herralla on kuitenkin kivat kasvot ja erittäin miellyttävä ääni, voin ehkä elää myös tuon letin kanssa.

Mutta jos nyt vihdoin menisin asiaan. Mikään noista edellisistä ei nimittäin ollut vastaukseni kysymykseen. Oli vain pakko päästä avautumaan asiasta, varsinkin kun siitä on tullut lähiaikoina mesessäkin höpistyä.

Valintani perustuu nyt puhtaasti henkilökohtaisiin mieltymyksiini (niin kai nämä kaikki ovat perustuneet?). Naisten osalta en osaa parasta hiustyyliä sanoa, mitään ei-kivaa ei ole tullut vastaan. Toisaalta ei sellaista täydellistä tyrmäystä tule miestenkään puolelta mieleen... eikun tuleepas, mutta palaan siihen kohta.

Miehillä (myös irl) pidän erityisesti pitkistä hiuksista. Niiden tosin tulee olla hyvin hoidetut, mitään takkuista rasvalettiä en halua katsella. Lisäksi hiusten tulee olla riittävän paksut, etteivät ne näytä hiirenhännältä (Renon niskassa roikkuva "ponnari" tosin on asia erikseen). Väri ei ole niin justiinsa, erikoisemmat toki pistävät paremmin silmään ja herättävät huomioni. Toisaalta silti värilläkin on väliä. Se ei ole välttämätön vaatimus muuta kuin tässä kohtaa, kun minun on valittava parhaat hiukset. Siksipä värivalintani on musta.

Jep, vastaustani ei siis ole vaikea arvata. Parhaat FF-hiukset omistaa: Vincent Valentine Final Fantasy VII -pelisarjasta.

Ja nyt sitten seuraa kuvaspämmiä, kärsikää.


 Tässä Vincent on Final Fantasy VII:n potrettikuvassa. Hiukset huomasin jo tuolloin. Pitkät ja mustat, mutta eivät silti tavanomaiset. Tykkäsin kovasti myös tuosta "piikkityylistä", joka niihin on saatu. Osaan, juu, selittää hyvin, mutta ehkä kaikki tajuavat, mitä tarkoitan.

Dirge of Cerberusta pelatessa havainnoin, että Vincentin tukka näyttää takaapäin aika sotkuiselta, jopa takkuiselta. Peligrafiikoilla siis. Sitä miehen selkää tuli tuijoteltua aika paljon, joten väkisinkin tuollaisen seikan pani merkille. Laitetaan se nyt kuitenkin grafiikoiden piikkiin sekä sen, että miesparka joutui juoksentelemaan ties missä ammuskellen Deepgroudin sotilaita, ei siinä ehdi välttämättä hiuksistaan koko ajan huolehtia.

Seuraava kuva on napattu Dirge of Cerberuksen loppudemosta. Tästä jo näkee, että Vincentin hiukset ovat kauniin silkkiset ja pehmeät. Takuista ei ole tietoakaan. Ne näyttävät siltä, että haluaisin työntää sormeni niiden sekaan ja ihan vain keskittyä tunnustelemaan. Voisin tuijotella tuota kuvaa ikuisuuden ja haaveilla herran hiuksista. No, okei, voisin haaveilla jostain muustakin, mutta koska tämä on julkinen blogi, en ala avautua aiheesta tämän enempää ;)

Vielä kuva Vincentistä Turk-ajoilta. Silloin hänellä ei ollut vielä pitkiä hiuksia, joista niin kovin tykkään, mutta minun on myönnettävä, että tuo lyhyt musta tukkakin näyttää syötävän hyvältä. Koko mies itse asiassa on erittäin hot ja söpö ja ihana ja kaikkea.

Joka tapauksessa pidän enemmän Vincentin nykyisestä lookista, mutta halusin nyt vain lisätä tämän kuvankin ja kertoa, etteivät nuo lyhyet hiukset ole ollenkaan paha vaihtoehto.

No niin, nyt on taas fanityttöilty urakalla. Seuraava aihe onkin sitten paras paritus, joten voitte vain kuvitella, millaista skeidaa silloin on luvassa. Teitä on varoitettu ;D

//edit:

Unohdin sitten sen täydellisen tyrmäyksen kokonaan xD Noh, ei se mitään. Olen nyt puhunut niin paljon pitkien mustien hiusten puolesta, että on pakko sanoa, että Hojon (Final Fantasy VII) ponnari vain ällöttää minua. Osansa tosin voi tehdä se, että äijä on muutenkin niin etova, että mikään ei voi tilannetta pelastaa.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 19

Päivä 19 - Paras Final Fantasy -vaatetus

*hakkaa päätä pöytään*

Siis oikeasti?! Kuka tähän pystyy vastaamaan? Pidän lähes tulkoon kaikista FF-vaatteista, jos Yangin hymiöpöksyjä ei lasketa ja nekin ovat oikeastaan ihan hupaisat. Toisaalta olin kyllä valmis kesäkuussa lähettämään Nomuralle antifanipostia, kun yritin epätoivoisesti saada Vanille-cossiani kasaan (vikahan ei tietenkään ole osaamattomuudessani, ehei ;P).

En edes tiedä, millä kriteereillä rankkaisin parhaan. Onko paras sama kuin hotein? Ei varmaankaan. Entä sama kuin kaunein tai käytännöllisin? Hmm, ei? Toisaalta kyllä se paras voi olla vaikka noita kaikkia yhtä aikaa (tosin hot ja käytännöllinen samassa paketissa lienee aika harvinaista). Kaiketi tässä on kysymys siitä, mikä on minun kriteerieni perusteella paras. Täytyy nyt vain sanoa, etten muutenkaan osaa rankata parasta vaatetusta koskaan mistään, en edes oman vaatekaappini sisällöstä. Kaikki riippuu tilanteesta, fiiliksestä, säätilasta ja tähtien asennosta.

Yritän tässä kovasti pyöritellä eri hahmojen vaatetusta mielessäni ja vertailla niitä keskenään, mutta en vain kykene siihen. Jokaisella on itselleen sopivat vaatteet, itselleen parhaat. Pystyisin ehkä vertailemaan yhden hahmon päällä erilaisia kokonaisuuksia ja sanomaan, mikä niistä sopii parhaiten, mutta jostain syystä olen nyt kykenemätön vertaamaan pelkkiä eri hahmojen vaatteita keskenään. Vaatteissa on kuitenkin sekin juttu, että se mikä näyttää hyvältä yhdellä, voi olla hirveä toisen päällä.


Ehkä teen tästä liian vaikeaa, mutta en osaa vastata tähän.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 18

Päivä 18 - Suosikkini Final Fantasy -pelien aloituskohtauksista

Tämä on paha, todella paha. En tiedä, mistä se johtuu, mutta pidän aluista pääsääntöisesti enemmän kuin keskivaiheesta tai lopusta. Siinä on yksi syy, miksi aloittelen pelejä uudestaan ja uudestaan, tykkään niistä pelienkin aluista.

Sitten toisaalta, kun yritän miettiä, mikä niissä viehättää, en osaa vastata kysymykseen. Onneksi tässä kohtaa siihen ei varsinaisesti tarvitsekaan vastata, minunhan vain pitäisi keksiä, mikä aloituksista on se paras. Hmmm.

Taidan tässä kohtaa raakata kylmästi kolme ensimmäistä Final Fantasya pois, koska niiden alut eivät ole edes painuneet mieleeni. Olettaisin, etteivät ne silloin ole tehneet kovin suurta vaikutusta. Nelosen alku on ihan kiva, mutten oikein perusta Cecilistä tai Rosasta, vaikka Kain on enemmän kuin jees. Joka tapauksessa peli muuttuu kunnolla kiinnostavaksi vasta Rydian ja Edgen myötä, joten taitaa nelonenkin nyt pudota tässä kohtaa.

Vitonen... hmmm... juu ei!

Kutonen. Kutosen alusta tykkään aika paljonkin jo ihan siksi, että päähahmo paljastuu naiseksi. Muutenkin se teki hyvän vaikutuksen ja tyrkkäsi tarinan kivasti vauhtiin, vaikken silloin oikein mistään mitään tajunnutkaan. Siis kun pelasin peliä ensimmäistä kertaa.

Mitä taas tulee seiskaan... täytyy myöntää, että pelin alku teki minuun valtavan vaikutuksen. En ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista alkudemoa, joten saatoin vain tuijottaa silmät suurina. Toisaalta jos alkuun liittää muutakin, en välttämättä sanoisi seiskaa suosikikseni. Kyllä, minulla oli mielettömät fiilikset, kun pelasin sitä ensimmäistä kertaa, mutta olen joutunut pelaamaan pelin alun itsestäni riippumattomista syistä niin monta kertaa, että se tulee jo korvista ulos.

Kasikin teki minuun vaikutuksen. Pidän sen pelin alkudemosta paljon, vaikka itse alku on sitten alkanut käydä puuduttavaksi samalla tapaa kuin seiskassa. Tosin kasin olen aloittanut alusta ihan omista syistäni. Pelin tuttu viehätys astuu esiin vasta SeeD-kokeen jälkeen.

Entäs ysi sitten? Oi, se alku oli jotain niin kaunista, niin upeaa. Olin aivan täpinöissäni taas kerran ja tykkään edelleen. Ysin alun olen pelannut varmasti useammin kuin muiden pelien enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Alexandriassa pyöriminen Vivillä on minusta jostain syystä hurjan kivaa, mutta tykkään alusta kyllä ihan muutenkin. Vain Blankin ja Zidanen "taistelukohtaus" on minusta rasittava ja sekin lähinnä siksi, että minulla on jonkin ongelma tiettyjen nappien painamisessa juuri oikealla hetkellä.

Kympin alku on kaunis, mutta en silti perusta siitä suuremmin, koska Tidus. En tiedä, miten se jätkä töksähti minulle heti alkuunsa, mutta tekipä sen joka tapauksessa varsin perusteellisesti.

Kahdentoista alun pillitin aivan suunnattomissa fiiliksissä, mutta sitten tuli Vaan ja pilasi kaiken. Pidän kahdessatoistakin alkudemosta, mutta en varsinaisen pelin alusta. Kahdentoista kohdalla on vähän sama kuin seiskan, en haluaisi pelata sitä ihan alkua enää uudestaan, vaikka pelin pelaaminen muuten kiinnostaakin. Valitettavasti, jos haluan päästä parhaisiin paloihin (se Franin ja Balthierin saapumisesta alkava jakso), on jaksettava säntäillä Vaanilla ympäri Dalmascaa. Ei, en ole ollut niin fiksu, että olisin säästänyt tallennuksen sopivaan kohtaan. Ehkä teen sen seuraavalla kerralla.

Kolmentoista kohdalla taivastelin jälleen mielettömiä grafiikoita. Tuijotin vain enkä voinut uskoa silmiäni siitä huolimatta, että PS3:lla oli tullut kokeiltua muita pelejä. Ne eivät vain olleet olleet yhtä kauniita. Sitten kuitenkin iski melkoinen seiska -flash back, kun yhtäkkiä oltiin junassa pelaamassa Cloudin näköisellä naisella, jonka aisaparina on tummaihoinen mies. Yhdistelmässä ei siis tosiaan sinällään mitään vikaa ja kummatkin hahmot paljastuivat myöhemmin hyviksi, mutta seiska nyt alkaa aika samoissa tunnelmissa ja olin jo tuolloin ehtinyt puutua kyseisen pelin alkuun.

Tämän pitkällisen ja turhan pohdinnan jälkeen taidan todeta sen ysin alun suosikikseni. Sen kohdalla pidän sekä alkudemosta että ihan pelattavasta osuudestakin, mitä ei näköjään voi sanoa monen muun kohdalla. Tämä vastaus ei toisaalta yllätä sinällään, mutta onnistuin kuitenkin hämmästyttämään itseni, kuinka vähän loppupelissä pidänkään alkujen pelillisistä osuuksista. Jännä juttu.


maanantai 25. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 17

Päivä 17 - suosikkini Final Fantasy -minipeleistä

Tällä kertaa ei tarvitse napista, etten osaisi valita tai että vaihtoehtoja on liikaa. Onhan noita vaihtoehtoja tosiaan jonkin verran, mutta ei niin paljon, että siitä olisi haittaa. Ylipäätään tähän kysymykseen on helppo vastata, koska yksi on ylitse muiden.


Chocobo hot and cold Final Fantasy IX:stä. Kyllä, se on aivan loistava. En oikeastaan tiedä, mikä siinä yksinkertaisessa maan tonkimisessa on edes niin hauskaa, mutta olen uhrannut siihen pelottavan paljon pelitunteja. Fanaattinen neliön hakkaaminen chocographien toivossa on käsittämättömän koukuttavaa. Aarteiden etsiminen maailmankartalta oli myös joskus aika jännää, nykyisin ei niinkään, koska muistan pääasiassa jokaisen sijainnin.

Sen sijaan kolojen ja kuplien sijainnit eivät ole täydellisesti mielessäni. Tosin olen kyllä löytänyt ne kaikki yhtä kuplasarjaa lukuun ottamatta. Ehkä vielä onnistun senkin bongaamaan Gaian meriltä.

Pidän myös jokaisesta paikasta, jossa aarteita voi metsästää. Chocobometsä, -laguuni ja -ilmapuutarha ovat kaikki omalla tavallaan kivoja paikkoja. Ilmapuutarhan metsästäminen on myös hauskaa. Huomasin sen varjon jo ensimmäisellä pelikerralla, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, mikä ihme se oli. Kaveri tosin valaisi asiasta myöhemmin.

Mutta niin, kyseinen minipeli on tosiaan paras kaikista. Ehkä siitä tekee niin hyvän se, että se on yksinkertainen ja helppo pelattava ja koukuttaa uusiin yrityksiin, koska pelaaja himoitsee parempia aarteita. Se ei ole kallis ja maksaa varmasti itsensä takaisin. Metsässä tonkiminen maksaa 60 giliä minuutilta ja siinä ajassa voi kaivaa esiin esimerkiksi pari potionia, tentin ja remedyn. Laskekaa huviksenne, mitä nuo maksavat kaupassa. Jos on oikein taitava ja nopea, metsässä voi nakutella esiin yhteensä kahdeksan aarretta. Melkoinen säästö siis.

Jeps, peli on siis hauska, hyödyllinen ja koukuttava. Ei kai sitä paljon enempää enää tarvitakaan? No, kiva musiikki tietysti nostaa pisteitä edelleen.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 16

Päivä 16 - Suosikkini Final Fantasy -limit breakeista

WTH?

En ole koskaan edes ajatellut asiaa, en kiinnittänyt näihin erityistä huomiota. Tarkoitetaanko tällä nyt jotain yksittäisen hahmon yksittäistä iskua vai limit break -tyyppiä? Ei voi tietää. Kallistun ehkä jälkimmäisen kannalle ihan sen takia, etten todellakaan muista jokaisen hahmon jokaista limit break -iskua.

Silti tähän vastaaminen on vaikeaa, koska en tosiaan ole kiinnittänyt tähän puoleen peleissä huomiota. Seiskassa ainakin pidin siitä, että limit breakin voi säästää taistelusta toiseen. Se on ihan kätevää, jos se sattuu tulemaan vähän ennen bossitaistelua. Kasissa olen käyttänyt limittejä ylipäätään älyttömän vähän ja ysissä ne (trance) tuntuvat tulevan aina väärään aikaan. Silti tykkään joistakin trance-iskuista, esim. Zidanen ovat oikein käteviä.

Kympissä overdrivet ovat myös enemmän kuin hyvä juttu, koska ne voi kerätä valmiiksi suurta taistelua varten ja säästää jopa paremmin kuin seiskassa. Kahdessatoista quickening on oma juttunsa ja pelin alkupuolella melkoinen helpottava tekijä, jos kaikki kolme iskua saa vain riittävän nopeasti kerättyä niille hahmoille, joilla pelaa. Myöhemmin niitä ei varsinaisesti tarvita, mutta toisaalta bossitaisteluita voi helpottaa, kun käy kakkostiimillä heittämässä mahdollisimman pitkän quickening-sarjan ja vaihtaa sitten ykköstiimiin.

Oliko kolmessatoista limit breakia ollenkaan? Lasketaanko eidolonit? Jaa-a. Sekin on myönnettävä, ettei minulla ole mielikuvaa ennen seiskaa julkaistujen pelien limit breakeista. Joku voinee valaista minua tässä asiassa?

Joka tapauksessa noista luettelemistani limiteistä on aika vaikea sanoa, mikä olisi suosikkini. Kaikilla on varmasti paikkansa. Ehkä vastaan nyt sitten kuitenkin kympin overdrivet, koska niistä on suuri apu bossitaisteluissa, ne voi kerätä kaikille täyteen ja säästää sitten h-hetkeä varten. Niitä tulee oikeasti käytettyä enemmän kuin muiden pelien limitejä.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 15

Päivä 15 - Suosikkini Final Fantasy -naisista

Joo-o, tämä tosiaan menee samaan sarjaan edellisen kanssa. En lupaa yllätyksiä, mutta lupaan jälleen rikkoa haasteen sääntöjä, koska en pysty nimeämään vain yhtä hahmoa. Tämä olisi helppoa, jos olisi pelannut vaikka vain yhtä tai kahta Finalia, mutta kun on valtaosaa ainakin kokeillut, vastaaminen vaikeutuu todella paljon. Eri hahmot vain ovat eri tavalla hyviä, siksi niitä on todella vaikea laittaa järjestykseen.

Tämäkään lista ei siis ole missään paremmuusjärjestyksessä. Tässä on vain viiden kärki, jolle naishahmot sijoittuvat eri paikkoihin oman fiiliksen mukaan. Olen varmaan todella ailahtelevainen ihminen, kun suosikkini todellakin vaihtelee aina sen mukaan, mikä peli nyt sattuu sillä hetkellä innostamaan.

Jonkinlaista listaa siis taas:

Fran - Final Fantasy XII


Viera kiinnitti huomioni välittömästi. Hän on kahdessatoista ainoa ei-ihminen päähahmojen joukossa. Yleensäkin eri lajien edustajat ovat olleet ihan kiinnostavia ja persoonallisia, mutta aiemmin en ole tykästynyt heihin yhtä palavasti. Myönnän, että ulkonäöllä on ollut osuutta asiaan. Quinaan on ehkä hieman vaikea ihastua, mutta Franiin... Noh, puputyttö on puputyttö.

Franissa kuitenkin kiehtoo luonne yhtä paljon, jollei jopa enemmän, kuin ulkonäkö. Hän on hitusen etäinen, hiljainen ja älykäs. Toisaalta hän osaa näpäyttää Balthieria tarvittaessa, ei sillä piraatti osaa yhtälailla antaa vieralle takaisin (kertonee siitä, miten hyvin nämä kaksi tuntevat toisensa?). Franin tarina on myös hieman surullinen. Hän on jättänyt kotinsa taakseen ja tietää, ettei paluuta vain ole. Lähtiessään hän on luopunut myös kyvystään kuulla Metsän (The Wood) äänen ja katkaissut välit siskoihinsa.

En sääli Frania, mutta minua surettaa hänen puolestaan. Toisaalta olen myös iloinen, sillä hän on löytänyt uuden elämän ja päässyt kiitämään pitkin taivasta Balthierin kanssa Strahlilla. Vierat kuitenkin elävät paljon pidempään kuin ihmiset, joten tähänkin tietoon liittyy surua. Jonain päivänä Franin nykyiset ystävät ovat poissa...

Oerba Dia Vanille - Final Fantasy XIII


Minulla on heikkous punapäisten naisten (joidenkin miesten myös) suhteen. Vanillessakin kiinnitin ensimmäisenä huomiota ulkonäköön. Tämä johtui jo pitkälti siitä, että näin kuvan, ennen kuin pääsin tutustumaan hahmoon muuten. Tykästyin tytön pirteyteen ja ääneen kovasti trailereiden myötä.

Sen takia kävinkin aikamoisen taistelun itseni kanssa, kun ryhdyin peliä pelaamaan. Enkkuääni ei nimittäin ollut yhtä viehättävä kuin japanilainen. Nyt olen siihen jo tottunut, mutta välillä silti häiritsee, kun Vanille kuulostaa taistelussa halvalta pornoelokuvalta. Olen kuitenkin oppinut elämään asian kanssa.

Vanille on minusta kaiken kaikkiaan ihana hahmo. Hän pitää yllä pirteää ulkokuorta ja yrittää samalla suojella itselleen tärkeitä ihmisiä. Hän vain tekee sen usein väärällä tavalla: valehtelemalla näille. Hän luulee tekevänsä oikein, mutta eihän tuolla tavoin tietenkään pidä asioita hoitaa. Hän myös pakottaa itsensä hymyilemään, vaikka haluaisi itkeä, mutta päätyy silti itkemään unissaan.

Minulle Vanille on kiehtova yhdistelmä pirteyttä ja synkeyttä. Samastun myös häneen monella tasolla, joten ehkä tästä hahmosta pitäminen on jonkinlaista kieroa itserakkautta. Yritän tosin olla miettimättä tuota seikkaa liikaa ja keskittyä vain siihen, miten suloisen ihana kyseinen hahmo minusta on.

Oerba Yun Fang - Final Fantasy XIII


Ulkonäkö taas kerran, koska näin kuvan ennen peliä. Paritin Fangia ja Vanillea jo pelkästään kuvien perusteella toisilleen, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt. Olin aidosti hämmästynyt ja ilahtunut, kun pelissä tosiaan näkyi viitteitä tämän parituksen suuntaan.

Mitä Fangista voi sanoa? OMG. Sisäinen fanityttöni vain tuijottaa hiljaa ja ihastuneena eikä osaa enää puhua. Hienoa. No, yritetään kuitenkin. Fang on todella, todella, todella kaunis, rakastan hänen ulkonäköään ja eleitään ja ilmeitään, sitä kokonaisuutta, jonka nuo muodostavat. Pidän myös hänen pitkistä, hieman sotkuisista, ruskeista hiuksistaan ja vihreistä silmistään.

Fangin ääni toimii myös. Sitä vain pysähtyy kuuntelemaan, mutta kuulen kyllä hänen sanansakin. Hän on fiksu ja rauhallinen, mutta tyyni ulkokuori murtuu ajoittain. Sen alla on palavia tunteita. Fangilla on polttava tarve suojella Vanillea, hän sanoo tarvittaessa repivänsä vaikka taivaan alas, jos niin on tehtävä Vanillen pelastamiseksi. Hän on turvallinen, lämmin ja suojelevainen, rakastava.

Siinä missä Vanille yrittää suojella Fangia valheillaan, Fang suojelee Vanillea voimalla. Fang on jopa valmis uhraamaan itsensä Vanillen puolesta. Hän pitää yllä kovaa kuorta, mutta toisaalta myöntää, että sekin voi murtua. Hän kieltää Vanillea valehtelemasta, mutta toivoo myös, ettei tämä itkisi, koska pelkää itsekin purskahtavansa itkuun.

Niin, Fang on vain aivan uskomaton nainen. Ni-in ihana. Taidan toistaa tuota sanaa näiden hahmojen kohdalla, mutta en voi sille mitään. Fang on kuuma, Fang on kaunis ja puhdasta rakkautta. Ja nyt lopetan tästä hahmosta, ennen kuin joku oksentaa näppäimistölleen.

Yuffie Kisaragi - Final Fantasy VII


Ninjaprinsessa taitaa mennä samaan hahmokategoriaan Vanillen kanssa. Tykästyin häneen heti, kun sain hänet tiimiini. Hän on salainen hahmo Final Fantasy VII:ssa, mutta kaverini vinkkasi minulle hänestä, joten hommasin tietysti hänet heti, kun pääsin ensimmäiseen metsään. Sen jälkeen olen aina tehnyt saman, kun olen pelin aloittanut alusta.

Yuffie ei ole mitenkään tyrmäävän kaunis, mutta on söpö ja suloinen. Hän on toisinaan rasittavan äänekäs kälättäjä ja toivoton häseltäjä, joka kompastelee omiin jalkoihinsa, mutta juuri nuo asiat tekevät hänestä sen Yuffien, josta minä niin kovasti pidän.

Wutain prinsessa on materiavaras, mutta se ei tee hänestä pahaa ihmistä. Hänellä nyt vain on pienehkö materiapakkomielle. Sen ohella hän on hyvä ystävä, joka välittää aidosti ja syvästi. Minulla on sellainen muistikuva, että Yuffie itki hysteerisesti, kun Aerith kuoli, vaikkei ollut tuntenut tätä niin kovin pitkään. Okei, en ole aivan varma, tapahtuiko tämä todella vai olenko kuvitellut, mutta tosiaan tällainen ajatus on päähäni jostain syystä jämähtänyt.

Yuffie on myös niitä hahmoja, jotka elävät jokaisen tunteen täysillä. Ninjaprinsessa on harvoin rauhallinen, ns. normaalissa mielentilassa. Hän suuttuu tulisesti, hän leppyy helposti, hän on äärimmäisen iloinen tai pohjattoman surullinen. Okei, tuollainen on varmasti kuluttavaa sekä hänelle itselleen että hänen ympäristölleen, mutta jostain syystä minua tuo piirre viehättää suuresti.

Rydia - Final Fantasy IV


Ja sitten kolmas hahmo, joka voidaan työntää samaan sarjaan. Olen itse asiassa joskus tainnut nimetä tämän hahmotyypin ADHD-tytöiksi (tai sitten joku ystävistäni käytti ensimmäisenä tätä nimitystä, en ole varma). Sanon suoraan, etten tunne Rydiaa vielä hahmona niin hyvin kuin edellisiä, mutta koen hänet yhtä kaikki viehättävänä.

Lapsena Rydia oli melko rasittava. Kyllä hän menetteli, mutten kokenut mitään suurta ihastusta. Kun hän sitten palasi peliin mukaan nuorena naisena, tilanne oli täysin toinen. Tykästyin rytinällä. Pidän hänenkin ulkonäöstään, erityisesti vihreistä hiuksista, mutta kyllä hänen persoonansa kiehtoo myös. En vain osaa vielä kuvailla sitä kunnolla, mutta jokin siinä on.

Onpa selkeää. Ehkä kirjoitan Rydiasta joskus tarkemmin, kun nelonen ja After Years on tullut pelattua loppuun, sen jälkeen osaan varmasti perustella tykkäämiseni paremmin. Tai ei sitäkään tiedä, vaikka muuttaisin Rydian suhteen mieleni, mutta jotenkin en vain jaksa uskoa siihen.


Sellainen lista tällä kertaa. Olen monesti saanut kuulla siitä, että naismakuni on aika käsittämätön, ainakin näiden fiktiivisten naisten suhteen. Pidän ADHD-tytöistä, jotka tuntuvat lähinnä ärsyttävän useimpia kaveripiirissäni. Myönnän kyllä, että he ovat tietyllä tavalla rasittavia, mutta samalla herttaisen suloisia. Ehkä minulla on jokin ruuvi löysällä, mutta en vain voi olla pitämättä heistä.

Franista olen myös saanut joskus palautetta. Hän pukeutuu liian paljastavasti, luotu vain miesten silmää miellyttämään. Noh, onhan se varmaan totta, tosin miellyttää hän minunkin silmiäni. Franilla on oikein kiva pelata ;) Toki vieralla voisi olla enemmänkin päällään, ja jotenkin sellainen voisi sopia paremmin hänen luonteensa ja persoonansa kanssa yksiin, mutta en kuitenkaan anna hänen pukeutumistyylinsä häiritä.

Fang onkin sitten listalla ainoa, josta kukaan ei ole sanonut minulle poikkipuolista sanaa... mutta ehkäpä sekin päivä vielä nähdään ;D

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 14

Päivä 14 - Suosikkini Final Fantasy -miehistä

No voi hyvää päivää! Tämä menee taas siihen kategoriaan, johon ei oikeasti pysty vastaamaan vain yhtä. Ainakaan minä en yksinkertaisesti kykene.

Ensinnäkin ongelman aiheuttaa jo se, että suosikit vaihtelevat omien fiiliksien mukaan. Jos joskus kymmenen vuotta sitten olin Cloudin suuri fanityttö, nykyisin en todellakaan ole sitä. Toisaalta olin myös korviani myöten ihastunut Vincentiin ja sitä taidan olla edelleenkin, ellei ihastus ole muuttunut jopa rakkaudeksi. Niin tai näin, pelejä ja hahmoja on niin paljon, etten yksinkertaisesti pysty sanomaan, kuka olisi ehdottomasti ylitse muiden. Ja jos sanoisinkin, saattaisin huomenna jo olla eri mieltä.

Siispä tässä on lista suosikkimiehistäni. Lista ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, sillä sellaisen tekemiseen olen kykenemätön. Tiedän kyllä, ettei tämä nyt vastaa täysin haastetta, mutta tämänpäiväisessä haasteessa on vain liikaa haastetta. Pahoittelen.

Ja sitten se lista:

Balthier Bunansa - Final Fantasy XII


Jep, en edes yritä yllättää teitä. Montako kertaa olen tässä blogissa jo ehtinyt puhua Balthierista? Jos joku on laskenut, raportointi minulle päin on sallittua. Itse en ole vaivautunut, mutta uskoisin, että kertoja on kuitenkin jo aika monta siihen nähden, kuinka kauan olen blogia ylipäätään pitänyt.

Tarvitseeko minun siis perustella tätä valintaa? Olisiko minulla jotain uutta sanottavaa? Enpä tiedä, luultavasti ei. Ehkä kerron tässä nyt sen, ettei Balthier vastaa ulkoisesti oikeastaan ollenkaan miesmakuani. Toki lyhyet, hieman pystyt hiukset pukevat tätä piraattisankaria erinomaisesti, mutta yleisesti ottaen tuollainen tyyli ei iske minuun. Balthier on hyvännäköinen, kyllä, mutta hän ei ole sillä tavalla hyvännäköinen, että saisi polveni menemään veteläksi.

Niin siis sillä ulkonäöllään, muutenhan herra kyllä saa sukat pyörimään jaloissani. Piraatti on siis tehnyt vaikutuksen muilla avuillaan kuin ulkonäöllään (vaikka sekin on siis hyvä, älkää käsittäkö väärin). Pidän erityisesti hänen asenteestaan ja puhetyylistään sekä äänestä, nimenomaan englanninkielisestä. Gideon Emery FTW.

Balthier on ääntä, asennetta, tyyliä, onelinereita ja piratismia. Kelpaa minulle.

Vincent Valentine - Final Fantasy VII


Seiskaa pelatessa tutustuin luonnollisesti Cloudiin ensimmäisenä ja pidin hänestä paljon, hyvin paljon. Kuitenkin kävi niin, että erään pelisession aikana päädyin Nibelheimiin ja Shinran kartanoon vääntelemään kassakaappia auki. Pitkällisen tusnauksen ja häseltämisen jälkeen löysin itseni kellarista hankkimasta salaista hahmoa, josta en juuri mitään tiennyt (ohjeet olin saanut muistaakseni kaverilta).

Mistä salainen hahmo löytyi? Kyllä, arkusta. Miltä hän näytti? Aivan, vampyyrilta. Piraattien ohella toinen pakkomielteeni. Synkkä ja salaperäinen vampyyria muistuttava mies. Teini-ikäinen Afeni purisi tyytyväisenä minikokoisen telkkarinsa ääressä.

Vincentin taustoja ei ihan hirveästi valoteta, mutta sen verran kuitenkin, että niistä kiinnostuu. Myönnän myös, että tässä kohtaa ulkonäkö vetosi minuun. Olkoonkin, etteivät seiskan grafiikat ole kummoiset, mutta taidekuvat yms. auttoivat asiaa. Mies, jolla on pitkät mustat hiukset ja joka pukeutuu mustaan nahkaan sekä punaiseen viittaan ja on hyvin kalpeaihoinen. No, minulla on heikkouteni. Voisin vetää tässä kohtaa hyvin yuffiemaisen fanityttökohtauksen ja kertoilla yhtä sun toista niistä ajatuksista, joita Vincent Valentine herättää, mutta ehkäpä säästän ihmiset painajaisunilta.

Myönnän Vincentin jääneen pitkäksi aikaa taka-alalle fanituksen kohteissani. Juhannuksen pelisessio muistutti kuitenkin hyvin elävästi vanhoista hyvistä ajoista ja siitä, kuinka paljon kyseisestä hahmosta tykkäsinkään. Veikkaisin, että tätä nykyä tykkään vielä enemmän. Purrr <3

Kuja - Final Fantasy IX


*köh* Luulin Kujaa kyllä naiseksi tosi pitkään. En varmaankaan ollut ainoa?

Kuja. Olen tainnut hänestäkin selittää aiemmin. Itse asiassa olen selittänyt kaikista lopuista merkinnässä Pahat pojat. Noh, joka tapauksessa. Kuja pisti silmääni ensimmäisenä sen takia, että oletin hänen olevan nainen ja olin innoissani naispahiksesta (en ollut kasissa vielä kamalan pitkällä, enkä tiennyt Ultimeciasta oikeastaan mitään). Myöhemmin minulle toki selvisi, että Kuja onkin mies, sattuupahan vain olemaan tyttömäisellä tavalla kaunis. Herää kysymys, mitä Garland on oikein ajatellut luodessaan Kujaa? Ehkä en halua tietää vastausta.

Kujan pukeutuminen on vähintäänkin kyseenalaista, mutta eipä paljas pinta haittaa. Anteeksi suorasukaisuuteni, mutta minulla ei ole mitään vähäpukeisten naiselta näyttävien miesten katselemista vastaan. Edelleen sanon, että minulla on heikkouteni ja tällä listalla ne taitavat tulla erittäin hyvin esille.

Kyseisessä miehessä on muutakin, mistä pidän. Hän tapansa puhua runoillen viehättää minua enkä tiedä, miksi niin on. Olen huomannut samanlaista viehtymystä myös muiden hahmojen kohdalla, pidän myös Balthierin riimittelyrepliikeistä ja Genesiksen tavasta lainata LOVELESSia. Eli siis joo, Kujassa iskee puhetyyli ja myös dramaattisuus. En välttämättä arvosta kumpaakaan piirrettä irl-miehissä, mutta fiktiivisten kohdalla uppoavat erittäin hyvin. Kyllä, tiedän olevani outo.

Pakko lienee taas mainita pitkät hiukset. Tällä kertaa ei mustat, vaan laventelinväriset ja erittäin kauniit. Ja jotta tämä ei mene pelkän ulkonäön ihkuttamiseksi; Kujan tarina sinänsä on myös koskettava. Hän on joutunut mahdottomaan tilanteeseen ja yrittää selvitä siitä omalla tavallaan. Hänen ratkaisunsa eivät ole kenties maailman kannalta parhaita, mutta... no niin... Olisiko hän edes osannut toimia toisin niillä eväillä, jotka hänelle oli annettu?

Sephiroth - Final Fantasy VII


Jatkamme pahislinjalla, enkä edelleenkään usko, että minulla on kamalasti uutta sanottavaa. Sephiroth ei itse asiassa ensimmäisellä peluukerralla kiinnittänyt niin suuresti huomiotani, mutta havahduin hänen olemassa oloonsa myöhemmin. Ulkonäkö iski, sillä sehän nyt on uskomattoman, käsittämättömän upea. Mustaa nahkaa, siipi, hopeiset pitkät hiukset... Tarvitseeko tätä enempää perustella? Tykkään, koska heikkoudet.

En kuitenkaan ymmärtänyt Sephirothia kunnolla. Pidin hahmosta ulkoisesti, mutten päässyt hänen päänsä sisään. Sitten eräänä päivänä Piratesse alkoi julkaista Kristallimaailmassa ficciä Even Angels Fall (joka sivumennen sanoen kannattaa lukea). Epäröin aluksi, viitsinkö kyseistä tarinaa ryhtyä lukemaan, koska en ollut pelannut Crisis Corea, mutta uteliaisuus lopulta voitti.

Noh, ficissä kiinnitin ensimmäisenä ehkä huomiota Genesikseen ja Angealiin, mutta pikku hiljaa Sephirothin ajatusmaailma alkoi avautua minulle aivan uudella tavalla. En vieläkään tiedä, kuinka paljon tarinasta ja tuon miehen ajatusmaailmasta tulee pelkästään Piratessen luomasta näkemyksestä ja kuinka paljon Crisis Coresta (selvinnee, kun saan pelin pelattua kokonaan), mutta minulle tuossa ficissä esiintyvä Sephiroth on se oikea Sephiroth. Se, jolla on inhimillinen puoli, se, joka joutui suurien vääryyksien kohteeksi, se, joka sekosi oikeutetusti.

Aiemmin minuun oli tosiaan iskenyt vain miehen ulkokuori, mutta tuon ficin lukemisen myötä ihastuin myös sisimpään. Mahtava hahmo.

PS. Lukekaa se ficci!

Vayne Solidor - Final Fantasy XII


Kolmas pahis. Koska Vaan on mitä on, Vayne kiinnitti huomioni pelissä ensimmäisenä. Hän vaikutti kiehtovalla tavalla kierolta ja kohteliaalta plus hänellä on pitkät hiukset, vaikkeivät ne vedä vertoja edellisten herrojen hiuksille. Taisin tuolloin kirjoittaa, että haluaisin kuulla hänestä lisää.

Vaynesta kyllä kuultiin, muttei minun mielestäni tarpeeksi. Hänen tarinansa kerrottiin varsin yksipuolisesta näkökulmasta. Hänet nähtiin pahana, tuhoajana, sotanerona. Kenties Larsa on ainoa, joka näkee veljessään myös muuta. Larsa tietää, että Vaynella on inhimillinen ja rakastava puoli. Toki osa voi mennä lapsen naiiviuden piikkiin, mutta ihan oikeasti en voi uskoa, että Vayne olisi puhtaasti paha.

Sitä paitsi, Vaynehan halusi yhdessä Cidin kanssa ottaa historian ohjat takaisin ihmisten haltuun. Hän halusi lakkauttaa jumalten vallan ja ratsastaa kohti vapaampaa tulevaisuutta. Hänen tapansa toimia oli vain jokseenkin vinksahtanut ja kyseenalainen, mutta kenties hän ei osannut ajatella mitään muuta keinoa. Vaynen todellisista motiiveista ja vaikuttimista ei kerrota paljoakaan, mutta en jaksa uskoa, että kyse olisi pelkästä vallanhimosta.

Olisi erittäin kiehtovaa, jos joku kirjoittaisi Vaynesta fan fictionia. Omalla kirjoituslistallani on yksi one-shot, mutta en tiedä, milloin ehdin oikeasti paneutua siihen. Tällä hetkellä en yksinkertaisesti pysty keskittymään, koska Vincent ja Yuffie, mutta ehkäpä vielä jonain päivänä julkaisen tästäkin herrasta kertovan ficin.


Noin, siinä on nyt listani FF-miehistä, jotka ovat kaikki suosikkilistallani. Älkää pyytäkö minua laittamaan heitä järjestykseen tai nimeämään yhtä ylitse muiden. En pysty siihen.

Btw, tarkistin tässä samalla tämän vuoden toukokuussa kirjoittamani suosikkilistan FF-miehistä. Se oli muuten sama, mutta Vincentin tilalla oli Auron. Tällä hetkellä tuo valinta hämmästyttää minua. Okei, Auron on epäilemättä kympin kiinnostavin mieshahmo, mutta ihan oikeasti... ei, hän ei vain pärjää millään mittapuulla Vincentille, sori.

Tällainen epäyllättävä pienoisromaani tällä kertaa. Saa nähdä, miten hakkaan päätäni seinään naishahmojen kohdalla.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 13

Päivä 13 - Suosikkiversioni Cidistä

Jännä kysymys sinänsä. Yleisesti ottaen en kauheasti ole kiinnittänyt Cideihin huomiota pelissä. Tietenkin olen huomannut, että sen niminen hahmo on ollut mukana melko aikaisesta vaiheesta asti, mutta Cidit ovat silti harvemmin lukeutuneet omiin suosikeihini. Voisi oikeastaan sanoa, että suhtautumiseni kyseisiin hahmoihin on ollut melko neutraali, eivät ihastuta, mutteivät vihastutakaan.

Luulen, ettei vastaukseni silti hämmästytä tai yllätä yhtään ketään. Olen paasannut tykkäämisistäni niin paljon, että olen tätä nykyä aika ennalta-arvattavissa.

Eli vastaukseni on:


Cidolfus Demen Bunansa.

En tiedä, kaipaisiko tämä edes perusteluja, mutta yritetään nyt silti jotain vääntää. Ensinnäkään en usko, että Cid on aina ollut sellainen sekopää, jona hänet pelissä kuvataan. Kahdentoista lopputeksteissä esiintyvä kuva on suorastaan herttainen. Vaikka Cidillä on kolme poikaa, oletan, että kuvassa on juuri Balthier isänsä kanssa.



Cid on siis joskus ollut välittävä isä. Itse asiassa hän on sitä varmasti aina kuolemaansa asti, hänen tapansa näyttää välittämisensä on vain... no, hieman vinksahtanut.

Vaikka hullut tiedemiehet eivät kuulu unelmamieslistalleni (älkää kysykö, mitä sinne kuuluu), pidän Cidistä joka tapauksessa. Hänessä on samaa charmia kuin pojassaankin... tai ehkä pitää sanoa niin päin, että poika on perinyt isänsä charmin. Cid osaa taatusti olla täydellinen herrasmies, kun vain haluaa, ja jotenkin kuvittelen, että hän on esim. kohdellut lastensa äitiä erittäin hyvin.

Myönnettäköön, että mielikuvani tohtori Cidistä perustuu pitkälti omiin arvioihin ja pienistä vinkeistä lähteneisiin spekulaatioihin. Mutta hei, hän on sentään niitä harvoja Cidejä, joista olen vaivautunut jonkinlaisia spekulaatioita tekemään ;D

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 12

Päivä 12 - Final Fantasy -peli, jonka olen pelannut useammin kuin viisi kertaa

Yritin miettiä, onko näitä pelejä useampi. Jos kuitenkin lasketaan vain kokonaiset pelaamiset alusta loppuun saakka, voin mainita ainoastaan yhden pelin. Muitakin olen varmasti aloittanut alusta yli viisi kertaa, mutta en ole vienyt loppuun asti yhtä monesti.



Sen sijaan Final Fantasy IX:n olen aloittanut alusta 15-20 kertaa, olen jo seonnut laskuista. Läpi olen pelannut sen yli viisi kertaa, mutta alle kymmenen kuitenkin. Pidän seiskasta ja kasista todella paljon, mutta totuus on se, että juuri ysi sai minut haksahtamaan lopullisesti. Rakastuin sen tarinaan, maailmaan, musiikkiin ja hahmoihin. Rakastan noita kaikkia edelleen. Vasta kaksitoista oli sellainen peli, joka lohkaisi itselleen osan aiemmin ysille kuuluneesta paikasta sydämessäni.

Erityisesti pidän ysin alusta. Toisaalta on rasittavaa pelata matalalevelisillä hahmoilla, mutta toisaalta rakastan tunnelmaa. Muistan ne tunteet, jotka valtasivat mieleni, kun ensimmäistä kertaa pelasin kyseistä peliä. Saan takaisin sen 17-vuotiaan tytön innostuksen näin kymmenen vuoden jälkeenkin.

Luultavasti ykköslevy on suosikkini pelissä. Toisaalta pidän tarinasta kokonaisuudessaan, joten ei voi sanoa, että muutkaan levyt olisivat huonoja. Oikeastaan ainoat rasittavat kohdat ovat Kujan aavikkopalatsi, Oielvert ja Ipsenin linna. Muuten tykkään pelailla peliä vaikka kuinka paljon. Tällä hetkellä sen läpipeluu on jämähtänyt Ipsenin linnan edustalle, mutta kunhan saan itsestäni revittyä niin paljon, että vetäisen sen läpi, ei loppu varmastikaan tuota päänvaivaa.

Niin, mainittakoon nyt vielä, että viimeisen vuoden aikanakin olen aloittanut ysin alusta kahdesti ja näillä molemmilla kerroilla on tarkoitus pelata se loppuun asti. Toinen tallennus on ystävieni kanssa aloitettu yhteispeli, toisen taas haksahdin aloittamaan, kun menin ostamaan ysin PSN Storesta PSP:lleni. PSonen muistikorttini on niin täynnä, etten ole voinut sillä aloittaa aikoihin uusia tallennuksia mistään pelistä (en raaski poistaa vanhoja), joten vanhojen Finaleiden hankkiminen PSP:lle on ollut erittäin hyvä idea. Onneksi se on mahdollista.

Mitäpä tässä pitäisi vielä sanoa? Ysi on mahtava, pelatkaa se. Pelatkaa se uudestaan. Itse huomaan kaikkea pientä uutta pelissä jokaisella kerralla, vaikka olen viettänyt sen parissa jo kymmenen vuotta.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 11

Päivä 11 - Final Fantasy -peli, johon petyin

Nyt ei ole hetkeen tullut kovin pahoja haasteita, näihin joihinkin vastaukset ovat päivänselviä.

Pelasin seiskaa, kasia ja ysiä aikalailla sulassa sovussa. Kaksi sain jopa pelattua läpi, mutta kasi on edelleenkin minulla kesken. Se ei ole suuri suosikkini, muttei toisaalta ollut suuri pettymyskään. Olihan se sentään ensimmäinen Final Fantasy -peli, jonka ostin omakseni. Siinä on edelleen tietty viehätys, varsinkin pelin alkupuolessa.

Ysistä oli tuolloin kuitenkin muodostunut minulle suosikkipeli, jota jaksoin pelata uudestaan ja uudestaan. Koska kolme ensimmäistä Finaliani olivat olleet kaikki aika kova juttu, odotin kymppiä kieli pitkällä ja päädyin ostamaan PS2:n jopa kyseisen pelin takia.



No, sain pelin hyppysiini, aloin pelata ja hetken päästä olin valmis hakkaamaan päätäni seinään. Voi ARHG! Siinä missä Zidane oli kiva, Tidus oli tehdä minut hulluksi. Jos Squall olikin tunnevammainen idiootti, Tidus oli kohkaava ääliö, jolla on aina nälkä. Ja jos Cloud näyttikin turkasen hyvältä (silloin olin sitä mieltä, nykyisin jätkä on neutraali), Tidus onnistui näyttämään ainoastaan typerältä.

Valitettavasti Tidus ei ollut pelin ainoa ongelma. Ääninäyttely tökkäisi, se ei ollut niin hienoa kuin olin kuvitellut. Lisäksi myös Yuna alkoi ärsyttää minua ja nimesin tytön tekopyhäksi hymistelijäksi. Wakkan takia olin jopa repiä hiukset päästäni. Miten yhteen peliin mahtuu noin paljon kamalia hahmoja? Anteeksi nyt vain kaikille Tiduksen, Yunan ja Wakkan faneille.

Auroniin, Luluun ja Rikkuun tosin tykästyin eikä Seymourkaan ole hullumpi tapaus. Ainakin miehellä on loistava ääni, pukeutuminen nyt on vähän niin ja näin ja kampaus aivan käsittämätön (mikä ei tietysti Final Fantasyissa yllätä). Noista hahmoista huolimatta pettymykseni oli niin syvä, etten viitsinyt pelata peliä loppuun vaan palasin takaisin ysin pariin ja vietinkin sen, kasin ja seiskan kanssa vielä pitkään, ennen kuin päätin yrittää kymppiä uudestaan.

Nykyisin mielipiteeni pelistä on hieman vähemmän jyrkkä. Okei, Tidus, Yuna ja Wakka aiheuttavat minulle edelleen ärtymystä, mutta pystyn sietämään heitä. Pelin taistelusysteemin olen todennut loistavaksi ja musiikitkin ovat alkaneet upota entistä paremmin. Lisäksi pelistä löytyy tosiaan muutama hyvä hahmo ja tarina on mielestäni erittäin hyvä, kun siihen pääsee sisään. Ongelmahan vain on, että Tidusta pitää jaksaa aika kauan, ennen kuin tarinan moniulotteisuus alkaa valottua.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 10

Päivä 10 - Paras Final Fantasy -kohtaus ikinä

Eräät ihmiset ovat sanoneet, että olen näiden juttujeni suhteen aika ennalta-arvattava. Luultavasti he ovat erittäin oikeassa, mutta minkäs sitä tekee. En viitsi ryhtyä valehtelemaan vain yllättääkseni ystäväni ;)

Tämä on siis sellainen juttu, mitä minun ei tarvinnut edes miettiä. Paras kohtaus on suosikkipelistäni. Yritin etsiä aiempia kirjoituksiani kyseisestä kohdasta, mutta totesin sivunneeni sitä vain lyhyesti. Tämä saattaa johtua siitä, että kohtaus sijoittuu pelin loppupuolelle ja vetäisin pelin sitten samoin tein läpi. Olinkin sitten kirjoittanut enemmän fiiliksistäni, kun sain pelin pelattua. Pieni maininta kuitenkin löytyi:

Afeni perjantaina 6.4.2007:

"Loppu oli... No, petyin, ettei loppudemossa enää näytetty Balthieria ja Frania, mutta toisaalta heidän karkaamisensa kahdestaan oli melkoisen romanttista. Olinkin koko ajan sitä mieltä, että he ovat pari. Olisivat saaneet suudella siellä Pharoksessa Cidin kuoleman jälkeen, se olisi nimittäin ollut täydellistä <3"

Jep, muistan tosiaan, miten paljon toivoin suudelmaa Franin "romahtamisen" jälkeen, mutta sitä ei koskaan tullut. Tosin Balthier ei ole tyyppiä, joka harrastaa julkisia hellyydenosoituksia. Siis se mies voi kyllä flirttailla avoimesti ties kenelle, mutta jos tunteet ovat oikeasti pelissä... No joo, tämä tulkinta ei kuulu tähän, joten ehkä en nyt paneudu siihen sen enempää.

Ja tajusin juuri, etten ole vieläkään suoraan sanonut, mistä kohtauksesta on kyse :D Ehkä kaikki ovat jo arvanneet, mutta olen siis pälättänyt tässä Pharoksen huipulla tapahtuvasta pitkästä kohtauksesta. Pidän siitä kokonaisuudessaan, siinä on niin paljon kemiaa eri hahmojen välillä. Se summaa monet pelissä tapahtuneet asiat ja kietoo juonenpätkiä yhteen. Se on myös älyttömän täynnä tunnetta. Siinä käydään rivien välissä läpi erityisesti Baschin ja Gabranthin välejä, Reddasin menneisyyden haamuja, jotka eivät jätä piraattia rauhaan, sekä Balthierin ja Cidin vaikeaa lapsi-vanhempi-suhdetta. Kaikki huipentuu, kun Fran ei kestä Usvaa vaan romahtaa lattialle.

Penelo on paikalla ensimmäisenä ja hyvin huolestuneena. Olin koko pelin ajan katsellut, että tytön ja vieran välille on selkeästi muodostunut ystävyyssuhde ja jotenkin minusta tuo Penelon ryntääminen Franin luo tukee sitä. Seuraavaksi paikalla on Balthier, jonka Fran käskee lentää. Minusta kuulostaa siltä kuin viera jopa kehottaisi miestä karkaamaan paikalta ilman häntä, sävy on sellainen... sellainen... tiedättehän? Balthier kuitenkin tarttuu Frania kädestä ja käskee tämän siinä tapauksessa roikkua mukana.

Tuijottelin sydämet silmissä tuota kohtausta silloin ensimmäisellä kerralla ja yhä se aiheuttaa saman reaktion. En pidä yhtään siitä, että joku alkaa höpistä vieressäni, kun tuo kohtaus on menossa. Se pitää katsoa ja siihen pitää keskittyä. Se vain on niin mahtava, ihana ja täynnä tunteita. Awww.










sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 09

Päivä 09 - Suosikkiversioni mooglesta

Kuten chocobot myös mooglet ovat suloisia olentoja. Koska aloitin FF-urani seiskalla, käsitykseni moogleista oli aika hatara. Onnistuin kyllä bongaamaan moogle-pelin Gold Saucerista, mutta en kiinnittänyt siihen suurta huomiota. Jatkoin pelaamista kasin parissa, joten olin edelleen autuaan tietämätön moogleista. Siinä ei taida olla noita pörröotuksia ollenkaan?

Ysi siis räjäytti pankin tässäkin asiassa. Yhtäkkiä joka paikassa oli kupottavia moogleja, kupo! Rakastuin oitis noihin ihanaisiin olentoihin. Jos haluaisin chocobon kasvatettavaksi farmille, tahtoisin myös mooglen kaveriksini.

Ysistä asti siis mooglet ovat olleet yksi suosikkiolentojani. Silti tällä hetkellä suosikkimoogleni kuitenkin löytyvät Ivalicelta. Tutustuin niihin luonnollisesti kahtatoista pelatessani, mutta moogle näkyy myös mm. Revenant Wingsissä ja Tactics Advance 2:ssa.

Pidän kaikenlaisista moogleista, mutta jokin noissa pitkäkorvaisissa on erityistä. Aluksi katsoin tätä lajia hieman kieroon ja ihmettelin erikoista ulkonäköä, mutta nykyisin pidän siitä hyvin paljon. Nonolla saattoi olla osuutta asiaan ja koska Nono on Balthierin mekaanikko, voidaan piraatteja kai syyttää tästäkin ;D ... tai sitten ei, haluan uskoa, että Nono on pärjännyt puhtaasti omilla ansioillaan.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

"Helppo nakki, olisin hoitanut sen silmät sidottuina!"

Jepsis, tämä tyttö kävi Keskisen kyläkaupassa seikkailemassa viikko sitten. Mitään erityistä ei ollut tarkoitus ostaa, mutta sitten vastaan tulivat alennusmyynnit sekä pelihylly. Kaiken muun sälän ohessa mukaan lähti Final Fantasy VII: Crisis Core PSP:lle.



Pelailin vähän alkua ja ensimmäinen asia, jonka totesin, oli, että Zack ärsyttää minua melkein yhtä paljon kuin Tidus, ja se on paljon! Jotenkin... en tiedä, se yllätti minut, koska olen kuullut hahmosta aika paljon hehkutusta. Lisäksi aiemman käsityksen olen perustanut siihen, mitä tietoja miekkosesta on alkuperäisessä seiskassa annettu. Kyseisen pelin pelaamisesta on kuitenkin melkoisesti aikaa, joten ehkä muistikuvani ovat hämärtyneet.

Zack on pelattavana hahmona ihan hauska ja taistelusysteemistä tykkään. Jätkä vain saisi olla hiljaa välillä, ei iske minuun tuollainen kouhotus. Tämä on jännä, koska tykkään kovasti ADHD-tytöistä, esim. Yuffiesta ja Rikkusta, jotka tavallaan kouhottavat myös. Siedän siis moista käytöstä naisilta erittäin hyvin, mutta miesten kohdalla tökkii. Mikähän minussakin on vikana?

Angeal teki kuitenkin heti hyvän vaikutuksen. Siitä miehestä ei voi olla pitämättä. Sephiroth on myös oma lukunsa, fanityttö taisi kuolata sohvalle pelatessaan aina, kun hopeahapsea näytettiin. Se ääni! Ne hiukset! Okei, en nyt ala jauhaa tästä enempää, koska sitä ei kukaan kestäisi lukea.

Tseng ehti myös tulla mukaan kuvioihin ja vaikutti ihan asialliselta kaverilta. Häneen en ole juuri koskaan kiinnittänyt erityistä huomiota. Nyt panin merkille, että herran ääni on aika pirun hot. Japanilainen ääni sen sijaan ei ole jäänyt mieleeni.

Jep, kaiken kaikkiaan Crisis Core vaikuttaa ihan kivalta pelattavalta. Voisin melkein veikata, ettei siitä ole suosikkipeliksini, mutta kyllä se varmasti tulee läpi hakattua.

Final Fantasy -haaste: Päivä 08

Päivä 08 - Suosikkiversioni chocobosta

Aaawww, chocobot. Haluan sellaisen, voisin melkein muuttaa chocobofarmille. Chocobot ovat vain jotain älyttömän ihanaa ja suloista, rakastan niitä.

Anteeksi sekoiluni. Pidän vain kyseisistä linnuista älyttömän paljon. Yritän nyt kuitenkin mennä asiaan.

Mielestäni kaikki chocobot ovat omalla tavallaan suloisia. Kolmessatoista ihmettelin kyllä hieman pulselaisten chocobojen päästä roikkuvia pitkiä sulkia, jotka näyttivät melkein luppakorvilta. Ne olivat vähän "eh?", mutta kivoja ne linnut silti ovat.

No, joka tapauksessa... suosikkiversioni chocoboista ovat Final Fantasy IX:n chocobot ja aivan erityisesti Choco. Kyseisen linnun kehittymistä pelin aikana on kiva seurata ja tykkään myös ysin chocoboteemasta todella paljon. Kaikkein suloisimmillaan Choco on punaisena, mutta toki kultainen iskee myös. Mikäpä olisi parempaa kuin liihotella chocobon selässä Gaian halki. Pidän oikeastaan enemmän chocobolla lentämisestä kuin ilmalaivalla, vaikka teknisissä vempaimissa on toki puolensa.

Mainittakoon vielä, että Chocon lisäksi Bobby Corwen (toivottavasti muistin nimen oikein, korjatkaa, jos en) on aivan ylisuloinen myös. Chocoon tulee kuitenkin kehitettyä vahvempi tunneside pelin aikana, joten sen takia se on ykköslintuni kaikista chocoboista koskaan.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 07

Päivä 07 - Suosikki-FF-pelini osuus, josta pidän vähiten


Veikkaan, että moni epäilee minun vastaavan tähän Pharoksen majakka, mutta ajattelin olla yllättävä tällä kertaa. Ja ei, en vastaa myöskään "aivan pelin alku", koska sekään ei olisi totta. Onhan se tylsä ja kaikkea, mutta ei silti aiheuta suuria antipatioita.

Inhokkiosuuteni alkaa siitä hetkestä, kun ensimmäisen kerran poistutaan Balfonheimin satamasta. Feywood saa kylmät väreet kulkemaan niskassani ja minua häiritsee myös, ettei kartta toimi siellä. Ei se metsä oikeasti ole edes niin paha, vaikka ensimmäisellä kerralla pyörin aika pitkään "temppelikohdassa", ennen kuin tajusin jutun idean. Jos hahmoilla on leveleitä riittävästi ja päivitetyt aseet, mitään isoja hankaluuksia ei pitäisi ylipäätään tulla. Silti en vain pidä paikasta.



Feywoodia seuraa sitten Giruvegan. Ulkopuoli on ihan ok, maisema on jopa miellyttävä. Sen sijaan sisäpuoli, arh. Erehdyin menemään sinne ensimmäisellä kerralla huonosti valmistautuneena ja otin turpaani Vivianeilta oikein urakalla. Sen jälkeen käytin viikon pelkästään hahmojen ja aseiden kehittelyyn, ennen kuin uskaltauduin paikkaan uudestaan. Varmaankin turhan mittava varotoimi, mutta paikan pimeys karmi minua jo ilman noita malboron sukulaisia.

En edelleenkään pidä Giruveganista, saati Vivianeista ja muista hirviöistä, joita siellä tulee vastaan. En myöskään pidä suuresta kristallista, koska kaikki näyttää siellä samalta. Eksyminen on erittäin helppoa, ja ensimmäisellä kerralla taisin pyöriä siellä ympyrää hyvin kauan. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen olen suosiolla luntannut kohdan ohjeista.

Tämä epämiellyttävä osuus päättyy Occurioiden tapaamiseen. Toki hieman myöhemmin seuraa Pharokseen kapuaminen, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei ahdista niin kovin paljon. En pidä siitäkään, mutta se ei silti ole yhtä epämiellyttävää kuin Feywood + Giruvegan -seikkailu. Siitä huolimatta sanon, että tornit Final Fantasyissa ovat hyi yök.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 06

Päivä 06 - Suosikkiosuus suosikki-FF-pelissäni


Eli taas puhutaan kahdestatoista, koska valitsin sen suosikikseni. Tämän valitseminen oli helppoa. En siis valinnut mitään tiettyä kohtausta vaan nimenomaan osuuden pelistä. Olettaisin, että sitä on tarkoitettu, koska paras Final Fantasy -kohtaus ikinä on myös listassa erikseen.

Suosikkiosuuteni pelissä alkaa siitä hetkestä, kun Fran ja Balthier esiintyvät ensimmäisen kerran (ylläri). Heidän tulonsa mukaan piristi epätoivoista tunnelmaa huomattavan paljon ensimmäisellä pelikerralla, joten odotan kohtaa aina, kun aloitan pelin alusta. Tuon kohdan lisäksi suosikkiosuuteni sisältää viemärijuoksentelun kakkososan, Nalbinan tyrmän, Barheim passagen ja Dalmasca Estersandin läpi vaeltamisen. Sen jälkeen vuorossa on Bhujerba, Lhusun kaivokset, Leviathan, Yensan molemmat aavikot ja Raithwallin hauta. Siitä jatketaan vielä Osmonen tasangon halki aina Jaharaan asti. Eli käytännössä suosikkiosuuteni kattaa sellaisen kolmasosan pelistä.

Koska kyseinen osuus on aika pelin alkupuolella, olen aloittanut pelin alusta hyvin monta kertaa. Yleensä pelaaminen jumahtaakin siinä vaiheessa, kun pitäisi lähteä seikkailemaan Golmoren viidakkoon. Vaikka pidän Franin menneisyyteen viittaavista pätkistä, en viihdy kyseisessä ryteikössä erityisen hyvin. Siispä en laske sitä enää suosikkiosuuteeni mukaan.

Yksi syy siihen, että pidän tuosta pätkästä, voi olla myös säännöllisesti esiintyvät välianimaatiot. Niitähän on tunnetusti kiva katsella, ne ovat ikään kuin palkinto siitä, että on pelannut. Sen sijaan Mt. Bur-Omisacen jälkeen edessä on pitkään vain juoksemista, juoksemista ja juoksemista vain parin hyvin lyhyen välidemon voimin. Kyllä, pidän niistäkin, mutta en silti yhtä paljon kuin tuosta pelin alkupuolen osuudesta.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 05

Päivä 05 - Suosikkikaupunkini Final Fantasy -peleissä

Oikeasti? Kuka tämän haasteen on keksinyt? Todella vaikea nimetä jotain yksittäistä kaupunkia, koska niitä on niin paljon ja ne ovat eri tavalla kiehtovia. Tähän on pakko varmaan laittaa jo top5-lista, koska vaihtoehtoja on aivan liikaa. Kyllä, yksi saattaa olla ylitse muiden, mutta silti on paljon paikkoja, jotka ansaitsevat tulla mainituiksi.

Sija 5: Timber - Final Fantasy VIII


Kun aloitin pelaamaan kasia, ei Garden, saati Balambin kaupunki iskeneet minuun erityisemmin. Olivathan ne toki ihan kivoja, mutteivät kovinkaan kiehtovia. Dolletista puolestaan sain lähinnä suunnattoman stressin, jonka liitän siihen edelleen.

Timber oli jotain muuta. Pidän kaupungin värityksestä ja siitä, miten suuri se on aiempiin verrattuna. Ainakin silloin se tuntui todella suurelta ja jännittävältä paikalta. Junatehtävästä en pidä (aika stressaa aina), mutta muuten viihdyn Timberissä.

Sija 4: Midgar - Final Fantasy VII

Midgar oli ensimmäinen paikka, johon Final Fantasyiden maailmassa ylipäätään tutustuin. Seiska alkaa kyseisestä kaupungista, ja seiska oli ensimmäinen FF, jota pelasin. Midgar siis jätti jälkensä mieleeni ja ehkä sydämeenikin. Se ei ole kovin kaunis paikka ja aika synkkäkin se on, ei hauska, ei suloinen, ei sellainen kaupunki, jossa itse haluaisin asua.

Silti se on kiehtova paikka, johon liittyy selittämätön tunnelma. Kenties osa siitä on nostalgiaa, muistoja yli kymmenen vuoden takaa, kun 16-kesäinen tyttö tarttui pleikkarin ohjaimeen ja sukelsi maailmaan, jollaista ei ollut edes osannut kuvitella. Ensirakkaus on aina erityinen, vaikka sen jälkeen tulee muita. Ei siitä pääse mihinkään.

Sija 3: Lindblum - Final Fantasy IX

Harkitsin hetken myös Alexandriaa, mutta Lindblum vei kuitenkin voiton. Minulla on kyseisen kaupungin kuva jopa seinälläni. Vuoren päälle rakennettu suurkaupunki näyttää minusta kutsuvalta, paikalta, jossa haluaisin oikeasti mennä käymään. Se suorastaan huutelee: "Tule tänne, täällä koet elämäsi seikkailut!"

Pidän myös ilmalaivoista, joita Lindblumin ympärillä pörrää jatkuvasti. Kaupungissa asustaa kiinnostavaa väkeä, ja aivan erityisesti viihdyn teatterialueella. Voisin liittyä Tantalukseen ja asustella porukan kanssa sen suuren kellon takana.

Lindblumissa on jännittävä tunnelma, se on elävä kaupunki ja vielä erittäin kaunis sellainen, vaikka onkin teknisesti ysin kaupungeista kehittynein. Olin hyvin, hyvin surullinen, kun Lindblum tuhoutui, mutta onneksi se saatiin rakennettua uudelleen.

Sija 2: Bhujerba - Final Fantasy XII

Dorstonisin leijuvalla mantereella sijaitseva vilkas kaivoskaupunki, jonka näköalatasanteen maisemia voisi tuijotella loputtomiin. Montakohan pelituntia olen oikeasti tuhlannut siihen? Ylipäätään koko kaupunki on niin kaunis, niin kiehtova, niin... en osaa edes selittää sitä :D

Lhusun kaivokset pelottivat minua aluksi (kahdessatoista on paljon paikkoja, joita olen jostain syystä pelännyt), mutta nykyisin seikkailen niissä mielelläni. Erityisesti kuitenkin rakastan siltaa, jolla käydään taistelu Gilgameshia vastaan. En Gilgameshin takia (vaikka hän on oma lukunsa) vaan sivuilta näkyvän sinisen taivaan. Näky on yksinkertaisen kaunis ja rauhoittava.

Sija 1: Balfonheimin satama - Final Fantasy XII



Aika moni varmaan arvasikin tämän. Balfonheim on piraattikaupunki, vähän kuin Tortuga, mutta rauhallisempi ja hallitumpi. Se on itsenäinen osa Archadian valtiosta ja sijaitsee meren rannassa, mutta silti on vuorien suojassa. Kaupunkiin pääsee maitse vain kapeaa solaa pitkin, joten se on aika turvassa.

Ivalicen ilmapiraatit ja merirosvot näyttävät kokoontuneen kyseiseen kaupunkiin. Silti siellä asuu myös tavallisia ihmisiä, ainakin kauppiaita ja aerodromen työläisiä. Baldonheimista lennetään turistilentoja useampaan paikkaan Ivalicelle, mikä on sinänsä aika mielenkiintoista. Noh, ehkä tämä on enemmän pelitekninen juttu kuin juonellinen elementti.

Rakastan Balfonheimin merimaisemaa, jota voisin myöskin katsella lähes loputtomiin. Pidän myös arkkitehtuurista kyseisessä kaupungissa, vaikkei se ole mitään kovin erikoista. Luultavasti jo pelkkä ajatus, että kyseessä on piraattikaupunki, sai minut tykästymään paikkaan. Ei voi sanoa, että tarkastelisin asiaa kovinkaan objektiivisesti.

Mutta niin, lopullinen vastaukseni on tosiaan Balfonheimin satama. Se on suosikkini kaikista Final Fantasyissa esiintyneistä kaupungeista. Silti kaikki edellisetkin ansaitsivat tulla mainituiksi.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 04

Päivä 04 - Suosikkitaistelutiimini suosikki-FF-pelissäni

Jokin aika sitten päädyin nimeämään FF-suosikikseni Final Fantasy XII:n. Nyt sitten pitäisi osata päättää tiimi, jolla kyseistä peliä mieluiten pelaan. Onnekseni voin kerrankin sanoa, ettei tämä tehtävä ole vaikea... tai se on korkeintaan semi-vaikea.

Kaikki, jotka ovat blogiani ehtineet lukea, osaanevat arvata, ketkä tiimiini kuuluvat. Kyllä, arvasitte aivan oikein: Fran ja Balthier. En vain voi pelata ilman heitä. Olen yrittänyt sitä, mutta pieni ääni takaraivossa alkaa valittaa. Ehkä minulla on jokin neuroosi, saan suorastaan huonon omatunnon, jos yritän pelata ilman heitä. On myös mahdollista, että kehitän näihin peleihin turhankin voimakkaita pakkomielteitä.

Tähän asti vastaaminen oli siis helppoa. Sen sijaan on vaikeampaa sanoa, kuka on tiimin kolmas jäsen. Ensimmäisellä kerralla otin Vaanin, koska hän on sentään pelin päähahmo. Joo, typerä syy, mutta onpahan typerä hahmokin. Toisella kerralla vaihdoin Baschin Vaanin tilalle ja siinä kokoonpanossa pysyin pitkään. Uusimmassa tallennuksessa minulla on Penelo ja haluisin kokeilla myös Ashella pelaamista. Olen kyllä pelannut kaikilla hahmoilla, koska tapanani on levelittää myös kakkostiimi aika korkealle, mutta silti pääsääntöisesti pelaan vain ykköstiimilläni.

Okei, Vaan karsiutuu kyllä ehdottomasti pois, vaikka hänet ensin otinkin piraattien kanssa samaan porukkaan. Penelo on aika kiva, mutta ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi kiva. Ashea on erittäin mukava katsella pelatessa. Tämä nyt on aika pinnallista, mutta Ashella pelaaminen on varsin viihdyttävää, kun laittaa neidin partyleaderiksi ja gambitit oikein. Sitten vain juoksentelee ja laittaa vihollisia kumoon. Kyllä siinä silmä lepää, jos ei muuta.

Tosin Fran ajaa saman asian vielä paremmin...

Toisaalta jos Ashe ja Fran ovat molemmat tiimissä, silmäkarkkia on kaksin verroin. Sitten tulevat vain vastaan nämä neuroosini. Pelissä on viittauksia Ashe x Balthierin suuntaan, ja se häiritsee minua. Jotenkin minusta siis tuntuu väärältä pitää Ashea porukassa, se on väärin Frania kohtaan. Myönnän, ettei tässä ole yhtään mitään järkeä, mutta minkäs teet... ei minun pääni muutenkaan toimi ihan normaalisti.

Näin ollen jäljellä jää Basch. Noin, päästiinhän sitä ratkaisuun. Myös peliteknisesti herra on hyvä ratkaisu. Hänestä saa tankin, koska Fran ja Balthier eivät ehkä yhtä hyvin siihen rooliin sovellu. Kaikistahan saa samanlaisia tappokoneita, mutta en silti näe piraatteja tankin roolissa.

Mutta niin, vastaukseni päivän kysymykseen on: Fran, Balthier ja Basch.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 03

Final Fantasy -teemalaulu, josta pidän eniten

Miksi näitä kaikkia on turkasen vaikea miettiä? Harkitsin Suteki da ne -kappaletta, koska se on niitä harvoja, joita ei ole käännetty englanniksi. Sen sijaan kolmessatoista soiva Leona Lewisin My Hands -vonkuna putosi listalta välittömästi, toisaalta pidän japanilaisen soundtrackin lauletuista kappaleista... hmmm.

Angela Akin japaninkielinen versio Kiss me goodbye -kappaleesta on myös aivan ihana ja rakastuin siihen joskus täysillä. Sitten taas One-winged Angel on myös omaa luokkaansa, mutta minun on myönnettävä, etten jaksa luukuttaa sitä samalla tavalla kuin muita FF-kappaleita.

Mielessä kävi myös Gacktin Redemption, koska viime aikoina se on laittanut vatsan solmuun (hyvällä tavalla) ja olen kuunnellut sitä sen verran paljon, että se soi jatkuvasti päässä ja osaisin luultavasti jo laulaa sen... jos osaisin ylipäätään laulaa. En kuitenkaan voinut valita sitäkään, koska olen vasta tutustunut kyseiseen kappaleeseen. Tämä on alkuinnostusta, enkä pysty vielä sanomaan, mihin kohtaan biisi asettuu suosikkilistallani.

Tästä syystä vastaukseni on Melodies of Life ja japaniksi kiitos. Sen on säveltänyt Nobuo Uematsu ja laulanut Emiko Shiratori. Kuulin luonnollisesti kappaleen ensimmäistä kertaa englanniksi, kun olin saanut pelattua Final Fantasy IX:n loppuun, mutta japaninkielinen alkuperäisversio kolisee silti lujempaa.

Pitkään meni niin, etten edes voinut kuunnella kyseisestä kappaletta itkemättä. Jotenkin onnistuin liittämään siihen niin suuren tunnelatauksen. Enää se ei nostata kyyneliä silmiini, mutta soi epäsäännöllisen säännöllisesti soittolistallani. Tunnustettakoon tässä myös, että minulla on ärsyttävä tapa laulaa suihkussa ja lähes aina laulan juuri Melodies of Life -kappaletta... japaniksi tietenkin. Opettelin sanat sillä kielellä jo ennen kuin aloin opiskella japania.