tiistai 26. heinäkuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 18

Päivä 18 - Suosikkini Final Fantasy -pelien aloituskohtauksista

Tämä on paha, todella paha. En tiedä, mistä se johtuu, mutta pidän aluista pääsääntöisesti enemmän kuin keskivaiheesta tai lopusta. Siinä on yksi syy, miksi aloittelen pelejä uudestaan ja uudestaan, tykkään niistä pelienkin aluista.

Sitten toisaalta, kun yritän miettiä, mikä niissä viehättää, en osaa vastata kysymykseen. Onneksi tässä kohtaa siihen ei varsinaisesti tarvitsekaan vastata, minunhan vain pitäisi keksiä, mikä aloituksista on se paras. Hmmm.

Taidan tässä kohtaa raakata kylmästi kolme ensimmäistä Final Fantasya pois, koska niiden alut eivät ole edes painuneet mieleeni. Olettaisin, etteivät ne silloin ole tehneet kovin suurta vaikutusta. Nelosen alku on ihan kiva, mutten oikein perusta Cecilistä tai Rosasta, vaikka Kain on enemmän kuin jees. Joka tapauksessa peli muuttuu kunnolla kiinnostavaksi vasta Rydian ja Edgen myötä, joten taitaa nelonenkin nyt pudota tässä kohtaa.

Vitonen... hmmm... juu ei!

Kutonen. Kutosen alusta tykkään aika paljonkin jo ihan siksi, että päähahmo paljastuu naiseksi. Muutenkin se teki hyvän vaikutuksen ja tyrkkäsi tarinan kivasti vauhtiin, vaikken silloin oikein mistään mitään tajunnutkaan. Siis kun pelasin peliä ensimmäistä kertaa.

Mitä taas tulee seiskaan... täytyy myöntää, että pelin alku teki minuun valtavan vaikutuksen. En ollut koskaan nähnyt yhtä kaunista alkudemoa, joten saatoin vain tuijottaa silmät suurina. Toisaalta jos alkuun liittää muutakin, en välttämättä sanoisi seiskaa suosikikseni. Kyllä, minulla oli mielettömät fiilikset, kun pelasin sitä ensimmäistä kertaa, mutta olen joutunut pelaamaan pelin alun itsestäni riippumattomista syistä niin monta kertaa, että se tulee jo korvista ulos.

Kasikin teki minuun vaikutuksen. Pidän sen pelin alkudemosta paljon, vaikka itse alku on sitten alkanut käydä puuduttavaksi samalla tapaa kuin seiskassa. Tosin kasin olen aloittanut alusta ihan omista syistäni. Pelin tuttu viehätys astuu esiin vasta SeeD-kokeen jälkeen.

Entäs ysi sitten? Oi, se alku oli jotain niin kaunista, niin upeaa. Olin aivan täpinöissäni taas kerran ja tykkään edelleen. Ysin alun olen pelannut varmasti useammin kuin muiden pelien enkä vieläkään ole kyllästynyt siihen. Alexandriassa pyöriminen Vivillä on minusta jostain syystä hurjan kivaa, mutta tykkään alusta kyllä ihan muutenkin. Vain Blankin ja Zidanen "taistelukohtaus" on minusta rasittava ja sekin lähinnä siksi, että minulla on jonkin ongelma tiettyjen nappien painamisessa juuri oikealla hetkellä.

Kympin alku on kaunis, mutta en silti perusta siitä suuremmin, koska Tidus. En tiedä, miten se jätkä töksähti minulle heti alkuunsa, mutta tekipä sen joka tapauksessa varsin perusteellisesti.

Kahdentoista alun pillitin aivan suunnattomissa fiiliksissä, mutta sitten tuli Vaan ja pilasi kaiken. Pidän kahdessatoistakin alkudemosta, mutta en varsinaisen pelin alusta. Kahdentoista kohdalla on vähän sama kuin seiskan, en haluaisi pelata sitä ihan alkua enää uudestaan, vaikka pelin pelaaminen muuten kiinnostaakin. Valitettavasti, jos haluan päästä parhaisiin paloihin (se Franin ja Balthierin saapumisesta alkava jakso), on jaksettava säntäillä Vaanilla ympäri Dalmascaa. Ei, en ole ollut niin fiksu, että olisin säästänyt tallennuksen sopivaan kohtaan. Ehkä teen sen seuraavalla kerralla.

Kolmentoista kohdalla taivastelin jälleen mielettömiä grafiikoita. Tuijotin vain enkä voinut uskoa silmiäni siitä huolimatta, että PS3:lla oli tullut kokeiltua muita pelejä. Ne eivät vain olleet olleet yhtä kauniita. Sitten kuitenkin iski melkoinen seiska -flash back, kun yhtäkkiä oltiin junassa pelaamassa Cloudin näköisellä naisella, jonka aisaparina on tummaihoinen mies. Yhdistelmässä ei siis tosiaan sinällään mitään vikaa ja kummatkin hahmot paljastuivat myöhemmin hyviksi, mutta seiska nyt alkaa aika samoissa tunnelmissa ja olin jo tuolloin ehtinyt puutua kyseisen pelin alkuun.

Tämän pitkällisen ja turhan pohdinnan jälkeen taidan todeta sen ysin alun suosikikseni. Sen kohdalla pidän sekä alkudemosta että ihan pelattavasta osuudestakin, mitä ei näköjään voi sanoa monen muun kohdalla. Tämä vastaus ei toisaalta yllätä sinällään, mutta onnistuin kuitenkin hämmästyttämään itseni, kuinka vähän loppupelissä pidänkään alkujen pelillisistä osuuksista. Jännä juttu.


2 kommenttia:

  1. Samoilla linjoilla ollaan, ysin alku on aivan loistava. ;D Se oli (ja on edelleen) mielettömän nätti ja esitteli seiskan ja kasin jälkeen ihan toisenlaisen maailman. Alku on myös rakennettu älyttömän hyvin, siis se miten alkutekstien lomassa pääsee jo vähän pelaamaan.

    Tärkeimmät henkilöt myös esitellään hienosti pelin alussa. Ensin sitä luulee pääsevänsä pian taas ohjaamaan Zidanea, mutta yhtäkkiä huomaakin tepastelevansa pitkin Alexandrian katuja kömpelönä maagina. Ja pian näkökulma vaihtuukin jo Steineriin.

    Pidän myös teatteriesityksestä ja jopa siitä miekkatappelusta. Tuollaiset minipelit tuovat vähän vaihtelua muuhun pelaamiseen.

    Kyllähän myös seiskan ja kasin alut tekivät aikanaan vaikutuksen, mutta ysin varmaan enemmän. Sittemmin Finaleiden alut eivät ole enää herättäneet mitään sen suurempia tunteita, tiedä sitten mistä sekin johtuu. :P

    VastaaPoista
  2. Mulle taas tuntuu tulevan tunnereaktio aina. Siis vähintään fiilistelen taas kerran kauniita grafiikoita (ehkä olen vaan tykkään silmäkarkista?), mutta usein musiikitkin tekee osansa. Ainakin kahdentoista kohdalla vaikuttivat suuresti, kolmentoista ei ehkä niinkään.

    Mutta joo, oon kai hieman tunneihminen, kun aina oon ihan innoissani noista alkudemoista. Viime aikoina tosin (X-XIII) niiden jälkeen tuleva materiaali ei ole heti innostanut.

    VastaaPoista