maanantai 8. elokuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 29

Päivä 29 - Nykyinen Final Fantasy -pelipakkomielle

Nyt täytyy sanoa, että elän tällä hetkellä aika nostalgian täyttämää aikaa tällä rintamalla. Ei, FFVII ei ole nykyinen pakkomielteeni, mutta läheltä liippaa kuitenkin. Minulla naksahti päässä juhannuksena pahemman kerran ja onnistuinkin sen jälkeen kehittämään kunnon pakkomielteen Final Fantasy VII: Dirge of Cerberukseen. Toistaiseksi en ole siitä eroon päässyt. Yhtä vahvat fiilikset vedin vuonna 2007 Final Fantasy XII:sta, joten voisin arvioida tämänkin kestävän jonkin aikaa.



Luulen, että DoC-pakkomielteeni ja -fanitukseni on vahvasti kytköksissä yli kymmenen vuoden takaisiin pelikokemuksiini. Minä todellakin pidin Vincentistä ja Yuffiesta tuolloin erittäin paljon, joten DoC oli minulle suoranaista fanipalvelua. Sen lisäksi tykästyin pelin juoneen todella paljon, ensimmäisellä kerralla siinä oli mahtavaa maailmanlopun fiilistä ja myöhemminkin se on koskettanut. Erityisesti Vincentin menneisyyttä käsittelevät kohdat riipaisevat, mutta pidän myös Vincentin ja Yuffien yhteisistä kohtauksista.

Tällä hetkellä en oikein voi pelata kyseistä peliä, koska molemmat PS2-ohjaimeni ovat huonossa kunnossa. Pitäisi jostain saada ostettua edes yksi uusi ja toimiva, mieluiten Sonyn aito, mutta niitä näyttää olevan turkasen vaikea löytää mistään. Lahjoituksiakin toki otetaan vastaan ;)

Tarkoitus on nyt joka tapauksessa pelata peli kokonaan itse läpi, kunhan vain saan ohjaimen hankittua. Ensimmäisellä kerrallahan seurasin sivusta, kun avomieheni veli pelasi, ja toisella kerralla pelasin pelistä noin puolet itse. Seuraava kerta on sitten vain minua varten, en päästä muita ohjaimeen käsiksi. Jos nyt vaikka seuraavaan lomaan mennessä saisi sen ohjaimen, voisi pari lomapäivää uhrata yksinomaan pelaamiselle.

Ei minulla ole mitään erityisen hyvää syytä tämän pakkomielteen kehittämiselle, se vain tapahtui. Minulla naksahti. Tykästyin aivan valtavasti ja asiat lähtivät ryöppyämään. Pelin pelaamisen seurauksena aloin kuunnella Gacktia (en ollut kuunnellut aiemmin) ja kirjoittaa romaanimittaista ficciä, jonka tapahtumat sijoittuvat pelin jälkeiseen aikaan. Olen toki kesän aikana tehnyt paljon muutakin, mutta suuri osa ajasta on mennyt peliin liittyvien asioiden parissa. Eniten varmaan on hujahtanut musiikkia kuunnellessa ja ficciä kirjoittaessa. Sanoisin, että jälleen kerran se on eräänlaista pelaamista paperilla.

Tällä hetkellä fanitan Dirge of Cerberusta enemmän kuin alkuperäistä Final Fantasy VII:ää. Joku voi pitää minua luopiofanina tämän takia, mutta eipä tuolle sitten mitään voi. Tällaiset fiilikset minulla nyt vain sattuu olemaan. En edes jaksa vaivaantua asiasta, keskityn ennemmin nauttimaan tästä innostuksesta ja inspiraatiosta, joka minulle on kirjoittamisen saralla syttynyt kiitos kyseisen pelin. Tiedän, että tunne menee jossain kohtaa ohi tai ainakin laimenee, joten otan siitä kaiken irti nyt, kun se on vielä voimakkaimmillaan.

2 kommenttia:

  1. Suurin syntisi on kuitenkin inspiksen tartuttaminen meikäläiseen.

    VastaaPoista
  2. Pahoittelen suuresti... tai sitten en :D

    VastaaPoista