tiistai 9. elokuuta 2011

Final Fantasy -haaste: Päivä 30


Päivä 30 - Surullisin Final Fantasy -hahmon kuolema

Aika moni varmaan vastaisi tähän kohtaan Aerithin kuoleman. Käsittääkseni se on tullut monelle suurena järkytyksenä. Itse kuitenkin jouduin spoilatuksi, joten osasin odottaa tapahtumaa. Olihan se surullista, mutta ei kuitenkaan ihan niin surullista kuin sen olisi kuulunut olla... kai?

Sen takia sanonkin, että Vivin kuolema on surullisin. Ensimmäisellä pelikerralla en edes tajunnut asiaa, joten sen valkeneminen minulle myöhemmin oli shokki. Tulen edelleen pohjattoman surulliseksi, kun ajattelen, että Vivi, ehkä sympaattisin FF-hahmo koskaan, on pysähtynyt. Ei, ei, ei! Miten näin voidaan tehdä?! Miksi? Miksi juuri Vivi?

Okei, tavallaan Vivin kohtalo on looginen. Mustat maagit sanoivat, että osa heidän ystävistään oli pysähtynyt, joten kyllähän sen täytyi tapahtua Vivillekin. Tosin he kertoivat myös, että prototyyppi kestäisi pidempää, mutta silti... Minusta FFIX:n loppukohtauksesta käy hyvin ilmi, että Vivi todellakin on poissa. Hän toimii kertojana aina välillä tarinan edetessä ja hän myös puhuu lopussa.

"I always talked about you, Zidane. How you were a very special person to us, because you taught us all how important life is."

"You taught me that life doesn't last forever. That's why we have to help each other and live life to the fullest."

"Even if you say goodbye, you'll always be in our hearts. So, I know we're not alone anymore."

"Why I was born... How I wanted to live... Thanks for giving me time to think."

"To keep doing what you set your heart on... It's a very hard thing to do. We were all so courageous..."

"What to do when I felt lonely... That was the only thing you couldn't teach me. But we need to figure out the answer for ourselves..."

"I'm so happy I met everyone... I wish we could've gone on more adventures. But I guess we all have to say goodbye someday."

"Everyone... Thank you. Farewell."

"My memories will be part of the sky..."


Yhä edelleen Vivin sanat tekevät minut kamalan surulliseksi. Koko pelin ajan Vivi on herkkä, suloinen ja kömpelö, hän välittää syvästi ystävistään ja on valmis taistelemaan näiden puolesta. Samalla hän etsii itseään ja vastauksia elämän suuriin kysymyksiin. Hän pelkää olevansa pelkkä nukke, mutta pohdinnoillaan samalla osoittaa olevansa paljon enemmän. Vivistä ei voi olla pitämättä, häntä ei voi olla rakastamatta.

Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että juuri Vivin piti kuolla. Siis noin nuorena, toki kaikki kuolevat joskus, mutta Vivi lähti aivan liian aikaisin. Hän ei ehtinyt nähdä edes Zidanen paluuta. Voi, voi, voi...

En edes osaa sanoa mitään. Surettaa. Lepää rauhassa Vivi.




PS. Koska tämä haaste päättyy näin surulliseen aiheeseen, huomenna on luvassa vielä ystävieni Emmin ja Crow'n heittämä haaste-extra.

3 kommenttia:

  1. Taisi tulla tämän haasteen ensimmäiset spoilerit minulle :D No joo, itsepähän luin. En muuten enää edes muista, mikä se extra-haaste oli, mutta huomennahan se selviää.

    (Lol, sana, jolla minun piti osoittaa olevani ihminen, oli ensimmäisellä yrityksellä ether.)

    VastaaPoista
  2. Ehkä blogiin pitäisi laittaa joku yleinen spoilerivaroitus x) Toisaalta ajattelin spoilaantumisriskin olevan selvä ilman ilmoitustakin... no joo, pohdin asiaa.

    Extra selviää tosiaan huomenna, kunhan saan päätettyä, mitä siihen laitan x)

    Toivottavasti sait nostettua manapisteistäsi sillä etherillä ;D (Huono läppä, paras läppä ;P)

    VastaaPoista
  3. Jees, olihan se oletettavissa, että spoilereita on luvassa, ja kyllä sen nyt ilmiselvää pitäisi olla. Kunhan totesin, kun ensimmäistä kertaa tuli oikeasti sellainen fiilis, että nyt taidettiin spoilata jotain oleellista. Ja eiväpä nuo spoilerit nyt ennenkään niin hirveästi ole haitanneet, kun miettii tätä peli- ja ficcihistoriaani...

    (Joo, huonot vitsit on niitä parhaita.)

    VastaaPoista