keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kukkakärryjä ja enkeleitä

Päivän Crisis Core -sessio venähti kolmeen tuntiin. Eilen tuli myös pelailtua tunnin verran, mutta en sitten raportoinut siitä, kun ei ollut oikein mitään kerrottavaa ja blogiinkin olin ehtinyt postata muuta asiaa.

En oikein tiedä, mitä tänäänkään pitäisi sanoa. Pelasin Junonista Nibelheimiin asti eli ihan kohtuullisen pätkän. Juonta liene turha ryhtyä tässä selittelemään, eiköhän suurin osa sen tiedä. Olen itse vain niitä harvoja, jotka välttelivät tämän pelin ostamista ja nyt sitten pelaan sitä tavallaan myöhässä.

Ehkä voisin mennä lempiaiheeseeni eli hahmoihin. Zack on nostanut pisteitään matkan varrella. Alkuun hän tosiaan ärsytti minua hyvin paljon, miltei revin hiuksia päästäni hänen kanssaan. Jotenkin tuntuu, että herra on kuitenkin pelin aikana kasvanut sen verran, että hän onkin ihan jees. Ei hän minulle mitään suurta rakkautta ole, mutta siedettävä ja ok joka tapauksessa. Cloudkin menettelee tässä, muttei herätä mitään erikoisempia sympatioita. Onhan jätkä vähän reppana, mutta en nyt silti jaksa kiinnostua hänen ongelmistaan.

Aerith sitten... GRAAH!!! %&#¤%

Kertoiko tuo tarpeeksi? Ai, eikö? Siis joo, en tykännyt kyseisestä hahmosta seiskassa enkä tasan kyllä tykkää Crisis Coressakaan. Tekopyhä lehmä, sori nyt vaan. Ärsyttää kamalasti Aerithin käyttäytyminen, erityisesti kukkakärryepisodi, josta siitäkin tiesin etukäteen. Silti se pisti vihaksi. Zackilla on oikeasti huono maku, Cissnei olisi huomattavasti parempi valinta kuin Aerith. Tekopyhä, tyhjäpäinen, itserakas keekoilija Aerith, plaah. Anteeksi vain kaikille hänen faneilleen.

Cissneistä ja Tsengistä tykkään kovasti, mutta se ei varmaan yllätä ketään. Cissnei on punapää, Tseng wutailainen... joo, se siitä. End of story.

Tifa puolestaan yllätti minut. Seiskaa pelatessa fanitin häntä alkuun kovastikin, sitten hän muuttui suhteellisen neutraaliksi hahmoksi, joskin hitusen tylsäksi. Olen kovasti ihmetellyt, kun jotkut ovat sanoneet, etteivät pidä hänestä.

No, en ihmettele enää. Jumankekka! Tifa nosti suurin piirtein ensimmäisellä repliikillään ärsytysmittarini tappiin. Pitää oikeasti katsoa sitten seiskaa pelatessa, millainen nainen oikein on kyseessä. Ehkä tämä nuorempi Tifa vain on tuollainen... tuollainen... en nyt löydä sopivaa sanaa. Ärsyttävä joka tapauksessa. Mutta niin, toivon, etten nyt saa seiskassa samaa vaikutelmaa kuitenkaan. Ehkä hän vanhetessa muuttuu vähän fiksummaksi ja kivemmaksi, ehkä löydän seiskasta sen Tifan, johon joskus tykästyin.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Genesistä ja Sephirothia tuli taas tuijoteltua kuola poskella. Siis oikeasti! Se kohta, jossa Genesis siteeraa LOVELESSia Junonissa. Se mies tietää, miten runoja lausutaan. Onneksi olin yksin kotona, niin sain fanityttöillä sen kohtauksen kanssa ihan rauhassa. Jostain syystä minulla naksuu aina päässä, kun Genesis lainaa edellä mainittua teosta. Siis naksuu hyvällä tavalla.

Sitten tuohon päälle Sephiroth-kohtauksiakin tuli urakalla. Kehräsin varmaan siinä PSP:tä pidellessä ja sen näyttöä tuijotellessani. En edes kuullut, kun kämpän ovi kävi, sen verran tehokkaasti olin uppoutunut välivideoiden ihmeelliseen maailmaan ja Sephirothin silmiä hivelevään kauneuteen. Siihen sitten päälle vielä se ääni, Sephyn enkkuäänikin kun toimii minulle erittäin hyvin.

Tässä vaiheessa porukka varmaan puistelee jo päätään fanityttöilylleni, mutta mainitsen silti vielä yhden asian. Nibelheimin kartanon kellarissa oli ihan pakko mennä aukomaan arkkuja, ja kukas se sieltä löytyikään nukkumasta. Jotenkin vain sääli, ettei Vincentiä näytetty, mutta olin kyllä silti innoissani, että joka tapauksessa pääsin kurkistamaan hänen arkkuunsa (hmmm... alan kuulostaa sekopäältä?).


Okei, se fanityttöilystä. Seuraavaksi pitäisi mennä taistelemaan Sephirothia vastaan. Kokeilin jo kertaalleen, mutta ei onnistunut, joten ajattelin tehdä parit tehtävät. Leveleitä voisi taas hieman nostaa (tällä hetkellä 29) varmuuden vuoksi.

Mitähän vielä? Joo, Nibelheimiin kun lähdettiin, tuli vihdoin se koukuttumisen tunne, joka Finaleita pelatessa yleensä iskee jo alkupuolellla. Nyt sitä sai mielestäni odotella vähän turhan kauan, mutta tuli se joka tapauksessa. Sellainen "ihan vähän vielä". Olisin varmaan pelannut pidempäänkin, ellen olisi tosiaan hävinnyt Sephylle ja ellei akku olisi loppunut (se näköjään kestää aika tarkalleen kolme tuntia). Toisaalta Nibelheim aiheutti myös aikamoista ahdistusta... Minun käy oikeasti Sephirothia sääliksi, niin paljon vääryyttä. Buhuu :'(

Noin fanityttöilystä angstaamiseen, hallitsen tunneskaalan ääripäät :P Huomenna on tarkoitus taas noin tunnin verran pelailla. Enempää tuskin ehdin ainakaan, kun on iltaohjelmassa myös japanin tunnit. Crisis Coren pelaaminen ei liene hyväksyttävää syy poissaololle?

tiistai 27. syyskuuta 2011

"Et sä oikeesti halua kuulla tätä"


N: nää pitää julkasta kirjana
A: Kyllä :D
A: N:n ja A:n kootut keskustelut 2007-2011
N: :D
N: suunnattu etenkin ff-faneille
N: ja pervoille

Pelatessa on tullut vietettyä monet eeppiset hetket, mutta pakko myöntää, että pelien pohjalta syntyneet keskustelut ovat joskus olleet vieläkin eeppisempiä. Tämä blogimerkintä sisältää siis otteita kahden aikuisen naisen sivistyneistä keskusteluista. Suomeksi: juoskaa karkuun vielä, kun ehditte. Kukaan ei ota vastuuta mahdollisista traumoistanne. Varoituksen sanana sen verran, että allekirjoittanut näkee edelleen painajaisunia postiluukuista.

Niin ja saattaapa tämä merkintä myös spoilata Final Fantasy XIII-2:takin.



Eeppinen leuka ja myötäpussit










N on etsiskellyt netistä tuoreimpia uutisia FFXIII-2:sta ja haluaa jakaa tietonsa A:n kanssa. Ensimmäisenä vastaan tulee kuva Hopesta.

N: http://27.media.tumblr.com/tumblr_lrjn8pspb61qdvzw4o1_500.jpg
N: kato nyt
N: jeesus
N: nyt mä tiiän kuka tulee mieleen
N: michael jackson viimeisinä aikoinaan

Hetkeä myöhemmin N löytää lisää kuvamateriaalia, joskin toisesta hahmosta tällä kertaa.

N: bitch, my chin is epic!
N: respect my chin!
N: (resp)
A: Hah :D
N: btw
N: sen nimi onki vissiin caius
A: Ookkei
A: Kivampi niin
N: ei oo niin akkamainen nimi
N: tosin kaias oli kans ihan kiva, caius on suht käytetty
N: tossa leuka on normaalin eeppinen, ei ridge-eeppinen
N: ei oo niinku tarzanilla että bambua on tullu vedettyä viidakossa vuosikymmenet
A: :D

Kuluu taas hetki. N jatkaa tutkimuksiaan kuvamateriaalin parissa ja palaa jälleen jakamaan uudet ajatuksensa A:n kanssa. Tässä välissä on syytä kertoa, että A on aiemmin heittänyt teorian siitä, että Noel olisi Snow’n ja Serah’n lapsi.

N: tiedäks
N: toi caius vois olla jotain sukua noelille
N: niissä on samaa näköä
N: etenki vasen yläkulma ja molemmat alakulmat
A: Vois joo
A: Tuol FF wikissä luki et Caius liittyy jotenkin Noelin menneisyyteen ja Serah'n tulevaisuuteen
N: joo, caius ja serah on tehny noelin
A: Jos se onkin Noelin isä
A: Ja Serah on äiti
N: se on niiden pentu
N: ei ihme ku snow läks
A: Joo-o
A: Snow tullu takas ja aiheuttanu eron
N: snow oliki maho
A: Siks Noel on niin kettuuntunu siihen
N: kyl
N: snow'n ylimmäinen kettuuntumisen muoto: huivi pois päästä! RAGE
A: Näin ratkaistiin tämäkin arvoitus
A: :D
N: kyl. sori vaan SE, tiedetään jo teän mahtijuonet
N: ja hopen renderin mallina oli maikkeli + orava
A: Juuri näin
N: tolla caiusilla on vähän silmäpusseja :D
A: :D
A: Syy silmäpusseihin?
N: no ku pojalla on pussihousut niin caius kehitti silmäpussit
N: noin niinku myötäpussit

Täytyy kyllä myöntää, että N on varsin oikeassa siinä, että vanhempi Hope näyttää Michael Jacksonin ja oravan risteytykseltä. Mitä ihmettä Square Enixillä on siis ajateltu?

Mitä tuohon toiseen teoriaan tulee… kukapa tietää? Ehkäpä Caius ja Serah ovat tosiaan Noelin vanhemmat ;D


Kuka saa ja kenelle annetaan?












A yrittää kirjoittaa ficciään, mutta joutuu taas kerran hakkaamaan päätään näppäimistöön, koska homma ei ota sujuakseen. Onneksi N on mesessä, joten hänelle voi avautua asiasta.



A: Ja Vincent pirun vaikea tapaus
N: se on
N: mutta kyllä se vähitellen avautuu
A: Juoni vai Vincent? :D
A: Tai no... ehkä molemmat
N: vincent
N: ootahan ku pääset siihen kohtaan ku pitää ruveta kirjottaan jotain intiimikohtauksia sille
A: Hmmm...
A: Tää on jotenkin koomista :D
A: Ihan ku se ois sun eksäs ja mun nyksä
N: lol
N: no ehkä vähän :D
A: Ehkä me ei tosin siinä tapauksessa käytäis tätä keskustelua :D
A: Mut joo, intiimikohtaukset voi olla mielenkiintosia
N: vincent on niin viileä
N:jotenki mulla oli sellanen olo että eihän se nyt mitään seksiä
N: sehän on rahvaanomaista!
N: vincent keskittyy vaan oleen cool
A: Joo, ihan totta :D
A: Saa nähdä, pääseekö sen kanssa koskaan maagisen K-18-rajan yli
N: sephiroth on toinen samanmoinen tapaus
N: mutta sillä on se naiivi puolensa
A: Jep
N: mutta reevellä ei ainakaan ole seksiä
N: hui saakeli
A: :D
A: No joo, en osaa ajatella sitä kenenkään kanssa
N: eikä barretilla
A: No ei
N: barretilla ei ole edes lisääntymiselimiä
A: Sen takia Barret kiroilee niin paljon
A: Ja on aina kärttysä
N: joo, ottas muaki päähän
A: :D
N: cidin taas osaan kuvitella
A: Juu, kyl sen
N: en välttis halua, mut osaan
A: Jep
N: entäs muut...
N: no aerith, hyihyi
A: No, ei. Se on tosirakkaus odottaa -tyyppi
N: eikä se senkään kanssa
N: zack sai sen huijattua, ehkä
A: Mahdollisesti
N: weissin osaan kuvitella oikein mainiosti skeh
A: Neron kanssa? :D
N: kenen vaan
N: *kuvittelee
A: Heh
N: okei, en hojon

Eksä ja nyksä -asiasta on heitetty jälkeenpäinkin paljon läppää ja taisipa joku toinenkin todeta myöhemmin, että keskustelu kuulostaa siltä kuin Vincent olisi N:n eksä ja A:n nykyinen mies ja A sitten utelee epämääräisyyksiä N:ltä.

Ja mitä tuohon keskustelun loppuosaan tulee… kukaan ei halunnut ajatella Weissia ja Hojoa, eihän? Kiitos vain tästäkin mielikuvasta, N…



Odottamaton juonenkäänne ja korjaussarja












A ja N keskustelevat niitä näitä ja päätyvät lopulta puhumaan A:n ficistä. N heittää ”ehdotuksen” juonenkäänteeksi.

N: ois kyllä melkonen twist, ei edes c arvais, jos vincent kusis 7th heavenin lattialle
A: xD
A: Sen jälkeen Vincent kyllä ainakin lukittautuis takasin arkkuunsa
N: joo, ruoski mut. en sanonu tollasta
A: *ruoskaa*
N: lisää!
A: Arh
N: ei riitä
A: Haluan tän mielikuvan pois päästäni
A: *lisää ruoskaa*
N: ei se vincent ollu, se oli...
N: sake-simon
A: Nyt oot velvotettu kertomaan jotain coolia Vincentistä
A: Joku mehukas exäpaljastus
A: :D
N: hmm...
N: hetkonen vaan, mietin jonku

Hetken päästä…

N: tää on kolmiosainen juttu
N: joten odota
N: Kun Cloud viettää koti-iltaa, sillä on päällään kauhtuneet college-housut ja kainaloista reikäinen t-paita
N: Kun Mephisto viettää koti-iltaa, sillä on päällään vaaleanpunainen kimono, jossa on valkoisen terrierin kuvia
N: Kun Vincent viettää koti-iltaa, sillä on päällään mustat housut (ehjät ja sopivan tyköistuvat), viininpunainen kauluspaita, jonka kolme ylintä nappia on auki, se on haronut hiukset puolihuolimattomasti taakse ja sillä on päässään semmoset seksikkäät silmälasit, kuin suoraan nissenin mainoksesta
A: No niin, tämä on hyvä mielikuva


Mephisto on siis hahmo Ao no Exorcist -sarjasta. Jos hän ei ole tuttu, aiheeseen liittyvä kuva löytyy täältä.


Ei mahdu postiluukusta













Edellisenä iltana varsin kyseenalaiset mielikuvat korvattiin herkullisilla. Valitettavasti uusi päivä tuo mukanaan uud… vanhat ja tutut tuulet.

N: sun vincent tuli nopeasti
A: Joo
A: Suddenly he came
N: :D
N: indeed
N: suddenly he came into my mailbox
A: Oh god
N: voit liittää tän valikoimaasi "epäilyttäviä mielikuvia vincentistä"
A: Päätyi jo valitettavasti siihen kokoelmaan
N: sen eilisen kans
A: Älä muistuta
A: Yritän miettiä jotain muuta
A: Vincent voi tulla jonnekin muualle ku postilaatikkoon...
N: sain taas ihan hirveän mielikuvan
N: mut jospa säästän sut siltä
A: No nyt jäi vaivaamaan
N: et sä oikeesti halua kuulla tätä
N: tää on mun väsyneiden aivojen hirveä tuotos
A: Kadun ehkä myöhemmin, mutta...
N: no siis ei tää oo vincent
N: ku joku...
N: esim. se itsensäpaljastaja fingerporista
A: Aa
N: se oli niin random etten kyenny enää kuvitteleen vincentiä siihen
N: mutta...
N: :D
N: haluaksä oikeesti kuulla?
N: ei tätä voi enää yhistää vincentiin
A: No kerro nyt sitten
N: ei mun pakko ole ;D
A: Kerro nyt
A: En voi keskittyä ku et kerro
N: mutta siis teillä on kans semmonen ovessa oleva postiluukku
A: Joo
N: kadut vielä
A: Luultavasti
A: Mut sit mulla on hyvä syy miettiä cooleja Vincent-juttuja et saan traumani hoidettua
N: no siis jos joku äijä tulee siihen niin voi miettiä mikä sitä touhua edelsi
N: ja miten se postiluukku osallistui siihen
A: Iyyh
A: Joo, pitää meditoida Vincent mielessä tän jälkeen
A: Ja mitään postiluukkuja ei ees mietitä
N: no ei se voi olla vincent
N: ei vincentin mahtus semmosesta
A: :D
A: Totta kyllä

Tätä juttua ei sitten ihan heti unohdettukaan, sillä vielä seuraavalla viikolla…

A: Ei mahdu kuvaan, ei sohvalle, ei postiluukkuun
N: XD
N: aika paha toi

____

Ja ei, tässä blogimerkinnässä ei ollut edes tarkoitus olla mitään järkeä.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Yksisiipiset enkelit

Päivän Crisis Core -sessio on siis takana. Tunti venähti puoleksitoista tai oikeastaan melkein kahdeksi. Tarkoitus oli tehdä vain tehtäviä ja keräillä Zackille leveleitä, mutta yhtäkkiä tuli sellainen fiilis, että menenpäs tökkäisemään Genesistä kokeeksi miekalla.

No, huonostihan siinä kävi. Ainakin ekalla yrittämällä, kun jäin kaivelemaan remedyä item-valikosta. Yhtäkkiä tajusin, että Zack heitti veivinsä enkä tietenkään ollut käyttänyt edes phoenix downia. En meinaa muutenkaan muistaa käyttää niitä tuossa pelissä, mikä on kummallista. DoC:ssa muistan kyllä varsin hyvin, vaikken siinäkään ole alkusähellyksen jälkeen niitä kauheasti tarvinnut.

Toisella yrittämällä olin jo fiksumpi enkä vaivautunut parantamaan poisonia. Regen piti sen kivasti kurissa ja tarvittaessa lätkin vielä curaa päälle. Muu aika menikin sitten Genesiksen paiskomiseen taioilla ja mätkimiseen miekalla. Ja kappas, herrahan kaatui yllättävän helposti. Olin oikeasti hetken wth-fiiliksissä, sillä olin kuitenkin tuota taistelua jo jonkin verran hinkutellut.

Tässä kohtaa täytyy sanoa, että Genesiksessä on kyllä tyylikästä dramatiikkaa. Voisin varmaan kuunnella sen miehen puhetta loputtomiin (edelleen kuitenkin mieluummin japaniksi), tykkään hänen repliikeistään todella paljon. Tietenkään herkullinen ulkonäkö siihen päälle ei haittaa yhtään. Silmät ja korvat tulevat ruokituksi yhtä aikaa... ja ehkä sielukin, eikös runouden pitäisi olla sielunruokaa?

*köh* Juu, mennäänpäs takaisin asiaan. En siis todellakaan yllättynyt, että Genesiksen jälkeen vastassa oli seuraava yksisiipinen enkelimme.

Angealin kohtalo kuitenkin hätkäytti. En tiedä, mikä siinä kolahti niin kovasti. Olen aika tehokkaasti spoilannut itseni tämän pelin osalta (ehkä nyt en jokaista yksityiskohtaa tiedä, mutta kuitenkin). Ei nyt kuitenkaan itku tullut, surkea olo vain. Seiska ei jostain syystä (mikään sarjan peli siis) ole toistaiseksi saanut minua itkemään, vaikka osa tapahtumista on ollut värisyttäviä. Okei, DoC:n lopussa itkin melkein ja olisin varmaan leikkinyt vesiputousta, jos ei olisi ollut yleisöä... mutta kun oli, jäi sekin kokematta. Katsotaan sitten, kun pääsen sinne loppuun yksin pelatessa.

 Jotenkin noiden kahden dramaattisen taistelun jälkeen oli vain tosi kornia päätyä Costa del Solille (?) pitämään lomaa ja katselemaan Zackin ja Cissneyn toilailua uikkareissa. Vielä kornimpaa oli taistella Genesis-kopioita vastaan aurinkovarjolla. Okei, olihan se toisaalta hupaisaakin, ehkä peliin on haluttu tuoda pieni kevennys väliin? Ja onnistuin nappaamaan siinä aurinkovarjomätkinnän aikana pari leveliäkin lisää, joten siinä mielessä ei yhtään hullumpaa.

Nyt olen sitten Junonissa ja pitäisi napata Hollander kiinni. En ole yhtään varma, kuinka paljon peliä on vielä jäljellä. Muistan lukeneeni tästä kohdasta, mutta aikajana ei ole painunut kunnolla mieleeni. No, huomenna joka tapauksessa jatkuu taas.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Level up!

Sunnuntain kunniaksi päätin pelailla hieman Crisis Corea... tai no, oikeastaan sen kunniaksi, että sain erään todella työlään luvun vihdoin kirjoitettua Projektiin. Piti päästä hetkeksi nollaamaan pää ja siihen tuo peli on omiaan. X:ää hakatessa ei paljon tarvitse päätään vaivata.



En vielä uskaltautunut uudestaan Genesistä vastaan, joten paukuttelin tehtäviä eteenpäin. Niitä ainakin riittää, eivät näytä loppuvan heti kesken. Näytti siltä, että olen suorittanut vasta 10 %:a. Eli kymmenen kertaa vielä sama määrä, sitten ne on kaikki tehty. En ehkä nyt ala kaikkia tehdä kuitenkaan tässä kohtaa, mutta tovin voisi jatkaa. Ei huvita kuunnella Genesistä juuri nyt eikä ottaa turpaansakaan. Tuossa tehtäviä suoritellessa Zackin leveli nousee mukavasti, joten ehkä selviän paremmin kyseisestä taistelusta, kun siihen vaivaudun uudestaan menemään.

Ainakin tuo levelien kerääminen tuntuu ihan mielekkäältä puuhalta tehtävien kautta. Taisin mainita tästä joskus aiemminkin. Grindaus on yleensä se osuus, jota Finaleissa ihan aidosti vihaan, mutta tässä pelissä se ei niin haittaa. Toisaalta ei se kahdessatoista ja kolmessatoistakaan tökkinyt kovin pahasti, joten kaiketi näissä uudemmissa homma on hoidettu astetta fiksummin.

En ole kuitenkaan onnistunut toistaiseksi kehittämään mitään suurempaa intohimoa tähän peliin. Crisis Core on ihan kiva, sitä pelaa mielellään, mutta mitään sen suurempaa se ei ole sisälläni aiheuttanut. Saa nähdä, muuttuuko tilanne vielä, kun pääsen loppupuolelle. Tiedän kyllä varsin hyvin, mitä tuleman pitää, joten... no, odotan mielenkiinnolla. Toisaalta tiesin Aerithin kuolemastakin seiskan kohdalla etukäteen, eikä se sitten kolahtanutkaan niin kovin lujaa.



Seiskasta puheenollen... minulla on ollut tässä jo jonkin aikaa sellainen kummallinen kutina, että pitäisi pelata se uudestaan. Olen pelannut sen läpi viimeksi melkein kymmenen vuotta sitten, ehkä yhdeksän, jos tarkkoja ollaan. Joka tapauksessa siitä on ikuisuus. Ehkä nyt olisi jo korkea aika vetäistä se uudestaan. Siihen päälle voi sitten katsoa ACC:n, minkä jälkeen on hyvä tekosyy aloittaa DoC neljännen kerran alusta ;D

Jep, tämän hetken suunnitelma tosiaan on, että pelailen nyt vaikkapa tunnin illassa Crisis Corea eteenpäin (tai ainakin suorittelen tehtäviä, jos en pelissä etene). Kun sitten saan sen läpäistyä, aloitan seiskan alusta ja tällä kertaa pelaan loppuun asti. Olen siis kyllä aloittanut sen monesti, mutta loppuun pelannut vain kerran. Pitää taas myös napata Yuffie ja Vincent matkaan, jos vaikka samalla muistaisin, mikä noissa kahdessa alun perin sai minut ihastumaan niin kovasti.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Haetaan unelmien kumppania



Nimimerkki: Afeni
Ikä: 27 vuotta
Horoskooppi: Kauris (samastun enemmän jousimieheen)
Silmien väri: Sinivihreä
Hiukset: Tyyli vaihtelee jatkuvasti fiiliksen ja peruukin mukaan ;D

Olen fanityttö ja fanficcari, joka ei koskaan osaa pitää suutaan kiinni oikeaan aikaan ja jolla on aina erittäin huonoja ideoita. Minulla on jatkuvasti useita projekteja kesken ja olen huono viemään niitä loppuun asti, mutta kyllä erittäin taitava aloittamaan.

Ulkonäkö vaihtelee cossin ja mielialan mukaan, joten sitä on turha käydä kuvaamaan liian tarkasti. Tykkään käyttää paljon värejä pukeutumisessa, esimerkiksi punaista, mustaa, violettia, mustaa, petroolinsinistä, mustaa, viininpunaista, mustaa, mustaa ja mustaa. Käytän myös paljon koruja ja badgeja pukeutumisessani, jotta kaikki varmasti kuulevat kolinasta minun saapuvan paikalle.

Luonteeltani olen ujo ja hiljainen, mutta moni ei huomaa sitä, koska hölötän toisinaan jatkuvasti. Minulla on taipumus keräillä asuntoni täyteen epämääräistä roinaa, laulaa epävireisesti japaninkielisiä biisejä ja nukkua pehmolelun kanssa. Toivottavasti nämä jutut eivät haittaa sinua?

En osaa kokata kunnolla, mutta syön erittäin mielelläni. Olen myös hyvä sotkemaan paikkoja ja unohtamaan kirjoja joka paikkaan. Harrastuksiini kuuluu tietokoneella nököttäminen, sosiaalisoituminen epämääräisissä yhteisöissä ja omituisissa vaatteissa kuljeskelu julkisilla paikoilla.

Kiinnostuitko? Lue alta, mitä odotan sinulta ;D


Unelmieni nainen:

Ikä: 16-??? (kaikki käy)
Horoskooppi: Ei mitään väliä
Silmien väri: Musta, punainen ja vihreä, ei yhtä aikaa kuitenkaan
Hiukset: Ei erityisemmin merkitystä, joko tummat tai sitten erikoisen väriset, punainen käy myös

Unelmieni nainen on hyvin kaunis tai sitten todella söpö. Hän voi olla pitkä tai lyhyt, jos pitkä, mieluusti minua reilusti pidempi. Toisaalta taskuvenuskin käy oikein hyvin. Rintojen tulee mieluiten olla pienet. Ihonvärillä ei ole väliä, oliivi on hyvä väri, mutta toisaalta hyvin vaaleakin käy erinomaisesti.

Pukeutumistyylisi on ehdottomasti paljastava. Stringit käyvät hyvin jokapäiväiseksi päällysvaatteeksi. Jos et halua pukeutua aivan näin paljastavasti, on hyväksyttävää kulkea myös minihameessa tai mikroshortseissa ja napapaidassa, lisäksi uimapuku tai sari ilman alusmekkoa käyvät erinomaisesti.

Luonteen suhteen en ole turhan tarkka, mutta saat lisäpisteitä ADHD:sta ja hysteerisestä hihkumisesta. Olethan iloinen, reipas ja nauravainen sekä mahdollisimman äänekäs. Sinulla voi myös olla kleptomaanisia taipumuksia tai jatkuva tarve valehdella muille suojellaksesi heitä. Flirttailevaa asennettakaan en pane pahakseni.

Toisaalta voit myös olla hiljainen ja rauhallinen. Puhut kenties vain silloin, kun sinulla on todella sanottavaa etkä koskaan tee itsestäsi narria, kun avaat suusi. Olet hieman muita älykkäämpi ja se kuuluu puheestasi. Sinulla voi olla äijämäinen asenne tai sitten voit olla hyvin naisellinen.

Plussaa saat, jos täytät vähintään yhden seuraavista ehdoista:
- sinulla on pupunkorvat (tai käytät sellaisia muuten vain)
- asemasi on ylhäinen (esim. prinsessa tai ylipapittaren sukulainen), mutta olet jättänyt asemasi ja kotisi
- olet joskus ollut kristallia
- kaikki läheisesi ovat menehtyneet traagisella tavalla

Taistelutilanteessa toivon sinun käyttävän joko pitkän matkan asetta tai magiaa. Summonointi on myös sallittua. Plussapisteitä ropisee, jos yhdistät nämä kaikki.

Unelmieni mies:

Ikä: 22-60
Horoskooppi: Tulielementit merkit, esim. leijona
Silmien väri: Kaikki käy sinivihreästä makohehkusta punaiseen
Hiukset: Pitkät, mitä pidemmät, sitä parempi. Väri saa vaihdella hopeasta mustaan ja laventeliin

Odotan unelmieni miehen olevan ulkonäöltään komea, mutta mieluummin jopa naisellisella tavalla kaunis. Hyvin vaalea, miltei kalpea iho luetaan myös eduksi. Pituutta saa olla reilusti enemmän kuin minulla (159,5 cm), pitkät miehet ovat makuuni. Toisaalta lyhyys ei kuitenkaan ole este tapaamiselle, jos muut kohdat osuvat yksiin.

Pukeutumistyylilläsi ei ole merkitystä, kunhan se on tyylikäs. Pidän erityisesti vanhanaikaisesta tyylistä, mutta toisaalta annan lisäpisteitä mustan nahan käytöstä sekä vöistä, voit pitää niitä myös siellä, missä niitä ei tarvita. Tyylisi saa olla peittävä, kunhan näen silmäsi. Toisaalta en pane pahakseni, vaikka pukeutuisit paljastavasti. Nahkatakin alta voi jättää paidan pois tai toisaalta voit myös suosia hyvin naisellista tyyliä.

Luonne on myös erittäin tärkeä asia. Toivon, että sinulla on suuri ego ja omahyväinen asenne. Osaat ja hallitset kaiken ja olet maailman paras siinä, mitä teet. Tiedostat oman asemasi ja tuot sen tarvittaessa julki myös muille. Saatat olla ajoittain taipuvainen synkistelyyn ja kommenttisi tihkuvat toisinaan sarkasmia. Sinulla on myös jonkinlainen maailmantuhoamisvimma, mutta toisaalta ei haittaa, vaikka haluaisit toimia päinvastoinkin ja pelastaa maailman jopa oman henkesi uhalla. Lisäksi toivoisin isäsi olevan hullu tiedemies, toisaalta sekin riittää, että sellainen joka tapauksessa löytyy menneisyydestäsi tai lähipiiristäsi.

Mikäli kannat asetta, toivoisin sen olevan ampuma-ase. Toisaalta miekatkin kelpaavat, kunhan ne ovat hyvin, hyvin pitkiä, esimerkiksi kaksimetrinen katana on erinomainen vaihtoehto. Lisäpisteitä saat, jos pidät runoista. Voit joko siteerata niitä minulle tai muuten vain puhua riimitellen.

Mikäli koet vastaavasi joko unelmieni naisen tai miehen kuvausta, ota pian yhteyttä!



_________________

Tämä ilmoitus on siis kirjoitettu sen perusteella, millaisista FF-hahmoista erityisesti pidän. Kiitokset Emmille ideasta! ;)

tiistai 20. syyskuuta 2011

Cerberuksen surulaulu

"Now... I can finally... rest."


Tulipahan tänään taas pelailtua FFVII: Dirge of Cerberusta. Pelaaminen sujui yllättävän hyvin jopa, olin hämmentynyt. Viime kerralla pääsin junien haustausmaalle asti ja tänään siis luonnollisesti jatkoin sieltä. Leppoisaa ammuskelua pienen kiroilun siivittämänä, mutta etenin kuitenkin ihan tasaisen hyvin.

Hieman epäilytti mennä Rossoa vastaan, koska edellisellä kerralla sitä eukkoa saatiin piestä muistaakseni kolme kertaa, ennen kuin voitettiin. Tällä kertaa itemeitä meni taas luvattoman paljon, mutta voitin kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä ja olin varsin tyytyväinen itseeni. Ehkä aseiden säännöllisestä kehittelystä oli hyötyä, viimeksi siihen ei tullut kiinnitettyä niin kovin paljon huomiota.

Seuraavat pomovastukset eli Black Widow kertaa kaksi olivat aivan läpihuutojuttu. Meniköhän edes kahta minuuttia siihen taisteluun? Sitä en ollut aiemmin siis edes itse yrittänyt, koska edellisellä kerralla ohjain oli ystävälläni ja hän hoiti muistaakseni samaisen taistelun yhtä vähillä ongelmilla. Sinänsä en siis edes odottanut sen olevan erityisen vaativa.

Kaikki meni aivan loistavasti. Miksi sitten tuo alun repliikki ja kuva?

No, peliä pelanneet tietävät, mikä vastus hämähäkkikaksikon jälkeen on vuorossa... tai kuka. Azul the Cerulean, kuinka sinua vihaankaan!

Oikeasti, Rosso on todella ärsyttävä ja raivostuttavan nopea, mutta paikka, jossa häntä vastaan taistellaan on laaja ja tarjoaa riittävästi tilaa myös häseltämiselle. Lisäksi siellä on tarjolla paljon itemeitä ja kauppakin vielä. Ei ole pelkoa, että panokset tai HP loppuisivat, ellei tietysti saavu paikalle täysin tyhjätaskuna. Silloinkin on aina mahdollisuus kämmätä taistelu ja ottaa EXP:n sijaan rahaa, jotka voi sitten käyttää kauppaan seuraavalla yrittämällä. Eli loppujen lopuksi se taistelu ei ole niin paha kuin alkuun ajattelin.

Azul sen sijaan, voi hyvä elämä! Kauppa on hieman ennen taistelua ja siellä on syytä täyttää varastot äärimmilleen. Taistelukenttä on pieni ympyrä, jonka keskellä on paksu pylväs. Tilaa on siis vähän, eikä Azul ole pieni kaveri. Vincent taas ei ole järin nopsajalkainen, ainakaan minun Vincentini, kun ohjain ei suostu pelittämään edelleenkään kunnolla.

Mitäs muuta? No, ensimmäinen erä hoituu suht vaivattomasti, kun vain muistaa hypätä ilmaan Azulin tehdessä energiaiskunsa (?) ja väistelee luoteja (ei onnistu tuolla ohjaimella) sekä räiskii tietysti itse, minkä kerkiää. Nyt minulla oli hiukan vajausta panoksissa, joten se toi omat haasteensa tähän erään, mutta selvisin joka yrittämällä siitä kuitenkin.

Sen sijaan se toinen erä... Kippaskappas, Azulin nahka ilmeisesti muuttuu paksummaksi, sillä panokset eivät enää mene läpi. Ihan turha tuhlata niitä. Mana kyllä uppoaa, mutta aika nihkeästi sekin HP:tä vie. Voikohan materioita kehittää? Pitää ottaa tästä selvää. Luulen, että saattaisi hyvinkin voida.

Muistinhan keräillä Red Ethereitä matkan varrella? Kyllä, hyvä. Ostinhan pari Etheriä myös kaupasta? Kyllä, hyvä. Räiskinkö Azulia manalla? Kyllä, silloin kun ehdin. Nyt ohjain alkoi aiheuttaa todenteolla ongelmia, sillä karkuun on juostava, ellei halua, että Azul jyrää päälle. Vincent lenteli kauniissa kaarissa ympäri pientä aluetta ja jumittui typeriin kulmauksiin hirviömiehen hakattavaksi. Jeij.

No, onnistuin toki räimimään ökkiäistä, mutta kah, manahan loppui! Ei hätää, minulla oli varasto täynnä Ethereitä, kahta sorttia jopa. Itemit kehiin ja heitellään lisää kivoja tulipalloja ja salamoita. Seuraavaksi huomaan, että mana on taas loppu ja Etheritkin ovat, hurraa \o/

Hätä ei vieläkään ole tämän näköinen. Alueella on nimittäin tynnyreitä, joiden hajotessa paljastuu makopisteitä. Ainoa vain, ettei tietenkään yhtään ollut vielä paljastunut. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin juosta karkuun, kunnes Azul jyräisi makopisteen ja pääsisin taas mojauttamaan häntä. Mutta niin... se karkuun juokseminen ei ollutkaan niin helppo juttu. Jälleen Vincent lentelee pitkin seiniä, Limit Breaker ei suostu toimimaan ja HP-mittari paukkuu punaiselle. Lopulta herra kaatuu maahan ja lausuu kuuluisat viimeiset sanansa: "Now... I can finally... rest."

Eihän tuossa tietysti mitään. Game Overeita on sattunut muissakin peleissä. Valitettavasti Azulin kohdalla tämä skenaario toistaa itseään kuin olisin jäänyt jonkinlaiseen aikalooppiin pyörimään. Yhä uudestaan on Vincentin käytävä Tsvietiä vastaan ja yhä uudestaan hän kokee saman kohtalon ja mätkähtää elottomana huoneen lattialle. Ainakin, kun minä pelaan.

Jep, tämä alkaa jo turhauttaa. Dirgessä Azul pistää minut kumoon, Crisis Coressa Genesis. Give a break already!

Eipä auta kuin yrittää. Kyllä minä jonain päivänä vielä Azulinkin voitan (ja sinut myös, Genesis). Se vain näyttää vievän hieman useamman yrityksen kuin nämä taistelut yleensä. Olen silti jo tyytyväinen siihen, että olen oppinut pelaamaan räiskintäpeliä. Niistähän minulla ei ollut aiempaa kokemusta ollenkaan.

Tämä oli nyt tällainen Cerberuksen valituslaulu hävityn taistelun vuoksi. Aikalooppi pyörii ja yritän uudestaan, uudestaan ja uudestaan, kunnes jonain päivänä olen voittaja.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Lapsi on terve, kun se...

... leikkii. No, entäs aikuinen sitten?

Olen muutamaan otteeseen saanut kuulla, että olen jo sen ikäinen, että minun pitäisi:
A) lakata pelaamasta, koska se on lasten puuhaa
B) lakata kirjoittamasta fan fictionia pelaamistani peleistä, koska aikuiset kirjoittavat originaaleja
C) lakata ostamasta kaikkea turhaa, koska aikuiset käyttävät rahansa fiksusti
D) myydä figuurini ja muut oheistavarat pois, koska ne ovat lasten leluja, joita aikuisella ei tule olla

En halua alistua yhteenkään noista neljästä säännöstä, joten voinkin sitten loppupäivän miettiä, olenko aikuinen vai lapsi. En taida kuitenkaan vaivautua vaan paneudun tällä kertaa tarkemmin yhteen näistä lapsellisuuksistani. Tänään siis vuorossa rakas figuurikokoelmani.

Himoitsin Final Fantasy -figuureja jo vuosia sitten, mutta tuolloin ne olivat minun budjettiini nähden kalliita ja vaikeita hankkia. Mistään nettikaupasta en ollut kuullutkaan ja vaikka olisinkin, ei ulkomailta tilaaminen olisi käynyt päinsä. Itse asiassa jo toisesta kaupungista tilaaminen oli mahdoton ajatus. Niinpä en koskaan saanut kasin ja ysin hahmoja figuureina, vaikka olisin tuolloin kovasti halunnut. Tyydyin katselemaan pelien ohjekirjoissa olevia kuvia ja huokailemaan raskaasti.

Kympistä en koskaan innostunut niin paljon, että olisin edes vaivautunut selvittämään, onko siitä tehty figuureja. No, koska olen omistanut minikokoisen Tiduksen, tiedän nyt totuuden (annoin sen lahjaksi ystävälleni, sillä en halunnut sitä hyllyyni). Nyt kuitenkin esittelen figuurihyllyni aarteet Final Fantasy -pelisarjan osalta. Ihan muutama nukke sinne on nimittäin kertynyt.

Balthier Bunansa - FFXII
Balthier oli ensimmäinen Final Fantasy -figuuri, jonka hankin. Tämä on varmaan taas niitä juttuja, joista kukaan ei ylläty. Kukunor oli juuri saanut figuuria ja myi sitä alennuksella. Jostain sattuman oikusta huomasin tämän (en siis käy kyseisen kaupan sivuilla juuri koskaan) ja olin tukehtua aamupalaani.

Ongelman aiheutti se, että oli kesä ja odottelin yhä kesätyöpalkkaani. Koska olin vasta aloittanut hommat, tiesin, ettei rahaa ollut ihan heti tulossa. Yhtään ylimääräistä ei luonnollisesti ollut. Pelkäsin kuollakseni, että figuurit loppuisivat tai hinta ainakin nousisi mahdottomaksi, ennen kuin saisin palkkani, joten puhuin ja puhuin ja puhuin ja sain lopulta poikaystäväni maksamaan ostokseni. Maksoin sen tietenkin takaisin myöhemmin.

Voi sitä onnea, kun sain pari viikkoa myöhemmin johtotähden kirjahyllyäni komistamaan! Se oli todennäköisesti koko kesäni kohokohta, sillä mitään muuta merkittävää en kyseiseltä kesältä muista. Työ, jota tein ei ollut minun makuuni, juhannuskin meni vähän penkin alle, mutta figuurin ajatteleminen nostaa yhä hymyn huulilleni.

Sanoisinpa siis, että johtotähti tavallaan pelasti kesäni ;D Tuolloin myös ajattelin, etten tarvitse muita. Okei, Franin olisin myös halunnut, mutta aika pian minulle selvisi, ettei vierasta ollut tehty figuuria ollenkaan. Tähän Squaren ratkaisuun olen edelleen pettynyt. Minun mielestäni kaikista päähahmoista (ja joo, ehkä siitä Gabranthista myös) olisi pitänyt tehdä figuurit. Itse en olisi luultavasti ostanut kuin Franin Balthierin lisäksi, mutta uskon, että esim. Baschille olisi ollut kysyntää.

Menikin aika pitkään, ennen kuin päädyin ostamaan lisää figuureja. Keväällä 2009 olin jo aloittanut coneissa ravaamisen ja löytänyt sellaisen aarreaitan kuin myyntipöydät. Ne avasivat minulle koko joukon uusia ostosmahdollisuuksia, joita en ollut edes tullut ajatelleeksi. Olin aivan hurmioissani, kun löysin paketin, jossa oli peräti neljä figuuria ja hintakin alle 20 euroa. Kaiken lisäksi kyseisessä paketissa oli kaksi suosikkihahmoani.

Balthier ja Fran - FFXII
Balthierin ja Franin lisäksi lootasta löytyivät Tidus (FFX) ja Aerith (FFVII). Kuten sanoin Tidus päätyi lahjaksi ystävälleni ja käsittääkseni löysi hänen luotaan hyvän ja rakastavan kodin. Aerithin laitoin yllätyspalkinnoksi Kristallimaailman paperinukkepiirroskisaan. Tällä hetkellä kyseinen neito taitaakin sitten majailla erään toisen ystäväni kirjahyllyssä.

Ilmapiraattikaksikko sen sijaan jäi omaan hyllyyni. En koskaan saanut isoa Frania, en koskaan taida tulla samaan, mutta nämä kaksi korvaavat hieman. Pidän figuurien ulkonäöstä, vaikkei se olekaan niin realistinen kuin pelissä. Tosin figuurien kasvoista tulee hieman mieleen Revenant Wings, joten kenties mallia on otettukin sen pelin suunnalta. Olihan se jo tässä vaiheessa ilmestynyt.

Olen miettinyt asiaa ja todennut, että tässä koossa voisin itse asiassa hankkiakin kaikki kahdentoista päähahmot. Olen nähnyt Vaanin, Penelon ja Ashen, joten eiköhän Baschkin ole tehty. Penelo minulla on avaimenperänä, mutta voisin ostaa myös ihan figuurina. Pitää joskus katsella, jos saisi aikaiseksi hankkia. Mitään suunnatonta pakkomiellettä juuri tähän kokoelmaan en ole toistaiseksi itselleni kehittänyt, joten aika näyttää, alanko sitä itselleni kasata.

Final Fantasy IX


Tämä kokoelma päätyi luokseni kahdessa erässä. Kyseessä on Final Fantasy IX:stä Coca Cola -pullojen mukana julkaistut figuurit... tai jotain sinnepäin. Joka tapauksessa tukilaattojen alapinnassa lukee "Coca Cola". Bongasin nämä ensimmäistä kertaa Tsukicon 2009:ssä ja tuolloin ostin Zidanen, Garnetin, Steinerin ja Vivin. Jälkeenpäin minua kadutti, etten ollut ostanut kaikkia ja pelkäsin kuollakseni, ettei näitä enää mistään saisi. Figuurit kuitenkin maksoivat vain viisi euroa kappale. Se oli pieni hinta, mutten silti raaskinut laittaa kerralla menemään 40 euroa.

Minulla kävi tuuri ja Desucon 2010:n myyntipöydiltä löytyi näitä taas. Tällä kertaa en epäröinyt hetkeäkään vaan kaappasin mukaani Quinan, Eikon, Amarantin ja Freyan. Olin äärettömän iloinen, että olin saanut loputkin ysin päähahmoista. Edelleen harmittaa, etten ostanut myös mooglea ja chocoboa. En ole kyseisen Desuconin jälkeen enää nähnyt näitä myynnissä missään, joten taitavat jäädä hankkimatta. Jos kuitenkin satun törmäämään, ostan kyllä.

Toki voisin etsiä kyseisiä figuureja eBayn kautta, mutta aivan niin paljon en niitä himoitse, että viitsisin vaivautua. Odottelen, josko tilaisuus sattuisi tulemaan muuta kautta.

Vanille ja Fang - FFXIII
Vaikkei Final Fantasy XIII iskenyt minuun tarinallisesti, pelissä on kuitenkin kaksi hahmoa, joihin kiinnitin huomiota enemmän kuin muihin. Oerba Dia Vanille nousi välittömästi suosikkilistalleni, siitäkin huolimatta, että hänen (englanninkielinen) ääninäyttelynsä sai minut alkuun ärtymään. Nyt olen jo tottunut siihenkin, eikä se häiritse millään tavalla.

Fang tuli pelissä vastaan hitusen myöhemmin, mutta teki lähtemättömän vaikutuksen. Enkkuääni toimi, ja hahmon koko olemus oli aivan käsittämättömän upea. Siinä naisessa on totisesti jotain.

Kun sitten kuulin figuureista, oli selvää, että nämä kaksi olisi saatava. Mitään conia en jaksanut odottaa, vaan marssin Helsingin Fantasiapeleihin tekemään tilauksen, koska siellä ei kaksikkoa vielä ollut, Snow'ta minulle kyllä kovasti tyrkytettiin mukaan. Figuurit kuitenkin tuntuivat viipyvä ja viipyvän, joten päädyin lopulta ostamaan Vanillen Desucon 2010:stä, siis samasta, josta hankin loput ysin figuuritkin.

Vanillella on itse asiassa ns. "vammakäsi" eli toisen käden nivelet eivät toimi ollenkaan. Olisin voinut varmasti valittaa asiasta, jos olisin säästänyt kuitin ja muistaisin, minkä liikkeen pöydästä figuurin ostin, mutta koska en ajatellut näin pitkälle, elän tuon käden kanssa nyt. Ei se niin kamalasti haittaa, pikkuvika. Onpahan ainakin ainutlaatuinen tämä minun Vanilleni (no, ehkä jollakulla toisellakin on vastaava).

Fang ilmestyi myöhemmin samana kesänä. Ystäväni suostui hakemaan figuurin Fantsusta ja sain sen itselleni, kun seuraavan kerran tapasimme. Fangissa ei luonnollisesti ole mitään vialla vaan hän saapui luokseni täydellisessä kunnossa.

Sephiroth - FFVII
Sephirothia en koskaan suunnitellut ostavani, mutta tämän vuoden Desuconissa löysin myyntipöydiltä yllätyslaatikon. Laatikosta ei siis tiennyt, minkä figuurin se sisälsi, mutta vaihtoehdot oli lueteltu takana. Se olisi voinut sisältää Yuffien (FFVII), Sephirothin (FFVII), Yunan (FFX), Vivin (FFIX) tai Zidanen (FFIX). Vaihtoehdoista Yuna oli ainoa, jota en olisi välttämättä halunnut. Luultavasti hän olisi jälleen mennyt lahjaksi tai palkinnoksi.

Laatikosta kuitenkin löytyi hopeahiuksinen kenraalimme, enkä ollut ollenkaan pahoillani. Minulla ei hänestä ollut minkäänlaista figuuria ja onhan tuossa miehessä sitä jotain. Sitä paitsi kyseinen figuuri on vielä älyttömän söpö. Aika harvoin Sephirothista voi noin sanoa, mutta tällä kertaa se jopa pitää paikkansa.

Kyllä tuota figuuria ilokseen katselee. Sephiroth on myös ainoa pahis, joka minulla on figuurina. Mielessä kävi, että jos Genesiksestä ja Angealista ilmestyisi tuollaiset vastaavat pikkuiset, voisin haluta ne herran kaveriksi. Ja jos taas niistä pahiksista puhutaan, Kuja ei olisi ollenkaan hullumpi vaihtoehto hyllyäni täyttämään. Huolisin hänet enemmän kuin mielelläni.

Yuffie Kisaragi - FFVII
Kaikki jo tietävätkin, että Wutain valkoinen ruusu lähti mukaani muutama viikko sitten Traconista. Tätä figuuria etsin tarkoituksella, ja olin hyvin iloinen, että sen myös löysin. Kyselin Fantasiapelien myyjältä, olisiko heillä mahdollisesti ollut myös Vincentiä tiskin alta myytävänä, mutta ei ollut. Myyjän mukaan Vincent on sen verran kuumaa kamaa, että revitään käsistä, jos myyntiin sattuu tulemaan. No, en kyllä ihmettele... Tilalle hän tyrkytti minulle Renoa, mutta vaikka punapää onkin ihan kuuma tapaus, ei hän ole tarpeeksi kiinnostava, että häneen sijoittaisin.


Yuffiestakin olisin oikeastaan halunnut Dirge of Cerberuksessa esiintyvän version, mutta sellaista ei taideta olla edes tehty. En ainakaan löytänyt, kun joskus aiemmin yritin eBaysta etsiä.Siksipä oli tyytyminen tähän AC(C)-versioon, joka on sekin ihan kiva. Ainakin Yuffien vaatteet ovat fiksummat kuin alkuperäisessä seiskassa. En vieläkään tajua sitä typerää käsisuojaa...

Tämän figuurin hankkiminen tuntui jostain syystä keskivertoa helpommalta, vaikkei noiden aiempienkaan kanssa ole mitään vaikeuksia ollut. Jotenkin vain tiesin, ettei minun tarvitse kuin kävellä myyntipöytäsaliin ja lunastaa Yuffie omakseni. Jos olisin sattunut haluamaan jotain muuta, olisin joutunut ehkä näkemään enemmän vaivaa, mikä tuli todistettua vain muutama päivä Traconin jälkeen.

Vincent Valentine - FFVII
Vincentin hankkiminen ei nimittäin ollut mikään läpihuutojuttu. Fantsun myyjän puheet pitivät paikkansa, herraa oli vaikea saada käsiinsä. Toisekseen herra on oikeasti niin kuumaa kamaa, että hinnat näyttivät olevan pilvissä. Jos taas hinta oli alhainen, postikulut aiheuttivat hyperventilaatiota. Olin päättänyt, että maksimibudjettini on 50 euroa, mutta kovin monta figuuria en tähän hintaan löytänyt... tai sitten niitä ei postitettu Suomeen.

Pitkällisen etsintäsession päätteeksi löysin kuitenkin jotain käsittämätöntä. Joku Briteissä myi figuuria järkevällä lähtöhinnalla, olisikohan ollut 8 punnan kieppeillä. Postikulutkin olivat vain 3,99 puntaa. Ainoa ongelma tämän figuurin kohdalla oli, että sitä oli jo huudettu ja huuto sulkeutui aamuyöllä Suomen aikaa. Viikonloppuna sekään ei olisi ollut ongelmallista, mutta toki työviikolla olisi suotavaa nukkua kunnolliset yöunet.

Yhden illan ja yön väänsin itseni kanssa kättä, ja aamulla päätös oli selvä. Pitkiä yöunia ehtii elämänsä aikana nukkua vaikka kuinka monesti, Vincentiä ei myydä järjettömän alhaiseen hintaan joka yö. Siispä seuraavana yönä kelloni soi puoli viideltä ja könysin tietokoneeni ääreen valmistautuneena taistoon. Sellainen siitä tulikin, sillä joku muu halusi figuurin yhtä kovasti kuin minäkin. Hinta hilautui hiljalleen ylöspäin ja sydän jyskyttäen odottelin viimeiselle sekunnille, kunnes tein lopullisen korotukseni. Hetkeen en voinut uskoa tekstiä, joka ilmoitti minun voittaneen huudon. Maksoin figuurin (edelleen postikulujen kanssa alle 15 puntaa) ja hipsin takaisin petiin. En tosin saanut enää nukuttua ja olin työpäivän aivan koomassa. Väitän kuitenkin, että se oli sen arvoista.

Seuraavalla viikolla Vincent saapui luokseni. Onneksi olin lomalla, sillä herra ei mahtunut postiluukusta sisään. Olisin joutunut raahautumaan postiin erikseen pakettia hakemaan, mutta nyt kuulin, kun postimies soitti ovikelloa. Vincent oli hitusen pölyinen, mutta muuten erinomaisessa kunnossa, ja nyt edustaa hyllyni päällä.

Tällä hetkellä minulla ei ole uusia figuurihimotuksia, mutta väitän, että jossain vaiheessa innostus taas iskee. Tästä on tullut tavallaan oma harrastuksensa. Ehkä olen luonteeltani keräilijä? Minusta noita figuureja on vain ihana omistaa, siitä ei pääse mihinkään.

Tähän loppuun vielä hieman kuvaspämmiä draamasta, joka hyllyssäni on ollut meneillään...


Fang ei ollut vielä saapunut, joten johtotähti luonnollisesti käytti tilaisuuden hyväkseen, kun Vanille kotiutui luokseni. Nämä kaksi viettivät joukon herkkiä hetkiä, joista Fang ei erityisemmin ilahtunut. Vanillelle hän kuitenkin antoi anteeksi, Balthier-parka on edelleen epäsuosiossa.

Kuten sanottua Vanille tosiaan sai tekonsa anteeksi ja löysi tiensä takaisin oikeaan syliin, kun Fang vihdoin saapui. Nyt nämä kaksi ovat onnellisesti yhdessä eivätkä aio erota milloinkaan... awwww.


Koska Yuffie kotiutui ennen Vincentiä, Balthier ehti luonnollisesti iskeä silmänsä ninjaprinsessaamme. Onneksi Vincentin saapumiseen ei mennyt kuin reilu viikko, joten Yuffie jopa malttoi pitää näppinsä kurissa ja ryntäsikin synkän sankarinsa käsivarsille, kun tämä vihdoin asteli kotiin.
Vincentkin oli ehtinyt kaivata prinsessaansa ja herrasmiehenä toki kantoi tämän pois Balthierin ulottuvilta. Suurta mustasukkaisuusdraamaa tästä jutusta ei tullut, koska mitään ei ollut varsinaisesti ehtinyt tapahtua... ainakin, jos Yuffien sanaan on luottaminen. Ja me kaikkihan tiedämme, että Yuffie on luotettavuuden perikuva, joten ei ole mitään syytä epäillä hänen sanojaan. Vai mitä? ;)


Tilanne on tällä hetkellä tällainen. Balthier ei juuri nyt ole parhaalla mahdollisella tuulella, mutta eiköhän hänkin pian keksi jotain uutta ajateltavaa. Kenties vihjaus jostain suuresta aarteesta voisi olla paikallaan? Vaikuttaa nimittäin siltä, ettei Fran tosiaan ole vielä hetkeen (jos koskaan) kotiutumassa eikä näitä kahta pariskuntaa käy erottaminen.

Tällaisia figuuritarinoita. Tässä kohtaa voin merkinnän alun pohdintoihin todeta, että minulle on aivan yhdentekevää, olenko liian vanha touhuamaan tällaista. Jos joku pitää minua lapsellisena harrastuksieni takia, ongelma on hänen. Minulla on liian hauskaa, jotta suostuisin niistä luopumaan muiden takia.

Täytyy nyt vielä myöntää, että viimeisen viikon olen pyörinyt kovin ahkerasti tuon figuurihyllyn edustalla ja pohtinut, millaista draamaa siellä myöhemmin mahtaa tapahtua. Odottelen mielenkiinnolla, tuoko esimerkiksi joulun lähestyminen jotain uusia käänteitä ;)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

"Tehdään se uudestaan!"

Uusia Final Fantasyja on tulossa pelaajien elämää rikastuttamaan hyvää vauhtia. Tällä hetkellä odotellaan kovasti Type-0:ta ja Final Fantasy XIII-2:sta, jotkut taitavat odottaa Final Fantasy versus XIII:takin. Itse suhtaudun jälkimmäiseen hitusen varauksella, mutta kaksi edellistä kiinnostaa minua.

Tämä blogipostaus ei ole kuitenkaan noista tulokkaista vaan ajattelin puhua vanhojen pelien uusista versiosta. Hiljattain nimittäin uutisoitiin, että Final Fantasy X:stä tehdään uusi versio PlayStation 3:lle. Täytyy myöntää, että itse olin aika yllättynyt tästä.

Miksikö?

No, FFX on grafiikoiltaan varsin hyvää tasoa, joten tässä ei luulisi olevan riittävästi syytä. Eihän se tietenkään ole samanlaista silmäkarkkia kuin esim. FFXIII, jossa voi erottaa hahmojen ihohuokosetkin (tietysti voidaan olla montaa mieltä, kuinka hyvä asia tämä on), mutta oikein nätti peli joka tapauksessa. Jos minulta kysytään, se ei ole vielä graaffisesti aikansa elänyt, vaikka julkaisusta on kulunut miltei kymmenen vuotta. Tosin minun mielipiteeni saattaa olla eri kuin yleinen. En tiedä?

En myöskään uskonut kympin olevan niin suosittu, että se kannattaisi tehdä uudelle alustalle. Ilmeisesti olen kuitenkin ollut tässä väärässä. Kenties oma hitusen negatiivinen näkemykseni kyseisestä pelistä on hämärtänyt käsitykseni sen suosiosta yleisellä tasolla.

En tiedä, saadaanko peliin mitään ekstraa HD-tason grafiikoiden lisäksi. Japaninkielinen ääniraita olisi aika luksusta. Käsi ylös, kuka ei inhoa kympin ääninäyttelyä enkuksi? Erityisesti sitä kuuluisaa naurukohtausta?


Joka tapauksessa, oma ajatukseni on tällä hetkellä luokkaa "hyi, rahastusta, en osta!". Toisaalta olen jo todistanut tässä muutamaan otteeseen, että ostan kuitenkin, joten enpä sano varmaksi. Hölmöltä kyllä tuntuisi ostaa, jos peliin ei ole tuotu mitään lisämateriaalia.

Kymppi ei ole ainoa, josta on uutta versiota puuhattu. Vasta viime keväänä ilmestyi FFIV:n uusin versio parannelluilla grafiikoilla. Tässä paketissa tuli mukana keräilykortteja, liina PSP:n näytön pyyhkimistä varten sekä jatko-osa pelille. Pakkauskin on hienompi kuin PSP-pelien pakkaukset yleensä. Sanoisin, että siitä kannatti jo maksaa. Niin ja peliin on lisätty välianimaatioita, joita kyllä katselee ilokseen, vaikkeivät ne kovin pitkiä olekaan.

 Nelosen uudelleen julkaisua en kokenut turhaksi rahastukseksi, vaikka olin ostanut siitä jo yhden version Nintendo DS:lle. Sain sen verran ylimääräisiä juttuja varsinaisen pelin lisäksi, että ostaminen oli kannattavaa. Näin sen minusta kuuluu ollakin. Silmäkarkin ei pidä olla se pääasia. Tietysti oheismateriaalillakaan ei voida paikata tilannetta, jos itse peli on täyttä kukkua, mutta Finaleiden (varsinkaan näiden vanhempien) osalta sitä pelkoa ei kuitenkaan ole.

Tällä hetkellä odottelen tietoa, tuleeko FFV:stä ja FFVI:sta uusia painoksia parannelluilla grafiikoilla. Kyseisten pelien vanhat versiot voisi tällä hetkellä ostaa PSN Storesta, mutta en ole vielä laittanut rahojani niihin. Kenties saamme näistä samantapaiset paketit kuin nelosesta, joten odottelenpa vielä tovin. Ja ei, en kokisi haaskaavani rahojani taaskaan. Vitosesta minulla ei ole edes mitään versiota, kutosesta on pleikkarin.

Hiukan minua silti hirvittää. Pelkään, että peleihin jätetään PS1:sta varten tehdyt kamalat alkuvideot. Joo, joo, ei se silmäkarkki ole niin tärkeää, mutta kun niistä oikein paistaa, ettei niihin ole panostettu. Jos tehdään välivideoita, tehdään ne sitten edes kunnolla, eiköstä joo?

Näkisin vitosen ja kutosen välianimaatiot siis mielelläni samanlaisina kuin tässä nelosen tuoreimmassa versiossa. Grafiikoita voidaan tietysti myös parannella, mutta en koe sitä välttämättömäksi. Itse pidän kutosta graafisesti kauniina.

Entäpä sitten se peli, josta remakea odotetaan kaikista eniten? Kyllä te tiedätte, mikä se on. Jos ette tiedä, hävetkää.



Final Fantasy VII:n uudesta versiosta on puhuttu jo kauan. En muista, milloin huhumylly alkoi pyöriä, mutta vuosia siitä on. Youtubessa on myös löydettävissä video, pelin alkudemo PS3-grafiikoilla. Muistan, kun se tuli ja miten paljon siitä puhuttiin. Kävi kuitenkin ilmi, ettei kyseessä ollut (ainakaan vielä) remaken julkistus.

Square Enix on nyt julkaissut nelosesta uuden version 20 vuosipäivän kunniaksi. Seiska täyttää 20 vuotta vuonna 2017. Kenties silloin monien odotus palkitaan ja toisten kauhistus käy toteen?

Itse en oikein tiedä, mitä ajattelen tästä mahdollisuudesta. Pidän seiskasta sellaisena kuin se on, paitsi, etten kyllä perusta siitä niin kamalasti enää. Pelissä on oma nostalgiansa eikä sitä tunnetta pysty siirtämään uuteen versioon sitten millään. Toisaalta olisi varmaan hienoa nähdä, millainen pelistä oikein lopulta tulisi. Varmasti se olisi kaunista katseltavaa.

Sitten olen miettinyt erinäisiä kohtauksia... esim. Cloudin pukeminen naiseksi tai kylpykohtaus useamman miehen kanssa Honey Bee Innissä. Voitaisiinko esimerkiksi näitä juttuja jättää uuteen versioon, kun grafiikat ovat niin paljon paremmat? Jälkimmäinen ei tosin ole juonen kannalta oleellinen, mutta olisi sääli, jos se pudotettaisiin pois.

Entäpä kohta, jossa Sephiroth lävistää Aerithin masamunella?

Kuinka korkeaksi tämän pelin ikäraja oikein lopulta nousisi, jos mitään kohtauksia ei karsittaisi tai ainakin siistittäisi? Ja kuinka paljon peli kärsisi, jos karsimista ja siistimistä tehtäisiin? Nämä ovat minusta hyvin oleellisia kysymyksiä. Minusta K-11-ikäraja on jo nykyisellään hitusen kyseenalainen, uudessa versiossa tuskin voitaisiin jäädä tuolle tasolle.

Tietysti nämä pohdinnat perustuvat oletukseen, että remake tulisi PS3:lle tai sitä seuraavalle konsolille. Tätähän ei tietääkseni ole missään luvattu. Ehkäpä saammekin uusintapainoksen PS Vitalle tai sen seuraajalle samaan tapaan kuin nelonen nyt julkaistiin. Tämä nyt on vain minun pohdintaani ja saatan mennä täysin metsään, koska en ole seurannut, onko asiasta uutisoitu yhtään mitään.

Olen myös miettinyt, saammeko sitten kasista ja ysistäkin uudet versiot. Minusta niille ei olisi välttämättä tarvetta, mutta voisivat ne ihan kivojakin olla.

Mitä mieltä te muut olette näistä pelien remakeista? Ovatko ne turhia vai onko niillä paikkansa? Minun on myönnettävä, että mahdolliset vitonen ja kutonen ovat ainakin ostoslistallani, ja kyllä minä sen seiskankin remaken hankkisin, jos sellainen tehtäisiin. Tuosta kympistä en ole niin varma, mutta aika näyttää.

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Oheispuuhat 3 - Äfäfäfäf eli Final Fantasyt ja fanifiktio

Final Fantasyiden ja cosplayn ohjella fanifiktion kirjoittaminen on tärkeä harrastukseni. Käytän siihen älyttömästi aikaa, enimmäkseen kirjoittamiseen, mutta myös lukemiseen. Aikoinaan olin tämän harrastukseni kanssa kovin yksin ja harmittelin, ettei suomenkielistä FF-fanifiktiota tahtonut löytyä mistään. Toisekseen ei ollut oikein paikkaakaan, jossa sitä olisi voinut julkaista. Tähän huutavaan tarpeeseen perustin Kristallimaailman, joka on suomalaiseen Final Fantasy fanifiktioon erikoistunut foorumi. Alkuun siellä toki oli hyvin hiljaista, mutta nykyään foorumi pyörii ihan mukavasti.

No juu, ajattelin nyt puhua hieman omista suosikkificeistäni. Höpötän kirjoittamisesta kohtuullisen paljon, mutta ehkä tällä kertaa voisin keskittyä lukemisen puolelle. Minulla on omat kestosuosikkini ja niiden lisäksi aina fiiliksen mukaan vaihtuvia suosikkeja. Etsin jatkuvasti uutta lukemista eikä suomalainen valikoima valitettavasti vieläkään vastaa täysin tarpeitani.

Kestosuosikkini ovat silti suomenkielisiä laatuteoksia:

Identiteettinä ihmisyys - Final Fantasy VII










Kirjoittanut:
Nami
Huom! Ficci sisältää K-18-materiaalia eikä linkkiä pääse lukemaan ellei ole rekisteröitynyt Kristallimaailmaan ja pyytänyt itselleen K-18-oikeuksia.

Kyseinen ficci taisi olla ensimmäisiä pitkiä ja suomenkielisiä Final Fantasy -ficcejä, joita olen ylipäätään lukenut. Tykkäsin siitä tuolloin todella paljon ja pidän siitä edelleen. Tarinassa yhdistyvät mukavasti draama ja mysteerin selvittely. Itselleni myös toinen paritus tuli täysin puun takaa, olin onnistunut missaamaan kaikki merkit. Muistan edelleen suunnattoman yllätyksen, kun minulle selvisi, mitä oikein oli tekeillä. Nyt se suorastaan naurattaa, minun olisi pitänyt tajuta.

Kyseiselle ficille on olemassa myös jatko-osa, josta pidän siitäkin. Kuitenkin tämä ensimmäinen oli enemmän minun mieleeni. Tarinallisesti minusta molemmat ovat yhtä hyviä, mutta toinen painottuu enemmän sellaisille asioille, jotka eivät oikein vastaa mieltymyksiäni.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on joka tapauksessa lukemisen arvoinen tarina. Itse kärsin pienestä kriisistä sitä lukiessani. Haluaisin osata kirjoittaa yhtä taidokkaasti ja pitkästi, mutta toistaiseksi en ole siinä onnistunut.

Even Angels Fall - Final Fantasy VII










Kirjoittanut:
Piratesse

Tämä on toinen pitkä ficci, jota luin samoihin aikoihin Identiteetin kanssa. Olen tainnut myös betata jokusen luvun tästä tarinasta, lähinnä loppupuolelta.

En ollut pelannut Crisis Corea ollenkaan, mutta uskaltauduin silti lukemaan tämän ficin. Sephiroth hahmona herätti uteliaisuuteni, koska olin pitänyt häntä hyvännäköisenä, mutten ollut kyennyt ymmärtämään häntä kuitenkaan. No, tämän ficin jälkeen ymmärsin erittäin hyvin, taisinpa jopa ihastua Piratessen Sephirothiin.

Tarina on älyttömän surullinen ja koskettava, suorastaan ahdistava jopa. Itkin silmät päästäni lukiessani sitä kerran junassa (tulostettuna). Vierustoveri varmasti ihmetteli, minkä kohtauksen oikein sain. Kaikesta surullisuudesta huolimatta ei tuosta ficistä voi olla pitämättä. En ole nyt hetkeen uskaltautunut lukemaan sitä uudestaan, mutta aion kyllä senkin vielä tehdä.

Pakko myöntää, että kadehdin myös Piratessen taitoja kirjoittajana. Hän osaa kertoa tarinoita, jotka todella riipaisevat sisimmästä.

10 Beatrix-ficciä - Final Fantasy IX











Kirjoittanut:
Emmi
Uusi alku
Madelenen katseen alla
Alexandrian kenraali
Teetä kahdelle
Lähtö
Makeaa mahan täydeltä
Kuurankukkia
Yö suolla
Kotiinpaluu
Ilmalaiva Alexandriaan

Emmi osallistui Kristallimaailman FF10-haasteeseen Beatrixillä. Kyseisestä hahmosta on kirjoitettu aivan liian vähän, joten Emmin valinta oli varsin ilahduttava. Emmin taidot tarinankertojana tietäen odotin ensimmäistä ficciä kieli pitkällä enkä joutunut pettymään, kun se ilmestyi. Se antoi lupauksen hyvästä sarjasta ja myös piti sen. Kaikki kymmenen ficciä muodostavat ihastuttavan kokonaisuuden, joka on samalla läpileikkaus Beatrixin historiasta ja nykyisyydestä, ehkä jopa tulevaisuudestakin vihjaistaan hiukkasen.

Periaatteessa idealla olisi voinut kirjoittaa myös romaanimittaisen tarinan, mutta Emmi onnistui toteuttamaan sen kätevästi lyhyemmässä muodossa poimimalla yksittäisiä kohtauksia Beatrixin elämästä ja paneutumalla niihin. Silti hän ei jätä mitään oleellista pois vaan kertoo sen, mitä lukijan todella tarvitsee tietää pysyäkseen tarinassa mukana.

Aivan mahtava kokoelma. Suosittelen lukemaan nämäkin.

Häiriötekijöitä - Final Fantasy VIII












Kirjoittanut:
Crow
Huom! Ficci sisältää K-18-materiaalia eikä linkkiä pääse lukemaan ellei ole rekisteröitynyt Kristallimaailmaan ja pyytänyt itselleen K-18-oikeuksia.

Crow puolestaan raapusti tämän tarinan Kristallimaailman otsikkohaasteeseen. Ficci sijoittuu pelin jälkeiseen aikaan ja käy läpi ajanjakson Quistisin ja Seiferin elämästä. Koko matkan ajan ficissä on kutkuttava tunnelma, mutta tilanteet eivät pääse kehittymään lukijan toivomalla tavalla. Miltei hakkasin päätäni pöytään silkasta turhautumisesta tätä lukiessani.

No, ainakin voi sanoa, että ficin sisältö vastaa otsikkoa täydellisesti. Pisteet kirjoittajalle onnistuneesta sisällön tuottamisesta!

Pisteet kyllä kotiin muutenkin, koska tarina pitää otteessaan aivan viimeisiin hetkiin saakka. Se on pakko ahmaista kerralla, lukemista ei vain voi jättää kesken edes siksi aikaa, että piipahtaisi vessassa. Loppu oli myös oikein loistavaa materiaalia. Kokonaisuus toimii ja saa täydellistymisensä ficin lopussa. Aivan herkimpiä varten tämä tarina ei ehkä ole, mutta muille suosittelen lämpimästi. Aivan erityisesti Quistisin ja Seiferin faneille, teille tämä on must!

Liljoja sinulle, kullannuppuni - Final Fantasy XIII













Kirjoittanut:
Cresta

Cresta kirjoitti tämän ficin minulle syntymäpäivälahjaksi. Pakko myöntää, että tämä on yksi parhaista lahjoista, jonka olen koskaan saanut. Minä en ihan oikeasti itke niin kovin herkästi, mutta... no, saatoin muutaman kyyneleen tästä hyvästä tirauttaa, itse asiassa saatoin kilpailla vesiputouksen kanssa.

Ficissä Fang valmistelee Vanillelle syntymäpäiväyllätystä. Tarina keskittyy vain yhteen aamuun, mutta kuvaa sen hyvin suloisella ja kauniilla tavalla. Hahmojen välinen suhde heijastuu ficciin todella hyvin, ja Fang on aivan uskomattoman suloinen yrittäessään tehdä asioita, joissa ei todellakaan loista.

Tarinan ajatteleminen saa minut nytkin hyvälle tuulelle ja hymyilemään leveästi. Se on kaunis, suloinen ja herttainen ja ilahdutti minua suuresti, vaikken oikeasti edes perusta syntymäpäivän viettämisestä.



Tuossa taitavat olla ne suomenkieliset ficit, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet minuun syvästi. Lukemisen arvoisia kaikki. Kristallimaailman sisällön lisäksi roikun paljon FanFiction.Netissä selaamassa ficcejä ja etsimässä luettavaa. Välillä vain tuntuu, että sieltä on kovin vaikea löytää laadukasta luettavaa.

Tällä hetkellä minulla on menossa voimakas Vincent x Yuffie -kausi (ihan kuin joku ei sitä tietäisi), joten olen yrittänyt etsiä sopivia ficcejä kyseisellä parituksella, mieluiten korkealla ikärajalla. Otan mieluusti vinkkejä vastaan ;)

Ja kyllä, tämä merkintä oli taas oheispuuhista, mutta seuraavassa palaan peleihin. En ole nyt erinäisen säätämisen vuoksi taas ehtinyt pelaamaan, joten aivoissa lyö hieman tyhjää sillä osastolla. Yritän kuitenkin taas jatkaa Crisis Corea mahdollisimman pian.