sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Level up!

Sunnuntain kunniaksi päätin pelailla hieman Crisis Corea... tai no, oikeastaan sen kunniaksi, että sain erään todella työlään luvun vihdoin kirjoitettua Projektiin. Piti päästä hetkeksi nollaamaan pää ja siihen tuo peli on omiaan. X:ää hakatessa ei paljon tarvitse päätään vaivata.



En vielä uskaltautunut uudestaan Genesistä vastaan, joten paukuttelin tehtäviä eteenpäin. Niitä ainakin riittää, eivät näytä loppuvan heti kesken. Näytti siltä, että olen suorittanut vasta 10 %:a. Eli kymmenen kertaa vielä sama määrä, sitten ne on kaikki tehty. En ehkä nyt ala kaikkia tehdä kuitenkaan tässä kohtaa, mutta tovin voisi jatkaa. Ei huvita kuunnella Genesistä juuri nyt eikä ottaa turpaansakaan. Tuossa tehtäviä suoritellessa Zackin leveli nousee mukavasti, joten ehkä selviän paremmin kyseisestä taistelusta, kun siihen vaivaudun uudestaan menemään.

Ainakin tuo levelien kerääminen tuntuu ihan mielekkäältä puuhalta tehtävien kautta. Taisin mainita tästä joskus aiemminkin. Grindaus on yleensä se osuus, jota Finaleissa ihan aidosti vihaan, mutta tässä pelissä se ei niin haittaa. Toisaalta ei se kahdessatoista ja kolmessatoistakaan tökkinyt kovin pahasti, joten kaiketi näissä uudemmissa homma on hoidettu astetta fiksummin.

En ole kuitenkaan onnistunut toistaiseksi kehittämään mitään suurempaa intohimoa tähän peliin. Crisis Core on ihan kiva, sitä pelaa mielellään, mutta mitään sen suurempaa se ei ole sisälläni aiheuttanut. Saa nähdä, muuttuuko tilanne vielä, kun pääsen loppupuolelle. Tiedän kyllä varsin hyvin, mitä tuleman pitää, joten... no, odotan mielenkiinnolla. Toisaalta tiesin Aerithin kuolemastakin seiskan kohdalla etukäteen, eikä se sitten kolahtanutkaan niin kovin lujaa.



Seiskasta puheenollen... minulla on ollut tässä jo jonkin aikaa sellainen kummallinen kutina, että pitäisi pelata se uudestaan. Olen pelannut sen läpi viimeksi melkein kymmenen vuotta sitten, ehkä yhdeksän, jos tarkkoja ollaan. Joka tapauksessa siitä on ikuisuus. Ehkä nyt olisi jo korkea aika vetäistä se uudestaan. Siihen päälle voi sitten katsoa ACC:n, minkä jälkeen on hyvä tekosyy aloittaa DoC neljännen kerran alusta ;D

Jep, tämän hetken suunnitelma tosiaan on, että pelailen nyt vaikkapa tunnin illassa Crisis Corea eteenpäin (tai ainakin suorittelen tehtäviä, jos en pelissä etene). Kun sitten saan sen läpäistyä, aloitan seiskan alusta ja tällä kertaa pelaan loppuun asti. Olen siis kyllä aloittanut sen monesti, mutta loppuun pelannut vain kerran. Pitää taas myös napata Yuffie ja Vincent matkaan, jos vaikka samalla muistaisin, mikä noissa kahdessa alun perin sai minut ihastumaan niin kovasti.

2 kommenttia:

  1. Ku on puhe seiskasta, mä lennän paikalle saman tien XD

    Mä menin Crisis Coren läpi levelillä 38. Ihan hyvä et täl tokalla pelikerralla level on nyt 34 ja pelitunteja on sen verra vielä edessä että ehtii varmasti nousta 40 yli... Köh. Mikä Genesis-tappelu sulla siis on edessä?

    Mä rakastuin CC:henkin heti sillä sekunnilla, kun aloin sitä ekan kerran pelata. Ja on monet itkutkin väännetty sen parissa.

    Aika hyvin ton VII:n kans, ite alotin tokan läpipeluun siinä tänään XD tosin pelasin vaa sen verran että sain pahimman himon pois, nyt keskityn pelaamaan noi muut läpi ja pelaan VII:tä myöhemmin sit lisää.

    Jännä juttu et sillon ku ite on ihan törkeissä VII-höyryissä, sitä tulee joka paikasta vastaan XD mutta en valita ♥

    VastaaPoista
  2. Modeoheimin taistelu vasta, en oo ihan kauheasti CC:a vielä ehtiny pelailla. Ehkä sen nyt lokakuun aikana edes sais läpästyä. Onhan se hieno peli ja näpsäkkä pelailla, mutta mulle se ei aiheuta kauheaa innostusta (paitsi, että Sephirothista ja Genesiksestä nyt pidän ihan liikaa tietysti).

    Mulla on Zack nyt levelillä 22. Ehkä vielä vähän kehittelen, ennen ku meen yrittämään sitä Genesistä.

    Kivahan se varmasti on, kun omista suosikeista puhutaan joka paikassa. Pääsee intoilemaan muuallakin kuin omassa päässään ;D

    VastaaPoista