tiistai 31. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 16

Päivä 16: Hahmo, jonka olisi pitänyt selvitä

Olin jo vähällä sanoa tähän Sephiroth, kuten moni varmaan veikkaisikin. Muistin kuitenkin, että on olemassa eräs toinen hahmo, jonka selviytymistä olisin toivonut vieläkin enemmän. Olen itse asiassa jo tästäkin aiheesta kertaalleen kirjoittanut tässä blogauksessa, mutta tietysti kertaus ei ole koskaan pahasta.

Niin, Vivin olisi todellakin pitänyt selvitä. Ysin loppu on aika pitkälti tyyliä "... ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka", mutta Vivin kohtalo tekee tässä julman poikkeuksen. Okei, sitäkään ei varmuudella tiedetä, miten Kujan kävi, mutta sekin on parempi kuin kuolemantuomio. On ehkä olemassa pieni mahdollisuus, että Kuja selvisi. Sen sijaan Vivin osalta ei ole toivoakaan. Miksi hän muuten olisi sanonut hyvästit maailmalle ja ystävilleen aivan pelin lopussa?

Vivi kamppailee itsensä ja tunne-elämänsä kanssa läpi koko pelin. Hän opettelee elämää rankemman kautta ja kyseenalaistaa oman olemuksensa, oman  hyvyytensä ja inhimillisyytensä. Hän käy kenties suuremman taistelun sisimmässään kuin yksikään toinen ysin hahmoista. Silti... silti hän ei saa mahdollisuutta elää elämää, jota oppii rakastamaan ja arvostamaan. Se tuntuu niin väärältä, se suorastaan riipii.

Pienen maagin kohtalon ajatteleminen saa minut aina surulliseksi, miltei ahdistuneeksi. On Finaleissa nähty kuolemia ennenkin ja itse asiassa myös jälkeen Vivin. Silti yksikään niistä ei ole koskettanut minua samalla tavalla.

Vivin olisin totisesti suonut selviävän. Hänen kuolemansa teki toki hänen tarinastaan traagisemman, mutta hän on kuitenkin sellainen hahmo, jonka elämä olisi tuonut monelle suurta iloa. Uskon kuitenkin, että Vivi elää ikuisesti ystäviensä (ja pelaajien) sydämissä.

Lepää rauhassa, pikkuinen.


sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Kaksitoista on hyvä luku

Vuoden ensimmäinen peli-ilta starttasi. Jätimme kympin pelaamisen sikseen, koska se sujui meiltä juuri niin loistavasti kuin tässä blogauksessa kerroin. Sen sijaan siirryimme kahdentoista kimppuun. Tällä kertaa oli jo etukäteen sovittu, että minä hoidan lähinnä pelaamisen, mikä ei tosin haittaa ollenkaan. Kun tästä pelistä puhutaan, pitelen ohjainta enemmän kuin mielelläni.


Olin taas totaalisen fiiliksissä, kun Final Fantasy -teeman XII-versio lähti soimaan. Ensimmäisellä pelikerralla se toi kyyneleet silmiini, mutta nyt onneksi ei. Kaveriporukassa se olisi voinut olla jo hitusen noloa, koska siinä ei ole edes mitään surullista.

Joka tapauksessa oli hienoa päästä jälleen kerran aloittamaan tämä peli alusta. Olin odottanut sitä jo pitkään ja erittäin malttamattomasti. Useamman kerran olen saanut jo pidätellä itseäni, etten ole kotona alkanut sitä pelaamaan taas. Nyt se lienee helpompaa, sillä XIII-2 ilmestyy perjantaina.

Eräs pelijoukkomme jäsenistä valitti kyllä kovasti, ettei oikein tajua Final Fantasyja. Lisäksi hän on sen verran traumatisoitunut Tiduksesta, etteivät odotukset uusien hahmojen osalta tainneet olla kovin korkealla. Turha varmaan sanoakaan, miten hän sitten Vaanin otti vastaan :D Wannabe-ilmapiraattimme ei tainnut tehdä kovin hyvää vaikutusta rottien lahtaamisineen.

Eipä sillä, en itsekään Vaanista juuri perusta. Enää hän ei erityisemmin minua ärsytä, ja onnistuu hän joskus olemaan hupaisakin, mutta kiinnostavaa hänestä ei oikein saa. Sen sijaan Fran ja Balthier ovat kokonaan toinen juttu. Heidän saapumisensa oli taas kerran loistava hetki... niin loistava, että mälläsin dipit paidalleni xD

Hirveän paljon kertomista tästä pelikerrasta ei oikeastaan ole. Kaikki  meni sujuvasti ja joutuisasti. Yhteenkään taisteluun ei toistaiseksi jumahdettu, vaikka pari läheltä piti -tilannetta ehtikin tulla. Nekin luultavasti johtuivat yleisestä häsellyksestä eivätkä niinkään hahmojen tasosta. Pelasimme aina Barheim passageen asti. Siinä vaiheessa kello lähenteli puoltayötä, joten piti sitten lopetella. Itse olisin hyvin voinut jatkaa pelaamista vielä jokusen tunnin, mutta ehkä meininki olisi mennyt jo turhan väsyneeksi... ja toisaalta istumalihakset olivat ehtineet puutua pahemman kerran neljässä tunnissakin.

Pelatessa ehti taas pari himoakin syttyä. Jep, minulle tulee aina kumma tarve kirjoittaa siitä pelistä, jota olen pelaamassa. Viikolla intoilin DSS:n jatko-osan kanssa, vaikken voi edes aloittaa sitä, ennen kuin FFXIII-2 on pelattu. Nyt sitten muistin taas, kuinka paljon olen nauttinut Franin ja Balthierin seikkailujen raapustamisesta. Siispä haluaisin kirjoittaa kahdestatoista jotakin. Saa nyt nähdä, saanko kuitenkaan aikaiseksi.

Toisena ajatuksena oli cossaaminen, luonnollisesti. Haluaisin tehdä Penelon. En kuitenkaan FFXII-versiota vaan mieluummin Revenant Wingsin vaatetuksella. Miesystävä ei oikein innostunut ajatuksesta, kun näki asun housut, joten idean myymisessä voi mennä hetki. Okei, voisin minä sen tavallisenkin version Penelosta haluta, mutta en osaisi tehdä sitä pukua kuitenkaan... No joo, pitää katsoa, miten tämänkin jutun kanssa käy.

Odotan kyllä innolla seuraavaa peli-iltaa. Meillä on hyvä porukka, loistava meininki, erinomaiset sapuskat ja tällä kertaa menossa vielä yksi suosikkipeleistäni. Kovin helpolla en keksi parempia illanviettotapoja isossa porukassa. Hiiteen baarit, pelaaminen rulettaa ;D

Hahmohaaste: Päivä 15

Päivä 15: Hahmo, jonka olisi pitänyt kuolla

Graah! Ei tällaisia. Oikeasti. Tämä blogaus jää lyhyeksi, koska en todellakaan ala nimetä tähän ketään. Minä en jakele tappotuomioita FF-hahmoille, en edes niille kaikista ärsyttävimmille. En vain pysty siihen, vaikka kyseessä on liuta fiktiivisiä hahmoja. Piste. Tämä asia on loppuunkäsitelty.




lauantai 28. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 14

Päivä 14: Hahmo, jota rakastan, mutta suurin osa vihaa

Ei sentään kaikki, huhheijaa. Tätä jouduin taas hetken pohdiskelemaan, mutta toisaalta vastaaminen ei ole kamalan vaikeaa. Törmään aika usein siihen, että pidän hahmoista, jotka eivät toimi toisille ollenkaan tai toimivat kovin huonosti.

Oikeastaan painin kahden hahmon välillä, mutta toisesta olen kirjoittanut jo niin monesti, että päätin ihan sillä perusteella pudottaa hänet tästä vastauksesta pois (*köh*Vanille*köh*). Sen sijaan vastaan tällä kertaa toisen vaihtoehtoni.

Välillä tuntuu, että Yuffie Kisaragi (FFVII-sarja) on kovin väärinymmärretty hahmo. Jos olisin yhtään herkempi, minulle saattaisi tulla jopa paha mieli ihmisten kommenteista. Toisaalta ymmärrän kyllä, mikä hänessä ihmisiä ärsyttää. Hän on äänekäs, rasittava ja laukoo typeriä kommentteja. Hän myös ryöstää porukan materiat ja lähtee lipettiin niiden kanssa. Juu, eihän sellainen hyvää vaikutusta tee.

Yuffie on luonteeltaan ja käytökseltään sen verran silmiinpistävä, että voi töksähtää monelle. Itse asiassa Eiko (FFIX) töksyi minulle monta vuotta miltei samoista syistä, mutta tämä ninjaprinsessa taas ei. Nykyisin pidän Eikostakin.

Kenties ihmisten on vaikea nähdä Yuffieta muuten kuin rasittavana kakarana tai comic relief -hahmona. Onhan hän melkoisen yliampuva "Wutain valkoinen ruusu" -kommenttiensa kanssa, mutta en pidä sitä varsinaisesti pahana asiana. Hieman huvittavana vain.

Minusta Yuffie on hauska ja piristävä hahmo seiskan synkässä maailmassa. Hän yrittää kovasti pitää yllä hyvää henkeä ja välittää syvästi ystävistään (hänellä voi vain olla hitusen erikoinen tapa osoittaa välittämisensä). Hänelläkin on menneisyydessään ikäviä kokemuksia, kuten äidin varhainen poismeno ja isän etäisyys, mutta silti hän ei ole samanlainen rasittava angstipallero kuin jotkut muut. Hän on löytänyt toisenlaisen tavan kompensoida traumojaan kuin synkkyyden alhossa vaeltamisen.

Yuffie on kaikesta räväkkyydestään huolimatta aito ja lämmin ihminen. Hän on kenties hyvä valehtelemaan, mutta samaan aikaan hän uskaltaa olla reilusti oma itsensä (saakohan tästä nyt kukaan mitään tolkkua...). Sitä paitsi hän on ainoa Cloudin mahdollisista deittikumppaneista, joka oikeasti uskaltaa pussata piikkipäätä toisten kainostellessa.

No joo, en tiedä, selvensikö tämä yhtään, miksi pidän Yuffiesta. Tulipahan kuitenkin kirjoiteltua omia näkemyksiäni hänestä. Myönnettäköön myös tähän väliin, että käsitykseeni kyseisestä hahmosta voi vaikuttaa myös fan fiction, jota olen hänestä runsaanpuoleisesti lukenut. Toisaalta fici eivät ole olleet ristiriidassa omien alkuperäisten näkemysteni kanssa vaan pikemminkin vahvistaneet ja syventäneet niitä.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 13

Päivä 13: Hahmo, jota vihaan, mutta kaikki muut rakastavat

Taas näitä kovin voimakkaita sanoja. En minä nyt voi varsinaisesti sanoa vihaavani jotakuta hahmoa, on vain paljon hahmoja, joista en tosiaankaan pidä. Vihaaminen puolestaan vie aivan liikaa energiaa, ja minulla on sille energialle huomattavasti parempaa käyttöä.

Kaipa tähän on silti joku hahmo nimettävä. Jos en ota vihaamista turhan kirjaimellisesti, tämä ei ehkä ole älyttömän vaikea tehtävä. On olemassa hahmo, josta joskus tykkäsin kovastikin, mutta myöhemmin hän muuttui mielestäni jopa ärsyttäväksi. Oikeastaan hän ei edes hahmona ärsytä niin paljon kuin jotkut häntä fanittavat ihmiset. En sano, että hänen fanittamisessaan on mitään pahaa, en vain oikein ymmärrä...

... mitä ihmiset Cloudissa (FFVII-sarja) näkevät. Itse en ole erityisemmin blondien miesten perään (vaikken nyt sulje täysin sitä mahdollisuutta, että johonkuhun blondiin tykästyisin), mutta toki Cloud ihan söpö on vaaleine piikkihiuksineen ja sinisine silmineen. Hän on nätti poika, ei siitä mihinkään pääse. Minulle vain jotenkin tuo hänen babyface-olemuksensa ei toimi.

Ulkonäkö ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä. Paljon pahemmin minulle tökkäisee herran luonne ja käytös. En vain jaksa hänen päänsisäisiä ongelmiaan. Olen ehkä nähnyt japsiropeissa aivan tarpeeksi vaaleahiuksisia angstisia teinipoikapäähahmoja. Joo, joo, Cloud ei ole teini, mutta minusta hän silti istuu tuohon kategoriaan erinomaisesti.



Totta kai Cloudilla on syynsä olla sellainen kuin hän on, mutta minun ei silti tarvitse jaksaa katsella häntä. En kykene löytämään hänestä mitään erityisen kiinnostavaa tai kiehtovaa enkä ymmärrä hänen ympärillään pyörivää kouhotusta. On sitä ehkä jokunen ihminen yrittänyt minulle selittää, mutta se ei ole silti avautunut minulle.

Olin jonkinlainen Cloud-fanityttö, kun pelasin seiskaa ensimmäisen kerran. Luulen sen kuitenkin johtuneen enemmän siitä, että  Cloud oli päähahmo ja vaihtoehdoksi tarjoiltiin Barretia, kuin että Cloud olisi ollut minusta erityisen kiehtova edes tuolloin.

En varsinaisesti vihaa Cloudia, mutta en pidä hänestä. Vielä vähemmän pidän hypetyksestä, joka häneen kohdistuu. Tosin makuasioitahan nämä ovat sanoi chocobo, kun...

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 12

Päivä 12: Suosikkieläinhahmoni

Mietin tässä, lasketaanko mooglet ja Cait Sith eläinhahmoiksi. Tosin ysissä taidettiin sanoa, että mooglet ovat keijuja, joten niitä ei luultavasti lasketa. Tai siis minusta keijut eivät ainakaan ole luokiteltavissa eläimiksi.

Cait Sith taas on kyllä kissa, mutta myös robotti. Ei sekään taida varsinaisesti olla eläin, joten ehkä joudun jättämään myös sen pois laskuista.


Varsinaisista eläinhahmoista suosikkini taitaa olla Choco (Final Fantasy IX). Jotenkin tuo kyseinen chocobo herätti sympatiani välittömästi. Raukkaparka oli joutunut julman kohtelun uhriksi, mutta onneksi päässyt pakoon ja siirtynyt Menen hoiviin. Ysissä on myös yksi parhaista alipeleistä ikinä (Chocobo's hot & cold), mikä vain lisäsi kiintymystäni kyseistä lintua kohtaan. Chocon kanssa tuli puuhattua todella paljon yhdessä.

Choco on myös erittäin söpö. Ei sillä, muutkin chocobot ovat, mutta siinä on silti jotain aivan erityisen hellyyttävää. Siihen myös liittyy isohko sivutehtävä, joten Chocolla on ehkä keskimäärin enemmän persoonallisuutta kuin chocoboilla yleensä Finaleissa. Olisi mukavaa nähdä jossain tulevassakin osassa vähän isommassa roolissa oleva chocobo.

Jeps, ei minulla ole nyt tästä aiheesta tämän enempää sanottavaa. Palaanpa siis astialle, kun olen saanut pohdittua vastaukseni seuraavaan kysymykseen.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 11

Päivä 11: Karmivin hahmo

No niin, tämä on helppo! Ei tarvitse tällä kertaa pitää mitään tunteja kestävää mietintätuokiota, sillä tähän kysymykseen voi totta kai vastata täysin lonkalta. Vastaushan on ollut selvillä jo kymmenen vuotta.

Karmivin hahmo on ilman muuta:


TIDUS!

Tätä ei tarvitse edes kyseenalaistaa, tämänhän toki pitäisi olla kaikille täysin selvää. Ehkä silti lisään vielä perustelut ihan vain siksi, että saadaan tälle blogimerkinnälle vähän enemmän pituutta.

Miksi Tidus on karmivin?

1) Jätkä näyttää ihan söpöltä, mutta paljastuu
(luonteeltaan) painajaiseksi.

2) Hän pystyy olemaan hengittämättä veden alla ties kuinka kauan eikä kuole...

3) ... mikä selittänee aivovaurion, josta hän selkeästi kärsii.

4) Lisäksi hän on narsisti ("This is MY story!").

5) Hän kuulostaa kidutetulta varikselta nauraessaan.

6) Fruittarit ovat ylipäätään epäilyttäviä.

7) Kaiken tämän päälle sitä luulee Tiduksen olevan vain unta ja haihtuvan pelin lopussa, mutta hän palaakin takaisin jatko-osassa eikä suostu enää katoamaan.

Siinä on seitsemän hyvää perustelua Tiduksen karmivuudelle. Enempää ei oikeastaan tarvita, mutta jos niitä haluaa ryhtyä kaivamaan, se onnistuu helposti aloittamalla Final Fantasy X:n pelaaminen alusta. Itse en taida viitsiä, koska Tidus.

tiistai 17. tammikuuta 2012

Pakkasenpuremia

Enpä sitten pääse vieläkään takaisin haasteen kimppuun, sillä täytyyhän sitä Desucon Frostbitesta nyt pari sanaa sanoa. Kyseinen con järjestettiin ensimmäistä kertaa, mutta sitä ei huomannut oikeastaan mistään. Hommahan pyöri Desuconeista tuttuun tapaan. Valittamista minulla ei ole.

Final Fantasy -cosseja yritin conissa bongailla, mutta ihan kaikkea en kuvannut. Lauantaina tuli jokunen kuva joka tapauksessa räpsäistyä. Sunnuntaina kuvailu puolestaan jäi vähemmälle, koska itsellä oli sellainen cossi päällä, ettei huvittanut tehdä mitään ylimääräistä. Jännä, miten paljon tuollaiset jutut voivat vaikuttaa. Sekin jaksaa hämmentää, miten epämukava jokin puku voi ollakaan, vaikkei välttämättä ensivilkauksella uskoisi. Kivahan sitä on katsella, mutta en voi varsinaisesti sanoa viihtyväni kyseisessä cossissa.

Joka tapauksessa tässä nyt lauantain FF-kuvasaldo teidän iloksenne. Jälleen kerran saapi huomauttaa, jos tietää, kuka/ketkä kuvissa esiintyvät ja nimensä kuvatekstiin haluaa.

Shiva Sisters - Final Fantasy XIII
Täytyy sanoa, että siinä on ainakin kunnianhimoiset cossit. Itse en olisi näitä pukuja edes lähtenyt yrittämään, mutta onneksi muilta löytyy rohkeutta, yritystä ja osaamista. Voin vain kuvitella, miten epämukavat nuo asut ovat.

Zidane ja Trance-Kuja - Final Fantasy IX / Dissidia
Okei, nyt pitää myöntää, etten ole varma, esiintykö Kujalla trancea Dissidiassa (veikkaisin, että esiintyy). Olen sen verran vähän sitä pelaillut. Zidane kuitenkin oli minusta selkeästi Dissidian versio eikä alkuperäinen. Jotenkin minua aina ilahduttaa nähdä cosseja vanhemmista Final Fantasyista (eli ennen kymppiä julkaistuista).

Kefka - Final Fantasy VI / Dissidia
Taas kerran... joudun myöntämään, etten ole varma, kumpi versio on kyseessä. En ole niin tarkkaan Kefkan asua kummassakaan analysoinut, että osaisin sanoa. Joka tapauksessa hieno cossi ja ilahduin tämänkin näkemisestä erittäin paljon.

Serah ja Snow - Final Fantasy XIII / Kuvassa: Cresta ja ^Valtiel^ 
Varsin hienot ja onnistuneet cossit. Itse olin aamulla seuraamassa Crestan Serah'ksi muuntautumista, mikä olikin varsin mielenkiintoinen operaatio. Välillä cossatessa saa tehdä kaikkia kivoja ratkaisuja pukujen kanssa. Hurraa huuto hakaneuloille ja kaksipuoleiselle teipille, jokaisen cossaajan kavereille ;D Ja sainpas muuten vihdoin tästä parista kuvan, se kun piti napata jo edellisessä Traconissa.

Noctis - Final Fantasy Versus XIII
 Tämäkin herra tuli bongattua myyntipöytäsalissa. Kuvaamisesta tuli tosin sanomista järkkäreiden taholta, joten jatkossa jätin siellä kuvailut väliin. Valitettavasti tästä syystä pari cossia jäikin kuvaamatta, kun en niitä toisaalla bongannut. Enivei, hieno puku tämäkin ^^

Yuffie - Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus / © N
Jepjep, pitihän se oma kuvakin taas saada mukaan :P Tällä kertaa tuosta Yuffien kaavusta, jota en viitsinyt Traconiin raahata, koska siellä siihen olisi tukehtunut. Frostbiteen se oli omiaan, vaikkei riittänytkään lämmittämään täydellisesti. Cossista puuttuvat edelleen kengät, saa nähdä, jaksanko vielä jossain vaiheessa tehdä asialle jotain.

Kaiken kaikkiaan FF-cosseja ei ihan hirveän paljon näkynyt, mutta kivasti kuitenkin. Cloudeja näin taas useamman, mutta muuten puvut olivat oikeastaan yksittäisiä, mikä onkin minusta parempi. On vähän tylsää, jos sama asu kävelee tosi monta kertaa vastaan, vaikka toisaalta ei sille mitään voi, että jotkut hahmot nyt vain ovat suositumpia kuin toiset.


Löysin muuten conista Final Fantasy XII -keräilypinssejä ja -kortteja. Oli pakko ostaa kolme kipaletta, koska en ole aiemmin edes törmännyt mihinkään FFXII-fanisälään coneissa. Kaksitoista on kuitenkin yksi suosikeistani, joten ei tilaisuutta voinut jättää väliin.

Onnekseni jokaisesta laatikosta tuli erilainen pinssi ja kortti. Tuollainen sivussa näkyvä mandragora ilmestyi yhdestä, kahdesta muusta tulivat random-seeq ja Ashe. Toivoin luonnollisesti Frania ja Balthieria, mutta tällä kertaa ei käynyt tuuri. Ehkä ostan noita toistekin, jos vastaan saattuu tulemaan.

Muut ostokseni eivät tällä kertaa liittyneet Finaleihin, joten ei niistä sen enempää. Hieno con oli taas, seuraavaakin odottelen mielenkiinnolla ^^



torstai 12. tammikuuta 2012

Palikoita ja palikkatestejä

Eilen tuli PSN Storeen ladattavaksi Final Fantasy XIII-2:n pelattava demo, kuten kaikki jo tietenkin tietävät. Itse valitettavasti pääsin sen lataamaan vasta tänään, mutta toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Joka tapauksessa tämä tarkoittaa, etten tänään jatka hahmohaastetta vaan ajattelin sen sijaan sanoa pari sanaa kyseisestä demosta.



Ensimmäisenä pistivät silmään luonnollisesti grafiikat. Minähän en asiasta sinällään ymmärrä, mutta silti näytti, ettei peli ole (tai tule olemaan) samanlaista silmäkarkkia kuin XIII. Pelailin kolmeatoista tässä muutama päivä sitten ja mielestäni ero oli selkeä. Sanoisin silti, että ihan hyvältä XIII-2 näytti. Se pärjää kyllä muiden PS3-pelien kanssa vertailussa.

Heti seuraavana ärsytyksen aiheena olivat musiikit. Okei, oli siellä tuttujakin kappaleita, mutta alussa soi jotain, mikä kuulosti epäilyttävästi räpiltä. Toivon, siis todellakin toivon, ettei mitään jou jou gänstä mään -räpellyksiä soi läpi varsinaisen pelin. Taistelumusiikki onneksi  menetteli, mutta niin sanottu "voittofanfaari" oli vain epämääräistä tilulilua ilman mitään kunnon fiilistä. Pomotaistelukin oli varsin tylsä ja laimea, jos se on sama kaikissa kuin tuossa ensimmäisessä.

Kolmentoista taistelusysteemistä tykkäsin, joten tässä uudessakaan ei ollut juuri valittamista. Peruselementit olivat samat kuin aiemminkin, mutta systeemiä oli kuitenkin kehitetty hieman aktiivisempaan suuntaan. Cinematic action -kohdissa pääsi jopa painelemaan muitakin nappeja kuin sitä iänikuistä äksää ja näyttipä pelissä olevan mahdollisuus värvätä voitettuja vihollisia taistelemaan omalle puolelle. Näiden kanssa pystyi sitten muodostamaan laajemman valikoiman erilaisia paradigmoja.

Ensimmäinen ajatukseni Cinematic actioneista ja värvättyjen vihollisten Feral link -iskuista oli negatiivinen. Kokeiltuani niitä ne olivatkin ihan ok. Feral link varsinkin istui peliin mukavasti ja toi pientä vaihtelua taisteluun. CA:hin suhtautumiseni on hieman kaksijakoinen. Toisaalta ne ovat ihan kivoja ja lisäävät haastetta (ainakin tällaiselle tollolle, joka ei osaa painaa oikeaa näppäintä oikeaan aikaan riittävän nopeasti), mutta toisaalta pomotaistelun ollessa käytännössä ohitse haluaisin mieluummin keskittyä nättiin välivideoon kuin miettiä tuskanhiki otsalla, mitä pitää ehtiä painaa seuraavaksi, ettei käy ohraisesti. No, ehkä se olen vain minä...

Otsikkoon palatakseni... hahmoista en ainakaan vielä saanut otetta. Serah ei nyt herättänyt suurta ärtymystä, mutta eipä ilahduttanutkaan. Noel taas oli varsinainen palikka typerine repliikkeineen. Kaiken lisäksi kloppi nimitteli moogleaan Piggy Kittyksi, graah. Minulla oli odotuksia Noelin suhteen, mutta nyt ne ropisivat alas. Laitan siis toivoni eeppiseen leukaan ja hopeahiuksiseen tyttöön, jota ei tässä demossa näytetty ollenkaan.

Tosin eeppinen leukakin taitaa olla jokseenkin palikka, jos Light on oikeassa ja hänen tarkoituksenaan on vain tuhota kaikki. Jeij.

Palikkatestejäkin tosiaan nähtiin. Pelissä pääsi juoksentelemaan palikkalaudalla, joka piti suorittaa riittävän nopeasti ja oikeassa järjestyksessä. Ei se nyt ihan mahdottomalta näyttänyt, mutta jotenkin ohjain päätyi kuitenkin miltei heti tämän perheen insinööriedustajan käsiin. Voimme siis hoitaa varsinaisen pelin pelaamisen yhdessä; hän selvittää palikkatestit ja minä hoidan taistelemisen ja muut vastaavat naisten hommat ;)

Loppuun vielä pieni plusmiinuslista:

+ Taistelusysteemi
+ Feral link
+ Kuultiin jo tuttuja musiikkeja
+ NPC:lle voi jutella

- Uudet musiikit
- Satunnaistaistelut tekivät paluun
- Silmäkarkin taso on laskenut?
- Noelin pussihousut ja palikkamaisuus

+- Cinematic action

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 10

Päivä 10: Suosikkiuniformuni/-vaatetus

Yritin kovasti pähkäillä tätä suihkussa käydessäni. Muistan, että jotain samantapaista kysyttiin myös edellisessä haasteessa, johon vastasin kesällä. Silloin en tainnut osata nimetä parasta vaatetusta Final Fantasyissa... enkä osaa kyllä nytkään.

Paras uniformu on kenties hieman helpompi, koska se rajaa vaihtoehtoja huomattavasti. Kyllä Finaleissa on uniformujakin nähty, mutta jos ei tarvitse huomioida kaikkien hahmojen (kaikkia) asuja, on tilanne joka tapauksessa vähemmän tuskainen. Siispä yritän miettiä tällä kertaa asiaa tästä vinkkelistä.

Näitäkin varmaan on useampia, mutta ensimmäisenä minulle tulevat uniformuista mieleen:

- SOLDIER-asut (FFVII)
- Turk-uniformut (FFVII)

- SeeD-uniformut (FFVIII)
- PSICOM-uniformut (FFXIII)
- Type-0:n koulupuvut (FF Type-0)

En ole koskaan käynyt kuumana uniformuihin. Jotkut naisethan tykkäävät esimerkiksi kovinkin paljon poliiseista ja palomiehistä, itse en tätä viehätystä ole milloinkaan tuntenut. SOLDIER-asut ovat ainakin mielestäni kovin tylsiä (okei, Sephirothin ja Genesiksen versiot ovat kyllä H-O-T-T-O) eivätkä Turkienkaan puvut minuun erityisemmin iske PSICOMeista nyt puhumattakaan xD

Sen sijaan SeeD-uniformut ja Type-0:ssa näkyvät puvut ovat tehneet ihan kivan vaikutuksen. Enemmänkin tyttöjen puvut, ne poikien eivät herätä mitään erityisempiä ajatuksia. Koulupuvut ovat kivoja ja kummistakin tulevat koulupuvut mieleen, tavallaanhan ne ovatkin juuri niitä. En kuitenkaan osaa päättää, kummat ovat parempia, joten vastaan molemmat.



Selphie (FFVIII) & Queen (FF Type-0)

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 9

Päivä 9: Paritus, josta en pidä

Lähden siitä olettamuksesta, että nyt puhutaan peleissä jo olevista parituksista. Fanithan toki keksivät liudan omiaan, mutta jos huomioin nekin kaikki, tässä menee ikuisuus... ja toisaalta voisin myös itse keksiä jotain totaalisen randomia ja todeta, etten pidä siitä. Pysytään siis niissä, jotka Square Enix on meille ojentanut tarjottimella sievässä paketissa.

Peleissä on joitakin todella kummallisia parituksia, esimerkiksi Wakka ja Lulu tai Beatrix ja Steiner. Eräs ihminen on kuitenkin lobannut noita kahta minulle viime aikoina kovasti. En ole myynyt niille sen enempää sieluani kuin sydäntänikään, mutta olen oppinut katselemaan niitä hieman toisesta vinkkelistä kuin ennen. Toisaalta en minä varsinaisesti koskaan kyseisiä parituksia inhonnut, minusta ne vain ovat "plääh". Hyvät naiset menevät hukkaan typerien miestensä rinnalla.

Toisaalta nuo taulapäät taitavat tarvita kunnon naisen huolehtimaan itsestään... Okei, en mene tähän nyt, koska tämä lipsahtaa jo ohi aiheen.

Tavallaan minun on vaikea löytää parituksia, joista en pidä tai sitten niitä on kamala liuta. Riippuu, miten pitämättä oleminen määritellään. Jos se tarkoittaa vain sitä, ettei kyseinen paritus ole tykkäämislistallani, tähän voisi luetella järjettömän määrän parituksia. Siksi en lähde tästä olettamuksesta liikkeelle. Paritus, josta en pidä, täytyy olla sellainen, että se oikeasti häiritsee minua. Se ei saa olla vain tylsä ja mitäänsanomaton. Sen pitää oikeasti tökkiä.

Mikä se siis on?

Tällä hetkellä minulle tulee mieleen vain yksi vastaus (viimeistään parin päivän päästä keksin luultavasti kyllä kolme lisää). On eräs pariskunta, jonka suhde ei todellakaan ole tasapainossa edes sillä tavalla kuin nuo kaksi ensin mainittua.

Paritus, josta en pidä, on...



Vincent ja Lucrecia.

Selitys tähän on varsin simppeli. Alkuun pidin tästä parista, mutta mitä enemmän olen alkanut kannattaa Vincentin ja Yuffien pariutumista, sitä vähemmän olen Lucreciasta pitänyt. Tosin Yuffie ei todellakaan ole ainoa syy. Aloin hiljalleen myös ymmärtää, millainen Lucrecia todella on.

Varmasti tuolla naisella oli syynsä käyttäytyä niin kuin käyttäytyi. Kenties hän ei keksinyt parempaa selviytymisstrategiaa. Minun ei silti tarvitse pitää hänestä. Inhoan häntä, hän miltei kuvottaa minua. Anteeksi vain, fanit.

En siis pidä parituksestakaan. Lucrecia kohtelee Vincentiä niin kaltoin ja niin julmasti, että minulle tulee paha olo tapahtumia ajatellessa. Haluaisin vain rutistaa Vincentin syliini ja lohduttaa häntä, kertoa, että jonain päivänä kaikki on paremmin ja elämä hymyilee oikeasti.

En pidä parituksesta, koska en halua katsella Vincentin kärsimystä. Lucrecia aiheuttaa miehelle vain tuskaa "haudankin" (kristallin) takaa. Vincentin on parempi ilman häntä. Valitettavasti mies ei itse näe asiaa, koska ei tiedä jokaista faktaa. Toivon kuitenkin, että DoC:n jälkeen hän onnistuu rakentamaan tasapainoisen ja onnellisen tavallisen elämän, johon ei sisälly luolassa kristallin sisällä nyyhkivää ikuisesti anteeksi pyytelevää ämmää.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 8

Päivä 8: OTP

No niin, päästiin tähän. Tämä kohta on mietityttänyt minua kovasti, olenhan pohdiskellut aihetta aiemminkin ja aina listannut useamman kuin yhden parituksen.

Kovimmat suosikkini taitavat olla:


Vincent x Yuffie
Balthier x Fran
Fang x Vanille

Toki tykkään monista muistakin parituksista, mutta nuo kolme muodostavat selkeän kärjen tällä hetkellä. Noilla parituksilla lukisin ficcejä erityisen mielelläni, tosin niitä ei suomeksi kirjoittele juuri muut kuin minä itse (muutamaa satunnaista poikkeusta lukuun ottamatta). Kuvia katselen noista pareista myös mieluusti, ja tarjonta onkin ihan kiva. Kuvien osalta ei ole sellaista kielimuuriongelmaa kuin ficcien. Tai no... pystyn kyllä helposti lukemaan ficcejä englanniksi ja olen paljon lukenutkin. Viime aikoina on vain laiskottanut sen verran, etten ole jaksanut vaivautua varsinkaan vieraalla kielellä.

No, joka tapauksessa... Onko noissa kolmessa parituksessa yhtä ylitse muiden? Sitä olen kysynyt monesti itseltäni.


Vincent ja Yuffie olivat minulle ensimmäinen tuollainen pari. Tosin samaan aikaan olin myös sitä mieltä, että Tifa ja Cloud ovat yksikkö. En fanittanut kyseisiä hahmoja yhtä kovaa kuin ninjaprinsessaa ja vampyyria, mutta joka tapauksessa minulla oli selkeä mielipide myös noista kahdesta. Nykyisin Tifan ja Cloudin yhdessä oleminen on minulle aika sama.

Yuffieta ja Vincentiä kyllä paritan edelleen erittäin ahkerasti. Heistä on työn alla ficci, jolle on pituutta ehtinyt kertyä 357 sivua. Siihen pitäisi vielä luku tai pari saada lisää naputeltua.
 

Fran ja Balthier tulivat vasta vuosia myöhemmin, mutta olivat minulle lähes välittömästi selkeä pariskunta, en voinut edes kuvitella muuta. Jumituin tähän ajatukseen niin tiukasti, etten ensimmäisellä kerralla huomannut viittauksia Balthier x Ashen suuntaan ollenkaan. Taidokasta.

Minun on myönnettävä, etten ole tätä paritus ihan hirveästi ajatellut viime kuukausina, ainakaan aktiivisesti. Toisaalta parin viimeisen viikon aikana ajatus Glabadosin kätkö -ficcisarjan jatkamisesta on kutkutellut kovasti. Ehkäpä vielä... ehkäpä vielä... Pitäisi vain saada taas itseä niskasta kiinni. Haluan kyllä edelleen kirjoittaa tämän pariskunnan tarinan loppuun asti... tai no, en täydelliseen loppuun, mutta koko sen tarina, joka minulla on kerrottavanani, ennen kuin he saavat lähteä Strahlilla sellaisiin seikkailuihin, joista minulla ei sitten tietoa olekaan.

Fang ja Vanille tulivat sitten tässä hiljattain. Heitä paritin jo kuvien perusteella tietämättä taustoja ollenkaan. Ensin näin Vanillen kuvan ja tykästyin hänen olemukseensa täysillä. Hän oli jotenkin niin sievä, söpö ja viaton. Hän vain kiehtoi minua erittäin paljon.

Fangin kuvan näin vasta myöhemmin. Monilta osin hän tuntui heti Vanillen vastakappaleelta. Kaunis, voimakas ja jämäkkä. Ainakin nuo sanat yhdistin häneen. Sieluni silmin aloin nähdä hänet Vanillen rinnalla. Kiinnostavia mieshahmoja ei oikein ollut tyrkyllä, mutta kun näin Fangin, se ei harmittanut minua enää ollenkaan. Eipä niitä miehiä aina edes tarvita, jotkut jutut itse asiassa toimivan paljon paremmin, kun unohdetaan miehet.

Näiden ajatusten myötä olikin hupaa huomata, että peliin oli upotettu pieniä vihjeitä, jotka viittasivat siihen, että Fang ja Vanille voisivat oikeastikin olla pariskunta...




Tämän pitkällisen pohjustuksen jälkeen voisin mennä asiaankin. Käytin nimittäin hiljattain aikaani siihen, että pohdiskelin näitä (vakavia) paritusasioita. En saanut yöllä unta enkä halunnut miettiä työjuttuja, joten tässä oli oivallinen vaihtoehto. Hämmästytin itseni ja totesin, että kyllä minulla sittenkin on yksi OTP.

Vastaus löytyi itse asiassa erään aiemman blogipostauksen myötä. Olin tavallaan kirjoittanut vastauksen tähänkin asiaan jo yhden toisen postauksen lomaan. Tarkoitan tällä postausta, jossa mietin, ketä FF-hahmoa deittailisin koska tahansa.

Pohdinnoissani oli pari hahmoa, joita olisin kyllä mieluusti deittaillut, mutten voinut kuitenkaan. Syynä oli heidän keskinäinen suhteensa, jota en halunnut mennä rikkomaan. Siksipä sanonkin, että minun OTP:ni todellakin on:

Balthier x Fran


keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 7

Päivä 7: Suosikkiääneni

Tämän haasteen kirjoittaminen on nyt vähän venähtänyt. Yksi syy on siinä, että näihin on osittain aika penteleen vaikea vastata... toinen syy on elämä. Hui, minulla on sellainenkin. Ei ollut vielä muutama kuukausi sitten, mutta joskus tällaista kummaakin voi sattua.

Jospa sitten asiaan. Suosikkiääneksi minulla on jokunen potentiaalinen vaihtoehto, jotka voin tässä nyt listata. Järjestys on täysin satunnainen, se ei kerro mitään äänten paremmuudesta.

Sephiroth (japani) - Final Fantasy VII: Crisis Core / Final Fantasy VII: Advent Children
Seymour (englanti) - Final Fantasy X
Balthier (englanti) - Final Fantasy XII / Final Fantasy Tactics
Genesis (japani) - Final Fantasy VII: Crisis Core / Final Fantasy VII: Dirge of Cerberus
Fran (englanti) - Final Fantasy XII
Fang (englanti) - Final Fantasy XIII

Muutama noitakin on kertynyt, mutta ei onneksi sentään yhtä pitkää listaa kuin potentiaalisia deittikumppaneita. Näistä nyt pitäisi saada valittua yksi ylitse muiden.
Jos edellisen aiheen parissa minulla meni turkasen pitkään ja valinta oli vaikeaa, nyt ei voi sanoa samaa. Vaikka pidän todella paljon kaikista edellä mainituista, vain yhtä jaksan todistetusti kuunnella tarvittaessa jopa yöt läpeensä. Gideon Emery tekee aivan lyömätöntä työtä Balthierin ääninäyttelijänä, jopa niin lyömätöntä, että minun oli pakko hankkia kolme hänen lukemaansa äänikirjaa vain saadakseni kuunnella hieman lisää.

Jostain kumman syystä päähenkilö on minulle Balthierin näköinen...




Tuossa vielä video, jolla kyseistä ääntä voi ihastella. Koska kyseessä on pätkä Final Fantasy XII:sta, mukana on luonnollisesti myös muita hahmoja ja spoilaantumisvaarakin on olemassa. Tosin se vaara lienee tätä blogia lukiessa aina ilmassa.