tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tarinoiden jäljillä

Minulta pyydettiin jokin aika sitten blogausta fan fictionista ja sen kirjoittamisesta. Olenkin jo käsitellyt FF-ficcejä, joista pidän, mutta omia tarinoitani en ole käynyt perusteellisesti läpi. Nyt on siis vuorossa se osuus.

Ensimmäinen kysymys kuului, miten ja miksi aloin kirjoittaa Final Fantasy -ficcejä. Noh, kirjoitin ficcejä jo Harry Potterista tai ainakin olin kokeillut kirjoittaa. Sitä ennen olin vuosia aiemmin raapustellut juttuja Prätkähiiristä ja Waikikistä, mutta tuolloin en vain tiennyt, että hommalla on nimikin.

Ensimmäiset tietoisesti kirjoitetut jutut olivat siis tosiaan Pottereista. Se fandom oli aikansa oikein kiva, muttei tempaissut minua täysillä mukaansa. Finaleista kirjoittaminen tuli kuin itsestään, en erityisemmin tehnyt päätöksiä asian suhteen, kunhan nyt vain aloin kirjoittaa, vaikkei lukijakuntaa ollut (tai ole vieläkään) tarjolla niin paljon kuin HP-ficeille.

En osaa sanoa tarkkaan, miksi aloin kirjoittaa juuri Finaleista. Voisin veikata, että syynä on ollut puhdas kiinnostus aihepiiriä kohtaan. Kun minusta tuli FF-fani, minusta tuli sellainen kunnon rymähdyksellä. Imeydyin suoraan fandomin ytimeen ja olen siellä jumissa edelleen. En edes halua päästä pois. Finaleista on tullut harrastus, miltei elämäntapa.

Ensimmäinen FF-ficcini oli Final Fantasy VII:sta (Tulipunaruusuni) ja hyppäsin suoraan K-18 lemoniin, mikä kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin klikkaa linkkiä. Ficci on lyhyt pätkä, joka sijoittuu aikaan hieman ennen seiskan alkua. Pääosissa ovat Tifa ja Aerith, mutta myös Barret vilahtaa tarinassa. Kirjoitin ficin muistaakseni vuonna 2002, joten mistään Crisis Coresta tms. minulla ei ollut tietoakaan. Toisekseen, kun tarina on 10 vuotta vanha, on se oletettavasti tasoltaan jotain muuta kuin nykyiset raapustukseni.

Seuraava kysymys oli, miten olen kasvanut ficcien parissa. Oikeasti, nämä ovat melkoisen vaikeita kysymyksiä. Ylipäätään olen kasvanut ihmisenä ja kirjoittajana viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti. 18-vuotiaana tyllerönä olin lapsi, jolla ei ollut mitenkään erityisen syvällistä maailmankuvaa (en tarkoita, että minulla olisi nytkään) tai kovin suuria kirjoittajan lahjoja (enkä tarkoita, että minulla olisi näitäkään nyt). Tänä aikana olen oppinut elämästä paljon, sen hyvistä ja huonoista puolista. Minusta on tullut parempi ihmistuntija ja uskoisin jonkinlaisen naiiviuden karisseen hieman matkan varrella. Henkinen kehitys toivon mukaan näkyy myös tekstieni sisällössä. Seikkailunsekaisia rakkaushömppiähän minä kirjoitan edelleen, mutta ehkä tarinoihin ja hahmoihin on kuitenkin tullut hieman lisää syvällisyyttä ja aikuismaisuutta.

Katson myös kehittyneeni kirjoittajana. Osa kunniasta täytyy osoittaa kahdelle betalle, joista toinen oli tekstejäni betatessa yliopistossa opiskelemassa suomen kieltä ja kirjallisuutta, toinen taas on jo miltei pätevä opettaja. Kummatkin ovat auttaneet minua eteenpäin kirjoittajana oikomalla kielioppivirheitäni ja muutenkin neuvomalla, miten voin tekstejäni ja tyyliäni kehittää. Kritiikki on joskus ottanut koville, mutta se on myös tullut tarpeeseen. Sanoisin nykyisin hallitsevani suomen kieliopin kohtuullisen hyvin, vaikken kaikkia hienoja termejä tunnekaan. Osaamiseni on käytännön puolella teorian sijaan. Tiedän myös kompastuskiveni ja sudenkuoppani. Kirjoitan yhä yhdyssanoja erikseen, vaikka ne osaankin. Jostain syystä tämä kömmähdys on yksi yleisimmistä virheistäni ja yritänkin bongailla kaikki yhdys_sana_virheet teksteistäni ennen niiden lähettämistä betalle. Ehkä olen niin hätäinen kirjoittaja, että hakkaan välilyöntiä turhan innokkaasti ;D

Sanoisin myös, että "urani" alussa olin paljon epävarmempi. Toki epävarmuus iskee edelleen, varsinkin jos alan kirjoittaa uudesta pelistä tai aihepiiristä. Silloin joudun vielä hakemaan otetta fandomista. Tyylini suhteen olen kuitenkin aika varma. Lisäksi minulle on muodostunut tavaksi kirjoittaa juuri sellaisia tarinoita kuin sattuu huvittamaan. Final Fantasyiden osalta tästä asiasta ei ole tullut kritiikkiä, mutta erään toisen fandomin kohdalla olen saanut siitä kuulla. On kuulemma epäkunnioittavaa lukijoita kohtaan olla ottamatta huomioon heidän toiveitaan ficcieni suhteen ja tehdä vain niin kuin itse haluan. On myös (kuulemma edelleen) typeryyttä ja huonon kirjoittajan merkki käyttää kliseisiä tapahtumia teksteissään.

Hmmm, ehkäpä? En tiedä, en ole asiantuntija. Voin joka tapauksessa tässä ja nyt rehellisesti myöntää, että olen surutta käyttänyt kliseitä ja saantanpa käyttää jatkossakin. Jos se sitten tekee jonkun mielestä minusta huonon kirjoittajan, olkoon niin. En anna asian vaivata itseäni. Olen tainnut sanoa myös tämän aikaisemmin ja saanut palautetta, että olen itsekeskeinen ja omahyväinen, koska sanon noin. Se on hyvinkin mahdollista. Jokaisestahan löytyy vikoja :)


FF-ficcejä (ja muutakin) kirjoittaessa minulle on nykyisin tärkeää, että kirjoitan ensisijaisesti itselleni ja omaksi huvikseni juuri sellaisia tarinoita, joita itsekin haluaisin lukea. Silloin saan tekstiä aikaan ja se on jopa kohtalaisen hyvää. Kun yritän puristaa itseni muottiin, johon joku muu saattaisi minut haluta, tekstini kärsii siitä. Tästä siis päätös tehdä niin kuin minua sattuu huvittamaan. Minä kun en tee tätä maksusta enkä kellekään muulle. (FF) fan fictionin kirjoittaminen on lahja minulta minulle. Se on tapani ilmaista luovuttaani ja nauttia elämästä. Kuulostaako tämä ihan sekopäiseltä?

Minusta on siis kasvanut FF-ficcien parissa hieman itsekeskeinen ja omahyväinen kirjoittaja, joka tykkää käyttää kliseitä eikä kuuntele lukijoidensa toiveita ficcien sisältöä koskien. Olen oppinut myös sen, että lempigenreyhdistelmäni on romanssi - seikkailu - toiminta. Tätä voidaan höystää myös draamalla ja erotiikalla tarpeen mukaan, joskus angstikin maistuu. Lyhyemmät jutut painottuvat yleensä korkeintaan yhteen tai kahteen genreen, jotka valitsen oman fiiliksen mukaan. Toki ficin idea on myös vaikuttava tekijä.

Okei, pakko kyllä tähän väliin mainita, että itse asiassa kuuntelen lukijoita paljonkin ja tykkään saada palautetta tarinoistani. Erityisesti rakastan palautetta, jossa on tuleviin tapahtumiin liittyvää spekulaatiota tai tapahtumiin/hahmoihin keskittyvää analyysia. Tällaista tulee vastaan harvoin, mutta aina toisinaan saan yllättyä iloisesti. Joka tapauksessa kaikki kommentit ficceihini ovat tervetulleita ja otan kyllä myös kritiikin vastaan, vaikka edellinen saattoi muulta kuulostaa. Makustelen ja pureskelen kritiikin yleensä perusteellisesti omassa rauhassani ja erittelen, mikä siitä on aiheellista ja mikä on enemmänkin mielipide- tai mieltymyskysymys, jota minun ei kannata jäädä tarkemmin pohtimaan. Toisinaan on yksinkertaisesti hyväksyttävä, että asioista nyt vain ollaan eri mieltä.

Minulla on myös pääsääntöisesti tapana vastata saamiini palautteisiin. Toisinaan palaute on sellaista, ettei siihen keksi kiitoksen lisäksi muuta järkevää sanottavaa, mutta pyrin kuitenkin aina pari sanaa kommentoijalle jättämään. Kritiikkiinkin yleensä vastaan ja kerron oman näkemykseni kritisoidusta asiasta. Olen pohdiskelijatyyppiä, joten hyödyn myös itse siitä, että totean "ääneen", mitä toisten kommentit ovat minussa herättäneet.

Ja minulla on paha tapa eksyä harhapoluille, kun alan kirjoittaa jostain todella mielenkiintoisesta aiheesta. Palataanpa niihin minulle tulleisiin kysymyksiin. Yksi on nimittäin vielä jäljellä.

Minun pitäisi nimetä suosikkini omista FF-ficeistäni. Haasteellinen tehtävä enkä voi vastata tähän vain yhdellä ficillä, koska olen kirjoittanut todella paljon FF-ficcejä ja ne ovat erilaisia keskenään. Pyrin kuitenkin siihen, ettei listasta tulisi aivan tolkuttoman pitkä. Perustelut aion silti riesaksenne tähän naputella.

Final Fantasy IX

Aloitin tämän ficin kirjoittamisen jo vuonna 2002 ja se taisi valmistua neljä vuotta myöhemmin. En kirjoittanut sitä aktiivisesti koko ajan, mutta varmaan pari vuotta siihen joka tapauksessa meni. Se kirjoitettu melkeinpä kokonaan FFIX:n tarinan pohjalta, mutta olen lisännyt joukkoon jonkin verran omia kohtauksia ja mausteita. Joka tapauksessa se noudattelee kaanonia erittäin vahvasti.

Ficci ei ole mikään kirjallisuuden laatuteos. Tunnen ahdistusta ja häpeää sanavalinnoista ja lauserakenteista, joita olen siinä käyttänyt. En kykene lukemaan sitä objektiivisesti vaan alan ajatella, miten paljon paremmin pystyisin sen nyt kirjoittamaan. Joskus olen jopa leikitellyt ajatuksella, että kirjoittaisin sen kokonaan uudestaan, mutta en ole toistaiseksi urakkaan ryhtynyt. Minulla on nimittäin liikaa uusia tarinoita kerrottavanani.

Vaikkei ficci ole loistokas, se on yksi suosikeistani. Näin sen eteen paljon vaivaa ja kasvoin sitä kirjoittaessa melkoisesti. Pidän sitä saavutuksena kirjoittajan urallani.

Lumeen piirtyneet jäljet - Final Fantasy IX

Tämä ficci on hieman tuoreempi, olisikohan peräti vuodelta 2009. Kristallimaailman joulukalenteriin tämän joka tapauksessa rustasin. Kehitin ensimmäistä kertaa miespääosaan oman hahmoni, joten kirjoittaminen oli erilaista kuin aiemmin. Lisäksi kirjoitin ensimmäistä kertaa Eikosta päähahmona, mitä en olisi voinut aiemmin kuvitella. Onnistuin myös kehittämään mielestäni nerokkaan juonikuvion, joka osalle lukijoista valkeni, osalle ei. Tätä ficciä ajatellessa mieleen nousee päällimmäisenä tyytyväisyyden tunne.

Metsän tytär
Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet... (K-18)
Kivien legenda (K-18)
Glabadosin kätkö I: Legendan jäljillä
Glabadosin kätkö II: Siipien tuomari (K-18) // Kesken ja vaatii K-18-oikeudet Kristallimaailmassa
Glabadosin kätkö III: Leijonien sota (ikäraja ei tiedossa) // Tulossa, aikataulu tuntematon
(Final Fantasy XII, Final Fantasy XII: Revenant Wings, Final Fantasy Tactics Advance 2: Grimoire of the Rift ja Final Fantasy Tactics: The War of the Lions)

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi koko Fran & Balthier -saagani kuuluu suosikkilistalleni. Tämän sarjan parissa olen viettänyt jo aika monta vuotta ja kasvanutkin paljon. Kahden ekan kirjallinen ilmaisu on sellaista, että minun tekisi mieli raapustaa ne uusiksi, mutta en ole niitäkään ryhtynyt uudistamaan. Joitain virheitäkin on mukaan mahtunut ja ne harmittavat jälkeenpäin. Pitkässä sarjassa niitä on paha käydä enää korjaamaan, kun jutut on ehtinyt julkaista. Niiden kanssa on vain elettävä.

Fran ja Balthier ovat minulle tärkeitä hahmoja, joten heistä kirjoittaminen on ollut antoisaa. Olen hiljalleen rakentanut tarinoissa heidän välistä suhdettaan ja samalla vienyt heidät seikkailuihin. Osa on suoraan peleistä, mutta osa omaa tuotostani. Pelejä seuraavat tarinat eivät ole täydellisiä kopioita, vaan olen lisännyt kohtauksia, muuttanut haluamani yksityiskohtia ja pyrkinyt myös syventämään tarinaa sekä hahmojen taustoja. Onnistumisesta en tiedä, mutta itselläni on ollut kivaa.

Tällä hetkellä minua taas hotsittaisi käydä Siipien tuomarin kimppuun, mutta saa nähdä. Projekti S.R. on aika pahasti kesken myös ja se pitäisi ehdottomasti naputella loppuun. Minulla on liikaa ideoita ja aivan liian vähän aikaa.

Mutta vielä yksi suosikki pitää listata.

Dum spiro, spero I (K-18) - Final Fantasy XIII

Tämä ficci lähti pienestä ja rupesi yhtäkkiä paisumaan. Aluksi sillä ei ollut otetta eikä päämäärää, saati edes juonta, mutta yhtäkkiä kuvio valkeni minulle kokonaisuudessaan. Vanillen hahmo lähti elämään ja saatoin vain silmät suurina seurata hänen elämänsä julmia kiemuroita. Otin näppiksen ei-niin-kauniisiin käsiini ja ryhdyin raportoimaan kaiken huolellisesti lukijoille.

DSS on ensimmäinen pitkä femslash-ficcini. Aiemmin olen kirjoittanut lähinnä pornoa tai yksipuolista haikailua, lyhyitä juttuja kuitenkin. Tässä ficissä tarina on paljon pidempi ja syvempi, kun Vanille käy läpi omaa seksuaalisuuttaan monien mutkien kautta keskellä muutenkin haasteellista elämäntilannetta.

Ficci käsittelee monia arkoja aiheita, joten sen kirjoittaminen ei ollut helppoa. Homoseksuaalisuutensa tajuaminen ja hyväksyminen ei ole helppo tie, varsinkaan jos ympäristö ei ole hyväksyvä. Toisaalta myös teiniraskaus on kova paikka, perheväkivallasta puhumattakaan. Lisäksi ficci sisältää muuta väkivaltaa, monen hahmon kuoleman ja sotakokemuksia. Yksikään hahmoista ei selviä tarinan läpi ilman pysyviä arpia.

Koska ficci sijoittuu Oerbaan noin 500 vuotta ennen pelin alkua, jouduin luomaan liudan omia hahmoja. Gran Pulsen ja Cocoonin sotiessa jouduin myös lahtaamaan heistä suuren osan. Uskokaa pois, se kirpaisi. Karmeinta on, että osa jäi henkiin, mutta heidän kohtalonsa on joko kuolla tai muuttua myöhemmin Cie'theiksi. Näinhän oerbalaisille käy, mikäli peliä on uskominen. Tämä tieto raastaa minua, sillä rakastan jokaista luomaani hahmoa... myös Takea, jota moni lukijoista taisi alkaa vihata.

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa ficille jatko-osa: Dum spiro, spero II, josta olisi vielä voinut jatkaa tarinaa kirjoittamalla kolmentoista tapahtumat läpi (vrt. Final Fantasy IX ja Kivien legenda). Valitettavasti XIII-2 sai minut epäilemään koko ideaa. Minua surettaa jo omien hahmojeni kohtalo, mutta kun joudun ajattelemaan, että Fang ja Vanille riutuvat kristalleina, kunnes Caius tulee ja tuhoaa kaiken... eäääh! Edes päähahmoni eivät voi saada toisiaan, loppu on onneton ajatteli sitä mitenpäin vain. Ei näin, Square!

En siis tiedä, saanko jatkoa koskaan aikaan. Haluaisin saada, koska ykkösosan kirjoittaminen oli minulle henkisesti rankka ja kasvattava kokemus. Sen kirjoittaminen kävi työstä, mutta teki myös hyvää. En kuitenkaan lupaa jatkon suhteen mitään. Katsotaan.

Tässäpä tämä nyt olisi. Vastaukset kolmeen tiukkaan kysymykseen. Mikäli postaus herätti lisäkysymyksiä, niitä saa toki esittää. Voin vaikka sitten kirjoittaa aiheesta uuden blogauksen, tästä kun puhun mielelläni ;D Muutenkin minulle saa heitellä toiveita, mistä FF-aiheista haluaisitte lukea.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Alku aina hankalaa...

... vaan seisooko kiitos lopussa? ;D

Viikko sitten 17.3.2012 pidimme taas peli-illan. Olisi oikeastaan pitänyt kirjoitella heti sen jälkeen, mutta se vain jäi. On ollut kiirettä ja henkilökohtaisia juttuja. Nyt siis vasta höpinää siitä illasta.

Tällä hetkellähän meillä on siis kesken Final Fantasy XII. Aloitimme sen edellisessä peli-illassa, josta kirjoittelin tässä merkinnässä. Tuolloin pääsimme Barheim Passageen asti, joten sieltä myös ajattelimme jatkaa peliä tällä kertaa.

Mutta, mitä ihmettä oikein tapahtui?!

Tallennustiedostot eivät toimineetkaan! Jostain syystä peli väitti, ettei tallennusta ollut muistikortilla olemassakaan. Kuitenkin, kun muistikortin sisältöä tarkasteltiin, sieltä löytyi peräti kaksi kappaletta pelin tallennuksia. WTH...

T

No, ei siinä muu auttanut kuin aloittaa peli alusta. Koska ohjain oli minulla, tein luultavasti oman speedrun-ennätyksen Barheim Passageen. En siis jäänyt kehittelemään hahmoja, mutta sen verran käväisin Nalbinassa, että ostin Vaanille paremman miekan (jonka sitten unohdin laittaa ja siirsin Vaanin käteen vasta Barheim Passagen jälkeen xD). Kaikki jo nähdyt välianimaatiot skippasimme, jotta matka joutuisi entistä nopeammin. Tällä tavoin pelaten tulikin säästettyä miltei kaksi tuntia peliaikaa.

Eräs peliseurueemme jäsenistä ehti illan aikana hajoilla useampaan otteeseen. Edellisen pelin aikana hän ei yksinkertaisesti kestänyt Tidusta, tällä kertaa angstin syynä oli Vaan. Jostain syystä Vaanin hinku ilmapiraatiksi kävi kyseisen kaverin hermoille urakalla. Hieman vaikea on ymmärtää, minkä takia, koska ei Vaan nyt niin älyttömästi pelissä kuitenkaan haaveestaan toitota. Hän mainitsee sen kyllä muutamaan otteeseen, muttei minusta mitenkään liian usein.

Kyseisen henkilön avautuminen jätettiin kuitenkin omaan arvoonsa. Kaikki muut seurasivat peli ihan mielenkiinnolla, joskin välillä tuli myös juteltua yhdestä sun toisesta asiasta. Itse nautiskelin pelaamisesta kovasti eikä minua oikeastaan haitannut pelin alusta aloittaminen, vaikkei ihan alku suosikkikohtani olekaan.

Etenimme aina Bhujerbaan ja Lhusun kaivoksiin asti. Lopetimme pelin päästyämme Ba'Gamnanilta karkuun, koska kello alkoi olla jo lähempänä puolta yötä. Kahtatoista pelatessa aika tuntuu hujahtavan käsittämättömän nopeasti. Ehkä vain tykkään siitä pelistä hieman liikaa ;)

Mutta niin, seuraavaksi on vuorossa Vaanin huuteluepisodi Bhujerbassa ("I'm captain Ronsenburg of Dalmasca!"). En malta odottaa sitä! Okei, se on oikeasti yksi inhokkikohdistani kyseisessä pelissä, mutta haluan nähdä tämän muutenkin Vaanista avautuvan kaverini ilmeen ja ehdottomasti kuulla hänen kommenttinsa. Veikkaan, että ne tulevat olemaan erittäin värikkäitä ;)

Final Fantasy -musiikkimeme: Päivä 4

No niin, aika jatkaa taas tätä juttua. Tuntuu, että viime aikoina illat ovat vain hujahtaneet jonnekin, joten blogia ei ole tullut päivitettyä kovin ahkerasti. Yksi syy on Kristallimaailman 5-vuotisawardsien järjestämishommat. Palkintojen teko ja gaalaillan työstäminen ovat kahmaisseet jonkin verran aikaa... lisäksi on täytynyt hommailla yhtä sun toista muuta. Pienenä vinkkinä teille lukijoille: jos olette lukeneet ficcejä kyseisellä foorumilla, käykää ihmeessä äänestämässä Awardseissa. Ohjeet löytyvät täältä.

Mutta sitten asiaan...



16. Matkasi jatkuu. Valitse kappale.


The Phon Coast (Final Fantasy XII)

Koimme karvaan tappion pahista vastaan, mutta yhdessä päätämme, ettemme aio luovuttaa. Keräämme itsemme ja lähdemme selvittämään, minne pahis on vienyt salaperäisen tytön. Tämä kun on selvästi pulassa ja tarvitsee apuamme.

Pian edessämme levittäytyvät aivan uudet maisemat ja ilmassa maistuu seikkailu. Reippain mielin matkaamme pitkin maita ja mantuja.

Itse pidän Phon Coastin teemamusiikista, mutta myös kyseisestä paikasta. Siellä vain viihtyy kiertelemässä, joten se oli miltei pakko mahduttaa tälle soundtrackille.

17. Bossitaistelu!


Clash On The Big Bridge (Final Fantasy V / The Black Magesin version)

Saamme pahiksen miltei kiinni, mutta hän onnistuukin liukenemaan paikalta ja usuttaa kimppuumme kummallisen, monikätisen miekkamiehen oudon eläinkumppaninsa kanssa. Salaperäinen pahis on jättänyt ryöstämänsä tytön tämän miekkamiehen vangiksi, joten meille ei jää vaihtoehtoja. Meidän on vain käytävä epätoivoiseen mittelöön uhoavaa soturia vastaan.

Gilgameshin teema on yksi parhaita FF-kappaleita. Erityisesti pidän tästä The Black Magesin versiosta, mutta kyllä oikeastaan kaikki versiot kipaleesta uppoavat minuun.

18. Uusi hahmo liittyy joukkoihisi! Valitse hänelle teemakappale.


Vanille's Theme (Final Fantasy XIII)

Pitkän taistelun jälkeen voittafanfaari soi korvissamme ja miekkamies joutuu luovuttamaan. Hän pakenee vuorille eläinkumppaninsa kanssa, mutta antaa ymmärtää, ettei taistelu ollut vielä tässä. Kenties joudumme jonain päivänä kohtaamaan hänet uudestaan.

Tärkeintä kuitenkin on, että onnistuimme pelastamaan vankina olleen tytön. Hän on vilpittömän iloinen päästessään vapauteen. Meillä on todella voittajafiilis. Nyt voimme jatkaa elämiämme rauhassa, kun olemme tehneet hyvän teon.

Vanillen teema ei ehkä ole ihan suosikkikappaleitani, mutta toisaalta se on mukavan herkkä. Valitsin sen oikeastaan kuitenkin enemmän siksi, että pidän kyseisestä hahmosta erittäin paljon.

19. Joudut tekemään jotain odottamatonta. Valitse kappale.


Good Ol' Fellows (Final Fantasy III)

Mutta hah! Olimme väärässä. Seuraamme liittynyt tyttö kertoo kantaneensa mukanaan voimakasta taikakristallia, jonka pahis häneltä anasti. Kristallin avulla voi valloittaa maailman, pakottaa kansakuntia tahtoonsa, joten se ei missään nimessä saa päätyä vääriin käsiin. Tyttö kuuluu vanhaan sukuun, jonka tehtävänä on ollut suojella kristallia pahoilta ihmisiltä.

Emme oikeastaan jää edes miettimään, tilanteeseen on vain yksi ratkaisu. Meidän on saatava pahis kiinni ja palautettava kristalli sen oikealla omistajalle.

Halusin mukaan kolmosesta jonkin hauskan kappaleen. Tämä tuntui sopivalta ratkaisulta.

20. CHOCOBOJA! Laita tähän suosikkichocoboteemasi.


Brass de Chocobo (Final Fantasy X)

Vaellettua hetken saavumme farmille, jolla kasvatetaan chocoboja. Onneksi meillä on vielä kourallinen gillejä jäljellä, joten saamme vuokrattua linnut itsellemme. Matkantekomme helpottuu huomattavasti, kun pystymme kiitämään eteenpäin näiden jalojen lintujen selässä istuen.

Chocoboteeman valitseminen oli yllättävän hankalaa. Niistä on mahdoton olla pitämättä, mutta suosikkia on haasteellista nimetä. Kympin teema kuitenkin erottuu muista aika selkeästi, joten päädyin sitten siihen.

Näin on taas saatu päätökseen yhden päivän osuus tästä haasteesta. Tarina jatkuu kyllä myöhemmin, vielä on kaksi päivää jäljellä :)

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Viimeistä vietiin

[Spoilaa The Last Storyn loppua, lukeminen omalla vastuulla.]

Eilen tuli nähtyä Viimeisen tarinan viimeiset hetket. Kymmenen viimeistä pelituntia olivat melkoista tuskaa, kun peli eteni oikeastaan bossitaistelusta toiseen. Allekirjoittanutta tämä ei jaksanut innostaa, kun taistelutyyli ei muutenkaan erityisemmin napannut. Jossain vaiheessa sitten alkoikin elin kasvaa otikkoon siinä määrin, että miesystävä nappasi ohjaimet itselleen ja pelasi pelin puolestani loppuun. Ehkä ihan hyvä ratkaisu, jolla säästyttiin muutamilta kirosanoilta.

Jos bossimaratoonia ei lasketa, loppu oli ihan ok... varsinkin, kun tuoreessa muistissa on FFXIII-2:n lopetus. Tässä pelissä ei ollut mikään onneton loppu, vaikka yksi päähahmoista nyt kuolikin. Hetken ehdimme tosin luulla, ettei pelissä varsinaista loppua olekaan vaan pääsee pyörimään loputtomasti Lazulisin kaupungissa ja linnassa, mutta pienen pyörinnän jälkeen erinäiset teot laukaisivat lopun kuitenkin... ja hyvä niin. Liian auki jäävä juttu ei ole kiva, vaikka maailmaan nyt ennen tuota ehdittiinkin rauha jo palauttaa.

Loppu ei tarjonnut yllätyksiä. Maailma pelastui, kun The Outsider lähettiin pois, Zaelista tuli ritari ja hän meni naimisiin oman rakkaansa kanssa ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti tai ainakin matkustivat metsään. Kukaan ei kai koskaan saa tietää, mitä sitten tapahtui.

Hahmoista on pakko sanoa tässä kohtaa muutama sana. Vaikka alkuun siedin Zaelia ja Calistaa melkoisen hyvin, loppupuolella he alkoivat töksähtää koko ajan pahemmin. Söpö pari, ei siinä mitään, mutta nämä kaksi ovat niin anteeksiantavaisia, ettei se ole enää edes inhimillistä. Maailmaa syleilevä kaiken ymmärtäminen on vain typeryyttä, ei sankarillisuutta... tai sitten minä vain pidän sankareista, jotka eivät ole täydellisen hyviä, joilla ei killu sädekehää pään päällä.

Dagranin suhteen olin väärässä. Zangurak ei näköjään ollut possessoinut häntä, herra oli vain itse päättänyt pelata omaan pussiinsa. Hänen motiivinaan oli, että hän halusi kostaa vanhempiensa puolesta... mutta toisaalta hän murhasi vanhempiensa tappajan jo pelin aikana, joten kyse täytyi olla jostain muustakin. Dagran oli vallanhimoinen typerys, ei kai sen enempää. Hänenkin osaltaan kuitenkin häiritsi lopputaistelun jälkeinen kääntyminen ja anteeksipyytely. Tätä nyt on nähty toki j-ropeissa ennenkin, mutta se on silti häiritsevää. En tiedä, jotenkin vain odotin jotain enemmän.

Miraniasta ja Yurickista ei ole paljoa sanottavaa. Heillä oli kohtalaisen iso rooli tarinan aikana, mutta heidän lopullinen kohtalonsa jäi epäselväksi. Siis joo, he selvisivät ja jäivät kai elämään tavallista elämää Lazulisille, mutta olisin kaivannut ehkä hieman tarkempia viittauksia.

Sitten ovat tietysti Lowell ja Syrenne. Jossain vaiheessa peliä minulle alkoi hiipiä tunne, että Lowellilla on jotain Syrenneä kohtaan. Tosin tämä olisi pitänyt tajuta jo heti pelin alkumetreillä, kun kaveri julisti Zaelille Syrennen olevan liian mies, jotta tästä voisi kiinnostua. Lowell esitti kyllä kamalaa naistennaurattajaa, mutta samaan aikaan haaveili Syrennestä.

Valitettavasti nainen myös antoi vastakaikua. Alkuun tämän toteaminen oli järkytys, nyt voin jo elää faktan kanssa. Olen silti edelleen sitä mieltä, että Lowell ja Syrenne olisivat toimineet loistavasti kaveriparivaljakkona, jotka olisivat juhlineet ja iskeneet naisia (tai Lowell ehkä jopa miehiä). Heidän näkemisensä parina on minulle jokseenkin vaikeaa.

Toisaalta homma olisi voinut toimia minulle, jos olisin alusta asti osanut asennoitua siihen oikein. Näiden kahden välille pystyisi rakentamaan mielenkiintoista kemiaa, varsinkin, kun peli jättää paljon aukkoja heidän tarinaansa. Mitä he puuhasivat muiden hahmojen purjehtiessa merellä, noin esimerkiksi? Koen kuitenkin nyt jonkinlaista ristiriitaa. Toisaalta voisin tykätä parituksesta, toisaalta näen Syrennen liian selvästi olevan naisiin päin. En tiedä, mitä tässä kohtaa pitäisi ajatella. Ehkä on parempi olla ajattelematta mitään.

Kaiken kaikkiaan peli oli ihan kiva. Se ei ollut niin eeppinen kuin oletin, mutta ei minulla ole erityistä valitettavaakaan siitä (paitsi taistelusysteemistä). New game+ on myös kiva juttu, kun sai pitää kaikki hankitut, levelit, aseet ja varusteet. Rivivihollisten tasot eivät silti olleet nousseet (bosseista en tiedä), joten ainakin pelin alkupää on varsin helppo pelata läpi. Tosin en tiedä, kuinka pian jaksan intoutua uudestaan. Seuraavaksi voisin harkita Crystal Chroniclesia. Sitä voi ja kannattaa kuulemma pelata kaksinpelinä, joten siitä saa taas oikein hyvän keinon viettää miesystävän kanssa laatuaikaa ;)

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...

On kulunut tasan vuosi siitä, kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Ideahan lähti keskustelusta Emmin kanssa. Muistin kirjoittaneeni Irc-Gallerian päiväkirjaan (nykyisin blogi) Final Fantasy XII:n läpipeluukokemukseni, lisäksi muistelimme kumpikin vanhoja (paperisiin) päiväkirjoihin tehtyjä merkintöjä Finaleista. Totesin kirjoittamisen olleen hauskaa ja haluavani tehdä sitä edelleen. Höpinöiden jakaminen toisten kanssa taas on tavallaan jutun suola, joten blogin kirjoittaminen oli sitten jo miltei luonnollinen valinta. Olin muutenkin halunnut jo pidemmän aikaa aloittaa blogin, sopivaa aihepiiriä ei vain ollut tullut vastaan. En nimittäin halunnut mitään liian suppeaa aihetta, josta naputella höpinöitä. Finalit tarjoavat laajan ja monipuolisen kirjoituskentän, joten ainakin sain vuoden verran hurahtamaan niistä kirjoittaessa... enkä ole nyt ihan heti tätä blogia hyllyttämässäkään.

Minulla on ollut kaiken kaikkiaan hyvin värikäs vuosi. Blogin kirjoittaminen on ollut vain yksi juttu siinä, mutta ei suinkaan pienin. Finalit kulkivat taas koko vuoden mukana elämässä, blogi sitten tuli tietysti siinä messissä. Tämä vuosi näyttää myös menevän samalla linjalla eli en ole vieläkään pelisarjasta eroon pääsemässä... ei sillä, että edes haluaisin :)

Finaleiden lisäksi pidän tilastoista, joten tässä kohtaa onkin hyvä hetki käydä niitä vähän läpi. Vuodessa on nimittäin ehtinyt blogillekin jonkinlaisia tilastoja kertyä.

Sivun lataukset ovat olleet asia, jota olen mielenkiinnolla seurannut alusta asti. Tätä merkintää kirjoittaessa niitä on kertynyt 7306, joista 1360 on tullut viimeisen kuukauden aikana. Katselin tuossa aiemmin, että edellisenkin kuukauden aikana kertyi yli tuhat sivunlatausta, joten joku täällä on viime aikoina käynyt ahkerasti ainakin F5-näppäintä pahoinpitelemässä ;) Omia sivunlatauksiani blogi ei laske, joten itse en ole ollut asialla.

Yllättävä seikka on, että vuoden aikana luetuimmaksi merkinnäksi on noussut Hahmohaaste: Päivä 6, joka on avattu 326 kertaa. En osaa sanoa, mikä siinä on ihmisiä vetänyt puoleensa. Itse olisin veikannut jotain muuta merkintää vuoden ykköseksi. Kaukana kakkosena kiikkuu sitten Oheispuuhat 3 - Äfäfäfäf eli Final Fantasyt ja fan fiction 126 sivunlatauksella. Kolmantena on sitten Ihanaiset naiset, jota on klikkailtu 94 kertaa.

Blogiini on myös viitattu muutamissa paikoissa. Ilmeisesti Not like the others -blogista on ainakin ohjautunut kivasti porukkaa Final Fantasy -päiväkirjoihin. Myös Prinsessan sulkakynästä -blogista on ahkerasti eksytty minun tekstejäni vilkaisemaan. Myös Googlen, Twitterin, Facebookin ja muutaman muunkin blogin kautta näitä höpinöitä on jokunen ihminen päätynyt lukemaan.

Kun ihmiset sitten ovat Googlen kautta blogia saapuneet lukemaan, yleisin hakusana on ollut "final fantasy päiväkirjat" (124 kertaa). Veikkaisin tämän tarkoittavan, että jotkut ovat ihan tietoisesti pyrkineet blogin kimppuun eivätkä päätyneet tänne pelkästään satunnaisen surffailun seurauksena. Kakkosena hakusanoissa on "oerba yun fang" (86 kertaa), mikä hieman ihmetytti minua, mutta toisaalta... olenhan minä aika paljon Fangista puhunut. Kolmantena (70 kertaa) on sitten "ff päiväkirjat", joka meneekin samaan kastiin tuon ykkösen kanssa.

Sellaisia tilastoja. Mainittakoon vielä, että omia suosikkipostauksiani vuodelta ovat olleet "Et sä oikeesti halua kuulla tätä", Haetaan unelmien kumppania ja Perkuleen päähahmot. Toki pääsääntöisesti kaikkia blogauksia on ollut mukava kirjoittaa, mutta noiden kanssa pääsin oikein hurvittelemaan.

Blogin toiselle vuodelle lupaan lisää kirjoituksia pelikokemuksista, conikatselmuksia FF-cossien osalta (miksei ohjelmankin, jos jotain FF-ohjelmaa johonkin coniin sattuu), toivottua juttua fanficcaamisesta ja haasteisiin tarttumista. Toivottavasti tästä toisesta vuodesta blogin parissa tulee yhtä mielenkiintoinen ja monipuolinen kuin ensimmäisestä.

Lopuksi vielä kiitos kaikille lukijoille. Minusta on kiva, että blogia käy useampi ihminen kuikuilemassa. Kirjoitan omaksi huviksi, mutta kyllähän se on mukavaa, että tätä myös luetaan. Kommentit ovat myös olleet erittäin tervetulleita ja ovat sitä jatkossakin. Kiitos kaikille niitä raapustaneille. Kaiken kaikkiaan on ollut mukavaa voida jakaa pelikokemukset ja muut Finaleihin liittyvät ajatukset teidän kanssanne.

Kiitos :)

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Final Fantasy -musiikkimeme: Päivä 3

Erinäisistä syistä en tänään jaksa kirjoittaa mitään uutta tai fiksua, joten on suorastaan loistavaa, että minulla on valmiina näitä memejuttuja täällä postattavaksi. Taas siis yksi viiden kappaleen kuuntelutuokio edessä.





11. Saavut toiseen kaupunkiin. Valitse musiikki tälle paikalle.


Lindblum (Final Fantasy IX)

Yleisesti ottaen en ole suurkaupunkien ystävä, mutta kun puhutaan Lindblumista sydämeni sykähtää joka kerta. Jokin siinä kaupungissa kiehtoo minua aivan erityisesti, jopa niin paljon, että voisin kuvitella asuvani siellä.

Nyt se ei kuitenkaan ole kotikyläni vaan paikka, johon saavun harhailtuani hyvän tovin maailmankartalla ja räpiköityäni läpi lukuisia satunnaistaisteluja.

12. Valitse rakkauslaulu.


Kimi ga irukara (Final Fantasy XIII - Sayuri Sugawara)

Uudessa kaupungissa on paljon väkeä, mutta kaukaisuudessa vilahtaa joku, johon katseeni kiinnittyy välittömästi. En tiedä, kuka hän on, mutta aion kyllä ottaa selvää asiasta.

Minusta Kimi ga irukara on erittäin kaunis kappale ja siitä, onko se rakkauslaulu, voi ehkä olla montaa mieltä (ainakin joku joskus näin minulle sanoi). Itselleni se on selkeä rakkauslaulu. Olisin voinut valita jonkun toisenkin, monelle ehkä tutumman kappaleen, mutta tämä kuitenkin tuntui nyt oikealle valinnalle. Ja tosiaan, jos joku ei tätä tunnista kolmentoista pelaamisesta huolimatta, Jenkeissä ja Euroopassa tämä kappale korvattiin Leona Lewisin My Hands -kipaleella.

13. Uusi hahmo liittyy joukkoihisi! Valitse teemakappale  hänelle.


Palom & Porom (Final Fantasy IV)

Olen juuri aikeissa seurata näkemääni henkilöä, kun nurkan takaa ryntäävät kaksoset, jotka törmäävät minuun. Lennän kumoon ja kadotan etsimäni henkilön. Toinen kaksosista nauraa kömpelyydelleni, mutta toinen pyytää anteeksi omastaan ja veljensä puolesta sekä huitaisee samalla veljeään takaraivoon. Lisäksi hän tarjoutuu etsimään kanssani kadottamaani henkilöä.

Ehkä oli hieman huijausta ottaa kaksi hahmoa samalla mukaan, mutta toisaalta ei sitä missään kohtaa kiellettykään. Sitä paitsi Palomin ja Poromin teema on ihanan värikäs.

14. Pahis ilmestyy ensimmäistä kertaa. Soita tilanteeseen sopivaa musiikkia.


Immoral Melody (Final Fantasy IX)

Pitkän etsintätuokion jälkeen löydämme kolmestaan henkilön, jonka aiemmin näin. Hän keskustelee salaperäisen miehen kanssa... vai hetkinen... onko tuo nainen? Ei, kyllä kyseessä on mies. Jotain omittuista näyttää olevan tekeillä, sillä etsimäni tyttö pälyilee ympärilleen kuin pakokeinoa etsien. Mies tarttuu hänen ranteeseensa ja yrittää selkeästi kaapata hänet mukaansa. Vilkaisen uusia tovereitani ja nyökkään heille. Yhdessä säntäämme salaperäisen miehen kimppuun.

Kuja on yksi suosikeistani FF-pahiksista, joten en voinut vastustaa hänen teemansa valitsemista.

15. Suru ja murhe! Mikä kappale kuvastelee angstiasi?


Intention Of The Earth (Final Fantasy V)

Mutta pahus! Outo energia paiskaa meidät kaikki seinää vasten. Kiukku ja ärtymys valtaavat mieleni, kunnes silmissäni mustenee. Ei voi olla totta, ei tässä näin pitänyt käydä...

Ei ehkä angstisin kappale ikinä, mutta pitihän sitä vitosestakin jotain ottaa mukaan ;)

Musiikkimeme jatkuu jälleen, kun ehdin postailla. Mukana tulee myös tätä höpöhöpöä, sillä eihän voi olla soundtrackia ilman peliä eikä peliä ilman tarinaa. Eihän?

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Final Fantasy -musiikkimeme: Päivä 2

No niin, musiikkimemen toinen päivä. Luvassa on siis lisää hyvää musiikkia ja epämääräisiä, kenties turhiakin selostuksia. Olkaapa hyvät.



6. Seikkailu alkaa!


Terra (Final Fantasy VI)

No niin, nyt on aika jättää kylä taakse ja suunnata kohti suurta maailmaa. Terran teema sopii tähän hetkeen erinomaisesti, koska se soi tosiaan kutosen alussa, kun seikkailu on juuri aluillaan. Lisäksi se on hyvin tunnelmallinen kappale ja olen aina pitänyt siitä.

7. Valitse maailmankarttamusiikki / pääteema pelillesi.


Different World Ivalice (Final Fantasy Tactics Advance)

Jotenkin minusta on hölmöä iskeä maailmankarttamusiikki ja pääteema saman otsikon alle, joten sanonkin, että tämä on enemmän maailmankarttamusiikkini. Kappaleessa on seikkailun tuntua ja se on sopivan pirteä maailmankartalle, jotta siellä jaksaa myös pyöriä. Lisäksi Ivalice on suosikkini eri FF-maailmoista, joten toki maailmankarttamusiikin pitää liittyä siihen.

8. Satunnaistaistelu! Valitse viisaasti, tätä kappaletta joudut kuuntelemaan usein.


Blinded By Light (Final Fantasy XIII)


Taistelumusiikin valitseminen oli vaikeaa, koska niistä suurin osa on hyviä (Jumalattarelle kiitos siitä, muuten satunnaistaistelujen kanssa tulisi hulluksi). Jostain syystä tämä kuitenkin tuntui juuri minulle sopivalta. Erityisesti pidän kohdasta, johon on miksattu pätkä Lightningin teemamusiikista.

9. VOITTOFANFAARI!


Classic Final Fantasy Victory Theme with lyrics (Brentalfloss)

Ja hah, ensimmäinen hurja taistelu on voitettu! Nyt on aika tanssia ja tuulettaa söpöjen pupujen ja raharikkaiden oravien ruhojen edessä. Tässä vaiheessa peliä ne tuskin droppaavat kilpiä tai miekkoja, mutta ehkäpä sitten myöhemmin...

10. Game over.


Game over (Final Fantasy IX)

Hupsis, seuraava taistelu ei mennytkään ihan kuin elokuvissa. Yhden hengen tiimini koki karvaan tappion ja Game over -ruutu nähtiin ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää, että tätä kohtaa varten jouduin kuuntelemaan melkoisen määrän Game over -teemoja läpi, koska ne eivät ole erityisemmin jääneet mieleen. Joko niihin ei ole törmännyt kovin usein tai sitten niiden aikana on vain veetuttanut sen verran raskaasti, että kappale on mennyt täysin ohitse.

Siinä oli tämän kertainen blogaus... suuri musiikkiseikkailu jatkuu jälleen sopivassa välissä ;)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Final Fantasy -musiikkimeme: Päivä 1

Emmi heitti  minua jälleen haasteella, johon sitten päätin tarttua. Tällä kertaa tehtävänä on rakentaa FF-kappaleista oma soundtrack ohjeiden mukaan. Ohjeet olen jälleen kääntänyt suomeksi vapaalla tyylillä. Lisäksi päätin pilkkoa haasteen hieman pienempiin pätkiin, jottei lukijoille (kuuntelijoille?) tule välitöntä ähkyä tämän kanssa.

Haasteessa on siis luvassa paljon musiikkia ja ehkä jotain höpöhöpöä kirjotettuna kappaleiden väliin. Koska tässä on tosiaan tarkoituksena kasata oma pelisoundtrack, tein pelille myös "logon".



1. Aloita suosikkiversiollasi Preludesta.


Prelude (Final Fantasy IV)

Oikeastaan ajattelin tähän ensin FFXII:n Preludea, mutta koska seuraava kappale on kyseisestä pelistä, päätin lopulta ottaa tähän jonkun muun. Nelosen Prelude on oikein kiva, joten se sitten päätyi tähän. Voitte kuvitella pelin alkutekstit pyörimässä.


2. Valitse aloitusmusiikki.


 Main Theme (Final Fantasy XII)

Alkutekstien jälkeen pyöriikin sitten jo avausvideo, joka alkaa rauhallisesti, mutta antaakin jo hetken päästä viitteitä jostain mahtipontisemmasta. Suuri seikkailu on alkamassa, jotain erityistä tapahtuu eikä maailma ole sen jälkeen entisensä.

3. Sinä, tietenkin, olet tarinan päähenkilö. Valitse teemakappaleesi.


Little Villain (Final Fantasy XII)

En halunnut ottaa tähän minkään tietyn hahmon teemakappaletta, koska muuten mielikuva olisi liittynyt suoraan hahmoon. Tämä kappale on vekkuli, joten päädyin sitten tämän nappaamaan omaksi teemakseni. Ehkä se kertoo jotain pelin päähahmosta? Tai sitten ei... sen voi jokainen itse päätellä.

4. Kotikaupunkisi tarvitsee teemakappaleen myös.


The Black Mage Village (Final Fantasy IX)

Asustelen iloisessa pikkukylässä keskellä metsää. Suurin osa asukkaista harjoittaa mustaa magiaa, kenties myös minä itse. Kylä on erittäin yhteisöllinen ja samalla itsenäinen.

Tykkään tästä kappaleesta, joten se päätyi mukaan, vaikka harkitsin myös paria muuta, kuten Vivin teemaa ja Eryut Villagen musiikkia.

5. Voi ei! Jotain kamalaa tapahtui!


The Mission (Final Fantasy VIII)

Valitettavasti kylän rauha järkkyy ja jotain mystistä on tekeillä. Asukkaat ovat tukalassa tilanteessa eivätkä hetkeen tiedä, miten toimia. Onneksi ratkaisu kuitenkin löytyy.

En oikeastaan tiedä tarkasti, miksi valitsin juuri tämän kappaleen. Se vain tuntui oikealta.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Tarinan lumoissa

[Tämä blogaus spoilaa The Last Storya, lukeminen omalla vastuulla.]

On jo monena päivänä pitänyt kirjoittaa, mutta jotenkin en ole jaksanut enää raskaiden työpäivien jälkeen, vaikka pelailtua on kyllä tullut tunti pari illassa. Toisekseen minun on ollut vaikea kasata ajatuksiani.



Tällä hetkellä olen pelaamassa Lowellilla. Zael ja Calista lähtivät tuhoamaan kreivin jättitykkiä, joten heillä ei nyt ilmeisesti pieneen hetkeen pelata. Lowellilla pelaaminen oli alkuun aika outoa, kun olin tottunut Zaelilla sellaiseen minulle tyypilliseen hakkaa päälle -meininkiin. Lowellilla kuitenkin sillä tavoin tappaa itsensä alta aikayksikön, joten on parempi pysytellä syrjässä ja taikoa menemään. Kyllä sekin alkoi sujua, mutta en usko, että Lowellilla silti pelataan kovinkaan pitkään.

Tähän asti peli on ollut oikein kiva. Välillä jopa sen verran koukuttava, ettei illalla olisi malttanut lopettaa pelaamista ja mennä nukkumaan. On vain ollut pakko, koska töissä pitää jaksaa oli pelaaminen miten kivaa tahansa. Ilmeisesti vanhuus on iskemässä, kun enää ei selviä työpäivästä kunnialla, jos yö on mennyt pelikoneen ääressä nuokkuessa.

Pelissä on joitain pikkujuttuja, jotka häiritsevät. Yksi tällainen on ns. valinnat, joita ei kuitenkaan voi tehdä. Peli siis antaa kyllä valita kahden vaihtoehdon välillä, mutta todellisuudessa vain toinen vaihtoehto vie tilannetta eteenpäin. Toisella saa ehkä yhden (turhan) ajatusrepliikin lisää, mutta mitään konkreettista hyötyä ei ole. En tarkoita, että pelin juonen tarvitsisi välttämättä suunnattomasti valinnoista muuttua, mutta kiva olisi saada vaikkapa ylimääräinen välivideo tai keskustelu erilaisilla valinnoilla aikaan. Nyt valinnat ovat vain yksinkertaisesti turhia, ne olisi voinut jättää pois kokonaankin.

Jotkut tapahtumat yms. tuntuvat välillä kovin epäloogisilta, vaikkei nyt tule erityistä esimerkkiä mieleen. Ainakin se gurakien maille hyökkääminen neljän hengen voimin.

Täytyy sanoa, että olin aika yllättänyt, kun pelissä hyökättiin gurakien linnoitukseen, josta löytyikin vain naisia ja lapsia. Gurakit on koko ajan kuvattu pahoina, moraalittomina yms. Nyt kuitenkin näytettiin viattomia, kärsiviä osapuolia. Muutenkin gurakien tekojen syyt selvenivät ja syvenivät. Kyse ei ole vallanhalusta, ainakaan pelkästään. Tuhoutuva maa vain ajaa epätoivon partaalle.

Ulkopuolisen (The Outsider) rooli on myös sinällään kiehtova. Toki siitä tuli mieleen seiskan meteoriitti ja Jenova, mutta kyse ei kuitenkaan ole samasta jutusta... ainakaan sikäli, kun olen oikein käsittänyt. En ole vielä pelannut The Last Storya loppuun, joten jotain yllättävääkin voi vielä paljastua. Ehkä pelin loppu kulminoituu Ulkopuolisen palasten yhdistämisen estämiseen ja tämän pois lähettämiseen. Kreiville myös lienee tehtävä jotain.

Hahmojen osalta pidän edelleen eniten Syrennestä. Hän on aivan loistava naishahmo, voisin jopa haluta kirjoittaa hänestä. En tosin ole vielä saanut mitään ficcivisiota, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Lisäksi olen valmis laittamaan pääni pantiksi siitä, että se nainen on lepakko tai vähintään bisse.

Lowell on myös ihan kiva. Pidän hänestä, mutta en osaa kuvitella häntä kenenkään kanssa. Eipä sillä, ei kaikkia hahmoja olekaan tarve parittaa. Lowell on juuri hyvä tuollaisena muka-naistennaurattajana. Toisaalta voisin kuvitella hänet myös miehen kanssa... ei sillä, että haluaisin, mutta voisin.

Mirania puolestaan on itse ihanuus. Voi elämä, että hän näytti söpöltä kirjastossa, kun hänellä oli silmälasit päässä. Ruudun edestä taisi kuulua kaksin kappalein ihastuneita huokauksia. Mirania voisi käyttää laseja koko ajan <3

Yurick on myös kiva, mutta hänen roolinsa on nyt jäänyt kamalan pieneksi. Olisi mukavaa, jos häneenkin olisi paneuduttu enemmän. Ylipäätään näihin päähahmon tovereihin olisi voinut panostaa vielä lisää ja kertoilla heistä yhtä sun toista. Esim. Syrennen ja Lowellin taustat ovat jääneet minulle hämäriksi, en ainakaan muista, että heistä olisi tullut jotain juttua samalla tavalla kuin Miraniasta ja Yurickista.

Mitä Dagraniin tulee... ulkonäkö ei sitä herraa pelasta. Keltaista nestettä on päässä enemmän kuin laki sallii. Tosin olen vielä valmis armahtamaan hänet, mikäli minun ja miesystäväni spekulaatiot hänen suhteensa osuvat oikeaan. Olemme jo pitkään epäilleet, että Dagranille tapahtui jotain, kun hän lähti yksin gurakien kuninkaan perään. Kenties kuningas kaappasi oikean Dagranin ja magian avulla tekeytyi täksi... tai sitten vain loihti tämän omalle puolelleen, possessoi tämän tai jotain. Joka tapauksessa Dagranin käytös muuttui tuon välikohtauksen jälkeen, joten jotain ainakin tapahtui. Odottelen, mitä tästä jutusta vielä paljastuu.

Se täytyy sanoa, että erityisen halpamaista Dagranilta oli Jirallin lavastaminen kenraali Minulla-on-epäilyttävä-virnistyksen murhaajaksi. Lavastus oli ensinäkin todella läpinäkyvä, sen arvasi välittömästi. Toisekseen se oli todellakin ala-arvoista. Okei, Jirall on ällöttävä ja inhottava (loistava niljakas pahis siis), mutta Dagran vain alentui hänen kanssaan samalle tasolle. Tämä teko laski hänen pisteitään roimasti, tosin niitä ovat laskeneet tasaisesti monet muutkin hänen teoistaan ja kommenteistaan.

Zaelista ja Calistasta ei ole kamalasti sanottavaa. Calistaa tuntuu olevan mahdoton miellyttää, mutta muuten hän on ihan kiva tapaus. Toivon edelleen, että he saavat toisensa... vaikkei minua kyllä haittaisi, jos Calista päätyisi Syrennen syliin Zaelin sijaan. Veikkaan vain, ettei niin taida tässä tarinassa käydä.

Emmin mukaan olen jo aika pelin loppupuolella. Jos hyvin käy, saatan saadakin sen siis tänä viikonloppuna pelattua loppuun. Riippuu hieman siitä, kuinka paljon miesystävä pelaa Mass Effect 3:sta. En viitsi yksin jatkaa The Last Storya, kun kerran sovimme pelaavamme sitä yhdessä. Sitä paitsi kaksin on paljon kivempi pelatakin kuin yksin.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Hahmohaaste: Extra

Päivä 21: Extra

Kun ensimmäisen kerran ilmoitin ottavani hahmohaasteen vastaan, N alkoi arvailla, mitä mahtaisin vastata mihinkin kohtaan. Sanoisin, että hän tuntee minut aika hyvin, mutta silti kaikki arvaukset eivät aivan osuneet kohdalle. Osa liippasi läheltä, olivat sellaisia, jotka olisin saattanut vastatakin, mutta sitten jostain syystä päädyin kuitenkin toiseen lopputulokseen.

Tarkoitushakuisesti en yrittänyt keksiä erilaisia vastauksia kuin N oli arvellut. Hän kyllä mesessä luetteli minulle arvauksiaan, mutta eivät ne mieleen jääneet. Kun hän sitten mailasi minulle listan arvauksistaan, en avannut kyseistä postia, ennen kuin nyt siihen palatakseni.

Tässä siis vielä listana, mitä N arvasi ja mitä minä vastasin.

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla.
Osan arvauksistaan N on selvästi heittänyt läpällä. Eihän kukaan voi vakavissaan kuvitella, että Barret olisi minun ystäväni ;D (Eihän?!?!?) Tai, että pitäisin Noelin pussihousuista :D Ei sillä, niitä oppi sietämään. Harkitsin kyllä hänelle toisen asun ostamista, mutta en nähnyt lopulta moisessa järkeä, koska kyseisen pelin pelaaminen ei minua innosta.

Oikein N sai peräti 4 kohtaa kahdestakymmenestä eli suosikkiääneni (Balthier), OTP:ni (Balthier x Fran), suosikkieläinhahmoni ja vihaamani hahmo. Läheltä liippasivat hahmo, josta pidän vähiten, ensimmäinen hahmo, johon rakastuin, hahmo, jota deittailisin, paritus, josta en pidä, hahmo, jota rakastan, mutta muut vihaavat, hahmo, joka olisi pitänyt selvitä, tiimin muodostus, sankari ja pahis. N on heittänyt niihin sellaisia arvauksia, jotka olisivat jossain toisessa hetkessä saattaneet ollakin vastauksiani.

Tässä kohtaa kiitos Emmille haasteesta ja N:lle arvauksista. Kivoja haasteita otan jatkossakin mieluusti vastaan.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Hahmohaaste: Päivä 20

Päivä 20: Paras hahmosuunnittelu

Viimeistä viedään tässäkin haasteessa. Tosin myös tähän minulla ekstrajuttu tiedossa, mutta sen julkaisen sitten myöhemmin. Nyt pitäisi vielä osata vastata tähän kysymykseen.

Ensin ajattelin kysymystä siten, että pitäisi valita yksittäinen hahmo. Vastauksen keksiminen tuolla perusteella tuntui kuitenkin mahdottomalta, vaikka olin sitä jo useamman kerran päässäni pyöritellyt. Tänä aamuna sitten saunassa sain oivalluksen (saunat, vessat ja suihkut ovat erittäin hyviä paikkoja ajatella vakavia asioita, kuten pelejä, btw); ei minun tarvitse valita mitään yksittäistä hahmoa tähän! Sen sijaan valitsen pelin, jossa on mielestäni paras  hahmosuunnittelu.

Homma helpottui heti huomattavasti. Olisin saattanut valita The Last Storyn ihan silkasta innosta, jos se olisi Final Fantasy, mutta se ei sitä kuitenkaan ole. Minulle jäi siis kaksi vaihtoehtoa: ysi ja kaksitoista. Lauteilla istuskellessa pyörittelin näitä vaihtoehtoja mielessäni mahdollisimman monelta kantilta.

Kahdessatoista on hyvät hahmot, suurimmalta osin. Oikeastaan vain Vaan tuntuu kovin turhakkeelta (tosin hänestäkin olen oppinut pitämään) ja persoonattomalta alkuunsa. Hänestä en koskaan innostunut. Siispä päähahmo pudotti pisteitä tämän pelin osalta, vaikka muuten olisin saattanut kahdentoista valitakin.



Kiitos Vaanin, päädyin ysiin, jossa hahmot jaksavat ilahduttaa pelikerrasta toiseen. En ole oikeastaan koskaan suhtautunut sen pelin hahmoihin neutraalisti. 16-vuotiaana vihasin antaumuksella typerää Steineria, rasittavaa Eikoa ja tympeää Amarantia. Monia muita taas rakastin sydämeni pohjasta. Nyt hieman vanhempana olen oppinut pitämään myös noista kolmesta hahmosta, pitkälti jopa niistä syistä, joista heitä inhosin aiemmin. Ysin hahmoilla on kaikilla selkeä persoona, ja hahmojen välinen kemia toimii.

En sano, etteikö muissakin Finaleissa olisi onnistuneita hahmoja ja hahmokokonaisuuksia. Itse asiassa Final Fantasyt suorastaan loistavat hahmotarjonnallaan, usein silloinkin, kun tarina ei niin paljon nappaa (on poikkeuksiakin, myös tylsiä hahmoja löytyy). Joku nyt kuitenkin piti valita. Pidän todella monista FF-hahmoista ja todella monista FF-peleistäkin. Silti ysi ja kaksitoista nyt vain ovat ylitse muiden, myös hahmoiltaan. Ysi ehkä hitusen enemmän kokonaisuudessaan, vaikka yksittäistapauksina Fran ja Balthier jyräävät monien muiden hahmojen ylitse.

Näin saatiin vastaus haasteen viimeiseenkin kysymykseen. Muistutan taas, että minua saa jatkossakin heitellä haasteaiheilla. Saatan jopa tarttua niihin ;)

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Avautuminen

[Tämä blogaus spoilaa FFXIII-2:sta, lukeminen omalla vastuulla.]

Viikolla ilmestyi DLC kyseiseen peliin. Nimi taisi olla Heads or tails ja käsittääkseni siinä pääsee pelaamaan Sazhilla. Myönnän, että hetken jopa harkitsin sen ostamista ja olisin saattanutkin ostaa, jos en pelaisi nyt into piukeana The Last Storya.

No, en sitä nyt sitten kuitenkaan ostanut, mutta ajattelemaan se minut sai. The Last Story ei ole ainoa syy ostamattomuuteen.

Suoraan sanottuna minua veetuttaa liikaa. Pelin loppu pilasi pelihaluni ihan oikeasti. Siis joo, minua kiinnostaa Sazhin kuulumiset tapahtuivat ne millä aikajanalla tahansa, mutta kaikkea varjostaa se fakta, että Caius voittaa lopulta. Ihan sama, mitä tapahtuu milläkin aikajanalla, ihan sama, mitä ratkaisuja tehdään, Caius vetää lopulta pisimmän korren ja nauraa eeppisen leukansa kanssa.

Miksi siis maksaa ylimääräisestä pelipätkästä, kun se ei kuitenkaan muuta salaista loppua tai mitään muutakaan. Se on vain sivutarina, se ei pelasta maailmaa. En jaksa innostua. Kiittäkää vain itseänne siellä Square Enixillä. Rahani jäivät saamatta, koska teitte p:n lopun.

Eniten minua veetuttaa kuitenkin se, että olin 1,5 vuotta säästellyt Dum spiro, spero II:n kirjoittamista, koska halusin pelata FFXIII-2:n, ennen kuin aloitan sen. Idea yms. oli jo valmiina ja sormetkin syyhysivät näppäimistön kimppuun. Aikamatkailuteeman takia pidin itseni kurissa, varauduin siihen, että pelissä saatettaisiin matkustaa menneisyyteen ja jotain oleellista voisi selvitä. Siis jotain sellaista, joka saattaisi vaikuttaa ficin tarinaan.

Näin ei käynyt, koska ainoa menneisyyteen liittyvä pätkä oli paradoksiloppu, joka käsittääkseni sijoittui aikajanalle, jossa FFXIII ei koskaan tapahtunutkaan. Eli periaatteessa olisin aivan hyvin voinut aloittaa ficin kirjoittamisen jo aiemmin. Ehkä se olisi jopa ehtinyt valmistua ennen pelin ilmestymistä, jos olisin vain suosiolla aloittanut.

Nyt homman nimi on se, etten halua edes aloittaa. Tarina tavallaan syyhyttää minua edelleen, mutta kun ajattelen, miten se päättyy (pitkällä tähtäimellä), haluan vain heittää hanskat tiskiin. Mitä järkeä minun on kirjoittaa suurta seikkailua ja riipaisevaa romanssia, kun päätös on satoja vuosia kristalleina, kunnes maailma tuhoutuu? Ihan oikeasti... ei nappaa. Motivaationi on nolla.

Jos olisi edes se mahdollisuus, että onnellinen loppu olisi voinut sijaita jollain toisella aikajanalla kuin FFXIII-2:n päätarina, voisin harkita ficciin paneutumista, mutta salainen loppu vei toivon tästä. Kaikilla aikajanoilla tarina päättyy siihen, että Caius voittaa ja elää Valhallassa kahdestaan Yeulin kanssa. Hip, hip hurraa!

Jep, en oikeasti halua kirjoittaa traagista rakkaustarinaa Vanillen ja Fangin välille, kun onnellisesta lopusta ei ole toivoakaan. Ajoittain haluan tarttua tarinaan, mutta motivaationi kokee äkkikuoleman, kun mietin pelin loppua.

Sama pätee tarinaani Hölmöjen paratiisi. Senkin olisin halunnut naputella loppuun, mutten tiedä, kykenenkö enää. Toivoin niin, että olisin voinut antaa Lightille toivon paremmasta huomisesta, mutta nyt siihen ei ole mahdollisuutta. Siksipä tämäkin tarina saattaa jäädä roikkumaan.

Kaiken huippuna minulla oli kaksi ideaa koskien FFXIII-2:ta. Ensimmäinen oli Alyssasta ja Serah'sta. Lähinnä yksipuoliseen rakkauteen keskittyvä pieni juttu. Siinä ei ole niin isoja juonikuvioita, etteikö sen voisi toteuttaa edelleen. Onneton loppu siinä olisi joka tapauksessa. Silti en jaksa enää innostua.

Toinen olisi ollut Caiusista ja Yeulista. Näiden kahden välille olisi saanut satojen vuosien tragedian, jota olisin ehkä nautinnolla naputellut. Tämän ficin ehdin itse asiassa aloittaakin. Loppu kuitenkin pilasi sen. Hassua sinänsä... jos muiden parien kohdalla minua ketuttaa se, että he eivät voi maailman tuhon takia saada toisiaan, näiden kahden osalta veetuttaa se, että he saivat. Caius sai tahtonsa läpi. Se pilasi tämän ficin. Graah sentään!

Tällä hetkellä olen täysin luovuttanut tämän fandomin osalta. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen katkeruudestani eroon ja kykenen kirjoittamaan tarinani. Toisaalta toivon sitä, sillä ne kaikki olisivat olleet hyviä tarinoita. Toisaalta olisi ehkä helpotus pudottaa kirjoituslistalta muutama juttu. En kuitenkaan vielä lupaa mitään suuntaan tai toiseen. Taidan vain keskittyä muihin peleihin.

Housut pois ja hurvittelemaan!

[Tämä blogaus spoilaa The Last Storya, lukeminen omalla vastuulla.]

Kuten jo aiemmin epäilin, pelissä tosiaan päästiin housuistakin eroon. Nyt on tietysti pakko sanoa, että tällainen juttu on täysi turhake pelissä. Kuuluuko vakavasti otettavissa peleissä edes olla tällaisia?


No, sama se, kuuluuko vai ei. Tässä pelissä joka tapauksessa on. Idea on hauska, ainakin tällaisen fiktiivisiin hahmoihin haksahtaneen fanitytön mielestä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos tällainen turhake peliin tungetaan, siihen täytyy myös panostaa. Valitettavasti The Last Storyssa näin ei ole tehty.

Calistaa lukuun ottamatta kaikki hahmot on nyt tullut nähtyä pelkissä alusvaatteissaan. Valitettavasti kaikki miehet ovat keskenään samannäköisiä eivätkä Syrenne ja Miraniakaan eroa toisistaan kuin kasvoiltaan ja hiuksiltaan. Alusvaatteetkin ovat samanlaiset.

Miesten kroppia kun katsoo, Yurick on ainoa, joka tuntuu uskottavalta. Miksikö? Housujen sisällön perusteella. Anteeksi pinallisuuteni ja pikkuasioihin takertumiseni, mutta kun... mutta kun... Siis oikeasti! Miehiä on eri kokoisia, toisilla on enemmän tavaraa housuissa kuin toisilla. Yurick on pieni ja hintelä, joten hänellä voin puutteellisen housujen sisällön hyväksyä. Muutenkin mies näyttää miltei tyttömäiseltä, joten menköön. Mutta siis häh, miten Dagran voi näyttää ilman vaatteita samalta? Väittäisin myös, että Zael ja Lowell ovat myös ihan kunnolla varusteltuja (ja itse asiassa toivoisin sitä myös Yurickin kohdalla ihan hänen itsensä takia). Silti nämä miehet näyttävät boksereissaan miltei tytöiltä. Hei, uskottavuus! Missä se on? Ei heitetä pelihahmojen vaatteita mäkeen, jos ei tehdä sitä kunnolla!

Naisten osalta taas ärsyttää vielä enemmän se, että kaikilla on samanlaiset alusvaatteet. Jotain pieniä eroja voisi edes olla. Sitä paitsi Syrennen luonne huutaa isojen tissien puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuollaisilla hahmoilla kuuluu olla kunnollinen rintavarustus. Onhan se tietysti epäklisee, että hänellä on pienet rinnat, mutta silti tökkii.

Toisin sanoen riisumismahdollisuudesta huolimatta kukaan hahmoista ei kulje puolipukeissa. Okei, Syrennellä ei ole paitaa päällä, mutta kaikki muut on vaatetettu enemmän tai vähemmän asiallisesti. Vaatteiden värejä on hauska muutella. En ole siihen ihan hirveästi aikaa tuhlannut (koska miesystävän kanssa on väännetty kättä ylipäätään hahmojen varustuksesta niin paljon, että siihen on varmasti hujahtanut useampi pelitunti), mutta olen kuitenkin asiaa jonkin verran pohdiskellut. On mukavaa, että saa itse päättää, minkäväriset hahmojen vaatteet ovat. Tosin uusien värien hankkiminen saisi olla hieman helpompaa ja vähemmän tuurista kiinni.

Kaiken kaikkiaan peli ei ole kamalan paljon viikolla juonellisesti edennyt. Olen saanut saaren liikkeelle, mutta suurimmaksi osaksi olen häslännyt sivutehtävien parissa viime illat. Yksi sivutehtävä töksähti pahemmin kuin muut. Ostan kauhupelin, jos haluan pelata sellaista. Olen surkea niissä ja katson mieluummin, kun joku muu sellaista tahkoaa. Nyt selvisin nippanappa kauhupätkästä, mutten pitänyt siitä sitten yhtään. Varsinkin bossitaistelu oli erityisen rasittava.

Ylipäätään bossitaistelut ovat hankalia. Niissä on kaikissa jokin jippo. Bosseja ei oikeastaan voita pelkällä mättämisellä vaan tekniikalla. En sitten tiedä, jos olisi grindannut itsensä tosi korkeille leveleille, pärjäisikö siinä tapauksessa ihan vain miekkoja heiluttelemalla, mutta ei ole toisaalta haluja kokeilla. Grindaaminen on vain niin mehh.

Nyt bossitaistelut ovat hoituneet joko miesystävän neuvoja kuunnellen tai hänen pelatessa. Itse en ole edelleenkään sinut Wiin ohjainten ja taistelusysteemin kanssa. Olen luopunut toivosta, että oppisin ne hallitsemaan. Miesystäväkin puheli jo classic-ohjaimen hankkimisesta, joten ilmeisesti myös hän on päätynyt siihen, että olen toivoton tapaus.

Näistä napinoista huolimatta sanoisin, että tarina vetää puoleensa. Se on parempi kuin viimeisimpien Final Fantasyiden tarinat. Se ei ole ehkä parasta, mitä olen Hironobu Sakaguchilta nähnyt, mutta laatutyötä silti. Tällä hetkellä minua epäilyttää Dagranin käytös, on oikeastaan epäilyttänyt sitten Gurakien kuninkaan karkaamisen, joten odotan mielenkiinnolla, mitä paljastuu.

Mainittakoon vielä, että Calistan kihlattu on hulvaton tapaus. Jotenkin tykkään hänestä pahiksena, hän on uskottava. Hän haluaa omia itselleen neidon ja puoli valtakuntaa eikä ole vain kaheli tuhoa kohti pyrkivä antisankari. Myös kreivi maailmanvaltaussuunnitelmineen on toimiva pahistelija. Tosin näihin kumpaankaan en ole ihastunut sillä tavoin kuin FF-pahiksiin. Tässä pelissä minua ihastuttavat ehkä eniten Syrenne, Mirania ja Yurick. Dagran on edelleen hot, mutta muuten en tiedä, mitä hänestä pitäisi ajatella.

FF-yhtäläisyyksiäkin on tullut vastaan. Edellisessä postauksessa mainittu kenraali tuo minulle mieleen Jechtin ja Auronin. Ei ulkonäöltään, mutta jotain samaa hänessä on kuitenkin. Linnakkeen / saaren liikuttelu puolestaan loi välittömän mielenyhtymän kasin Gardeneihin. Gurakien kuningas puolestaan näyttää Kimahrin ja Trance-Kujan yhdistelmältä xD

Mitä tässä voi sanoa? Sekopäisen mielenkiintoinen peli. Sunnuntaina onneksi pääsen taas sen pariin. Tämä päivä on taukoa, koska miesystävä on reissussa. Joudun siis kehittelemään jotain muuta puuhaa tänään... voi ei! :(