lauantai 3. maaliskuuta 2012

Housut pois ja hurvittelemaan!

[Tämä blogaus spoilaa The Last Storya, lukeminen omalla vastuulla.]

Kuten jo aiemmin epäilin, pelissä tosiaan päästiin housuistakin eroon. Nyt on tietysti pakko sanoa, että tällainen juttu on täysi turhake pelissä. Kuuluuko vakavasti otettavissa peleissä edes olla tällaisia?


No, sama se, kuuluuko vai ei. Tässä pelissä joka tapauksessa on. Idea on hauska, ainakin tällaisen fiktiivisiin hahmoihin haksahtaneen fanitytön mielestä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos tällainen turhake peliin tungetaan, siihen täytyy myös panostaa. Valitettavasti The Last Storyssa näin ei ole tehty.

Calistaa lukuun ottamatta kaikki hahmot on nyt tullut nähtyä pelkissä alusvaatteissaan. Valitettavasti kaikki miehet ovat keskenään samannäköisiä eivätkä Syrenne ja Miraniakaan eroa toisistaan kuin kasvoiltaan ja hiuksiltaan. Alusvaatteetkin ovat samanlaiset.

Miesten kroppia kun katsoo, Yurick on ainoa, joka tuntuu uskottavalta. Miksikö? Housujen sisällön perusteella. Anteeksi pinallisuuteni ja pikkuasioihin takertumiseni, mutta kun... mutta kun... Siis oikeasti! Miehiä on eri kokoisia, toisilla on enemmän tavaraa housuissa kuin toisilla. Yurick on pieni ja hintelä, joten hänellä voin puutteellisen housujen sisällön hyväksyä. Muutenkin mies näyttää miltei tyttömäiseltä, joten menköön. Mutta siis häh, miten Dagran voi näyttää ilman vaatteita samalta? Väittäisin myös, että Zael ja Lowell ovat myös ihan kunnolla varusteltuja (ja itse asiassa toivoisin sitä myös Yurickin kohdalla ihan hänen itsensä takia). Silti nämä miehet näyttävät boksereissaan miltei tytöiltä. Hei, uskottavuus! Missä se on? Ei heitetä pelihahmojen vaatteita mäkeen, jos ei tehdä sitä kunnolla!

Naisten osalta taas ärsyttää vielä enemmän se, että kaikilla on samanlaiset alusvaatteet. Jotain pieniä eroja voisi edes olla. Sitä paitsi Syrennen luonne huutaa isojen tissien puolesta. Sanokaa mitä sanotte, mutta tuollaisilla hahmoilla kuuluu olla kunnollinen rintavarustus. Onhan se tietysti epäklisee, että hänellä on pienet rinnat, mutta silti tökkii.

Toisin sanoen riisumismahdollisuudesta huolimatta kukaan hahmoista ei kulje puolipukeissa. Okei, Syrennellä ei ole paitaa päällä, mutta kaikki muut on vaatetettu enemmän tai vähemmän asiallisesti. Vaatteiden värejä on hauska muutella. En ole siihen ihan hirveästi aikaa tuhlannut (koska miesystävän kanssa on väännetty kättä ylipäätään hahmojen varustuksesta niin paljon, että siihen on varmasti hujahtanut useampi pelitunti), mutta olen kuitenkin asiaa jonkin verran pohdiskellut. On mukavaa, että saa itse päättää, minkäväriset hahmojen vaatteet ovat. Tosin uusien värien hankkiminen saisi olla hieman helpompaa ja vähemmän tuurista kiinni.

Kaiken kaikkiaan peli ei ole kamalan paljon viikolla juonellisesti edennyt. Olen saanut saaren liikkeelle, mutta suurimmaksi osaksi olen häslännyt sivutehtävien parissa viime illat. Yksi sivutehtävä töksähti pahemmin kuin muut. Ostan kauhupelin, jos haluan pelata sellaista. Olen surkea niissä ja katson mieluummin, kun joku muu sellaista tahkoaa. Nyt selvisin nippanappa kauhupätkästä, mutten pitänyt siitä sitten yhtään. Varsinkin bossitaistelu oli erityisen rasittava.

Ylipäätään bossitaistelut ovat hankalia. Niissä on kaikissa jokin jippo. Bosseja ei oikeastaan voita pelkällä mättämisellä vaan tekniikalla. En sitten tiedä, jos olisi grindannut itsensä tosi korkeille leveleille, pärjäisikö siinä tapauksessa ihan vain miekkoja heiluttelemalla, mutta ei ole toisaalta haluja kokeilla. Grindaaminen on vain niin mehh.

Nyt bossitaistelut ovat hoituneet joko miesystävän neuvoja kuunnellen tai hänen pelatessa. Itse en ole edelleenkään sinut Wiin ohjainten ja taistelusysteemin kanssa. Olen luopunut toivosta, että oppisin ne hallitsemaan. Miesystäväkin puheli jo classic-ohjaimen hankkimisesta, joten ilmeisesti myös hän on päätynyt siihen, että olen toivoton tapaus.

Näistä napinoista huolimatta sanoisin, että tarina vetää puoleensa. Se on parempi kuin viimeisimpien Final Fantasyiden tarinat. Se ei ole ehkä parasta, mitä olen Hironobu Sakaguchilta nähnyt, mutta laatutyötä silti. Tällä hetkellä minua epäilyttää Dagranin käytös, on oikeastaan epäilyttänyt sitten Gurakien kuninkaan karkaamisen, joten odotan mielenkiinnolla, mitä paljastuu.

Mainittakoon vielä, että Calistan kihlattu on hulvaton tapaus. Jotenkin tykkään hänestä pahiksena, hän on uskottava. Hän haluaa omia itselleen neidon ja puoli valtakuntaa eikä ole vain kaheli tuhoa kohti pyrkivä antisankari. Myös kreivi maailmanvaltaussuunnitelmineen on toimiva pahistelija. Tosin näihin kumpaankaan en ole ihastunut sillä tavoin kuin FF-pahiksiin. Tässä pelissä minua ihastuttavat ehkä eniten Syrenne, Mirania ja Yurick. Dagran on edelleen hot, mutta muuten en tiedä, mitä hänestä pitäisi ajatella.

FF-yhtäläisyyksiäkin on tullut vastaan. Edellisessä postauksessa mainittu kenraali tuo minulle mieleen Jechtin ja Auronin. Ei ulkonäöltään, mutta jotain samaa hänessä on kuitenkin. Linnakkeen / saaren liikuttelu puolestaan loi välittömän mielenyhtymän kasin Gardeneihin. Gurakien kuningas puolestaan näyttää Kimahrin ja Trance-Kujan yhdistelmältä xD

Mitä tässä voi sanoa? Sekopäisen mielenkiintoinen peli. Sunnuntaina onneksi pääsen taas sen pariin. Tämä päivä on taukoa, koska miesystävä on reissussa. Joudun siis kehittelemään jotain muuta puuhaa tänään... voi ei! :(

1 kommentti:

  1. Sitä voi tietysti miettiä, miten tarpeellista hahmojen riisuminen oikeasti on. Ihan hauskaa se periaatteessa on, mutta kyllä vaatteet päätyivät ainakin meillä takaisin hahmojen päälle. Tai no, Dagran ja Lowell seikkailivat koko pelin läpi ilman paitaa. Ensimmäinen, koska alussa ei löytynyt hyvää yläosaa ja jälkimmäinen… öhh, en enää edes muista miksi. Mitään housuja ei kyllä otettu pois, sillä muuten olisi mennyt jo mauttomuuden puolelle.

    Minäkään en tykännyt siitä kummituskartanosta. Oli siinä muutama ihan hauska juttu, mutta muuten sen olisi voinut jättää väliin. Sitä paitsi Horace on varmaan ainoa pelin hahmo, joista en oikeasti pidä yhtään, ja mieluusti olisin antanut hänen tehdä itse omat sivutehtävänsä. Siskon kanssa tuli päiviteltyä moneen otteeseen, miten Meredith on edes mennyt tuollaisen tyypin kanssa naimisiin.

    Mutta se Calistan kihlattu, Jirall, on ihan loistava. :D Minulle tuli hänestä vähän mieleen eräs toinen pelihahmo, josta tykkään (mutta varmaan kukaan muu ei xD ), olkoonkin että Jirall on astetta vakavammin otettava.

    Hahmoja en viitsi vielä muuten kauheasti kommentoida, mutta sen voin jo sanoa, että yllätyin, miten paljon pidin Yurickista. Jooh, minulla oli pieniä ennakkoluuloja, ja ensivaikutelman perusteella taisin sijoittaa hänet listan häntäpäähän. Tykkään joka tapauksessa edelleen kaikista, jopa Lowellista, joka kohotti osakkeitaan koko pelin ajan. Jätän silti edelleen kertomatta, ketkä hahmoista olivat lopullisia suosikkejani.

    VastaaPoista