lauantai 10. maaliskuuta 2012

Tarinan lumoissa

[Tämä blogaus spoilaa The Last Storya, lukeminen omalla vastuulla.]

On jo monena päivänä pitänyt kirjoittaa, mutta jotenkin en ole jaksanut enää raskaiden työpäivien jälkeen, vaikka pelailtua on kyllä tullut tunti pari illassa. Toisekseen minun on ollut vaikea kasata ajatuksiani.



Tällä hetkellä olen pelaamassa Lowellilla. Zael ja Calista lähtivät tuhoamaan kreivin jättitykkiä, joten heillä ei nyt ilmeisesti pieneen hetkeen pelata. Lowellilla pelaaminen oli alkuun aika outoa, kun olin tottunut Zaelilla sellaiseen minulle tyypilliseen hakkaa päälle -meininkiin. Lowellilla kuitenkin sillä tavoin tappaa itsensä alta aikayksikön, joten on parempi pysytellä syrjässä ja taikoa menemään. Kyllä sekin alkoi sujua, mutta en usko, että Lowellilla silti pelataan kovinkaan pitkään.

Tähän asti peli on ollut oikein kiva. Välillä jopa sen verran koukuttava, ettei illalla olisi malttanut lopettaa pelaamista ja mennä nukkumaan. On vain ollut pakko, koska töissä pitää jaksaa oli pelaaminen miten kivaa tahansa. Ilmeisesti vanhuus on iskemässä, kun enää ei selviä työpäivästä kunnialla, jos yö on mennyt pelikoneen ääressä nuokkuessa.

Pelissä on joitain pikkujuttuja, jotka häiritsevät. Yksi tällainen on ns. valinnat, joita ei kuitenkaan voi tehdä. Peli siis antaa kyllä valita kahden vaihtoehdon välillä, mutta todellisuudessa vain toinen vaihtoehto vie tilannetta eteenpäin. Toisella saa ehkä yhden (turhan) ajatusrepliikin lisää, mutta mitään konkreettista hyötyä ei ole. En tarkoita, että pelin juonen tarvitsisi välttämättä suunnattomasti valinnoista muuttua, mutta kiva olisi saada vaikkapa ylimääräinen välivideo tai keskustelu erilaisilla valinnoilla aikaan. Nyt valinnat ovat vain yksinkertaisesti turhia, ne olisi voinut jättää pois kokonaankin.

Jotkut tapahtumat yms. tuntuvat välillä kovin epäloogisilta, vaikkei nyt tule erityistä esimerkkiä mieleen. Ainakin se gurakien maille hyökkääminen neljän hengen voimin.

Täytyy sanoa, että olin aika yllättänyt, kun pelissä hyökättiin gurakien linnoitukseen, josta löytyikin vain naisia ja lapsia. Gurakit on koko ajan kuvattu pahoina, moraalittomina yms. Nyt kuitenkin näytettiin viattomia, kärsiviä osapuolia. Muutenkin gurakien tekojen syyt selvenivät ja syvenivät. Kyse ei ole vallanhalusta, ainakaan pelkästään. Tuhoutuva maa vain ajaa epätoivon partaalle.

Ulkopuolisen (The Outsider) rooli on myös sinällään kiehtova. Toki siitä tuli mieleen seiskan meteoriitti ja Jenova, mutta kyse ei kuitenkaan ole samasta jutusta... ainakaan sikäli, kun olen oikein käsittänyt. En ole vielä pelannut The Last Storya loppuun, joten jotain yllättävääkin voi vielä paljastua. Ehkä pelin loppu kulminoituu Ulkopuolisen palasten yhdistämisen estämiseen ja tämän pois lähettämiseen. Kreiville myös lienee tehtävä jotain.

Hahmojen osalta pidän edelleen eniten Syrennestä. Hän on aivan loistava naishahmo, voisin jopa haluta kirjoittaa hänestä. En tosin ole vielä saanut mitään ficcivisiota, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Lisäksi olen valmis laittamaan pääni pantiksi siitä, että se nainen on lepakko tai vähintään bisse.

Lowell on myös ihan kiva. Pidän hänestä, mutta en osaa kuvitella häntä kenenkään kanssa. Eipä sillä, ei kaikkia hahmoja olekaan tarve parittaa. Lowell on juuri hyvä tuollaisena muka-naistennaurattajana. Toisaalta voisin kuvitella hänet myös miehen kanssa... ei sillä, että haluaisin, mutta voisin.

Mirania puolestaan on itse ihanuus. Voi elämä, että hän näytti söpöltä kirjastossa, kun hänellä oli silmälasit päässä. Ruudun edestä taisi kuulua kaksin kappalein ihastuneita huokauksia. Mirania voisi käyttää laseja koko ajan <3

Yurick on myös kiva, mutta hänen roolinsa on nyt jäänyt kamalan pieneksi. Olisi mukavaa, jos häneenkin olisi paneuduttu enemmän. Ylipäätään näihin päähahmon tovereihin olisi voinut panostaa vielä lisää ja kertoilla heistä yhtä sun toista. Esim. Syrennen ja Lowellin taustat ovat jääneet minulle hämäriksi, en ainakaan muista, että heistä olisi tullut jotain juttua samalla tavalla kuin Miraniasta ja Yurickista.

Mitä Dagraniin tulee... ulkonäkö ei sitä herraa pelasta. Keltaista nestettä on päässä enemmän kuin laki sallii. Tosin olen vielä valmis armahtamaan hänet, mikäli minun ja miesystäväni spekulaatiot hänen suhteensa osuvat oikeaan. Olemme jo pitkään epäilleet, että Dagranille tapahtui jotain, kun hän lähti yksin gurakien kuninkaan perään. Kenties kuningas kaappasi oikean Dagranin ja magian avulla tekeytyi täksi... tai sitten vain loihti tämän omalle puolelleen, possessoi tämän tai jotain. Joka tapauksessa Dagranin käytös muuttui tuon välikohtauksen jälkeen, joten jotain ainakin tapahtui. Odottelen, mitä tästä jutusta vielä paljastuu.

Se täytyy sanoa, että erityisen halpamaista Dagranilta oli Jirallin lavastaminen kenraali Minulla-on-epäilyttävä-virnistyksen murhaajaksi. Lavastus oli ensinäkin todella läpinäkyvä, sen arvasi välittömästi. Toisekseen se oli todellakin ala-arvoista. Okei, Jirall on ällöttävä ja inhottava (loistava niljakas pahis siis), mutta Dagran vain alentui hänen kanssaan samalle tasolle. Tämä teko laski hänen pisteitään roimasti, tosin niitä ovat laskeneet tasaisesti monet muutkin hänen teoistaan ja kommenteistaan.

Zaelista ja Calistasta ei ole kamalasti sanottavaa. Calistaa tuntuu olevan mahdoton miellyttää, mutta muuten hän on ihan kiva tapaus. Toivon edelleen, että he saavat toisensa... vaikkei minua kyllä haittaisi, jos Calista päätyisi Syrennen syliin Zaelin sijaan. Veikkaan vain, ettei niin taida tässä tarinassa käydä.

Emmin mukaan olen jo aika pelin loppupuolella. Jos hyvin käy, saatan saadakin sen siis tänä viikonloppuna pelattua loppuun. Riippuu hieman siitä, kuinka paljon miesystävä pelaa Mass Effect 3:sta. En viitsi yksin jatkaa The Last Storya, kun kerran sovimme pelaavamme sitä yhdessä. Sitä paitsi kaksin on paljon kivempi pelatakin kuin yksin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti