tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tarinoiden jäljillä

Minulta pyydettiin jokin aika sitten blogausta fan fictionista ja sen kirjoittamisesta. Olenkin jo käsitellyt FF-ficcejä, joista pidän, mutta omia tarinoitani en ole käynyt perusteellisesti läpi. Nyt on siis vuorossa se osuus.

Ensimmäinen kysymys kuului, miten ja miksi aloin kirjoittaa Final Fantasy -ficcejä. Noh, kirjoitin ficcejä jo Harry Potterista tai ainakin olin kokeillut kirjoittaa. Sitä ennen olin vuosia aiemmin raapustellut juttuja Prätkähiiristä ja Waikikistä, mutta tuolloin en vain tiennyt, että hommalla on nimikin.

Ensimmäiset tietoisesti kirjoitetut jutut olivat siis tosiaan Pottereista. Se fandom oli aikansa oikein kiva, muttei tempaissut minua täysillä mukaansa. Finaleista kirjoittaminen tuli kuin itsestään, en erityisemmin tehnyt päätöksiä asian suhteen, kunhan nyt vain aloin kirjoittaa, vaikkei lukijakuntaa ollut (tai ole vieläkään) tarjolla niin paljon kuin HP-ficeille.

En osaa sanoa tarkkaan, miksi aloin kirjoittaa juuri Finaleista. Voisin veikata, että syynä on ollut puhdas kiinnostus aihepiiriä kohtaan. Kun minusta tuli FF-fani, minusta tuli sellainen kunnon rymähdyksellä. Imeydyin suoraan fandomin ytimeen ja olen siellä jumissa edelleen. En edes halua päästä pois. Finaleista on tullut harrastus, miltei elämäntapa.

Ensimmäinen FF-ficcini oli Final Fantasy VII:sta (Tulipunaruusuni) ja hyppäsin suoraan K-18 lemoniin, mikä kannattaa ottaa huomioon, ennen kuin klikkaa linkkiä. Ficci on lyhyt pätkä, joka sijoittuu aikaan hieman ennen seiskan alkua. Pääosissa ovat Tifa ja Aerith, mutta myös Barret vilahtaa tarinassa. Kirjoitin ficin muistaakseni vuonna 2002, joten mistään Crisis Coresta tms. minulla ei ollut tietoakaan. Toisekseen, kun tarina on 10 vuotta vanha, on se oletettavasti tasoltaan jotain muuta kuin nykyiset raapustukseni.

Seuraava kysymys oli, miten olen kasvanut ficcien parissa. Oikeasti, nämä ovat melkoisen vaikeita kysymyksiä. Ylipäätään olen kasvanut ihmisenä ja kirjoittajana viimeisen kymmenen vuoden aikana huomattavasti. 18-vuotiaana tyllerönä olin lapsi, jolla ei ollut mitenkään erityisen syvällistä maailmankuvaa (en tarkoita, että minulla olisi nytkään) tai kovin suuria kirjoittajan lahjoja (enkä tarkoita, että minulla olisi näitäkään nyt). Tänä aikana olen oppinut elämästä paljon, sen hyvistä ja huonoista puolista. Minusta on tullut parempi ihmistuntija ja uskoisin jonkinlaisen naiiviuden karisseen hieman matkan varrella. Henkinen kehitys toivon mukaan näkyy myös tekstieni sisällössä. Seikkailunsekaisia rakkaushömppiähän minä kirjoitan edelleen, mutta ehkä tarinoihin ja hahmoihin on kuitenkin tullut hieman lisää syvällisyyttä ja aikuismaisuutta.

Katson myös kehittyneeni kirjoittajana. Osa kunniasta täytyy osoittaa kahdelle betalle, joista toinen oli tekstejäni betatessa yliopistossa opiskelemassa suomen kieltä ja kirjallisuutta, toinen taas on jo miltei pätevä opettaja. Kummatkin ovat auttaneet minua eteenpäin kirjoittajana oikomalla kielioppivirheitäni ja muutenkin neuvomalla, miten voin tekstejäni ja tyyliäni kehittää. Kritiikki on joskus ottanut koville, mutta se on myös tullut tarpeeseen. Sanoisin nykyisin hallitsevani suomen kieliopin kohtuullisen hyvin, vaikken kaikkia hienoja termejä tunnekaan. Osaamiseni on käytännön puolella teorian sijaan. Tiedän myös kompastuskiveni ja sudenkuoppani. Kirjoitan yhä yhdyssanoja erikseen, vaikka ne osaankin. Jostain syystä tämä kömmähdys on yksi yleisimmistä virheistäni ja yritänkin bongailla kaikki yhdys_sana_virheet teksteistäni ennen niiden lähettämistä betalle. Ehkä olen niin hätäinen kirjoittaja, että hakkaan välilyöntiä turhan innokkaasti ;D

Sanoisin myös, että "urani" alussa olin paljon epävarmempi. Toki epävarmuus iskee edelleen, varsinkin jos alan kirjoittaa uudesta pelistä tai aihepiiristä. Silloin joudun vielä hakemaan otetta fandomista. Tyylini suhteen olen kuitenkin aika varma. Lisäksi minulle on muodostunut tavaksi kirjoittaa juuri sellaisia tarinoita kuin sattuu huvittamaan. Final Fantasyiden osalta tästä asiasta ei ole tullut kritiikkiä, mutta erään toisen fandomin kohdalla olen saanut siitä kuulla. On kuulemma epäkunnioittavaa lukijoita kohtaan olla ottamatta huomioon heidän toiveitaan ficcieni suhteen ja tehdä vain niin kuin itse haluan. On myös (kuulemma edelleen) typeryyttä ja huonon kirjoittajan merkki käyttää kliseisiä tapahtumia teksteissään.

Hmmm, ehkäpä? En tiedä, en ole asiantuntija. Voin joka tapauksessa tässä ja nyt rehellisesti myöntää, että olen surutta käyttänyt kliseitä ja saantanpa käyttää jatkossakin. Jos se sitten tekee jonkun mielestä minusta huonon kirjoittajan, olkoon niin. En anna asian vaivata itseäni. Olen tainnut sanoa myös tämän aikaisemmin ja saanut palautetta, että olen itsekeskeinen ja omahyväinen, koska sanon noin. Se on hyvinkin mahdollista. Jokaisestahan löytyy vikoja :)


FF-ficcejä (ja muutakin) kirjoittaessa minulle on nykyisin tärkeää, että kirjoitan ensisijaisesti itselleni ja omaksi huvikseni juuri sellaisia tarinoita, joita itsekin haluaisin lukea. Silloin saan tekstiä aikaan ja se on jopa kohtalaisen hyvää. Kun yritän puristaa itseni muottiin, johon joku muu saattaisi minut haluta, tekstini kärsii siitä. Tästä siis päätös tehdä niin kuin minua sattuu huvittamaan. Minä kun en tee tätä maksusta enkä kellekään muulle. (FF) fan fictionin kirjoittaminen on lahja minulta minulle. Se on tapani ilmaista luovuttaani ja nauttia elämästä. Kuulostaako tämä ihan sekopäiseltä?

Minusta on siis kasvanut FF-ficcien parissa hieman itsekeskeinen ja omahyväinen kirjoittaja, joka tykkää käyttää kliseitä eikä kuuntele lukijoidensa toiveita ficcien sisältöä koskien. Olen oppinut myös sen, että lempigenreyhdistelmäni on romanssi - seikkailu - toiminta. Tätä voidaan höystää myös draamalla ja erotiikalla tarpeen mukaan, joskus angstikin maistuu. Lyhyemmät jutut painottuvat yleensä korkeintaan yhteen tai kahteen genreen, jotka valitsen oman fiiliksen mukaan. Toki ficin idea on myös vaikuttava tekijä.

Okei, pakko kyllä tähän väliin mainita, että itse asiassa kuuntelen lukijoita paljonkin ja tykkään saada palautetta tarinoistani. Erityisesti rakastan palautetta, jossa on tuleviin tapahtumiin liittyvää spekulaatiota tai tapahtumiin/hahmoihin keskittyvää analyysia. Tällaista tulee vastaan harvoin, mutta aina toisinaan saan yllättyä iloisesti. Joka tapauksessa kaikki kommentit ficceihini ovat tervetulleita ja otan kyllä myös kritiikin vastaan, vaikka edellinen saattoi muulta kuulostaa. Makustelen ja pureskelen kritiikin yleensä perusteellisesti omassa rauhassani ja erittelen, mikä siitä on aiheellista ja mikä on enemmänkin mielipide- tai mieltymyskysymys, jota minun ei kannata jäädä tarkemmin pohtimaan. Toisinaan on yksinkertaisesti hyväksyttävä, että asioista nyt vain ollaan eri mieltä.

Minulla on myös pääsääntöisesti tapana vastata saamiini palautteisiin. Toisinaan palaute on sellaista, ettei siihen keksi kiitoksen lisäksi muuta järkevää sanottavaa, mutta pyrin kuitenkin aina pari sanaa kommentoijalle jättämään. Kritiikkiinkin yleensä vastaan ja kerron oman näkemykseni kritisoidusta asiasta. Olen pohdiskelijatyyppiä, joten hyödyn myös itse siitä, että totean "ääneen", mitä toisten kommentit ovat minussa herättäneet.

Ja minulla on paha tapa eksyä harhapoluille, kun alan kirjoittaa jostain todella mielenkiintoisesta aiheesta. Palataanpa niihin minulle tulleisiin kysymyksiin. Yksi on nimittäin vielä jäljellä.

Minun pitäisi nimetä suosikkini omista FF-ficeistäni. Haasteellinen tehtävä enkä voi vastata tähän vain yhdellä ficillä, koska olen kirjoittanut todella paljon FF-ficcejä ja ne ovat erilaisia keskenään. Pyrin kuitenkin siihen, ettei listasta tulisi aivan tolkuttoman pitkä. Perustelut aion silti riesaksenne tähän naputella.

Final Fantasy IX

Aloitin tämän ficin kirjoittamisen jo vuonna 2002 ja se taisi valmistua neljä vuotta myöhemmin. En kirjoittanut sitä aktiivisesti koko ajan, mutta varmaan pari vuotta siihen joka tapauksessa meni. Se kirjoitettu melkeinpä kokonaan FFIX:n tarinan pohjalta, mutta olen lisännyt joukkoon jonkin verran omia kohtauksia ja mausteita. Joka tapauksessa se noudattelee kaanonia erittäin vahvasti.

Ficci ei ole mikään kirjallisuuden laatuteos. Tunnen ahdistusta ja häpeää sanavalinnoista ja lauserakenteista, joita olen siinä käyttänyt. En kykene lukemaan sitä objektiivisesti vaan alan ajatella, miten paljon paremmin pystyisin sen nyt kirjoittamaan. Joskus olen jopa leikitellyt ajatuksella, että kirjoittaisin sen kokonaan uudestaan, mutta en ole toistaiseksi urakkaan ryhtynyt. Minulla on nimittäin liikaa uusia tarinoita kerrottavanani.

Vaikkei ficci ole loistokas, se on yksi suosikeistani. Näin sen eteen paljon vaivaa ja kasvoin sitä kirjoittaessa melkoisesti. Pidän sitä saavutuksena kirjoittajan urallani.

Lumeen piirtyneet jäljet - Final Fantasy IX

Tämä ficci on hieman tuoreempi, olisikohan peräti vuodelta 2009. Kristallimaailman joulukalenteriin tämän joka tapauksessa rustasin. Kehitin ensimmäistä kertaa miespääosaan oman hahmoni, joten kirjoittaminen oli erilaista kuin aiemmin. Lisäksi kirjoitin ensimmäistä kertaa Eikosta päähahmona, mitä en olisi voinut aiemmin kuvitella. Onnistuin myös kehittämään mielestäni nerokkaan juonikuvion, joka osalle lukijoista valkeni, osalle ei. Tätä ficciä ajatellessa mieleen nousee päällimmäisenä tyytyväisyyden tunne.

Metsän tytär
Rakasta minua nyt, kun kaikki muut ovat menneet... (K-18)
Kivien legenda (K-18)
Glabadosin kätkö I: Legendan jäljillä
Glabadosin kätkö II: Siipien tuomari (K-18) // Kesken ja vaatii K-18-oikeudet Kristallimaailmassa
Glabadosin kätkö III: Leijonien sota (ikäraja ei tiedossa) // Tulossa, aikataulu tuntematon
(Final Fantasy XII, Final Fantasy XII: Revenant Wings, Final Fantasy Tactics Advance 2: Grimoire of the Rift ja Final Fantasy Tactics: The War of the Lions)

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi koko Fran & Balthier -saagani kuuluu suosikkilistalleni. Tämän sarjan parissa olen viettänyt jo aika monta vuotta ja kasvanutkin paljon. Kahden ekan kirjallinen ilmaisu on sellaista, että minun tekisi mieli raapustaa ne uusiksi, mutta en ole niitäkään ryhtynyt uudistamaan. Joitain virheitäkin on mukaan mahtunut ja ne harmittavat jälkeenpäin. Pitkässä sarjassa niitä on paha käydä enää korjaamaan, kun jutut on ehtinyt julkaista. Niiden kanssa on vain elettävä.

Fran ja Balthier ovat minulle tärkeitä hahmoja, joten heistä kirjoittaminen on ollut antoisaa. Olen hiljalleen rakentanut tarinoissa heidän välistä suhdettaan ja samalla vienyt heidät seikkailuihin. Osa on suoraan peleistä, mutta osa omaa tuotostani. Pelejä seuraavat tarinat eivät ole täydellisiä kopioita, vaan olen lisännyt kohtauksia, muuttanut haluamani yksityiskohtia ja pyrkinyt myös syventämään tarinaa sekä hahmojen taustoja. Onnistumisesta en tiedä, mutta itselläni on ollut kivaa.

Tällä hetkellä minua taas hotsittaisi käydä Siipien tuomarin kimppuun, mutta saa nähdä. Projekti S.R. on aika pahasti kesken myös ja se pitäisi ehdottomasti naputella loppuun. Minulla on liikaa ideoita ja aivan liian vähän aikaa.

Mutta vielä yksi suosikki pitää listata.

Dum spiro, spero I (K-18) - Final Fantasy XIII

Tämä ficci lähti pienestä ja rupesi yhtäkkiä paisumaan. Aluksi sillä ei ollut otetta eikä päämäärää, saati edes juonta, mutta yhtäkkiä kuvio valkeni minulle kokonaisuudessaan. Vanillen hahmo lähti elämään ja saatoin vain silmät suurina seurata hänen elämänsä julmia kiemuroita. Otin näppiksen ei-niin-kauniisiin käsiini ja ryhdyin raportoimaan kaiken huolellisesti lukijoille.

DSS on ensimmäinen pitkä femslash-ficcini. Aiemmin olen kirjoittanut lähinnä pornoa tai yksipuolista haikailua, lyhyitä juttuja kuitenkin. Tässä ficissä tarina on paljon pidempi ja syvempi, kun Vanille käy läpi omaa seksuaalisuuttaan monien mutkien kautta keskellä muutenkin haasteellista elämäntilannetta.

Ficci käsittelee monia arkoja aiheita, joten sen kirjoittaminen ei ollut helppoa. Homoseksuaalisuutensa tajuaminen ja hyväksyminen ei ole helppo tie, varsinkaan jos ympäristö ei ole hyväksyvä. Toisaalta myös teiniraskaus on kova paikka, perheväkivallasta puhumattakaan. Lisäksi ficci sisältää muuta väkivaltaa, monen hahmon kuoleman ja sotakokemuksia. Yksikään hahmoista ei selviä tarinan läpi ilman pysyviä arpia.

Koska ficci sijoittuu Oerbaan noin 500 vuotta ennen pelin alkua, jouduin luomaan liudan omia hahmoja. Gran Pulsen ja Cocoonin sotiessa jouduin myös lahtaamaan heistä suuren osan. Uskokaa pois, se kirpaisi. Karmeinta on, että osa jäi henkiin, mutta heidän kohtalonsa on joko kuolla tai muuttua myöhemmin Cie'theiksi. Näinhän oerbalaisille käy, mikäli peliä on uskominen. Tämä tieto raastaa minua, sillä rakastan jokaista luomaani hahmoa... myös Takea, jota moni lukijoista taisi alkaa vihata.

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa ficille jatko-osa: Dum spiro, spero II, josta olisi vielä voinut jatkaa tarinaa kirjoittamalla kolmentoista tapahtumat läpi (vrt. Final Fantasy IX ja Kivien legenda). Valitettavasti XIII-2 sai minut epäilemään koko ideaa. Minua surettaa jo omien hahmojeni kohtalo, mutta kun joudun ajattelemaan, että Fang ja Vanille riutuvat kristalleina, kunnes Caius tulee ja tuhoaa kaiken... eäääh! Edes päähahmoni eivät voi saada toisiaan, loppu on onneton ajatteli sitä mitenpäin vain. Ei näin, Square!

En siis tiedä, saanko jatkoa koskaan aikaan. Haluaisin saada, koska ykkösosan kirjoittaminen oli minulle henkisesti rankka ja kasvattava kokemus. Sen kirjoittaminen kävi työstä, mutta teki myös hyvää. En kuitenkaan lupaa jatkon suhteen mitään. Katsotaan.

Tässäpä tämä nyt olisi. Vastaukset kolmeen tiukkaan kysymykseen. Mikäli postaus herätti lisäkysymyksiä, niitä saa toki esittää. Voin vaikka sitten kirjoittaa aiheesta uuden blogauksen, tästä kun puhun mielelläni ;D Muutenkin minulle saa heitellä toiveita, mistä FF-aiheista haluaisitte lukea.

6 kommenttia:

  1. Luulin otsikon perusteella tän kertovan Tiduksesta. Oli muuten hillittömin kuva, minkä olen nähnyt Sephirothista (tai kenestäkään Finali-hahmosta sen puoleen). Voisin tuijottaa sitä tuntikausia.

    Mitä tulee itse blogauksen sisältöön, kommentoin Julia Cameronin sanoin:

    "Mitä jos kirjoitan kaikki ne tarinat, eikä kukaan halua ostaa niitä?"

    "Olet silti saanut nauttia niiden kirjoittamisesta."

    -N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se melkoinen kuva ;D Jotenkin siihen vain katse nauliintuu pidemmäksi aikaa. Ehkä tuollainen mielikuva Sephirothista on liian käsittämätön.

      Ja jep, oleellista on se, että saa nauttia kirjoittamisesta.

      Poista
  2. Toive: Tidus huomaa olevansa kiinnostunut miehistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah :D Ei haittais, mutta sitä en rupeis kirjottaa x)

      Poista