sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Yksi vähemmän

Aloitin FFIX:n pelaamisen, kun viimeksi olin saikulla. En muista, mikä oli saikun syy tai milloin tämä tapahtui, mutta joka tapauksessa tuolloin päätin kyseisen pelin PSP:llä aloittaa. Olinkin sitten pelannut aina Ipsenin linnaan asti, kunnes syystä tai toisesta pelin pelaaminen oli jäänyt.

Nyt sitten tuli maattua flunssa kourissa useampi päivä, joten kaivoinpa PSP:n pöytälaatikosta ja päätin pelata tallennuksen loppuun. Hirveä hinku oli jossain vaiheessa puuhata sivutehtävien parissa, joten ihan suoraan en juonta läpi juossut. Tosin sitten taas ihan loppupuolella skippasin monet sivutehtävät ja painelin suoraan Memoriaan... mutta aina on mahdollisuus mennä vielä tekemään ne, jos yllättävä hinku iskee. Stellazio-kolikot toki piti kerätä, että sai pidemmän loppuvideon.

Jännä kyllä loppua katsellessa muistin taas, miten paljon pidänkään juuri pelin alkupuolesta. Ysin alku on jostain syystä minulle aivan erityinen, minä todellakin rakastan sitä. Sen takia alkoi tuntua, että olisin voinut saman tien aloittaa pelin taas uudestaan, sitä alkupuolta on niin kiva pelata, vaikka hahmojen heikko taso toki ärsyttää. Aion nyt kuitenkin pitää itseni kurissa, koska minulla on oikeastaan jokainen Finali kesken. Nyt on sentään yksi vähemmän, kun ysi tosiaan tuli eilen illalla läpäistyä.

Mainittakoon, että olen kyllä ysin aiemminkin pelannut läpi, alle kymmenen kertaa olen loppuvideon katsonut, mutta pelin olen taatusti aloittanut ainakin viiteentoista kertaan uudelleen. Pelaamiseni usein tökkäisee juurikin kolmoslevylle tuonne Ipsenin linnan tienoille, koska loppupuolesta en niin paljon perusta. Alku on minulle sitä rakkautta.

Toisaalta oli nyt kiva pelata pelin loppu, sillä olin ehtinyt unohtaa monia yksityiskohtia. Moni pikkujuttu palautui taas mukavasti mieleen, myös vanhat tunteet, jotka olivat pinnalla silloin, kun pelin ensimmäisen kerran läpäisin. Siitä taitaa olla aikalailla kymmenen vuotta, muistaakseni olin 18-vuotias tuolloin. Tällä kertaa ei tullut sentään itkettyä silmiä päästään, mutta fiilis oli silti hieno.

Ysi on hyvä peli. Siitä ei pääse mihinkään. Aivan varmasti pelaan sen vielä joskus uudestaankin, mutta nyt voisin pyrkiä läpäisemään muita kesken olevia Finaleita ensin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti