sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Mielipiteenne ovat vääriä

Minulta pyydettiin joskus, että arvostelisin lyttyyn oman suosikki-Finalini (tai yhden niistä). Olen sitä juttua pohdiskellut, mutta en taida pystyä siihen. En vain osaa olla riittävän objektiivinen. Tiedostan, että kaikissa Finaleissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta en silti edes halua kirjoittaa haukkuarvostelua omista suosikeista.

Miksikö? Noh, jos nyt otetaan kaksitoista... sitä on jo valmiiksi haukuttu niin paljon, ettei minun tarvitse liittyä kuoroon. Negatiivisia arvosteluja on netti pullollaan eli niitä voi lukea jo jostain muualta. Ei se peli ole täydellinen, mutten jaksa ryhtyä kaivamaan siitä negatiivisia juttuja väen vängällä, kun mieluummin kirjoitan siitä toiseen sävyyn. Voisin kuitenkin tähän lainata tekstin pätkän, jonka kirjoitin yhteen "peliin" Kristallimaailmassa. Tarkoitus oli siis esitellä oma suosikkipeli siten, että lukija jää  hämmästelemään, miten kukaan voi siitä tykätä.

"Mitäänsanomaton aivoton nulikka hinkuaa ilmapiraatiksi ja päättää murtautua kuninkaallisen linnan aarrekammioon. Teon seurauksena hän törmää lipevään hinttariin, jolla on paljastavasti pukeutunut pupu mukanaan, sekä loputtomasti huokailevaan prinsessaan. Lopulta joukkoon hyppää mukaan vielä nälkiintynyt ritari ja tyhjäntoimittajatyttönen, jonka jälkeen jengi päättää tarpoa koko maailman halki jalkaisin, vaikka omistavat ilmalaivan, ja käydä taistoon kokonaista armeijaa vastaan."  [Kristallimaailma]



Tuon enempää en taida ryhtyä peliä haukkumaan, sori, jos joku sitä tosissaan toivoi. Voisin sen sijaan lausahtaa pari sanaa yleisimmistä haukuista, joita olen kuullut. Minulla nimittäin saattaa olla eriävä mielipide niistä.

"No, kun se taistelusysteemi on ihan p*rseestä, kun ei ole samanlainen kuin aiemmin!"

 Tottahan se on. Kahdentoista taistelusysteemi ei ole samanlaista rivitanssia kuin vanhempien. Ei ole särkyviä tai vääntyileviä ruutuja, ei satunnaisuutta, joka iskee aina väärällä hetkellä. Viholliset näkyvät sekä kartalla että maastossa, joten taistelut voi halutessaan jopa välttää. Onpa muuten tosi kamalaa!

Sen lisäksi, että taistelu tapahtuu maailmankartalla, sen voi automatisoida gambittien avulla. Tämän voi nähdä hyvänä tai huonona asiana, ja tiedän useamman henkilön, joka kallistuu jälkimmäiselle kannalle. Tosin tiedän myös henkilöitä, jotka ovat todenneet automatisoinnin olevan aivan anaalista, mutta samaan syssyyn selittäneet, etteivät käytä sitä vaan pelaavat joko johtohahmolla tai jopa koko tiimillä itse. Valintoja, valintoja. Voit valita valittamisen tai valita lopettavasi sen ja tehdä asialle jotain, vai mitä?

Itse vihaan grindaamista, joten pidän jopa täysin automaattisia gambitteja vain positiivisena asiana. Jos riittää, että ohjaan hahmot taistelusta toiseen tatilla ja katselen, kun vihollinen saa turpaansa, jopa grindaaminen on siedettävää. Sitä en ole kokeillut, että jättäisin pelin yksinään pyörimään yöksi ja antaisin hahmojen levuttaa itse itsensä, mutta tiedän myös sen olevan mahdollista. Onko se sitten huijaamista? Enpä tiedä, kun peli kuitenkin antaa siihen mahdollisuuden. Siihen ei tarvita huijauskoodeja tai muuta vastaavaa.

Gambitteja voisi vielä vähän kehittää monipuolisemmiksi, mutta nykyiselläänkin FFXII:n taistelusysteemi on mielestäni koko FF-historian paras. Oli sääli, että siitä piti uudemmissa palata takaisin erilliseen taisteluruutuun.


"Musiikit on täyttä p*skaa, koska Uematsu ei ole säveltänyt niitä!"


Siis oletusarvoisesti Finaleiden musiikki ei voi olla hyvää, jos se ei ole Nobuo Uematsun säveltämää? WTF?! Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, en edes silloin, kun luulin, ettei Finaleista löydy muiden säveltämiä kappaleita.

Okei, Uematsu on pitkän linjan säveltäjä ja aivan loistava sellainen. Pidän todella monista hänen kappeleistaan enkä siis todellakaan dissaa hänen sävellyksiään. Hän on nero (vaikkakaan nerous ei näy esim. The Last Storyn soundtrackilla) tietyssä mielessä, enkä luultavasti koskaan kyllästy kuuntelemaan hänen tuotoksiaan.

Silti Uematsu ei ole mikään jumala. Hän ei ole Japanin ainoa hyvä säveltäjä eikä edes ainoa hyvä FF-säveltäjä. Tutkikaapa huviksenne vanhempien Finaleiden soundtrackeja, eivät nimittäin ole kokonaisuudessaan Uematsun tuotantoa. Toisekseen Sakimoto oli säveltämässä musiikkia jo esim. Final Fantasy Tacticsiin, joka tapahtuu Ivalicella. Näin ollen sanoisin, että hän oli varsin luonteva valinta kahdentoista kohdalla. Toki muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta joka tapauksessa minusta oli vain viisas veto Squarelta olla käyttämättä Uematsua tällä kertaa. Tosin fiksua oli myös ottaa kuitenkin jotain Uematsun tuotannosta, sillä chocobo-teeman ja The Clash on the Big Bridgen kohdalla ei mikään muu kuin alkuperäisten kappaleiden remixit olisi tullut kyseeseen. Ei kannata keksiä pyörää uudestaan, chocoboilla on oma musiikkinsa, Gilgameshilla samaten.

Sakimoton kappaleet eivät ole samalla tavalla eeppisiä ja mieleenpainuvia kuin Uematsun, mutta turkasen hyviä ne ovat. Ne nimittäin istuvat Ivalicelle kuin korvat vieran päähän. Minä en edes haluaisi kokonaan Uematsun tuotoksia vilisevää soundtrackia tälle pelille. Voin tykätä sekä Uematsusta että Sakimotosta ilman, että se on itseltäni tai keltään muulta pois.


"Päähahmon ympärillä ei ole elämää suurempaa rakkaustarinaa tai pelissä ylipäätään mitään parituksia, ihan tyhmää!"

 Kröhöm... No joo. Kahdessatoista ei hierota parituksia pelaajan naamaan. Ei sanota suoraan, että herra A ja neiti B ovat söööö-iiiiin-laaaaav ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti tai menettävät traagisesti tois... hups, se kyllä tapahtui (Ashe ja Rasler).

Sanoisin silti, että jos pelaaja vähänkään viitsii käyttää omia aivojaan, ei potentiaalisten paritusten näkeminen ole vaikeaa. Penelon ja Vaanin välillä on ehdottomasti jotain ystävyyttä lujempaa, vaikkei kumpikaan sitä suoraan myönnä. Franin ja Balthierin välillä vallitsee vahva kumppanuus, mutta taustalla on todennäköisesti myös jotain enemmän. Baschin ilmeet ja eleet puolestaan puhuvat hyvin paljon hänen tunteistaan Ashea kohtaan.

Lisäksi Balthier ja Ashe kiertelevät toisiaan kuin mooglet kuumaa kupopähkinää, mutta onneksi tämä juttu ei koskaan etenekään syvemmälle tasolle. Myös Al-Cid osoittaa kiinnostuksensa aavikon kukkaa kohtaan, tosin täytyy sanoa, että se herra lirkuttelee varmasti useammallekin naiselle.

Silti on totta, ettei Vaanin ja Penelon juttu ole elämää suurempi rakkaustarina. Pikemminkin se on tarina lapsuudenystävistä, joiden välille on hiljalleen ikävuosien karttuessa alkanut kehittyä jotain muutakin. Kumpikin ovat vain vielä niin hämillään uusien tunteidensa kanssa, etteivät osaa tai uskalla lausua niitä ääneen. Minulle tämä toimii paremmin kuin esim. Yunan ja Tiduksen nyyhky-ihku-tosi-rakkaus.


"Juoni on jotain politiikkaskeidaa eikä perinteistä koko maailman pelastusta ja suurta rakkautta, ei tästä voi kukaan tykätä!"

 Tämä väitös onkin suoraa jatkoa edelliselle. En itsekään seuraa politiikkaa järin aktiivisesti, vaikka olen jossain määrin Käteisen ja Urpolaisen uusimmista toilauksista perillä. Minua ei voi sanoa poliittisesti aktiiviseksi, ei, vaikka kuulun jopa puolueeseen. Silti minusta oli virkistävää, että tarina keskittyi toisenlaisiin asioihin kuin yleensä.

Älkää käsittäkö väärin. Tykkään älyttömästi maailman pelastusfantasiasta, myös Finaleissa. Onhan se eeppistä ja hienoa ja ties mitä muuta. Vaihtelu on kuitenkin hyvästä. Kahdentoista poliittiset kiemurat olisivat ansainneet jopa enemmän huomiota. Mielestäni juonta olisi saanut olla runsaasti lisää, sitä näytettiin liian vähän ja liian harvoin (mikä ei kuitenkaan tee pelistä huonoa). Siitä ei saanut tarpeekseen, jäin janoamaan lisäannosta.

Sitä paitsi uskallan väittää, että Dalmascan (kyllä, sen pienen kartalla olevan kärpäsen kakan) pelastaminen ei ole yhtään vähemmän arvokasta kuin koko maailman puolesta taisteleminen. Jos Archadia ja Rozarria olisivat ottaneet yhteen Dalmascan yllä, olisivat seuraukset olleet varmasti hyvin kauaskantoiset. Kuka tietää, mitä Ivalicelle olisi tapahtunut... kenties pelastamalla Dalmascan pelaaja pelastaakin koko maailman? Ai joo, mutta tätä ei sanottu suoraan, joten ei tällä ole merkitystä. Ehkä olen liian fanficcari, kun pohdiskelen erilaisia skenaarioita.


"Hyi, rumia moogleja!"

 Saanen olla eri mieltä? Minusta kahdentoista mooglet ovat älyttömän söpöjä. Ensin kyllä hämmästyin pitkiä korvia, sillä vastaaviin en ollut aiemmissa Finaleissa törmännyt, mutta en pitänyt niitä pahana asiana.

Jos moogleista pitää jotain negatiivista sanoa, niillä on typerät hatut, ainakin osalla. On myös harmi, ettei moogleille annettu ääntä. Minusta olisi ollut ihanaa, jos ne olisivat kupokupottaneet ääneen niin kuin Mog FFXIII-2:ssa. Kahdentoista äänimaailma on muuten jo niin loistava, että mooglejen unohtaminen on miltei anteeksiantamatonta.

Mutta niin, tämä on makuasia (kuten oikeastaan kaikki muukin tässä postauksessa). Itse en näe mooglejen ulkonäössä mitään ylitsepääsemättömän häiritsevää. Voin jopa elää niiden hassujen hattujen kanssa. Toisekseen esim. Nono on minusta aivan mahtava hahmo, sille olisi pitänyt antaa huomattavasti suurempi rooli. Tykkään myös muista kuuluisista mooglesisaruksista. Heillä on jokaisella oma persoonansa ja pieni tarinansa, he todella ovat hahmoja muiden joukossa. Kahdentoista mooglet <3


"Päähahmoilla on tyhmät nenät ja älyttömät vaatteet ja Ashen hame on epäuskottava prinsessalle ja entäs sitten Franin kuteet, ihan kamalaa!"

 Jatkamme ulkonäköasioilla. Itsekin kiinnitin huomiota hahmojen neniin, kun pelasin peliä ensimmäistä kertaa. Ajattelin, etten vain kestä niitä. Kippas, kappas, nykyisin en näe niissä mitään omituista. Silmä tottui eivätkä hahmojen nenät enää häiritse. Tietysti näin ei välttämättä käy kaikille eikä tarvitsekaan käydä. Neniä saa vihata juuri niin paljon kuin haluaa.

Mitä tulee Vaanin vaatteisiin... on noita älyttömyyksiä nähty ennenkin *köh*Tidus*köh*. Eihän aiemmat omituiset vaatteet ole tekosyy toistaa historiaa, mutta en sanoisi sitä suureksi rikkomukseksikaan. Lisäksi jos hahmojen pukeutumisesta ei ole valittanut aiempien pelien kohdalle, ei minusta tulisi nytkään käyttää vaatetusta tekosyynä sille, että peli on (muka) huono.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, ettei Ashen hame sovi prinsessalle eikä vastarinnan jäsenelle sen enempää. Jos hahmon täytyy pystyä taistelemaan, pitäisi hänen pukeutua sen mukaan. Sama koskee Franin haarniskaa. Miksen sitten valita näistä asioista? Koska fanipalvelu on kivaa. Kahdentoista päähahmokuusikossa ei kovin paljon fiksua pukeutumista näy, mutta sama koskee vanhempiakin osia. Moni pelaaja katselee mielellään vähäpukeisia naisia (ja mikseipä miehiäkin), joten sellasiahan meille sitten tarjoillaan.

Minä pelaan usein Franilla. Jos taas Ashe jostain kumman syystä olisi tiimissäni (ja Fran ei), pelaisin hänellä. Miksikö? Koska takapuolet. Näitä naisia on ilo katsella, siispä grindaamisen epämiellyttävyys laskee entisestään, kun on jotain, missä lepuuttaa silmiään hahmojen laittaessa vihollisia kumoon. Toisinaan kyllä vaihdan Balthieriin, silläkin herralla on ihan kelpo perä. Ja juu, en näe mitään pahaa tämän asian myöntämisessä.


"Maailmankartta on ihan liian avoin, pää hajoaa!"

 Mitähän tähän nyt pitäisi sanoa... Pelatkaa sitten kolmeatoista tai kymppiä ihan suosiolla?

Minua häiritsee kympissä putkijuoksu, samoin kolmessatoista. Tykkäsin kovasti vanhempien Finaleiden avoimesta maailmankartasta, jolle pääsi vaeltamaan ja etsimään uusia paikkoja. Tietysti jonnekin vaeltaminen saattoi koitua kuolemaksi, mutta tutkiminen oli joka tapauksessa kivaa. Oleellista oli valinnanvapaus.

Kahdentoista maailmankartta on erilainen kuin vanhoissa Finaleissa, se ei levittäydy silmille yhtä laajasti kerralla. Maailman näkee realistisemmin kuin vanhemmissa, vähän kuin sitä katselisi hahmojen silmin, vaikka kyseessä on kolmannen persoonan näkökulma. Samaan aikaan maailmassa kuitenkin on vapaus liikkua ja vaeltaa, tutkailla koloja kivien ja kantojen alta tai jotain sinnepäin. Ihan kaikkialle ei tosin heti pääse ja jossain voi myös kuolo korjata, jos sinne uskaltautuu liian aikaisin.

Ehkä joillekin Ivalice sitten aiheuttaa agorafobiaa tai vain yleistä ahdistusta, kun itse pitäisi päättää, minne menee. Toisaalta ymmärrän tämän. Kolmeatoista pelatessa ahdistuin hetkellisesti päästyäni Archylte steppelle. Kääk, laaja alue, jolla voin päättää muutakin kuin, menenkö eteen- vai taaksepäin! Ahdistus meni kuitenkin äkkiä ohi, kun vain lähdin tutkimaan paikkoja. Sen tilalle tuli sitten myöhemmin ärtymys, kun peli jatkuikin putkena.

Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, myös kaksitoista on samalla tavalla putkipeli kuin kymppi ja kolmetoistakin. Se ei vain näytä putkelta ja siinä on laajempi "rööri", jossa juostaan, ja mahdollisuus mennä tutkimaan paikkoja, joita ei tarinassa esitellä. Juoni silti etenee tiukasti putkessa ja käy läpi juuri tietyn reitin.


Sellaista. En väitä, että mielipiteeni olisivat oikeita kenellekään muulle kuin minulle. En myöskään sano, että kaikkien pitäisi tykätä kahdestatoista. Haluan vain välillä pitää ääntä kovin dissatun pelin puolesta. Kaksitoista ei ole täydellinen, mutta pirun hyvä se on. Uskon myös, että International Zodiac Job System tuo paljon uutta pelikokemukseen, sillä siinä hahmoista ei pysty vääntämään kaikista identtisiä tappokoneita vaan jokaiselle pitää valita ammatti. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen pelin korkkaamaan ja lupaan myös jakaa kokemukseni täällä blogissa.

Luvassa on siis pelikokemuspostausta. Onko kellään mielessä jotain muuta, mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Otan aina ehdotuksia vastaan oikein mielelläni, kaikkea kun ei aina tule itse ajatelleeksi.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Desuilua muuttamisen lomassa

Vaikka juuri kotiuduin Japanista ja muutto on (edelleen) kesken, piti conittamaan silti päästä. Minulla oli suunnitelmissa uusi FF-puku, joka kuitenkin jäi toteuttamatta, koska en yksinkertaisesti ehtinyt paneutua siihen kaiken kiireen keskellä. Sen sijaan hengasin kaksi päivää yukatassa ja yhden Alicena (Alice: Madness Returns -pelistä), mutta se ei oikeastaan tähän blogiin kuulu.

Vaikken itse cossannut FF-hahmoja tällä kertaa, bongailin sellaisia teidän iloksenne. Okei, en tiedä, kiinnostaako ketään (muuta kuin minua) nämä cosplay-kuvapostaukset, mutta omaksi huviksenihan minä tätä blogia kirjoitan, joten joudutte niistä joka tapauksessa nauttimaan.

KUPOH!
 Moogle-kigurumi! Tällaisen minäkin haluan. Ilmoittautuuko joku vapaaehtoiseksi valmistamaan sen minulle? Se voisi olla juuri sopiva asu Desucon Frostbiteen.

Joo, siis tykkäsin tästä todella paljon. Tämä oli myös ensimmäinen Final Fantasy -asu, jonka satuin perjantaina ylipäätään bongaamaan. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että conissa näkyi tosi vähän FF-pukuilua tällä kertaa. Mikä vielä kummallisempaa, yhtään Cloudia tai Sephirothia en bongannut. Tifoja näkyi pari kappaletta kyllä, kuten yleensäkin.

Minun piti cossata Yuffieta, mutta sunnuntaina iski suunnaton laiskuus. Lauantain oli kärsinyt epämukavassa puvussa ja miltei teloin itseni, kun silmissä sumeni erään luennon jälkeen, joten päätin ottaa sunnuntain hitusen rauhallisemmin ja rennommin. Yuffie sai siis jäädä kaappiin, mutta aion kyllä sen puvun vielä joskus päälleni kiskoa.

Enivei, olisi kyllä kiva uusikin FF-puku jostain kehitellä, mutta tällä hetkellä minulla ei ole erityisen suurta intoa minkään tietyn asun tekemiseen, mutta kenties inspiraatio vielä iskee.

Lightning - Final Fantasy XIII

Lightning-cossista minulla ei mielestäni vielä blogissa ollut kuvaa, joten tällä kertaa sellainen piti räpsäistä. Ylipäätään pyrin kuvaamaan asuja, joita en ollut vielä aiemmissa coneissa kuvannut. Tämä siis ihan siksi, etteivät postaukset muistuttaisi liikaa toisiaan.

Tämäkin puku oli minusta oikein onnistunut, katseli mielellään. Itse en vastaavaa osaisi tehdä, joten tyydyn vain ihailemaan kateellisena toisten osaamista. Ajoittain tulee mietittyä, että pääsisi paljon pienemmällä tuskalla, jos vain tilaisi pukunsa valmiina jostain... joskus saattaisin päästä jopa halvemmalla siten, mutta toistaiseksi sitä ei ole tullut tehtyä. Olisi vain kiva päästä kerrankin pukeutumaan asuun, joka on aidosti hyvä eikä vähän sinnepäin, kun tekijä ei vain osaa.

Noh, en ala vetää tähän mitään erityistä angstia nyt. Hyvin onnistunut puku, tykkäsin. Kiva myös, että pääsin räpsäisemään kuvan.

Valkoinen maagi

Tällä kertaa näin myös valkoisen maagin. Olen itsekin tehnyt valkoisen maagin kaavun, mutta se oli erilainen. Sovelsin siihen Final Fantasy Tactics Advancen viera white magen asua, mutta hupun nappasin Garnetin (FFIX) kaavusta, joten se ei ollut ehkä yhtä autenttinen kuin tämä... olipahan kuitenkin ensimmäinen cossini ikinä.

Tosiaan tämä oli perinteinen valkoisen maagin asu pelisarjan alkupäästä. On aina mukava nähdä pukuja myös vanhemmista peleistä. Uusien pelien asuissa ei ole mitään vikaa, ne vain ovat huomattavasti vanhoja suositumpia (jos nyt ei lasketa seiskaa), joten siinä mielessä nämä ovat piristysruiske.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan minusta tämä on hyvä puku. Joskus voisi olla ihan hauska tehdä ryhmäcossi, joka koostuisi alkuperäisen Final Fantasyn eri hahmotyypeistä / ammateista. En ainakaan muista törmänneeni sellaiseen ryhmään vielä yhdessäkään conissa (tosin con-historiani ei ole niin kovin pitkä, että sen varaan kannattaisi laskea).

Rinoa - Final Fantasy VIII
Rinoaakaan en muista aiemmin kuvanneeni, vaikka olen ainakin kerran nähnyt. Mielestäni tämä myös oli erittäin onnistunut puku. Cossaaja oli valinnut itselleen sopivan asun ja toteuttanut sen hyvin. Tykkäsin kovasti.

Rinoa ei ole suosikkihahmojani, kuten moni varmasti tietää, mutta tykkäsin hahmosta tai en, arvostan joka tapauksessa hyvin tehtyjä pukuja. Aina toisinaan coneissa kuulee cossaajan haukkumista hahmovalinnan perusteella... siis kohdistetaan hahmoon suuntautuva viha puvun kantajaan. Sitä en vain kykene käsittämään. Okei, hahmo voi olla jonkun mielestä sieltä, missä kupopähkinät eivät kasva, mutta se ei tarkoita, että cossaajaa pitäisi dissata. Jokainen tykätköön, mistä sattuu tykkäämään. Sitä paitsi, vaikka hahmo olisi kamala, cossaaja on nähnyt vaivaa ja uhrannut työtunteja pukunsa tekoon, hän ansaitsee kannustusta, ei haukkuja.

Onneksi tuollaiset toisia mollaavat ihmiset ovat kuitenkin vähemmistössä. Suurin osa kanssaconittajista käyttäytyy fiksusti. Ja huh, eksyinpäs tyylikkäästi aiheesta tässä samalla. Hyvin toteutettu puku piti sanomani.

Hope - Final Fantasy XIII
Vielä yksi aiemmin kuvaamatta jäänyt hahmo tuli vastaan eli Hope kolmestatoista. Tämäkään hahmo ei suosikkini ole, mutta kuvaamistahan se ei estä. Näin conissa myös toisen Hope-cossaajaan, jota metsästin kaksi päivää. En kuitenkaan kertaakaan ehtinyt sellaiselle etäisyydelle, että olisin voinut pyytää kuvaa.

Kävi siis onni onnettomuudessa, kun satuin tämän toisen tapauksen huomaamaan ja sain kuvankin räpsäistyä. Kuvakokoelmani täydentyy siis hiljalleen. Plus luonnollisesti sain blogiin hitusen lisämateriaalia, josta höpistä jotain turhaa kaikkien lukijoiden riesaksi.

Joka tapauksessa tässä cossissa erityisen hyvää minusta oli, että harrastaja oli huomioinut hahmon istuvuuden itselleen. Hän oli pieni, hoikka ja ennen kaikkea lyhyt. Hänen ruumiinrakenteensa sopi siis erinomaisesti juuri Hopen cossaamiseen. Varmaan hahmovalintaan liittyy paljon muitakin syitä, mutta voisin kuvitella, että myös tämä juttu on asiaan vaikuttanut.

Type-0-ryhmä
Sunnuntaina Sibeliustalon pihalla hääri sitten tällainen joukko. Olinkin jo Crestalta kuullut vihjeen, että viikonlopun aikana moiseen bongaukseen oli mahdollisuus, joten olin lauantaista asti ollut kameran kanssa valmiina. Yllättävän innokasta porukkaa, koska kyseinen pelihän ei ole vielä täällä edes julkaistu. Kiva, että intoa löytyy. Tykkään näistä asuista paljon, mutta itse en ainakaan vielä lähde vastaavaa toteuttamaan. Haluan ensin perehtyä peliin kunnolla.

Hahmojen kuvailun lisäksi tuli sitten luonnollisesti tehtyä ostoksia. Kovin paljon en viitsinyt rahaa tuhlailla, mutta jotain pientä tarttui silti mukaan...

Ostoksia, ostoksia...
Eli mukaan lähti Yojimbo-figuuri, joka sai toistaiseksi muuton takia jäädä laatikkoon. Se kuitenkin saa paikan avomiehen bahamutin vierestä heti, kun sijainti on muuten selvä. Coca Cola -figuja ostin myös muutaman lisää eli tällä kertaa mooglen, Tifan ja Yuffien. Yritin kovasti löytää Vincentiä, mutta jouduin lopulta tyytymään Tifaan... mikä nyt ei ole ihan toivottoman huono asia. Lisäksi ostin yhden doujinshin ja taidekujalta FFXII-avaimenperän, johon rakastuin ensivilkaisulta.

Tämmöistä tällä kertaa. Toivottavasti seuraavaksi saisin taas kirjoitettua pelaamisestakin. Tällä hetkellä muutto vain painaa niin paljon päälle, ettei ole ehtinyt. Sitä paitsi pelikoneetkin ovat muuttolaatikoissa, mikä luonnollisesti hieman vaikeuttaa asiaa... mutta ehkä se tästä vielä.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Tuliaisia Nousevan auringon maasta

En tainnut muistaa ennen lähtöä mainita, minne olin matkalla, mutta mitäpä pienistä. Avomiehen ja hänen perheensä kanssa tosiaan suunnattiin Japaniin pariksi viikoksi. Eilen palattiin takaisin Suomeen ja täytyy myöntää, etten ole vielä sopeutunut normaaliin päivärytmiin.

En ala kirjoittaa tähän kertomusta matkasta. Sellaisen voi myöhemmin käydä lukemassa toisesta blogistani (löytyy sivupalkin linkeistä), jos yleinen turinointi aiheesta kiinnostaa. Tämä blogaus sen sijaan keskittyy matkan Final Fantasy -osuuteen, joka ei ollut suuren suuri muuten kuin ehkä lompakon osalta. Tarkoittaa siis, että FF-kohteissa ei vierailtu, mutta kaupoissa kyllä sitäkin ahkerammin.

Sephiroth-tuoksukynttilä
Ensimmäisenä tuli bongattua iki-ihana Sephiroth-tuoksukynttilä. Sitä ei tosin päässyt haistelemaan, sillä sitä pidettiin vitriinissä. Ja EI, tätä EN ostanut. Mielessä kävi kyllä, mutta en viitsinyt ihan noin paljoa tuhlata yhteen kynttilään... en vaikka se tuoksuisi Sephirothille. Toisekseen avomies oli myös sitä mieltä, ettei kynttilää osteta (tosin kyseisellä mielipiteellä ei ollut vaikutusta päätökseen).

Tiesin kyllä, että tällaisia kynttilöitä on olemassa (myös Cloudista on), mutta en ollut aiemmin nähnyt missään. Samaisessa kaupassa oli paljon muitakin FF-tuotteita, mutta ihan jokaista en viitsinyt kuvata. Löytyi mm. Cloud-halityynyä, chocobo-tyynyä, astioita, figuureja, koruja, minipyyhkeitä ja ties mitä muuta. Square Enix -tuotteiden osasto oli pieni, mutta varsin täyteen tungettu. Yli puolet kamoista oli kuitenkin Dragon Questista, joten ihan täydellisesti en päässyt fanityttöilemään, mutta ehkä parempi niin.

Tuomari Gabranth -figuuri (FF Dissidia)
Tätä en puolestaan ostanut itse. Avomies arpoi aikansa, kunnes päätti täydentää figuurikokoelmaansa. Suoraan sanottuna minua ei haitannut sitten yhtään. Toivotaan, että herralta saisi kypärän pois päästä ;D

Sen verran sain jo asiasta neuvoteltua, että Balthier pääsee hengaamaan Gabranthin seuraan heti, kun on saatu muutettua ja figuureille on ylipäätään keksitty paikka. Kiva tosiaan, että tämä figuuri kokoelmaan tuli, vaikkei nyt minun omani olekaan. Sama se, kuka sen omistaa, kun minä saan kuitenkin hiplata sitä ja ihailla sitä hyllyn päällä. Hieno homma, kun miehellä on samat harrastukset kuin minulla.

Penaali
No niin, tämän jopa ostin itse. Eli mukaan lähti penaali, jossa on moogeja, chocoboja ja cactuareja. Ostin sen lähinnä siksi, että meikkipussini levähti juuri ennen matkaa ja tarvitsin epätoivoisesti uuden. Okei, jostain olisi varmasti saanut halvemman, mutta ei näin hienoa. Hintaa taisi olla 1500 jeniä, jos muistan oikein eli hieman alle 15 euroa. Penaali myös ajoi hyvin asiansa koko reissun ajan ja tulee olemaan käytössä jatkossakin. Sinne mahtuu juuri sopivasti tavaraa ja se on riittävän jämäkkää materiaalia. Lisäksi se ei vie liikaa tilaa laukussa (tosin tarvitsen uuden laukun, nykyinen on hajoamispisteessä).

Moogle-lasi
Tällainen lähti myös samasta kaupasta mukaan. Mietin pitkään, ostanko lasin vai mukin, mutta päädyin lopulta lasiin. En enää muista, mikä tarkka syy oli, mutta joka tapauksessa tuo on oikein kivan näköinen. Käyttöön se tulee vasta muuton jälkeen, sillä haluan varmistaa, että se pääsee ehjänä uuteen kotiin. Siispä en ole vielä raaskinut ottaa sitä ulos pakkauksestaan.

Kuten kuvasta näkyy, lasiksi tuo oli aika kallis, mutta en viitsinyt nipottaa hinnasta, koska olin raahautunut jo Japaniin asti (kallista sekin) ja oikeasti halusin lasin. On hetkiä, jolloin ei pidä pihistellä liikaa. Tietysti tällä perusteella olisin voinut ostaa sen pahuksen tuoksukynttilänkin, mutta lasia teki enemmän mieli. Uskokaa tai älkää (eli ette usko kuitenkaan).

Siinä olivatkin Akihabaran (Tokiossa) ostokset. Koska matkamme sisälsi erittäin paljon ohjattuja retkiä, emme ehtineet vierailla Square Enixin kaupassa. Se sijaitsee toisella puolella Tokiota kuin Akihabara ja ainoana Tokion vapaana päivänä oli pakko valikoida, mihin meni. Akihabarassa oli enemmän kiinnostavaa nähtävää kuin siellä, missä kyseinen kauppa olisi ollut.

Kun sitten Tokio jäi taakse ja suuntasimme Fujin ja Hakonen kautta Kiotoon, ajattelin, että fanityttöilyni olivat siinä. En jaksanut uskoa, että mitään FF-juttuja tulisi enää vastaan. Olin kuitenkin väärässä, koska olihan Kiotossa toki useampi kirjakauppa ja peliosastokin löytyi tavaratalosta.

RW:n Ultimania
Löysin Ultimania todella monesta Final Fantasysta Kioton näkötornin kirjakaupasta, mutta ihan niin paljon en viitsinyt tuhlata, että olisin ostanut ne kaikki. Revenant Wingsin kuitenkin ostin. En tietenkään ymmärrä siitä edes puolia, mutta on siinä kivoja kuvia. On myös (teoriassa) mahdollista, että joskus osaan japania riittävän hyvin lukeakseni opusta. Joka tapauksessa olen sitä himotellut jo niin pitkään, että nyt se oli pakko ostaa, kun kerran kohdalle sattui.

Yritin myös matkalla pelata kyseistä peliä eteenpäin, mutten onnistunut. Sain sivutehtäviä tehtyä jonkin aikaa, kunnes niissä tuli seinä vastaan. Yritin edetä juonta, mutten vieläkään päässyt läpi kohtaa, johon jumituin yli 1,5 vuotta sitten. Luuserifiilis :P

Zodiac Job Systemin Ultimania
Joo, monen mielestä tässä oli varmasti vielä vähemmän järkeä, enhän omista koko peliä. Etsin itse asiassa kahdentoista Ultimaniaa, mutta se oli niitä harvoja, jota ei kyseisen kirjakaupan hyllystä sitten löytynytkään. Tämä sen sijaan löytyi, joten mukaan lähti. En tästäkään paljoa ymmärrä, mutta hienoja kuvia sivuilta löytyy.

Kai minussa asuu pieni materialisti, kun kaikkea tällaista on tosi kiva omistaa. Kirja sisältää myös reilusti peliohjeita, joita voi toki huvikseen yrittää lukea, jotain ymmärtää opaskuvienkin perusteella ja ihan siltä pohjalta, että on alkuperäisen pelin pelannut. En pidä hukkaostoksena vaan pikemminkin pakkohankintana ;)

Sitten tämän jälkeen ei moneen päivään näkynytkään mitään Finaleihin viittaavaakaan. Paljon muuta kivaa ja mielenkiintoista tuli kyllä vastaan ja hauskaa oli, mutta niistä voi tosiaan sitten myöhemmin lukea toisesta blogistani.

Reissun loppupuolella palasimme Himejista ja olimme sopineet, että menemme sen jälkeen erääseen tiettyyn suureen tavarataloon shoppailemaan. Tämä siksi, että porukan naisväellä olivat puhtaat vaatteet aika vähissä, näin myös minulla. Painelin siis avoanopin ja avomiehen veljen avovaimon kanssa Uni Clon osastolle tutkailemaan tarjontaa sillä välin, kun miesväki siirtyi elektroniikkaosastolle. Mitä lie ostelivatkaan, en tiedä kovin tarkasti, mutta oleellinen kyllä selvisi.

Matkalla hotellille avomies mainitsi salaperäisesti, että oli ostanut jotain, muttei millään suostunut kertomaan, mitä tarkalleen ottaen oli hankkinut. Aikani tivasin, mutten saanut vastausta, joten iltapalan etsimisen aikana ehdin unohtaa koko jutun. Kun sitten tunti, pari myöhemmin palasimme omaan huoneeseemme, avomies otti asian uudestaan puheeksi ja istutti minut sängylle, mikä näin jälkikäteen ajateltuna oli erittäin viisaasti tehty.

Sain käteeni mustan muovipussin, jossa oli tavaratalon logo. Pussi oli aika pieni ja ohut, dvd-kotelon kokoinen.  Siinä vaiheessa sydämessä jo muljahti. Revin teipin pussista irti (Japanissa ostospussit teipataan kiinni) ja hivutin esineen pois pussista. Esille tuli...

... Final Fantasy XII: International Zodiac Job System!!!!!1
Olenko jo sanonut, että rakastan kyseistä miestä? En taida olla, joten sanotaan nyt: Minä todellakin rakastan kyseistä miestä! Hemmetti, olen himoinnut tuota peliä siitä asti, kun kuulin sen olemassa olosta. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen, mutta siinä se nyt oli omassa kädessäni. Käsittämätöntä! En voinut mitään, aloin itkeä. En mielestäni itke helposti enkä ole edes ylihysteerinen fanityttö, mutta tuo hetki oli vain yksinkertaisesti liikaa. Vihdoin, vihdoin, vihdoin! Pakko sanoa, että avomieheni todellakin tietää, miten nais... fanitytön saa iloiseksi.

Meillä on Final Fantasy XII: International Zodiac Job System! Voisin edelleen tanssia ympäri kämppää silkasta ilosta. Kiitos, kulta <3

Kröhöm, no niin. Palataanpa ruotuun taas. Vielä viimeisenä päivänä tuli törmättyä uuteen kirjakauppaan, joka koitui luonnollisesti tuomiokseni. Mukaan lähti lisää kirjoja, joita en osaa (vielä) lukea, mutta joiden omistaminen tuo silti iloa.

FFXIII-2: Fragments Before
Joo-o, en tykännyt FFXIII-2:sta, mutta ostin tuon nyt silti, koska se oli halpa (800 jeniä) ja koska minua kiinnostaa, mitä kahden pelin välissä oikein tapahtui. Okei, nämä on kirjoitettu japaniksi, joten lukeminen on vähän niin ja näin (ehkä netistä löytyy käännettynä), mutta silti. Ajattelin, että kesällä voi harjoituksen vuoksi yrittää kääntää näitä suomeksi. Onnistumisesta en tiedä, mutta voi siinä ainakin muutaman kanjin lisää oppia.

Kirjassa on lisäksi tiivistettynä kolmentoista tapahtumat ja juttua jatko-osan eri osa-alueista sekä tekijöistä ja ääninäyttelijöistä. Sinällään ihan mielenkiintoinen pakkaus, vaikka tällaiset asiat kiinnostaisivat ehkä enemmän jonkin paremman pelin kohdalla. Vastaavaa opusta ei vain ollut muista tarjolla.

FFVII: On the Way to a Smile
Viimeisenä mukaan tarttui vielä FFVII: On the Way to a Smile -novellikokoelma. Kokonaan japaniksi luonnollisesti. Tosi nätti kirja, mutta paljon sisällöstä ei tajunnut. Osan olen tosin näistä jo englanniksi lukenut ja voisin ehkä lukaista uudestaan, minkä jälkeen voisi kokeilla japania. Tämä on sen verran paksu, etten taida ihan heti jaksaa yrittää suomeksi kääntämistä. Mutta omistamisen ilo on omistamisen iloa.

Sellaisia tuliaisia siis. Rahaa paloi, mutta sainpa kaikkea jännää. Kaiken kaikkiaan oli onnistunut reissu kyllä muutenkin kuin ostosten puolesta. Seuraavalla kerralla aion sitten päästä myös sinne Square Enixin kauppaan, ja sen jälkeen onkin sitten luvassa kuvaspämmiä Sephirothista ja kenties kuolavaroitus. Toistaiseksi joudutte kuitenkin tyytymään tähän postaukseen (tai ehkäpä se onkin kaikkien mielestä vain hyvä asia).