Mielipiteenne ovat vääriä

Minulta pyydettiin joskus, että arvostelisin lyttyyn oman suosikki-Finalini (tai yhden niistä). Olen sitä juttua pohdiskellut, mutta en taida pystyä siihen. En vain osaa olla riittävän objektiivinen. Tiedostan, että kaikissa Finaleissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta en silti edes halua kirjoittaa haukkuarvostelua omista suosikeista.

Miksikö? Noh, jos nyt otetaan kaksitoista... sitä on jo valmiiksi haukuttu niin paljon, ettei minun tarvitse liittyä kuoroon. Negatiivisia arvosteluja on netti pullollaan eli niitä voi lukea jo jostain muualta. Ei se peli ole täydellinen, mutten jaksa ryhtyä kaivamaan siitä negatiivisia juttuja väen vängällä, kun mieluummin kirjoitan siitä toiseen sävyyn. Voisin kuitenkin tähän lainata tekstin pätkän, jonka kirjoitin yhteen "peliin" Kristallimaailmassa. Tarkoitus oli siis esitellä oma suosikkipeli siten, että lukija jää  hämmästelemään, miten kukaan voi siitä tykätä.

"Mitäänsanomaton aivoton nulikka hinkuaa ilmapiraatiksi ja päättää murtautua kuninkaallisen linnan aarrekammioon. Teon seurauksena hän törmää lipevään hinttariin, jolla on paljastavasti pukeutunut pupu mukanaan, sekä loputtomasti huokailevaan prinsessaan. Lopulta joukkoon hyppää mukaan vielä nälkiintynyt ritari ja tyhjäntoimittajatyttönen, jonka jälkeen jengi päättää tarpoa koko maailman halki jalkaisin, vaikka omistavat ilmalaivan, ja käydä taistoon kokonaista armeijaa vastaan."  [Kristallimaailma]



Tuon enempää en taida ryhtyä peliä haukkumaan, sori, jos joku sitä tosissaan toivoi. Voisin sen sijaan lausahtaa pari sanaa yleisimmistä haukuista, joita olen kuullut. Minulla nimittäin saattaa olla eriävä mielipide niistä.

"No, kun se taistelusysteemi on ihan p*rseestä, kun ei ole samanlainen kuin aiemmin!"

 Tottahan se on. Kahdentoista taistelusysteemi ei ole samanlaista rivitanssia kuin vanhempien. Ei ole särkyviä tai vääntyileviä ruutuja, ei satunnaisuutta, joka iskee aina väärällä hetkellä. Viholliset näkyvät sekä kartalla että maastossa, joten taistelut voi halutessaan jopa välttää. Onpa muuten tosi kamalaa!

Sen lisäksi, että taistelu tapahtuu maailmankartalla, sen voi automatisoida gambittien avulla. Tämän voi nähdä hyvänä tai huonona asiana, ja tiedän useamman henkilön, joka kallistuu jälkimmäiselle kannalle. Tosin tiedän myös henkilöitä, jotka ovat todenneet automatisoinnin olevan aivan anaalista, mutta samaan syssyyn selittäneet, etteivät käytä sitä vaan pelaavat joko johtohahmolla tai jopa koko tiimillä itse. Valintoja, valintoja. Voit valita valittamisen tai valita lopettavasi sen ja tehdä asialle jotain, vai mitä?

Itse vihaan grindaamista, joten pidän jopa täysin automaattisia gambitteja vain positiivisena asiana. Jos riittää, että ohjaan hahmot taistelusta toiseen tatilla ja katselen, kun vihollinen saa turpaansa, jopa grindaaminen on siedettävää. Sitä en ole kokeillut, että jättäisin pelin yksinään pyörimään yöksi ja antaisin hahmojen levuttaa itse itsensä, mutta tiedän myös sen olevan mahdollista. Onko se sitten huijaamista? Enpä tiedä, kun peli kuitenkin antaa siihen mahdollisuuden. Siihen ei tarvita huijauskoodeja tai muuta vastaavaa.

Gambitteja voisi vielä vähän kehittää monipuolisemmiksi, mutta nykyiselläänkin FFXII:n taistelusysteemi on mielestäni koko FF-historian paras. Oli sääli, että siitä piti uudemmissa palata takaisin erilliseen taisteluruutuun.


"Musiikit on täyttä p*skaa, koska Uematsu ei ole säveltänyt niitä!"


Siis oletusarvoisesti Finaleiden musiikki ei voi olla hyvää, jos se ei ole Nobuo Uematsun säveltämää? WTF?! Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, en edes silloin, kun luulin, ettei Finaleista löydy muiden säveltämiä kappaleita.

Okei, Uematsu on pitkän linjan säveltäjä ja aivan loistava sellainen. Pidän todella monista hänen kappeleistaan enkä siis todellakaan dissaa hänen sävellyksiään. Hän on nero (vaikkakaan nerous ei näy esim. The Last Storyn soundtrackilla) tietyssä mielessä, enkä luultavasti koskaan kyllästy kuuntelemaan hänen tuotoksiaan.

Silti Uematsu ei ole mikään jumala. Hän ei ole Japanin ainoa hyvä säveltäjä eikä edes ainoa hyvä FF-säveltäjä. Tutkikaapa huviksenne vanhempien Finaleiden soundtrackeja, eivät nimittäin ole kokonaisuudessaan Uematsun tuotantoa. Toisekseen Sakimoto oli säveltämässä musiikkia jo esim. Final Fantasy Tacticsiin, joka tapahtuu Ivalicella. Näin ollen sanoisin, että hän oli varsin luonteva valinta kahdentoista kohdalla. Toki muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta joka tapauksessa minusta oli vain viisas veto Squarelta olla käyttämättä Uematsua tällä kertaa. Tosin fiksua oli myös ottaa kuitenkin jotain Uematsun tuotannosta, sillä chocobo-teeman ja The Clash on the Big Bridgen kohdalla ei mikään muu kuin alkuperäisten kappaleiden remixit olisi tullut kyseeseen. Ei kannata keksiä pyörää uudestaan, chocoboilla on oma musiikkinsa, Gilgameshilla samaten.

Sakimoton kappaleet eivät ole samalla tavalla eeppisiä ja mieleenpainuvia kuin Uematsun, mutta turkasen hyviä ne ovat. Ne nimittäin istuvat Ivalicelle kuin korvat vieran päähän. Minä en edes haluaisi kokonaan Uematsun tuotoksia vilisevää soundtrackia tälle pelille. Voin tykätä sekä Uematsusta että Sakimotosta ilman, että se on itseltäni tai keltään muulta pois.


"Päähahmon ympärillä ei ole elämää suurempaa rakkaustarinaa tai pelissä ylipäätään mitään parituksia, ihan tyhmää!"

 Kröhöm... No joo. Kahdessatoista ei hierota parituksia pelaajan naamaan. Ei sanota suoraan, että herra A ja neiti B ovat söööö-iiiiin-laaaaav ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti tai menettävät traagisesti tois... hups, se kyllä tapahtui (Ashe ja Rasler).

Sanoisin silti, että jos pelaaja vähänkään viitsii käyttää omia aivojaan, ei potentiaalisten paritusten näkeminen ole vaikeaa. Penelon ja Vaanin välillä on ehdottomasti jotain ystävyyttä lujempaa, vaikkei kumpikaan sitä suoraan myönnä. Franin ja Balthierin välillä vallitsee vahva kumppanuus, mutta taustalla on todennäköisesti myös jotain enemmän. Baschin ilmeet ja eleet puolestaan puhuvat hyvin paljon hänen tunteistaan Ashea kohtaan.

Lisäksi Balthier ja Ashe kiertelevät toisiaan kuin mooglet kuumaa kupopähkinää, mutta onneksi tämä juttu ei koskaan etenekään syvemmälle tasolle. Myös Al-Cid osoittaa kiinnostuksensa aavikon kukkaa kohtaan, tosin täytyy sanoa, että se herra lirkuttelee varmasti useammallekin naiselle.

Silti on totta, ettei Vaanin ja Penelon juttu ole elämää suurempi rakkaustarina. Pikemminkin se on tarina lapsuudenystävistä, joiden välille on hiljalleen ikävuosien karttuessa alkanut kehittyä jotain muutakin. Kumpikin ovat vain vielä niin hämillään uusien tunteidensa kanssa, etteivät osaa tai uskalla lausua niitä ääneen. Minulle tämä toimii paremmin kuin esim. Yunan ja Tiduksen nyyhky-ihku-tosi-rakkaus.


"Juoni on jotain politiikkaskeidaa eikä perinteistä koko maailman pelastusta ja suurta rakkautta, ei tästä voi kukaan tykätä!"

 Tämä väitös onkin suoraa jatkoa edelliselle. En itsekään seuraa politiikkaa järin aktiivisesti, vaikka olen jossain määrin Käteisen ja Urpolaisen uusimmista toilauksista perillä. Minua ei voi sanoa poliittisesti aktiiviseksi, ei, vaikka kuulun jopa puolueeseen. Silti minusta oli virkistävää, että tarina keskittyi toisenlaisiin asioihin kuin yleensä.

Älkää käsittäkö väärin. Tykkään älyttömästi maailman pelastusfantasiasta, myös Finaleissa. Onhan se eeppistä ja hienoa ja ties mitä muuta. Vaihtelu on kuitenkin hyvästä. Kahdentoista poliittiset kiemurat olisivat ansainneet jopa enemmän huomiota. Mielestäni juonta olisi saanut olla runsaasti lisää, sitä näytettiin liian vähän ja liian harvoin (mikä ei kuitenkaan tee pelistä huonoa). Siitä ei saanut tarpeekseen, jäin janoamaan lisäannosta.

Sitä paitsi uskallan väittää, että Dalmascan (kyllä, sen pienen kartalla olevan kärpäsen kakan) pelastaminen ei ole yhtään vähemmän arvokasta kuin koko maailman puolesta taisteleminen. Jos Archadia ja Rozarria olisivat ottaneet yhteen Dalmascan yllä, olisivat seuraukset olleet varmasti hyvin kauaskantoiset. Kuka tietää, mitä Ivalicelle olisi tapahtunut... kenties pelastamalla Dalmascan pelaaja pelastaakin koko maailman? Ai joo, mutta tätä ei sanottu suoraan, joten ei tällä ole merkitystä. Ehkä olen liian fanficcari, kun pohdiskelen erilaisia skenaarioita.


"Hyi, rumia moogleja!"

 Saanen olla eri mieltä? Minusta kahdentoista mooglet ovat älyttömän söpöjä. Ensin kyllä hämmästyin pitkiä korvia, sillä vastaaviin en ollut aiemmissa Finaleissa törmännyt, mutta en pitänyt niitä pahana asiana.

Jos moogleista pitää jotain negatiivista sanoa, niillä on typerät hatut, ainakin osalla. On myös harmi, ettei moogleille annettu ääntä. Minusta olisi ollut ihanaa, jos ne olisivat kupokupottaneet ääneen niin kuin Mog FFXIII-2:ssa. Kahdentoista äänimaailma on muuten jo niin loistava, että mooglejen unohtaminen on miltei anteeksiantamatonta.

Mutta niin, tämä on makuasia (kuten oikeastaan kaikki muukin tässä postauksessa). Itse en näe mooglejen ulkonäössä mitään ylitsepääsemättömän häiritsevää. Voin jopa elää niiden hassujen hattujen kanssa. Toisekseen esim. Nono on minusta aivan mahtava hahmo, sille olisi pitänyt antaa huomattavasti suurempi rooli. Tykkään myös muista kuuluisista mooglesisaruksista. Heillä on jokaisella oma persoonansa ja pieni tarinansa, he todella ovat hahmoja muiden joukossa. Kahdentoista mooglet <3


"Päähahmoilla on tyhmät nenät ja älyttömät vaatteet ja Ashen hame on epäuskottava prinsessalle ja entäs sitten Franin kuteet, ihan kamalaa!"

 Jatkamme ulkonäköasioilla. Itsekin kiinnitin huomiota hahmojen neniin, kun pelasin peliä ensimmäistä kertaa. Ajattelin, etten vain kestä niitä. Kippas, kappas, nykyisin en näe niissä mitään omituista. Silmä tottui eivätkä hahmojen nenät enää häiritse. Tietysti näin ei välttämättä käy kaikille eikä tarvitsekaan käydä. Neniä saa vihata juuri niin paljon kuin haluaa.

Mitä tulee Vaanin vaatteisiin... on noita älyttömyyksiä nähty ennenkin *köh*Tidus*köh*. Eihän aiemmat omituiset vaatteet ole tekosyy toistaa historiaa, mutta en sanoisi sitä suureksi rikkomukseksikaan. Lisäksi jos hahmojen pukeutumisesta ei ole valittanut aiempien pelien kohdalle, ei minusta tulisi nytkään käyttää vaatetusta tekosyynä sille, että peli on (muka) huono.

Ja kyllä, olen sitä mieltä, ettei Ashen hame sovi prinsessalle eikä vastarinnan jäsenelle sen enempää. Jos hahmon täytyy pystyä taistelemaan, pitäisi hänen pukeutua sen mukaan. Sama koskee Franin haarniskaa. Miksen sitten valita näistä asioista? Koska fanipalvelu on kivaa. Kahdentoista päähahmokuusikossa ei kovin paljon fiksua pukeutumista näy, mutta sama koskee vanhempiakin osia. Moni pelaaja katselee mielellään vähäpukeisia naisia (ja mikseipä miehiäkin), joten sellasiahan meille sitten tarjoillaan.

Minä pelaan usein Franilla. Jos taas Ashe jostain kumman syystä olisi tiimissäni (ja Fran ei), pelaisin hänellä. Miksikö? Koska takapuolet. Näitä naisia on ilo katsella, siispä grindaamisen epämiellyttävyys laskee entisestään, kun on jotain, missä lepuuttaa silmiään hahmojen laittaessa vihollisia kumoon. Toisinaan kyllä vaihdan Balthieriin, silläkin herralla on ihan kelpo perä. Ja juu, en näe mitään pahaa tämän asian myöntämisessä.


"Maailmankartta on ihan liian avoin, pää hajoaa!"

 Mitähän tähän nyt pitäisi sanoa... Pelatkaa sitten kolmeatoista tai kymppiä ihan suosiolla?

Minua häiritsee kympissä putkijuoksu, samoin kolmessatoista. Tykkäsin kovasti vanhempien Finaleiden avoimesta maailmankartasta, jolle pääsi vaeltamaan ja etsimään uusia paikkoja. Tietysti jonnekin vaeltaminen saattoi koitua kuolemaksi, mutta tutkiminen oli joka tapauksessa kivaa. Oleellista oli valinnanvapaus.

Kahdentoista maailmankartta on erilainen kuin vanhoissa Finaleissa, se ei levittäydy silmille yhtä laajasti kerralla. Maailman näkee realistisemmin kuin vanhemmissa, vähän kuin sitä katselisi hahmojen silmin, vaikka kyseessä on kolmannen persoonan näkökulma. Samaan aikaan maailmassa kuitenkin on vapaus liikkua ja vaeltaa, tutkailla koloja kivien ja kantojen alta tai jotain sinnepäin. Ihan kaikkialle ei tosin heti pääse ja jossain voi myös kuolo korjata, jos sinne uskaltautuu liian aikaisin.

Ehkä joillekin Ivalice sitten aiheuttaa agorafobiaa tai vain yleistä ahdistusta, kun itse pitäisi päättää, minne menee. Toisaalta ymmärrän tämän. Kolmeatoista pelatessa ahdistuin hetkellisesti päästyäni Archylte steppelle. Kääk, laaja alue, jolla voin päättää muutakin kuin, menenkö eteen- vai taaksepäin! Ahdistus meni kuitenkin äkkiä ohi, kun vain lähdin tutkimaan paikkoja. Sen tilalle tuli sitten myöhemmin ärtymys, kun peli jatkuikin putkena.

Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, myös kaksitoista on samalla tavalla putkipeli kuin kymppi ja kolmetoistakin. Se ei vain näytä putkelta ja siinä on laajempi "rööri", jossa juostaan, ja mahdollisuus mennä tutkimaan paikkoja, joita ei tarinassa esitellä. Juoni silti etenee tiukasti putkessa ja käy läpi juuri tietyn reitin.


Sellaista. En väitä, että mielipiteeni olisivat oikeita kenellekään muulle kuin minulle. En myöskään sano, että kaikkien pitäisi tykätä kahdestatoista. Haluan vain välillä pitää ääntä kovin dissatun pelin puolesta. Kaksitoista ei ole täydellinen, mutta pirun hyvä se on. Uskon myös, että International Zodiac Job System tuo paljon uutta pelikokemukseen, sillä siinä hahmoista ei pysty vääntämään kaikista identtisiä tappokoneita vaan jokaiselle pitää valita ammatti. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen pelin korkkaamaan ja lupaan myös jakaa kokemukseni täällä blogissa.

Luvassa on siis pelikokemuspostausta. Onko kellään mielessä jotain muuta, mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Otan aina ehdotuksia vastaan oikein mielelläni, kaikkea kun ei aina tule itse ajatelleeksi.

2 kommenttia

  1. Mitä kettua, onko kahdentoista hahmojen nenissä jotain outoa? En ole huomannut mitään. Vaatteet kyllä ovat vähän niin ja näin useimmilla, mutta vastaavasti esim. Baschin vaatetus on mielestäni suhteellisen fiksu olosuhteet huomioiden. Vaanissa ei ole muuta ongelmaa kuin paidattomuus. Penelo keikkuu siinä rajoilla, ja niistä kolmesta muusta ei sitten puhutakaan. Ja joo, onhan minullakin aina Ashe party leaderina :D

    Mitä taas tulee juoneen... No, kahdentoista juoni tarjoaa paljon kiinnostavamman lähtökohdan erinäisille pohdinnoille ja ylimääräisten tarinoiden kertomiselle verrattuna vaikka kasiin. Politiikka on jännä tapa tarkastella sitä, millaisia hahmot ovat, millaisia asioita he pitävät tärkeinä, ja mitä he ovat valmiita tekemään saadakseen haluamansa. Itse ainakin olen kovasti tykännyt pyöritellä noita politiikkakuvioita ficeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kaikki eivät niitä neniä tosiaan huomaa x) Itse kiinnitin alkuun huomiota, nyt en enää, mutta joiltain kuulee edelleen napinaa :D

      Poista