tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kummallinen kissa kertaa kaksi

Spoilereita siis jälleen luvassa. Kuten aiemmin kerroin, päädyin pelaamaan Airella ja Jusqualla. He eivät tule erityisen hyvin toimeen keskenään... Jusquaa nimittäin ärsyttää suunnattomasti Airen itsekkyys ja Airea Jusquan itsepäisyys. Toisaalta aistin tässä pientä lämpenemistä molemmin puolin, eivät vain voi mokomat myöntää sitä. Tosin on otettava huomioon, että hahmot ovat varsin nuoria, joten pelissä ei välttämättä nähdä parituksia. Jos niitä kuitenkin nähdään, tässä on yksi potentiaalinen.

Enivei, prinsessa ja lurjus tosiaan ottivat yhteen piraattien kanssa, mutta sen jälkeen edessä oli tutkimusmatka vesipyörteeseen. Jusqua ei ollut innoissaan, mutta lähti mukaan kuitenkin. Pyörteen alta (vai pyörteestä?) löytyi luolasto, jonka päässä odotti perinteinen bossitaistelu. Sen jälkeen herra päättikin jättää prinsessan omilleen, vaikka aarrearkku kökötti nokan edessä ottajaansa vailla.

Aire ei toki aarretta jättänyt rauhaan vaan meni sorkkimaan arkkua, minkä seurauksena muuttui kissaksi. PAM! Kummallisen kissan arvoitus oli ratkaistu!

Siis oikeasti. Aire muuttui kissaksi ja seikkaili tiensä Brandtin luokse. Tämä melkein toimi, mutta hieman hämää se, että Airella ja Jusqualla oli osuutensa alussa käytettävissä ne tavarat, jotka olin Brandtilla ja Yunitalla siirtänyt arkkuun. Koska seikkailut periaatteessa tapahtuivat samaan aikaan, eivät tavarat olisi voineet olla teleporttiarkussa. Noh, pikkuvikoja tämmöiset eikä tuo nyt ainakaan haitannut. Hyvähän se on olla tarvittavia kamoja käytössä.

Kun Aire oli seikkaillut Brandtin luokse, kaksikko lähti yhdessä kohti keijukaupunkia, josta saattaisi löytyä pelastus kummankin kotikylälle, Hordelle. Valitettavasti keijukaupungin (jättimäinen puu... Cleyra, anyone?) porteilla Brandtille tapahtui jotain mystistä ja hän jähmettyi vihreäksi patsaaksi. Jäämme odottamaan, mitä tästä seuraa.

Tuossa kohtaa peli vaihtui Jusquan näkökulmaan. Lieroa alkoi kaduttaa, että hän oli jättänyt Airen luolastoon. Samalla hetkellä hänen luokseen kuitenkin ilmestyi kissa, jonka hän päätteli olevan kirottu prinsessa. Ei aavistustakaan, mistä tällainen päätelmä syntyi. Peli ei tarjoile aina riittävästi dialogia, saati hahmojen ajatuksia. Pelaaja joutuu arvailemaan aika paljon itse. Se on sääli, sillä mieluusti seuraisin juonta myös hahmojen ajatusmaailman kautta.

Joka tapauksessa nyt minulla pelattavana kaksi tiimiä. Toisessa on jähmettynyt Brandt ja kissa-Aire, toisessa Jusqua ja salaperäinen joukkoon lyöttäytynyt musta kissa, jonka henkilöllisyydestä ei ole tietoa. Koska kissa kuitenkin tunki mukaan, on silläkin epäilemättä oma osansa tässä oudossa tarinassa. Haluankin ehdottomasti tietää myös seuraavan käänteen.

Olen edelleen sitä mieltä, että peli on vähän turhan yksinkertainen monessakin mielessä, mutta ihan kiva se silti on. Tarinakin tuntuu jäävän vähän pinnalliseksi, koska dialogia on tosiaan vähän ja hahmojen ajatuksia ei juurikaan kerrota. Tähän puoleen olisin toivonut enemmän panostusta. Jopa ficcarin mielikuvitus tarvitsee hitusen enemmän ruokaa.

Se on sanottava, että tallennusmahdollisuuksia vähäisyys sylettää (eikä vähiten vain yhden tallennuspaikan vuoksi). Kun puhutaan käsikonsolipeleistä, pitäisi niissä voida tallentaa kohta tahansa. Niitä kuitenkin yleensä pelataan lyhyinä pätkinä esim. automatkoilla. Jostain syystä Square Enix ei ole tätä oivaltanut.

4 Heroes on kuitenkin mukavaa ja virkistävää vaihtelua uusille Finaleille. Siinä on samaa tunnelmaa kuin vanhemmissa ja visuaalisesti maailma on silmäkarkkia. Musiikeihin olen myös rakastunut. Peli ei ole vielä säväyttänyt syvältä sisimmästä, mutta se on hyvää viihdettä seuraavaa suurempaa Final Fantasya odotellessa.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Kuukummitus ja kummallinen kissa

4 Heroesin pelaaminen on jatkunut iltaisin aina, kun on sopiva hetki ollut. Harmillisesti en ole ainakaan löytänyt pelistä pelikelloa, joten en tiedä, paljon aikaa on mennyt. En kyllä ymmärrä, miksi tällainen ominaisuus on pitänyt jättää pois. Toisaalta peli on melko yksinkertainen muutenkin. Finaleissa ylipäätään ei ole ollut järkyttävän monimutkaista valikkoa (okei, kasin valikko hajottaa pääni) tai taistelusysteemiä, mutta 4 Heroes tuntuu olevan yksinkertaisuuden multihuipentuma.

 En pelaa Finaleita taistelemisen takia vaan tarinan, mutta täytyy myöntää, että silti pelin systeemi on hitusen puuduttava ja joskus jopa turhauttava. Voi kyllä valita, mitä tehdään, muttei sitä, kenelle tehdään. Hahmot päättävät itse, ketä parantavat, jos valitsen curen, tai kenen kimppuun käyvät, jos tökkäisen attackia. Minulla ei ole mitään sananvaltaa asiaan. Useimmiten tekoäly kyllä näyttää hoitavan homman kotiin, mutta toisinaan olisin itse valinnut eri tavalla. Elän pienessä toivossa, että ammattivaihtoehtojen lisääntymisen myötä taistelu monipuolistuu, vaikkei tekemisen kohdetta itse voikaan valita.

Nyt taitaa myös olla edessä ensimmäinen Finali, jossa olen alusta asti käyttänyt aikaa grindaamiseen (senkin takia se pelikello olisi kiva). Se on myös ollut fiksu veto, koska selväksi on tullut, ettei bossitaisteluihin kannata mennä valmistautumatta. Usein on myös järkevää ostaa oikeasti ne uusimmat kamppeet kaupasta. Aiemmissa peleissä en ole pahemmin suosinut aseita tai suojia, joihin on liitetty tietty elementti, mutta tässä se tuntuu olevan melkein välttämättömyys... tai sitten vain vedän edelleen liian low level -hahmoilla.

Tekniset puolet sikseen. Pelin juoni tuntuu rakentuvan pienistä osasista, suurempi kokonaisuus ei ole vielä täysin avautunut minulle. Pidän kuitenkin yksityiskohdista. Mainitsin edellisessä kirjoituksessa kuukansaa olevan pojan, joka minua kovasti kiinnosti. Valitettavasti hän ei jäänyt seikkailemaan päähahmojen mukana. Sen sijaan hän paljastui kummitukseksi, joka halusi pelastaa tyttöystävänsä hiekkahirviöltä (sanoinhan, että hänellä on salainen agenda!). Kun pari sai toisensa, he siirtyivät yhdessä tuonpuoleiseen... ja valitettavasti veivät 1/3 mukana kuljettamistani tavaroista mennessään.

 Pelin päähahmo, Brandt, ei ole varsinaisesti vienyt sydäntäni mennessään, mutta se ei kai yllätä ketään. Hän on ihan kiva, mutta viimeisin tempaus oli minusta kummallinen. Keskellä yötä hän sai perinteisen angstikohtauksen ja pohdiskeli, kuinka on hyödytön jne. Yhtäkkiä hänen luokseen tulee kissa, joka luovuttaa hänellä maailmankartan (oikeasti WTH?!) ja päättää liittyä tiimiin. Tämän seurauksena Brandt päättää jättää seurassaan liikkuneen Yunitan (prinsessan suojelija) ja lähteä yksin etsimään ratkaisua kotikylänsä ongelmiin. Tai no, ei yksin, koska kissa ilmeisesti lähtee mukaan. En tajua, en tajua, en vain tajua! Yunita olisi varmasti lähtenyt mukaan, jos häneltä olisi kysytty. En pidä tästä "minä teen kaiken itse" -sooloilusta, joka tuntuu olevan joiden FF-hahmojen yleinen asenne. Toivottavasti Brandt paranee tuosta taudista.

 Seuraavaksi pääsikin sitten pelaamaan Minun-egoni-ei-mahdu-tähän-huoneeseen-prinsessalla (tunnetaan myös nimellä Aire) ja Jusqualla, joka siis ei ole kiinnostunut mistään eikä halua osallistua mihinkään, mutta silti roikkuu pissisprinsessan mukana. Koska päähahmojen kotikylä on tällä hetkellä Louhin kirouksen alla, Aire ja Jusqua lähtivät pakolaisina toiseen kaupunkiin, jonka nimeä en juuri nyt muista. Aire jaksaa loputtomasti valittaa kamalaa huonetta, jonka joutuu Jusquen kanssa jakamaan ja käyttäytyy muutenkin kuin pahainen kakara. Toisaalta silti hän halusi lähteä pelastamaan siepattuja kyläläisiä pahoilta piraateilta. Ehkä hänen osaltaan on siis vielä toivoa.

Piraatit kuulostavat aina hyvältä, mutta tällä kertaa eivät olleet erityisen kiinnostavia. En edes nähnyt laivaa, mutta luolastoa sain kyllä kahlata läpi. Kaiken huipuksi piraattikapteeni ei taistellut itse minua vastaan vaan heitti eteeni peikon... kunnon trollausta siis. Kauhean säätämisen ja usean hävityn taistelun jälkeen päätin vilkaista läpipeluuohjetta, joka luonnollisesti oli avain onneen. Btw, jos joskus pelaatte tätä, kannattaa oikeasti tallentaa ennen bossitaisteluja. Häviämisestä ei seuraa game over, vaan päädyt takaisin kaupunkiin, josta lähdit ja menetät X määrän taisteluista saamiasi gemejä. Ne ovat tärkeitä, sillä niiden avulla parannellaan ammatteja. Menetykset voi estää lataamalla bossia edeltävän tallennuksen ja ottamalla uusiksi.

Enivei, taistelun jälkeen sai vangit vapautettua ja seureeseen liittyi mystinen keijukainen, jonka ainoastaan Aire voi nähdä ja kuulla. Veikkaan, että keijullakin on oma salainen agendansa (ja kenties jopa sillä kissalla!), joten odottelen seuraavaa käännettä mielenkiinnolla. Pelissä on selkeät puutteensa, mutta kyllä se onnistuu otteessaan silti pitämään.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Valon sankarit

Mökkiviikonloppua viettäessä ajauduin pelailemaan NDS:llä pitkästä aikaa. Pelinä oli Final Fantasy: The 4 Heroes of Light, jonka ostin joskus ikuisuus sitten, mutten koskaan pelannut alkua pidemmälle. Nyt siis on luvassa jonkin verran spoilereilla höystettyä tekstiä, mutta sen varmaan pitäisi olla ylipäätään selvää tätä blogia lukiessa.



Peli on tosiaan pölyttynyt minulla hyllyssä hyvän aikaa lähes koskemattomana. Pikkuisen alusta kokeilin ostopäivänä, mutta sitten en jatkanutkaan. Tähän ei ollut syynä pelin huonous vaan se, että minulla oli jokin toinen peli kesken ja halusin sillä hetkellä keskittyä siihen. Huonolta 4 Herous ei koskaan nimittäin vaikuttanut. Se on tehty samantyyppisillä grafiikoilla kuin kolmosen ja nelosen DS-julkaisut, musiikit ovat ihan kivoja ja pelattavuus on erittäin hyvää jopa minun mielestäni, vaikken ole kovin sinut kosketusnäytön kanssa edelleenkään. Juonta en ole vielä päässyt kovin pitkälle, mutta se vaikuttaisi olevan vanhojen Finaleiden hengessä kirjoitettu. Uusiempien fanit eivät siis siitä välttämättä innostu.

Pelattavia hahmoja on tähän mennessä esitelty viisi kappaletta, mutta nimiä en ole vielä kaikilta oppinut. Päähahmona on joka tapauksessa 14-vuotias poika, jonka kuningas määrää pelastamaan prinsessan pahalta pohjoisen noidalta. Noidan nimi on muuten Louhi, mikä aiheutti hilpeyttä ensimmäisellä pelikerralla. Päähahmokaarti vaikuttaa ihan persoonalliselta, joskin heidän persoonissaan korostetaan yhtä ominaisuutta ylitse muiden. Päähahmo on perussankarityyppi, tosin hän on toisinaan myös ihan näppärä suustaan. Prinsessa on itsekeskeinen kakara, josta on hyvin vaikea pitää... toivotaan, että hän kehittyy pelin mukana. Joukossa on myös prinsessaa suojeleva naispuolinen ritari, joka näyttäisi uhraavan kaikkensa suojattinsa puolesta. Kaksi miestä on myös liittynyt tiimiini, toinen tosin asennoituu kaikkeen siten, ettei tee yhtään enempää kuin on pakko ja toinen taas ilmoittautui pyyteettömästi auttamaan (ehkä hänellä on koira haudattuna). Jälkimmäinen on sukupuuttoon kuollutta kuukansaa, joten erityisesti hän kiinnostaa minua tällä hetkellä.

Kaiken kaikkiaan peli on tehnyt kivan vaikutuksen ja mielenkiinnolla odotan, että juoni nytkähtää kunnolla liikkeelle. Viitteitä jostain suuremmasta on jo, mutta vielä tarina ei ole täysin avautunut. Tosin olenkin aika alussa.

Valitettavasti hyvässäkin pelissä on puutteensa. Jokainen hahmo voi kantaa vain 15 esinettä mukanaan ja näihin luetaan varusteet. Täydet varusteet vievät jo neljä paikkaa repussa, joten vara-aseita ei kanniskella. Potioneista yms. on koko ajan pulaa, joten heti, kun pystyn, teen yhdestä hahmosta valkoisen maagin (mukana on siis ammattisysteemi). Tavaroita varten on käytössä arkku, jossa niitä voi myös säilyttää, mutta sieltä käsin niitä ei voi käyttää, ennen kuin ne on käynyt jossain kylässä siirtämässä takaisin hahmoille. Toki on realistisempaa, etteivät hahmot voi raahata 99 kappaletta jokaista mahdollista esinettä, mutta silti tämä harmittaa.

Toinen ikävä seikka on, että pelissä on vain tasan yksi tallennuspaikka. Jos siis haluan aloittaa pelin alusta, pyyhkiytyy aiempi pelini kokonaan pois. En tykkää! Tämä nostaa uudelleenpeluukynnyksen varsin korkealle ja varmistaa myös sen, ettei peliä tule lainattua kenellekään. En ymmärrä, mitä tässä on oikein ajateltu. Kaikissa muissa DS-peleissäni on kolme tallennuspaikkaa. Toisekseen olen aina pelannut Finaleita vähintään kahden tallennuksen systeemillä isojen mokien varalta. Nyt on vain parempi olla kämmäämättä liian pahasti, ettei joudu aloittamaan koko juttua alusta.

Näitä paria juttua lukuun ottamatta minulla ei ole kitistävää, ainakaan vielä. Innolla jatkan peliä eteenpäin ja katson, mitä se tuo tullessaan.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Paritushaaste: Päivä 4

Päivä 4: Suosikki-crack-parituksesi Final Fantasyissa

Ajattelin ensin, etten keksi tähän mitään. En niin kamalasti harrasta crack-parituksia missään muodossa... paitsi joskus ehkä tulee mesessä niistä jotain höpistyä. Sanoisin silti, että kovin vähälle ovat jutut jääneet.

Onneksi (tai huonoksi onneksi) Square Enix päätti hieroa naamaani tällaista paritusta. Okei, mitään ei sanottu suoraan, mutta ficcarin mielikuvitus on ficcarin mielikuvitus, joten tämä olisi jopa voinut olla ennustettavissa. Melkeinpä uskallan väittää, etten heittänyt rahojani hukkaan asioidessani PSN:ssa. Sain irti sellaista hupia, ettei sitä edes voi rahassa mitata.


Chocolina x Sazh (FFXIII & FFXIII-2)


 Kyllä! Chocolina ja Sazh ovat sellainen paritus, etten olisi voinut keksiä sitä ominpäin edes hurjimmissa unissani. Onneksi Square Enix osasi vihjata minulle tästä käsittämättömyydestä. Aiemmin Sazhin parittaminen ei ole minua kiinnostanut millään tapaa, mutta nämä kaksihan selvästi kuuluvat toisilleen. Chocolina on sen tiennyt aina, Sazhia ehkä pitää hitusen lämmitellä eikä häntä kannata päästää ajattelemaan asiaa liian syvällisesti. Miksikö? Noh, kannattaa hankkia FFXIII-2:ssa Chocochick Down - A Letter from Dajh -fragment tai pelata Heads or Tails -dlc, sittenpähän tiedätte.

Joku muukin on näköjään tullut ajatelleeksi asiaa. Löysin nimittäin FanFiction.Netistä tällä parituksella yhden ficin, joka näyttäisi pikaisen vilkauksen perusteella olevan ihan kohtuullista luettavaakin. Koska idea on tarpeeksi sekopäinen, päätin, että se ansaitsee toisenkin tarinan, joten kirjoitin sellaisen itse.

Jos uteliaisuus iskee: Ikuisesti sinun (K-15, spoilaa pelejä ja Heads or Tails -dlc:tä)

Okei, mikäpä on teidän mielestänne paras crack-paritus?

//edit 19.7., klo: 14:30
10 000 sivunlatausta meni näköjään rikki ^^

_______

30 päivän paritushaaste

Päivä 1: Ensimmäinen FF-parituksesi ikinä
Päivä 2: FF-paritus, johon vasta tutustuit
Päivä 3: FF-OTP:si
Päivä 4: Suosikki-crack-parituksesi Final Fantasyissa
Päivä 5: FF-crossover-paritus, jonka uskoisit toimivan
Päivä 6: FF-peli, josta sinulla on monia parituksia
Päivä 7: FF-paritus, johon petyit
Päivä 8: FF-paritus, josta vain sinä näytät pitävän
Päivä 9: FF-paritus, josta et pidä
Päivä 10: FF-paritus, josta tuli kaanonia, vaikket odottanut sitä
Päivä 11: FF-hahmo, jota voit parittaa useille muille hahmoille
Päivä 12: FF-hahmo, jota et halua parittaa kuin yhdelle tietylle hahmolle
Päivä 13: FF-hahmot, joita paritat, koska paritus aiheuttaa intesiivisiä tunteita fandomin harrastajien parissa (lue: vihaa tai suurta rakkautta)
Päivä 14: FF-pari, josta pidit, vaikka tiesit tarinan päättyvän huonosti
Päivä 15: FF-paritus, jonka kaanon todellakin sotkee
Päivä 16: FF-pahisparitus, josta pidät eniten
Päivä 17: FF-paritus, josta puhut ihmisten kanssa IRL
Päivä 18: Ärsyttävin FF-hahmo, joka yritti tulla parituksen väliin
Päivä 19: Paras sankari x pahis -FF-paritus
Päivä 20: Naurattavin FF-paritus
Päivä 21: Paras FF-paritus, jonka osapuolet ovat toistensa vastakohtia
Päivä 22: Surullisin saavuttamaton FF-rakkaus
Päivä 23: FF-pari, jota aloit parittaa vasta todella pitkän ajan jälkeen
Päivä 24: FF-pari, josta pidät, mutta joka jää toistuvasti toisen parin varjoon fandomissa
Päivä 25: Suosituin FF-paritus fandomissa (tuetko sitä itse?)
Päivä 26: Paras paritus vanhemmissa (ennen FFX:tä) Final Fantasyissa
Päivä 27: FF-hahmot, joita paritit joskus kauan sitten
Päivä 28: FF-pari, jota paritit paljon vähemmän aikaa kuin kuvittelit
Päivä 29: Paras "kuin kaksi marjaa" -FF-paritus
Päivä 30: FF-paritus, jota uskot kannattavasi vuosienkin päästä

Loputon loppu

[Blogaus spoilaa Final Fantasy XIII-2:n dlc-sisältöä, teitä on varoitettu.]

Pelasin eilen Sazhin dlc:n loppuun ja siitä irtosi ajatus jos toinenkin, mutta en ala purkaa niitä tässä postauksessa kovin syvällisesti. Pidin kuitenkin lopusta, jossa kasinon omistaja kertoi Sazhille vaihtoehtojen poistuneen maailmasta, koska maailma tuhoutuu. Tämän hän osoitti heittämällä satoja kolikoita, jotka kaikki putosivat samoin päin.

Sazh ei suostunut uskomaan vaan heitti itse kolikkoa. Hän ei saanut sen enempää kruunaa kuin klaavaakaan vaan chocobon. Aina on siis olemassa kolmas vaihtoehto? Vai mitä tämä tarkoittaa... hmmm.

Seuraavaksi siirryinkin sitten Lightningin dlc-osuuteen. Tarkoitus oli vain kokeilla sitä, mutta sain uhmakohtauksen ja pelasin sen lopulta kokonaan.


Kuten eilen sanoin, minä toivoin taisteluja, koska ne ovat kivoja FFXIII-2:ssa. Otetaan hieman sanoja takaisin. Ne siis ovat kivoja, jos eivät sisällä Caiusta. Valitettavasti ei olemassa taistelua Valhallassa, jos siinä ei ole mukana kyseinen herra. Sinälläänhän pelin pääpahiksen kanssa taistelemisessa ei ole mitään, sen pitäisi kuulua asiaan, mutta Caius on ärsyttävin ja epäreiluin pahis koko FF-historiassa. Hän voisi olla hyvä hahmo, jos ei olisi niin chocobon ahterista.

Tämä dlc koostui oikeastaan pelkästään välivideoista ja Caiusin kanssa taistelemisesta. Kaiken kaikkiaan taisin käyttää pelaamiseen nelisen tuntia (mahdollisesti hitusen vähemmän, koska kävin välissä pikaisesti keskustelemassa kaverin kanssa yhdestä asiasta). Tuona aikana taistelin Caiusta vastaan 15-20 kertaa. Peli pakotti grindaamaan samaa taistelua uudestaan ja uudestaan, kunnes sen voitti.

Ja mitä tapahtui, kun sen vihdoin voitti?

No, jos on liian hidas, ei tapahdu yhtään mitään... paitsi, että päätyy pelaamaan taas samaa taistelua. Liian hidas on arviolta yli 2 minuuttia taistelua. Jos taas on tarpeaksi nopea, Caius muuttuu Chaos Bahamutiksi, joka on turkasen vaikea piestä, ennen kuin Lightning on levelillä 10. Jos ja kun Bahamutille häviää, joutuu taistelemaan Caiusia vastaan uudestaan.

[avautuminen]SQUARE ENIX WHAT THE FUCK!?!?!?! Mitä on tämä kura, jota suollatte urakalla ulos?! Onko teillä jokin sadistinen tarve kiusata pelaajia?!?!?! [/end of avautuminen]

Olen aika varma, että minussa asuu pieni masokisti, koska sitkeästi vain paiskoin Caiusta turpaan. Monesti sanoin, että tämä on viimeinen yritys, mutta sen jälkeen tuli aina uusi viimeinen yritys, kunnes Bahamutkin vihdoin kuoli. Sain lopun ja salaisen lopun, joten ei se älytön pelleily nyt ihan hukkaan mennyt. Pakko myös myöntää, että sain jotain suunnatonta tyydytystä siinä kohtaa, kun Caius alkoi ottaa urakalla turpaansa. Oikein sille paskiaiselle.

Lopusta on sanottava sen verran, että se rauhoitti aiemmin vaurioitunutta mieltäni ja palautti jonkinlaista tasapainoa. Se jätti sopivasti auki, jotta ficcarin psyyke voi hiljalleen alkaa toipua ja kenties jopa palautua entiselleen. Pienen varauksen kuitenkin jätän, sillä valitettavasti loppu jäi niin paljon auki, että tarjoaa mahdollisuuden joko uudelle dlc:lle tai peräti Final Fantasy XIII-3:lle. Henkilökohtaisesti toivon, ettei ainakaan jälkimmäistä tule.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Paritushaaste: Päivä 3

Päivä 3: FF-OTP:si

Minulla on kummallinen tunne, että olen vastannut tähän kysymykseen jo kertaalleen :D Tai jopa moneen kertaan. Muistaakseni olen listannut kolme paria eli Vincent x Yuffie (FFVII), Balthier x Fran (FFXII) ja Fang x Vanille (FFXIII). Kun ottaa huomioon, miten paljon erilaisia parituksia Finaleista on mahdollista rakennella, kolmeen päätyminen on minusta aika hyvin. (Btw, haluaako joku laskea minulle, kuinka monta erilaista paria saa pelkästään pääsarjan päähahmoista ilman crossovereita?)

Pitäisiköhän vihdoin yrittää päättää, mikä olisi se ainoa OTP tai mikä menisi muiden yläpuolelle? Se on hankalaa jo ihan siksi, että pidän kaikista noista kolmesta todella paljon. Se, mistä milloinkin pidän eniten, vaihtelee fiiliksen, päivän ja pelausvaiheessa olevan pelin mukaan.

Yritän kuitenkin purkaa vyyhteä rakentavasti. Ensimmäinen noista parituksista oli Vincent x Yuffie. Se sulatti teinitytön sydämen joskus vuosia sitten, unohtui pitkäksi aikaa ja teki paluun rytinällä viime vuonna. Toisaalta myös Balthier x Fran iski välittömästi, kun kaksikkoon törmäsin FFXII:ssa. Mitä taas tulee Fangiin ja Vanilleen, olin puolittain jo päättänyt parittaa heitä, ennen kuin tiesin heistä mitään. Näin kuvat ja totesin, että nuo kaksi kuuluvat yhteen, jos eivät paljastu sisaruksiksi. Kaikki nuo parit ovat siis tunkeneet ajatuksiini väkisin, ryminällä ja nopeasti. Hienoa, niistä siis löytyi jotain yhteistä, mutta se ei auttanut yhtään varsinaisen tehtävän suhteen.

Tällä hetkellä Vincent x Yuffie on minulla aika tuoreena mielessä, koska kirjoitan vielä Projekti S. R.:ta. Yhtälailla minulla on Franista ja Balthierista kertova ficci kesken ja ajatuksissa on myös ollut jatko-osa Dum spiro, sperolle, joka kertoo Vanillesta ja Fangista. Ficcien kautta tätä on siis aika turha pohtia.

Tässä kohtaa tulee mieleen eräs aiempi merkintäni, jossa pohdin, ketä FF-hahmoa voisin deittailla koska tahansa. Vastaus oli tuolloin Fang. Jos siis itse voisin viedä Fangin Vanillelta, rikkoisin oman OTP:ni. Koska samaisessa merkinnässä päädyin siihen tulokseen, että Franin ja Balthierin suhdetta en voisi rikkoa, vastaus tähän kysymykseen lienee selvä. Vaikken ole hetkeen aktiivisesti parista kirjoittanut, se tuntuu olevan minulle pyhempi kuin muut. Ja tämä tuskin yllätti ketään.


Ehkä te voitte yllättää minut parituksillanne?

______

30 päivän paritushaaste

Päivä 1: Ensimmäinen FF-parituksesi ikinä
Päivä 2: FF-paritus, johon vasta tutustuit
Päivä 3: FF-OTP:si
Päivä 4: Suosikki-crack-parituksesi Final Fantasyissa
Päivä 5: FF-crossover-paritus, jonka uskoisit toimivan
Päivä 6: FF-peli, josta sinulla on monia parituksia
Päivä 7: FF-paritus, johon petyit
Päivä 8: FF-paritus, josta vain sinä näytät pitävän
Päivä 9: FF-paritus, josta et pidä
Päivä 10: FF-paritus, josta tuli kaanonia, vaikket odottanut sitä
Päivä 11: FF-hahmo, jota voit parittaa useille muille hahmoille
Päivä 12: FF-hahmo, jota et halua parittaa kuin yhdelle tietylle hahmolle
Päivä 13: FF-hahmot, joita paritat, koska paritus aiheuttaa intesiivisiä tunteita fandomin harrastajien parissa (lue: vihaa tai suurta rakkautta)
Päivä 14: FF-pari, josta pidit, vaikka tiesit tarinan päättyvän huonosti
Päivä 15: FF-paritus, jonka kaanon todellakin sotkee
Päivä 16: FF-pahisparitus, josta pidät eniten
Päivä 17: FF-paritus, josta puhut ihmisten kanssa IRL
Päivä 18: Ärsyttävin FF-hahmo, joka yritti tulla parituksen väliin
Päivä 19: Paras sankari x pahis -FF-paritus
Päivä 20: Naurattavin FF-paritus
Päivä 21: Paras FF-paritus, jonka osapuolet ovat toistensa vastakohtia
Päivä 22: Surullisin saavuttamaton FF-rakkaus
Päivä 23: FF-pari, jota aloit parittaa vasta todella pitkän ajan jälkeen
Päivä 24: FF-pari, josta pidät, mutta joka jää toistuvasti toisen parin varjoon fandomissa
Päivä 25: Suosituin FF-paritus fandomissa (tuetko sitä itse?)
Päivä 26: Paras paritus vanhemmissa (ennen FFX:tä) Final Fantasyissa
Päivä 27: FF-hahmot, joita paritit joskus kauan sitten
Päivä 28: FF-pari, jota paritit paljon vähemmän aikaa kuin kuvittelit
Päivä 29: Paras "kuin kaksi marjaa" -FF-paritus
Päivä 30: FF-paritus, jota uskot kannattavasi vuosienkin päästä

Päättömiä häntiä... eiku!

[Blogaus spoilaa Final Fantasy XIII-2:n dlc-sisältöä, teitä on varoitettu.]

Kävin vähän PSN:ssa (tai mikä ikinä sen nimi nykyisin onkaan) ostoksilla. FFXIII-2 ei tehnyt minuun erityisempää vaikutusta, mutta koin jonkinlaisen hetkellisen hairahduksen. Onneksi se nyt ei kamalan kalliiksi kuitenkaan tullut.

Kruuna vai klaava?

Ostin molemmat saatavilla olevat dlc-pelinjatkeet. Uusia vihollisia Colosseumiin en viitsinyt ostella, koska en ole vielä voittanut Lightningia ja Amodariakaan. Sen siitä saa, kun läpäisee pelin low-level-hahmoilla, jossainhan sen täytyy kostautua. Noh, joka tapauksessa sain sellaisen käsityksen, että Sazhin osuus sijoittuu ajallisesti ensin, joten se myös lähti ensimmäisenä pelaukseen.

Jos jostain tykkään FFXIII-2:ssa, niin taistelutyylistä ja joistain taistelumusiikeista. Niinpä juuri niitä odottelin, kun kerran lisää pelattavaa sai. Lisäksi tietysti tarina oli yksi kiinnostava elementti. Mitä minulle sitten tarjottiin?

Hah, päädyin kasinolle uhkapelaamaan! Sazh on hukannut poikansa ja ainoa keino saada tämä takaisin on pelata pokeria ja jotain toista korttipeliä sekä etsiä Chocolinan hukkaamia chocobonpoikasia... eeeeh. Pelaamalla pitää kerätä 30 mitalia, joten ihan pienestä urakasta ei ole kyse (onneksi netistä löytyi vinkki nopeaan voittoon, ja aion myös hyödyntää sitä tänään, kun jatkan).

Tällä hetkellä minulle on kertynyt kuusi mitalia ja neljä chocobonpoikasta (sisältäen Sazhin oman). Siitä huolimatta minua ei päästetä kisaamaan chocobokisoihin. Sanoisin, että suorastaan törkeää käytöstä! Chocoboni saattavat olla alimittaisia, mutta pitäisi niiden edes junnusarjaan kelvata, Bahamut sentään.

Dlc on ollut tähän mennessä aikamoinen pettymys, mutta ajattelin pelata sen kahdestakin syystä läpi. Ensinnäkin haluan nähdä Sazhin ja Dajh'n (miten tuokin taas taivutetaan?) yhteenpaluun. Minua jäisi häiritsemään, jos tarina ei saisi onnellista loppua. Tosin eihän se sitä voi saada, koska Caius, mutta ehkä taas aloita tästä. Toinen syy dlc:n pelaamiseen on... enpäs kerrokaan! Ei vaan, kerron kyllä, mutta säästän tämän jutun tuonne paritushaasteen puolelle. Malttakaa siis hetki, aiheesta kuullaan vielä.

Pari positiivista juttua pitää myös mainita. Yleisesti ottaen en ole pelien suhteen silmänpalvoja, mutta en toisaalta ole silmäkarkille immuunikaan. Tahtoo sanoa, että voin pelata peliä, jossa on vanhentuneet grafiikat, mutta tykkäilen uusistakin. Noh, kasinon omistaja paljastui komistukseksi, tykästyin ensivilkauksella. Miehen aksentti tosin tuo mieleen Al-Cidin kahdestatoista, mikä on hitusen häiritsevää, mutta yritän olla välittämättä.

Toinen hyvä ja hauska asia ovat chocobonpoikaset. Ne ovat suloisia, ihania pikkupalleroita. Lisäksi niiden etsiminen on paljon miellyttävämpää kuin korttien lätkiminen kasinolla. Kolme ensimmäistä on nimetty kuolemansyntien mukaan, joten veikkaan, että poikasia on yhteensä seitsemän. Muistaakseni minulla on tällä hetkellä Ylpeys, Laiskuus ja Viha.

En oikein tiedä, mitä tästä dlc:stä pitäisi ajatella. Kortinpeluu on meh, mutta iskee varmaan niihin, jotka sellaisesta muutenkin tykkäävät. Pari tarinallista elementtiä ja chocobot kuitenkin kiinnostavat vähäsen, joten ehkä ostos ei ollut täysin turha. Katsotaan siis, seuraako tästä vielä samanlaista hajoilua kuin pelin lopuista.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Paritushaaste: Päivä 2

Päivä 2: FF-paritus, johon vasta tutustuit

Tähän on hieman vaikea vastata, koska viime aikoina en ole ehtinyt juuri lukea ficcejä eli sitä kautta ei ole tullut mitään uusia parituksia vastaan. Pelaillutkin olen aika vähän ja kaiken lisäksi vanhoja Finaleita, joten sinällään uutta ei ole juuri ollut tarjolla. Pitkällisen pohdinnan jälkeen keksin kuitenkin kolme paritusta.

Kaksi ensimmäistä on jossain määrin kaanonia ja tuli pelin myötä, viimeistä en ollut itse ajatellut, mutta sekin voisi ehkä yksipuolisena olla kaanonia. Sanottakoon sen verran, etten ole näistä pareista ficcejä lukenut, koska ne eivät minua suunnattomasti kiinnosta. Voisin kuitenkin FanFiction.Netistä kurkata, löytyykö parituksilla tarinoita.

1. Caius x Yeul (Final Fantasy XIII-2)


Nämä kaksi toikkaroivat läpi ajan Final Fantasy XIII-2:ssa. Vaikka Yeul on kovin nuori ja Caius vanha kuin taivas, jonkinlaisen rakkaussuhteen voisin silti kuvitella. Jos ei muuten, niin yksipuolisena. Kenties Yeul rakastaa Caiusia kuin veljeään, mutta Caiusin tuntee saattavat olla hieman toista muotoa. Ehkä joku Yeuleista on jopa elänyt suhteessa miehen kanssa? Kenties alkuaikoina Yeul eli hieman pidempään, esim. parikymppiseksi, jolloin suhde ei olisi ollut niin kyseenalainenkaan.

Minä itse asiassa tykästyin ensialkuun tähän pariin. Pelin loppu kuitenkin pilasi senkin. Caius oli jo liian sekopää maailmantuhoamisvimmansa kanssa, huoh.

Kovin suositulta paritus ei vaikuta edes FanFiction.Netissä, mutta eipä pelistä ole muutenkaan kirjoitettu kovin paljon (reilut 300 tarinaa). Uteliaat voivat kuitenkin käydä lukemassa liudan ficcejä täältä.


2. Alyssa x Hope (Final Fantasy XIII-2)



Yllättäen tämäkin pari on FFXIII-2:sta, koska se on viimeisin uusi Finali, jota olen pelannut. Mitähän tästä nyt sanoisi? Yksipuolisena tämä on täysin ilmiselvä, mutta Hopen lämpiäminen Alyssalle kyllä kestäisi tovin. Uskoisin sen kuitenkin olevan mahdollista... tai siis se olisi ollut mahdollista, jos Caius ei olisi pilannut koko juttua tuhoamalla maailman (huomaatteko, olen jumiutunut tähän ajatukseen).

Hope ei minua erityisesti hahmona innosta, vaikka hän olikin muuttunut ihan kivaksi verrattuna kolmentoista vinkupentuun. En siis kauheasti välittäisi lukea hänestä kirjoitettuja tarinoita. Toisaalta taas pidän Alyssasta todella paljon ja hänestä voisikin lukaista paritusficin. Löysinkin sellaisia huimat kolme FanFiction.Netistä. Tosin voi niitä olla enemmänkin, satuin vain määrittelemään genreksi "romancen", joten...


3. Tseng x Aerith (Final Fantasy VII: Crisis Core)


Tätä paria en ollut itse tullut ajatelleeksi, vaikka on sen joku saattanut joskus mainita. Satuin kuitenkin avomiehelle höpisemään ficeistäni ja siitä, että Projekti S. R. lähenee loppuaan, enkä tiedä, mistä seuraavaksi kirjoittaisin. Hän yritti saada minua kirjoittamaan esim. kympistä, mutta kun en lämmennyt ajatukselle, hän lopulta tokaisi: "Jos sun on pakko kirjottaa seiskasta ni kirjota edes sen pelin ainoasta OTP:stä". Pakkohan siinä kohtaa oli kysyä, mikä se sattuu olemaan.

Vaikken ole pelannut Crisis Corea loppuun (ja seiskan Tseng-osuuksista en muista mitään), on myönnettävä, että ehkä siitä pelistä voisi jotain viitteitä tämän parituksen suuntaan repiä. Tosin tässäkin kohtaa väitän, että yksipuolisena. Toisaalta en näe mahdottomana, että Aerith hyödyntäisi Tsengin ihastusta, juoksuttaahan neiti Zack-parkaakin. Joka tapauksessa en ihan älyttömästi parille itse lämpene. Joku kuitenkin on lämmennyt, sillä näistä kahdesta löysin ficcejä FanFiction.Netistä jopa kaksi sivua.

Onkos kukaan muu tutustunut uusiin parituksiin hiljattain?
_________
30 päivän paritushaaste

Päivä 1: Ensimmäinen FF-parituksesi ikinä
Päivä 2: FF-paritus, johon vasta tutustuit
Päivä 3: FF-OTP:si
Päivä 4: Suosikki-crack-parituksesi Final Fantasyissa
Päivä 5: FF-crossover-paritus, jonka uskoisit toimivan
Päivä 6: FF-peli, josta sinulla on monia parituksia
Päivä 7: FF-paritus, johon petyit
Päivä 8: FF-paritus, josta vain sinä näytät pitävän
Päivä 9: FF-paritus, josta et pidä
Päivä 10: FF-paritus, josta tuli kaanonia, vaikket odottanut sitä
Päivä 11: FF-hahmo, jota voit parittaa useille muille hahmoille
Päivä 12: FF-hahmo, jota et halua parittaa kuin yhdelle tietylle hahmolle
Päivä 13: FF-hahmot, joita paritat, koska paritus aiheuttaa intesiivisiä tunteita fandomin harrastajien parissa (lue: vihaa tai suurta rakkautta)
Päivä 14: FF-pari, josta pidit, vaikka tiesit tarinan päättyvän huonosti
Päivä 15: FF-paritus, jonka kaanon todellakin sotkee
Päivä 16: FF-pahisparitus, josta pidät eniten
Päivä 17: FF-paritus, josta puhut ihmisten kanssa IRL
Päivä 18: Ärsyttävin FF-hahmo, joka yritti tulla parituksen väliin
Päivä 19: Paras sankari x pahis -FF-paritus
Päivä 20: Naurattavin FF-paritus
Päivä 21: Paras FF-paritus, jonka osapuolet ovat toistensa vastakohtia
Päivä 22: Surullisin saavuttamaton FF-rakkaus
Päivä 23: FF-pari, jota aloit parittaa vasta todella pitkän ajan jälkeen
Päivä 24: FF-pari, josta pidät, mutta joka jää toistuvasti toisen parin varjoon fandomissa
Päivä 25: Suosituin FF-paritus fandomissa (tuetko sitä itse?)
Päivä 26: Paras paritus vanhemmissa (ennen FFX:tä) Final Fantasyissa
Päivä 27: FF-hahmot, joita paritit joskus kauan sitten
Päivä 28: FF-pari, jota paritit paljon vähemmän aikaa kuin kuvittelit
Päivä 29: Paras "kuin kaksi marjaa" -FF-paritus
Päivä 30: FF-paritus, jota uskot kannattavasi vuosienkin päästä

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Paritushaaste: Päivä 1

Ylläripylläri juttelin taas Emmin kanssa haasteista. Tämänkertainen ei ole kuitenkaan täysin suoraan Emmiltä, vaikka hän sen pyynnöstäni sähköpostiini lähettikin. Kyseessä oli yleinen pari(tus)haaste, joka vaikutti sen verran hauskalta, että muokkasin sen sitten FF-fandomiin sopivaksi. Suurelta osin kysymykset kävivät sellaisenaan, mutta joidenkin kohdalla piti hieman miettiä.

Tavallaan voi olla hassua, että vastailen tähän haasteeseen, koska olen parituksista ehtinyt tässä reilussa vuodessa puhua aika turkasen paljon. Ficcarina aihe on kuitenkin lähellä sydäntäni, joten en vain voinut jättää tätä(kään) haastetta omaan arvoonsa.

Toisaalta olen myös kiinnostunut muiden parituksista. Siksipä haastankin myös teidät, lukijani. Olisi erittäin mukavaa saada kommentteihin teidän vastauksianne. En vaadi pitkiä perusteluja tai vastaavaa, sekin riittää, että postaatte pelkän parituksen. Blogiahan pystyy kommentoimaan myös anonyymina, jos ei halua koko maailmalle paljastaa, keitä parittaa ;D

Päivä 1: Ensimmäinen FF-parituksesi ikinä


Cloud x Tifa (Final Fantasy VII)

Seiska oli ensimmäinen pelaamani FF-pelini, joten aika luonnollisesti FF-paritushistoriani alkaa kyseisestä pelistä. Tykästyin Cloudiin kovasti, mitä olen ihmetellyt myöhemmin, sillä nykyisin hahmo ei juurikaan minua nappaa. Joitain perusteluja on kuitenkin olemassa... Seiska oli hyvin erilainen peli kuin mihin olin tottunut, siinä oli paljon persoonallisemmat hahmot ja kunnon juoni (ei sillä, ettei Resident Evileissa ja Tomb Raidereissa olisi, mutta kyllä te eron tajuatte). Cloud oli alun mieshahmoista ainoa, johon teinityttö saattoi ihastua... tai ainakaan en tiedä ketään, joka olisi ihastunut Barretiin.

Tifakin veti minua puoleensa. En muista enää, miksi pidin hänestä välittömästi, mutta joka tapauksessa pidin. Tykkään Tifasta edelleen, vaikkei hän ole suosikkihahmojeni listalla. Crisis Coren Tifa oli rasittava teini, mutta varsinaisen seiskan Tifa taas ihana persoona... ainakin tuolloin. Laskeskelin juuri, että seiskan pelaamisesta alkaa olla 10 vuotta, joten ehkä pitäisi vetää peli uudestaan läpi ja katsoa, mitä ajattelen hahmoista nykyään.

Veikkaan, että osasyy tähän paritukseen tykästymiseen oli uutuuden viehätys. Muista peleistä en edes ollut saanut paritusviboja, seiska sen sijaan hieroi niitä naamaani ;D Cloudin ja Tifan parittamista tarjottiin ensimmäisenä, joten siihen paritukseen kiinnityin sitten (kunnes keksin rinnalle jotain vielä parempaa).

Mainittakoon tässä kohdassa myös, että minulle on aina pelatessa tullut Cloudin kanssa treffeille Tifa. En koskaan vaivautunut selvittämään, millä perusteella treffikumppani tarkalleen ottaen määräytyy, mutta ilmeisesti pelityylini vain puoltaa Tifaa alitajuisella tasolla ;) No, okei, oli pakko selvittää Barretin kriteerit, mutten ole koskaan edes yrittänyt saada korstoa treffeille Cloudin kanssa. En tasan odota, että Gold Saucer -osio on ohi, ennen kuin hankin Yuffien tiimiin, hmph.

No niin, teidän vuoro! Mikä paritus oli juuri sinun ensimmäisesi?

_______

30 päivän paritushaaste

Päivä 1: Ensimmäinen FF-parituksesi ikinä
Päivä 2: FF-paritus, johon vasta tutustuit
Päivä 3: FF-OTP:si
Päivä 4: Suosikki-crack-parituksesi Final Fantasyissa
Päivä 5: FF-crossover-paritus, jonka uskoisit toimivan
Päivä 6: FF-peli, josta sinulla on monia parituksia
Päivä 7: FF-paritus, johon petyit
Päivä 8: FF-paritus, josta vain sinä näytät pitävän
Päivä 9: FF-paritus, josta et pidä
Päivä 10: FF-paritus, josta tuli kaanonia, vaikket odottanut sitä
Päivä 11: FF-hahmo, jota voit parittaa useille muille hahmoille
Päivä 12: FF-hahmo, jota et halua parittaa kuin yhdelle tietylle hahmolle
Päivä 13: FF-hahmot, joita paritat, koska paritus aiheuttaa intesiivisiä tunteita fandomin harrastajien parissa (lue: vihaa tai suurta rakkautta)
Päivä 14: FF-pari, josta pidit, vaikka tiesit tarinan päättyvän huonosti
Päivä 15: FF-paritus, jonka kaanon todellakin sotkee
Päivä 16: FF-pahisparitus, josta pidät eniten
Päivä 17: FF-paritus, josta puhut ihmisten kanssa IRL
Päivä 18: Ärsyttävin FF-hahmo, joka yritti tulla parituksen väliin
Päivä 19: Paras sankari x pahis -FF-paritus
Päivä 20: Naurattavin FF-paritus
Päivä 21: Paras FF-paritus, jonka osapuolet ovat toistensa vastakohtia
Päivä 22: Surullisin saavuttamaton FF-rakkaus
Päivä 23: FF-pari, jota aloit parittaa vasta todella pitkän ajan jälkeen
Päivä 24: FF-pari, josta pidät, mutta joka jää toistuvasti toisen parin varjoon fandomissa
Päivä 25: Suosituin FF-paritus fandomissa (tuetko sitä itse?)
Päivä 26: Paras paritus vanhemmissa (ennen FFX:tä) Final Fantasyissa
Päivä 27: FF-hahmot, joita paritit joskus kauan sitten
Päivä 28: FF-pari, jota paritit paljon vähemmän aikaa kuin kuvittelit
Päivä 29: Paras "kuin kaksi marjaa" -FF-paritus
Päivä 30: FF-paritus, jota uskot kannattavasi vuosienkin päästä

Nakuta tahdissa

Viikonloppu tarjosi mahdollisuuden päästä kokeilemaan Final Fantasy Theatrhythmiä (oikeasti kamala nimi!), tosin vain demon verran. Nakuttelemaan pääsi Sunleth Waterscape- (FFXIII) ja Man with the Machine Gun (FFVIII) -kappaleiden tahdissa.


Tähän väliin todettakoon, että olen rytmitajuton idiootti. Musiikin numeronikin oli 7, kunnes yläasteella sain arvosanan (9) pelkästään teoriakokeen perusteella (opettajan sairausloman takia laulun ja soiton kokeet jäivät välistä). En osaa soittaa muuta kuin suutani ja lauluääneni on surkea, valitettavasti pääsääntöisesti myös rytmitajuni. En tiedä, johtuiko tästä vai mistä, mutta minun oli vaikea sisäistää pelin ohjeita, vaikka luin ne kyllä huolellisesti.

Kaikesta huolimatta päätin kokeilla pelaamista kummallakin kappaleella. Ensimmäisenä nakuttelin Sunleth Waterscapea enkä tajunnut mistään mitään. Tulos jäi jokseenkin heikonpuoleiseksi eikä toinenkaan kappale tarjonnut tähän helpotusta. Hämmentävää kuitenkin oli, että kun vahingossa aloitin Man with the Machine Gunin uudestaan, sainkin siitä täydellisen tuloksen. Rytmistä en tiedä mitään, ehdin ilmeisesti vain kahden ensimmäisen yrityksen aikana sisäistää sen, mitä ohjeista en tajunnut: mitä pitää tehdä minkäkin symbolin kohdalla :D Hämmentävää kyllä, onnistuin myös tekemään asiat oikeaan aikaan, vaikka minulle on aina hankalaa painaa näppäimiä juuri oikealla hetkellä. Tietysti tuossa pelissä ei juuri näppäimiä painellakaan...

Yhtä asiaa tässä pelissä en kuitenkaan ymmärrä. Miksi ihmeessä se julkaistiin 3DS:lle? Koko 3D on aivan turha ominaisuus, ainakin demon perusteella. En nähnyt sitä mitenkään tarpeellisena kyseisessä pelissä. Ainoa syy on, että nyt peliä voidaan myydä turkasen kalliilla uudelle käsikonsolille. Hyvin tuo olisi pyörinyt tavallisessa DS:ssäkin... tai mistä minä sen tiedän. Minulla kun ei ole aavistustakaan, millaisia tehoja peli konsolilta vaatii.

Joka tapauksessa yllätyin pelistä positiivisesti. Olin ajatellut sen olevan aika typerä ja minulle täysin sopimaton, mutta se olikin ihan kiva. Tosin siihen se jääkin, en saanut siitä suurempia kiksejä irti. Toisekseen on sääli, että taas mennään Dissidian hahmokaartilla. Vaihtelua, kiitos! Tähän olisi voinut keksiä jotain uutta ja ottaa hahmoja, joita ei ole näissä spin off -peleissä aiemmin nähty. Tiedän kyllä, että sellaisia hahmoja on salaisina tässäkin, mutta minusta olisi voitu suoraan korvata nämä nykyiset niillä. Kenties kuitenkin olen yksin mielipiteeni kanssa.

Pelikokemus oli siis ihan kiva, muttei niin mukava tai hauska, että sen takia ostaisin kyseisen pelin, saati sitten uuden käsikonsolin. 3DS on tällä hetkellä turhan kallis, että viitsisin rahojani siihen haaskata, ja aluekoodiasiakin ärsyttää. Harkitsen asiaa uudestaan, jos sille julkaistaan jokin oikeasti kiinnostava peli. Minulla on valitettavasti aivan liian vähän vapaa-aikaa (ja rahaa), että voisin tuhlata sitä ihan kivoihin ajantappopeleihin... tai sitten olen vain nirsoke. Sanon kuitenkin, että jos Theatrhythmin (kuinka kauan menee, että oppii kirjoittamaan tuon ilman tarkistelua?) saisi halvalla kännykkäpelinä, voisin sen ostaakin. Se olisi loistavaa viihdettä vaikkapa bussissa istuessa ^^

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Missä ystävät, siellä...

... Final Fantasyt... vai toisinpäin?

Kristallimaailman kesäinen miitti järjestettiin jälleen ja oli kieltämättä pitkästä aikaa kiva päästä näkemään tuttuja. Joitain en ollut nähnyt vuoteen, mutta jutustelu jatkui silti kuin taukoa ei olisi ollutkaan.

Todistusaineistoa siitä, että liikun joskus ulkonakin.
Tuli taas väistämättä mieleen se, että vaikka pelaaminen on joskus kovin yksinäistä puuhaa... kyyhöttämistä yksin konsolin ääressä jne., sillä voi olla sosiaalisia puolia, ainakin näin fanficcarin silmissä. Voisin omalta osaltani sanoa, että olisin jäänyt tässä elämässä paljosta paitsi, jos en olisi tutustunut Final Fantasyihin ja innostunut myös kirjoittamaan ficcejä kyseisten pelien pohjalta.

Pelisarjasta innostuminen johti minut ennen pitkää netin syövereihin etsimään tietoa ja kuvia ynnä muuta vastaavaa. Samalla tutustuin ihmisiin, joita kiinnosti sama aihe. Suurin osa näistä henkilöistä oli poikia, mutta ei se minua koskaan haitannut. Heidän kanssaan oli kiva höpistä peleistä, jakaa vinkkejä ja pohdiskella erilaisia juonenkäänteitä tai vertailla omia suosikkeja. Vaikka tutustuin näihin ihmisiin netissä, tapasin heidät myös ennen pitkää todellisessa elämässä (no, en ihan kaikkia). Osa heistä on jäänyt historiaan, mutta osan kanssa olen vieläkin yhteydessä.

Koska olen kirjoittanut 7-vuotiaasta asti tarinoita (sitä ennen piirsin niitä), fan fiction tuli kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Julkaisin FF-tarinoitani erilaisilla foorumeilla, mutta ne eivät saaneet mitään erityistä huomiota (paitsi esikoiseni, joka jostain syystä oli miesten mieleen). 2007 kyllästyin siihen, ettei kukaan ollut haaveilustani huolimatta perustanut juuri minun ficeilleni sopivaa foorumia, ja päätin hoitaa homman kotiin itse.

Se oli ehkä yksi parhaita päätöksiäni.

Alkuun Kristallimaailma oli todella hiljainen, mutta viidessä vuodessa siitä on kasvanut jo ihan kivankokoinen foorumi. Se ei ole suuri ja vilkas, mutta sellaista en kaipaisikaan. Sinne on tullut hiljalleen lisää jäseniä, tosin valitettavasti myös jokunen entisistä on myös lähtenyt pois. Foorumin ulkoasua on muokattu moneen otteeseen, sääntöjä pohdiskeltu ja ylläpidon kokoonpanoakin vaihdeltu. Kaikenlaista pienempää ja isompaa on vuosien varrella tapahtunut. Monenmoista ficciäkin on ehditty nähdä ja toivottavasti nähdään myös tulevaisuudessa.

Yksi foorumin parhaista puolista kuitenkin on sosiaalisuus. Olen tutustunut sen kautta moneen älyttömän kivaan ihmiseen, joita en olisi välttämättä muuten koskaan tavannut. Ensimmäinen miitti hirvitti minua älyttömän paljon, olinhan menossa tapaamaan uppo-outoja ihmisiä, jotka tunsin vain netistä, mutta homma meni hyvin. Eilisessä miitissä oli täysin eri porukka kuin ensimmäisessä, mutta tällä kertaa en enää jännittänyt. Meillä oli todella hauskaa ja virkistävää. Pelasimme mm. pullonpyöritystä Final Fantasy -totuuksilla ja -tehtävillä. Taisikin olla ensimmäinen kerta, kun kyseinen peli oli minusta oikeasti hauska. Mietimme myös, että joskus voisi tehdä FF-Alias-kortit.

Uskaltaisin väittää, että vaikka olen pelannut lähinnä yksin, on tuo kyseinen harrastus tuonut mukanaan lieveilmiöitä, jotka ovat rikastuttaneet elämääni suunnattomasti. Ei sillä, Finalit jo sinällään ovat antaneet minulle paljon hienojen (peli)kokemusten ja tarinoiden myötä, en siis valittaisi, vaikka muut asiat olisivat jääneet tapahtumatta. Minusta on joka tapauksessa kiva havahtua ja tajuta, miten mahtavia tyyppejä omaan elämään on tullut harrastamisen kautta. Pelaamista ovat erinäiset tahot aina toisinaan yrittäneet tuomita kaikenlaisin verukkein, yleisin lienee, että olen jo liian vanha pelaamaan tai että tyttöjen ei kuulu pelata. En ole kuunnellut noita puheita aiemmin enkä aio kuunnella jatkossakaan, koska ilman pelaamista elämäni voisi olla nyt huomattavasti köyhempää... tai sitten ei. Ehkä olisin keksinyt jonkin toisen harrastuksen, jonka kautta olisin tutustunut toisiin mahtaviin tyyppeihin. Eihän sitä voi tietää.

Vaikkei tämä merkintä liity suoraan Finaleihin tai pelaamiseen, halusin kirjoittaa aiheesta. Tahdoin vain sanoa, että kannattaa pitää kiinni niistä jutuista, joista aidosti nauttii. Lisäksi joskus on hyvä olla rohkea ja tehdä jotain asioiden edistämiseksi, jos muuten ei näytä tapahtuvan. Sitä voi yllättyä, mistä itsensä löytääkään. Minä löysin hyvästä seurasta ;)

Riipustus, joka tuli tuherrettua viikonloppuna.