Kummallinen kissa kertaa kaksi

Spoilereita siis jälleen luvassa. Kuten aiemmin kerroin, päädyin pelaamaan Airella ja Jusqualla. He eivät tule erityisen hyvin toimeen keskenään... Jusquaa nimittäin ärsyttää suunnattomasti Airen itsekkyys ja Airea Jusquan itsepäisyys. Toisaalta aistin tässä pientä lämpenemistä molemmin puolin, eivät vain voi mokomat myöntää sitä. Tosin on otettava huomioon, että hahmot ovat varsin nuoria, joten pelissä ei välttämättä nähdä parituksia. Jos niitä kuitenkin nähdään, tässä on yksi potentiaalinen.

Enivei, prinsessa ja lurjus tosiaan ottivat yhteen piraattien kanssa, mutta sen jälkeen edessä oli tutkimusmatka vesipyörteeseen. Jusqua ei ollut innoissaan, mutta lähti mukaan kuitenkin. Pyörteen alta (vai pyörteestä?) löytyi luolasto, jonka päässä odotti perinteinen bossitaistelu. Sen jälkeen herra päättikin jättää prinsessan omilleen, vaikka aarrearkku kökötti nokan edessä ottajaansa vailla.

Aire ei toki aarretta jättänyt rauhaan vaan meni sorkkimaan arkkua, minkä seurauksena muuttui kissaksi. PAM! Kummallisen kissan arvoitus oli ratkaistu!

Siis oikeasti. Aire muuttui kissaksi ja seikkaili tiensä Brandtin luokse. Tämä melkein toimi, mutta hieman hämää se, että Airella ja Jusqualla oli osuutensa alussa käytettävissä ne tavarat, jotka olin Brandtilla ja Yunitalla siirtänyt arkkuun. Koska seikkailut periaatteessa tapahtuivat samaan aikaan, eivät tavarat olisi voineet olla teleporttiarkussa. Noh, pikkuvikoja tämmöiset eikä tuo nyt ainakaan haitannut. Hyvähän se on olla tarvittavia kamoja käytössä.

Kun Aire oli seikkaillut Brandtin luokse, kaksikko lähti yhdessä kohti keijukaupunkia, josta saattaisi löytyä pelastus kummankin kotikylälle, Hordelle. Valitettavasti keijukaupungin (jättimäinen puu... Cleyra, anyone?) porteilla Brandtille tapahtui jotain mystistä ja hän jähmettyi vihreäksi patsaaksi. Jäämme odottamaan, mitä tästä seuraa.

Tuossa kohtaa peli vaihtui Jusquan näkökulmaan. Lieroa alkoi kaduttaa, että hän oli jättänyt Airen luolastoon. Samalla hetkellä hänen luokseen kuitenkin ilmestyi kissa, jonka hän päätteli olevan kirottu prinsessa. Ei aavistustakaan, mistä tällainen päätelmä syntyi. Peli ei tarjoile aina riittävästi dialogia, saati hahmojen ajatuksia. Pelaaja joutuu arvailemaan aika paljon itse. Se on sääli, sillä mieluusti seuraisin juonta myös hahmojen ajatusmaailman kautta.

Joka tapauksessa nyt minulla pelattavana kaksi tiimiä. Toisessa on jähmettynyt Brandt ja kissa-Aire, toisessa Jusqua ja salaperäinen joukkoon lyöttäytynyt musta kissa, jonka henkilöllisyydestä ei ole tietoa. Koska kissa kuitenkin tunki mukaan, on silläkin epäilemättä oma osansa tässä oudossa tarinassa. Haluankin ehdottomasti tietää myös seuraavan käänteen.

Olen edelleen sitä mieltä, että peli on vähän turhan yksinkertainen monessakin mielessä, mutta ihan kiva se silti on. Tarinakin tuntuu jäävän vähän pinnalliseksi, koska dialogia on tosiaan vähän ja hahmojen ajatuksia ei juurikaan kerrota. Tähän puoleen olisin toivonut enemmän panostusta. Jopa ficcarin mielikuvitus tarvitsee hitusen enemmän ruokaa.

Se on sanottava, että tallennusmahdollisuuksia vähäisyys sylettää (eikä vähiten vain yhden tallennuspaikan vuoksi). Kun puhutaan käsikonsolipeleistä, pitäisi niissä voida tallentaa kohta tahansa. Niitä kuitenkin yleensä pelataan lyhyinä pätkinä esim. automatkoilla. Jostain syystä Square Enix ei ole tätä oivaltanut.

4 Heroes on kuitenkin mukavaa ja virkistävää vaihtelua uusille Finaleille. Siinä on samaa tunnelmaa kuin vanhemmissa ja visuaalisesti maailma on silmäkarkkia. Musiikeihin olen myös rakastunut. Peli ei ole vielä säväyttänyt syvältä sisimmästä, mutta se on hyvää viihdettä seuraavaa suurempaa Final Fantasya odotellessa.