maanantai 16. heinäkuuta 2012

Nakuta tahdissa

Viikonloppu tarjosi mahdollisuuden päästä kokeilemaan Final Fantasy Theatrhythmiä (oikeasti kamala nimi!), tosin vain demon verran. Nakuttelemaan pääsi Sunleth Waterscape- (FFXIII) ja Man with the Machine Gun (FFVIII) -kappaleiden tahdissa.


Tähän väliin todettakoon, että olen rytmitajuton idiootti. Musiikin numeronikin oli 7, kunnes yläasteella sain arvosanan (9) pelkästään teoriakokeen perusteella (opettajan sairausloman takia laulun ja soiton kokeet jäivät välistä). En osaa soittaa muuta kuin suutani ja lauluääneni on surkea, valitettavasti pääsääntöisesti myös rytmitajuni. En tiedä, johtuiko tästä vai mistä, mutta minun oli vaikea sisäistää pelin ohjeita, vaikka luin ne kyllä huolellisesti.

Kaikesta huolimatta päätin kokeilla pelaamista kummallakin kappaleella. Ensimmäisenä nakuttelin Sunleth Waterscapea enkä tajunnut mistään mitään. Tulos jäi jokseenkin heikonpuoleiseksi eikä toinenkaan kappale tarjonnut tähän helpotusta. Hämmentävää kuitenkin oli, että kun vahingossa aloitin Man with the Machine Gunin uudestaan, sainkin siitä täydellisen tuloksen. Rytmistä en tiedä mitään, ehdin ilmeisesti vain kahden ensimmäisen yrityksen aikana sisäistää sen, mitä ohjeista en tajunnut: mitä pitää tehdä minkäkin symbolin kohdalla :D Hämmentävää kyllä, onnistuin myös tekemään asiat oikeaan aikaan, vaikka minulle on aina hankalaa painaa näppäimiä juuri oikealla hetkellä. Tietysti tuossa pelissä ei juuri näppäimiä painellakaan...

Yhtä asiaa tässä pelissä en kuitenkaan ymmärrä. Miksi ihmeessä se julkaistiin 3DS:lle? Koko 3D on aivan turha ominaisuus, ainakin demon perusteella. En nähnyt sitä mitenkään tarpeellisena kyseisessä pelissä. Ainoa syy on, että nyt peliä voidaan myydä turkasen kalliilla uudelle käsikonsolille. Hyvin tuo olisi pyörinyt tavallisessa DS:ssäkin... tai mistä minä sen tiedän. Minulla kun ei ole aavistustakaan, millaisia tehoja peli konsolilta vaatii.

Joka tapauksessa yllätyin pelistä positiivisesti. Olin ajatellut sen olevan aika typerä ja minulle täysin sopimaton, mutta se olikin ihan kiva. Tosin siihen se jääkin, en saanut siitä suurempia kiksejä irti. Toisekseen on sääli, että taas mennään Dissidian hahmokaartilla. Vaihtelua, kiitos! Tähän olisi voinut keksiä jotain uutta ja ottaa hahmoja, joita ei ole näissä spin off -peleissä aiemmin nähty. Tiedän kyllä, että sellaisia hahmoja on salaisina tässäkin, mutta minusta olisi voitu suoraan korvata nämä nykyiset niillä. Kenties kuitenkin olen yksin mielipiteeni kanssa.

Pelikokemus oli siis ihan kiva, muttei niin mukava tai hauska, että sen takia ostaisin kyseisen pelin, saati sitten uuden käsikonsolin. 3DS on tällä hetkellä turhan kallis, että viitsisin rahojani siihen haaskata, ja aluekoodiasiakin ärsyttää. Harkitsen asiaa uudestaan, jos sille julkaistaan jokin oikeasti kiinnostava peli. Minulla on valitettavasti aivan liian vähän vapaa-aikaa (ja rahaa), että voisin tuhlata sitä ihan kivoihin ajantappopeleihin... tai sitten olen vain nirsoke. Sanon kuitenkin, että jos Theatrhythmin (kuinka kauan menee, että oppii kirjoittamaan tuon ilman tarkistelua?) saisi halvalla kännykkäpelinä, voisin sen ostaakin. Se olisi loistavaa viihdettä vaikkapa bussissa istuessa ^^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti