tiistai 24. heinäkuuta 2012

Valon sankarit

Mökkiviikonloppua viettäessä ajauduin pelailemaan NDS:llä pitkästä aikaa. Pelinä oli Final Fantasy: The 4 Heroes of Light, jonka ostin joskus ikuisuus sitten, mutten koskaan pelannut alkua pidemmälle. Nyt siis on luvassa jonkin verran spoilereilla höystettyä tekstiä, mutta sen varmaan pitäisi olla ylipäätään selvää tätä blogia lukiessa.



Peli on tosiaan pölyttynyt minulla hyllyssä hyvän aikaa lähes koskemattomana. Pikkuisen alusta kokeilin ostopäivänä, mutta sitten en jatkanutkaan. Tähän ei ollut syynä pelin huonous vaan se, että minulla oli jokin toinen peli kesken ja halusin sillä hetkellä keskittyä siihen. Huonolta 4 Herous ei koskaan nimittäin vaikuttanut. Se on tehty samantyyppisillä grafiikoilla kuin kolmosen ja nelosen DS-julkaisut, musiikit ovat ihan kivoja ja pelattavuus on erittäin hyvää jopa minun mielestäni, vaikken ole kovin sinut kosketusnäytön kanssa edelleenkään. Juonta en ole vielä päässyt kovin pitkälle, mutta se vaikuttaisi olevan vanhojen Finaleiden hengessä kirjoitettu. Uusiempien fanit eivät siis siitä välttämättä innostu.

Pelattavia hahmoja on tähän mennessä esitelty viisi kappaletta, mutta nimiä en ole vielä kaikilta oppinut. Päähahmona on joka tapauksessa 14-vuotias poika, jonka kuningas määrää pelastamaan prinsessan pahalta pohjoisen noidalta. Noidan nimi on muuten Louhi, mikä aiheutti hilpeyttä ensimmäisellä pelikerralla. Päähahmokaarti vaikuttaa ihan persoonalliselta, joskin heidän persoonissaan korostetaan yhtä ominaisuutta ylitse muiden. Päähahmo on perussankarityyppi, tosin hän on toisinaan myös ihan näppärä suustaan. Prinsessa on itsekeskeinen kakara, josta on hyvin vaikea pitää... toivotaan, että hän kehittyy pelin mukana. Joukossa on myös prinsessaa suojeleva naispuolinen ritari, joka näyttäisi uhraavan kaikkensa suojattinsa puolesta. Kaksi miestä on myös liittynyt tiimiini, toinen tosin asennoituu kaikkeen siten, ettei tee yhtään enempää kuin on pakko ja toinen taas ilmoittautui pyyteettömästi auttamaan (ehkä hänellä on koira haudattuna). Jälkimmäinen on sukupuuttoon kuollutta kuukansaa, joten erityisesti hän kiinnostaa minua tällä hetkellä.

Kaiken kaikkiaan peli on tehnyt kivan vaikutuksen ja mielenkiinnolla odotan, että juoni nytkähtää kunnolla liikkeelle. Viitteitä jostain suuremmasta on jo, mutta vielä tarina ei ole täysin avautunut. Tosin olenkin aika alussa.

Valitettavasti hyvässäkin pelissä on puutteensa. Jokainen hahmo voi kantaa vain 15 esinettä mukanaan ja näihin luetaan varusteet. Täydet varusteet vievät jo neljä paikkaa repussa, joten vara-aseita ei kanniskella. Potioneista yms. on koko ajan pulaa, joten heti, kun pystyn, teen yhdestä hahmosta valkoisen maagin (mukana on siis ammattisysteemi). Tavaroita varten on käytössä arkku, jossa niitä voi myös säilyttää, mutta sieltä käsin niitä ei voi käyttää, ennen kuin ne on käynyt jossain kylässä siirtämässä takaisin hahmoille. Toki on realistisempaa, etteivät hahmot voi raahata 99 kappaletta jokaista mahdollista esinettä, mutta silti tämä harmittaa.

Toinen ikävä seikka on, että pelissä on vain tasan yksi tallennuspaikka. Jos siis haluan aloittaa pelin alusta, pyyhkiytyy aiempi pelini kokonaan pois. En tykkää! Tämä nostaa uudelleenpeluukynnyksen varsin korkealle ja varmistaa myös sen, ettei peliä tule lainattua kenellekään. En ymmärrä, mitä tässä on oikein ajateltu. Kaikissa muissa DS-peleissäni on kolme tallennuspaikkaa. Toisekseen olen aina pelannut Finaleita vähintään kahden tallennuksen systeemillä isojen mokien varalta. Nyt on vain parempi olla kämmäämättä liian pahasti, ettei joudu aloittamaan koko juttua alusta.

Näitä paria juttua lukuun ottamatta minulla ei ole kitistävää, ainakaan vielä. Innolla jatkan peliä eteenpäin ja katson, mitä se tuo tullessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti