keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Pelejä, pelejä, pelejä!

Nyt kun blogin teema tosiaan laajeni, ajattelin kertoilla uudestaan, millaisia pelejä olen pelannut ja pelaan tällä hetkellä. Luvassa on siis melkoisen luettolomainen postaus, mutta koettakaa kestää. Osa asiasta voi myös olla tuttua, koska olen täällä jo pelaamisestani puhunut Finaleiden osalta.


Mistä lähdin liikkeelle?


Vuotta en osaa sanoa, mutta aika pieni kuitenkin olin, kun isällä oli Commodore 64 ja sillä sitten tuli pelailtua. Peleinä olivat "putkimiespeli" (jonka oikeaa nimeä en vieläkään tiedä), Hirsipuu ja Dallas-tekstiseikkailu, jota en oikeasti edes osannut pelata, koska englanti ei tuolloin vielä taittunut. Serkku opetti lauseen "Take Sue Ellen", mutta sen kirjoittamisella ei muistaakseni saanut ainakaan mitään positiivista aikaan :D

Little Samson 2
Joitain vuosia myöhemmin isä hankki PC:n, jolla pelasin "tykkitaistelua" pikkuveljen kanssa. Samoihin aikoihin veli sai myös 8-bittisen Nintendon, jolla suosikkipelini oli Little Samson 2. Toki perinteiset Super Mariot tuli myös kahlattua läpi, mutta Little Samson oli parhautta. Ylpeilin sillä, että pystyin pelaamaan lohikäärmeen aloitustason läpi tappamatta ainuttakaan vihollista. Tietysti pelissä oli tarkoitus tappaa kaikki eteen osuva, mutta minä tykkäsin lentää lohikäärmeellä kaiken ohitse, jos suinkin mahdollista.

Hieman myöhemmin veli sai sitten Segan, mutta sille hommattiin koko aikana vain yksi peli eli Sonic 2. Toki välillä kavereilta oli lainassa muitakin, mutta tuo kyseinen peli jäi suosikiksi jo senkin takia, että sitä pelasin eniten. Veli pelasi yleensä Sonicilla, minä Tailsilla. Lisäksi hakkasin serkun kanssa Turtlesia varsin intohimoisesti.


Hiljaisuuden aika


Ala-asteen loppupuolella ja yläasteen alussa oli minulla varsin pelitön kausi. En viettänyt niin paljon aikaa veljieni kanssa eikä minua kai olisi pelihetkiin enää mukaan huolittukaan. Toisaalta minulla ei myöskään ollut omaa pelikonetta, koska olenhan tyttö eivätkä tytöt sellaisia kaipaa. Joskus harvoin minut otettiin mukaan pelaamaan Wormsia tai sain katsella, kun veli tahkosi Wulfensteinia tai Doomia.

No, ei voi kuitenkaan sanoa, että olisin puolustanut omia oikeuksiani älyttömän kärkkäästi. Pelaamisen sijaan keskityin piirrettyihin, näyteltyihin tv-sarjoihin, kirjoihin ja kirjoittamiseen. Keksin myös fanifiktion kirjoittamisen tuolloin ja siitä tuli rakas harrastus, joten olin ihan tyytyväinen olooni myös ilman pelejä.


Uusi tuleminen


8-luokalla kuitenkin aloin seurustella ja pääsin sitä kautta taas peleihin käsiksi. Tällä kertaa alustana oli PlayStation 1 ja pelejäkin oli melkoinen määrä tarjolla. Itse pelasin lähinnä Tekkeniä, mutta sivusta tuli seurattua sellaisia helmiä kuin Resident Evil 1, 2 ja 3 sekä Dino Crisis 1 ja 2. Homma toimi pääsääntöisesti niin, että poikaystävä piteli ohjainta ja hoiti tiukat tilanteet, minä ratkoin puzzlet, koska ne jostain syystä olivat hänelle ylitsepääsemättömän vaikeita :D

Dino Crisis
Täytyy myöntää, että tuon ajan pelit herättävät yhä nostalgiahuurut... joskin vanhojen Ressujen pelaaminen on silti yhtä tuskaa. Nykyisellä telkkarilla kuva ei ole kovin kaunista katseltavaa ja kontrollit ovat valitettavasti yhtä surkeat kuin ennenkin. En vain hallitse sen enempää Ressujen kuin Dino Crisisin kontrolleja, joten kuolo korjaa hyvin äkkiä.

Jossain vaiheessa sitten keksin myös Tomb Raidereiden olemassa olon. Ensin katselin niitäkin sivusta, mutta rohkenin lopulta myös tarttumaan itse ohjaimeen. Tuolloin tuli hakattua Tomb Raiderit 1-3, jotka myös omasta kokoelmasta löytyvät nykyisinkin. Lisäksi pääsin ysiluokan lopulla testaamaan Dead or Alivea (ei aavistustakaan, mitä niistä) ja ihastuin kyseiseen tappelupeliin paljon enemmän kuin Tekkeniin. Nykyinen suosikki on kuitenkin Soul Calibur -sarja.

Teininä aloin myös kiinnittää hahmoihin enemmän huomiota. Tähän tietysti saattoi myös vaikuttaa, että pelien hahmoilla oli enemmän persoonaa kuin niillä, joihin olin 8-bittisen Nintendon aikakaudella tutustunut. Tietyllä tavalla otinkin roolimalleikseni Clairen (Resident Evil 2), Reginan (Dino Crisis) ja Laran (Tomb Raider). Sitä en tiedä, miten hyviä naisen malleja he olivat, mutta jostain syystä halusin olla enemmän heidän kaltaisensa kuin vaikkapa teinisarjojen pissisprinsessa :D Ihastuin myös kovasti Ressun Leoniin ja olen edelleen sitä mieltä, että Leon on kuuminta hottia kyseisessä pelisarjassa. Chris ei jaksa minua sen sijaan kiinnostaa. Naispuolella tykkäilen vieläkin Clairesta, mutta myös Ada on melkoinen pakkaus.


Fantasian nousu


Olen pikkutytöstä asti rakastanut fantasiakirjoja (ja -elokuvia yms.), mutta pelien monipuolisesta tarjonnasta minulla ei ollut käsitystä. Tiesin vain sen, mitä veli pelasi ja mitä poikaystäväni oli pelannut, kun seukkasimme. Lukioaikaan aloin vapaa-ajalla pyöriä yhä enemmän eräässä poikaporukassa, joka myös avarsi maailmaani laajasti.

Minulle esiteltiin Final Fantasy VII. Sitä ennen en tiennyt, että oli olemassa fantasiapelejä tai ylipäätään pelejä, joissa on tosi upeat hahmot ja monimutkainen juoni. Siis joo, Ressuissa yms. on hyvä juoni, mutta kyllä seiskan juoni on jotain ihan muuta. Olen jo blogissa aiemmin kertoillut, miten tarkalleen ottaen seiskan kimppuun päädyin, joten ei kerrata sitä nyt.

Seiska kuitenkin laittoi jonkin ison rattaan pyörimään. Aloin ruinata vihdoin omaa pelikonetta, mutta en saanut. Koin tilanteen epäreiluna, sillä olihan pikkuveli vasta saanut Nintendo 64:n. Säästin sitten pienistä rahoistani ja sain lopulta ostettua PS1:n käytettynä.

Ensimmäiseksi pelikseni hankin Final Fantasy VIII:n, mutta VII ja IX seurasivat sitä hyvin äkkiä. Niiden jälkeen hommailin kolme ensimmäistä Tomb Raideria. Noiden kuuden pelin varassa sitten elin hyvän tovin varsin tyytyväisenä. Suosikikseni nousi kuitenkin hyvin pian FFIX, joten sitä pelailin kaikista eniten.

Ei kulunut kovin kauaa, kun olin jo täysin hurahtanut FF-sarjaan. Se ei tarkoittanut minulle vain hyviä pelejä vaan kokonaista maailmaa. Keräsin kuvia ja pelilehtiä, joissa oli juttua sarjan osista, mutta ryhdyin myös kirjoittamaan ficcejä peleistä.

Meni hyvin pitkään niin, etten oikeastaan muista peleistä ollut kiinnostunut ollenkaan. Finalit olivat (ja ovat :P) parasta ikinä. Jälleen ruinailin uutta pelikonetta porukoilta, tällä kertaa PlayStation 2:ta, mutta en saanut. Siispä säästin ja ostin pelikoneen Huuto.Netin kautta käytettynä, jotta pääsin pelailemaan Final Fantasy X:tä. Ihan pelin ilmestymisen aikaan en sitä kokeilemaan päässyt, koska pelikoneen hankinta tosiaan otti oman aikansa.

Kymppi ei kuitenkaan vakuuttanut minua, joten X-2 meni hankintaan vasta kuukausi ennen FFXII:n ilmestymistä. Odotin jälkimmäistä niin kuumeisesti, että yritin kympin jatko-osalla helpottaa oloani. Se ei ollut mitään parhautta, mutta edelleen siinä on erittäin kiva taistelusysteemi.


Maailma laajenee jälleen


Joskus vähän FFXII:n jälkeen eräs silloisen avomieheni kaveri alkoi viihtyä meillä aktiivisemmin. Hänen kauttaa pääsin taas tutustumaan erinäisiin peleihin, joita en itse voinut kuvitellakaan pelaavani. Seurasin niitä ilolla sivusta ja joitain jopa kokeilin jonkin verran.

Heavenly Sword
Aloitimme pelaamassa läpi Resident Evil 4:n. Tykkäsin siitä erittäin paljon, koska Leon, mutta osasin huonosti pelata sitä itse. Kun meille sitten hankittiin PlayStation 3, tulivat mukaan mm. Resident Evil 5, Metal Gear Solid 4 ja Heavenly Sword. Ressu vitonen ei minuun koskaan iskenyt, mutta miehet tykkäsivät sitä pelailla. MGS 4 taas oli jotain aivan upeaa, joten se pitikin pelata noin vuorokaudessa läpi (välissä oli kuuden tunnin yöunet). Samoin Heavenly Sword upposi täysillä ja oli yhden viikonlopun projekti. Miinusta pelille tosin toi se, että 8 tunnin kestosta puolet meni lopputaisteluun. Ohjain kiersi kaikilla, mutta taistelua ei millään meinattu voittaa.

Itselleni hommasin tietenkin Final Fantasy XIII:n, jota kovin moni tuntuu pitävän FF-sarjan heikoimpana lenkkinä. Itse tykkäsin siitä, mutta myönnän, että siinä on myös paljon ärsyttäviä piirteitä. FFXIII-2 tuli myös ostettua viime vuonna, ja nykyisen avomiehen suosituksesta hankin Star Ocean: The Last Hope Internationalin.


Toisaalta se voi mahtua taskuunkin


Alkuun ajattelin, etten koskaan hommaa mitään käsikonsolia. Toisin kuitenkin kävi, kun sain halvalla Nintendo DS:n ja sille kaksi peliä. Toinen (Another Code - Two Memories) tuli pelattua läpi ja oli aivan ihana, toisen (joku Mario) myin saman tien pois. Käsikonsolin ostamista innosti tieto, että Final Fantasy XII: Revenant Wings ilmestyi sille. Se kun oli pakko saada. Sittemmin DS:lle on tullut hankittua kasapäin Finaleita, joskin ihan muutama vielä puuttuu joukosta. Lisään ne kokoelmaan, kun tulevat jostain vastaan.

Jossain vaiheessa PSP alkoi kiinnostaa kovasti, joten lopulta ostin sen pikkuveljeltäni. Mukana tuli japaninkielinen Bleach-peli, jota jaksoin lähinnä kokeilla. Se on edelleen hyllyssä, koska kukaan ei ole sitä halunnut ostaa pois. Muuten minulla on pitkä liuta Finaleita myös kyseiselle käsikonsolille sekä niiden lisäksi nykyisin Vagrant Story (Ivalice Alliance FTW!) ja Star Ocean: First Departure. Eilen laitoin tilaukseen Star Ocean: Second Evolutionin, joten pian kokoelma kasvaa taas.

Käsikonsolit eivät kuitenkaan ole minulle mikään rakkaus. Pääsääntöisesti saan niskani ja käteni kipeäksi niillä pelatessa yritinpä olla millaisessa asennossa tahansa. Pienen näytön tihrustaminen ei ole sekään herkkua, joten pelattua tulee tasaisen harvakseltaan. Yleensä jompikumpi konsoli on mukana reissussa ja silloin pelit saattavatkin edetä enemmän.


Nykyhetkeä


Tällä hetkellä pelaan eniten konsolipelejä, mutta on minulla Steamissakin tunnukset. Tosin olen ostanut sieltä huimat kaksi peliä (The Longest Journey ja Dreamfall: The Longest Journey), yhden RPG-teko-ohjelman ja saanut lahjaksi yhden pelin (Terraria). Ihan kamalasti en ole vielä ehtinyt  mitään pelailla, koska hankin tunnukset vasta juuri ennen joulua RPG makerin takia. Olisi kiva saada joskus tehtyä oma (J)RPG x)

Pelaaminen on minusta mahtava harrastus, mutta nykyisin sille ei valitettavasti ole niin paljon aikaa kuin ennen. Toisaalta ennen tuli hinkutettua samoja pelejä yhä uudestaan, nykyään pelejä on hyllyssä niin paljon, että jo sen takia voi tuntua aikaa olevan liian vähän. Lisäksi työt vievät aikaa (ja väsyttävät välillä niin, ettei illalla jaksa tehdä mitään), mutta myös muut harrastukset vaativat veronsa. Kirjoittaminen ja cossien väsääminen ovat erityisiä aikasyöppöjä, mutta myös blogien ylläpito ja admina hääräily erinäisillä nettisivuilla vievät aikaani. Ehkä minulla on vain liikaa harrastuksia? Jossain välissä, kun pitäisi ehtiä opiskellakin.

Mutta niin, pelit ovat imaisseet minut maailmaani, enkä ole pois pyrkimässä. Ne tarjoavat upeita elämyksiä, ongelmanratkontaa, epätoivon hetkiä ja voitonriemua ja mahdollisuuden osallistua tapahtumiin. Siinä mielessä ne voittavat esim. tv:n töllöttämisen aktiivisuudellaan. Väitän myös, että pelit ja pelaaminen ovat laajentaneet sosiaalista piiriäni ja tuoneet sitä kautta paljon hyvää elämääni.

Pelaaminen on siis tosi jees.

Mainittakoon vielä se, vaikka tuossa luettelossa oli jonkinmoinen määrä pelejä, olen pelannut muutakin. En vain nähnyt mielekkääksi luetella aivan kaikkea. Eiköhän tässä matkan varrella tule vielä ilmi, mitä muuta pelihistoriastani löytyy. Sitä paitsi, ei kaikkea edes kannata paljastaa kerralla.

Tähän loppuun voisi vielä tehdä muutaman tylsän listan, jotka eivät varmaan sinällään kiinnosta ketään, mutta minusta on kiva listailla asioita. Toisaalta työn alla olevien pelien listasta voi olla iloa siinä mielessä, että se voi antaa osviittaa siitä, mistä asioista mahdollisesti kirjoitan lähiaikoina.


Nykyisin taloudesta löytyvät konsolit:


- PS1
- 2 x PS2
- 2 x PS3
- 2 x PSP
- Nintendo Game Cube
- Nintendo Wii
- Nintendo Gameboy Advance
- Nintendo DS


(Aktiivisesti) työn alla olevat pelit:

- Star Ocean: The Last Hope International (PS3)
Tämä peli olisi loppubossia vaille valmis, joten poistunee listalta piakkoin.
- Final Fantasy XIII (PS3)
Pelaan tätä avomiehen PS3-tunnuksilla omieni sijaan, koska hän haluaa nähdä pelin loppuun, muttei ole kiinnostunut itse pelaamaan sitä. Minusta on taas hauska pelailla kyseistä peliä, mutta omalla puolella se on jo läpäistynä enkä halua aloittaa sitä alusta.
- Final Fantasy XII: International Zodiac Job System (PS2)
Japaninkieliset valikot yms. hidastavat pelaamista, mutta kivaa on ollut. Ehdottomasti täytyy vetää vielä läpi.
- Star Ocean: First Departure (PSP)
Tämä pelisarja on innostanut samalla tavalla kuin Finalit, joten jokaista on ainakin kokeiltava ja kaikki kerättävä ;D
- Dreamfall: The Longest Journey (PC)
Löysin Steamista sattumalta, kuulosti kivalta ja piti kokeilla, kun halvalla sai. Tähän asti olen tykännyt, joten enköhän tämän parissa myös jatka.
- Terraria (PC)
Jotenkin avomies veljineen ylipuhuivat minut jouluna pelaamaan tätä heidän kanssaan. Ei ole oikein peli minun makuuni, mutta kyllä se menettelee. Eräänä unettomana yönä leikittelin ajatuksella, että rakentaisin Tylypahkan (Harry Potter) kyseisessä pelissä... en tiedä, miten se onnistuisi.
- Enslaved (PS3)
En pelaa itse, mutta tykkään seurailla, kun avomies pelailee.


Hankintalista:


- Star Ocean: Second Evolution (PSP) - tilattu jo
- Star Ocean: Till the End of Time (PS2) - etsinnässä
- Lightning Returns: Final Fantasy XIII (PS3) - odotellaan
- Final Fantasy Type-0 (PSP, PS Vita) - jos ilmestyy täällä, saatan hommata Japanista importin, jos ei ilmesty
- Final Fantasy Versus XIII (PS3) - jos nyt koskaan ilmestyy yhtään missään
- Sword Art Online: Infinity Moment (PSP) - ei varmaan pelkoa, että ilmestyisi täällä, mutta jos sitten importtina Japanista...


Nimimerkit:


 - PSN: Afeni84
- Steam: Afeni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti