maanantai 14. tammikuuta 2013

Teinejä, avaruushaltioita ja yksi vajakkienkeli

Koska en ole missään päässyt höpisemään Star Ocean: The Last Hope Internationalista tarpeeksi, päätin kirjoittaa myös kyseisen pelin päähahmoista jokusen sanan. Juuri kukaan kavereistani ei ole kyseistä peliä pelannut, joten en ole sitten heitä ihan suunnattomasti viitsinyt piinata erinäisillä ajatuksillani. Blogi on siis jälleen kerran hyvä paikka purkautua.

Edellinen postaus ei juuri spoilereita sisältänyt, mutta tässä niitä on. Tosin yleisestikin kannattaa tätä blogia lukiessa pitää mielessä, että spoilereita voi tulla. Kaikesta ei viitsi kirjoittaa vain yleisluontoisesti.

Sanotaan nyt kuitenkin vielä kerran, ettei jää epäselväksi: Postaus sisältää RANKKOJAKIN spoilereita.

Hahmot on käyty läpi siinä järjestyksessä, missä heidät saa pelattaviksi. Ei siis siinä, missä heidät esitellään pelissä.


Edge Maverick

Ensireaktio: "Jahas, taas tyypillinen j-ropejen teinikloppi..."

Ajatukset myöhemmin: Edge on ollut juuri sitä, mitä osasi hahmolta odottaakin. Ärsyttävä, ärsyttävä ja ärsyttävä. Ensin hän on yli-innokas ja pursuaa päätöntä energiaa. Myöhemmin seuraa pakollinen angstikohtaus, joka jatkuu aivan liian pitkään. Lopulta kaveri palaa ennalleen, mutta on ehkä hitusen kasvanut ihmisenä... kait. Ainakin niin tulisi ajatella. Pidän silti häntä edelleen pikkupoikana, joka pitää itsestään aivan liian suurta meteliä ollakseen uskottava, saati kiva hahmo.

Ajatukset pelin jälkeen: Ööh... Minulta luultavasti meni jotain pahasti ohitse. Ensin Edge jää tuhoutuvalle planeetalle muiden paetessa, sitten hän onkin Calnuksella muita vastassa. Mitä hittoa tapahtui? Kaiken järjen mukaan Edgen olisi pitänyt kuolla, en ymmärrä. En siis sano, että olisin halunnut hänen menehtyvän, mutten oikein tykkää toisaalta tällaisesta epärealistisesta käänteestä. Kohtauksen olisi voinut toteuttaa toisinkin.

Yleisesti voi kai sanoa, että Edge tuntui aikuistuvan pelin aikana, mikä on suhteellisen tyypillistä j-ropeista. Monestihan ne ovat päähenkilön kasvutarinoita. Opin itse sietämään kyseistä hahmoa, mutta ei hän suosikkilistalleni päässyt missään vaiheessa. Silti Reimin salainen loppu pisti hymyilyttämään.


Reimi Saionji

Ensireaktio: "Olisi ihan ok, jos ei olisi Edgen perään niin pahasti."

Ajatukset myöhemmin: Reimi ei herätä suuria tunteita suuntaan tai toiseen. En oikein ymmärrä, mitä hän näkee Edgessä, mutta ei se ole syy häntä inhota. Reimi on jokseenkin sellainen peruskiva hahmo, josta ei ole paljoakaan sanottavaa, mutta josta kuitenkin tykkää, kun ei oikein muutakaan voi. Luulisin, että tulisin hänen kanssaan juttuun ihan hyvin, jos tapaisimme todellisessa maailmassa.

Ajatukset pelin jälkeen: Myös Reimi kehittyi kovasti pelin aikana. Hän oppi mielestäni paremmin näyttämään tunteensa ja olemaan avoimemmin oma itsensä. Ilahduin aidosti, että hänen suhteensa Edgeen muuttui oikeaksi seurusteluksi kiertelyn ja kaartelun sijaan. Tai no, ei kai voida enää puhua pelkästä seurustelusta, kun molemmilla oli sormukset Reimin salaisessa lopussa ja ilmaan heiteltiin lupauksia ikuisesta yhdessä olosta. Vaikkei pelin pääpari ollut kovin tärkeä  minulle sinänsä, tästä tuli kuitenkin hyvä fiilis. Ja tavallaan kuulisin hahmojen kohtalosta mieluusti enemmänkin.


Faize Sheifa Beleth

Ensireaktio: "Tyttö vai poika... tyttö vai poika... tyttö! Nöyyyh, se oli ansa!"

Ajatukset myöhemmin: Faize vaikutti kivalta, mutta aika äkkiä sai huomata, että hänellä oli kieli turhan syvällä Edgen ahterissa. Jatkuva lipominen on niin turkasen ärsyttävää, että valitettavasti laskee hahmon pisteitä. Toisaalta sitten taas Faizen ja Lymlen välinen kanssakäyminen nostaa niitä, joten...

Ajatukset pelin jälkeen: "WTH?!?!?! &/%/(%/"

Siis oikeasti! Faize pelin pääpahiksena?! Huomasin kyllä muutoksen hahmossa, mutta ihan tätä en osannut odottaa. Jotenkin Faize teki itsestään ällöttävällä tavalla säälittävän, mikä puolestaan romahdutti hänen pisteensä ihan täysin. Tavallaan ymmärsin hänen pointtinsa, mutta silti sympatia ei oikein riittänyt, eikä tällä ole mitään tekemistä raivostuttavien bossimatsien kanssa.

Sitten vielä se, että myös Faize selkeästi kuoli pelin lopussa. Ainakaan mitään viitteitä ei annettu, että hänellä olisi ollut mahdollisuus pelastua. Silti omassa salaisessa lopussaan hän ilmestyi Lymlen luokse Lemurikselle. Herää kysymys, mistä on kysymys. Sen uskon, ettei Faize Lymlen luokse tullut pahat mielessä, koska hän selkeästi ymmärsi tekojensa vääryyden pelin lopussa, mutta silti olisin halunnut vähän lisäinfoa...


Lymle Lemuri Phi

Ensireaktio: "Aaawwww!"

Ajatukset myöhemmin: "Tupla-aawww!"

Vakavasti puhuen tykkään Lymlestä erittäin paljon. Hän on ehkä jälkeenjäänyt, mutta hyvin suloinen omalla tavallaan. Läpi pelin on ollut hienoa seurata, miten hän alkaa luottaa uusiin ystäviinsä ja avautuu yhä enemmän. Tunne-elämähän hänellä on aivan solmussa eikä hän osaa ilmaista välittämistään kunnolla, mutta oikeastaan se tekee hänestä vai entistä suloisemman. Lymle on yksinkertaisesti halattavan ihana.

Ajatukset pelin jälkeen: Oi voi. Kumpa Lymle olisi ollut samanlainen pelissä kuin sen lopussa. Tykkäsin vielä paljon, paljon enemmän hieman aikuistuneesta Lymlestä. Nyt hän ei ollut enää pikkutyttömäisellä tavalla suloinen, vaan herkkä ja nätti aikuistuva nainen. Ihan aidosti toivon, että hänestä tulee vielä onnellinen... ja kenties sitten Faizen kanssa. Veikkaan, että Faizen salaisen lopun perusteella on kirjoitettu jokunen ficcikin näistä kahdesta.


Bacchus D-79

 Ensireaktio: "..."

Ajatukset myöhemmin: Bacchus ei juuri ajatuksia herätä. Hän on omalla tavallaan ihan symppis, mutta ei silti kipua suosikkilistalle. Hän on ehkä SO4:n hahmoista se, joka ylipäätään herättää vähiten ajatuksia. Pisteet hänelle kotiin kuitenkin aikuisuudesta.

Ajatukset pelin jälkeen: No, ainakin kaveri tajusi, mikä tässä universumissa on oikeasti tärkeää. Täytyy nostaa hattua hänen vaimolleen, joka on kiltisti kotona odottanut, että mies palaa retkiltään. Toivon myös, että Bacchus saa morphus-vartalonsa takaisin, sillä olisihan se pariskunnan kannalta huomattavasti mukavampaa ;)



Meracle Chamlotte

Ensireaktio: "Miau?"

Ajatukset myöhemmin: Meraclessa on pitkälti jotain samaa kuin Lymlessä. Hän on omalla tavallaan oikein suloinen ja herttainen hahmo, mutta osaa myös toisinaan ylittää ärsytyskynnykseni. Enimmäkseen silti pidän hänestä. Meracle tuntuu toimivan pelin comic relief -hahmona aina toisinaan loputtoman nälkänsä ja Sarah'n ahdistelun kanssa.

Ajatukset pelin jälkeen: "Ahahaaa!"

Jotenkin niin pystyn kuvittelemaan Meraclen asumaan Eleynan luokse. Loppu myös viittasi kivasti pelissä mainittuun tarustoon. Ilmeisesti taru on lähtenyt liikkeelle ihan aidoista tapahtumista. Sanoisin myös, että Eleyna on oikein sopiva kasvattiäiti Meraclelle, koska osaa pitää kissatytön kurissa.

Tähän väliin voi myös mainita, että Crowen ilmestyminen paikalle omassa salaisessa lopussaan, oli myös herkullista. Ensin en pitänyt ajatuksesta, mutta toisaalta... Eleyna siis ilmoitti punapäälle heti nähneensä näyn heidän naimisiin menostaan, joten Crowe taitaa olla SO1:n päähahmon esi-isä. Minua kuitenkin kutkuttaa enemmän ajatus perheestä, jossa on Eleyna, Crowe, kasvattilapsi-Meracle ja pariskunnan yhteinen lapsi. Mahtaa meno olla kiinnostavaa xD


Sarah Jerand

Ensireaktio: "Onpas söpö tytsi."

Ajatukset myöhemmin: "ARGHHHH, pidä se suusi kiinni, kiitos!"
Luulin kuvien perusteella, että voisin pitää Sarah'sta, mutta väärässä olin. Hänen honottava puhetyylinsä ja voivotteleva äänensävynsä vain särähtivät välittömästi niin pahasti korvaan, etten yksinkertaisesti halua kuunnella häntä pätkääkään. Jos hän puhuisi normaalisti, saattaisin sietää häntä huomattavasti paremmin.

Siivistä huolimatta Sarah'sta ei oikein tiedä, onko hän lintu vai kala. Puhetyyli ja typerät kysymykset antavat vaikutelman, että hän on aivan pihalla kaikesta ja täysi idiootti, mutta ajoittain hän räväyttää jotain sellaista, että joutuu miettimään, olisiko kaikki muu vain esitystä. Hänestä ei totisesti ota selkoa, joten hän voisi olla mielenkiintoinen tapaus... jos ei tappaisi korviani. Sekin on sanottava, että vaikka Sarah'n voisi ulkoisesti  mieltää aikuiseksi, suunsa avaamalla hän antaa mielikuvan pikkulapsesta. Ei hyvä yhdistelmä.

Ajatukset pelin jälkeen: Ei oikeastaan lisättävää. Kiva, että Sarah oppi lentämään. Valitettavasti minä en oppinut pitämään hänestä yhtään enempää. Honottava puhetyyli on yök.


Myuria Tionysus

Ensireaktio: "Melkoinen hottis, tästä naisesta täytyy saada tietää lisää."

Ajatukset myöhemmin: Myuria osoittautui kaiken kaikkiaan kiinnostavaksi hahmoksi. Alkuun häneen tuntui törmäävän milloin missäkin ja hetken mietin, lukeutuuko hän pelin pahiksiin, mutta ilahduin, kun näin ei ollut.

Myuria on hahmo minun makuuni. Hänellä on kiinnostava menneisyys ja kiehtova asenne elämään. Lisäksi hän on pelin pääpariin ja pikkutyttöihin verrattuna aikuisempi hahmo, joten jos itselle samastumiskohdetta etsisi, hän toimisi siinäkin paremmin. Mielenkiintoisuutta ei tietenkään vähennä hänen upea ulkonäkönsä ja hotit haltiakorvat, mutta rehellisesti sanottuna toivoisin, että hänellä olisi vähän enemmän päällä. Puvun yläosan ei tarvitsisi antaa niin paljon. Suomeksi: haluaisin cossata häntä, mutta en halua vilautella conissa -_-;;

Ajatukset pelin jälkeen: Hmmm, erityisesti Myuriasta olisin kaivannut lisää tietoa. Nyt häntä näytettiin vain Lucienin haudalla ja salaisesta lopusta sai vaikutelman, että hän on vihdoin valmis menemään elämässä eteenpäin. Harmi vain, että mitään muuta ei sitten kerrottukaan. Tykästyin hahmoon, joten kaikki lisätieto hänestä olisi ollut isoa plussaa.


Arumat P. Thanatos

Ensireaktio: "Tuokaa kuolaämpäri!"

Ajatukset myöhemmin: Minulle oli jo aiemmin sanottu, että pelissä on oma Sephirothinsa, joten olin ehtinyt muodostaa ennakkoasenteen Arumatia kohtaan. Kieltämättä näissä kahdessa herrassa on samaa, mutta onneksi Arumatilla ei ole samanlaista maailmantuhoamisvimmaa eikä hän ole pahis, vaikka aluksi niin kuvittelin.

Arumat on itsepäinen ja kuolemahakuinen hahmo. Jälkimmäisestä piirteestä en pidä yhtään, mutta hahmona hän on joka tapauksessa suosikkejani. Okei, hän angstaa ja pahasti, mutta hän tekee sen tyylillä (samoin kuin vaikkapa Vincent FFVII:ssa ;D). Hänenkin kohdalla on myönnettävä, että ulkonäkö haltiakorvineen vaikuttaa osaltaan mielipiteeseeni, mutta kyllä Arumat iskee minuun muutenkin. Plussana on myös se, että hänkin on selkeästi aikuinen.

Ajatukset pelin jälkeen: Jotenkin tykkäsin kamalasti, kun Arumat pidätteli Reimiä loppubossin jälkeen, jottei tämä olisi rynnännyt Edgen luokse ja (varmaan?) kuolemaan. Siinä oli yksi selkeä osoitus siitä, että vaikka Arumat yrittää olla kylmä ja kova, hän kuitenkin välittää uusista ystävistään. Ylipäätään hänen välittämisensä näkee juuri tuollaisista pienistä asioista, vaikkei sanoista voi juuri mitään päätellä.

Arumatin salainen loppu oli aika... no, kliseinen? Hän on jossain planeetalla tappamassa möllejä ja törmää maanasukkaaseen ja sanoo jotain, että häneen on jäänyt ikuiset jäljet maanasukkaista. En muista sanatarkkaa kommenttia. Tässäkin kohtaa olisin kaivannut hieman enemmän tietoa, mutta se oli ihan jees, ettei hän jäänyt muiden eldarien tavoin Lemurikselle asumaan vaan lähti kulkemaan omia polkujaan. Jotenkin suo, kuokka ja eldarialainen -meininki ei olisi sopinut hänen luonteelleen.



Onko joku muu pelannut tätä peliä? Ketkä olivat suosikkihahmojasi ja miksi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti