torstai 28. helmikuuta 2013

Conirutto ja kielimuuri

Conirutto jyrää meillä edelleen. Mies ehti olla 1,5 päivää töissä, kunnes kaatui taas punkan pohjalle. Itse olen jälleen sinnitellyt. Muuten olo alkaakin olla ok, mutta kurkku on aivan järkyttävän kipeä. Puhetyöläiselle se on vähemmän kiva juttu, mutta minkäs teet. Pitäisi kai käydä näyttämässä sitä lääkärisedälle (tai -tädille :P), mutta pelkään, että sieltä määrätään puhekieltoa tms... joten sinnittelen.

Kuva: Terveysnetti.turkuamk.fi

Mutta sairastelu on tarkoittanut tosiaan sitä, ettei mikään oikein edisty... paitsi pelaaminen. Final Fantasy IX:n olemme nyt jaksaneet pelailla Lost Continentille asti. Muistin taas, miten paljon inhoan Oelvertia. Lähinnä siis siksi, ettei siellä voi käyttää magiaa ja olen aika riippuvainen maageistani. Toisaalta inhoan myös Kujan palatsia, koska siellä taas voisi tarvita mättäjiäkin, mutta joutuu sitten pelailemaan maagivoittoisella porukalla.

Tästä voisi päätellä sekä maagien että mättäjien olevan aivan yhtä kriittisesti tärkeitä. Ja niinhän ne ovatkin. Jos pelin alussa tuntuukin, ettei maageilla tee mitään, koska manaa ei ole tarpeeksi, pelin edetessä heidän roolinsa kasvaa. Pidän tiimissä mieluummin valkoisen maagin (= Garnet ja Eiko), kun heittelen potioneja ja muita juomia jatkuvalla syötöllä. Toisaalta mustalla maagilla (= Vivi) saa paljon tuhoa aikaan, jos vain tietää vihollisten heikkoudet. Sinistä maagia (= Quina) en juuri käytä, mutta ihan näppäriä kykyjä hänkin voi oppia. Jotkut niistä vain syövät käsittämättömät määrät manapisteistä, joten...

Mutta tosiaan, pistimme ysin nyt kuitenkin hetkeksi hyllylle. Kyllä se läpi pelataan, mutta pieni aivojen tuuletus alkoi olla paikallaan. Mies ehdotteli, josko olisin jatkanut Final Fantasy XIII:n pelaamista, kun siinäkään ei ole paljon jäljellä, mutta jotenkin töksähti. Pitäisi taas lähteä pois Pulselta ja minä en halua, en, en, en! Inhoan pelin kahta viimeistä chapteria oikein antaumuksella.

Siispä peli vaihtui Final Fantasy XII: International Zodiac Job Systemiin (miksi sillä pitää olla noin julmetun pitkä nimi?). Oli taas vähän säätämistä, että saatiin peli pyörimään, mutta saatiin kuitenkin. Ärsyttää tuo puuha, mutta eipä sille mitään voi.

Edellisestä pelikerrasta oli aikaa, joten en heti muistanut, mitä olimme olleet tekemässä. Bhujerbasta kuitenkin löysimme itsemme ja hetken palloilun jälkeen kävi ilmi, että markiisi Ondoren luokse oli mentävä. Heti kärkeen siis päästiin katselemaan urakalla välivideoita. Niiden jälkeen alkoi marssiminen Leviathanin halki.

Leviathanillahan voi käydä pelastamassa Ashen menemällä kahta eri reittiä. Olen aina käyttänyt lyhyempää, joten päätimme tällä kertaa mennä pidempää. Sitä kautta ei nimittäin kannata tulla takaisin huutavan hälytyksen takia. Saimme tosin nauttia hälytysäänestä jo menomatkalla, koska Vossler tuntui puuhaavan omiaan ja juoksenteli ansasäteitä päin, vaikka itse olin ne juuri välttänyt. Tosin pari kertaa kävelin myös itse ansaan, koska tuo osa ilmalaivasta oli minulle vieras.

Oman hauskuutensa toi kielitaidon vajavaisuus taas kerran. Uudesta ilmalaivan osasta löytyi kivoja vipuja, joita tökkäisemällä ilmestyi näkyviin pitkä teksti. Ymmärsin siitä kuitenkin tasan sen verran, että jostain varoitettiin, mies taisi tajuta muutaman sanan enemmän. Ensimmäistä vipua kuitenkin kokeiltiin eikä siitä mitään pahaa tapahtunut. Saimme vain auki yhden oven. Seuraavaa sitten uskalsi vääntää jo huolettomasti.

Tuossa vipujutussa oli sekin kiva puoli, että tekemisvaihtoehtoja oli kolme. Ensimmäisestä tuli vain tekstiä, jota emme ymmärtäneet. Toisessa oli liikaa kanjeja, jotta olisimme sen osanneet lukea, mutta koska kolmas oli täysin ymmärrettävä ("Älä tee mitään" suomeksi), oli onneksi helppo päätellä, että toinen vaihtoehto oli se oikea. Aika monesti homma meneekin niin, että joutuu poissulkemaan kohtia valitakseen oikean.

Varsinaisessa pelissä ei ollut ongelmia. Hahmot ovat ihan hyvin grindattuja (levelit välillä 16-18), joten etenemään kyllä pääsee. Gambitteja olemme myös osanneet laittaa, vaikka osaan on hieman päättelykykyä vaadittu. Taiat tuottavat välillä harmaita hiuksia, sillä vaikka niitä tavaa ääneen, ei aina heti aukene, mistä on kyse. Esim. "burana" tuotti päänvaivaa, kunnes selvisi, että se on "blindna".

Uusi haaste on nyt sitten muodostunut asusteista (accessors). Niissä kun on yleensä kaikenlaisia kivoja sivuvaikutuksia. Joku kikkare, joka parantaa yhtä ominaisuutta, saattaakin heikentää toista. Kun toiminta on selitetty japaniksi ja kanjeja käyttäen, ei voi kuin raapia päätään. Pitäisi varmaan yrittää kalastella näistä jonkinlainen lista netistä.

Joidenkin tavaroiden (items) käyttökin on vähintäänkin hupaisaa. Silmätipat tuli etsittyä listasta tuskanhiki otsalla, mutta löytyivät sentään, kun tunnistin silmän kanjin. Hetken päästä tajusin, että perässä oli lääkkeen kanji. Taistelun tuoksinnassa vain lukeminen on yllättävän vaikeaa. Myös nukahtanut Balthier sai sydämen tykytyksiä aikaan, koska minulla ei ollut aavistustakaan, mikä on herätyskello japaniksi. No, kokeilemalla siitä selvittiin ja nyt tiedän, miten se kirjoitetaan. Lausumisesta ei ole edelleenkään hajua. Tosin lausumisella ei ole pelaamisen kannalta merkitystä. Minun tarvitsee vain oppia lukemaan sanat.

Pieniä parannuksia alkuperäiseen pelin verrattuna tuli myös huomattua. Aseiden yms. hintaa on hilattua hieman alaspäin. Se on huojentava tieto sinänsä, koska nyt on melkein pakko pitää koko tiimi aseistettuina. Kaikilla on erilaiset ammatit, joten periaatteessa kaikkia tarvitaan. Tosin uskoisin keksineeni yhdistelmän, jolla pääsisi aika pitkälle (samurai + monk + red mage), mutta aion silti käyttää tasaisesti muista muita hahmoja (white mage, breaker ja hunter). Lupasin miehelle, että tällä pelikerralla en suosi pelkästään Frania ja Balthieria vaan olen oikeasti tasa-arvoinen hahmojen suhteen. Katsotaan onnistunko... ehkä mies pitää minut ruodussa, jos meinaan lipsua.

Zodiac Job Systemissä olemme nyt Ogir-Yensalla ja seuraavaksi pitäisi siirtyä Nam-Yensan puolelle. Tarina on edelleen hyvä, mutta on harmillista, ettei NPC:n kanssa juttelemisesta tällä kertaa saa irti paljon mitään. Toki jotain ymmärtää, mutta usein keskittymiskyky herpaantuu, kun kaiken lukemiseen menee niin kauan.

Oikeasti toivon, että Square Enix tekee kyseisestä pelistä HD-version PS3:lle (ja vaikka sille Vitalle, jos kovasti nyt haluavat). Kun kerran vanhoja pelejä on pakko julkaista uudestaan, julkaisisivat sitten tuonkin. Ja toisivat Eurooppaan enkkuteksteillä. Tykkään uudesta kehityssysteemistä tuossa älyttömän paljon, mutta harmittaa tosiaan se, ettei pelistä saa kaikkea irti oman kielitaidon vajavaisuuden vuoksi.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Parisuhteen laatuaikaa

Niinhän siinä kävi, että kuuluisa conirutto iski meidänkin talouteen. Minä oireilin tosiaan jo sunnuntai-iltana, mutta sitkeästi kitkuttelin töissä viikon kolme ensimmäistä päivää. Miehelle nousi niin kova kuume, että jäi jo keskiviikosta saikuttelemaan kotiin. Minä jouduin luovuttamaan torstaiaamusta, joten loppuviikko tuli tosiaan köllöteltyä kotona.

Se torstai olikin aika ankea päivä. Emme paljon muuta tehneet kuin istuimme sohvalla ja nukuimme sängyssä. Viiden kuuden välillä miehen äiti tuli tuomaan meille evästä, mikä oli kieltämättä päivän piristys. Niillä pärjättiinkin hyvin maanantaihin. Vieläkin on vähän ontto olo ja kurkkua karvastelee, mutta töitäkin täytyy välillä tehdä.

Voi nyt kuulostaa siltä, ettei tämä höpinä liity mitenkään blogin aiheeseen, mutta kyllä se liittyy. Torstai-iltana avopin tekemän mustikkasopan syömisen jälkeen alkoi elämä taas vähän voittaakin, joten mietimme sopivaa rauhallista tekemistä. Mies ehdotti, että olisin jatkanut kolmentoista pelaamista ja hetken sitä jaksoikin. Se kuitenkin kävi tympimään aika äkkiä, kun olemme vaiheessa, jossa oikeastaan pitäisi lähteä Pulselta. Jostain pöllähti idea, että aloitetaanpa sittenkin Final Fantasy IX alusta.

Kuva: Final Fantasy Wikia


Joo, tiedän, että olen luvannut olla koskematta siihen sen jälkeen, kun viimeksi pelasin sen loppuun (noin vuosi sitten kipeänä xD), mutta lankesinpa jälleen. Mies totesi, ettei sitä ole mikään pakko kokonaan tahkota, kunhan nyt jotain puuhataan. Torstaina jaksoimme ehkä 1,5 tuntia pelailla ja pääsimme Evil Forestin alkuun, joten mitään erityisen pitkää putkea siitä ei tullut.

Perjantaina oli edelleen kurja olo fyysisesti, mutta mieliala kuitenkin koheni, kun aamupalan jälkeen käperryimme vilttien alle kera kuuman juotavan ja peliohjaimen. Jatkoimme peliä ja höpöttelimme siitä, kun muutakaan ei oikein jaksanut tehdä. Mies opetti minulle pari juttua, mitkä olivat menneet minulta aiemmin ohi. Sain taas siis todisteita siitä, että ysistä löytää joka pelikerralla jotain uutta.

Päivä menikin kätevästi, kun puoli yhdeksästä kahteen pelailimme. Sitten pidimme ruokatauon ja kolmen ja neljän välillä jatkoimme taas. Yhteensä pelitunteja kertyi perjantaille 10,5 tuntia, joten rikoin aiemman ennätykseni (9 tuntia Final Fantasy XII:ta yhden päivän aikana). Saimme ykköslevyn illalla loppuun, joten siinä vaiheessa oli ihan hyvä hipsiä untenmaille.

Pelin ensimmäinen levy on aina ollut suosikkini. Siinä kohtaa tarina on vielä varsin pienissä mittasuhteissa, ei puhuta eeppisestä seikkailusta, vaikka kolme suurta valtiota on hyvää vauhtia ajautumassa sotaan. Ykköslevyn tunnelma on vielä kohtalaisen kevyt pään päällä roikkuvasta sodan uhasta huolimatta. Tarina ei vielä myöskään vie pelaajan päähuomiota vaan on aikaa tutustua hahmoihin rauhassa. Toisaalta Lindblum on jo eräänlainen käännekohta, kun burmecialainen sotilas saapuu paikalle lähes kuolleena kertomaan kuningatar Brahnen hyökkäyksestä kotimaahansa. Silloin tarina muuttuu vakavammaksi ja pelaajalle selviää tilanteen todellinen karmeus. Askel askeleelta kohti Burmeciaa sodan uhkakuva muuttuu todellisemmaksi ja tilanne synkemmäksi. Tosin sitä keventävät chocobo-episodi (jonka tietysti voi halutessaan skipata kokonaan, mutta kuka sellaista haluaisi?) ja Steinerin seikkailut South Gatella. Ykköslevyn päätöksessä on dramaattisuutta, kun oma tiimi makaa henkihievärissä ja Kuja katselee porukkaa hetken, ennen kuin lentää lohikäärmeellään pois.

Kuumeilu jatkui lauantaina eikä olo ollut muutenkaan erityisen hyvä, joten päätimme itsekin jatkaa valitsemallamme tiellä. Pelin kakkoslevy siis pyörähti käyntiin. Pidän siitäkin paljon, vaikka pelin alku on suoranaista parhautta. Burmecian kauhujen jälkeen on vapauttavaa päästä South Gatelle Garnetin, Steinerin ja Marcuksen kanssa. Ylipäätään tuo portti on jäänyt mieleeni varsin positiivisena paikkana ja voisin fiilistellä siellä aina pidempäänkin. Jos ysistä koskaan tehdään HD-versio, pitää siihen ehdottomasti lisätä maisemien ihastelumahdollisuus Souh Gatelta käsin (ihan niin kuin Square Enix tajuaisi tällaisen idean loistavuutta -___-).

Lauantaille pelitunteja kertyi vain 10. Pidimme hieman lyhyemmän ruokatauon, mutta toisaalta aloitimme pelaamaan myöhemmin, kun aamulla jopa sai nukuttua kunnolla. Iltasella tuli tehtyä vähän muutakin, mutta pääasiassa päivä kuitenkin meni pelatessa. Pääsimme mustien maagien kylään asti, mutta sen pidemmälle emme sitten viitsineet jatkaa. Fossil Roon alussa tuli yllätys, kun emme pärjänneetkään heti Lania vastaan. Emme olleet aiemmin joutuneet grindaamaan kertaakaan, mutta tuossa välissä piti sitten pari leveliä hankkia porukalle ja opetella taitoja varusteista. Toisella yrittämälläkin teki tiukkaa, mutta selvisimme kuitenkin.

Aiemmin minulla ei ole ollut vaikeuksia Lanin voittamisessa. Tosin olen ehkä kehittänyt hahmojani hieman ahkerammin enkä vain painellut pelissä tiiviisti eteenpäin. Nyt tuntui, että Lanilla oli vuoro koko ajan, vaikka häneen heitti slow'n. Lisäksi porukka otti osumaa hänen iskuistaan aika kiitettävästi. Ilman Quinan Mighty Guardia tilanne olisi tainnut olla toivoton.

Silti Fossil Roossa meillä ei ollut vihollisten kanssa mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tämä onkin minusta kummallista. Miksi Lani-taistelu oli niin vaikea, jos sen jälkeen on kuitenkin suhteellisen tasaista? En ymmärrä.

Sunnuntai jäi pelipäivänä tyngäksi (vain 8 tuntia), koska heräsimme taas vasta puoli yhdeksän aikaan ja miehen vanhemmat tulivat tuomaan meille lisää särkylääkkeitä kahden pintaan. Pääsimme jatkamaan peliä vasta neljän jälkeen ja ysiltä piti jo mennä petiin, koska työmaa kutsui tänään jo seitsemältä. Olo oli kipeä edelleen koko päivän, mutta tosiaan, ei sitä voi loputtomiin saikuttaa.

Mies ei ollut koskaan nähnyt Conde Petiessä Vivin ja Quinan häitä, joten toki ne piti hänelle nyt esitellä. Hänestä ne olivat suuri vääryys. Ei sillä, en itsekään tue kyseistä paritusta. Se nyt on vähintäänkin kyseenalainen. Silti ATE (Active Time Event) on sen verran hauska, että sen katselee mielellään.

Itsekin näin taas jotain uutta. Tällä kertaa Madain Sarissa. Mies ehdotti, ettei laitettaisi oglopia Eikon valmistamaan ruokaan. Itse olen ilmeisesti valinnut aina sen vaihtoehdon, koska tällä kertaa porukka jutteli ruokapöydässä ihan eri asioita kuin yleensä. Kannattaisi ehkä joskus muuttaa niitä valintojaan? xD

Saimme ruokataukoon mennessä pelattua kakkoslevyn loppuun. Vaikka sekin on traaginen, minussa se ei ole aiheuttanut koskaan niin voimakasta tunnereaktiota kuin edellisen levyn loppu. Ehkä Brahnesta on vain liian vaikea pitää. Toki Garnetia käy sääliksi, samoin jostain syystä Viviä.

Iltapäivällä jatkoimme vielä sen verran, että pääsimme kolmoslevyllä lähtemään Lindblumista. Kävimme kaivamassa chocographit Chocobo's Laguunista ja lopettelimme sitten. Sovimme, että jatkamme pelin loppuun asti, kun kerran noin pitkälle tuli jo pelattua. Eihän siinä ole edes kamalan paljon jäljellä enää.

Kolmannella levyllä minulta vain jostain syystä fiilis hieman laskee pelin suhteen. Ipsenin linna on käännekohta, jonka jälkeen en ole koskaan niin kovin innostunut hommasta. Ehkä Terraan meno ei houkuttele, se kun on jokseenkin ankea paikka. Mies sanoi samaa, ettei hänkään oikein tykkää kyseisestä paikasta. Sen jälkeen olisi edessä vielä Memoria, joka nyt on samaa luokkaa muidenkin viimeisten luolastojen kanssa. Siis täysin käsittämätön. Tosin sekin vielä menee, mutta sen jälkeisessä Crystal Worldissa ei juuri järkeä ole.

Noh, yhdessä pelaten on varmastikin hauskempaa. Itse ainakin väitän, että nuo pelikonsolin ääressä vietetyt saikkupäivät olivat oikeastaan varsinaista laatuaikaa paremman puoliskon kanssa. Aina ajoittain kuulee tuttujen kitisevän siitä, kuinka pelaaminen pilaa parisuhteen, mutta meillä ei ainakaan niin ole. Päinvastoin meillä oli yhdessä paljon hauskempaa kuin jos olisimma maanneet sängyssä voivottelemassa. Pelaamisen ohessa tuli juteltua kaikenlaista ja olihan kohtauksia kiva ihastella ja vihastellakin yhdessä.

Nyt ollaan taas arjessa kiinni ja ehkä flunssakin vähitellen helpottaa. Tosiaan on silti vakaa aikomus pelata peli loppuun asti yhdessä. Ainakin voi sitten sanoa, että olen pelannut Final Fantasy IX:n läpi kuusi kertaa... ja mieskin kolmesti x)

tiistai 19. helmikuuta 2013

Pari con-kuvaa ja pulinaa cossaamisesta

Desucon Frostbite tuli ja meni. Tällä kertaa ei ollut kuumetta conissa, mutta nyt se yrittää kovasti puskea päälle. Nähtäväksi jää, voitanko minä vai tauti. Juuri nyt tuntuu siltä, että jälkimmäinen uhkaa päästä niskan päälle.

Taas kerran olin laiska kameran kanssa, mutta onnistuin silti bongaamaan muutaman FF-hahmon. Muitakin pelihahmoja näkyi jokunen, esim. Lara Croft ja Assasin Greedin päähahmo (Ezio? En ole pelannut kyseistä sarjaa.), mutta olivat juuri sopivasti matkan päässä, ettei cossi päällä jaksanut rynnätä perään.

Tässä kuitenkin tämän reissun kaksi kivointa otosta:

Musta ja punainen maagi - Final Fantasy
Zorn ja Thorn - Final Fantasy IX


























Mikä näissä oli niin kivaa? Noh, edelleen tykkäilen kovasti nähdä cosseja nimen omaan vanhemmista Final Fantasyista. Ysistä tehdyt puvut on ehdottomasti bongattava... kenties teen jopa niistä jonain päivänä oman postauksen, kunhan olen kuvannut riittävän monta hahmoa (aika monta puuttuu edelleen).

Itsehän en ole pelisarjan vanhemmista peleistä juuri pukuja tehnyt, mutta ajatuksena on ollut korjata tämä asia joko seuraavassa Desuconissa tai Traconissa. Asiaan vaikuttaa se, miten kevään aikana on rahaa ja aikaa käytettävissä taas uuden puvun tekemiseen. Jaksamisellakin on oma osuutensa jutussa, koska hajoilin aika pahasti viimeisimmän operaation kanssa.

Suunnitelmissa on siis Faris Final Fantasy V:stä. En kuitenkaan halua tehdä taidekuvissa esiintyvää versiota vaan tämän:

Puku on yksinkertaisempi kuin taidekuvien puku, mutta päätökseen ei se ei ollut ratkaiseva tekijä. Sen sijaan hiustenväri oli tärkein vaikutin. En halua tehdä blondia Farista vaan violettihiuksisen.

Ikävämpi homma tuossa puvussa on liivissä näkyvä kultanauha. Se oli yksi syy, miksi hajoilin edelliseen pukuuni, joten suurta kiinnostusta sen ompelemiseen ei ole. Ehkä en kuitenkaan operaatioon kuole.

Mielenkiintoista tulee myös olemaan cossata naista, joka esiintyy miehenä. Tämä tarkoittanee ensimmäistä kertaa bindaamista, mutta meikkiäkin täytyy miettiä huolella. Ilman ei voi olla, mutta liian naisellista siitä ei saa tulla.

Kaiken kaikkiaan Faris on siis minulle haasteellinen hahmo, mutta yrittäähän joka tapauksessa pitää. Ehkä minut tosiaan nähdään tässä cossissa vielä myöhemmin tänä vuonna. Kivaa tietysti olisi saada mukaan Lenna/Reinakin ;D

Ja tosiaan tässä on tullut mainittua jo pariin otteeseen puku, johon hajoilin ja johon tulen hajoilemaan lisää. Sen valmistus alkoi jo syyskuussa 2012 ja asu valmistui ystävänpäivänä eli vain pari päivää ennen conia. Tosin täysin valmiista versiosta ei voida pukua, koska ongelmia oli niin peruukin kuin hameen ja hännänkin kanssa. Lisäksi kultanauha aiheutti päänvaivaa ja hiertymiä kainaloihin. Puvun mukavuutta täytyy siis jatkossa parantaa ja hännän kiinnitystä pohtia. Peruukkikin kaipaisi pientä fiksausta.

Eleyna Farrence - Star Ocean: The Last Hope
Puvustahan ei siis todellakaan tullut täydellinen, kuten kuvastakin voi huomata. Loppujen lopuksi valitsemani kangas ei ollut aivan juuri sitä sävyä kuin olisi pitänyt, mutta luultavasti en silti lähde tekemään koko asua uusiksi. Erinäiset yksityiskohdat kaipaavat myös hiomista.

Häntä ei kuvassa näy, mutta kyllä se mukana kuitenkin oli. Kiinnitin sen (tai Cresta ja avomies kiinnittivät) lopulta paitaan, koska vyö olisi ollut hankala hameen alla, mutta täytyy vielä pohtia, saisiko sen sittenkin kiinni hameeseen. Oli nimittäin varsin epämiellyttävää, kun kolmesta hakaneulasta kaksi päätti aueta omia aikojaan. Kokeilkaapa itse, miten kivalta hakaneula tuntuu takapuolessa ;)

Minun olisi myös pitänyt tajuta ottaa rustolävistys pois vasemmasta korvastani. Se tarttui peruukin sisäverkkoon, joten korva kipeytyi kiitettävästi. Kun sitten irrottelin korua peruukista, lähti nuttura purkautumaan, joten ei tosiaan mennyt tämä cossaus aivan putkeen. Virheistä ovat kuitenkin olemassa sitä varten, että niistä voisi oppia.

Ehdottomasti haluan laittaa tämän puvun päälle vielä uudemman kerran, mutta ensin mietin siihen parannuksia. En siis vielä uskalla sanoa, missä conissa tämä seuraavan kerran nähdään.

En tiedä, kiinnostavatko nämä cosplay- ja conihöpinät ketään, mutta kaikesta huolimatta näitäkin tulee kirjoiteltua. Minusta on mukava kuitenkin aiheesta aina puhua silloin, kun se sattuu ajankohtainen olemaan. Pitäisi vain saada itseään oikein kunnolla niskasta kiinni ja kuvailla hienoja pukuja enemmänkin.

Mainittakoon vielä sen verran, että sain myös conissa myöhäisenä synttärilahjana KoakumaUsagilta aivan ihanan moogle-avaimen perän:

Kiitos, kupo <3

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Lisää seikkailuja tähtimeressä

Aloitin Star Ocean: First Departuren pelaamisen jo jokin aika sitten, mutta en ole pelissä kamalan pitkällä, koska tosiaan käsikonsoleilla pelaaminen ei ole aivan minun juttuni. Joku vajaat kymmenisen tuntia taitaa tällä hetkellä pelikellossa olla viimeisimmässä tallennuksessa.

Kuva: Gamewallpapers.us
Juonellisesti peli vaikuttaa mielenkiintoiselta, vaikka aikamatkustuselementti on aina jotain sellaista, mikä voi mennä pahasti pieleen. En kuitenkaan vielä tiedä, mitä menneisyydessä palloileminen mihinkin vaikuttaa, joten kritiikkiä on toistaiseksi vaikea esittää. Lisäksi, kun The Last Hope on pohjalla, on kieltämättä kiva pyöriä uudestaan Roakilla samassa ajassa kuin edellisen tiimin kanssa. Tosin se harmittaa, etteivät samat paikat näytä aivan samalta... enkä nyt tarkoita PSP:n ja PS3:n välisiä grafiikkaeroja vaan ihan kaupunkien karttoja yms. Toisaalta olen nähnyt vasta Tatroitin molemmissa peleissä, joten voihan olla, että muut kaupungit ovat enemmän samanlaisia... ja olihan taisteluareena sentään aikalailla samantyylinen... ainakin jos muistan oikein. En viettänyt siellä erityisen paljon aikaa The Last Hopessa, vaikka tässä pelissä innostuin grindaamaan areenalla, kunnes kuolo alkoi toistuvasti korjata hahmot :D

Erityisen valitettavaa pelissä on ääninäyttely. Englannin kielinen sellainen, alkuperäisestä japanilaisesta en tiedä mitään, joten siihen en ota kantaa. En tiedä, johtuuko äänien tasottumuus PSP:sta vai ovatko ne oikeasti vain tosi rasittavat, mutta korviin ne kyllä käyvät. Onneksi sentään musiikit ovat ok ja osa kappaleista jopa tuttujakin. Ja kaikki dialogi ei ole ääninäyteltyä, joten ajoittain hahmojen välisestä kanssakäymisestä voi jopa nauttia.

Tosin minulla ei ole vielä omia suosikkihahmoja. Tähän mennessä on esitelty päähahmo Roddick sekä hänen ystävänsä Millie ja Dorne (roakilaisia). Joukon jatkoksi ovat ilmestyneet Maan asukkaat Ilia ja Ronyx, joista ensimmäinen taitaa olla potentiaalinen alkoholisti. Menneisyydessä mukaan löyty Cyuss ja Pericci on myös esitelty, mutta häntä ei ole vielä saanut pelattavaksi hahmoksi (roakilaisia siis myös). Rotuja ei ole vielä ollut yhtä monipuolisesti kuin The Last Hopen hahmoissa vaan Roddick, Millie, Dorne ja Cyuss (luultavasti?) ovat Fellpooleja eli heillä on häntä ja haltiakorvat. Pericci on Lesser Fellpool, joka puolestaan on kissamaisempi rotu (eli samaa rotua kuin Meracle The Last Hopessa). Haltiakorvien sijaan hänellä on kissankorvat. Ilia ja Ronyx ovat luonnollisesti ihmisiä. Käsittääkseni ainakin Feather Folk -rodun edustajia on vielä liittymässä joukkoon, mutta toistaiseksi en ole nähnyt heistä vilaustakaan. Koska Sarah ei tehnyt minuun mitenkään erityisen hyvää vaikutusta, en odota suuria häiskältä, jolla sattuu olemaan sama sukunimi kuin hänellä.

Ja kun nyt sukunimet otettiin puheeksi... Roddickin sukunimihän on Farrence, joka on sama kuin Eleynalla The Last Hopessa. Eleyna ja Roddick eivät kuitenkaan muistuta toisiaan ulkoisesti kovinkaan paljon, paitsi kummallakin on häntä ja siniset hiukset. Eleynan korvat ovat karvaiset, kun taas Roddickin paljaat. Tosin jos pohtii Crowen salaista loppua The Last Hopesta... Eleynahan sanoi siinä nähneensä näyn, jossa he menevät naimisiin. Onkin siis mahdollista, että Roddickissa on ripaus ihmistä, mikä selittäisi korvien karvattomuuden. Tosin pelien välissä on 300 vuotta, joten toki muitakin mahdollisuuksia on. On myös aika surullista, että mahdollinen Eleynan ja Crowen jälkeläinen muistuttaa älynlahjoiltaan lähinnä Edgen ja Sarah'n risteytystä.

En osaa sanoa mitään erityistä kenestäkään hahmoista. Kaikkien äänet ärsyttävät tasaisesti eikä kukaan ole päässyt loistamaan. Porukka ei ole toistaiseksi ollut kovin valovoimaista, mikä tietysti pikkuisen harmittaa. Toisaalta The Last Hopessakin parhaat hahmot saatiin ryhmään viimeisinä, joten toivoa on edelleen.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Pelaajaidentiteettini

Eli aiheena tällä kertaa minä pelaajana. Tätä on varmasti blogissa jonkin verran jo sivuttu pelaushistoriani kautta, mutta varsinaisesti en kuitenkaan ole aiheesta kirjoittanut. Itseanalyysit ovat aina kivoja ja joskus jopa hyödyllisiä, joten päätin sitten avautua tällä kertaa tästä.

En osaa sanoa tarkkaan, milloin aloin luokitella itseni pelaajaksi. Jälkikäteen ajateltuna väittäisin kuitenkin, että minusta tuli pelaaja, kun iskin kynteni Final Fantasy VII:ään. Pelihistoriani toki alkaa vuosia, vuosia aiemmin, mutta vasta tuossa vaiheessa pelaamisesta tuli kokonaisvaltainen ja todella mukaansa tempaava harrastus, jossa myös olin itse aktiivisena toimijana. Oman pelikoneen puutteessa olin aikaisemmin joutunut usein katsojan rooliin, vaikka olin toki pelaamaankin päässyt. Kun minulla sitten oli pelikone ja ihan omia pelejä, pääsin hommaan aivan eri tavalla kiinni. Eli olen ollut pelaaja reilut kymmenen vuotta.

Niin sanotuksi "gamer girliksi" (suomeksi pelaajatytöksi) en muista itseäni juuri nimittäneeni. En väitä, etteikö sukupuoleni vaikuttaisi moneenkin asiaan, mutta en silti koe sen olevan oleellisin osa identiteettiäni pelaajana. Toisaalta alkuun pääosa pelaavista kavereistani oli miehiä, joten siinä joukossa sukupuoleni kyllä korostui. Se koettiin positiivisena asiana, pelaava tyttö oli jostain syystä tosi cool juttu. Sittemmin kaveripiiriini on etsiintynyt yhä enemmän naispuoleisia pelaajia, joten tilanne on ikään kuin tasoittunut. Ainakaan nykyisessä tuttavajoukossa pelaava tyttö ei ole enää ihmeellinen ja ihasteltava ilmestys vaan samalla viivalla jätkien kanssa. Ehkä siitä syystä sukupuolen merkitys asiassa on omalta osaltani kadonnut.

Pelaajana olen nirso. En esim. halua pelata mörppejä, koska niissä joutuisin pakostakin olemaan tekemisissä muiden kanssa. En koe olevani riittävän hyvä ja taitava pelaaja osallistuakseni vaikkapa killan toimintaan, pelkään siis saavani kuraa niskaan kämmäilyni takia. Tämä kenties juontaa juurensa lapsuuden liikuntatunteihin, jolloin sain aina joukkuepeleissä kuulla, kuinka surkea olin. Huutovalinnoissa jäin lähes aina viimeiseksi ja joukkuetta, joka minut joutui huolimaan, säälittiin. Okei, mörppejä pelatessa homma ei välttämättä menisi aivan näin, mutta lapsuuden traumat pitävät pintansa. Lisäksi olen ylipäätään nihkeä kuukausimaksullisia pelejä kohtaan, koska en nyt vain halua maksaa jostain pelistä kuukausittain.

En myöskään välitä erityisemmin peleistä, joissa joudun pelaamaan toisia pelaajia vastaan. Ehkä kyseiset pelit eivät pelityyppinä iske minuun mitenkään erityisesti. Toisekseen minua ärsyttäisi hävitä useita kertoja oikealle ihmiselle (ja joissain peleissä se voisi olla hyvin todennäköistä). Tappelupelien pelaaminen kahdestaan on pidemmän päälle vain turhauttavaa ja aiheuttaa pahan mielen, kun tappio osuu omalle kohdalle yhä uudestaan ja uudestaan. Vika on tietysti itsessäni, koska en jaksa opetella erilaisia komboja ja torjuntoja vaan keskityn enemmän nappien satunnaishakkaamiseen. Ei sillä tavoin voikaan voittaa, ainakaan pidemmällä tähtäimellä.

Nirsouteni tulee esille myös siinä, että pelaan mieluiten vain tietyn tyyppisiä pelejä. Roolipelejä. Japanilaisia roolipelejä. Olen kyllä kokeillut länsimaalaisiakin, mutta yleensä mielenkiintoni ei riitä alkua pidemmälle. Pidän myös seikkailupeleistä, mutta aina ei osaaminen tunnu riittävän niiden osalta.

Kauhupelit ja sen sellaiset ovat makuuni (Resident Evil, Silent Hill jne.), mutta niitä en pysty itse pelaamaan. Olen siis pelaajana pelkuri. Panikoin tiukoissa tilanteissa, joten kuolo korjaa, kun ammukset on räiskitty pitkin seiniä tai pakomatka tyssännyt umpikujaan. Eläydyn kauhupeleihin aivan liian voimakkaasti, joten pelaaminen menee sähläämiseksi. Katsonkin näitä pelejä mieluummin sivusta.

Minulla on myös jotain yhteistä japanilaisten pelaajien kanssa. En välitä PC-peleistä. Osittain tämä johtuu siitä, että olen mukavuudenhaluinen. Minua ei kiinnosta säätäminen koneella tai sen pohtiminen, riittävätkö näytönohjaimeni tehot pelin pyörittämiseen. Enkä ole kiinnostunut opettelemaan hiirellä ja näppäimistöllä pelaamista, luonnostaan se ei minulta tule. Minulle on tärkeää, että pelaamisen voi aloittaa helposti. Siksi konsolipelit ovat enemmän minun juttuni. Peli sisään laitteeseen ja ohjain kouraan ilman suurempia pohdintoja tai säätämisiä. Toki tässä on tullut tehtyä poikkeuksia (The Longest Journey, Terraria...), mutta pääsääntöisesti näin.

Konsoleiden puolella suosin isoja laitteita. Minulla on sekä Nintendo DS että Sony PSP (kummatkin ensimmäisiä versioita), mutta niillä pelaaminen on hieman vähäisempää. Tähän on käytännön syy: en ole vieläkään löytänyt sopivaa pelausasentoa. Olen kokeillut monenlaista asetelmaa, mutta toistuvasti saan joko niskani tai käteni kipeäksi pelatessa. Jos onnistuisin löytämään sopivan olemisen tilan suhteessa käsikonsolilla pelaamiseen, saattaisin käyttää siihen paljon enemmän pelitunteja. Toistaiseksi sohvan nurkasta käsin tv:n tuijottaminen on kuitenkin ollut mukavampaa ja ergonomisempaa.

Minulla on taipumusta hurahtaa peleihin. Kun tykästyn johonkin, tykästyn sitten yleensä kunnolla. Käytän aikaa ja perehdyn peliin äärimmäisen innokkasti. Näistä peleistä kirjoitan yleensä myös läjän ficcejä ja pelaan niitä uudestaan ja uudestaan. Hyviä esimerkkejä ovat Final Fantasy IX ja Final Fantasy XII. Varsinkin jälkimmäisestä minulla on mittava ficcituotanto, mutta sen lisäksi järkyttävät määrät pelitunteja ja oheissälää. Olen siis hamstrannut myös jatko-osan, sen japaninkielisen pelioppaan, figuureja, englanninkielisen pelioppaan alkuperäiseen peliin ja japanilaisen Zodiac Job Systemin oppaan. Itse pelikin löytyy kumpanakin versiona. Viimeisimpänä tilasin Japanista FFXII mangapokkarit. Kyllä, fanitan sitä peliä täysillä.

Tärkeimpiä asioita  minulla peleissä ovat hyvä tarina ja loistavat hahmot. Niiden avulla minut voidaan koukuttaa juttuun. Jos molemmat löytyvät, tilanne on lähes täydellinen, mutta puutteet toisessa eivät välttämättä haittaa, jos edes toinen on kohdallaan. Tästä esimerkkinä voisi toimia Final Fantasy XIII -saaga. Tarina ei minuun niin iske ja olen osittain menettänyt toivoni sen suhteen. Pidän kuitenkin paljon pelien naishahmoista (Lightning, Fang, Vanille, Alyssa, Yuel), joten heidän takiaan jaksan olla jutusta innoissani ainakin jossain määrin.

Toisaalta Star Ocean: First Departure ei ole (vielä) iskenyt hahmotarjonnallaan, mutta sitä jaksaa silti pelata. Tarina kiinnostaa minua, haluan tietää, mihin se kehittyy ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Tietysti silti toivoisin, että mukaan tulisi myös hahmoja, jotka herättäisivät minussa jotain tunteita... muitakin kuin ärtymyksen surkean ääninäyttelyn vuoksi.

Eli tiivistettynä olen pelaajana:
- nirso
- pelkuri
- mukavuudenhaluinen
- konsolipelaaja
- fanityttö
- story hunter ja
- hahmokeskeinen

Minkäslaisia te muut olette pelaajina? Olisi ihan kiva kuulla / lukea muidenkin itseanalyysejä ;)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Hankintoja

Palkkapäivä oli torstaina ja illalla kävi tietä eBayn ihmeelliseen maailmaan. Vaarallinen paikka se, tosin tällä kertaa ei tullut silti tehtyä konkurssia. Aikani surffailin ja katselin, mitä oli tarjolla, mutta oli minulla ihan oikeasti jotain tiettyä mielessäkin.

Olin Huuto.Netistä katsellut jo jonkin aikaa erästä peliä. Se oli kyllä siellä tarjolla, mutta minua askarruttivat myyjän saamat palautteet. Okei, hän oli saanut paljon positiivista palautetta, mutta myös negatiivista. Se on tietysti yleistä, jos myy paljon tavaraa. Ei ole käytännössä mahdollista, että kaikki asiakkaat olisivat tyytyväisiä. Palautteiden joukossa kuitenkin oli kommenttia rikkinäisistä koteloista, vääristä levyistä, vääristä aluekoodeista yms. sekä siitä, ettei myyjä vastannut viesteihin rahojen saamisen jälkeen ja viivytteli tuotteiden postituksen kanssa. Olen ehkä liiankin tarkka, mutta yleensä luen nimen omaan negatiiviset palautteet äärimmäisen tarkkaan ja vasta sitten mietin, onko myyjä rahojeni arvoinen. Jotenkin tämä myyjä ei siltä tuntunut, joten lopulta suomalaisen tukeminen jäi. Aiheetta vai aiheesta, siihen en ota kantaa.

Joka tapauksessa minulla kävi tuuri ja löysin eBaysta brittiläisen myyjän, jolla samainen peli oli myynnissä kohtuulliseen hintaan ja vain pari negatiivista palautetta. Nekin tyyliin "jouduin maksamaan tästä tullit, paska myyjä", mitkä voi jättää omaan arvoonsa. Niinpä peli lähti vihdoin tilaukseen. Lisäbonuksena minulla sattui olemaan Paypal-tililläni noin 10 euron edestä palkkiorahoja kyselyihin vastaamisesta, joten käytännössä maksoin alle kympin koko pelistä. Nyt vain odotellaan sen saapumista.

Kuva: Wikipedia.org
Tämän hankinnan myötä minulla onkin sitten kaikki Star Ocean -pelit kokoelmassani. Tai kaikki ja kaikki. Ei minulla ole kahta ensimmäistä alkuperäisversioina, mutta nämä uudelleen julkaistut versiot PSP:lle kelpaavat minulle vallan mainiosti. Ääninäyttely niissä on kyllä kamalaa kuraa, joten en odota kolmannelta osaltakaan sen suhteen paljon (myös nelosen enkkuäänet ovat korvia riipivän karmeat). Toivotaan, että yllätyn tämän asian suhteen positiivisesti.

On suoranainen harmi, etten tajunnut tutustua tähän pelisarjaan aikaisemmin. Nykyisin pelaamiselle tuntuu olevan kamalan vähän aikaa, kun on niin paljon muitakin kivoja ja kiinnostavia harrastuksia (sekä muuta vapaa-ajan aktiviteettia). Minulla siis luultavasti menee melko pitkään, ennen kuin saan kaikki sarjan pelit kahlattua läpi. Varsinkin kun olen laiska pelaamaan käsikonsolilla (niskat ja kädet kipeytyvät aika äkkiä), joten PSP:n ja DS:n peleissä kestää aina tolkuttoman pitkään. Till the End of Time on kuitenkin onneksi PS2:lle, joten sen pelaaminen luultavasti sujuu paremmin kuin First Departuren ja Second Evolutionin.

No niin, mutta takaisin asiaan. Kun nyt kerran olin valmiiksi eBayssa ja vielä turkasen hyvällä tuulella onnistuneen löydön vuoksi, päätin tökkiä Onnetarta kepillä. Varmaan viidettäkymmenettä kertaa näppäilin hakukenttään sanat "Final Fantasy XII manga". En oikeastaan odottanut suuria, sillä vaikka pokkareita on ollut myynnissä, niiden hinta on ollut pääasiassa budjettini ulkopuolella.

Kuva: Final Fantasy Wikia
Tällä kertaa linkkien joukosta hyppäsi silmille paketti, joka sisälsi kaikki 5 mangapokkaria ja hinta oli vähintäänkin kohtuullinen. Postien kanssa siitä tuli lopulta vajaat 25 euroa. Aiemmin olisi voinut ehkä yhden saada tuurilla siihen hintaan ja sitten vielä postit päälle. Tosin on siitä hetki, kun viimeksi olen tilanteen tarkistanut... ehkä hintakehityksessä on sen jälkeen tapahtunut romahdus, en tiedä.

Hetken jo pelkäsin, että koko juttu on liian hyvä ollakseen totta. Kävin siis huolestuneena tutkimaan myyjän saamia palautteita. Viimeiseltä vuodelta taisi olla 9 neutraalia ja loput positiivisia. Uskalsin siis laittaa tilauksen menemään.

Eilen myyjä sitten jo ottikin minuun yhteyttä ja kertoi, milloin on postittamassa paketin, miten homma käytännössä tapahtuu ja koska minun kannattaa odottaa sen olevan perillä. Viesti oli äärimmäisen kohtelias ja ns. asiakaspalveluhenkinen, vaikka kyse oli yksityishenkilöstä eikä mistään firmasta. Jos mangat nyt vielä tulevat ajallaan ja ovat niin hyvässä kunnossa kuin annettiin ymmärtää, taidanpa itsekin kiittää tätä myyjää erinomaisella palautteella. Ehkä jopa yritän muotoilla sen japaniksi ;D

Täytyy myöntää, että torstai-iltana olin aika tyytyväinen itseeni ja eilen erittäin tyytyväinen saamaani sähköpostiviestiin. Nyt en vain millään malttaisi odottaa, että pääsen hypistelemään kyseisiä tuotteita :D