sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kokoelman kartutusta

Minun ei ollut tarkoitus nyt hetkeen ostaa pelejä, mutta joskus niin vain käy. Olin perjantaina menossa kirpputorille töiden jälkeen, mutta yllätyksekseni kyseistä kirpputoria ei enää ollutkaan... ainakaan siinä osoitteessa, jossa se aiemmin sijaitsi. Koska bussin saapumiseen oli vielä aikaa, piti keksiä jotain tekemistä. Sateessakaan ei oikein viitsinyt seisoskella.

Niinpä sitten kävelin yksinkertaisesti kadun toiselle puolelle ja sisään peliliikkeen ovesta. Aika menikin ihan mukavasti, kun kuljeskeli hyllyjen välissä ja tutkaili, mitä kaikkea oli tarjolla. Olin liikkeellä sillä mielellä, ettei mitään kuitenkaan löydy, mutta juuri silloinhan kaikki aina osuu kohdalle.

Olen surkea pelaamaan Wiillä, se tuli todistettua jo The Last Storyn kohdalla, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Mukaan tarttui siis Final Fantasy Crystal Chronicles: Echoes of Time.

En ole pelannut alkuperäistä Crystal Chroniclesia vieläkään, vaikka se hyllyssä lojuukin. Sen sijaan Ring of Fatesia olen kokeillut. Siinä vain jäin jumiin puzzleen, jonka suorittamiseen ilmeisesti olisi hyvä olla kaksi pelaajaa, jos mitään netistä löytyneistä kommenteista olen ymmärtänyt. Saas nähdä, pelaanko sitä siis koskaan eteenpäin.

Tiedän myös, ettei Crystal Chronicles -sarja ole saanut mitenkään mairittelevia arvosteluja. Sitä on parjattu yhdestä jos toisestakin jutusta, mutta erityisesti huonosti toteutetusta moninpelistä. En erityisemmin fanita moninpelausta, joten minulle se ei sinällään ole ongelma (paitsi, jos pelin läpäisy vaatii sitä). Echoes of Timessa moninpeli on kuulemma toteutettu kuitenkin hyvin.

Sitä voisikin olla kiva pelata miehen kanssa, mutta valitettavasti se ei taida silti onnistua. Jos olen ymmärtänyt oikein, moninpelaus ei onnistu saman konsolin ääressä vaan kummallakin pitäisi olla omansa... niin peli kuin konsolikin <_< Harmillista, sillä ei tätä nyt kahteen kertaan ruveta kyllä ostamaan, vaikka peli kuulemma istuu paremmin DS:lle kuin Wiille.

Arvostelujen perusteella en uskalla odottaa tältä peliltä kovin suuria, mutta onpahan taas yksi Final Fantasy lisää kokoelmassa. Pitäähän sitä naisella on keräilykohteita ;)

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Peleistä elokuviksi osa 3: Prince of Persia

Viime viikonloppuna tuijottelimme miehen kanssa Prinse of Persia: The Sands of Time -elokuvan. Itse olin nähnyt sen jo aiemmin, mutta aika autuaasti unohtanut, mitä siinä tapahtui.  Mies ei ollut leffaa nähnyt, mutta oli pelejä joskus kauan sitten pelannut. Minä joudun myöntämään, että en ole näihin peleihin koskaan koskenut. Eli arviota pelien ja leffan yhteen sopimisesta minulla ei valitettavasti oli. Mies tosin kommentoi vanhempien pelien osalta, että juoni on selitettävissä viidessä sekunnissa, joten ne eivät ole vertailukelpoisia suhteessa elokuvaan.

Kuva: Prince of Persia Wikia
Surkean nimimuistini vuoksi en näyttelijöiden nimiä muista, mutta osan olin nähnyt aiemmin. Kenestäkään ei ole erityistä valitettavaa vaan jaksoin katsella kaikkien työskentelyä. Itse prinssi ei minusta ollut kovin kiinnostava, mutta sen sijaan hiekkatikarin suojelijatytsi oli oikein kiva tapaus. Toisaalta voin kuvitella hänen ärsyttävän monia katsojia jokseenkin nokkavilla kommenteillaan ja tiukalla asenteellaan.

Minulla on hämärä mielikuva, ettei tämä elokuva saanut ilmestyessään kovin mairittelevia arvostelua. Eihän se syvällisyydellä loista, mutta me kumpikin viihdyimme sen parissa erinomaisesti. Jaksaisin katsoa vielä kolmannenkin kerran. Leffa oli oikein mukava toimintapätkä, johon saattoi uppoutua, mutta joka ei vaatinut katsojalta kovin suurta aivotyöskentelyä. Joskus on kiva katsoa monimutkaisia ja syvällisiä elokuvia, jotka vaativat omaa ajattelua ja pohdintaa, mutta viime viikon perjantai-iltaan tämä istui täydellisesti. Sai vain nollata ja viihtyä.

Pienen mielenkiinnon siemenen leffa myös kylvi sisälleni. En ole tosiaan tätä pelisarjaa koskaan eksynyt kokeilemaan. Olisi siis mielenkiintoista kuulla, miten muut ovat sen parissa viihtyneet. Onko lukijoilla mahdollisesti sarjasta suosikkipeliä? Entä onko jollakulla kokemusta, miten elokuva suhteutuu peleihin?

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Peleistä elokuviksi osa 2: Tomb Raider

Tomb Raider -pelisarja oli ykkössuosikkini ennen kuin löysin Final Fantasyt. Aivan kaikkia Laran seikkailuja en ole pelannut läpi, mutta aika montaa on tullut vähintäänkin kokeiltua. Leffat on myös tullut katsottua pariin otteeseen, joskin puuttuvat omasta kokoelmasta. Oikeastaan ne voisi ostaa.

Täytyy nyt saman tien myöntää, että leffojen katsomisesta alkaa olla aikaa, joten en enää muista jokaista yksityiskohtaa. Toisaalta enpä ole pelejäkään ihan viime hetkinä tahkonnut. Minulla on joka tapauksessa hämärä mielikuva, etteivät elokuvat saavuttaneet pelien fanien kanssa aivan suunnattoman suurta suosiota. Itse niistä kuitenkin tykkäsin.

Tähän saattoi vaikuttaa pääosanäyttelijän valinta. Silloin kun ensimmäinen Tomb Raider -elokuva ilmestyi, pidin Angelina Joliesta kovin paljon. Lisäksi hän sopii mielestäni ulkoisesti Laran rooliin, joten siinäkin mielessä hän oli osuva valinta.

Kuva: blog.zap2it.com
 Angelinasta on saatu Lara hiustyyliä ja olemusta myöten. Hänen kasvonpiirteensäkin sopivat haudanryöstelijälle erinomaisesti. Käsittääkseni myös kriitikot ovat tykänneet Angelinan roolisuorituksesta, vaikka itse elokuvat eivät ole juuri suitsutusta saaneet.

Minusta leffat olivat ihan kohtalaista katseltavaa. Niistä tosin puuttui sama fiilis, joka erityisesti ensimmäisissä peleissä on ollut. Toisaalta ehkä sitä olisi ollut hieman vaikea edes niihin saada. Muistan yhä sen paniikinsekaisen jännityksen, kun ensimmäiset sudet rynnivät kimppuun tai karhu hyökkäsi kulman takaa. Ilman automaattitähtäystä ja loppumattomia panoksia en olisi varmaan selvinnyt niistä lainkaan :D

On kuitenkin luontevaa, ettei tuollaisia juttuja voida elokuvaan saada (ja tuskin niitä kaikki edes samalla tavalla kokevat?). Toisekseen, jos elokuva olisi vain elukoiden ammuskelua ja Angelinan kiipeilyä vähän siellä ja täällä haudanryöstöllä höystettynä, ei sitä kovin kauaa välttämättä jaksaisi katsoa. Peleissä tämä sen sijaan toimii sopivalla juonipätkillä höystettynä, mutta silloin on itse toimijan roolissa, joten tilanne on täysin erilainen.

Pidän enemmän ensimmäisestä elokuvasta. Sen juoni ei ole kovin kaksinen, mutta kaiketi siinä oli jotain uutuuden viehätystä. Toisen leffan juoni tuntui olevan jossain määrin toisinto edellisestä. Kyllähän se on selkeästi eri tarina, mutta silti... Hyvää, kevyttä viihdettä nuo rainat ovat kumpikin, mutta ilman pelejä taustalla en ehkä olisi jaksanut niitä useampaan kertaan katsoa.

Jossain muistelisin nähneeni huhuja, että uusikin elokuva voisi olla tuloillaan. Nyt kun Lara valloittaa maailmaa uudenlaisen pelin muodossa, voisi leffakin olla paikallaan. Melkein toivoisin, että myös Angelina Jolie tekisi tuossa tapauksessa paluun Laran rooliin, mutta toki voisin jonkun toisenkin (nuoremman?) hyväksyä. Mielenkiinnolla odottelen, mitä tämän asian suhteen tapahtuu vai tapahtuuko mitään.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Paritushaaste: Päivä 26

Päivä 26: Paras paritus vanhemmissa (ennen FFX:tä) Final Fantasyissa

 Tähän melkein tekisi mieli vastata Yuffie x Vincent, mutta siitä parista olen puhunut jo niin paljon, että jätänpä tällä kertaa väliin. Toisekseen, kun mietin, minulle "vanhemmat Final Fantasyt" ovat ne, jotka on julkaistu ennen seiskaa. VII-XII ovat vähän uudempaa polvea ja kolmetoista jatko-osineen sitten niitä varsinaisesti uusia Finaleita.

Jos sitten pohdin noita minusta vanhempia Finaleita, on valinta lopulta aika helppo. Ykkösestä ei juuri parituksia revitä, kakkosta ja kolmosta en ole pelannut niin paljon, että osaisin jotain sanoa. Vitosessa on myös vähän vaikea parittaa yhtään ketään, kun ei perusta Bartzista. Kutonen tarjoaisi parivaihtoehtoja jonkin verran kyllä, mutta mikään niistä ei ole yhtä jees kuin nelosen eräs pari.

Eli tällä kertaa vastaukseni on...

Rydia x Edge (Final Fantasy IV)




Pelkän nelosen perusteella ei kai voi täydellisesti sanoa, että tämä pari olisi kaanonia (vaikka minusta kyllä ihan tarpeeksi vihjaillaan siihen suuntaan ;). Kuulin kuitenkin huhua, että After Years paljastaa totuuden ja kaksikon lämpöisiin väleihin viitataan huomattavasti suoremmin. Tosin en ole itse pelannut After Yearsia, kun nelonenkin on vielä kesken, joten en sinällään pysty vahvistamaan huhujen paikkansa pitävyyttä. Sanoisin silti, että lähteeni on luotettava x)

Joka tapauksessa pidän sekä Edgestä että Rydiasta hahmoina. Kumpaankin tykästyin oikeastaan heti ensivilkaisulla. Rydia toi lapsena mieleen Eikon menneisyytensä vuoksi, mutta muuten tytöt kyllä eroavat toisistaan. Tykkäilen enemmän parikymppisestä Rydiasta, mutta ei lapsiversioakaan niskavilloja pystyyn nosta.

Edgen itsevarmuudessa on ehkä jotain samaa kuin Balthierin johtotähti-itsetunnossa. Siinä voi olla syy, että tykästyin häneenkin heti. En kuitenkaan näe Edgeä ja Balthieria toistensa kopioina, mutta heissä on tosiaan joitain samoja piirteitä.

Pitäisi varmaan yrittää saada nelosta jatkettua, että voisi joskus lueskella tarinoita tällä parituksella... tai kirjoittaa sellaisia itse. Nyt en ole viitsinyt, kun peli on pahasti vaiheessa. Kuussa siis jumitan edelleen x)


_____________

30 päivän paritushaaste

Päivä 1: Ensimmäinen FF-parituksesi ikinä
Päivä 2: FF-paritus, johon vasta tutustuit
Päivä 3: FF-OTP:si
Päivä 4: Suosikki-crack-parituksesi Final Fantasyissa
Päivä 5: FF-crossover-paritus, jonka uskoisit toimivan
Päivä 6: FF-peli, josta sinulla on monia parituksia
Päivä 7: FF-paritus, johon petyit
Päivä 8: FF-paritus, josta vain sinä näytät pitävän
Päivä 9: FF-paritus, josta et pidä
Päivä 10: FF-paritus, josta tuli kaanonia, vaikket odottanut sitä
Päivä 11: FF-hahmo, jota voit parittaa useille muille hahmoille
Päivä 12: FF-hahmo, jota et halua parittaa kuin yhdelle tietylle hahmolle
Päivä 13: FF-hahmot, joita paritat, koska paritus aiheuttaa intensiivisiä tunteita fandomin harrastajien parissa (lue: vihaa tai suurta rakkautta)
Päivä 14: FF-pari, josta pidit, vaikka tiesit tarinan päättyvän huonosti
Päivä 15: FF-paritus, jonka kaanon todellakin sotkee
Päivä 16: FF-pahisparitus, josta pidät eniten
Päivä 17: FF-paritus, josta puhut ihmisten kanssa IRL
Päivä 18: Ärsyttävin FF-hahmo, joka yritti tulla parituksen väliin
Päivä 19: Paras sankari x pahis -FF-paritus
Päivä 20: Naurattavin FF-paritus
Päivä 21: Paras FF-paritus, jonka osapuolet ovat toistensa vastakohtia
Päivä 22: Surullisin saavuttamaton FF-rakkaus
Päivä 23: FF-pari, jota aloit parittaa vasta todella pitkän ajan jälkeen
Päivä 24: FF-pari, josta pidät, mutta joka jää toistuvasti toisen parin varjoon fandomissa
Päivä 25: Suosituin FF-paritus fandomissa (tuetko sitä itse?)
Päivä 26: Paras paritus vanhemmissa (ennen FFX:tä) Final Fantasyissa
Päivä 27: FF-hahmot, joita paritit joskus kauan sitten
Päivä 28: FF-pari, jota paritit paljon vähemmän aikaa kuin kuvittelit
Päivä 29: Paras "kuin kaksi marjaa" -FF-paritus
Päivä 30: FF-paritus, jota uskot kannattavasi vuosienkin päästä

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Suuri lopputaisto

Eilen tuli vihdoin pelattua läpi Final Fantasy XII: International Zodiac Job System. Peliaikaa kertyi hippusen reilut 50 tuntia eli jonkin verran vähemmän kuin alkuperäisen pelin läpäisyssä. Tosin nyt tiesin, mitä piti tehdä enkä jäänyt hinkuttelemaan sivutehtäviä. Tuli myös läpäistyä peli alemmilla leveleillä kuin aiemmilla kerroilla, vahvin hahmoni oli tasolla 44.

Kuva: Finalfantasywikia.com
Osasin odottaa tiukkoja taisteluja, mutta kieltämättä olin yllättänyt, miten hankalaa Gabranthin voittaminen lopulta oli. Aiemmat mielikuvani taistelusta ovat aika selviä. Se alkoi ja sitten se jo loppui ilman vaikeuksia tai mitään. Tällä kertaa oli jokseenkin toisin.

Gabranth mokoma ketjutti iskujaan siinä määrin, että tankeista hahmoistani tankein (Vaan) kuoli taistelussa 5-10 kertaa. Taistelun alussa kaikki sujui vielä näppärästi, mutta loppupuolella tuomarin puolustus nousi tuskaisen kovaksi, joten viimeiset millit energiamittarista nitkutettiin pois äärimmäisen hitaasti.

Pienen parantelusession ja muutaman etherin jälkeen jatkoin matkaa Bahamutin komentosillalle ja Vaynen kimppuun. Näistä kolmesta taistelusta muistin oikeastaan vain sen, että jossain vaiheessa tulee typerä kohta, jolloin eivät tehoa taiat sen enempää kuin fyysiset iskutkaan. Ja toki muistin Vaynen muuttumisen transformeriksi (mikä sivumennen sanoen on minusta täysin turha ja typerä juonenkäänne).

Kaksi ensimmäistä erää menivät lämmittelyhengessä leveliä, paria heikommalla tiimilläni. Käytin tosin quickening-iskut kakkostaistelussa siinä toivossa, että olisin päässyt Vaynen miekoista eroon, mutta eipä käynyt tuuri. Se yllätti, että ekassa erässä oli mukana Larsa ja toisessa Gabranth omalla puolella. En muista, että näin olisi ollut alkuperäisessä pelissä, mutta myönnän, että muistini voi tältä osin myös pettää.

Viimeinen erä oli toista maata, mutta se oli jo tiedossa. Eniten kyseisessä taistelussa ärsyttää energiamittarin puuttuminen Vaynelta. Kun siihen kerran on pelin aikana tottunut, sitä jää viimeisessä ottelussa kaipaamaan. Muutenkin taistelu oli tiukka ja heikompi tiimini kaatuikin lopulta. Vaihdoin vahvempaan jengiin (ja herättelin toiset varmuuden vuoksi). Tuossa vaiheessa mies taisi menettää uskonsa voittomahdollisuuksiini, joten piti jo ihan periaatteen vuoksi näyttää, että minua ei yksi archadialainen sekopää päihitä.

Voittohan sieltä tuli ja parempaa tiimiin vaihdettua jopa melkoisen helposti, mitä nyt jouduin odottelemaan sen hetken, kun Vayne oli immuuni kaikelle. Se ei oikeastaan haitannut, koska pystyin hieman buffaamaan ja tosiaan herättelemään toiset henkiin. Sen jälkeen vähän mättämistä ja quickening-iskuja ja siinä se sitten olikin.

Loppuvideota ei tullut katsottua kovin tarkasti, mutta toki Balthierin viimeiset repliikit piti kuunnella huolella ("-- You know what they say about the leading man? He never dies" <3_<3)


Pelin jälkeen sen pääsi aloittamaan saman tien uudestaan. Sen verran piti alkua pelata, että saavutin ensimmäisen tallennuspaikan. Läpäisystähän saa palkinnoksi strong moden eli aloittelin pelin sitten 90-levelisellä Reksillä :D Rahat, kamat, LP:t yms. hävisivät kuitenkin.

Sinällään tuollaisilla tasoilla pelin pelaaminen uudestaan olisi epäilemättä aika helppoa, mutta en ole silti aivan varma, viitsinkö. Toisaalta nyt olisi hyvä sauma koluta ne paikat, jotka alkuperäisessä pelissä ovat vielä vaiheessa eli käytännössä Henne Minesin toinen osio ja Pharoksen alakerta. Eli saatan vielä hyvinkin langeta strong moden houkutuksiin. Lisäksi varmaan pitäisi vielä kokeilla pelin Trial-osuutta. Sen läpäisystä saa palkkioksi weak moden, jossa levelit eivät nouse lainkaan... mutta yllättäen se ei kauheasti innosta. Lienee HC-pelaajille tuollainen vaihtoehto.

Joka tapauksessa suosittelen edelleen kokeilemaan peliä, mikäli on hieman japanin taitoa (ja ehkä oppaan kanssa pärjää ilman sitäkin) ja ylipäätään mahdollisuus peli itselle hankkia. Jos ei muuta, pääsee leikittelemään ammattisysteemillä... ja itselleni kokemus ainakin palautti mieleen, mistä kaikesta kahdessatoista tykkäänkään.