sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Toimintaa, ei kauhua

Tykästyin Resident Evil -pelisarjaan jo teininä. 14-vuotiaana taisin tehdä sen kanssa ensimmäistä kertaa tuttavuutta. Tuolloin Resident Evil 1 ja 2 olivat suurta mahtavuutta ja pelottavuudessaan omaa luokkaansa. Olivathan ne ensimmäiset selviytymiskauhupelit, joihin pääsin tutustumaan. Nykyisellä mittapuulla ne näyttävät karuilta, mutta kauhufiilis on edelleen tallella.

Samaan aikaan Resident Evil -sarja on paisunut paisumistaan. Kokeiltuna on itsellä kolmas ja neljäs osa sekä Code Veronica. Kaikkien viiden pelin osalta on todettava, etten vain osaa... paitsi kuolla kurjilla tavoilla. Pidänkin näistä peleistä enemmän, kun saan seurata sivusta muiden pelaamista.

Tällä hetkellä miehellä ja tämän veljellä on pelauksessa Resident Evil 5, jota en siis itse ole edes kokeillut. Kertaalleen olen nähnyt sen läpipelattuna ja nyt on tullut seurattua toistamiseen.

Kuva: Nukoda.com
Jos olenkin pitänyt aiemmista Resident Evileista, vitonen ei herätä minussa lämpiä tunteita ja valitettavaa on, ettei se oikein kauhuakaan saa hiipimään pitkin selkärankaa. Chris ei ole suosikkini RE-hahmoista, mutta kyllä häntä nyt tietysti katselee (Leon on silti rakkautta <3). Sheva on ihan kiva tapaus, mutta toisaalta en ole häneenkään suuresti tykästynyt. Oikeastaan voisi sanoa, että hän on aika neutraali. Ei herätä minussa tunteita suuntaan tai toiseen.

Siinä lienee RE5:n suurin vika muutenkin. Se ei vain saa mitään minussa värähtämään, satunnaista säikyttelyä lukuun ottamatta. En laske säikyttelyä selviytymiskauhuksi, joten alkuperäisestä ideasta ollaan kaukana. Moni muukin on saman varmasti todennut, mutta sanotaan silti: Resident Evil 5 ei ole enää kauhupeli, se on toimintaräiskintää. Se ei ole sitä, mitä minä olen tältä sarjalta hakenut alusta asti. Minulle se oli itse asiassa suurehko pettymys. Nelosesta sen sijaan pidin hyvinkin paljon niin tunnelman kuin tarinankin osalta. Sen sijaan vitosen "tunnelmaan" en missään vaiheessa päässyt sisälle enkä tunne pääsevän nytkään.

Toisaalta sivusta seuraajalle peli on muutenkin hankala. Toki välivideot on helppo katsella, mutta muuten pelaamisen seuraamisesta tulee skitsofreninen olo, kun yrittää tuijotella tapahtumia kahdelta "näytöltä". Ehkä joku toinen tällaisesta tykkää, mutta itse koen sen hankalaksi ja tunnelmaa syöväksi tekijäksi. Tietysti voisi keskittyä seuraamaan tapahtumia vain toisen hahmon näkökulmasta, mutta sekin on vaikeaa. Katse hairahtuu niin helposti.

Aiemmista osista tutut hankalat kontrollit ovat kuulemma myös tämän osan riesa. Omakohtaista kokemusta minulla ei ole, mutta kiroilua on tullut vierestä kuunneltua. Typerintä on, ettei tähdätessä voi liikkua vaan on nökötettävä paikoillaan maalitauluna pahiksille. Ei hyvä.

Kaiken kaikkiaan en voi sanoa kyseisen pelin olevan parhautta. Ehkä se on pelaajille itselleen ihan kiva kokemus ja onhan kahdestaan pelaaminen vaihtelua vanhaan. Sivusta sitä ei kovin aktiivisesti jaksa katsella, ei ainakaan näin toista kertaa.

Kutosta en ole vielä edes nähnyt, mutta huhut kertovat, ettei sekään siitä parhaasta päästä ole. Kenties tämä pelisarja on parhaat päivänsä elänyt, ellei jossain vaiheessa palaa oikeasti ja kunnolla juurilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti