maanantai 12. elokuuta 2013

Takaisin keskiajalle

Hetken jo kuvittelin, että edellisen pelisession jälkeen olisi päästy scifimpiin maisemiin, mutta ei. Vendeenit (aiemmin mainitut muukalaiset) iskivät jälleen ja tuhosivat avaruusaluksen, jolla Fayt, Cliff ja Cliffin partneri olivat matkalla "tapaamispaikkaan", mikä se ikinä olisi ollutkaan.

Kyseiseen paikkaan ei tosiaan koskaan päästy, sillä alus rysähti uudelle planeetalle, joka on tekniikaltaan kyllä edistyneempi kuin edellinen, mutta silti elää menneessä. Miekan heiluttelu siis kunniaan. Cliffin partneri jäi omilleen, kun taas Cliff ja Fayt antautuivat suosiolla paikallisille ja päätyivät vankilaan kidutettaviksi. Ei siis ihan pikkulasten peli tämä (ei sillä, että lapset jaksaisivat keskittyä loputtomaan dialogiin ja vähäiseen tekemiseen).

En nyt suorastaan hyppinyt innosta tarinan saaman käänteen johdosta, sillä odotin edellisen maailman vastapainoksi jotain teknisesti kehittynyttä planeettaa. Kenties sellaisia vielä nähdään, mutta antavat tosiaan odottaa itseään. Ja jos nyt tarkkoja ollaan, nelosessakin niitä oli oikeastaan vain EN II, jos 50-60-luvun Maata ei lasketa mukaan. Ei siis pidä hötkyillä, kenties pelin loppupuolella näkyy jotain futuristisempaa.

Ihan kiinnostava peli-ilta tästä kuitenkin tuli, sillä vankilaan ei jääty homehtumaan kovin pitkäksi aikaa. Yllättäen sinne saapui nuori, nätti ja punahiuksinen nainen, jolla on kunnon bad ass -asenne.

Kuva: wordpress.com
Tällä kertaa päivän ja pepun pelasti Nel Zelpher, joka paljastui 23-vuotiaaksi ninjaksi. Ilmeisesti hän myös melkoisen korkeassa asemassa valtaosin naisista koostuvassa armeijassa. Hän tuli vapauttamaan korkeuksista saapuneet miehet, koska uskoi näiden teknologian auttavan kotimaataan voittamaan sodan miesten vangitsijoita vastaan. Tarina ei vielä ole kertonut, miten tässä käy.

Neliin tykästyin välittömästi. Punaisista hiuksista oli varmaankin apua tässä :P Tavallaan hän toi motiiviensa perusteella mieleeni Yuffien (FFVII), joka havittelee maansa pelastamiseksi materiaa hinnalla millä hyvänsä. Nel on kuitenkin luonteeltaan huomattavasti rauhallisempi ja määrätietoisempi. Hän on myös selkeästi aikuinen hahmo.

Ja kun nyt hahmoista puhutaan, joudun myöntämään, että Fayt alkaa käymään hermoilleni. Viimeiset tunnit hän on inttänyt joka asiaan vastaan ja ollut tapan-vaikka-itseni-ennen-kuin-rikon-sääntöjä-hyveellinen, mikä on ainoastaan rasittavaa, ei ihailtavaa. Tässä valossa Cliff on alkanut vaikuttaa koko ajan kivemmalta kaverilta, vaikka pelisession alussa vielä tökkikin minulle. Olin kuitenkin jo täysin hänen puolellaan siinä vaiheessa, kun herra totesi tiukasti "Shut up!" Faytin avautumiseen. Jes, juuri näin. Teiniltä turpa kiinni ja tehdään niin kuin on järkevää.

Tosiaan tämä kolmikko pakeni vankilasta ja nyt on vuorossa pako vaarallisesta valtakunnasta. Pari kaupunkia tuli illan aikana koluttua läpi, mutta taistelupuolta oli melko vähän verrattuna neloseen. Peli tuntuu painottuvan ainakin tällä hetkellä erittäin vahvasti tarinaan. Bossitaistelutkaan eivät ole tuottaneet minkäänlaista päänvaivaa. Tosin pelaan Earth Levelillä, jolloin ei suuria haasteita voi odottaakaan, mutta nelosessa silläkin toiset taistelut olivat tuskaa. Noh, tarinanmetsästäjänä tämä ei erityisemmin minua haittaa. Ainakaan peli ei ole vaikeutensa puolesta vielä ole nostanut stressitasoja.

Sen sijaan kuvakulmat, kontrollit ja ääninäyttely aiheuttavat hilsettä. Kameran pyörittely on nyt opittu, mutta silti joissain paikoissa liikkuminen on tuskaa. Ja jatkuva kuvakulman rukaaminen käy rasittavaksi. Lisäksi peli on tosi vaativa sen suhteen, missä kohtaa seisot, jotta saat arkun avattua tai puhuttua perusjantterille. Tikapuiden kiipeäminen osoittautui myös haasteeksi... tai ei se kiipeäminen, mutta niille pääseminen. Ei voi tajuta -____-

Ääninäyttely taas. Suomeksi dubatut Digimonit, anyone? Okei, Faytin ääninäyttely on ihan ok, Cliffin menettelee osittain, mutta välillä taas tökkii pahemman kerran. Cliffin partneri voisi olla hauska hahmo, ellei kuulostaisi siltä, että ääninäyttelijä lukee kyllästyneenä replansa suoraan paperista eläytymättä niihin lainkaan. Muutama muukin sivuhahmo on joko lakoninen tai saa korvat vuotamaan verta. Miksi, oi miksi?

Jos joku haluaa kuunnella eroa, niin tässä pelin alkuosaa japaniksi ja englanniksi:

Japanin kielisellä ääninäyttelyllä
Englannin kielisellä ääninäyttelyllä

Ensimmäisessä pätkässä on alkuvideota ja muuta höpötystä alkuun, mutta varsinaista pelipätkääkin tulee kyllä. Korostettakoon, että Fayt ja Sophia ovat siis ihan siedettävän kuuloisia enkuksi. Silti minusta tuo japanin kielinen dubbi vain kuulostaa heidänkin osaltaan reilusti paremmalta. Tietysti kyseessä voi olla puhtaasti henkilökohtainen mieltymys... mutta no niin. Korvani nauttisivat pelistä enemmän japaniksi. Valitettavasti silmäni eivät, joten en taida nyt kuitenkaan olla ostamassa japsiversiota pelkän ääninäyttelyn vuoksi.

Pienistä epäkohdista huolimatta peli pitää toistaiseksi otteessaan. Jatkan siis sen tahkoamista eteenpäin heti seuraavan tilaisuuden tullen. Tämä luonnollisesti tarkoittaa, että lisää peliraportteja on blogiin tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti