maanantai 23. syyskuuta 2013

Kun kahdesta tulee yksi

Blogi on ollut taas hiljainen. Tämä johtuu siitä, että olen kirjoittamassa yhtä pitkää postausta, joka ei siis vielä ole valmis, ja siitä, että Tracon söi ison osan ajasta menneinä viikkoina. Viime viikko menikin sitten melkein koomatessa ja koneella tuli istuttua todella vähän.

Edellisestä postauksesta vielä sen verran, että kiitos kysymysten esittäjille. Vastaukset niihin tulevat tässä syksyn aikana. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsen työstämään vastauksia vasta lokakuun alkupuolella, joten jos joku mattimyöhäinen haluaa vielä kysymyksen esittää, sen ehtii kyseiseen postaukseen heittää ;)

Sitten itse asiaan. Cosplay-postaus tulossa, ei sentään puhuta pelien hääpareista. Tein Traconiin yhden pelihahmopuvun, joten siitä olisi tarkoitus höpötellä ja spämmätä kuvia. Tällä kertaa kyseessä ei ollut Final Fantasy -puku, vaikka niitä olen enimmäkseen tehnytkin.

Jo heti kesän Desuconin jälkeen havahduin siihen, että Bioshock Infinitessä on aika kivan näköinen tyttönen: Elizabeth. Alkuun puku kuitenkin tuntui mahdottomalta tehdä, mutta se vain pyöri ja pyöri mielessäni, kunnes ratkaisutkin alkoivat muodostua. Eniten huolestutti korsetti, mutta loppujen lopuksi ongelmia aiheutti ihan toinen kohta puvussa.

Kuva: www.extra-heart.com
Puvussahan siis on sininen hame ja valkoinen alushame (jotka eivät nyt kuvassa erotu kovinkaan hyvin :P). Lisäksi siinä on valkoinen korsettija sininen bolero ja kaulassa inhottava pitsinen kaulakoru. Sanon inhottava siksi, että kaikki tuollaiset korut ahdistavat minua todella paljon. Tuntuu kuin kuristuisin niihin, vaikka ne eivät kireällä olisikaan. Jostain syystä näitä on osunut  nyt aika moneen pukuuni aiheuttamaan ahdistusta (esim. Ruby ja Eleyna).

Korsetti mietitytti minua pitkään, kunnes tosiaan sain älynväläyksen ja tajusin, ettei minun tarvitse tehdä sitä alusta loppuun itse. Kaapistani löytyi eräs vaatekappale, joka lojui tarpeettomana, koska olin korvannut sen toisenlaisella.

Kuva: EL
Palasin siis Rubyn vanhan korseletin kimppuun. Teinhän sen uudestaan tämän vuoden kesä-Desuun. Ostin kyseisen korseletin (alun perin mustan) Hennes & Mauritzista syksyllä 2005 ihan muuhun kuin cosplay-käyttöön. Jossain vaiheessa normaalielämässä ei kuitenkaan tuollaiselle vaatteelle ollut enää käyttöä, joten se päätyi sitten osaksi Rubyn pukua.

Tuolloin ompelin sen päälle ruskeaa samettia, mutta nyt purin kyseisen kankaan irti (oli muuten tuskaa) ja korvasin sen valkoisella puuvillalla. Irrotin myös hakaset, joilla korseletti kiinnitettiin edestä. Ruskean nyörin korvasin mustalla. Lisäksi ompelin vinonauhasta korsetin raidat ja pitsiä yläreunaan. Hommassa oli paljon käsin piiperrettävää, mutta sain sen kuitenkin tehtyä.

Kiinnitykseen oli tarkoitus käyttää nappeja, mutta en muistanut ostaa sopivaa lankaa kiinnityslenkkien tekemiseen. Tämän huomasin conia edeltävänä iltana, joten hätävararatkaisuksi tuli tarranauha. Napit toki jäivät korsettiin, mutta todellisuudessa se oli kiinni tarranauhalla. Tämä ratkaisu pitää kuitenkin seuraavaksi kerraksi korjata, sillä se ei ollut kaikkein toimivin.

Pukuun sopiva hame löytyi kirpputorilta. Siitä vain piti irrottaa päälikangas ja jättää alushame päällimmäiseksi. Onneksi ratkaisu toimi. Valkoinen alushame minulta jo löytyikin, mutta pidensin sen helmaa lisäkankaalla, johon tein myös kunnon rypytyksen, jotta varsinaisen hameen helma nousisi mukavasti.

Kuten jo aiemmin sanoin, ongelmat aiheutuivat jostain muusta kuin korsetista, vaikka olin sen osalta ollut huolissani. Nimittäin sinistä boleroa ei meinannut löytyä mistään. Tai siis ei löytynyt. Lopulta jouduin tyytymään hätävararatkaisuun...

Kuva: MK
Cossasin vuosi sitten Desuconissa Alice Alice: Madness Returns -pelistä. Nyt kyseisen puvun mekko joutui saksien käsittelyyn ja siitä tehtiin bolero. Kaikkein kaunein vaatekappale siitä ei syntynyt, mutta se ajoi asiansa. Ongelmaksi tosin muodostui Traconin aikana kankaan hengittämättömyys. Käsivarteni hikosivat antaumuksella ja puku tuntui tästä syystä ahdistavalta (Liekö tällä ollut osuutta melkein pyörtymiseeni Desussa?).

Joka tapauksessa bolerokin tuli kursittua kokoon ja tuhosin vielä yhden vanhan paidan kaulakorua varten. Sitten puku olikin käytännössä valmis. Kengiksi valikoituivat nuo samat, jotka esiintyvät Alicen cossissakin.

Haluan cossata Elizabethia vielä uudemman kerran. Sitä ennen kuitenkin on saatava korsetin kiinnitys toimimaan ja löydettävä jostain oikeasti sininen bolero. Toista kertaa en halua tuskailla aukeilevan tarranauhan ja aivan liian hiostavan hihaviritelmän kanssa, kiitos.

Niin ja tähän loppuun onkin sitten hyvä liittää se varsinainen kuvaspämmin. Elizabeth, olkaa hyvät.


Kuva: MK

Kuva: MK

Kuva: MK

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kysymyskeräys 2

Elikäs taas toivon teiltä lukijoilta kysymyksiä itselleni. Niitä voi laittaa postauksen kommentteihin. Vastaukset tulevat tässä syksyn aikana, mutta tarkkaa päivämäärää en osaa vielä sanoa.

Tällä kertaa kysymysten ei tarvitse koskea pelkästään Final Fantasyja (FF-kysymykset eivät kuitenkaan ole kiellettyjä) vaan ne voivat olla myös jotain ihan yleisesti peleihin ja pelaamiseen liittyvää.

Eli sitten vain kysymyksiä tulemaan!




Huom! Kysymykset tulee laittaa 15.9.2013 mennessä.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Matelemista eteenpäin

Yllättäen taas postaus Star Ocean 3:sta. Voi olla, että porukkaa jo kyllästyttää tämä aihe, mutta itsehän en ole päässyt vielä edes alkuun :P

Sen sijaan olen luopunut toivosta, että planeetalta päästäisiin piakkoin pois. Ehkä on vain parempi ottaa kokemus kerrallaan vastaan ja katsoa, mitä tuleman pitää. Sen sijaan, että toivoisi tämän osuuden loppuvan, on parempi yrittää nauttia siitä.

Tälläkään kerralla kovin pitkälle ei tullut edettyä. Sain aika nopeasti selvitettyä sairastuneen tytön jutun loppuun, eikä tällä kerralla satanut kiviäkään niskaan. Valitettavasti pari nurkkaa jäi kolluamatta, koska eksyin oikeaan paikkaan heti alkuunsa... mutta en jaksanut korjata tilannetta. Toisin kuin yleensä peli ei pakottanut juoksemaan koko matkaa takaisin kaupunkiin vaan heitti sinne suoraan. Uusi maratoonijuoksu lentävien kivien metsässä ei vain yksinkertaisesti innostanut, joten nurkat saivat jäädä tutkimatta.

Seuraavaksi tie vei taas varsinaista juontakin eteenpäin. Myös tämän väliepisodin merkitys selkiytyi, kun tytön tapaaminen selvitti päähenkilön ajatuksia ja hän sai tehtyä päätöksen, jota olikin jo pitkän aikaa vatvonut. Tosin olen silti sitä mieltä, että tilanteen olisi voinut ratkaista toisinkin, mutta saadaanhan tällaisilla random-juoksenteluilla pelille pituutta.

Matkalla seuraavaan kaupunkiin löysin omituisen alueen, jolla ei ollut vihollisia ollenkaan vaan ainoastaan salaperäinen luola. Hetken mieltä kutkutteli lähteä luolaa tutkimaan, mutta päätin sitten jättää sen kuitenkin välistä. Sen sijaan juoksin kaupunkiin, loottasin sen ja jatkoin suorinta tietä kuningattaren puheille.

Kuningatar aneli apua sodan päättämiseen, ja tällä kertaa päähenkilö siihen jopa suostui. Mitään konkreettista ei silti vielä tehty vaan peli tarjosi hengähdyshetken, jonka aikana sitten loottasin linnan läpi. Ja tähän päättyikin illan peliosuus. Seuraavaksi on tarkoitus lähteä varmaan oikeasti ratkaisemaan sotaa.

Luulen, että pääsen piakkoin hakemaan oravapojan - joka muuten häippäisi tiimistäni mukanaan heavy armour, grrr - kotikaupungista jotain rompetta ja ehkä sitten jo vihdoin sotaan pahiksia vastaan. Kenties Albelinkin kanssa pääsee taistelemaan tai sitten hän kääntää suoraan selkänsä omilleen ja liittyi joukkoihini... en tiedä vielä. Tätä käännettä joka tapauksessa odotan.

Veikkaan, että pelitunteja kertyy vielä tällä planeetalla jokunen. Nyt pelikellossa on reilut 14 tuntia, joista suurin osa on tosiaan vierähtänyt tätä palloa kolutessa. Ehkä vielä 2-4 tuntia lisää ja sitten voidaan palata avaruuteen? Täytynee fiilistellä keskiaikamaisemia, kun vielä ehtii...

maanantai 2. syyskuuta 2013

Osku-orava ja pahat spoilerit

Star Ocean 3:n läpipeluu jatkuu. Aloin olla jo aika varma, että keskiaikaplaneetalla päästäisiin määränpäähän ja sitä myöten kohti seuraavia maailmoja, mutta en olisi voinut olla pahemmin väärässä. Sunnuntaina juoni nimittäin sai uuden käänteen, jonka merkitystä tarinalle en ole toistaiseksi ymmärtänyt, mutta joka tapauksessa ainakaan nopeaa poispääsyä planeetalta se ei tunnu tarjoavan.

Fayt siis tapasi tytön, joka muistuttaa ulkoisesti (ja ääneltään) Sophiaa lähes täydellisesti. Kaksoisolento sairastaa jotain mystistä tautia ja onnistui hankkimaan itsensä jonnekin vuoren kupeeseen tajuttomana.

Luonnollinen valinta tytön naapurille oli tulla hakemaan apua Faytilta, jonka kanssa tytsi oli ehtinyt peräti kaksi kertaa jutella. Ja toki Faytin ja kumppaneiden luonnollinen reaktio oli, että unohdetaan hetkeksi tämä tärkeä valtakunnan pelastustehtävämme ja lähdetään etsimään sairas tytteli vuorelta, jonne tämä oli päättänyt vaeltaa lyyhistymään. Okei, ei olisi sopinut hahmojen luonteeseen jättää viatonta oman onnensa nojaan, varsinkaan kun metsät ja vuoret kuhisevat varkaita, mutta silti minua ketutti.

Mutta ei auttanut. Lähdin etsimään metsää, jolta vuorelle pääsee. Siinä sivussa onnistuin harhailemaan alueelle, jolal kuolo meinasi oikeasti korjata. Se oli hämmentävä kokemus, sillä tähän asti peli on sujunut aika kivuttomasti, joskin jotkut taistelut ovat kestäneet aivan liian pitkään suhteessa vihollisten tasoon. Noh, pääsipähän vanhaan kunnon tunnelmaan, kun pelissä voi oikeasti eksyä harhapoluille, joiden seuraukset ovat vähemmän mukavat. Vanhoja Finaleita pelatessahan tätä on joskus sattunut maailmankartalla haahuillessa.

Löysin lopulta oikean suunnan ja oikean ryteikönkin. Siellä pääsin auttamaan vettä tarvitsevaa keijukaista ja tappamaan hirviöiksi muuttuneita puita. Jotta tämä ei olisi ollut liian helppoa, metsikössä piileskeli liskomaisia pahiksia, joiden suurinta hupia on paiskoa kulkijoita jättimäisillä kivillä. Pumppuparka sai shokkihoitoa, kun Fayt jäi kiven alle useamman kerran. En tykkää tuollaisista kohdista sitten yhtään.

Ensin siis hermojani raastettiin kivillä. Sitten tuli käänne, jota en osannut ennakoida, mutta joka nosti ärsytystäni entisestään. Peli esitteli uuden hahmon: rasittavimman jropekakaran ikinä!

Roger S. Huxley (Kuva: Star Ocean Wikia)
Roger S. Huxley on sanalla sanoen rasittava orava. Parempaa kuvausta en kykene keksimään. Kyllä, hän on omalla tavallaan hauska ja ehkä voisi toimia japanilaisella ääninäyttelyllä (tai sitten ei), mutta puhuu yksinkertaisesti aivan liikaa. Voi tietysti olla, että olin jo niin stressaantunut kivien väistelystä, etteivät riekaleiset hermoni vain yksinkertaisesti kestäneet tätä omahyväistä nulikkaa, mutta... no, idiootti pentu on idiootti.

Mielenkiintoista hahmon mukaan tulemisessa oli, että hän löytyi häkistä ja muut hahmot (Fayt, Cliff ja Nel) olivat valmiit hänet myös jättämään sinne. Minusta asenne soti hieman heidän aiempaa pelastetaan-kaikki-viattomat-viis-valtakunnasta-asennettaan vastaan. Ehkä kyse oli huonosta läpästä?

Itse en siis Rogeriin tykästynyt, mutta silti mielestäni olisi ollut moraalisesti väärin jättää hänet rikollisten vangiksi. Tosin pelastumisensa myötä oravanpoikanen olisi voinut osoittaa hieman kiitollisuutta eikä vain paistatella omassa erinomaisuudessaan. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt.

Matka jatkui, mutta tämän jälkeen hermoni eivät vain yksinkertaisesti kestäneet, kun kiviäkin vielä satoi niskaan. Kirosanoja sateli ja itkupotkuraivarin uhka alkoi leijua yllä siihen  malliin, että mies nappasi suosiolla ohjaimen omiin käsiinsä ja kiikutti hahmoni tallennuspisteelle. Kiitos hänelle siitä. Olin hyvin lähellä pleikkarin sulkemista, vaikka se olisi tarkoittanut seuraavalla pelikerralla saman helvetin läpikäymistä uudestaan. Tässäkin pelissä on siis tallennuspaikkoja aivan liian harvakseltaan.

Kauhulla odotan pelin viimeistä mestaa. Monta tuntia juoksua karmivissa paikoissa tällä kertaa?

Muutamia huomioita on vielä pakko tehdä. Cliffillä ja Nelillä on selvästi jotain menossa. Nuo kaksi piikittelevät toisiaan koko ajan. Ilmassa on sähköä ja koko ajan saa odottaa, koska alkaa oikeasti tapahtua. Tosin voi olla, että koko pelin ajan vain vihjaillaan ja lopulta ei tapahdu mitään. Ilmeisesti kovin moni muu ei kuitenkaan ole ajatellut samoin kuin minä, sillä FanFiction.Netistä onnistuin löytämään ainoastaan yhden ficin tällä parituksella. Näyttääkin siltä, että Neliä paritetaan mieluummin Albelille kuin Cliffille. Hmmm... miksikäs ei :D

Onnistuin myös juuri spoilaamaan itseni, vaikka olen yrittänyt sitä välttää. Haeskelin kuvaa Rogerista ja heti toisena hakutuloksena oli kysely, kannattaako pelaajan valita Roger vai Nel tiimiinsä ja entä Peppita vai Albel. Graah, ei tällaisia! Kiusaus kasvoi liian suureksi ja kävin vilkaisessa sivua. Albelia ei monikaan suositellut huonojen taistelutaitojen takia (hei, tämän kaverin piti olla ylivoimainen sotilas! O_o).

Nyt en tiedä, mitä pitäisi ajatella. En haluaisi joutua tekemään valintaa hahmojen välillä, vaikka en kaikista pidäkään yhtä paljon. Osasin myös aavistella, että Albelin voisi saada tiimiin, mutta olisin silti voinut säilyttää arvoituksen vielä toistaiseksi (no, oma moka).

Jos tällaisen valinnan joudun tosiaan tekemään, veikkaan, että joka tapauksessa valitsen Nelin ja Albelin, koska noista lapsukaisista kumpikaan ei ole tehnyt minuun positiivista vaikutusta. Kummallista kuitenkin huomata, että vaikka he minua ärsyttävät, tuntuu surulliselta ajatella, etten voi pitää myös heitä porukassa. Mikä minua riivaa? Kiinnyn hahmoihin, joista en edes pidä? Mystistä.

Joka tapauksessa... tämä postaus oli (taas) aika täynnä valitusta kyseisestä pelistä, mutta jollain kierolla tavalla pidän siitä silti. Siinä ärsyttää samat asiat kuin nelosessakin (plus pari muuta), mutta jokin siinä myös kiehtoo.

Kiusallista kuitenkin Star Oceanien pelaamisessa on se, että ne inspiroivat minua kirjoittamaan. Eivät välttämättä ficcejä vaan haluaisin raapustaa Star Ocean -tyyppisen, mutta scifimmän, tarinan. En tiedä, onko minulla sellaiseen rahkeita... ja olisiko se liian kopioimista? Toisaalta, onko noilla asioilla väliä, jos kirjoitan omaksi huvikseni enkä edes yritä työntää juttua kustantajalle?