sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Videopostaus: Huonoin Final Fantasy - Osa 1

Taas vuorossa Afenin naaman pällistelyä ja tyhmien juttujen kuuntelua ;D Tämän piti alun perin olla yksi video, mutta totesin jutun paisuneen sen verran pitkäksi, että päätin jakaa videon kolmeen osaan. Tuleepahan sitten videoita pidemmän aikaa.

Tässä siis ensimmäinen osa aiheesta "huonoin Final Fantasy -peli":



Nyt en kuitenkaan uskalla luvata seuraavaa postausta noin viikon päähän. Muutenkin blogissa saattaa olla pieni hiljaisuuden aika, koska henkilökohtaisessa elämässä on kovasti kiireitä seuraavat kolmisen viikkoa. Päivitän blogia, jos ehdin, mutta voi myös olla, ettei minusta hetkeen kuulu. Pahoitteluni jo etukäteen tästä.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Hottisope ja homodraamaa

Tuli tässä hiljattain ladattua koneelle Christine Loven don't take it personally, babe, it just ain't your story -visual novel. En ole aiemmin visual noveleita pelannut, mutta päätin vihdoin kokeilla, koska ne kuitenkin ovat jo pidempään kiinnostaneet minua.

Kuva: Wikipedia
Ihan alkuun pitää taas kerran valittaa tietokoneella pelaamisesta. Visual novelit eivät sentään vaadi näppis-hiiri-akrobatiaa, mutta jotain vikaa tietokoneen käytössäni on. Sain nimittäin oikean käteni todella kipeäksi, kun kliksuttelin kaksi lukua läpi. Tällaisien pelien kohdalla olisi suorastaan siunaus vajota sohvan nurkkaan joko kännykän tai käsikonsolin kanssa. Harmikseni näitä ei taida kamalasti olla tarjolla Windows Phonelle tai PSP:lle... Kah, löytyihän jotain, mitä haluaisin pelata käsikonsolilla.

Muuten erityistä valittamista ei olekaan. Kaksi ekaa lukua olivat oikein mielenkiintoiset ja olisin mieluusti pelannut lisääkin, mutta koko ajan lisää kipeytyvä käsi ei antanut myöten. Peli sijoittuu lukioon, jonne on saapunut uusi 38-vuotias kuumismiesope. Siis oikeasti tosi kuumis puolipitkine violetteine hiuksineen ja j-rokkari-olemuksineen. Peli on pääasiassa tämän opettajan näkökulmasta (esim. valinnat tehdään hänen vinkkelistään), mutta samalla taustalla pyörii oppilaiden Facebook-tyyliset keskustelut - sekä julkiset seinäpuheet että privaatimmat jutut - jotka ovatkin sitten melkein parasta antia. Mukana on myös keskustelufoorumi, jota voi välillä käydä lukemassa, mutta itse en ole siitä ainakaan vielä saanut kamalasti irti.

Hahmokaarti vaikuttaa mielenkiintoiselta. Mukana on luonnollisesti opettajaan ihastunut tyttö, joka on valmis tekemään kaikkensa saadakseen ihastuksenkohteensa. Odotan mielenkiinnolla, mitä tässä käy. Ainakin tähän asti olen pyrkinyt valitsemaan ammattimaisen linjan tytsin suhteen. Hänen lisäkseen luokalta löytyy lesbopariskunta, jonka toinen osapuoli on aika kiltti tyttö ja toinen tämän vastakohta: pinkkihiuksinen raisu otaku. Sitten on homopoika, jolla on kaksi äitiä ja joka on ihastunut luokan ainoaan toiseen poikaan. Homodraamaa siis on epäilemättä luvassa. Muiden osalta tarina ei ole vielä kovin paljon edennyt, mutta odotan ihan  mielenkiinnolla seuraavia käänteitä.

Lyhyesti sanottuna peli vaikuttaa oikein kivalta. Pitäisi vain keksiä hyvä asento pelata sitä :D

Ja jos joku muu on kiinnostunut, tämän yksilön saa ladattua ilmaiseksi Christine Loven sivuilta. Sieltä löytyy pari muutakin peliä. Itse nyt vain päätin aloittaa tällä, koska kyseessä oli tosiaan ilmainen peli ja juoni vaikutti kiinnostavalta. Jos tämä toimii loppuun asti, saatan ostaa Steamista Analogue: A Hate Storyn seuraavaksi.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Videopostaus: Kingdom Hearts

Jälleen kerran on aika järkyttää lukijoita eli uutta videopostausta pukkaa. Älkää huoliko, kysymyksiä ei tullut kamalan paljon, joten ei näitä videoitakaan loputtomiin tulvi ellei lisää hyviä ideoita jostain pukkaa. Tosin siitä ei taida hetkeen taas olla pelkoa ;)

YouTube ja Blogger edelleen keljuilevat minulle videoiden linkittämisen osalta, joten joudutte jälleen tyytymään linkkiin. Ehkä se ei kuitenkaan mikään maailmanloppu ole.

Hyvää viikonloppua vaan kaikille!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Lohikäärmeitä ja pelastettavia palloja

Kokosin syyskuun ajalta pelikokemukset yhteen postaukseen. Luultavasti teen lokakuun osalta samoin. Tosin nyt aika on mennyt hääjärjestelyissä ja muissa henkilökohtaisen elämän puuhissa, joten kovin paljon en ole ehtinyt pelikoneen ääressä istuskella... mutta jatkoa seuraa kyllä, jahka taas ehdin paneutua tähänkin puoleen. Star Ocean: Till the End of Time ei siis ole unohtunut mihinkään.


Torstai 5.9.2013

Pääsin vihdoin näkemään aseen, jonka rakentamisessa minun on tarkoitus auttaa. Hypin jo puolittain riemusta, kunnes paljastui, että aseen kunnostamiseen tarvitaan kuparia. Eipä siinä vielä, mutta toki kuparikaivokset olivat naapurivaltion alueella ja lohikäärmeiden valtaamia eli kuka tahansa ei voinut kuparia lähteä louhimaan.

Kaivoksiin siis tieni vei. Paikka paljastui pimeäksi ja ahdistavaksi sokkeloksi. Olen löytänyt tornien lisäksi itselleni toisen kammoksunnan aiheen: kaivokset. Kyllä niihin pystyy menemään, mutta miellyttäviä ne paikat eivät millään muotoa ole. Pidän enemmän avoimessa maastossa juoksemisesta.

Sitkeästi kuitenkin jatkoin käytäviä pitkin eteenpäin. Nyt tulivat myös pelin ensimmäiset oikeat puzzlet vastaan. Ensimmäistä emme tajunneet miehen kanssa ilman pientä lunttausta, mutta seuraavan ratkaisu jo onnistuikin.

Kaivos on nyt juostu suurin piirtein puoleen väliin eikä ihmeitä ole tapahtunut. Epäilen, että kaivoksesta löytyy lohikäärmebossi ja sieltä ulos tullessa joudun ottamaan yhteen Albelin kanssa. Katsotaan, osunko oikeaan.

En kuitenkaan voinut mitään sille, että taas tuli tunne, että tämän planeetan osuutta venytetään venyttämällä. En tiedä, mitä tarkalleen ottaen odotan, mutta jotain muuta kuin takapajulaa. En sano, että peli olisi tässä vaiheessa jotenkin huono, mutta kaipailen silti muutosta maisemaan. Noh, sitkeästi eteenpäin. Kyllä se tie avaruuteen vielä löytyy.


Perjantai 6.9.2013

Ilta vierähti rattoisasti jälleen pelikoneen ääressä. Kuten arvelinkin, tallennuspaikkaa seurasi bossitaistelu. Tosin vihollinen ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Ajattelin, että pääsisin taistelemaan suurehkoa lohikäärmettä vastaan, mutta sen sijaan kaivoksen uumenista kohosi jättimäinen kukon ja lohikäärmeen risteytys.

Kukko oli piesty noin minuutissa ja matka jatkui. Pääsin melkein heti kuskaamaan kuparit pois, mutta jouduin ottamaan yhteen vihollisarmeijan edustajien kanssa. Lopulta vastaan tuli myös Albel, joka jopa pisti hieman hanttiin. Taisikin olla ensimmäinen bossitaistelu, johon meni vähän pidempään ja joutui jotain tekemäänkin. Ei herra silti kovin suurta vastusta tarjonnut.

Albel onnistui kuitenkin laskemaan pisteitään juuri ennen taistelua. On eri asia olla omahyväiseen cool pahis kuin kusipäinen naisia potkiva äijä. Olen syvästi pettynyt. Oletettavasti Albel tekee jonkinlaisen parannuksen, kun kerran tiimiin jossain vaiheessa liittyy, mutta mikään ei poista sitä faktaa, että hän potkaisi maassa makaavaa NPC:a. Raukkamaista.

Ottelua Albelin kanssa seurasi aseen rakentelua ja eräiden sivuhahmojen tarinan viemistä eteenpäin. Kuten sanoin joskus aiemmin, en oikein ymmärtänyt, minkä takia sairas tytteli piti nostaa melkoiseen keskiöön, mutta hän teki come backin joukon riemuksi ja lopulta eräs tarinan käänne liittyikin vahvasti häneen. Mitä ilmeisemmin tarkoitus oli saada pelaaja muodostamaan häneen tunneside, jotta myöhemmät käänteet oikeasti hätkähdyttäisivät (ja jotta saataisiin myös se j-ropejen pakollinen teinipojan angstikohtaus). Kieltämättä ne minutkin pysäyttivät hetkeksi. Tavallaan tapahtumat olivat odotettavissa, mutten silti ollut valmistunut niihin. Huh.

Mutta niin. Odotuksistani huolimatta superase ei valmistunut ajoissa vaan naapurimaan asukkaat ehtivät hyökätä paikalle. Seuraavassa hetkessä siis löysinkin itseni taistelukentältä. Sota kuitenkin jäi lyhyeksi, sillä päähahmoa ympäri avaruutta jahtaavat vendeenit onnistuivat löytämään pienen joukkoni. Seurauksena keskiaikaplaneetta pommitettiin melkein takaisin kivikaudelle... tai olisi pommitettu, elleivät Faytin salaperäiset supervoimat olisivat alkaneet toimia ja kadottaneet vendeenialuksen tästä todellisuudesta. Olinkin jo miettinyt, koska Faytin erikoisuus pulpahtaisi esiin, kun siitä jo edellisellä planeetalla pikkuisen vihjaistiin.

Vendeenien tuhon jälkeen planeetalle ilmestyi salaperäinen nainen, Maria Traydor. Sinisine hiuksineen hän muistutti ulkoisesti hieman Faytia, mikä lienee tarkoituksellista. Hänen pukeutumisensa sen sijaan toi mieleen paikalliset naissotilaat, mikä oli hämmentävää.

Maria Traydor (Kuva: Star Ocean Wiki)
Marian luonteesta en osaa tässä vaiheessa sanoa oikeastaan mitään. Hänellä on kuitenkin ärsyttävä tapa aloittaa yhden asian selittäminen, jättää se vähän puolitiehen ja hypätä seuraavaan. Käsikirjoittajien vika, joo, mutta käy ärsyttämään. Voisiko asiat setviä ihan kunnolla?

Naisen ilmestymisen myötä kuitenkin selvisi vihdoin, miksi vendeenit ovat ylipäätään Faytin perässä. Osasin odottaa, että kyse on ensisijaisesti poitsun kummallisista kyvyistä, mutta niiden alkuperä yllätti. Odotin tarinaa Muaheista, joista puhuttiin nelosessa ja muistaakseni on mainittu ykkösessäkin. Muahit ovat siis muinainen mahtirotu, joka muistuttaa ulkoisesti ihmisiä (tai näin olen käsittänyt, en ole vielä uskaltanut lueskella heistä tarkemmin SO-wikistä).

Sen sijaan sain kuulla tarinan Faytin isän varsin tohtori hojomaisesta (Final Fantasy VII) toiminnasta. Mies oli siis tehnyt Faytille jotain, minkä ansiosta poika oli saanut kykynsä. Voisi melkein kuvitella, että toimenpiteet on tehty jo joko sikiövaiheessa tai sitten hyvin nuorena, sillä Faytilla ei ollut mitään tietoa tapahtuneesta. Mies on siis käyttänyt omaa lastaan koekaniinina kielletyissä tutkimuksissa.

Fayt ei ole ainoa tohtori Leingodin uhri. Hänen jälkeensä samoja toimenpiteitä suoritettiin Marialle, jolla on myös salaperäisiä kykyjä. Mieleeni heräsi epäilys, että Maria voisi olla Faytin pikkusisko, josta pojalle ei ole koskaan kerrottu. Kenties joku pelasti tyttöparan laboratoriosta? Tämä teoria selittäisi yhteneväisyydet ulkonäössä, mutta toisaalta ne voivat olla myös seurausta tehdyistä toimenpiteistä.

Tässä kohtaa on pakko kysyä, minkälainen isä tekee noin omalle lapselleen (/lapsilleen)? Tai minkälainen äiti sallii tällaisen tapahtua? Tiesikö Faytin äiti tutkimuksista? Oliko hän jopa osallisena? Miksi? Oliko tarkoitus hyvä vai jokin muu? Varmasti siihen, että kyseinen tutkimusala on kielletty, on olemassa järkevä syy (ihmisoikeudet, anyone?). Näihin kysymyksiin odotan vastauksia. Toivottavasti peli myös tarjoaa niitä.

Kysymystulva päässäni pelasin vielä tovin eteenpäin. Joukko päätti, että planeelta pakenemiseksi on vendeenejä hämättävä tekeillä olevalla superaseella ja siihen saatiinkin kuningattaren suostumus. Valitettavasti juuri silloin tuli tieto, että vendeenit ovat tunkeutuneet ryöstämään kaupungin lähistöllä olevaa pyhää palloa. Seuraava operaatio onkin kyseisen palluran pelastaminen... vasta sitten voidaan pohtia pakenemista planeetalta ja tohtori Leingodin pelastamista vendeeneiltä. Oma kysymyksensä on, onko mies todella pelastamisen arvoinen, mutta kenties on kuitenkin parempi, ettei hän ole vendeenien käytettävissä.


Lauantai 7.9.2013

Operaatio pyhän pallon pelastus. Kuvittelin tämän olevan pikkujuttu ja hetkessä hoidettu, mutta olin pahemman kerran väärässä. Sen sijaan operaatioon tuhraantui koko lauantai-ilta, mutta onneksi oli kouhuviiniä, rommia ja mies apuna. Muuten en olisi ehkä selvinnyt ;)

Mitä tähän sitten kuului? Lähinnä juoksemista edestakaisin toinen toistaan muistuttavia käytäviä pitkin. Kolmosessa on siis samoja pulmia kuin nelosessakin. Sain myös väistellä tappavia laatikoita ja putoilevia katon paloja, mikäpä sen hauskempaa.

Huvittavaa sen sijaan oli, että pyhätön suojelijat ja vendeenit hyörivät käytävällä sulassa sovussa ja yhteistuumin olivat päättäneet minun olevan vihollinen. Minun, vaikka minä tulin pelastamaan palloa vendeeneiltä. Noh, ehkä peleiltä ei aina voi odottaa täydellistä realistisuutta...

Pallo saatiin lopulta pelastettua, vaikka levelini raahasivat hieman vihollisia alhaammalla (25 vs. 29). Riviviholliset tuottivat välillä hankaluuksia, mutta sen sijaan bossit eivät. Tämä on taas näitä mielenkiintoisia ristiriitoja, joihin olen muissakin peleissä törmännyt, ja se jaksaa ihmetyttää yhä uudestaan. Ehkä en vain osaa taistella tietyntyyppisiä vihollisia vastaan? Vai onko muillakin tällaisia ongelmia?

Kun pallon kohtalo oli turvattu ja vendeenit tapettu, oli vuorossa juoksu takaisin linnaan. Siis koko mesta läpi uudemman kerran, eikä se pyhättö näin sivumennen sanoen oikeasti ollut mikään pieni paikka. Onneksi sentään viholliset (sekä pyhätön suojelijat että vendeenit) loistivat poissaolollaan, joten ei tarvinnut enää pysähtyä nitkuttamaan rasittavia taistelujakin uudestaan. Silti matkassa kesti hyvä tovi, ennen kuin olin perillä. Sitten kello olikin jo niin paljon, että oli aika painua unten maille.

Kenties seuraavalla kerralla taas edettäisiin juonellisestikin?


Sunnuntai 8.9.2013

Pelisessiosta suurin osa meni vapaaehtoisessa dungeonissa, jonne eksyin vahingossa ja tulin kolunneeksi läpi. Siitä ei ole juuri sanottavaa.

Sen sijaan ennen tyrmään painelua juoni tosiaan eteni vähäsen. Nel ja Cliff lähtivät viemään avunpyyntöä naapurivaltioon, kun taas Fayt ja Maria jubailivat sen ajan antaumuksella. Käytännössä pelaajalle siis näytettiin takauma Marian lapsuudesta.

Maria päätyi kasvattivanhempien luokse niin pienenä, ettei itse muistanut tapahtunutta. Hän siis eli siinä uskossa, että kasvattivanhemmat olivat hänen biologisia vanhempiaan. Totuus valkeni hänelle, kun hänen kasvatti-isänsä joutui taistelemaan heidän kotinsa (Federation Station #17) puolesta ja hän itse pakenemaan paikalta kasvattiäitinsä kanssa. Valitettavasti myös pakoaluksen kimppuun hyökättiin, mikä tarkoitti matkustajien sullomista pelastuskapseleihin.

Jostain mystisestä syystä Marian kasvattiäiti ei edes yrittänyt pelastautua vaan kertoi tytölle, ettei ole tämän oikea äiti ja jäi sitten alukseen Marian paetessa. Jokseenkin wtf-veto, mutta näin saatiin tietysti kasvattivanhemmat kätevästi ulos tarinasta.

Myöhemmin Marialle selvisi, että hänen kasvattiäitinsä oli työskennellyt Faytin isän alaisuudessa ja pelastanut hänet. Maria kun oli ollut koekaniinina ja määrätty poistettavaksi ilmeisesti epäonnistuneiden kokeiden vuoksi.

Kävi myös ilmi, että Maria on samanikäinen kuin Fayt. Hylkään siis pikkusiskoteorian ja siirryn kaksoissiskoteoriaan. Siitä en ole varma, onko Faytin isä todella molempien isä vai ovatko lapset kenties koeputkilla aikaan saatuja. Vastauksia odotan kyllä mielenkiinnolla. Joka tapauksesta miehestä tulee karmivan hojomainen fiilis.


Maanantai 9.9.2013

Oikeasti minun olisi pitänyt väsätä cossia, mutta olin töiden jälkeen liian kuitti ja liian täynnä ajatuksia ommellakseni. Pelaaminen vie paremmin ajatukset muualle, joten se tuntui sopivalta ratkaisulta.

Edessä oli kuninkaallisten tapaaminen jossain huitsin tuutissa vanhoilla raunoilla. Oikeasti tapaamispaikassa ei ollut mitään järkeä, mutta sinne oli mentävä, jos mieli pelissä eteenpäin. Matkan varrelta mukaan tarttui myös tuttu oravapoitsu, joka ei ollut tässä välissä muuttunut yhtään vähemmän rasittavaksi.

Tapaamisessa todettiin, etteivät naapurimaan sotilaat lohikäärmeineen pysty nostamaan asettamme taivaalle vaan tarvitaan lohikäärmeistä suurin... jota yllättäen ei ollut saatu kesytettyä. Koska minun joukkioni on parasta A-luokkaa, jäi meidän tehtävämmeksemme hoitaa homma kotiin. Tosin naapurivaltion kuningas vaati, että otamme Albelin messiin.

Albel ei lämmennyt ajatukselle, mutta lähti mukaan kuitenkin, koska hänelle ei oikeastaan annettu vaihtoehtoja. Nyt hänestä alkoi tulla jo nuriseva pikkupoika -vaikutelma, mikä ei ainakaan nostanut hänen pisteitään. Haluaisin tykätä hänestä, mutta tällä hetkellä se on hieman vaikeaa. Ehkä hän vielä tekee jotain oikeasti positiivista tai kasvaa persoonana suunnattomasti?

Paljoa ei pikkuisen vajaasta kolmesta tunnista jäänyt käteen... odottelen silti mielenkiinnolla, mitä tästä seuraa. Josko seuraavalla kerralla jo saisi lohikäärmeksen napattua ja aloitettua taistelun / vendeenien hämäysoperaation...


Perjantai 13.9.2013

Tästä pelikerrasta ei ole juuri kerrottavaa. Tuli juostua lohikäärmevuorilla ja ihmeteltyä, minne nyt ihan oikeasti pitäisi mennä. Ohjeet olivat sen verran epämääräiset, ettei niiden perusteella voinut päätellä oikein mitään. Jos olisin kuunnellut alkuperäistä ohjetta siitä, että paikka sijaitsee kaivosten lähellä, olisin päätynyt väärään mestaan. Samoin pelin sanakirjan kuvaus paikan sijainnista hämäsi pahemman kerran.

Vahingossa kuitenkin päädyin pyörimään oikeaan paikkaan, mutta sielläkään en tajunnut, mitä olisi pitänyt tehdä. Mies sitten lopulta lunttasi läpipeluuohjeesta oikean reitin. Tosin siinä vaiheessa kello oli niin paljon, että piti etsiä tallennuspaikka ja lopetella, koska seuraavana päivänä vuorossa olikin sitten Tracon.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Videopostaus: Final Fantasy X ja X-2 (HD remaster)

No niin, kuten lupasin vastauksia kysymyksiin alkaa hiljalleen tulla. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin ripotella ne erillisiin postauksiin, ettei porukka nukahda niitä kuunnellessa ;)

Pyrin postaamaan videot noin viikon välein, mutta tällä hetkellä niiden editointi on aika tuskaista työtä, joten ihan varmaksi en pysty ilmestymisaikataulua lyömään. Aloitin tänään kasin pintaan videon kanssa puuhastelun ja nyt kello on jo tulossa viisi iltapäivällä. Ei se kuvaaminen, mutta Windowsin Elokuvatyökalu vähintäänkin koettelee hermojani.

Vaan eipä siitä sen enempää. Koettakaa kestää ihmeelliset ilmeeni ja kummalliset kommenttini. Olisin halunnut upottaa videon tähän blogipostaukseen, mutta koska Google ja YouTube eivät asiassa suostu yhteistyöhön, joudutte seuraamaan alla olevaa linkkiä. Pahoitteluni.


torstai 3. lokakuuta 2013

Kiehtova juoni, kurjat kontrollit

Eilen julkaistiin Beyond: Two Souls -pelin pelattava demo. Itse peli puolestaan ilmestyy 9.10. eli jo ensi viikolla. Viime aikoina ei ole omien kiireiden takia paljoa tullut pelimaailman uutisointia seurattua, mutta käsittääkseni tämä(kin) peli on aiheuttanut jonkinlaista hypetystä.

Kuva: Gaming Wikia
Myös minua on pelin idea kiinnostanut ainakin lievästi, joten päätin demon ladata. Itse asiassa latasin jo eilen, mutta väsymys painoi sen verran, etten sitten lopulta jaksanut tarttua ohjaimeen. Tänään sen sijaan olo oli hitusen pirteämpi työpäivän jäljiltä ja päätin vilkaista, miltä pelaaminen tuntuu. Traileriahan oli jo tullut tuijotettua, joten sen tiesin, että hyvältä näyttää.


Nättiä, mutta realistista

Ja tosiaan ihan hyvältä näytti. Hahmojen animoinnissa ja ympäristöissä ei totisesti ollut valittamista, oikein aidontuntuisia olivat. Tosin henkilökohtaisesti tykkään enemmän fantasiamaisemista, joten siinä mielessä realistisuus oli ehkä hieman tylsää. Sanottakoon nyt kuitenkin, että tiesin, mihin olin tarttunut eli en mitään fantsumaisemia odottanut. Huomasin vain taas, että omaa sydäntä lähinnä on kuitenkin vähän toisenlainen tyyli.




Moraalipainia

Pelin hahmoista on hitusen vaikea sanoa mitään kovin syvällistä. Demo sisälsi kaksi pätkää. Toisessa päähahmo Jodie oli tutkittavana lapsena, toisessa hän oli pakomatkalla. Aiden-olento oli myös mukana kummassakin pätkässä, kuten olettaa saattaa, koska hän on ollut linkittyneenä Jodieen tämän syntymästä lähtien.

Pätkät tarjoilivat kuitenkin hyvän makupalan pelin juonesta. Jodie ja Aiden muodostavat tiiviin kaksikon, mutta kukaan muu tuskin tietää Aidenin olemassa olosta vaan olettavat Jodiella olevan yliluonnollisia kykyjä. Tästä syystä Jodien vanhemmat ovatkin hylänneet (?) lapsensa tutkimuslaitokseen, jossa hänen kyvyistään yritetään ottaa selkoa. Jossain vaiheessa Jodie saa tarpeekseen ja pakenee. Häntä etsitään jopa armeijan voimin.

Jo demon aikana en voinut olla ajattelematta pelin tarjoilemaa hyvä-paha -akselia. Jodie ei sinällään ole paha. Hän ei ole pyytänyt kohtaloaan vaan yrittää vain elää mahdottomassa tilanteessa. Kukapa meistä ei haluaisi vapauteen oltuaan vuosia tutkimuskohteena?

Toisaalta Jodie ja Aiden tappavat (surutta?) porukkaa, joka vain tekee työtään. Aidenilla on mahdollista pelotella tutkimuskohdassa (oletettavasti) viatonta naista ja pistää paikat tämän ympärillä remonttiin. Pakokohdassa puolestaan sotilaita pistetään kumoon urakalla. Toki he ovat uransa valinneet, mutta he myös ovat luultavasti saaneet tehtäväkseen suojella kotimaataan uhalta, jonka Jodie ja Aiden yhdessä muodostavat. Ainakin minulle pelaajana tämä aiheuttaa ristiriitaisen fiiliksen. Jodien vapaudenkaipuun pystyy ymmärtämään, mutta silti tappaminen tuntuu väärältä.

Tässä kohtaa kuitenkin tiedän Jodien taustoja ja juonen yksityiskohtia niin vähän, että on mahdotonta vetää johtopäätöksiä siitä, kuka lopulta on hyvä ja kuka paha. Veikkaan kuitenkin, ettei edes lopullinen peli tarjoa tähän yksiselitteistä vastausta. Kuten elämässä myös tässä tarinassa voi olla, että kaikki riippuu siitä, kenen kannalta tilannetta katsotaan. Ei ole mustaa, ei valkoista, ainoastaan harmaan eri sävyjä.


Masokistista turhautumista, sadistista nautintoa

Peliä pelataan sekä Jodiella että Aidenilla tilanteesta riippuen. Turpakeikkaaminen on Jodien heiniä, mutta Aidenilla voi vihollisen possessoida tai kuristaa sekä mm. heitellä esineitä. Kummallakin on pelattava, mikäli mielii päästä pelissä eteenpäin. Itselläni oli tosin joissain kohdissa hankaluuksia ymmärtää, mitä Jodie halusi Aidenin tekevän. Vaikka peli tarinallisesti tuntuu kiehtovalta, kontrolleihin en siis rakastunut tämän kokeilun aikana. Jodie tuntuu kävelevän kuin humalassa ja kamera pyörivän miten sattuu. Kun on tottunut monissa peleissä pyörittelemään itse kameraa mieleisiinsä suuntiin, tällainen rajoittuneisuus kuvakulmissa tökkii. Lisäksi taistellessa minun oli vaikea hahmottaa, mihin suuntaan minun haluttiin tattia tönäisevän. Ei kiva.

Toisaalta Aidenilla kameraa saa pyörittää itse ihan kunnolla, mutta silti homma ei ottanut onnistuakseen. Aina olin kääntymässä väärin... veikkaan, että tämän tosin saisi korjattua asetuksiin perehtymällä. Ehkä. Luultavasti olen vain tottunut kääntelemään toisissa peleissä kameraa eripäin.

Valitettavasti koin Aidenillakin liikkumisen hankalaksi. Ehkä puuha alkaisi harjoittelun myötä sujua, mutta näin alkuun se takkusi pahemman kerran. Harjoitusta se kuitenkin minulta vaatisi.

Sen sijaan paikkojen remonttiin laittamisesta, ihmisten possessoimisesta, kuristamisesta yms. tykkäsin kovastikin. Jokaisessa meissä asuu pieni sadisti? Jos liikkuminen ja kameran kääntely olisi ollut miellyttävämpää ja sujuvampaa, olisin saattanut nauttia Aidenilla mellestämisestä oikeasti.


Ja jäljelle jää epävarmuus

Mitä demo jätti käteen? Ajattelin sen auttavan ostopäätöksen teossa, sillä traileri ei siihen riittänyt. Arvon kuitenkin edelleen. Myönnän, että pelin tarinapuoli kiinnostaa minua, mutta kontrollit turhauttivat sen verran paljon, etten tiedä, jaksanko sitten kuitenkaan.

Tässä kohtaa taidan todeta, etten heti julkaisupäivänä ole ryntäämässä peliä ostamaan. Voi kuitenkin olla, että se joskus vielä käteen tarttuu. Kenties sitten, kun se ilmestyy pelikaupan hyllyyn käytettynä tai muuten vain hitusen halvemmalla hinnalla?