maanantai 25. marraskuuta 2013

Arvonnan voittaja

Blogissa ollut arvonta päättyi eilen ja tänään sain voittajan ratkaistua. Arvontaan käytin Random.org-sivustoa.

Syötin ensin arvontaan osallistujat järjestyksessä generaattoriin:



Ja sen jälkeen arvoin voittajan:





Tällä kertaa voitto siis osui nimimerkille Hukutettu Nukke, onneksi olkoon! Hänelle lähtee musta maagi -avaimenperä. Asiasta on lähtenyt sähköposti.


Korjaava kokemus

Olen monesti sanonut, etten tykkää ns. sosiaalisesta pelaamisesta. Siihen on erinäisiä ja ihan oikeita syitä, en pelkästään yritä olla hankala.

Nyt en kuitenkaan tarkoita sitä, että pelataan kaverin kanssa niin, että toinen pitelee ohjainta ja toinen katsoo vierestä. Se on minusta ihan jees ja voin hyvin kuluttaa iltani jonkin pelin läpipeluuta seuraten. Oikeastaan se on aika mielenkiintoista jopa. Minulle sopii myös se järjestely, että pitelen ohjainta itse, ellei kyse ole kauhupelistä. Silloin ei pysty eikä kykene.

Sen sijaan oikeasta yhdessä pelaamisesta en erityisemmin pidä. En co-opina enkä vastakkain pelaamisestakaan.

Kuva: www.escapistmagazine.com
1. Häviän aina

Minulle annetaan ohjain käteen ja tarkoitus on joko saada ammuttua tai piestyä vastapelaaja. Minulla pyyhitään lattiaa tai makaan kuolleena hetkessä, koska en ymmärtänyt varmistaa selustaani tai onnistunut tähtäämään riittävän nopeasti. Tämä uudestaan ja uudestaan.

Ehkä tämä johtuu siitä, etten ole hyvä ammuskelupeleissä enkä toisaalta tappelupeleissäkään. Jälkimmäisissä en juuri jaksa keskittyä opettelemaan comboja, joilla voisin viholliseni kukistaa. En myöskään pelaa niitä juurikaan yksin vaan ainoastaan silloin, kun minulle lyödään ohjain käteen ja pakotetaan pelaamaan. Yleensä mokaamisesta vielä nälvitään päälle, joten ei kiitos enää tätä lajia.


2. En osaa kunnolla ja saan huudot niskaani

Toinen keissi eli co-op-pelaaminen. Odotus on, että olen huippuhyvä pelissä, jota mahdollisesti kokeilen ensimmäistä kertaa. Mokaan jotain, minkä seurauksena minulle huudetaan, että pilaan pelin muilta / toiselta. Pitäisi siis suoriutua täydellisesti, jotta voi pelata yhdessä toisten kanssa. Ei kiitos tätäkään, en halua ottaa pelaamisesta turhia paineita.


3. Nöyryytetään muuten vain

Eli Sing Star -kategoria. Tämä sisältää myös muut laulu-, tanssi- ja rytmipelit, joissa on todellakaan loista. Minulla ei ole lauluääntä, tanssitaitoa tai rytmitajua, joten olen illan naurunaihe, kun sohlaan menemään. Ja juu, eihän niitä ole pakko pelata... muuta kuin vähän sosiaalinen pakko, koska muutkin, koska bileet. En muuten enää käy eräiden ihmisten kotibileissä. Ei kiitos taas kerran.


Näiden kokemusten pohjalta olen siis muodostanut mielipiteeni: sosiaalinen pelaaminen on perseestä.


Mutta tämä postaus oli korjaavasta kokemuksesta. Nyt olen tosiaan pelaillut miehen kanssa Final Fantasy XIV: A Realm Rebornia, kuten blogia aktiivisesti seuraavat tietävät. Olen siis co-opin osalta saanut hyvän ja korjaavan kokemuksen. Yleensä pelaaminen on mennyt putkeen, muttei aina. Silti minulle ei ole huudettu eikä minua ole syyllistetty mokasta vaan peliä on jatkettu.

Olen myös saanut apua omiin juttuihini eikä ainoastaan niin, että minulla on vastuu painanut toisen osapuolen auttamisesta. Peliä on edistetty tasapuolisesti ja hyvässä hengessä. Asioista on voinut helposti neuvotella keskustelusävyyn eikä ongelmia ole ollut, vaikka välillä onkin ollut eri näkemys siitä, mitä seuraavaksi tehdään.

Yhtäkkiä on tullut sellainen olo, että tämähän voi olla ihan mukavaakin. Kun peli on sellainen, mistä itse pitää, ja kaveri osaa ottaa huomioon sen, etten joka hetki ole täydessä vedossa, homma toimii. Yhdessä on myös helpompaa kukistaa vihollisia ja toimia suunnitelman edistämiseksi. Lähes kaikki käy nopeammin ja kätevämmin verratuna yksinpeliin.

Ja samaisen pelin yksinpelissäkin on ollut ihan mukavaa. Olen saanut apua tuntemattomilta ja jopa kiitoksia, kun olen itse rynnännyt auttamaan. Kaikki, joiden kanssa olen kommunikoinut, ovat olleet todella ystävällisiä ja mukavia. Se on suorastaan hämmentävää. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaudun liittymään Free Companyynkin, mutta ihan vielä en ole valmis. Tarvitsen ehkä vielä jokusen korjaavan kokemuksen vakuuttamaan, että on ihan okei pelata muidenkin kanssa, ja kuulokkeet ja mikin x)

Jonain päivänä voi myös olla mahdollista, että uskaltaudun kokeilemaan jotain toista pelinä co-opina. Tosin pelin pitää olla sellainen, että se kiinnostaa myös minua itseäni, joten sen löytymiseen voi mennä hetki. Sen sijaan en edelleenkään halua pelata toista pelaajaa vastaan tai testailla uudemman kerran erilaisia tanssi-, laulu- tai rytmipelejä joukossa. Niistä sanoudun irti suosiolla.

Mutta ihan pikkuvinkkinä: jos pyydät kaveriasi pelaamaan kanssasi, hän ei muutu roskakoriksesi vaan on edelleen ihminen.

Yhdessä istuskelemassa Eorzeassa

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Maailman pelastusta kurpitsapellolla

Eilen mies oli töissä, joten emme voineet pelailla yhdessä. Niinpä sitten melkein viikon jälkeen pääsin edistämään yksinpeliäni.


Ariana oli hahmona jäänyt jälkeen kahdesta muusta, mutta toisaalta hän oli viikon verran jumitellut Sanctuaryssa, joten EXP-bonus oli varsin hyvällä tasolla. Itse asiassa se ei kulunut pois koko pelikerran aikana vaan sain nauttia siitä kaikissa taisteluissa. Se olikin ihan hyvä, sillä se nopeutti hieman hahmon kehittämistä. Illan aikana hujahdin leveliltä 8 levelille 13.

Mitä sitten puuhasin? Kävin lahtaamassa erinäisiä möllejä pyydetyn määrän, virittelin ansoja ja tapoin ötököitä. Tämän lisäksi tosin kyykin kurpitsapellolla, harjasin takkuisia lampaita ja keräilin kukkia. Tehtäviä on laidasta laitaan, ja olen suorastaan hämmentynyt, miten koukuttavaa niiden tekeminen on.

Edistin pääjuontakin useamman tehtävän verran, mutta suoraan sanottuna minulle ei ole muodostunut siitä vielä kunnollista kuvaa. Jotenkin tarina liittyy salaperäiseen kaapuhemmoon, joka tykkää paiskoa tielleni ikäviä, isoja möllejä, ja valkohiuksiseen hottiskissatyttöön. Valkoiset hiukset tosin ovat usein animessa (ja miksei japanilaisissa peleissäkin) pahiksen merkki, joten yritän suhtautua tytsiin hieman varauksella. Hän vaikuttaa viattomalta, mutta en pysty täysin luottamaan ;)

Yhden sivutehtävän suoritin lopulta kolmesti... tai no, virallisesti suoritin sen vain kerran. Se oli kuitenkin aika tiukka ja joku ilmestyikin auttamaan minua. Siksi jäin paikalle auttamaan häntä, kun hän ryhtyi tekemään samaa tehtävää, ja sitten vielä kolmatta tyyppiä, joka oli samalla asialla. Tämän seurauksena sain kiitoksia ja kutsun Free Companyyn, mutta tällä kertaa jätin kutsun hyväksymättä. Mies sanoi, että minun olisi viisainta kyllä liittyä johonkin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mutta koen edelleen sosiaalisen pelaamisen ei-niin-miellyttäväksi. Oman hankaluutensa tuo sekin, että PS3:lla on oikeasti tuska yrittää kirjoittaa nopeasti (ja vielä englanniksi). Melkein saisi olla kuulokkeet ja mikrofoni.

Hui, sanoinko noin oikeasti? O_O;;;

Onnistuin myös illan aikana löytämään tehtävän, joka liittyy jollain tapaa Lightningiin (FFXIII-sarja). Sain sen alkuun, mutta nyt olen täysin pihalla, mitä minun pitäisi tehdä. Täytyy varmaan yrittää netin kautta selvitellä, miten sen saa kunnolla käynnistettyä. Aikaa kun on vain joulukuun 9. päivään asti... ja minulle tuskin jää kovin paljon tilaisuuksia edistää yksinpeliäni. Yleensä olemme iltaisin kotona molemmat, ja kahdestaan on aika turkasen hauska pelata.

Mutta niin viitsisen tuntia sain illastani kulutettua jälleen Eorzeassa ja kivaa oli. Voisin mennä saman tien jatkamaan, ellen olisi lupautunut lähtemään äidin kanssa Orimattilaan shoppailemaan. Ehkä sen jälkeen ehtii sitten vielä hetken pelailla joko yksin tai kaksin...

Joku jännä mesta, jonne eksyin...

lauantai 23. marraskuuta 2013

Miqo'te-siskokset

Tämä postaus on ei-niin-faktallista höpinää A Realm Reborn -hahmoistani. Aivoni eivät näemmä osaa pitää peliä vain pelinä ja hahmoja mykkinä statisteina vaan haluavat täyttää ne kohdat, joita tarina ei kerro eikä tule kertomaan, kun on kyse itse luoduista hahmoista. Siispä jos itse kehitetyt taustatarinat eivät kiinnosta, suosittelen skippaamaan tämän postauksen suosiolla.


Miqo'te -rodun historiaa ja kulttuuria
(Eli tiukkaa faktaa)

Kuva: Final Fantasy Wiki
Ikuisen jään aikakaudella jopa meret jäätyivät ja niiden ylitse kulkeminen kävi mahdolliseksi. Tämän seurauksena Eorzean rannikoille vaelsi hyvin erilaista faunaa kuin aiemmin. Tämän uuden eläimistön mukana seurasi metsästäjäheimo, jonka jälkeläisiä nykyiset miqo'tet ovat. Saapumisensa jälkeen miqo'tet ovat jakautuneet kahteen selvästi erilaiseen alaryhmään, Auringon etsijiin ja Kuun vartijoihin. Kummallakin ryhmällä on omat fyysiset piirteensä ja oma kulttuurinsa.

Auringon etsijät palvovat auringon jumalatar Azeyma Vartijatarta ja heidän kulttuurissaan aurinko otetaan huomioon päivittäisessä elämässä. Auringon etsijät ovat päiväaktiivinen rotu.

Kuun vartijoilla on sotamaalauksia kasvoillaan, koska he uskovat eläväisten värien antavan kantajalleen kuun voimia.

Miqo'teja on verrattain vähän ja klaanit elävät usein eristyksissä muista roduista. Monet yksilötkin elävät eristäytynyttä elämää, vaikka asuisivat isommissa ja vilkkaammissa kaupungeissa. Etsijät ovat sanavalmiita ja vilkaita käytökseltään. He myös saattavat pitkästyä helposti. Vartijat sen sijaan ovat etäisempiä ja alakuloisempia persoonaltaan, mutta toisaalta myös hyvin sitkeitä.


Hahmojen vanhemmat

Arduina Nadell (Auringon etsijä) ja Ceriss Hurrdra (Kuun vartija) tapasivat toisensa jo nuorena, kun Arduina teini-ikäisenä vaelteli hieman kauemmas kotikylästään metsästämään ja törmäsi Cerissiin vahingossa. Vaikka klaanit käyvät kauppaa keskenään, klaanien välisiä avioliittoja ei katsota hyvällä. Se ei kuitenkaan estänyt Arduinaa ja Cerissiä rakastumasta.

Yksi asia johti toiseen ja salaisten tapaamisten myötä Arduina huomasi odottavansa lasta Cerissille. Tilanne oli skandaali hänen suvussaan, mutta avioliittoa ei siltikään hyväksytty. Arduina yritettiin naittaa vanhemmalle leskimiehelle, johon häntä ei kuitenkaan saatu suostumaan. Niinpä hän päätti kasvattaa lapsensa yksin. Kylästään hän ei silti lähtenyt.

Ceriss ei halunnut hylätä rakastaan, joten klaanien vastustuksesta huolimatta hän tapaili yhä Arduinaa ja kuukausia myöhemmin myös pientä Nabiaa mahdollisuuksien mukaan. Vauvan kanssa Arduina kuitenkin pääsi huonosti liikkumaan kylästä. Silti ajoittain hän matkusti Nabia kantoliinassa hieman kauemmas "keräilemään yrttejä".

Muutamaa vuotta myöhemmin Nabia sai pikkusiskon, Arianan. Tuossa vaiheessa Arduinan suku ei enää katsonut hänen toimiaan läpi sormien vaan hänet ajettiin pois kylästä heti, kun hän kykeni lasten kanssa liikkumaan. Ceriss otti perheensä avosylin vastaan, vaikka joutui myös hylkäämään oman sukunsa. Yhdessä he lähtivät etsimään onneaan toisaalta.

Lopulta perhe päätyi asumaan Gridanian lähistölle pieneen miqo'te-yhteisöön. Yhteisö koostui ensisijaisesti Etsijöistä, mutta Ceriss päästettiin kylään asumaan perheensä kanssa. Häneen suhtauduttiin kuitenkin aina hieman varauksella.

Tyttöjen vanhemmat eivät tänä päivänäkään ole menneet naimisiin, mutta elävät onnellisina yhdessä.


Nabia Leonclaw (os. Nadell)

Ikä: 26 vuotta
Nimipäivä: 9. kuudetta varjokuuta
Suojelija: Azeyma, Vartijatar

Nabia on siskoksista vanhempi. Hän muistaa hämärästi klaaninsa kotikylän, muttei silti osaa kaivata sitä tai isovanhempiaan. Hän on oppinut jo pienenä pärjäämään ja pitämään puolensa kulkiessaan vanhempiensa mukana pitkin maita ja mantuja.

Kun perhe päätti jäädä aloilleen, Nabia pääsi opiskelemaan Eorzean historiaa muiden lasten kanssa. Hän kotiutui kylään hyvin ja sai useita ystäviä.

Nabian suojelija on auringonjumalatar Azeyma, mutta hän on syntynyt varjokuun aikaan. Isältään hän on perinyt tuuhean susimaisen häntänsä, äidiltään ihonvärinsä.

Myöhäisessä teini-iässä Nabia tutustui lähemmin Gareth Leonclaw'n. Nuoret viihtyivät yhdessä ja tekivät useita metsästysretkiä kahdestaan. Garethin vanhemmat suhtautuivat hieman epäilevästi Nabian isään, mutteivät silti asettuneet vastahakaan, kun pariskunta halusi avioitua.

Pian naimisiinmenonsa jälkeen kylään kiiri sana, että seikkailijoita tarvitaan kaikkialta Eorzeasta liittymään erilaisiin taistelijakiltoihin ja puolustamaan maailmaa vääryyksiltä. Huhut kertoivat rikkaammasta ja jännittävämmästä elämästä, mikä johti monien lähtöön. Myös Nabia ja Gareth päättivät kokeilla onneaan ja suunnata Ul'dahiin.


Ariana Nadell

Ikä: 22 vuotta
Nimipäivä: 6. ensimmäistä tähtikuuta
Suojelija: Menphina, Rakastajar

Ariana on siskoksista nuorempi. Hän ei muista vanhempiensa kotipaikkaa eikä paljon mitään ajalta, jolloin perhe matkusteli paikasta toiseen. Hänen kotinsa on aina ollut sama kylä, jossa hän varttui aikuiseksi nuoreksi naiseksi.

Arianan suojelija on hänen isänsäkin jumalatar Menphina, vaikka hän onkin syntynyt tähtikuussa. Hän on perinyt isänsä ihonvärin, mutta äitinsä leijonamaisen hännän.

Lapsesta asti Ariana on kokenut jäävänsä osaavan ja pärjäävän isosiskon varjoon, vaikka onkin arvostanut tätä. Hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut opiskelusta vaan on viihtynyt mieluummin rymyämässä pitkin metsiä ja tekemässä kolttosia yhdessä toisten kanssa.

Kun Nabia ja Gareth lähtivät Ul'dahiin, Arianasta tuntui, ettei hänkään voisi jäädä aloilleen. Hän halusi todistaa olevansa aivan yhtä pärjäävä kuin siskonsakin, ellei jopa pärjäävämpi. Niinpä hän suuntasi yksin kohti Limsa Lominsaa välittämättä entisen piraattikaupungin hurjasta maineesta.

_____

PS. Muistakaa osallistua arvontaan ;)

tiistai 19. marraskuuta 2013

Masokismin lyhyt oppimäärä

Lyhyt ja ytimekäs postaus lokakuun pelikerroista Star Ocean: Till the End of Timesta.

Sunnuntai 13.10.2013

Päätin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tarttua peliohjaimeen. Vähän ajan päästä jo ihmettelinkin, miksi ihmeessä halusin pilata leppoisan sunnuntaitunnelman. Vuorossa olivat Barrin rauniot, joiden rasittavin osuus oli huilun soittelu lohikäärmeoville. Pillipiiparointi oli toki yhden napin takana, mutta painella piti neljällä eri tavalla riippuen siitä, millainen ovi eteen sattui.

Kuulostaako helpolta? No, ei ole sitä. En tiedä, onko ohjaimessa vikaa vai pelaajan taidoissa, mutta ohjain ei kyllä tulkinnut painalluksia aina niin kuin oli tarkoitus. Painoin kevyesti ja pitkään, mutta huilu luritteli kevyen lyhyen sävelen. Tai painoin kovaa ja pitkään, tulikin kevyt ja pitkä. Eh. Noh, nämä ovat tietysti vähän tulkintakysymyksiä, mutta mieskään (joka on sentään pelaajana minua kokeneempi) ei päässyt yhteisymmärrykseen ohjaimen kanssa. Sävelet tuntuivat heittelehtivän ilmoille täysin sattumanvaraisesti.

Kauhean ähellyksen jälkeen selvitin kuitenkin tieni raunioiden läpi. Viimeisessä huoneessa olikin sitten rasittava bossitaistelu, luultavasti vaikein sellainen vähään aikaan. Kikkailuksihan se meni eli käytännössä seisoin itse Nelillä nurkassa ja heittelin blackberriesejä miesten hoitaessa mättämisen. Aika tylsää, mutta toimivaa. Tosin tämän taktiikan tajusin vasta hakattuani ainakin puolisen tuntia päätäni seinään.

Siirryin Ursan laavaluoliin, jotka eivät nekään herkulta vaikuta. Jonkin verran tuli pyörittyä, mutta sitten veetutus kasvoi jo toiseen potenssiin ja päätin lopettaa. Minulla on blackberriesit vähissä ja Fresh Sagea yksi kappale jäljellä. Cliff makaa kanveesissa. Alkaa siis näyttää siltä, että on pakko ottaa pikaspurtti takaisin päin ja käytävä ostoksilla, jos ylipäätään meinaan selvitä paikan läpi elävänä.

Pelilliset elementit eivät siis innosta pätkän vertaa. Haluaisin vain tarinassa eteenpäin. Huoh.


Perjantai 18.10.2013

Erehdyin tarkistelemaan yhtä asiaa läpipeluuohjeesta. Samalla tuli sitten selattua ohje silmäillen läpi. Katsoin siis otsikot, en varsinaisesti, mitä pitäisi tehdä. Näyttää siltä, että tällä planeetalla vietetään suurin osa pelistä ja lisäksi tulee oikeastaan enää yksi planeetta, avaruusalus ja Moonbase.

Nyt ei vaan oikeasti nappaa. Olen pettynyt. Paha sanoa, koska jaksan tarttua seuraavan kerran ohjaimeen.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Seikkailuja Eorzeassa

Viikonlopun ohjelmassa oli paljon muutakin kuin pelaamista, mutta silti ehdin istua myös pleikkarin ääressä. Tuulinen sää ja sähkökatkot yrittivät kovasti rajoittaa pelaamista, mutta eivätpäs onnistuneet, lälläslää :P

Tämä postaus on nyt jaettu kahteen osioon, koska ehdin taituroida itselleni jo toisen hahmon samaan peliin. Syynä tähän oli se, että myös mies päätti hankkia A Realm Rebornin itselleen ja päädyimme sitten pelaamaan toisella serverillä yhdessä (Odin), kun taas toisella jatkan yksinpeliäni (Moogle).


Ariana Nadellin tarina

Jatkoin tosiaan Arianan peliä, vaikka sähkökatko pariin otteeseen yritti minua estää. Onneksi mitään arvokasta dataa ei päässyt katoamaan, sillä se olisi pistänyt luonnollisesti veetuttamaan.

Tein keskeneräiset tehtävät loppuun ja haalin kasan uusia. Niistä ei ainakaan tunnu olevan pulaa. Tosin en ole vielä löytänyt aluetta, joilla pari tehtävää sijaitsee, mutten ole antanut sen vaivata itseäni suuremmin. Eiköhän se vastaan tule, kun maastoa vain komuaa tarpeeksi läpi.

Expan lisäksi tehtävien teosta oli se hyöty, että sain haalittua itselleni uudet kamat ilman kaupassa käyntiä. Ainoastaan sukkikset jouduin ostamaan. Ne tosin oli kai tarkoitettu enemmän maageille kuin turpakeikkaajille, mutta näyttivät kivemmilta kuin ne statseiltaan paremmat pökät, joten näihin päädyin. Pinnallista ehkä, mutta haluan hahmoni näyttävän kivalta.

Vaatepuljaamisen lisäksi edistin toki peliäkin grindaamalla. Siinä sitten seuraani liittyi yllättäen lalafell nimeltään Pilgrim. Jostain syystä tämä tyyppi päätti jäädä auttamaan minua mandragorien tappamisessa ja seurasi muuallekin mukanani ja lopulta laittoi kaveripyynnön. Pelottavaa :D Halusin nimen omaan välttää sosiaalista pelaamista, mutta eihän sitä nyt voi toiselle pahasti sanoa.

Hyväksyin siis kaveripyynnön ja pyörin tyypin kanssa jonkin aikaa, kunnes tiemme tahattomasti erosivat, kun lähdin suorittamaan juoneen liittyvää bossitaistelua, johon ei sitten saanutkaan kaveria mukaan (mikä taas on varsin harmillista). Toivotaan, ettei heppu ottanut itseensä. Kenties näemme vielä, kun kerran nyt kaverilistallakin roikutaan? Jotenkin tämä on vielä aika outoa minusta.

No niin joo, sain sen bossitaistelun vedettyä läpi, mutta tiukkaa teki. Ilman parantajaa (NPC sellaista) en olisi mitenkään pärjännyt, vaikka olin jopa jaksanut grindailla kasilevelille asti. Betassahan jumahdin tosiaan ensimmäiseen bossitaisteluun, koska en ehtinyt / jaksanut grindata tarpeeksi. Nyt meni tosiaan vähän paremmin.

Taistelutaitoni tosin eivät ole vielä mitenkään erinomaiset vaan niitä täytynee hioa. Teen juttuja vahingossa ja puolihuolimattomasti, mutta kenties opin vielä. Huomasin myös, että minulla on jostain syystä tapana puristaa ohjainta todella kovaa, kun käytän hartianappeja taistelun aikana. Varsin epäergonimista ja kivuliasta pidemmän päälle. Siitä täytyy nyt aktiivisesti opetella eroon, sillä mitään käytännön tarvetta tuolle puristamiselle ei ole.

Mutta niin, jatkan yksinpeliä, kun miehellä ei ole aikaa / halua pelata kanssani. En tiedä, eteneekö se nyt sitten kovinkin hitaasti vai nopeasti. Aika näyttänee. Esim. ensilauantain olen yksin kotona, joten silloin voi tulla pelattua useampi tunti... joskin listalla on myös kaikkea muuta vähemmän miellyttävää hommaa, joka vain pitää saada tehtyä.



Nabia ja Gareth Leonclaw'n tarina


Tosiaan mies tuossa eilen ehdotti, että jos hänkin ostaisi A Realm Rebornin ja alkaisi pelata kanssani. Lyhyehkön keskustelun ja co-op-mahdollisuuksien tutkimisen jälkeen päädyttiin siihen, että näin tehdään. Pelin PC-versio lähti hankintaan ja pari tuntia myöhemmin oli luotu kaksi uutta hahmoa.

Molemmat hahmot ovat jälleen Miqo'te-rotua, mutta pyrin luomaan oman hahmoni edes hieman erilaiseksi kuin Ariana. Jotain samoja piirteitä toki voi silti olla, enkä nyt tarkoita korvia ja häntää :P Minun tietämättäni myös mies loi itselleen Miqo'te-hahmon, mutta eipä tuo haitannut, sillä hahmostahan tuli varsinainen komistus ;)

Minun hahmoni, Nabia Leonclaw, on luokaltaan pugilist, ja miehen hahmo, Gareth Leonclaw, gladiator. Päädyimme näihin hahmoluokkiin, koska halusimme aloittaa samasta kaupungista eikä kumpikaan ollut erityisen halukas pelaamaan maagia. Ul'dah'sta onneksi pystyy aloittamaan kahdella eri mättäjätyypin hahmolla.


Ul'dah toi muuten epäilyttävästi mieleen Final Fantasy XII:n Rabanastren. Pitääpä tarkistaa, onko pelin suunnittelijoissa kenties samoja henkilöitä (ei, en ole vaivautunut ottamaan tällaisesta selvää), sillä maisemat tosiaan tuovat kahdentoista hyvin vahvasti mieleen. Ja tämähän on pelkästään positiivista, sillä olen kaivannut uutta Ivaliceen sijoittuvaa tarinaa. Kun sitä ei ole saatavilla, tämä on oikein kelpoisa vaihtoehto... ainakin ollut tähän asti.

Pelin alku oli aikalailla tuttua juttua pienillä variaatioilla eikä siten tarjonnut suuria jännitteitä. Pääni sen sijaan loi niitä välittömästi, sillä aivot alkoivat jostain syystä kahdestaan pelatessa raksuttaa ficcausmoodilla paljon hurjemmin kuin Arianan kohdalla. Yhtäkkiä tunsin halua kertoa tarinaa siitä, miten Nabia ja Gareth ovat päätyneet yksiin ja miksi he nyt matkustivat Ul'dah'in ja pestautuivat kiltoihinsa. En tunne lorea vielä niin hyvin, että pystyisin tällaisen taustatarinan uskottavasti luomaan, mutta intoa kyllä olisi (aikaa ei ehkä niinkään). En tiedä, lukisiko kukaan edes tällaista tarinaa, mutta liekö tuolla väliä. Itseä sen kirjoittaminen kiinnostaisi. Tosin kaiken kiireen ja hässäkän keskellä en uskalla vielä luvata mitään sen suhteen.

Olen kuitenkin yllättänyt siitä, miten kiehtova lisäelementti kahdestaan pelaamisesta oikein tuli. Jostain syystä se aktivoi nimen omaan aivojeni tarinaosastoa oikein urakalla ja kiinnostuin Nabiasta ja Garethista hahmoina huomattavasti syvemmin kuin Arianasta. En osaa selittää tätä mitenkään järkevästi, mutta näin vain kävi. Haluan löytää heidän kertomuksensa aivojeni sopukoista ja kertoa sen kenties muillekin. Jänittävää.

Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole mitään kovin monimutkaista tai syvällistä kerrottavaa, mutta peli on kyllä yllättänyt erittäin positiivisesti. En olisi uskonut, että voisin tykätä jostain mörpistä näin paljon. Tietysti on varhaista sanoa, millaiseksi mielipiteeni lopulta muodostuu. Nyt kuitenkin fiilis pelin suhteen on erittäin hyvä. Piristystä syysiltoihin :)

lauantai 16. marraskuuta 2013

Ariana Nadellin jälleensyntymä

Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin vihdoin ostaa Final Fantasy XIV: A Realm Rebornin. Vaikken betaa ehtinyt kovin pitkällisesti pelata, siitä jäi hyvä maku suuhun ja pienoinen kiinnostus peliä kohtaan elämään.

Niinpä sitten torstaina työpäivän jälkeen marssin Puolenkuun peleihin ja noudin itselleni oman kappaleen Limited Nordic Editionia. Mikään pakko tuota versiota ei ollut saada, mutta hyllystä ei löytynyt tavallista. Kyseinen versio siis eroaa tavallisesta sen verran, että siinä saa valon ritarin kypärän hahmolleen. Hintaeroa peleillä oli lopulta kympin verran, mikä on minusta aika paljon virtuaalikypärästä, mutten halunnut odottaa, että perusversio olisi saapunut postitse.

Ja tosiaan PS3-version ostin. Kannettavani ei PC-versiota olisi pyörittänyt eikä minulla edelleenkään ole suurta mielenkiintoa tietokoneella pelaamiseen. Konsolin ohjain kädessä olen (ainakin melkein) kuin kultainen chocobo taivaalla, mutta koneella pelatessa saan selkäni ja käteni jumiin puhumattakaan surkeasta hiiri + näppis -kontrollista. Valinta ei siis ollut vaikea, jos nyt oli valinta ollenkaan.

Pelin kannesta tuli heti mieleen Final Fantasy XII ja Tuomarit. Hahmon kypärä on kovin samankaltainen Gabranthilla, vaikka sarvet eivät aivan samassa asennossa olekaan. FFXII-mielikuvat taas eivät ainakaan vähennä minun intoani peliä kohtaan. Olen pitkään kaivannut jotain samankaltaista, kun kerran jatkoakaan kyseiselle pelille ei ole luvassa. (Ja Revenant Wingsissä jumitan edelleen -___-;;;)

Jossain vaiheessa olin myös pohtinut, että olisin ostanut kyseisen pelin vasta PS4:lle, mutta se ei ole julkaisupelien listassa ja hinta pyöri suunnilleen 67 eurossa, mikä on minusta aika paljon mörpistä, josta kuitenkin maksat myös kuukausimaksua. Tokihan hinta voi muuttua vielä, sillä peli julkaistaan vasta ensi vuoden puolella, mutta silti. Lisäksi taitaa olla niin, että PS3-versiosta voi ilmaiseksi päivittää PS4-versioon, joten mitä tässä suotta odotella. Siirryn sitten myöhemmin konsolilta toiselle.


(Pahoittelut huonosti rajatuista kännykkäkuvista tähän väliin.)

Minun olisi ollut mahdollista siirtää betassa käyttämäni hahmo suoraan varsinaiseen peliin ja jatkaa siitä, mihin olin jäänyt. Koska olin kuitenkin autuaasti unohtanut tutoriaalit ja halusin eri kaupunkiin, päätin poistaa betatiedot pleikkarilta ja aloittaa alusta.

Ariana Nadell ver. 1
Ariana Nadell ver. 2

Tein siis taas Miqo'te-rotuisen tytön, jonka nimesin samalla tavalla kuin edelliselläkin kerralla. Ulkonäkö hahmolla on kuitenkin hitusen erilainen eli lisäsin pituutta ja vaihdoin hiustyylin. Kasvonpiirteissäkin on jonkin verran eroa. Vaatteet ovat luonnollisesti erilaiset, koska nykyinen hahmo on vielä rotunsa "aloitusvaatteissa", edelliselle sen sijaan ehdin ostella uutta kamaa päälle.

Torstai-ilta vierähti varsin rattoisasti hahmon luomisen parissa. Tykkään säätää yksityiskohtien kassa, joten tähän osuuteen sain taas tuhlautumaan hyvän tovin. Länsimaalaissa ropeissa yleensä tässä vaiheessa ole vielä innoissani pelistä, mutta sitten kyllästyn siihen varsinaiseen pelaamiseen valitettavan nopeasti. Toivotaan, ettei A Realm Rebornin kanssa käy samalla tavalla.

Eroina hahmoilla myös asevalinta. Tähän vaikutti päätös vaihtaa kaupunkia, sillä ase valitaan ammatin mukaan ja kaupunki puolestaan määräytyy aseen mukaan. Viimeksi aloitin lancerina Gridaniassa, tällä kertaa suuntasin Limsa Lominsaan opiskelemaan marauderiksi. Edellinen käyttää keihästä, jälkimmäinen kirvestä. Limsa Lominsaan olisi päässyt myös valitsemalla ammatiksi Arcanistin, mutta halusin ennemmin heiluttaa kirvestä kuin lueskella taikakirjaa ja laittaa familiarin taistelemaan puolestani :P Tosin ammattia voi pelissä vaihtaa kuulemma varsin helposti, joten saatan myöhemmin testailla eri vaihtoehtoja ja pohtia, mikä on lopulta eniten oma juttu. Yleisesti ottaen olen kuitenkin esim. FFXII:ssa tykännyt enemmän turpakeikkaamisesta kuin takarivin taikomisesta.

Mutta suurin syy ammattivalintaan oli joka tapauksessa aloituskaupunki, Limsa Lominsa.


Balfonheim, anyone? Limsa Lominsa on alun perin piraattien perustama kaupunki, mutta sittemmin muuttunut ihan kunnolliseksi paikaksi. Se sijaitsee Vylbrandin saaren etelärannikolla ja nauttii Lymlaenin, navigoinnin jumalattaren, siunauksesta. Kaupungin pääelinkeinot ovat laivanrakennus, kalastus ja sepän työt, mutta paljon tuloja tulee myös tavaroiden kuljettamisesta laivoilla. Valitettavasti lähistöllä on myös edelleen piraatteja, jotka häiritsevät laivaliikennettä ryöstelyllään.

Tähän asti olen ehtinyt lähinnä pööpöillä ympäri kaupunki ja nauttia maisemista. Toki siinä sivussa on tullut suoritettua joukko tehtäviä. Kaupungin kartta ei ole vielä kovin selkeänä päässäni, joten tuppaan eksymään pyrkiessäni johonkin tiettyyn paikkaan, mutta enköhän minä vielä opi siellä liikkumaan.

Nyt alkuun olen siis rontannut tavaraa ja kirjeitä NPC:lta toiselle ja päässyt siinä sivussa levelille 3. Olen pyrkinyt tekemään kaikki vastaan tulevat tehtävät, mutta luultavasti myöhemmin pitää alkaa priorisoida. Ehkä? Ainakaan en ole ihan heti valmis ryntäilemään tyrmiin muiden pelaajien kanssa... sosiaalinen pelaaminen tuntuu edelleen hyvin vieraalle ajatukselle, joten en ole aivan varma, haluanko ryhtyä siihen. Lisäksi olen moneen otteeseen saanut kuulla, kuinka naispelaajia dissataan mörpeissä hyvin avoimesti, joten siinäkin mielessä yksin pelaaminen voi olla fiksumpaa. Mutta katsotaan, eihän sitä koskaan tiedä, mistä innostuu.

Koska tänään piti lähteä miehen vanhempien luokse, pelitunnit jäivät lopulta 2,5:n. Perjantaina en pelannut ollenkaan, sillä olin töiden jälkeen aivan kuolemanväsynyt ja silloin ei jää mieleen mitkään opit. Tällä kertaa haluan nimen omaan välttää liian väsyneenä pelaamisen, ettei iske turha kiukku ja turhautuminen, kun ei tajua mitään :D

Seuraavalla kerralla on tarkoitus suunnata jo kartallekin ja laittaa ötököitä, rottia yms. kumoon. Listallani taitaa roikkua viisi tehtävää, jotka vaativat kaiken maailman pikkuotusten lahtaamista, joten hetkeksi ainakin riittää puuhaa. Lisäksi odotan mielenkiinnolla, että pääsen käsiksi juoneen liittyviin tehtäviin ja saan tarinaa eteenpäin. Olen kuullut huhuja, että A Realm Rebornissa olisi mörpiksi poikkeuksellisen hyvä tarina. Toivottavasti tämä pitää paikkansa. Ei sillä, minulla ei ole vertailukohtia. Tarina tulee joka tapauksessa olemaan tähän asti paras kokemani mörppitarina ;D

Maailma vaikuttaa joka tapauksessa kiinnostavalle ja ficcarin mielenikin alkoi välittömästi pohtia mahdollisuuksia. Ehkä kuitenkin olisi hieman hassua kirjoittaa ficcejä tästä pelistä... tai ainakin ne melkein pakosti sisältäisivät OC:n, koska päähahmon pelaaja saa luoda itse. Tosin eipä tuo tietysti välttämättä niin kovin paha asia olisi. Mutta katsotaan nyt, millaisia fiiliksiä herää, kun olen päässyt tarinassa pidemmälle. Kertoilen sitten tarkemmin ajatuksistani.

Loppuhuomautuksena: mikäli jotakuta kiinnostaa, pelaan Moogle-serverillä ja Square Enix ID:ni on Afeni84.

Mitenkäs muut? Pelaako joku teistä lukijoistani kyseistä peliä? Tai millaisia ajatuksia se ylipäätään herättää?



PS. Älkää unohtako arvontaa. Linkki löytyy sivupalkista :)

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Videopostaus: Huonoin Final Fantasy - Osa 2

Tämän videon tekeminen ja postaaminen hieman venähti. Tarkoitus oli hoitaa homma kotiin heti matkan jälkeen, mutta aikaerosta toipuminen ei ollutkaan ihan pikkujuttu. Nytkin on silmät taas ristissä, vaikka juuri ja juuri kykenen sinnittelemään hereillä iltakymmeneen asti. Silti toiminta ilta-aikaan on eeppisen koomaista, joten mikään ei ole sitten oikein edennyt.

Nyt kuitenkin siis suoraa jatkoa edelliseen videopostaukseen. Jos ykkösvideo on unohtunut, sen voi katsoa täältä.

Ja jatkoa siis tosiaan seuraa:


Videon katselun lisäksi kannattaa muistaa osallistua arvontaan, joka siis löytyy edellisestä postauksesta. Myös blogin sivupalkissa on kuva, jota klikkaamalla pääsee suoraan oikeaan postaukseen.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Arvonta

Japanin reissun kunniaksi ajattelin arpoa pienen palkinnon lukijoideni kesken. Tällä kertaa arvottavana on Final Fantasy -aiheinen avaimenperä. Arvontaan osallistuva voi itse ilmoittaa, haluaako mieluummin mooglen vai mustan maagin.






Arvontaan voi osallistua seuraavin säännöin:

- Kommentoi tätä postausta
- Jätä kommenttiin jokin yhteystieto, jolla sinut tavoittaa, jos voitat
- Ilmoita kommentissa, haluatko mieluummin moogle- vai musta maagi -avaimenperän


Arvontaan voi osallistua 24.11., klo: 23:00 asti.

torstai 7. marraskuuta 2013

Seikkailu Shinjukussa ja Shibuyassa

Vihdoin on aika päättää blogihiljaisuus, vaikka olenkin sen verran väsynyt, että silmät meinaavat mennä ristiin. Yritän kuitenkin sitkeillä hereillä ainakin iltaysiin, jotten ole aamukolmelta pystyssä aivan liian virkeänä.

Mainitsin aiemmin, että blogin kirjoittamiseen tulee taukoa henkilökohtaisen elämän kiireiden vuoksi. Nyt nuo kiireet ovat helpottaneet, joten toivon mukaan jää taas enemmän aikaa istuksia koneen ääressä ja raapustella blogiinkin jotain.

Ja sitten asiaan... tämä postaus voi osittain selittää, miksei ole ollut aikaa blogille. Jollakulla voi asiasta tosin olla muutenkin aavistus, esim. jos on seuraillut satunnaista twiittailuani tuon sivupalkin (tai ihan Twitterin) kautta.

Artnia, Shinjuku, Tokio
Lähdimme siis miehen kanssa (taas) Japanin suuntaan reissaamaan tuossa 29.10. ja kotiuduimme eilen erittäin väsyneinä. Aikaero painaa silmiä edelleen, joten pahoittelen jo etukäteen tekstin mahdollista kökköisyyttä. Reissu ei ollut mikään pelinörtin paratiisiin tutustuminen, mutta tietenkään emme jättäneet välistä mahdollisuutta tutustua myös aihepiiriin liittyvään kohteeseen.

Niinpä sitten lauantaina Ghibli-museosta lähtiessämme päätimme poiketa Square Enixin Artnia-liikkeeseen, joka sijaitsee Shinjukussa. Sen verran pitää mainita, että kohde oli yksi reissumme vaikeimmin löydettävistä. Hotelliltamme olisimme tosin päässeet suoraan metrolla lähes viereen, mutta Ghibli-museolta päin paikalle pääseminen oli melkoinen seikkailu. Ja Shinjukun asema ei ollut siitä helpoimmasta päästä suunnistuspaikkoja.

Mutta löysimme kuitenkin perille!

Artnia oli... no, ulkoisesti melkoinen näky eikä ehkä siinä positiivisessa mielessä. Olen nähnyt tyylikkäämpiäkin rakennuksia. Ristimmekin sen uudelleen Mooglen papanaksi, mikä on mielestäni paljon kuvaavampi nimitys kuin Artnia ;D Sekin on sanottava, että kaiken kaikkiaan näyttelytilan, kaupan ja kahvilan yhdistelmä oli kamalan pieni ja tarjonta todella vähäistä, mikä oli oikeasti pettymys. Kahvilaankaan emme viitsineet jäädä, sillä siellä oli noin neljä pöytää ja melkoinen jono, ennen kuin olisi päässyt istumaan.

Näyttelytila sen sijaan oli kyllä hieno. Siis tilana. Näyttelyesineinä oli lähinnä FF-krääsää, mitä on kyllä ennestään nähnyt. Odotin taidetta. Onneksi sentään yhdestätoista oli taidekuvia esillä. Niitä katseli ihan mielellään.




Erityisen hieno näyttelytilassa oli tuo ylemmässä kuvassa näkyvä materiapallopino ja siitä kohoava... no, mikä tuo ikinä onkaan. Kuva ei tee sille oikeutta. Se oli oikeasti hieno viritelmä. Sellaisia olisin katsellut mielelläni enemmänkin.

Kaupan puolella selailimme hetken pelejä ja soundtrackeja yms. musiikkilevyjä, mutta tarjonta oli vähäistä ja hinnat melkoiset, joten ne jäivät lopulta hyllyyn. Kahdentoista tai ysin soundtrackin olisin saattanut ihan tukemismielessä ostaa, mutta kumpaakaan ei ollut tarjolla. Oikeastaan näistä peleistä ei löytynyt paljon mitään, mikä oli todellakin harmi. Eräästä lelukaupasta olimme tosin aiemmin ostaneet FFXII-muovitaskun, joka itse asiassa nyt koristaa jääkaappimme ovea.


Vähäisestä tarjonnasta huolimatta Artniasta lähti mukaan yhtä sun toista pientä. Ihan kaikkea en ajatellut tässä postauksessa esitellä, mutta ostin mm. tarroja, kirjanmerkkejä, mooglen, avaimenperiä, kortteja (lähetettäväksi :P) ja miehelle cactuar-lasin. Se on samaa sarjaa kuin minulle edellisellä Japanin reissulla ostettu lasi, joten niistä on sitten kiva juoda yhdessä. Joo, olen vähän hassu tällaisissa asioissa. Ne ovat tärkeitä.

Monty-kun <3
Jos Artnia ei ollut yleisesti ottaen sitä, mitä odotin, oli siellä kuitenkin hyvä palvelu ja ystävälliset myyjät. Englanti ei taittunut myyjältä, jonka kanssa asioimme, mutta yllättävän hyvin sujui japanin alkeilla ja elekielellä, vaikka luottokortin kanssa oli ongelmia. Korttikin toimi lopulta ja homma pelitti, mutta hetkeksi meinasi kylmä hiki jo nousta :D

Hauskaa myös oli, kun kassajonossa olin katsellut muiden saavan ihania chocobo-muovikasseja. Odotin tietysti itsekin sellaista, mutta myyjä sitten ryhtyi pakkaamaan meidän ostoksia isompaan mustaan pussiin. Kommentoin miehelle suomeksi, että ei sitten saatukaan chocobo-kassia. Ilmeisesti myyjä bongasi puheesta sanan "chocobo", sillä hän kaivoi kaksi pienempää chocobo-pussia esille ja sanoi, että saan ne kaupan päällisiksi. Pieni juttu, mutta jäi hyvä mieli. Muutenkin myyjä tosiaan oli erittäin mukava. Toki se kuuluu asiakaspalvelijan hommiin, mutta joka tapauksessa oli ilo asioida niin kivan ja reippaan ihmisen kanssa. Tykkäsin.

Artniasta matkamme jatkui ruokapaikan kautta Shibuyaan. Heti aseman läheltä bongasimme monikerroksisen tavaratalon, joka oli keskittynyt lähinnä peleihin, leffoihin, animeen ja mangaan. Kolusimme läpi peli- ja mangakerrokset. Tuli todettua, että pelit ovat oikeasti älyttömän kalliita Japanissa, jopa käytettyinä. Okei, osa oli kohtuuhintaisia, mutta monien hinnat huitelivat pilvissä eikä voinut kuin kauhistella. Silti oli mielenkiintoista koluta hyllyjä läpi.

Ja jotainhan sieltä lähti myös mukaan...

Sword Art Online
Ostin siis kaksi käytettyä peliä ja näistä toinen oli oikeasti niin kallis, että Suomessa olisin luultavasti vain antanut olla siihen hintaan. Nyt tilanne oli kuitenki "ota tai jätä, täällä ei olla ikuisesti odottamassa, että hinta laskee". Päätin ottaa, koska himottelin tätä kyseistä peliä jo sen ilmestyessä.

Kyseessä on siis Sword Art Online -animesta (tai kirjahan se alkuperäisteos on...) tehty peliversio PSP:lle. Harmillisesti tästä ei ole tehty länsimaista käännöstä ja vähän veikkaan, ettei tehdäkään. Tai jos tehdäänkin, sitä saadaan odottaa varmaan aika kauan.

Peli tosiaan maksoi melkein 5000 jeniä käytettynä, mikä on siis vajaat 50 euroa. Kallis, mutta lähti mukaan pienen hampaiden kiristelyn jälkeen. Kokeilin sitä myös jo hotellilla, koska PSP oli mukana matkassa. En ihan täysin ymmärtänyt taistelusysteemiä, joten täytynee ensin netistä luntata hieman ohjeita ja sitten yrittää pelaamista uudemman kerran. Näytti kuitenkin siltä, että peli lähtee liikkeelle animen puolivälin bossitaistelusta, mikä oli minusta melkoisen mielenkiintoinen ratkaisu. Toivon, että siinä kuitenkin tulisi jonkinlainen takauma sarjan alkupuolelle, sillä nimen omaan sarjan alkupää oli parhautta, loppuosuus ei niinkään.

Final Fantasy Type-0
Toinen löytö oli sekin käytetty ja onneksi halvempi (noin 2000 jeniä) Final Fantasy Type-0. Tämän pelin suhteen tosin elättelen enemmänkin toiveita, että se vielä julkaistaisiin länsimaissa, mutta odotusta taitaa olla vielä edessä. Lisäksi voi olla, että peli tulee täällä vain PS Vitalle, jota en siis omista ja en ole niin kovin suurella innolla ostamassa.

Ihan itseäni kiusatakseni päätin tämän napata matkaan. Haasteita varmasti tulee pelatessa olemaan, sillä japanin kielen taitoni ei ole vielä ihan kamalan kehittynyttä ja varsinkin kanjit tuottavat ongelmia, kun eivät mokomat meinaa millään pysyä mielessä.

Tästä pelistä katselin hotellilla vasta alkuvideon, joka näytti ihan kivalta. Siitä tuli mieleen sekoitus Final Fantasy XII:ta ja VIII:aa. Katsotaan, mitä itse peli sitten tuo tullessaan. En ole sen suhteen itseäni nimittäin kovin pahasti spoilannut.

Pelatessa voi tosin etenemisongelmia tosiaan kielitaido(ttomuude)n takia. Sain kyllä FFXII: International Zodiac Job Systemin pelattua läpi, mutta sen kohdalla etuna oli pelin juonellinen tuttuus. Tiesin, mitä tehdään seuraavaksi. Nyt pitäisi selvitä läpi täysin uudesta pelistä. SAO:sta on sentään anime pohjalla, mikä voi ehkä hieman auttaa, mutta Type-0 voi olla melkoinen haaste x)

Enivei, tässäkin kaupassa sattui mieleen jäänyt myyjä kohdalle. Englantia ei tullut tälläkään kertaa, mutta japania senkin edestä. Myyjä tiedusteli minulta, olinko käsittänyt pelien olevan käytettyjä (kyllä olin) ja seuraavaksi sitten huomautti moneen otteeseen niiden olevan vain japaninkielisiä. Mielenkiintoista tässä tosiaan oli se, että jos en olisi osannut japania, en olisi hyötynyt hänen varoituksistaan mitään... ja kun taas osaan, olin nämä asiat ymmärtänyt jo entuudestaan. Eipä sillä, vaikken olisi ymmärtänytkään, tuskin minulla olisi ollut jälkeenpäin ollut mahdollisuutta tulla myymälään valittamaan asiasta.

Tällaisissa merkeissä on siis tullut vietettyä aikaa. Matkaan tosiaan kuului paljon muutakin, mutta niistä asioista kertoilen myöhemmin toisen blogin puolella. Kannattaa kurkkia sinne puolelle, jos tarkempi matkakertomus kiinnostaa :)