Minne keijun matka käy...

Eilen illalla sain vihdoin aloitettua Bravely Defaultin. Pelihän on ollut lähes koskemattomana joulukuusta asti, koska aika on mennyt A Realm Rebornin, kirjoittamisen ja cossin tekemisen (ajattelemisen) parissa. Kaikki nuo ovat edelleen kesken, mutta päätin nyt silti aloittaa tämänkin pelin. Tiedä sitten, oliko se hyvä ajatus vai ei...

Kuva: Wikipedia

Pelistä ei siis ole valittamista. Se hitusen harmitti, ettei kieltä voinut vaihtaa kuin vasta intron jälkeen. Tuo ei kuitenkaan ollut iso ongelma ja tulipahan tutustuttua enkkuääniin, jotka muutoin olisivat saaneet jäädä huomiotta.

Valitsin kuitenkin japanilaisen ääninäyttelyn. Englanninkielisissä äänissä ei ollut mitään erityistä vikaa, mutta tykkäsin kuitenkin japanilaisista enemmän. Mies myös bongasi sivusta kuunnellen jonkun tutun animeääninäyttelijän. Itsestäkin parin hahmon äänet kuulostivat tutuilta, mutta vannomatta paras. Olen aina ollut huono äänien tunnistuksessa.

Ehdin pelata peliä illalla noin tunnin eli vielä en nähnyt paljon mitään. Pienen kurkistuksen silti sain jo ja kaikki näkemäni puhui sen puolesta, että jutut pelin perinteisyydestä ja jopa kliseisyydestä voivat hyvin pitää paikkansa. Se ei kuitenkaan ole minusta yksiselitteisen huono asia. Kliseetkin voivat toimia.


Herkullisia hahmoja

Kaikki neljä päähahmoahan tulivat esille jo introssa, kun jokaiselle oli varattu oma pätkänsä. Minusta se oli varsin kiva ja toimiva tapa esitellä heidät, vaikka kaikilla ei samantien päässytkään pelaamaan. Näiden lyhyiden pätkien perusteella ehdin myös muodostaa jonkinlaiset mielikuvat hahmoista.

Agnes on 20-vuotias (japanilaisessa versiossa 17) nainen, jonka tehtävänä on puhdistaa pimeyden saastuttama kristalli... tai tällaisen mielikuvan ainakin sain lyhyestä intropätkästä. Sievä tyttönen kaiken kaikkiaan, mutta hänen luonteestaan en osaa sanoa vielä mitään. Hän onnistui joka tapauksessa herättämään mielenkiintoni.

Ringabel puolestaan on nuorimies, joka on menettänyt muistinsa (totta kai, yksi amnesiatapaus pitää olla ;). Hänellä on kirja, jolla voi ennustaa tulevaa. Ringabelin nimi on ehkä typerä, mutta tykästyin hahmoon välittömästi. Hänessä oli hieman samaa charmia kuin Balthierissa, mutta toisaalta hän toi etäisesti myös mieleen Genesiksen siteeramassa LOVELESSia. Tässä vaiheessa siis ainakin tykkäsin.

Edea on vasta 18-vuotias (15 Japanin versiossa). Hänen isänsä on armeijassa korkeassa asemassa, ja minulle jäi mielikuva, että tytär pyrkii todistamaan arvollisuutensa sotilaana. Odotan mielenkiinnolla, miten tarina tästä lähtee kehittymään. Ainakin näin alkuun tykkäsin hänestä kovasti.

Tiz on 19-vuotias (Japanissa 16) miekkonen, joka heti introssa menettää koko kotikylänsä ja joutuu todistamaan pikkuveljensä kuolemaa. Hän on myös hahmo, jonka housuihin pelaaja ensimmäisenä hyppääkin. Mielestäni hän oli lopulta nelikon vähiten kiinnostava tapaus kaikessa kliseisyydessään. Hän ei ärsyttänyt minua millään muotoa, mutta en myöskään osannut hänestä innostua. Kenties hän vielä matkan varrella nostaa pisteitään.


Makoisa maailma

Mikä sitten tähän mennessä on ollut pelissä parasta? Suoraan satukirjasta repäisty maailma. Rakastan rakennuksia, maisemia, värejä. Kaikki tuo toi mieleen Final Fantasy IX:n, eikä peli, joka sen tuo mieleen, voi olla täysin kökkö.

Kuva: www.awesome-robo.com

Ensimmäinen kaupunki, johon sai tutustua, oli kenties pieni, mutta varsin viehättävä. Se toi mieleen Lindblumin. Kovin paljon siellä ei voinut seikkailla, mutta fiilistä oli senkin edestä. Iso osa tästä oli varmasti nostalgiaa. Tosin en sitäkään laske huonoksi asiaksi.

Ihastuin myös samantien siihen, että peli zoomaa kauemmas, jos hahmoa ei hetkeen liikuta. Välillä oli vain pakko pysähtyä ja antaa kameran peruuttaa. Sen verran kiva nättejä maisemia oli katsella. Silmäkarkkia siis tässä pelissä ainakin riittää. Se ei ole se kriteeri, jolla pelini valitsen, mutta ei siitä yleensä haittaakaan ole. Nätti peli on nätti.

3D sen sijaan ei ihastuttanut. Koetin hetken sillä pelata, mutta se teki oloni hieman merisairaaksi. Kenties siihen täytyy vain totutella ja varmistaa, että katsoo kuvaa juuri oikeasta kulmasta. Näin alkuun se ei kuitenkaan tuntunut erityisen  mukavalta, vaikka hienolta näyttikin. Tosin minulle riittää 2D-pelaaminenkin, vaikka toisaalta olisi tietysti kiva hyödyntää uuden konsolin kaikkia puolia.


Tahditetut taistelut

Bravely Default kurkkaa historiaan siinäkin, että se tuo satunnaistaistelut ja vuoropohjaisuuden pelaajan riemuksi. Edellisiä en ole koskaan erityisemmin rakastanut, mutta vuoropohjaisuudesta tykkään. Toki siinä on omat huonot puolensa niin kuin kaikessa. En silti tuomitse sitä. Siitä asti, kun vuoropohjaisiin taistelusysteemeihin olen päässyt perehtymään, olen niistä tykännyt. Toisista enemmän, toisista vähemmän. Tämä systeemi vaikuttaa ainakin näin alkuun toimivalta.

Pääsin ensimmäiseen luolastoon asti, joten ehdin jo kokeilla Brave- ja Default -komentojen käyttöä. Veikkaan niiden merkityksen korostuvan myöhemmässä vaiheessa, mutta kyllä ne tuntuivat toimivan pelin alussakin.

Kunnollahan taisteluun en ole vielä päässyt sisään, sillä en ole saanut hahmoille erilaisia ammatteja. Ainakin Final Fantasy: The 4 Heroes of Lightissa juuri oikeiden ammattien käyttäminen tuntui korostuvan vähän liikaakin, mutta suhtaudun silti avoimin mielin tulevaan.


Kiva kokemus

Pääsin tosiaan ensimmäiseen luolastoon asti ja sain Agnesin Tizin rinnalle. Siihen kohtaan oli pakko lopettaa, koska kello alkoi olla aika paljon. Aloituksesta jäi joka tapauksessa hyvä maku suuhun :)




PS. Olen edelleen kiinnostunut vaihtamaan lukijoideni kanssa 3DS-kaverikoodeja. Koodin voi lähettää minulle osoitteella: afeni.uchiha (a) gmail.com tai jättää kommenttikenttää omaa mailiosoitetta. Paluupostina heitän oman koodini. En nimittäin viitsi laittaa sitä kuitenkaan täysin julkiseen jakoon x)