keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Paljon asiaa puolesta tunnista eli Lightningin paluu

Tänään ilmestyi PS3:lle Lightning Returnsin pelattava demo. Kun olin ensin jäädyttänyt itseni pihalla ja sen jälkeen nukahtanut saunaan, oli aika tarttua pleikkarin ohjaimeen. Luonnollisesti fiilis ei tänään ollut pelaamisen suhteen paras mahdollinen, mutta huomiseen ei tietysti voinut odottaa.

Sillä välin, kun installoin peliä pleikkarille, olikin sopiva hetki nesteyttää saunassa kuivahtanutta kroppaa... tosin ei voi sanoa, että installointi olisi vienyt kovin pitkään, joten olotila oli edelleen kuivahko, kun kävin peliin käsiksi :P
Minulla ei ole suuren suuria odotuksia tämän pelin suhteen. En edes odota sitä millään suurella hypellä, vaikka tarkoitus on vielä ennakkovarata se ja noutaa ilmestymispäivänä. Pelaamisen luultavasti aloitan kuitenkin vasta Desucon Frostbiten jälkeen. Minulla on tuolloin jopa viikon loma töistä, mikä tarkoittanee ahkeraa pelailua. Tästä huolimatta väitän, etten hypetä peliä.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että kolmetoista oli ihan riittävä sellaisenaan. Ennemmin olisin ottanut sille prequelin kuin pari jatko-osaa. Silti uudet Final Fantasyt ovat lähes poikkeuksetta ostoslistalla, jos vain kotoa löytyy sopiva alusta, joten FFXIII-2 tuli ostettua sekin. Kun se sitten oli täydellinen pettymys, en tosiaan jaksa uskoa, että jatko-osan jatko-osa sen jotenkin pelastaisi. Mutta mahdollisuushan pitää antaa.




Vanhoja ja uusia tuttavuuksia

Demossa ei juuri hahmoja esitelty, mutta vilautettiin kuitenkin. Lightning pääosassaan pääsi eniten ääneen, muuta en edes odottanut. Hän ei ollut se kiukusta pihisevä äkäpussi, jonka tapasimme alkuperäisessä pelissä. En oikein tiedä, mikä hän oli... aika hajuton ja mauton kaiken kaikkiaan. Hänestä on nyt tullut Jumalan nimeä Pelastaja, jonka tehtävänä on pelastaa maailman sielut ennen maailmanloppua. Siihen on aikaa kolmetoista päivää. Tämän kaikki varmaan tiesivätkin.

Toisena tärkeänä hahmona ainakin demossa oli Snow, joka on ilmeisesti menettänyt mielenterveytensä elettyään satoja vuosia Chaoksen hallitsemassa maailmassa ja kipuillessaan Serah'n kuolemaa. Light haluaa pelastaa Snow'n, joka ei puolestaan halua tulla pelastetuksi vaan on valmis jopa taistelemaan entisen rakkaansa siskoa vastaan. Juuri tämän enempää hänestä ei kerrottu.

Vanhoista tutuista myös Hope on mukana. Demossa häntä ei näytetty, mutta hän keskusteli jonkinlaisen radiolähettimen tms. välityksellä Lightningin kanssa lähes taukoamatta. Tämä on sinällään kiva lisä juoksenteluun, kun koko ajan voi kuunnella keskustelua. Hope vaikutti toimivan Lightningin oppaana ja avustajana, mutta myös käskyttäjänä. Tästä asetelmasta annettiin kuitenkin vain aavistus.

Uutena hahmona esiteltiin Lumina, josta varmaan kaikki ovat jo netissä nähneet kuvia pyörimässä. Tytsi tuntuu viihtyvän yksissä Chaoksen kanssa ja aiheuttavan mielellään harmeja Lightningin tielle tämän yrittäessä pelastaa Snow'ta. Mitään hänestä ei silti oikeastaan kerrottu. Pohdiskelin itsekseni, että kenties hän on Serah'n pimeä puoli tai kenties Light itse. Hän kiinnostaa minua lievästi.

Hahmojen animointi näytti minusta kauniimmalta kuin FFXIII-2:ssa. En ole asiantuntija, mutta jälki oli silti minusta huolitellumpaa ja kaiken kaikkiaan parempaa, ehkä jopa hienompaa kuin kolmessatoista. Jokin minua kuitenkin hämäsi Lightissa ja Snow'ssa. He eivät näyttäneet omilta itseltään, särmää puuttui. He olivat jotenkin liian siloteltuja, kun alkuperäinen mielikuvani on hieman rosoinen. En osaa selittää tätä ajatusta. Onko kukaan muu huomannut mitään vastaavaa?


Epin vai eeppinen feilaus?

Pelin juonta ei lyhyehkössä demossa tietenkään avattu kovin paljon ja oleellisen kuvasin jo postauksen alussa. Minua tarina ei toistaiseksi sytyttänyt, vaikka olen pelaajana nimen omaan story hunter. Haluan nauttia hyvän tarinan, suorastaan ahmia sen, mutta ruokahalu ei toistaiseksi herännyt. Sen sijaan ajoittain tuli sellainen "äh, ihan liian eeppiseksi on yritetty tätäkin juttua vetää" -fiilis. Mitäs muuta tietysti maailmanlopun korvilla elävän ihmiskunnan sielujen pelastaminen voi olla kuin eeppistä, mutta silti töksähti. En kaipaa päähahmoa, joka on lähes jumalasta seuraava, minulle riittäisi ihminen erikoiskykyineen.

Okei, en voi vielä tietää, mitä tuleman pitää. Usein olen tykännyt Finaleiden tarinoista ainakin jollain tasolla (poikkeuksiakin on), joten uskoa vain pitäisi riittää. Silti päällimmäisenä on nyt vahva epäilys, että peli voi olla ok, mutta tarina ei innosta. Toivotaan, että olen lopulta väärässä.


Reaaliaikaista räiskettä

Kolmentoista taistelusysteemi oli kehitetty todella kivaksi jatko-osaan. Siinä on yksi asia, josta ihan aidosti tykkäsin FFXIII-2:ssa. Nyt kuitenkin systeemi oli pistetty lähes kokonaan uusiksi. Se muistuttaa hieman FFX-2:n dress sphere -systeemiä olematta kuitenkaan täysin samanlainen. Joka tapauksessa vaatteita vaihdellaan taistelun aikana ja välillä erittäinkin kiivaasti, jos mielii pysytellä hengissä tai ylipäätään voittaa.

Viholliset näkyvät pelimaisemassa, kuten kahdessa aiemmassakin osassa. Tällä kertaa taistelut laukaistaan painamalla R1-näppäintä, jolloin Light tekee syöksyn eteenpäin. Syöksy kannattaa suunnata vihollisen selustaan, sillä se pudottaa tämän HP:a alemmas. Jos syöksy taas onnistuu huonosti, saattaa Light itse aloittaa alemmalla HP:lla.

Suurin uudistus silti on taistelujen reaaliaikaisuus. ATB-viiva on edelleen näkyvissä ja vuoropohjaisuuden piirteitä on, mutta taistelu ei todellakaan ole X:n hakkaamista. Sen sijaan pelaajan on nyt oikeasti osattava painella muitakin nappeja ja mieluusti oikeaan aikaan. Väitän melkeinpä, että jos en olisi viettänyt viimeistä kahta kuukautta A Realm Rebornin parissa, tämä olisi aiheuttanut minulle ahdistusta. Tykkäilen nimittäin vahvasti vuoropohjaisuudesta (mutta toisaalta myös kahdentoista gambit-systeemistä) ja tosiaan siitä aiemmasta hakkaa X:ää, mutta vaihda paradigmoja riittävän usein ja oikein -meiningistä. Tämä uusi systeemi vaatii opettelua, mutta uskoisin sen iskostuvan päähäni hieman helpommin, kun olen jo tosiaan A Realm Rebornissa saanut reaaliaikaisuuteen totutella.

Tuttua vanhasta taistelusysteemistä oli ärsyttävä vihollisten staggerointi. Jotenkin olin ollut siinä käsityksessä, että se olisi jätetty pois, mutta ehei. Edelleen siis pitää paukuttaa vihollisia staggeriin... sitä vain ei tiedä, mikä on minkäkin vihollisen osalta tähän helpoin keino. Riviviholliset onneksi ainakin demossa voitti ilman staggeria, mutta bossi oli toinen juttu. Lightningilla on kuitenkin kiva Overclock(?)-kyky, joka helpottaa staggerointia hieman.

Miinusta on kuitenkin annettava parantavien esineiden käytöstä taistelussa. Minkä ihmeen takia ne on pitänyt piilottaa Start-näppäimen taakse O_o Oikeasti... ristiohjain olisi ollut kokonaan käytössä, eikö niitä olisi voinut pultata siihen? Kun nyt kerran reaaliaikaiseen suuntaan mentiin, olivat parannusesineet voineet olla myös reaaliaikaisesti käytössä eikä erillisessä valikossa.


Huomioita kontrolleista ja muuta pientä

Pelin kontrollit ovat melko selkeät. Taistelussa tietysti joutui vielä katselemaan, mistä napista mikin toiminto tulee... varsinkin, kun ne vaihtuvat sen mukaan, mitä Lightilla sattuu olemaan päällä. Tämä on asia, joka hioutunee aikanaan selkärankaan. Tietysti, jos ja kun vaatteita on paljon erilaisia, opeteltavaakin riittää hetkeksi.

Kameran pyörimisestä ei ole valittamista, toimi oikeastaan erinomaisesti. Sen sijaan Lightningin juoksu tuntui ajoittain tahmealta. Olisin kuvitellut hänen liikkuvan nopeammin ja sulavammin. En tiedä, oliko tämä vain minun kuvitelmaani vai oikea ongelma. Hieman hassua oli myös se, että tikapuihin ei tarvinnut tarttua itse. Riitti, että ohjasi Lightin niiden suuntaan ja hän kiipesi ylös. Tähän varmastikin tottuu, enkä näe asiaa ongelmana. Jotenkin vain oletin, että tämä toiminto olisi ollut jonkin napin takana, kuten monissa peleissä.

Menuun pääsee totuttuun tapaan kolmiota painamalla, mikä olikin minulle yllättäen ongelma. Nimittäin tässä pelissä pelaajan on hyppyytettävä Lightia, ja olen A Realm Rebornissa tottunut hyppyjen tulevan kolmiosta (siinä menuun pääsee Start-näppäimellä). Niinpä availinkin sitten menua aivan jatkuvasti, kun olisi pitänyt hypätä. Tässä pelissä siis hyppiminen tapahtuu ympyrällä. Olen varma, että opin tämän kyllä, mutta sitten varmaan sekoilen vuorostaan A Realm Rebornin kanssa :D Rankka elämä.

Harmillinen pelillinen seikka on Lightingin repun tilavuus. Sitä on tottunut ronttaamaan mukanaan 99 kappaletta jokaista esinettä. Tässä pelissä on menty realistisempaan suuntaan ja Light pystyy kantamaan yhteensä viisi esinettä. Meininki on tältä osin siis samanlainen kuin Dirge of Cerberuksessa, jossa en siinäkään tykännyt muutoksesta. Toivottavasti kauppiaita on ainakin riittävän usein tavattavissa. Demon aikana näin yhden, mutten ostanut tältä mitään. Potioneja kuitenkin kului matkalla, joten ei olisi ollut huono idea haalia täydennystä. Voipi olla, että tämän asian suhteen kipuilen vielä useamman kerran.

Kiinnitin myös huomiota siihen, että minulle pelin tunnelma aiheutti lievää ahdistusta. Taistelu ei heti lähtenyt sujumaan, mikä kohotti stressitasoa, eikä paikka, jossa seikkailtiin, näyttänyt niin kamalan kivalta. Tunne tuli yllätyksenä, sillä vastaavaa peliahdistusta en ole viime aikoina kokenut... yllättävää kyllä A Realm Reborn ei herätä sitä. Toivon, ettei tämä vaikuta pelaamiseeni.

Kivana pikkulisänä pelissä on myös sosiaalinen media eli ainakin Facebookin ja Twitterin voi halutessaan siihen yhdistää. On toki jokaisen oma asia, haluaako näin tehdä, mutta mahdollisuus on tarjottu. Lisäksi pelissä voi tiettyjen hahmojen kautta jättää viestejä toisille pelaajille, esim. kuvakaappauksen jostain tilanteesta. Turhakkeitahan nämä ovat, mutta varmasti osalle mieleisiä juttuja.

Kaikken kaikkiaan demon pohjalta jäi vähän sekava fiilis. Haluan nähdä, miten tarina päättyy (joskin se minun mielestäni päättyi jo edellisessä osassa :P) ja miten tämä osa on nivottu edellisiin vai onko mitenkään. Tahdon tietää, pystyykö Square Enix pelastamaan XIII-sarjan kehnon maineen tällä pelillä vai mennäänkö entistä pahemmin metsään. Samalla olen varsin epävarma tarttumaan ohjaimeen ja epäilen omaa innostustani. Toisaalta... kun ei odota mitään, ei voi kuin yllättyä iloisesti. Vai mitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti