perjantai 21. helmikuuta 2014

Nöyh!

Eilen tuli vietettyä ensimmäinen täyden työpäivän mittainen peliputki. Tosin sen katkaisi pari ruokataukoa, mutta onhan töissäkin kahvi- ja lounastauot ;) Päivän pelaamiset voi oikeastaan jakaa neljään osaan.

Osa 1 - Chocobo

Kello oli kuusi aamulla (pelissä, ei sentään irl), kun suuntasin poimimaan kasvattamiani rehuja. Samalla aukesi uusi sivutehtävä, jonka päätinkin heti suorittaa. Valitettavasti sivutehtävä johti siihen, etten voinut syöttää kaikkia kasvattamiani eväitä Shirolle. Tarkoituksenani kun oli saada chocobo täysin kuntoon niin nopeasti kuin mahdollista.

Sivutehtävä oli kuitenkin oikea ratkaisu, sillä sen suorittamalla sain lisää viljelypinta-alaa ja vihjeen uudesta suunnasta. NPC pyysi toimittamaan itselleen lannoitetta, jotta saadaan gysahl greenit kasvamaan entistä paremmin. Samalla eksyin kylään, jossa toinen NPC kertoi Yuel's Flowerista. Sillä sai kuulemma parannettua chocobon kuin chocobon ja opetettua linnun puhumaankin. Kukka oli tuska hakea kartan toiselta puolelta, mutta oli sen arvoinen kyllä. Mutta ei, Shiro ei oppinut puhumaan, mutta pääsi vihdoin eroon siteistä ja oppi sanomaan "Kweh!".  Kun siteistä päästiin eroon, lentäminenkin tuli mahdolliseksi. Tosin ei Shiro kovin pitkiä matkoja valitettavasti liihottele.

Tässä vaiheessa oltiin vasta menossa hakemaan Yuel's Floweria.
Lentokyvyn hankkimisen jälkeen olisin toki voinut koluta Wildlandsia ja tehdä kartalla yhtä sun toista. Jatkuvasti takaraivossa painava pelko ajan loppumisesta ajoi kuitenkin tarinassa eteenpäin. Siispä lähdin kartan osoittamaan suuntaan, kohti paikkaa, jossa Valhalla Enkelin tulisi kantaa Lightning Etron temppeliin. Kartta oli jokseenkin hankala, mutta onnistuin lopulta kuitenkin löytämään perille.

Temppelille pääsy oli kuitenkin jo täysin oma lukunsa. Lentäminen ei sujunut niin mallikkaasti kuin olisi voinut kuvitella, joten seurauksena oli lukuisia kirosanoja ja turhautumista, kunnes mies ystävällisesti tuli apuun. Tasohyppely ei selvästikään ole enää minun juttuni -___-

Onneksi miehen avustuksella saatiin Shiro ja Lightning temppelin porteille ja siihen tyytyväiseen fiilikseen olikin hyvä päättää pelipäivän ensimmäinen osuus.


Osa 2 - Caius Ballad

Ruokatauon jälkeen oli aika tarttua ohjaimeen uudestaan. Epäilykset muhivat mielessäni, kun pingoin kohti Etron temppelin syövereitä, mutta luotin sokeasti siihen, että kyseessä on vasta pääjuonen tehtävä 3-3. Eihän se voi olla paha, kun nelosta (Dead Dunes Fangin kanssa) olin jo onnistuneesti suorittanut pitkälle?

Kuva: Final Fantasy Wiki
Noh, ei se ihan niin mennyt, koska Caius ja Yuel. Heti Etron temppeliin astuttuani otin turpaani Caiusilta sen verran, että päädyin temppelin pohjalle makaamaan. Tietenkään herra ei tullut suoraan hoitelemaan minua manan majoille vaan linnoittautui temppelin yläosaan. Lightningin päälle hän langetti kirouksen, joka syö hiljalleen HP:a. Tosin Easy Moden kohdalla tämä ei sentään ollut ongelma. HP nimittäin palautuu hitaasti ja kumosi kirouksen vaikutuksen. Kiitos siitä, muuten olisi homma mennyt vielä enemmän suohon.

Temppeli osoittautui tasohyppelyhelvetiksi, jossa yksikin harhahyppy johti putoamiseen takaisin pohjalle. Voitte uskoa, miten tämä sylettää, kun ensin on kivunnut viitisen kerrosta ylöspäin ja sitten seuraava hyppy meneekin vähän metsään. Ei paljon naurattanut. Mesta oli kuin suoraan jokin Final Fantasyjen loppupaikoista, jotka sivumennen sanoen ovat usein jotain aivan käsittämätöntä (kuraa).

Onneksi mies tuli taas hätiin ja suostui hoitelemaan hyppelyn, jos minä taistelisin taistelut. Ihan sopiva diili minulle. Nyt kuitenkin mieskin rupesi sanomaan, että jokin hommassa mättää. Olin kuvitellut, että vika on minun osaamisessani, kun hypyt menevät hutiin ja Light kääntyilee miten sattuu, mutta ilmeisesti olin väärässä. Väitänkin nyt ihan pokkana, että tätä osuutta ei ole pelissä osattu tehdä kunnolla. Ohjaus on kankeaa, mikä ei istu yhteen sen kanssa, että alla on tosiaan useiden kerrosten pudotus... ja ihan joka hypyn jälkeen ei jaksaisi tallentaakaan.

Tasohyppelyhelvettiä sävyttivät kohtaamiset eri Yuelien kanssa. Toiset anelivat pelastamaan Caiusin sielun (tappamalla tämän), toiset halusivat pitää miehen ikuisesti elossa. Eräs Yuel kertoi, että oikeasti kaikki paha, mitä maailmalle oli tapahtunut, olikin itse asiassa Yuelien aikaansaannosta. Yuelit eivät olleet halunneet päästää irti Caiusista, joten ainoa looginen vaihtoehto oli maailman tuhoaminen. Jepjep, se niistä sympatioista Yuelia kohtaan. Jos en vihaisi Caiusia niin syvästi, voisin melkein siirtyä symppaamaan häntä.

Ylös päästiin useiden yritysten jälkeen ja matkalla tuli kerättyä jokunen arkku. Kaikkia ei jaksettu, sillä riski oli liian suuri. Tai mistäs minä tiedän, olisihan siellä voinut olla jotain upeita palkintoja, jotka nyt jäivät saamatta. Hyviä taikoja arkuista ainakin tuli eli ei niiden hankkiminen ihan hukkaan mennyt.

Kun huipulla oltiin, ohjain siirtyi lopullisesti takaisin minulle. Caius odotti jo valmiina taisteluun, tosin ensin jauhettiin potaskaa hyvä tovi. Sitten minä otin turpaani. Ja sitten minä otin turpaani. Ja sitten minä otin turpaani. Ja sitten latasin tallennuksen ja päätin, että nyt riitti.

Caius on siis tässä pelissä aivan yhtä raivostuttava vastustaja kuin XIII-2:ssa. Hän spämmää loitsuja loitsujen perään ja kutsuu väliin Bahamutin heittämään vielä megaflarea niskaan. Iskua tulee siihen tahtiin, että koko ajan saa olla puolustusasemissa. Aina silloin tällöin pääsee itse tökkäisemään herraa miekalla, mutta kovin yleinen asetelma se ei ole. Netin ohjeet suosittelivat Perfect Guardia joka väliin, mikä käytännössä tarkoittaa, että Guard pitää painaa pohjaan juuri oikealla hetkellä. Taas niitä juttuja, joissa olen tosi huono... varsinkin silloin, kun taisteluareena on täynnä erikoisefektiä ja minun pitäisi nähdä, missä asennossa Caiusin miekka milloinkin on.

Päällimmäiseksi jäi siis veetutus, kun tajusin, että ainakaan toistaiseksi minulla ei ole mitään saumaa voittaa herraa. Teleporttasin temppelistä ulos varsin tietoisena siitä, että sama tasohyppelyhelvetti on vedettävä läpi vielä kerran, kun hänet menee haastamaan uudestaan. Puhkun taas pyhää vihaa kyseistä hahmoa kohtaan. Lisäksi mielestäni on oikeasti epäreilua, että pääjuonen kolmannen tehtävän loppubossi on tuollainen. Ei toivoakaan siis suorittaa tehtäviä järjestyksessä. Menen takaisin, kun olen tehnyt kaiken muun, mitä vain ikinä voi tehdä ennen sitä.


Osa 3 - Yusnaan

Pettyneenä surkeaan epäonnistumiseeni päätin suunnata kohti Yusnaania, jossa en ollut sitten pelin alun käynyt. Oli aika avata pääjuonitehtävä 2-1. Olisin toki voinut olla järkevä ja aloittaa sen tekemisen ennen kuin edes menin Wildlandsille, mutta kuten sanottua... peli ei paljon vihjaile, minne seuraavaksi olisi suositeltavaa suunnata.

Kuva: Youtube
Yusnaan on siis Snow'n hallitsema kaupunki. Herraa pitäisi käydä vähän jututtamassa lisää ja luulen, että hänetkin pitää pelastaa taistelemalla häntä vastaan. Nyt en kuitenkaan vielä miestä tavannut vaan yksinkertaisesti pööpöilin kaupungissa ja availin sivutehtäviä. Lisäksi sain edistettyä yhtä, jonka olin Luxerionissa aloittanut. Näin ne sielut pikku hiljaa pelastuvat.

Onnistuin löytämään myös pääjuonen, mutta siihen meni hyvä tovi ja paljon ehdin juoksennella edestakaisin. Snow piileskelee palatsissaan, joten hänen luokseen ei noin vain kävellä. On livahdettava sisään takakautta, mutta sitä varten tarvisen apua paikallisilta. Asiaa ei auta, että kaupunki on ripustettu täyteen julisteita, joissa vaaditaan Lightningin päätä vadille. Paikalliset vartijat eivät siis olleet kovin ystävällisiä, kun taas esim. Luxerionissa saa kulkea esteettä, jos möllien aiheuttamaa haittaa ei lasketa.

Yusnaan osuus jäi kuitenkin kovin lyhyeksi toisin kuin olin kuvitellut. Ajattelin, että suoritan sen nyt saman tien loppuun, kun kerran Caiusin osalta ei onnistanut. Asia ei vain ollut niin yksinkertainen, koska aika. Snow'n palatsiin voi livahtaa takakautta ainoastaan kello kuusi illalla ja tokihan tiuku paukutti seiskaa, kun tämä selvisi minulle -___- On siis odotettava seuraavaan iltaan, ennen kuin voin edistää asioita tuossa kyseisessä kaupungissa. Tämä tieto ei sitten jättänyt paljon vaihtoehtoja vaan vaihdoin suosiolla maisemaa uudemman kerran.


Osa 4 - Ooh, Fang!

Dead Dunes kutsui ja Fang odottikin jo asemalla. Palautin parit sivutehtävät, ennen kuin jatkoimme viimeisen tabletin metsästystä. Se löytyikin helposti yhden harhalaukauksen jälkeen. Sain myös aktivoitua muutaman cactuar-teleportin, mikä helpotti aavikolla liikkumista hieman. Harmillista, etten tajunnut tehdä sitä aiemmin.

Kuva: dualpixels.com
Kaiken Caius-ahdistuksen jälkeen oli oikein mukavaa juosta pitkin aavikkoa ja tunneleita yhdessä Fangin kanssa. Rinnalla oli joku, johon saattoi luottaa ja taistelutkin sujuivat mallikkaasti. Lisäksi sain nauttia naisten keskustelusta, vaikka Hope aina välillä tunki omia kommenttejaan väliin.

Tabletit oli kasattu aika nopeasti ja ne oli lopulta yllättävän helppo toimittaa oikeisiin paikkoihin. Ainoa ongelma hommassa oikeastaan oli jatkuvat (satunnais)taistelut. Onhan se hyvä, että taisteluja tulee, mutta välillä toivoisi, että ne voisi vain kytkeä pois päältä. On aika rasittavaa, kun huoneessa / käytävällä ei ehdi ottaa kymmentä askelta enempää, kun taas on joku mölli hönkimässä niskaan. Olen yllättynyt, että tällaisen asian suhteen on otettu askel taaksepäin. Tulee nimittäin ihan vanhat Finalit mieleen. Valitettavasti ei siinä hyvässä.

Ympäriinsä juoksentelua seurasi päätepysäkki ja clavisin löytäminen. Olin koko ajan luullut, että kyseessä on miekka, mutta esine paljastuikin kullanhohtoiseksi laatikoksi, jonka kanssa Vanille on suoritettava maailman viimeisenä päivän Soulsong-rituaali. Se kerää sielut yhteen ja tuhoaa ne, vieden siten myös näiden tuskan.

Tässä kohtaa paljastui myös Fangin motivaatio Vanillen jättämiselle. Clavis ja Soulsong-rituaali eivät ainoastaan kerää kaaoksesta huutelevia sieluja ja tuhoa niitä. Rituaalin suorittaja kuolee lopullisesti, myös hänen sielunsa haihtuu. Koska suorittaja on Vanille, Fang työnsi keihäänsä soppaan.

Fang ei etsinyt clavisia Vanillea varten vaan pitääkseen sen erossa Vanillesta. Ilman clavisia rituaalia ei voida suorittaa ja Vanille selviää elossa (mikäli nyt maailmanlopusta kukaan voi selvitä). Fang ilmoitti jälleen kerran olevansa valmis menemään miten pitkälle tahansa suojellakseen Vanillea.

Hetken näytti jo siltä, että Lightning ja Fang ryhtyvät taistelemaan, sillä Light ei olisi halunnut tuhota clavisia ja Fang taas halusi kiihkeästi päästä siitä eroon. Tuolloin kuitenkin paikalle marssivat Luminan hälyttämät joukot, jotka kutsuivat ison hirviön kaksikon riesaksi. Seurasi verinen taistelu elämästä ja kuolemasta. Se imi kaikki Guragani, kaikki potionini ja phoenix downini.

Kuolin taistelussa toisen kerran juuri, kun mölli oli saamassa viimeisen iskunsa. Silloin tapahtui jotain kummallista, mitä en oikein ymmärrä vieläkään. Ehkä se on jotain Easy Moden juttuja (tosin ei ilmennyt, kun Caius lahtasi minut uudestaan ja uudestaan). Nimittäin minulla ei ollut yhtään EP:tä (jolla käytetään erikoiskykyjä) jäljellä, mutta silti peli tarjosi minulle mahdollisuutta käyttää Arise-kykyä, jota en sivumennen sanoen tiennyt omistavani. Arise maksoi 2 EP:tä, joita minulla ei ollut, mutta pystyin silti käyttämään sitä O_o Noh, palasin taisteluun HP-mittari edelleen punaista paukkuen, mutta sain kuin sainkin möllin tapettua.

Taas tosi mallisuoritus x'D
Onko oikeasti ihmekään, kun en voita Caiusia? En meinaa pärjätä muillekaan bosseille. Silti tämä oli tehtävän 4-4 bossi eli kaiketi tarkoitus vetää Caiusin jälkeen. Nostan hattua niille, jotka pelaavat Normal Modella. Itse en selvästikään siihen pystyisi.

Noh, Luminan kätyrit olivat taistelun aikana häipyneet clavis mukanaan, joten nyt Vanillen kuolema on askeleen verran lähempänä. Fang oli äärimmäisen turhautunut, sillä hän oli kertonut Vanillelle totuuden rituaalista, mutta tyttö haluaa silti suorittaa sen. Vanille kantaa syyllisyyttä aiemmista tapahtumista aina siitä asti, kun hän yritti Fangin kanssa tuhota Cocoonin... vaikka lopulta vetäytyi yrityksestä ja jätti Fangin yksin. Jostain syystä Vanille silti uskoo, että ansaitsee kohtalonsa ja haihtuminen pois on ainoa vaihtoehto sovittaa synnit.

Lightning ei luvannut Fangille pelastavansa Vanillen hengen. Sen sijaan hän sanoi, että jos Vanille vilpittömästi haluaa kuolla, hän sen tälle suo. Jos taas Vanille muuttaa mieltään, Light voi toimia toisinkin. Nyt onkin Fangin tehtävä saada Vanillen pää käännettyä. Tämä myös tarkoittaa sitä, ettei Fang enää jää aavikolle vaan saan koluta paikkaa loppupelin ajan yksin. Ei niin kiva uutinen, olisin halunnut jatkaa seikkailua yhdessä hänen kanssaan.

Nyt on pakko sanoa myös pari sanaa Vanillesta. Kävin itsekin puhumassa hänelle tuon episodin jälkeen ja raivo nosti päätään. Olen niitä harvoja, jotka aidosti tykkäsivät kolmentoista Vanillesta, mutta nyt hän ei oikein sympatiapisteitä kerää martyyrin kruunuaan kiillottamalla. Hän vaikuttaa täysin aivottomalta tai aivopestyltä. Kykenemättömältä ajattelemaan mitään muuta kuin loppuaan. Okei, varmaan itselläkin alkaisi viirata, jos kolmetoista vuotta kuuntelisi kuolleiden valitusta jatkuvalla syötöllä, mutta silti ärsyttää. Kiva hahmo on mennyt aivan toiseen suuntaan. Ja Fangia käy sääliksi. Eihän Vanillen käytös voi olla vaikuttamatta häneen. Argh.


Eilinen pelisessio sisälsi siis tunteita laidasta laitaan. Oli kivoja hetkiä, mutta myös sellaisia, jotka saivat miltei repimään hiuksia päästä. Odotan toisaalta mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää, mutta taustalla on myös ahdistus ja ärsytys, kun tiedän, että Caius on vain kohdattava jossain vaiheessa. Minun puolestani hänet olisi voinut jo kuopata edellisessä pelissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti