perjantai 21. maaliskuuta 2014

Jumala on kuollut



Nyt kun Lightning Returns on onnellisesti takanapäin, voisin paneutua aiheeseen, joka pelin edetessä nousi koko ajan selvemmin tapetille. Oikeastaan se on ollut esillä jo sarjan alusta lähtien, mutta tässä viimeisessä osassa sitä alleviivattiin oikein kunnolla. Se nousi ainakin omalla kohdallani jopa hyvin selkeäksi teemaksi. En tiedä, miten muut asian kokivat tai huomaisivatko ylipäätään, mutta minulla pisti silmään.


Kuva: Final Fantasy Wiki
Jo Final Fantasy XIII esittelee meille maailman, jonka jumaluus on hylännyt. Tosin Gran Pulsea ja Cocoonia hän on jättänyt hallinnoimaan fal'Ciet, jotka voi kai jonkinlaisiksi puolijumaliksi lukea, olkootkin koneita. Nämä konejumalat haluavat saada oikean jumalan palaamaan takaisin luomaansa maailmaan, joten maailma ja ihmiset on tuhottava.

Kuten kaikki tietävät, eivät fal'Ciet onnistu aikeissaan, koska valitsevat l'Ciensä hieman väärin. Nämä kun eivät kiltisti lähdekään toteuttamaan fokustaan vaan kääntävät kelkkansa ja päättävät, etteivät ihmiset tarvitse tällaisia jumalia itselleen. Jos jumalat ovat pahoja, eivät he ole ihmiselle minkään arvoisia. L'Ciet nousevat jumaliaan vastaan ja lopulta tuhoavat nämä (okei, eivät kaikkia, mutta pääpahan, joka siis myöhemmin paljastuu vain todellisen jumalan luomaksi koneeksi).

Konejumalien lisäksi maailmaan on jäänyt myös jumalatar Etro, joka hallitsee kaaosta ja kuolemaa. Ihmiset ovat Etron lapsia ja hän huolehtii siitä, että nämä syntyvät kuolemansa jälkeen uudestaan. Elämä ei lopu vaan kiertää ikuisesti kaunista kehää. Kuolema ei ole loppu vaan uusi alku, kiitos Etron.

Tosin Etro on lahjoittanut eräälle sielulle kyvyn, joka on enemmän kirous kuin lahja. Etron silmät, joilla voi nähdä tulevaisuuden, tappavat kantajansa varsin nuorena. Silmiä kantava tyttö syntyy yhä uudestaan ja kuolee aina suojelijansa käsivarsille, kunnes tämä suojelija lopulta pimahtaa ja onnistuu tappamaan Etron tarkoituksenaan lopettaa sekä oma että tytön kärsimys. Jumaluuden kuolema on vapahdus pahuuden orjuudesta.

Tästä seuraa se, että jälleensyntymä lakkaa, samoin elämä sellaisena kuin se on aiemmin tunnettu. Kukaan ei enää vanhene eikä uusia lapsia synny. Kuolema silti korjaa satoaan, mutta sielut jäävät jumiin kaaokseen pääsemättä eteenpäin.

Koska suuren maailmasta vetäytyneen jumalan, Bhunivelzen, mielestä hänen maailmansa on mennyt niin sanotusti vituralleen, hän päättää korjata tilanteen. Hän juonittelee entiset l'Ciet kantamaan uutta taakkaa, jokaiselle on roolinsa varattuna. Yksi palaa pyhimyksenä, toinen pelastajana, kolmas pelastajan surmaajana jne.

Bhunivelzen tavoite on luoda uusi maailma ja siirtää jäljellä olevien ihmisten sielut sinne. Valitettavasti nämä yhä elossa olevat sielut eivät kykene unohtamaan kuolleita, kaaokseen jääneitä tovereitaan. Tämän lisäksi Bhunivelzellä on ongelma; hän ei kykene näkemään ihmisten sieluun, hän ei todella ymmärrä Etron lapsia. Siispä on suoritettava puhdistus, katkaistava siteet menneeseen ja tuhottava kaikki kaaoksessa pelastustaan odottavat sielut. Kun tämä on tehty, ei jäljelle jääneillä ole edes muistoja menneestä vaan he ovat puhdistettuja ja valmiita siirtymään uuteen maailmaan, jossa ei ole tuskaa, ei surua eikä paljon muutakaan tunnetta. Jäljelle jää vain Bhunivelzen nukkeja, joiden sieluja kierrättämään hän valitsee Etron tilalle yhden entisistä l'Cieistä.

Onko jumala siis Final Fantasy XIII -sarjassa hyvä ja armollinen?

Kuva: Final Fantasy Wiki
No, ei todellakaan! Bhunivelze on jotain aivan muuta. Ensin hänet esitetään välinpitämättömänä. Hän luo maailman ja sinne omia puolijumaliaan, jotka vastaavat hänen käsitystään sopivasta elämänmuodosta (tunteettomia, sieluttomia?), ja jättää maailman pärjäämään omillaan. Häntä ei oikeastaan kiinnosta, mitä maailmassa tapahtuu. On hyvä hetki käydä nokosille ja antaa kaiken olla. Jos hän tässä olisi pitäytynyt, kenties asiat olisivat menneet paremmin... tai sitten eivät, emme saa koskaan tietää.

Kun sitten maailma ei enää pyörikään toivotulla tavalla, Bhunivelze päätyy sadistiseen suunnitelmaan. Hän vedättää pelastajaksi nimeämäänsä naisparkaa luomalla illuusion tämän tuntemasta nuoresta pojasta. Lisäksi hän kiristää samaa naista toimimaan tahtonsa mukaan käyttämällä hyväksi tämän sisaren kadoksissa olevaa sielua. Hän antaa alkusysäyksen järjestölle, joka alkaa omalla tahollaan viedä eteenpäin suurta suunnitelmaa. Järjestö nostaa pyhimykseksi naisen, jolla olisi kyky pelastaa sekä elävien että kuolleiden sielut, mutta vedättää tätä tuhoamaan kuolleet ja samalla uhraamaan oman henkensä.

Mitä Bhunivelzestä pitäisi ajatella? Minulle muodostui pelisarjan aikana käsitys, että hän on joko paha tai kilahtanut. Tosin voi olla, ettei hän ole kumpaakaan. Hän on vain sellainen kuin on ymmärtämättä edes hyvän ja pahan välistä eroa. Epäilemättä hän omasta mielestään toimii loogisesti ja rationaalisesti, tyhmät ihmiset eivät vain tajua omaa parastaan. Mokomat taistelevat vastaan kynsin ja hampain. Tosin on myös osa, joka tajuaa, mitä oikeasti on tulossa ja kannattaa sitä riemu rinnoin. Mitäs muutaman tuhannen sielun uhraamisesta, kun oma napa pelastuu. Tosin tämä kertoo enemmän ihmisistä kuin jumaluuksista ja olisi kokonaan oman postauksensa aihe.

Kun jumala on tällainen, mihin tarvitsemme häntä?

Kuva: Final Fantasy Wiki
Ei juuri mihinkään. Tai no... loihan Bhunivelze uuden maailman, johon sielut pääsivät siirtymään. Sen jälkeen hänet saattoikin tappaa. Tosin epäselväksi jäi, kuoliko hän vai nukkuuko ainoastaan hyvin pitkää unta. Sen sijaan selvää oli, että sankarimme olivat varmoja voittavansa tarvittaessa taistelun uudestaan.

Lightning Returns alleviivaa hyvin selvästi, että kaikki sielut pääsivät uuteen maailmaan. Maailmaan, jossa jumalaa ei tarvita, hänelle ei ole sijaa. Parempaan maailmaan, jossa jumalaa ei ole. Meidän maailmaamme, meidän aikaamme. Aikaan, jossa jumala on kuollut, turha ja tarpeeton.

Final Fantasy XIII -sarjan teemaksi nouseekin siis hyvin vahvasti ihmisen taisto jumaluutta vastaan ja lopulta ihmisen voitto jumalasta. Lisäksi sarjan viimeinen osa antaa uskovista vähintäänkin mielenkiintoisen kuvan, kun Etron palvojat surutta surmaavat kaikki pelastajaa muistuttavat naiset ja Bhunivelzen kannattajat puolestaan ovat valmiita tuhoamaan tuhansien sielut. Kaikki tämä oman pelastuksen nimissä.

Voittajia ovat ne, jotka nousevat jumaluutta vastaan ja ottavat kohtalon omiin käsiinsä.

Kuva: Final Fantasy Wiki
 PS. Varmuuden välttämiseksi huomautan, ettei tämä postaus ole kannanotto koskien jumaluuksia, uskontoja tai uskovia yleisesti ottaen.