lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kymmenennen fantasian uusinta ja pari muuta peliä

Huhtikuu on jotenkin käsittämättömästi ehtinyt jo melkein loppuun. Tuntuu, että koko ajan on ollut kamalasti tekemistä ja silti ei ole ehtinyt puoliakaan siitä, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä. Tarvitsisin vuorokausiini reippaasti tunteja lisää.

Tähän aikaan on muun tekemisen lomaan mahtunut myös pelejä eli lyhyesti pelillisiä kuulumisia luvassa.

Final Fantasy X HD Remastered

Kuva: Final Fantasy Wiki
Kuten olen jo varmaan maininnut, ostin miehelle joululahjaksi Final Fantasy X / X-2 HD Remasteredin. Se noudettiin 21.3. ja siitä asti onkin ollut ahkerassa peluussa. Itse en siihen ole koskenut, mutta käytännössä olen sohvalla vieressä istunut joka kerta, kun mies on sitä pelannut. Torstaina kymppi tulikin sitten päätökseensä. X-2:sta mies ei ole vielä aloittanut.

Minulla oli alun perin ajatuksena, että pelaan kympin itsekin uudestaan sitten miehen jälkeen. Nyt kuitenkin tosiaan kävi niin, että linnoittauduin sohvalle läppäri sylissä ja seurasin aika tarkkaan kaikkia juonenkäänteitä. Miehen keskittyessä grindaamiseen yms. tosin viihdyin paremmin selaamassa nettiä. Nyt tuntuu siltä, etten jaksakaan pelata kyseistä peliä. Onhan siinä kiva taistelusysteemi ja näin, mutta oikeasti juoni tuli nähtyä niin tarkkaan, ettei omaan pelisessioon ole tarvetta. Samalla myös palautui hyvin mieleen kaikki pienet ärsyttävät asiat kympissä, esim. cloister of trialsit.

Hyvä pelihän tuo on edelleen ja näytti nätiltä näin uutena versiona. Hieman pisti harmittamaan, ettei NPC-hahmojen ulkonäköä ollut paranneltu samalla tavoin kuin päähahmojoukon. Ei näistäkään välttämättä kaikkia olisi tarvinnut fiksata, mutta edes ne, joilla on isohko rooli (Jecht, Cid...). Musiikkejakin pelistä kuulemma oli fiksattu, mutta en huomannut kummoista eroa. Tähän voi kylläkin vaikuttaa se, etten ole koskaan luukuttanut kympin musiikkeja samalla innolla kuin joidenkin muiden Finalien.

Mutta eipä tuosta ole erityistä sanottavaa, mikä poikkeaisi aiemmista kymppipostauksista. Suosittelen peliä lämpimästi, jos siihen ei ole aiemmin tutustunut. Vanhoille faneille se ei juuri muuta ole kuin sokeroitua nostalgiaa... tosin joskus siitäkin kannattaa maksaa.


Final Fantasy XIV: A Realm Reborn

Nyt on jo jonkin verran tullut testattua A Realm Rebornia PS4:llä. En ole sinut touchpadin kanssa edelleenkään, mutta voin jo elää sen kanssa. Ehkä meistä joskus tulee ystäviä?

Peli itsessäänhän näyttää hyvinkin nätiltä ja sitä on sinällään miellyttävä pelata uudella ohjaimella. En vain voi mitään sille, että ahdistun dynkyistä ja Primal-taisteluista... tai oikeastaan kaikesta, mikä pitää tehdä yhdessä tuntemattomien kanssa. Miehen kanssa pelaan ihan mieluusti ja se on ajoittain jopa hauskaakin (kun ei olla jossain creepyssä paikassa, kuten tällä hetkellä). Omien puolituttujenkin kanssa dynkkyjen vetäminen on ok, mutta ne tuntemattomat... en vain pidä siitä. Mutta se ei ole pelin vika. Ongelma on korvieni välissä.

Vaikka minulla vippaa päässä, haluan kyseisen pelin joskus saada loppuun asti. Juoni on sen verran kiinnostava, että se täytyy nähdä. Veikkaan kuitenkin, että siihen menee vielä aikaa, koska juoni etenee varsin hitaasti. Aina on kaikenlaista muuta pientä, joka on hyvä tehdä, ennen kuin etenee varsinaisen tarinan parissa.

Romanttisia hetkiä lumisessa tornissa...

Chocobolla ratsastamassa ahdistavassa maastossa...

... mutta mooglet pelastavat aina päivän.
Bravely Default

Kuva: Neoseeker
Jos en ole sohvalla naputellut kannettavalla, olen pelaillut Bravely Defaultia eteenpäin. Tosin lähinnä pari viimeistä viikkoa ja noin tunnin kerrallaan, mikä tarkoittaa, etten ole aivan valtavasti edennyt... varsinkin, kun osa ajasta on mennyt grindaamiseen. Olen vasta kolmannessa chapterissa, mutta pelistä tulee tunne, että juoni olisi kohta nähty. Epäilemättä näin ei kuitenkaan ole.

Pelissä on myös mielenkiintoinen uskontoteema. Odotan, mitä sen osalta tulee vielä tapahtumaan. Nythän kristalliordotoksit ovat pulassa, kun kristallit ovat olleet "pahan vallassa", mutta olen kyseisiä kiviä kovasti yrittänyt pelastaa, vaikka viholliset tuon tuosta asettavat esteitä tielle. Minulla on silti epäilys, että kuvio voi kääntyä ja uskonto osoittautua pahaksi. Toivon olevani väärässä, mutta en yllättyisi, jos näin kävisi.

Hahmokemia pelissä taas on nyt tuntunut seisovan paikoillaan. Nelikossa on selvät pariskunnat, mutta näiden välillä ei tapahdu mitään. Ehkä tämä johtuu kuitenkin vain siitä, että olen ollut samassa chapterissa niin tolkuttoman kauan. Nyt pääsin vihdoin Edean kotimaahan, joten oletan kolmos-chapterin vaihtuvan pian neloseen. Yksi chapter per kristalli, eikös joo?


Final Fantasy XII: International Zodiac Job System

Jälleen kaivoin tämän pelin hyllyn pölyjen alta esille. Tosin ennen pelaamista mies sai taistella hyvän tovin PS2:n kanssa, se nimittäin olisi peliä halunnut pyörittää sitten millään. Lopulta kuitenkin useiden yritysten jälkeen saimme sen toimimaan.

Minullahan on siis nyt kesken strong mode, kaikki hahmot ovat valmiiksi levellillä 90, mutta LP:a ei ole tietenkään valmiina. Eli hahmojen kehittäminen on nyt lähinnä LP:n kerrytystä tässä kohtaa, koska EXP:a tulee melkoisen hitaasti. Tarkoituksena olisi nyt tehdä kaikki mahdollinen, mutta katsotaan, mihin asti inspiraatio lopulta riittää... ja voi olla, että pelaaminen tapahtuu kuitenkin suhteellisen harvakseltaan, sillä minulla on kuitenkin myös paljon muuta pelattavaa. Ja ainakin tuo Bravely Default nyt on listalla vielä tämän edellä, koska sitä en ole vielä kertaakaan läpi vetäissyt. Kahdentoista juoni on sentään tullut nähtyä moneen otteeseen.


Dark Souls II

Kuva: Nintendo Everything
Ei, tämä peli ei todellakaan ole minulla työn alla. Sen sijaan sarjaa on tullut seurattua sivusta. Mies on sitä pelaillut enemmän tai vähemmän innokkaasti, ja tuossa viime viikolla tämä uutukainen myös kotiutui meille. Tosin vasta tänään peli pyörähti käyntiin, sillä mies halusi ensin saada FFX:n loppuun ja eilen minä himottelin tuota kahtatoista. Luovuimme hiljattain toisesta telkkarista, joten nyt vain toinen voi pelata konsolipelejä kerralla. Tosin ei sillä toiselle tv:llä oikeasti edes käyttöä ollut. Mahdollisuudet jäivät hyödyntämättä. Eikä se ole ongelma, jos toinen haluaa pelata jotain. Toinen voi aina istua vieressä katsomassa.

Mutta niin... Dark Souls II näyttää todella kauniilta, omalla karulla tavallaan. Se on melkoista silmäkarkkia, kun eilen katseli kahdentoista grafiikoita HD-televisiolla. Silmä todellakin lepää. Hermot luultavasti eivät niinkään, sillä kuolohan kyseisessä pelissä korjaa useammin kuin laskutaitoa riittää. Onneksi minä en pitele ohjainta... väitän, ettei kärsivällisyyteni siihen riittäisi. Näin sivusta seurattuna peli on ihan ok viihdettä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Ekaa kertaa hipeltämässä

PS4 kotiutui meille jo jokin aika sitten, mutta sillä ei ole tullut juuri pelattua. Tai no, mies on kyllä pelannut, minä en niinkään. Tämä ihan siitä syystä, ettei konsolille ole vielä pelejä, jotka minua erityisesti kiinnostaisivat. Uusi Tomb Raider ehkä vähän, mutten viitsi ostaa sitä ainakaan vielä. Hinta saisi vähän laskea tai jos se vaikka löytyisi käytettynä.

Perjantaina alkoi kuitenkin Final Fantasy XIV: A Realm Rebornin early access niille, jotka siirtyvät PS3:lta/PC:ltä pelaamaan PS4:llä. Tämä tarkoitti perjantaina pitkiä lataus- ja asennusprosesseja, joten oikeasti pelaamaan ei silloin päässyt. Lauantaikin meni muun ohjelman merkeissä, mutta tänään sitten vihdoin minäkin tartuin oikeasti PS4:n ohjaimeen.

Olin hieman skeptinen kyseisen ohjaimen suhteen, joten yllätyin, miten hyvin se käteen istuikaan. Kyllähän mies oli sitä jo kovasti kehunut, mutta hänellä nyt on suuremmat kädet kuin minulla, joten ajattelin, ettei se minulle voi niin hyvä olla. No, oli se. Istui käsiin kuin nakutettu eikä painokaan haitannut. PS3:n ohjain itse asiassa tuntuu aika köykäiseltä ja heppoiselta Dualshock4:n verrattuna.

Ihan täydellinen kokemus ei silti ollut. Touchpad aiheutti minulle päänsärkyä, sillä onnistuin koskemaan siihen aina tasan väärällä hetkellä... vähän niin kuin kannettavaa tietokonettakin käyttäessä :D Ihan kätevä kikotin, mutta aiheuttaa myös ikäviä tilanteita, jos sitä sohii miten sattuu. Tämä osuus siis vaatii minulta oikeasti harjoittelua.

Lievää ahdistusta tuli Start- ja Select-näppäimien puuttumisesta. Startin toiminnot kuitenkin tulivat aika kivasti Options-näppäimellä, joten ahdistukseni puolittautui. Share ei vastaa Selectiä vaan sen takaa löytyvät nimen mukaiset toiminnot, joten Selectin tilalla tarvitsin juurikin tuota mainittua touchpadia. Ja jos onnistuikin hipelöimään sitä väärällä tavalla väärään aikaan, ei oikealla tavalla oikeaan aikaan hiplaaminen ottanut onnistuakseen. Se tuntui liian herkältä tai sitten peukaloni vain ovat tumpelot kosketusnäytöllisen puhelimen säännöllisesti räpältämisestä huolimatta.

Share-näppäin oli ihan kätevä. Ainakin jos tykkää jakaa kamaa sosiaaliseen mediaan. Toisin kuin Lightning Returnsissa, jaetut kuvat eivät menneet suoraan Facebookiin (tai Twitteriin valinnasta riippuen) vaan tallentuivat ainoastaan koneelle. Pelaamisen jälkeen ne pystyi kätevästi halutessaan jakamaan valitsemassaan sosiaalisessa mediassa (edelleen vain Facebook ja Twitter). Valitettavasti peli ei tehnyt kuville Facebookiin omaa kansiota vaan tunki kuvat mobiilitiedostoiden kansioon. Toki on makuasia, pitääkö tätä hyvänä vai huonona asiana. Enkä tiedä, onko tämä pelikohtaista. En myöskään löytänyt pelistä toimintoa, jolla HUDit olisi saanut nopeasti pois näkyvistä kuvaamisen ajaksi, mikä oli jokseenkin harmillista. Ehkä löydän sellaisen vielä (jos se on olemassa myös PS-versiossa).

Mutta niin. Ensimmäinen kokemus kirpaisi hieman, muttei varsinaisesti tehnyt kipeää. Lopulta jäi ihan hyvä mieli ja halu kokeilla lisää. Ei siis ollenkaan huono juttu :)

Täytyy silti loppuun mainita, että myös tällainen kaunokainen kotiutui meille hiljattain:


Ja tämähän tarkoittaa tietysti sitä, ettei PlayStation 3:a voi vielä täysin hylätä. Täytyy keksiä sillä jotain pelattavaa, että pääsen hiplailemaan myös tätä ohjainta.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Naiset Final Fantasy IX:ssä 3/3: Rikolliset

Huomasin juuri, että tästä sarjasta on viimeinen osa jäänyt postaamatta, joten pitääpä saman tien korjata asia. Lightning Returnsin jälkeen en ole nyt varsinaisesti mitään pelaillut eli raportoitavaa ei varsinaisesti ole ollut. Jonkin verran olen Final Fantasy X HD Remastered -version pelaamista sivusta seurannut, mutta siitäkään ei ole suuria sanottavia.

Siispä voin aivan hyvin paneutua tässä välissä Final Fantasy IX:n ihaniin naisiin.

Kuva: Final Fantasy Wiki

Jäljellä on vielä viimeinen ryhmä, jota en ole esitellyt eli rikolliset. Näitäkin nimittäin pelisarjasta löytyy.


Kuvat: Final Fantasy Wiki

Ruby

Tämä neitokainen ei ole mikään suurrikollinen vaan pääasiassa pyrkii elättämään itsensä ihan kunniallisesti. Hän kuuluu pelin alussa Tantaluksen teatteriryhmään ja myöhemmin perustaa Alexandriaan oman miniteatterin. Voidaankin sanoa, että hän on enemmän näyttelijä kuin rikollinen.

Toisaalta Ruby osallistuu heti pelin alussa rikolliseen toimintaan. Yhdessä muiden tantaluslaisten kanssa hän saapuu Alexandriaan esittämään Lord Avonin kuuluisaa näyttelmää I Want To Be Your Canary. Näytelmä on silti vain kulissi, jonka varjolla ryhmä livahtaa linnaan siepatakseen kruununprinsessa Garnetin.

Ruby on siis kidnappaaja. Hänen osaltaan rikollinen ura silti päättyy lyhyeen, sillä hän putoaa kelkasta muiden tantaluslaisten paetessa prinsessa mukanaan. Tämä on toisaalta pelaajan kannalta vähän säälikin, sillä Ruby olisi varmasti tuonut oman mielenkiintoisen lisänsä peliin, jos olisi tarrautunut mukaan matkaan.

Nyt Rubyn vaiheista kuullaan aina ajoittain. Teatteritoiminnan ohessa hän taitaa haaveilla pelin päähahmo Zidanesta, mutta jää kakkoseksi prinsessa Garnetin varastaessa pojan sydämen. Onneksi Ruby ei kuitenkaan ole avuton vässykkä eikä näytä luhistuvan tilanteessa vaan jatkaa elämäänsä eteenpäin.

Peli ei taida kertoa, miten Rubylle lopulta kävi. Veikkaisin, että teatteriala vei hänet mukanaan ja hän jatkoi sen parissa työskentelyä. Toivottavasti hän myös löysi oman rakkaan itselleen jossain vaiheessa.


Lani

Toisin kuin Ruby, Lani on hyvin selkeä rikollinen. Hän on lyöttäytynyt yksiin Amarantin kanssa ja kaksikko herättää kauhua palkkionmetsästäjinä toimimalla. Amarant on kuitenkin suhteellisen kunnollinen tapaus Laniin verrattuna, sillä tämä nainen ei kaihda keinoja päästäkseen tavoitteeseensa.

Lani on valmis tappamaan prinsessa Garnetin saadakseen tämän kaulassa roikkuvan kristallin, jonka on palkkiota vastaan luvannut toimittaa kuningatar Brahnelle. Hän myös sumeilematta sieppaa Eikon edelleen samaisen kristallin vuoksi. Hän antaa itsestään hyvin häijyn ja sumeilemattoman kuvan.

Lani saa kuitenkin huomata, että toimillaan ja erityisesti toimitavoillaan hän menettää läheisensä. Hänen taustoistaan ei juuri kerrota, mutta hänen käytöksensä viittaa siihen, että hänellä voi olla lämpimiä tunteita Amarantia kohtan. Vähintäänkin Lani luokittelee miehen ystäväkseen. Amarant ei kuitenkaan voi hyväksyä lasten julmaa kohtaloa, joten tämä jättää naisen oman onnensa nojaan sieppaustempauksen myötä.

Tuo tapahtuma lienee käännekohta Lanin elämässä. Lanin lopullinen uravalinta ei aivan selväksi käy pelin lopussa, mutta ainakin hän saa välinsä Amarantin kanssa selvitettyä.


Eiko

Eiko menee ehkä enemmän samaan sarjaan Rubyn kuin Lanin kanssa. Hän on vain kuusivuotias, joten siinäkin mielessä voidaan kyseenalaistaa, onko sen ikäinen todella edes vastuussa teoistaan, voiko häntä tuomita rikolliseksi?

Tyttö on ainoa jäljellä oleva kutsuja (summoner) Madain Sarissa, kutsujien kotikylässä, joka on lähes raunioina. Hänen kanssaan asuu vain joukko moogleja, jotka huolehtivat hänestä. Eikolla ei ilmeiseti ole liiemmälti rahaa (mistä hän olisi sitä saanut?) tai esimerkiksi maanviljelytaitoja. Lisäksi Madain Sarin ympäristökin on sellaista, ettei siellä taida kovin paljon mitään kasvaa. Niinpä tyttö hankkii ainakin osan ruoastaan varastamalla sitä kääpiöiden kylästä Conde Petiestä.

Eikon onneksi hänen elämänsä saa käänteen, kun Zidane kumppaneineen saapuu kylään. Tytön isoisä on kieltänyt häntä lähtemästä, mutta Eiko päättää olla tottelematon ja seurata uusia ystäviään. Tuo päätös on hyvin ratkaiseva, koska se lopulta johtaa siihen, että hän saa itselleen adoptiovanhemmat.


Rikosta seuraa parannus?

Kaikki kolme päätyvät rikollisiin ratkaisuihin eri tavoin. Lanista ei edes kerrota, miten hänestä tuli rikollinen, mutta Rubyn voisi ajatella ajautuneen tilanteeseen, koska teatteriryhmän johtaja on päättänyt auttaa hallitsija Cidiä. Eiko taas varastelee olosuhteiden pakosta.

Jokaisen kohdalla kuitenkin rikos johtaa rangaistuksen sijaan parannuksen tekemiseen. Ruby ei tiettävästi yritä rikoksia enää uudestaan jäätyään oman onnensa nojaan Alexandriaan. Lyhyt rikollinen ura saattaa itse asiassa heittää hänen elämänsä uuteen ja parempaan suuntaan, kun hänestä tuleekin sieppaajan sijaan naisyrittäjä.

Eiko ei myöskään varastele enää, kun pääsee Madain Sarista pois. Ainakaan tällaiseen toimintaan ei kertaakaan sen jälkeen viitata. Lisäksi hän sattui olemaan Conde Petiessä juuri sopivasti varkaissa törmätäkseen Zidaneen ja kumppaneihin. Jos hän ei olisi ollut paikalla, nämä olisivat suunnanneet suorinta tietä Iifa-puulle ja tärkeä kohtaaminen olisi jäänyt kokonaan välistä. Rikos saattoi siis muuttaa Eikonkin elämän parempaan suuntaan.

Myös Lanin elämä muuttuu rikoksen myötä. Aina Eikon sieppaamiseen asti hän on saanut mellastaa tahtonsa mukaan, hänen toimimaan on katsottu sormien läpi. Lopulta Amarantin pinna kuitenkin katkeaa ja sietokyky loppuu, minkä seurauksena Lanin tapa toimia saa lopulta uuden suunnan.

Yrittääkö Final Fantasy IX siis sanoa meille, että rikos on avain parempaan elämään? Ei välttämättä. Rikos myös johtaa yksinäisyyteen. Ruby jää yksin Alexandriaan, Lani joutuu kumppaninsa hylkäämäksi ja Eiko taas ei edes saa ulkopuolisia kontakteja. Kenties, jos hän olisi mennyt keskustelemaan kääpiöiden kanssa eikä varastanut näiltä, häntä olisi kohdeltu toisin. Ehkä joku olisi jopa ottanut hänet jo aiemmin kasvattilapsekseen. Rikos siis johtaa syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen.

Kenties tarinan opetus onkin, että jokaisella on mahdollisuus tehdä parannus ja oikeus aloittaa alusta. Niin ainakin nämä kolme naista ovat tehneet. He ovat löytäneet itselleen paikan yhteiskunnassa.