lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kymmenennen fantasian uusinta ja pari muuta peliä

Huhtikuu on jotenkin käsittämättömästi ehtinyt jo melkein loppuun. Tuntuu, että koko ajan on ollut kamalasti tekemistä ja silti ei ole ehtinyt puoliakaan siitä, mitä haluaisi tai pitäisi tehdä. Tarvitsisin vuorokausiini reippaasti tunteja lisää.

Tähän aikaan on muun tekemisen lomaan mahtunut myös pelejä eli lyhyesti pelillisiä kuulumisia luvassa.

Final Fantasy X HD Remastered

Kuva: Final Fantasy Wiki
Kuten olen jo varmaan maininnut, ostin miehelle joululahjaksi Final Fantasy X / X-2 HD Remasteredin. Se noudettiin 21.3. ja siitä asti onkin ollut ahkerassa peluussa. Itse en siihen ole koskenut, mutta käytännössä olen sohvalla vieressä istunut joka kerta, kun mies on sitä pelannut. Torstaina kymppi tulikin sitten päätökseensä. X-2:sta mies ei ole vielä aloittanut.

Minulla oli alun perin ajatuksena, että pelaan kympin itsekin uudestaan sitten miehen jälkeen. Nyt kuitenkin tosiaan kävi niin, että linnoittauduin sohvalle läppäri sylissä ja seurasin aika tarkkaan kaikkia juonenkäänteitä. Miehen keskittyessä grindaamiseen yms. tosin viihdyin paremmin selaamassa nettiä. Nyt tuntuu siltä, etten jaksakaan pelata kyseistä peliä. Onhan siinä kiva taistelusysteemi ja näin, mutta oikeasti juoni tuli nähtyä niin tarkkaan, ettei omaan pelisessioon ole tarvetta. Samalla myös palautui hyvin mieleen kaikki pienet ärsyttävät asiat kympissä, esim. cloister of trialsit.

Hyvä pelihän tuo on edelleen ja näytti nätiltä näin uutena versiona. Hieman pisti harmittamaan, ettei NPC-hahmojen ulkonäköä ollut paranneltu samalla tavoin kuin päähahmojoukon. Ei näistäkään välttämättä kaikkia olisi tarvinnut fiksata, mutta edes ne, joilla on isohko rooli (Jecht, Cid...). Musiikkejakin pelistä kuulemma oli fiksattu, mutta en huomannut kummoista eroa. Tähän voi kylläkin vaikuttaa se, etten ole koskaan luukuttanut kympin musiikkeja samalla innolla kuin joidenkin muiden Finalien.

Mutta eipä tuosta ole erityistä sanottavaa, mikä poikkeaisi aiemmista kymppipostauksista. Suosittelen peliä lämpimästi, jos siihen ei ole aiemmin tutustunut. Vanhoille faneille se ei juuri muuta ole kuin sokeroitua nostalgiaa... tosin joskus siitäkin kannattaa maksaa.


Final Fantasy XIV: A Realm Reborn

Nyt on jo jonkin verran tullut testattua A Realm Rebornia PS4:llä. En ole sinut touchpadin kanssa edelleenkään, mutta voin jo elää sen kanssa. Ehkä meistä joskus tulee ystäviä?

Peli itsessäänhän näyttää hyvinkin nätiltä ja sitä on sinällään miellyttävä pelata uudella ohjaimella. En vain voi mitään sille, että ahdistun dynkyistä ja Primal-taisteluista... tai oikeastaan kaikesta, mikä pitää tehdä yhdessä tuntemattomien kanssa. Miehen kanssa pelaan ihan mieluusti ja se on ajoittain jopa hauskaakin (kun ei olla jossain creepyssä paikassa, kuten tällä hetkellä). Omien puolituttujenkin kanssa dynkkyjen vetäminen on ok, mutta ne tuntemattomat... en vain pidä siitä. Mutta se ei ole pelin vika. Ongelma on korvieni välissä.

Vaikka minulla vippaa päässä, haluan kyseisen pelin joskus saada loppuun asti. Juoni on sen verran kiinnostava, että se täytyy nähdä. Veikkaan kuitenkin, että siihen menee vielä aikaa, koska juoni etenee varsin hitaasti. Aina on kaikenlaista muuta pientä, joka on hyvä tehdä, ennen kuin etenee varsinaisen tarinan parissa.

Romanttisia hetkiä lumisessa tornissa...

Chocobolla ratsastamassa ahdistavassa maastossa...

... mutta mooglet pelastavat aina päivän.
Bravely Default

Kuva: Neoseeker
Jos en ole sohvalla naputellut kannettavalla, olen pelaillut Bravely Defaultia eteenpäin. Tosin lähinnä pari viimeistä viikkoa ja noin tunnin kerrallaan, mikä tarkoittaa, etten ole aivan valtavasti edennyt... varsinkin, kun osa ajasta on mennyt grindaamiseen. Olen vasta kolmannessa chapterissa, mutta pelistä tulee tunne, että juoni olisi kohta nähty. Epäilemättä näin ei kuitenkaan ole.

Pelissä on myös mielenkiintoinen uskontoteema. Odotan, mitä sen osalta tulee vielä tapahtumaan. Nythän kristalliordotoksit ovat pulassa, kun kristallit ovat olleet "pahan vallassa", mutta olen kyseisiä kiviä kovasti yrittänyt pelastaa, vaikka viholliset tuon tuosta asettavat esteitä tielle. Minulla on silti epäilys, että kuvio voi kääntyä ja uskonto osoittautua pahaksi. Toivon olevani väärässä, mutta en yllättyisi, jos näin kävisi.

Hahmokemia pelissä taas on nyt tuntunut seisovan paikoillaan. Nelikossa on selvät pariskunnat, mutta näiden välillä ei tapahdu mitään. Ehkä tämä johtuu kuitenkin vain siitä, että olen ollut samassa chapterissa niin tolkuttoman kauan. Nyt pääsin vihdoin Edean kotimaahan, joten oletan kolmos-chapterin vaihtuvan pian neloseen. Yksi chapter per kristalli, eikös joo?


Final Fantasy XII: International Zodiac Job System

Jälleen kaivoin tämän pelin hyllyn pölyjen alta esille. Tosin ennen pelaamista mies sai taistella hyvän tovin PS2:n kanssa, se nimittäin olisi peliä halunnut pyörittää sitten millään. Lopulta kuitenkin useiden yritysten jälkeen saimme sen toimimaan.

Minullahan on siis nyt kesken strong mode, kaikki hahmot ovat valmiiksi levellillä 90, mutta LP:a ei ole tietenkään valmiina. Eli hahmojen kehittäminen on nyt lähinnä LP:n kerrytystä tässä kohtaa, koska EXP:a tulee melkoisen hitaasti. Tarkoituksena olisi nyt tehdä kaikki mahdollinen, mutta katsotaan, mihin asti inspiraatio lopulta riittää... ja voi olla, että pelaaminen tapahtuu kuitenkin suhteellisen harvakseltaan, sillä minulla on kuitenkin myös paljon muuta pelattavaa. Ja ainakin tuo Bravely Default nyt on listalla vielä tämän edellä, koska sitä en ole vielä kertaakaan läpi vetäissyt. Kahdentoista juoni on sentään tullut nähtyä moneen otteeseen.


Dark Souls II

Kuva: Nintendo Everything
Ei, tämä peli ei todellakaan ole minulla työn alla. Sen sijaan sarjaa on tullut seurattua sivusta. Mies on sitä pelaillut enemmän tai vähemmän innokkaasti, ja tuossa viime viikolla tämä uutukainen myös kotiutui meille. Tosin vasta tänään peli pyörähti käyntiin, sillä mies halusi ensin saada FFX:n loppuun ja eilen minä himottelin tuota kahtatoista. Luovuimme hiljattain toisesta telkkarista, joten nyt vain toinen voi pelata konsolipelejä kerralla. Tosin ei sillä toiselle tv:llä oikeasti edes käyttöä ollut. Mahdollisuudet jäivät hyödyntämättä. Eikä se ole ongelma, jos toinen haluaa pelata jotain. Toinen voi aina istua vieressä katsomassa.

Mutta niin... Dark Souls II näyttää todella kauniilta, omalla karulla tavallaan. Se on melkoista silmäkarkkia, kun eilen katseli kahdentoista grafiikoita HD-televisiolla. Silmä todellakin lepää. Hermot luultavasti eivät niinkään, sillä kuolohan kyseisessä pelissä korjaa useammin kuin laskutaitoa riittää. Onneksi minä en pitele ohjainta... väitän, ettei kärsivällisyyteni siihen riittäisi. Näin sivusta seurattuna peli on ihan ok viihdettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti