tiistai 23. syyskuuta 2014

Nakutteluilta

Eilen vihdoin saapui postin mukana TheatRhythm Final Fantasy: Curtain Call 3DS (tämä nimihirviö olkoon jatkossakin Nakutus 2). Peli ei tullut julkaisupäiväksi eikä seurantakoodi sille toiminut. Annoin asiasta palautetta, mutta en silti ole tyytyväinen. Jatkossa ostankin taas pelini kivijalkakaupoista, jos haluan ne julkaisupäiväksi. Turha näiden nettikauppojen kanssa on säätää.

Mutta nyt on peli. Demoa meillä on pelattu jo ahkerasti, mies enemmän kuin minä. Demossa ei sinällään ollut vikaa, mutta valitut kappaleet eivät iskeneet minuun, joten en jaksanut enää renkuttaa niitä uudestaan ja uudestaan. Siksi olin ehkä lievästi epäileväinen koko pelin suhteen.

Joka tapauksessa peliä kokeiltiin heti päivällisen jälkeen. Oltiin etukäteen harmiteltu sitä, ettei 3DS:n saa erillisiä pelaajaprofiileja, mikä tarkoitti, että joutuisimme taistelemaan kappaleiden tuloksista. Huoli osoittautui turhaksi, sillä peliinpäs ne pelaajaprofiilit saa. Tosin vain kaksi kappaletta, mutta se riittää meille mainiosti. Kumpikin voi pelata omalla profiilillaan eikä tarvitse ärtyä siitä, että toinen on mennyt tekemään ennätyksen johonkin kappaleeseen. Loistavaa! (Varsinkin kun minä olen tässä pelissä se huonommin pärjäävä osapuoli, jota olisi veetuttanut sitten jatkuvasti toisen tulokset.)

Koska demoa oli pelattu, saimme valita aloitushahmot laajemmasta valikoimasta kuin normaalisti. Oma tiimini koostuu nyt Y'shtolasta (FFXIV: ARR), Zidanesta (FFIX), Terrasta (FFVI) ja Vaanista (FFXII). Olen kyllä saanut jo seuraan lisäksi Yunan (FFX-2) ja Bartzin (FFV).

Kolusin eilen läpi kaikki tarjolla olevat Final Fantasy XII:n ja Final Fantasy IX:n musiikit sekä ns. "päivän biisit", koska niistä sai lisäpisteitä. Nakuttelu oli yllättävän kivaa ja koukuttavaa. Sain jo kaikki pelit auki ja muutaman lisäkappaleenkin. Seuraavaksi alan varmaankin "puurtamaan" musiikkeja järjestyksessä läpi. Tosin ei ajatus tunnu puurtamiselta ainakaan tässä vaiheessa, koska nakuttelu on viihdyttävää ja musiikki hyvää. Positiivisena yllärinä pitää myös mainita, että ainakin tähän asti lauletut kappaleet ovat olleet japaniksi. Ei sillä, pidän Finaleiden enkkuteemoista myös (miinuksena kolmentoista My Hands -volina, jota inhoan), mutta silti on kiva, että alkuperäisversiot ovat tässä tarjolla.

Jossain kohtaa on syytä myös perehtyä hahmojen kehittämiseen sekä taitojen ja esineiden käyttöön. Toistaiseksi en ole kokenut niille tarvetta, joten olen vain paahtanut menemään. Epäilemättä tarve kuitenkin myöhemmin ilmaantuu.

Olen melkeinpä hämmentynyt, miten paljon pelistä innostuin. Rytmipelit eivät missään nimessä ole minun juttuni, olen niissä umpisurkea ja en yleensä jaksa kiinnostua niistä minuuttia kauemmin. Tämä kuitenkin imaisi mukaansa. Syyksi epäilen musiikkeja. Finaleiden musiikit varastivat sydämeni ja kauan sitten, joten niiden voimalla jaksan nakutella kummasti eikä se edes tunnu typerältä.

Pari ongelmaa nakuttelu kuitenkin aiheuttaa... Ensinnäkin mieskin tykästyi peliin, joten pelaamista sävyttää molemmin puolin "joko on mun vuoro, joko?!?!" -utelut. Toiseksi peli herättää himoni tahkota ne varsinaiset Finalit läpi taas kerran (erityisesti ysi ja kaksitoista) ja kolmanneksi sormet syyhyävät myös kirjoittamaan kyseisistä peleistä jotain, vaikkei minulla edes ole ficci-ideoita tällä hetkellä :D

2 kommenttia:

  1. Itseltäni löytyy hyllystä se ensimmäinen osa. Toista osaa ei varmaan tule laitettua kuin vasta alesta sitten joskus. Ihan mukavia rytmipelejä ovat olleet. Varsinkin kun niin hienoja biisejä on Final Fantasy peleissä että mielellään niitä kuuntelee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en omistanut 3DS:ää vielä silloin, kun ensimmäinen osa julkaistiin. Meinasin ostaa sen alkuvuodesta, mutta kun selvisi, että kakkososa on tuloillaan, en sitten viitsinyt.

      Hienoja biisejä on tosiaan paljon tarjolla. Yllättävän hyvin tuon parissa viihtyy :) Sitä en tosin osaa sanoa, onko hankkiminen järkevää, jos ekan jo omistaa. Liekö isoja eroja noissa...

      Poista