maanantai 20. lokakuuta 2014

Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin

Eilen melkein spoilaannuin Tales of Xilliasta, kun menin lueskelemaan Pelaajalehden foorumien Tales of -keskustelua. Onneksi mitään isoja juttuja ei tullut vastaan. Lähinnä kiinnitin huomiota siihen, että muutkin ovat todenneet dialogia olevan paljon.

Hieman huolestuttava tieto oli myös, että osa sanoi kakkososassa hahmojen kehittämisen olevan tylsempää kuin ykkösessä. Koska ykkösessä se on jo niin tylsää, että melkein nukahtaa, eivät odotukset kakkosen osalta nousseet kovin korkealle (ainakaan tällä osa-alueella siis). Onneksi tämä nyt ei ole minulle se tärkein juttu, joten pystyn sen kanssa elämään.



Lueskelun lisäksi ehdittiin taas vähän pelaillakin. Ei vain vieläkään saatu lohikäärmeksiä Xian Dusta, vaan seuraavaksi pitää mennä pyytämään kuninkaalta lupaa niillä lentämiseen. Samalla ilmeisesti olisi tarkoitus informoida ukkoa naapurivaltion aiheuttamista uhkakuvista. Sinällään kyllä odottelen reaktiota. En usko sen olevan "Ahaa, hyvä, että kerroitte, otanpa tämän huomioon" -tasoa vaan luultavasti jotain aivan muuta. Eiköhän taas saada lisää kapuloita rattaisiin.

Se nimittäin tuntuu olevan homman nimi. Millalla on aika selkeä tehtävä: tuhota superase (jonka nimeä en kykene muistamaan), ennen kuin sitä käytetään väärin. Tavoitteen suorittamiseksi tarvitsee päästä tiettyyn paikkaan, mutta sinne pääseminen on se haasteellinen osuus. Koko ajan jokin taho tunkee tielle ja kuljettava reitti muuttuu.

Perushuttua siis ja sellaisenaan ihan maittavaa. Kaikki syy-seuraus-suhteet eivät ole vielä avautuneet, mutta ei kai niin parinkymmenen tunnin kohdalla kuulu ollakaan. Kaveri oli kai päässyt pelin läpi 39 tunnissa, joten sen perusteella voisin olla nyt suunnilleen puolessa välissä. Toisaalta osa puhuu, että Taleseihin saa uppoutumaan 70 tuntia ilman, että paneutuu sivutehtäviin kovinkaan paljon, joten tiedä häntä. Joka tapauksessa ainakin pelitunneissa kertyy rahalle vastinetta.

Tällä pelikerrallakaan ei tosiaan kovin paljon ehditty, kun havahduttiin pelikoneen ääreen vasta melko myöhään ja nukkumaanmenoajoista on kuitenkin pidettävä kiinni, että töissä jaksaa puurtaa. Valtaosa ajasta meni välivideoiden ja keskustelupätkien kanssa. Osa näistä tuntui aika turhalta siitäkin huolimatta, että tarina on minulle tärkeä. Lyhyiden pätkien on kai tarkoitus syventää hahmojen välisiä suhteita ja sinällään ne toimivat. Ajoittain vain tätä osuutta on liikaa. Ja joo, ne voisi jättää välistä, mutta eihän se nyt tulisi kysymykseenkään :D

Sitä olen hieman ihmetellyt, että miksi Teepo kuulostaa taas "omalta vanhalta itseltään". Tämä siis noissa vapaaehtoisissa keskusteluissa, mutta myös taisteluiden lopussa, kun hahmot vaihtavat pari sanaa. Mietin, onko tällä tarkoitus viestiä, että hiljalleen Teepon ja Elizen suhde alkaa palautua ennalleen tapahtuneesta huolimatta vai onko kyseessä vain pelintekijöiden huolimattomuus? Vastaus lienee tulossa vasta, kun pelissä etenee tarpeeksi.

Tähän loppuun oli vielä pakko lisätä kuva ilmassa istuvasta hevoskuskista. Loppuillan väsymyksessä tämä tilanne tv-ruudulla herätti suurta hilpeyttä :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti