tiistai 28. lokakuuta 2014

Kurjia kuninkaita ja toistuvia taisteluja

Sunnuntaina ja maanantaina tuli taas pelailtua, muttei juurikaan istuttua koneella. Siispä en ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Eilen oikein nautittiin vapaapäivästä ja pelailtiin koko aamupäivä, kunnes lähdettiin syömään ja leffaan. Sieltä kotiuduttua piti vielä pari tuntia pelailla.


Saatiin vihdoin kakkos-chapter loppuun eilen ja jäätiinkin miettimään, miten monta niitä mahtaa pelissä olla. Tässä vaiheessa pelitunteja on takana reilut 28, joten jos chaptereita on vielä kovin monta, tämän pelin pelaamisessa menee vielä pitkään :D

Yllättävää kyllä pelissä päästiin Fennmontiin. Olin aivan varma, että sinne päästään vasta aivan pelin lopussa. Siellä saikin sitten juoksennella koko kaupungin halki puhumassa NPC:lle. Edelleen olen sitä mieltä, että ihmiset eivät ole kovin uskottavia, kun suurin osa vain töröttää paikoillaan. Olisi kai heille voinut jonkinlaiset liikeradatkin laittaa. Tosin tätä ongelmaa näkee kyllä muissakin peleissä, mutta jostain syystä erityisesti tässä se on pistänyt silmään.

Jotenkin tuntuu, että Fennmontiin saapumisen myötä peliin iski yhtäkkiä jokin bossitaistelubuumi. Aiemmin bosseja oli tullut vastaan aika säästeliäästi, mutta nyt niitä kyllä riitti. Vaikeustasokin yllättäen nousi ja yhtäkkiä taisteluissa joutui käyttämään esineitä selvitäkseen hengissä. Aiemmin on melkeinpä pärjännyt sillä, että hakkaa päälle.

Ensin taisteltiin Fennmontissa asustavaa kuningasta vastaan. N:llä sen nimi taisi alkaa :D Kuningas N hoitui kohtalaisen helposti, mutta häntä edeltävään taisteluun meinattiin kyllä kupsahtaa. Toki sopivasti tallennuspisteen viereen, ennen kuin ehdittiin käyttää sitä. Onneksi kuitenkin selvittiin säikähdyksellä.

Sinällään itse taistelu kuningas N:a vastaan ei ollut ongelma, mutta se, mitä seurasi... En ole koskaan pitänyt näistä "vedetään sitä turpaan, kunnes se tajuaa kääntyä hyväksi" -ratkaisuista. Oletteko koskaan kuulleet oikeassa elämässä tyypistä, joka tajuaa tekojensa pahuuden, kun sitä vain takoo tarpeeksi turpaan? En minäkään. Aggressioita tuollainen vain kasvattaa. Samaan sarjaan menee "se on possessoitu, hakataan se, niin sitten se on taas oma itsensä". Ei, tällaisesta en vain tykkää.

Kuningas N nyt joka tapauksessa koki valaistumisen turpakeikan jälkeen, mutta kääntymystä seurasi kuolo, koska jokin taho ei ilmeisesti siitä mielistynyt. Myöhemmin selvisi, mistä tahosta oli kysekin, mutta tuossa kohtaa sitä ei juuri ehditty miettiä, kun piti lähteä Lance of Kresnikin perään, ennen kuin sitä käytetään sodassa.

Tästä luonnollisesti seurasi taistelu kahta armeijaa vastaan, sen jälkeen Gaiusin lakeijoita vastaan ja lopulta itse kuningas Gaiusia vastaan. Olihan siinä taistelua kerrakseen. Gaius oli myös ihan kiitettävän kova vastus. Ilmeisesti taistelussa olisi pitänyt osata taktikoida enemmän, mutta jostain syystä se ei minulta tässä pelissä suju. Kaikki taistelutilanteet tuntuvat vain kamalalta kohellukselta.

Gaius ei sentään tehnyt kääntymystä turpaan saamisen jälkeen, mutta yhteinen vihollinen ehkä vähän lämmitti välejä... tavallaan. Gaius ei vaikuta täysin epäreilulta, mutta mulkerolta hän tuntuu silti edelleen. En vain kykene pitämään hänestä, en sitten millään. Katsotaan, muuttuuko tämä missään vaiheessa.

Illan pelisessioon kuului vielä Millalla vaeltelu kylmissä maisemissa ja Milla + Leia + Rowen -kombolla laavaluolan tutkiminen, ennen kuin saatiin jälleen koko tiimi kasaan ja päästiin Gaiusin kanssa neuvottelupöytään. Tästä onkin sitten hyvä jatkaa, kun seuraavan kerran ehtii ohjaimeen tarttua.

Täytyy sanoa, että hetkellisesti tuli jo tunne, että loppuuko peli tähän. Sen verran noita bossitaisteluja ehti peräperää tulla. Sen sijaan päästiinkin uuteen maailmanjärjestykseen, kun toinen kuningas tosiaan kuoli ja toisen maahan suoritettiin vallankaappaus. Samalla tarinakin kääntyi eeppisempään suuntaan pelkästä kahden valtion välisestä nahistelusta. Tämäkään käänne ei herättänyt minussa sen kummempia tuntemuksia, mutta toisaalta odottelen edelleen mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Tällä hetkellä en oikein osaa kirjoittaa mitään selkeää yhteenvetoa pelin tapahtumista tai omista fiiliksistä niiden suhteen. Kuninkaat ja Alvin ärsyttävät, mutta muuten erityisiä tunteita ei ole kyllä herännyt. Aika tasapaksulla linjalla mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti