sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Ohi on, ohi on, ohi on!

Jossain vaiheessa olen tainnut blogissakin ohimennen mainita, että minulla on tavoitteena saada Tales of Xillia pelattua marraskuun loppuun mennessä. Tiukille veti, mutta onnistuinpa kuitenkin, sillä nyt ollaan vielä marraskuun viimeisen päivän puolella ja peli on läpi.


Tämä pelikerta ei sisältänyt mitään kovin monimutkaista. Kehitin kauppoja niin pitkälle kuin hallussani olevilla kikkareilla pystyin ja ostin sitten parhaat mahdolliset varusteet kaikille. Vaikka koko pelin on ollut rahasta tiukkaa, nyt sitä jäi reilusti ylitse. Ehkä siksi, etten loppumetreillä enää viitsinyt ostella aseita, jotka paransivat hyökkäystä +50 pykälää (mikä on oikeasti ihan onnettoman vähän). Nytkin parhaat mahdolliset aseet paransivat lopulta tosi vähän... pelissä olikin varusteita aivan liikaa. Niistä olisi voinut karsia ainakin puolet ja lisätä aseiden välistä kuilua.

Kun kaupat oli tehty, oli aika suunnata viimeiseen luolastoon. Se oli mielestäni hyvin tyypillinen jropen loppumesta, tosin ehkä hitusen lyhyt sellaiseksi. Eeppisen sekava, joskaan tässä pelissä ei eksymisen vaaraa ollut. Hämmentävää oli myös tusinamöllien helppous, sillä niissä ei ollut kerrassaan mitään haastetta.

Loppumatseja oli kaksi. Windgul tuli vielä kerran ottamaan sankarijoukolta turpaansa, muttei pistänyt vastaan kovinkaan lujaa. Hänen kanssa matsaamisen jälkeen jengi hajaantui ja jouduin tovin juoksentelemaan pelkällä Millalla, kunnes Jude teki paluun. Sen jälkeen loppu hoidettiinkin lähinnä tämän kaksikon varassa.

Kuten olin aavistellut, ihan viimeinen taistelu käytiin Gaiusia ja Muzetia vastaan. Alkuun näytti siltä, että meillä oli käytössä vain Milla ja Jude, mutta luulo osoittautui vääräksi. Olin muiden kommenttien perusteella varautunut tiukkaan taistoon, mutta isoimpia hankaluuksia taistelussa aiheuttivat sekavuus ja kontrollien ajoittainen katoaminen. Esim. miehen pelatessa Judella, hahmon kontrollit vaihtuivat yhtäkkiä automaattisiksi, kun lisää hahmoja pölähti kentälle. Taistelun tuoksinnassa tuollaisia juttuja ei oikein viitsisi ruveta säätämään. Joka tapauksessa lopputaistelu ei ollut päätä huimaavan vaikea vaan riitti, että itse pysytteli hengissä. Paikalle säntäävien tovereiden mystic artet tekivät kyllä pahiksista selvää.

Tällä hetkellä on vähän pölähtänyt fiilis. Taistelun aikana adrenaliinitaso ei ehtinyt edes nousta, kun kaikki oli ohi. Hommasta jäi vain "Oliks tää oikeesti tässä?" -ihmettely päälle, kun siirryttiin katsomaan loppuvideoita.

En voi sanoa, että tarina olisi pitänyt täydellisesti otteessaan, mutta olihan se ihan kiva. Oikeastaan koko peli oli ihan kiva, muttei kovin innostava kuitenkaan. Vähän tusinatuote, anteeksi fanit. Vaikka sain New game +:n auki, en ajatellut sitä ihan vielä korkata. Itse asiassa siihen voi mennä hyvinkin pitkään. Kakkostakaan en ole nyt heti ostamassa ja pelaamassa, tarvitsen tähän väliin jotain muuta.

Palkkioksi läpäisystä sain Millalle spirit-kuteet.
Mikä maku teille lukijoille jäi suuhun Tales of Xilliasta? Oliko se paras ikinä vai jotain ihan muuta? Mikä teki pelistä hyvän / huonon?

Olisi todella kiva kuulla myös muiden ajatuksia :)

Tällä hetkellä omissa suunnitelmissa on jatkaa Star Ocean: The First Departuren pelaamista, mutta katsellaan, mihin lopulta tartun. Pelaamattomia pelejä tässä maailmassa onneksi riittää.

4 kommenttia:

  1. Varmaan oot jo miun twiiteistä onnistunut päättelemään, että rakastan tätä peliä aika tavalla (tosin kakkosta ehkä hiukkasen enemmän jopa, tai ainakin sen tarinaa). En silti loukkaantunut mistään negatiivisesta, mitä sanoit, ja miksi olisinkaan? Saisi olla aika pikkumainen luonne siinä vaiheessa. Oon itse asiassa monista asioista kanssasi samaa mieltä, erityisesti siitä, mitä sanoit kuningas Nachtigalista. Itseänikin siis ärsytti se, että miekkonen koki valaistumisen saatuaan partylta kuonoon ja lakkasi taistelun myötä olemasta kusipää. Kuten sanoit, ei tuollaista kerta kaikkiaan voi tapahtua oikeasti. :D Ja miustakin välivideoita pelissä on turhan paljon, olkoonkin että suurin osa niistä on suhteellisen mielenkiintoisia.

    Suosittelen kovasti pelaamaan pelin vielä Juden näkökulmasta, jos vain suinkin siltä jossain vaiheessa tuntuu!

    Ketkä muuten nyt loppujen lopuksi ovat lempihahmosi? Veikkaisin, että Teeposta ja Elizesta pidät edelleen, mutta onko muita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näin olin päätellyt. Ja varmasti sun twiitit oli yksi asia, mikä vaikutti pelin hankintapäätökseen alun perin.

      Jos joskus innostun pelin pelaamaan uusiksi, pelaan ehdottomasti Juden tarinan siinä kohtaa. Tällä hetkellä ei tunnu ajankohtaiselta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka vielä innostuisikin. Nyt pitää tosiaan saada väliin jotain muuta.

      Ja pelihän ei siis musta ollut missään nimessä huono (osaan kitistä lahjakkaasti myös omien suosikkipelien huonoista puolista, jos niikseen tulee). Se ei vain iskenyt niin paljon kuin ehkä sun ja muutaman muun kommenttien perusteella toivoin. Ehkäpä joku toinen Tales sitten iskeekin. Joka tapauksessa ihan kiva pelikokemus :)

      Jätän tuohon viimeiseen kysymykseen tältä erää vastaamatta. Ajattelin nimittäin lähiaikoina raapustaa hahmoista ihan erillisen postauksen, joka varmaan vastaa myös siihen ^^

      Poista
  2. Tämä kuuluu itsellä siihen "ostan kun ehdin" kategoriaan. Eikä kyllä auta sekään, että nyt ilmoitettiin Vitalle saapuvaksi pari Tales of sarjan peliä. Roolipelien huono puoli on se, että niihin pitää oikeasti käyttää aikaa. Ehkä vielä joskus saan aikaiseksi ostamisen ja läpi pelaamisen, nyt DA Inkvisitio syö kaiken aikani ja ensi vuonna on Witcher 3 tulossa monen muun pelin ohella. Liikaa pelattavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on roolipelien hienous, mutta samalla kyllä kirous. Itse tykkäilen viettää paljon aikaa saman pelin kimpussa, mutta usein samalla kuumottelee, että tämä pitäisi jo saada pelattua pois alta. Välillä sitten kaihoisasti muistelee niitä aikoja, kun omisti sen kolme peliä, joiden kanssa äheltämiseen saattoi käyttää loputtomasti aikaa :D

      Poista