perjantai 5. joulukuuta 2014

Olkaa vaan hiljaa ja näyttäkää hyvältä, kiitos

En tiedä, onko porukka jo kuullut kyllästymiseen asti Tales of Xilliasta, mutta jatkanpa silti vielä siitä. Edellisessä postauksessa käsittelin pelin päähahmoja, mutta olihan pelissä toki muutamia muitakin, jotka ovat vähintään mainitsemisen arvoisia.

Osa lukijoista saattaa tietää, että tykästyn monesti ns. pahiksiin ja näen heissä paljon hyvääkin. Osittain tämä on lukemieni ficcien ansiota eli kaikki tyypit eivät aina iske suoraan pelissä vaan jonkun ficcarin näkökulman kautta (esim. Final Fantasy VII:n Sephiroth teki vaikutuksen Piratessen Even Angels Fall -ficissä). Toisista sitten olen tykännyt ihan itsenäisesti alusta asti, hyvänä esimerkkinä on Final Fantasy IX:n Kuja.

Myös Tales of Xillia esitteli liudan pahiksia, joista osasta olen ehkä jotain sanonut, osasta taas vaiennut. Kenties nyt on aika avata sanainen arkkuni. En kuitenkaan aio käydä läpi ihan jokaista pelissä vastaan tullut hahmoa, mutta tärkeimmät saakoon jokusen rivin.


Gaius

Gaiusista minulle sanottiin, että luultavasti pidän hänestä. Tämä kommentti varmaankin perustui "pahisfanitukseeni"? Odotin siis hahmoa varsin mielenkiinnolla, mutta petyin kieltämättä aika pahasti. En nimittäin pitänyt hänestä yhtään... tai no, kyllähän mies on hyvännäköinen kuin mikä, joten häntä voisi sietää, jos hän oppisi pitämään suunsa kiinni ja seisomaan paikallaan. Hänestä saisi kelvon patsaan.

Vaikka Gaiusilla on (olevinaan) hyvät tarkoitukset, hän on vain niin mulkvisti, etten yksinkertaisesti jaksa edes kuunnella häntä. Myönnän, että loppuvaiheessa vain tuhahtelin hänen puhumisilleen sanoi hän mitä hyvänsä.

Muzét

Muzét on sellainen hahmo, josta minun on vaikea sanoa mitään. Hän tuli vähän kuin puskista porukkaan mukaan, mikä varmaan johtui siitä, että pelasin läpi vain Millan tarinan. En oikeastaan koskaan päässyt hänen sielunelämäänsä kunnolla käsiksi ja hän jäi todella etäiseksi.

Tästä huolimatta Muzét on minusta mielenkiintoinen ja olisin ehkä mielelläni kuullut hänen taustoistaan enemmänkin. Nyt hänen motiivinsa jäivät hämäriksi (edelleen lienee oma mokani). Joka tapauksessa ei ole fiiliksiä sen enempää puolesta kuin vastaankaan hänen suhteensa. Hän vaikutti mielenkiintoiselta, joten ehkä joskus otan hänestä tarkemmin selkoa.

Jiao

Jiao ei sitten taas missään vaiheessa herättänyt mielenkiintoani, vaikka liittyi selkeästi Elizen menneisyyteen. Vaikken hänen taustojaan arvannut, en osannut yllättyä niiden selvitessä. Jotenkin hän oli ehkä hitusen ennalta-arvattava. Kaiken kaikkiaan hän jätti minut aika kylmäksi.

Wingul

Wingulin noteerasin samalla tavoin kuin Gaiusin. Törkeän hyvännäköinen jätkä! Valitettavasti hän kärsi samoista ongelmista pomonsa kanssa. Suusta ei tule ulos kuin järjetöntä ulinaa. Lisäksi tyyppi otti minulta turpaan useampaan kertaan ja silti jaksoi aina vain uudestaan tulla kaivamaan verta nenästään hirveän uhon kera. Se ei tuntunut uskottavalta vaan lähinnä typerältä. Joo, ei se tavatonta ole, että pelin aikana taistellaan samaa vihollista vastaan useamman kerran, mutta... no, yleensä siitä ei ole jäänyt tällaista tympääntymistä suuhun pyörimään.

Olisin myös kaivannut Wingulista enemmän taustatarinaa. Kenties silloin hänen käytöstäänkin olisi voinut ymmärtää paremmin. Nyt en jaksanut lähteä asioita pohdiskelemaan, kun hahmo ei lopulta juurikaan kiinnostanut. Enemmän siis vihjeitä, jotta mielikuvituksen saa kunnolla liikkeelle, jos koko tarinaa ei viitsitä kertoa. (Tai ehkä sekin avautuu enemmän Juden osuudessa?)

Agria

Voi AAARRGHH! Jos Teepo ei onnistunut ärsyttämään minua, tämä hahmo teki sen täysillä. Jo aivan pelin alussa mietin, mikä hänen ongelmansa oikein on.

Noh, ongelman luonne, syvyys ja laajuus selvisivät kyllä myöhemmin, mutta silti Agria ei kerännyt minulta sympatiapisteitä kotiin. Hän olisi ehkä voinut olla hitusen huvittava erityisesti Leian kanssa keskustellessaan, mutta siinä kohtaa olin jo vaipunut hänen osaltaan angstin syvään suohon.

Mutta mitä ihmettä Agrialle tapahtui? Se meni minulta jotenkin aivan ohitse. Ilmeisesti hän kuoli tai jotain sillä välin, kun seikkailin Millalla henkimaailmassa. Ivarkin taisi mennä samaa tietä? Ymmärsin kyllä Juden ja kumppaneiden puheista, että jotain on tapahtunut, mutta yleisesti ottaen asia jäi turhankin auki. Jos Agria olisi ollut minulle tärkeä hahmo, olisin luultavasti hyvin harmissani tästä. Nyt lähinnä ihmettelen ja kummastelen, mutten ole kuitenkaan niin kiinnostunut, että jaksaisin ryhtyä selvitystyöhön.

Presa

Presasta on vielä pakko sanoa sananen. En tiedä, johtuiko se vaaleanpunaisista hiuksista, silmälaseista vai Ali Hillisistä, mutta Presasta tykkäsin eniten koko pahisporukassa. Ei hänkään pelin alussa oikein loistanut, mutta jokin hänessä iski. Erityisen paljon pidin hänen ja Alvinin välisestä kemiasta... noilla kahdella on selkeästi ollut joskus jotain ja siitä haluaisinkin tietää lisää. Mitä todella tapahtui?

Presassa kuitenkin tökkäisee yksi asia: vaatteet. Ihan oikeasti, hei! Nainen on fiksunoloinen ja näyttää hyvältä, mutta onko pakko esitellä tissiä ja reittä täysin naurettavaan kokovartalosukkaan pukeutuneena? Varsinkin kun hänen kotikaupunkinsa vielä sijaitsee lumisilla vuorilla. Onhan naishahmoilla toki ennenkin nähty typeriä vaatteita, mutta voitaisiinko niistä jo hiljalleen luopua? Seksikäs ja hyvännäköinen voi olla näyttämättä halvalta.

___

Siinä nyt vielä lyhykäisyydessään ajatukseni Xillian pahiskaartista. Kukaanhan heistä ei ihan suoranainen pahispahis ollut, mutta jokaista vastaan taidettiin kuitenkin matsia ottaa. Presa tosiaan nousi omaksi suosikiksi ja Muzétkin voisi olla samalla listalla, jos joskus pääsisin perehtymään häneen paremmin.

Mitäpä mieltä te lukijat olitte näistä kyseisistä hahmoista?

PS. Kannattaa muistaa jouluarvonta ja jättää kommenttia ;) 

4 kommenttia:

  1. Siitä on aikaa kun Xillian viimeksi pelasin joten en enää muista kuinka paljon pidin sen pahiksista, mutta ainakin kakkosessa tykkäsin Gaiuksesta todella paljon joten sanontaan nyt että hän oli suosikkini. Tosin Phantasian pahista lukuun ottamatta minkään Tales-pelin pahis ei ole tehnyt minuun koskaan minkäänlaista vaikutusta (olen pelannut lähes kaikki localisoidut Talesit) joten voi olla ettei Gaius tehnyt minuunkaan vaikutusta ennen kakkosta

    Ja muistaakseni Juden puolella pahisten menneisyyksistä ei selitetty päätarinan mukana yhtään enempää kuin Millallakaan vaan ne selitettiin eri side-questeissa (mutta koska vedin Millan puolen myöhemmin enkä yhtä suurella huolella kuin Juden puolen niin en katsonut että onko nämä kyseiset side-questit saatavilla Millan puolella, luulin kyllä että olisi ollut)

    Itsekkin kyllä tykkäsin Presan ja Alvinin välisestä kemiasta todella paljon (ja sitäkin muistaakseni selitettiin enemmän side-questeissa) ja siksi hän on varmaan minunkin suosikkini Gaiuksen alaisista.
    Jiao ei ollut kovin mieleen jäävä joten en muista hänestä muuta kuin hänen suuhteen Elizen menneisyyteen. Wingulistakaan en oikeastaan muista muuta kuin hänen muodonmuutoksen ja oudon kielen taistelussa (myönnettäköön kyllä , vaikka mies olenkin, että Wingul on kyllä todella hyvän näköinen). Ja Agriaa minäkin vihasin, mutta itseäni Agriassa eniten ärsytti hänen ääninäyttely.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Hannes :)

      En ole tosiaan tuota kakkososaa vielä pelannut (saati omista sitä), joten mielipiteeni Gaiusista on muodostettu ihan vain ensimmäisen osan perusteella. Varaan siis itselleni oikeuden muuttaa mielipidettäni kakkosen pelaamisen jälkeen, jos Gaius sittenkin tekee vaikutuksen ;D

      Sinällään harmillista kuulla, ettei Tales-pahikset ole tehneet sinuun vaikutusta. Minusta nimittäin toimivat pahikset ovat yksi pelien suola ja Tales of Xilliassa ei syntynyt kunnollista voima - vastavoima -asettelua juurikin näiden pahisten takia. Ilmeisesti muissakin Tales-peleissä voi olla sitten sama juttu.

      Sidequesteja tein pelissä silloin, kun niihin sopivasti törmäsin ja ne oli helposti suoritettavissa. En siis etsimällä etsinyt niitä ja näköjään sitten missasinkin kaikki pahiksiin liittyvät, vaikka aktiivisesti pyrin puhumaan kaikille vastaantuleville hahmoille.

      Agrian ääninäyttelyn taisin unohtaa mainita, mutta se oli tosiaan jotain aivan hirveää. Varmastikin yksi tekijä, mikä sai minut inhoamaan kyseistä hahmoa.

      Poista
    2. Kun sitä mietin niin Abyssissä on itse asiassa todella hyvä pahis, siitä vain on jokunen vuosi kun Abyssin viimeksi pelasin niin en enää muista siitä paljoa. Mutta Eternian, Symphonian, Heartsin, Gracesin tai kummankaan Xillian pahikset ei ollut minun mielestä mitenkään erityisen loistavia (sanottakoon tosin että Xillia 2:ssa on slti sarjan ehdottomasti paras tarina).
      Pelaan tosin tällä hetkellä Rebirthiä ja Vesperiaa (en kyllä kovin aktiivisesti), mutta kummassakaan en ole vielä kohdannut pahista joten en tiedä vielä pidänkö niistä kuinka paljon.
      Mutta vaikka Phantasian tarina ei ollut kovin mieleen jäävä niin sen pahis oli aivan loistava ja oli ehdottomasti paras asia koko pelissä. Se oli yksi harvoista videopeli pahiksista joita oikeasti säälin ja viimeisen taistelun kohdalla en oikeasti halunnut jatkaa peliä koska en halunnut tappaa häntä. Mutta oli silti pakko jotta pelin voisi läpäistä :(

      Poista
    3. Kuulostaa siltä, että pitää jossain vaiheessa noihin sarjan muihinkin peleihin perehtyä. Symphonia Chronicles löytyy jo hyllystä, mutten ole siihen vielä ehtinyt tarttua, joten se on varmaan lähikuukausien listalla.

      Ehkäpä tosiaan Abyss tai Phantasia voisivat olla sitten ihan ostosvaihtoehtoja, jos sattuvat löytymään sellaisille konsoleilla, jotka on jo hankittu x)

      Poista