keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Sukellus tähtimereen

Vähän vajaat kaksi vuotta on ehtinyt kulua siitä, kun viimeksi postailin Star Ocean: First Departuresta. Kyseinen pelihän tuli PSP:lle hankittua jo syksyllä 2012, mutta sen pelaaminen jäi lopulta vähäiseksi erinäisistä syistä, jotka eivät kuitenkaan liittyneet varsinaisesti itse peliin. Yksi tekijä lienee lievä käsikonsolikammoni, josta alan hiljalleen päästä eroon 3DS:n hankkimisen myötä.

Jostain syystä (musiikit!) Tales of Xillia laukaisi halun palata Star Oceanin pariin. Nelonen on edelleen sarjasta suosikkini, mutta pitäähän noita vanhoja oikeasti koluta läpi, ennen kuin voi lopullisen päätöksen tehdä. Siispä Xillian läpäistyä oli aika tehdä uusi sukellus tähtimereen ja katsoa, miten naisen käy.

Noh, alkuun ainakin olin täysin eksyksissä. Kurkkasin ohjekirjaa sen verran, että palauttelin mieleen, miten peliä oikeastaan edes pelattiin, mutta syvemmin en jaksanut lueskella. Sitten vain PSP käteen ja peli päälle. Alkutunnarista tulikin jo kiva fiilis ja muistin, että peliä oli ihan jees pelailla.

Kun sitten pääsin kartalle, hukka meinasi periä. Enhän minä muistanut yhtään, mitä olin ollut tekemässä ja mikä mahtoi olla seuraava etappi. Pööpäilin kartalla hetken, mutta lopulta oli pakko lueskella läpipeluuopasta sen verran, että selvitin, missä suunnilleen menin. Onneksi tapahtumat alkoivat palautua mieleen, kun opasta kävi läpi.

Aloitus oli silti vähän takkuinen, kun tajusin, että seuraava etappi oli Purgatorium - yksi niistä paikoista, josta en nelosessa tykännyt sitten yhtään. Sen lisäksi oppaassa seisoi, että levelien pitäisi olla 25-27, mitä hahmoni eivät tietenkään olleet. Pääsin siis heti grindaamisen makuun, mutta en kyllä jaksanut hinkata tuon 25-levelin ylitse, kun satunnaistaisteluista tuntui tulevan expaa aivan onnettoman vähän (vaikka olin harhaillut kartalla paikkaan, jonne ei vielä juonen mukaan kuulunut mennä).

Grindaus ei onneksi aiheuttanut toistaiseksi hiusten harmaantumista, koska Bravely Defaultin (edellisen grindgrind-mestarin) pelaamisesta oli jo riittävän kauan. Nyt se oli taas ihan ok ajanvietettä, vaikka toki olisi ollut kivempi päästä välittömästi juoneen kiinni. Aika pian pääsin joka tapauksessa suuntaamaan Purgatoriumiin jännitys vatsanpohjassa kuplien.

Paikka ei onneksi ollut niin paha kuin nelosessa, mutta raivostuttava se kyllä oli. Hieman yllättäen pidin sinne mukaan tupanneesta Ioshuasta. Olin hyvin ennakkoluuloinen hänen suhteensa, koska nelosen Sarah (jonka veljenpoika Ioshua ilmeisesti on?) sai minut ärsyyntymään pahemman kerran. Ioshua oli oikeasti aika kiva uusi tuttavuus, mutta pitkin hampain päästin hänet silti menemään partysta. En tiedä, teinkö oikeaa valintaa, mutta tällä mennään eteenpäin.

Kun aloin pelaamaan, en edes muistanut, että tässä pelissä valinnoilla on tosiaan oikeasti väliä. Toisin kuin nelosta, tätä en ole pelannut PA-opas kädessä, joten lopputulema lienee täysi ylläri. Olen myös käsittänyt, ettei yhdellä pelikerralla voi mitenkään nähdä kaikkea, mutta en välttämättä silti pelaa tätä useampaan otteeseen... koska noita muita pelejä on rivissä odottamassa omaa vuoroaan.

Enivei, oli mielenkiintoista huomata, miten hermoja raastavaa oli tehdä päätös, jolla on väliä. Käytin sen pyöritelemiseen ja pohtimiseen pitkän tovin ja katselin vähän netistä muiden näkemyksiä asiasta. Pitäisi joskus varmaan suhtautua näihin oman elämän päätöksiin samanlaisella paatoksella eikä vain hutkia menemään :D Edelleen vähän epäilyttää, teinkö oikein vai väärin, mutta valinta oli pakko tehdä ja nyt sitten vain elän sen kanssa.

Tähän loppuun on pakko vielä lisätä, että kannatti myös twiitata aiheesta. Löysin muitakin Star Oceanista kiinnostuneita ihmisiä. Heitin siis viimeisen twiitin juuri ennen nukkumaanmenoa Twitterin uumeniin ja aamulla pääsin lueskelemaan mielenkiintoista keskustelua. Mikäs sen hauskempaa ^^


Paitsi, että keskustelu oli hauska lukea, sain myös mielenkiintoista uutta tietoa. Toisaalta nyt vähän hirvittää myöhemmin tarttua Star Ocean: Second Evolutioniin, mutta ehkäpä selviän siitä hengissä? Sitten taas oli helpottavaa huomata, että muillakin on palanut hihat Till the End of Timen kanssa. Se kun valitettavasti ei minustakaan ollut parasta ikinä...

Niin ja onhan tuolla hyvä vinkkikin mukana. Vitan omistajat voivat pian hankkia Star Ocean 2:n omaan kokoelmaansa. Mitä nyt olen keskustelua seurannut, moni kehuu sitä todella hyväksi, joten ei välttämättä olisi huono ostos Vitalle. Tosin tähän suositukseen kannattaa tietysti suhtautua varauksella, sillä en tosiaan ole itse peliä vielä pelaillut ;)

Oli joka tapauksessa kiva palata Roakille seikkailemaan. Jatkan pelailua aina, kun siihen vain irtoaa aikaa ja pyrin raportoimaan blogiinkin käänteistä ja niiden herättämistä ajatuksista.


PS. Kannattaa muistaa jouluarvonta ja jättää kommenttia ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti