tiistai 2. joulukuuta 2014

Superkamuja vai surkimuksia?

Nyt kun Tales of Xillia on kertaalleen takana päin, voi hahmoista jo sanoa kunnolla jotain. Toki minulta jäi varmasti juttuja tajuamatta, koska menin pelin pelaamaan läpi Millalla Juden sijaan, mutta enköhän ole edes suurin piirtein kartalla. Jos kuitenkin olen ymmärtänyt jotain todella väärin, korjatkaa vain rohkeasti.

Pelissähän on selkeästi kaksi päähahmoa: Jude ja Milla. Judelle on annettava pisteitä siitä, ettei hän ole ihan perinteinen jropepäähahmo eli yli-innokas teinipoika, joka kokee tarinan aikana syvän angstin ja nousee siitä entistä innokkaammaksi, mutta ah-niin-aikuistuneeksi sankariksi. Jude on alkuun jopa niin rauhallinen, että hän tuntuu hitusen hajuttomalta ja mauttomalta. Hän ei siis herättänyt sen syvempiä tunteita... kunnes alkoi ärsyttää sillä, että halusi koko ajan jättää porukkaa matkasta suojellakseen näitä. Toki se oli ymmärrettävää esimerkiksi juuri Elizen kohdalla, mutta usein toistuessaan kävi hermoon.

Milla toisena päähahmona oli minusta Judea mielenkiintoisempi. Hän aloitti kylmäkiskoisena ja yksioikoisena henkenä, joka paljastui ihmiseksi, kuoli ja heräsi eloon uudestaan oikeasti henkenä. Kuitenkin tuossa vaiheessa hän oli jo ihmistynyt melkoisesti. Minusta konsepti on kiinnostava. Millasta opinkin matkan varrella pitämään melko paljonkin, vaikkei hän alkuun herättänyt minussa sen surempia tunteita.

Aika pelin alkumetreillä joukkoon liittyi Alvin, joka toi mieleeni jostain syystä Final Fantasy XII:n Balthierin. En kuitenkaan tähän herraan koskaan kehittänyt samanlaista kiintymyssuhdetta kuin ilmapiraattiin. Alvin aiheutti tämän pitkälti omalla käytöksellään. Vaikka hänellä oli syynsä kaikkiin tekemiinsä petoksiin, minä aloin jokaisen jälkeen pitää hänestä yhä vähemmän. En vihaa tai inhoa häntä, pystyn jopa ymmärtämään hänen toimintaansa, mutta en varsinaisesti enää pidäkään hänestä. Alvinilla on silti hetkensä. Lisäksi sanoisin, että hän on hahmona hyvä ja toimiva, koska herätti minussa näinkin vahvan tunnereaktion.

Kun peliin saatiin mukaan Elize ja Teepo, ilahduin melkoisen paljon. Elize oli herttainen ja arka pikkutyttö olematta silti mitenkään erityisen ärsyttävä. Teepolla taas oli kaikki mahdollisuudet olla raivostuttavin hahmo ikinä, mutta hän osoittautuikin oikein suloiseksi ja hauskaksi. Tämä oli yllättävä huomio, koska muutama vuosi sitten olisin saattanut tuommoisesta hahmosta jopa ärtyä. Onneksi nyt ei käynyt näin, koska pelin juonen seuraaminen olisi siinä tapauksessa saattanut osoittautua hyvin rasittavaksi. Sen sijaan tykästyin Teepoon todella paljon.

Minusta olikin surku, kun Elize pelin loppuvideossa jätti Teepon laatikkoon lojumaan. Jäin miettimään, lakkasiko Teepo jossain vaiheessa toimimasta vai katkaisiko Elize vain itse yhteyden pikkukaveriin. Ymmärrän sen, ettei hän halunnut kouluun lähtiessään ottaa Teepoa mukaan (kiusaamisriski), mutta silti tuli Teepon puolesta paha mieli. Joutua nyt nyhjäämään yksin laatikon pohjalla :(

Noh, ehkä Teepo silti tekee paluun Xillia 2:ssa...

Kun Elize ja Teepo ilahduttivat, Rowenin saapuminen ei herättänyt tunteita puoleen tai vastaan. Edelleenkään hän ei ole minulle mitenkään läheinen hahmo. Juonen kannalta koin hänet kyllä tärkeäksi ja olihan hänellä ajoittain myös hauskoja juttuja, mutta esimerkiksi taistelussa häntä ei huvittanut käyttää ollenkaan. Taisin pelata hänellä tasan sen yhden pakollisen kerran... Niin ja lopputaistelussa hän kävi pyörähtämässä, kun sekin oli juonen takia välttämätöntä.

Leian osalta pelkäsin, että hän alkaisi ärsyttää ja alkuun hänen äänensä särähtikin korviin. Onneksi totuin siihen kuitenkin eikä se enää pelin loppupuolella häirinnyt. Hahmona hän joka tapauksessa tuntui hitusen turhalta... hän oli se pakollinen naapurintyttö, joka on ihastunut päähahmopoikaan, muttei tee asian suhteen mitään. Koska hän ei edes sekoittanut pakkaa kunnolla ja aiheuttanut kolmiodraamameininkiä oikeasti, jäi hänen roolinsa tosiaan olemattomaksi. Tosin voihan olla, että Juden peliosuudessa hänestä paljastuu jotain, mikä lisää hänen tärkeyttään. Siitähän minä en tosiaan tiedä mitään.

Olin joka tapauksessa iloinen, että Leia löysi itsensä eikä enää haaveillut hoitsun urasta vain ollakseen Juden kanssa. Sellainen toisen kautta eläminen ei kuulostanut fiksulta. Toivoisinkin, että hän löytäisi myös rakkauden muualta ja saisi perheen, josta haaveili (joskaan Leian vanhempien parisuhde ei ollut siitä tavoiteltavimmasta päästä).

Parisuhteista ja parituksista puheen ollen... tämä peli ei oikeastaan herättänyt pohtimaan niitä lähes ollenkaan. Voin helposti kuvitella joidenkin parittavan esimerkiksi Judea ja Alvinia keskenään, koska Alvinin lähentelytyyli, mutta itseäni kyseinen paritus ei innosta. Myös Jude ja Milla parina ovat vähän meh, vaikkei paritus nyt suoranaisesti minua haittakaan. Selvää kaanonia kuitenkin, mutta ei herätä mitään kutkutuksia. Ehkä näiden lisäksi olisin voinut kuvitella jonkinlaisen jutun Millan ja Alvinin välille, mutta niin paljon innostusta ajatus ei herätä, että jaksaisin näihin kahteen paneutua edes yhden ficin verran. Ja muita paritusajatuksia ei edes herännyt.



Onko teillä muilla jotain suosikkipareja kyseisestä pelistä? Entä mistä hahmoista piditte eniten / vähiten?


PS. Kannattaa muistaa jouluarvonta ja jättää kommenttia ;)

2 kommenttia:

  1. Rowenista, Elizesta, Leiasta ja Millasta taidan olla kanssasi aika pitkälti samaa mieltä - mitä nyt pidän Judesta paljon, siis todella paljon enemmän kuin Millasta... Mutta Milla on omalla tavallaan selkeästi lääkäripoikaa kiinnostavampi tapaus, se on myönnettävä, ja siitä hän saa miulta pisteitäkin. Jude ja Milla parituksena on kuitenkin, kuten sanoit, meh. Oikein viimeisen päälle. Tykkään parittaa Judea Alvinille ja vielä enemmän kakkososan päähenkilölle. (Fujoshi ilmoittautuu. XD)

    Teeposta en viitsi ruveta ranttaamaan kunnolla kenellekään, joka hahmosta selkeästi pitää, mutta lyhyesti sanottuna kyseessä taitaa olla yksi pelihistorian rasittavimmista hahmoista. Taidat kaikesta huolimatta ymmärtää mielipiteeni, vaikket sitä jaakaan, samoin kuin miekin ymmärrän, miksi jotkut pitävät Teeposta. Olisi sellainen nukke kyllä ihan kiva omistaa, josta oot puhunutkin. :3

    Alvin puolestaan on lempihahmoni koko pelissä, kakkososa mukaan lukien, mikä kertonee kaiken tarpeellisen. Sain itsekin miekkosesta joitain Balthier-viboja, mikä oli ilman muuta bonusta. Taidan silti itsekin tykätä Balthierista enemmän. Toinen lempihahmoni Xilliassa on Wingul, joka ei muistaakseni herättänyt siussa ihmeempiä tunteita, muttei ihan samanlaisia antipatioitakaan kuin Gaius teki. Miuhun vetosi ennen kaikkea Wingulin ulkonäkö taistelussa ja kieli, jolla hän puhui. Ilman tätä muutosta hän olisi mielestäni ollut vain pelin ulkoisesti kuumin tyyppi, muttei sen ihmeempää.

    Mitä sie muuten ajattelit Gaiuksen naisalamaisista, Presasta ja Agriasta? En muista siun puhuneen tästä kaksikosta paljoakaan... Tai sitten oon hajamielisempi kuin luulin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, arvasin, että joku parittaa Judea Alvinille :D Kakkososan päähenkilöstä en vielä tiedä mitään, joten en uskalla ottaa siihen paritukseen mitään kantaa. Ehkäpä joskus vielä muodostan mielipiteen asiasta.

      Ymmärrän oikein hyvin, että Teepo voi ärsyttää. Kyseisessä hahmossa on kaikki potentiaali siihen ja olen oikeastaan aika yllättynyt, että häneen tykästyin... kun tosiaan tuon tyyppiset hahmot ovat aiemmin kasvattaneet metrisen elimen otikkoon. Kai sitä ihminen sitten vanhemmiten muuttuu? Tai sitten kärsin vain tilapäisestä mielenhäiriöstä.

      Wingul kyllä herätti jonkinlaisia ajatuksia, jos ei ihan suoranaisia tunteita. Enpä ole tainnut niistä muistaa blogissa puhua.

      Itse asiassa mietin tätä postausta kirjoittaessa, pitäisikö tähän ympätä juttua myös "pahiksista", mutta päätin sitten jättää heidät pois. Olen kuitenkin puhunut heistä olemattoman vähän, joten taidanpa ottaa työn alle erillisen postauksen heistäkin. Tuleepahan pelin hahmokaarti sitten käsiteltyä oikein perusteellisesti ;D

      Poista