lauantai 10. tammikuuta 2015

Historian havinaa ja kristallin uusi tarina: Spritejä, palikkaukkoja ja parransänkiä

Minulta kysyttiin viime vuoden puolella, onko Final Fantasy -sarja mennyt mielestäni parempaan vai huonompaan suuntaan. Koska en osaa vastata kysymyksiin lyhyesti, seurasi tästä pitkä postausarja, jossa asiaa pohdiskelen.

Aiempiin postauksiin pääset alla olevista linkeistä:

Esipuhe
Tarinat pelien takana
Hahmoista
Monia ihmeellisiä maailmoja
Suloiset sävelet (video)

Tämänkertaisessa postauksessa paneudun grafiikkaan ja pelien visuaaliseen ilmeeseen. Sinällään tämä kohta pelejä arvioidessa voisi olla melko helppo vastata... mutta kannattaako asioista tehdä liian helppoja?

Kuva: IGN


Ensimmäinen kuva on Final Fantasysta, jälkimmäinen Final Fantasy XIV: A Realm Rebornista (PC). On selvääkin selvempää, että pitkälle on tultu eivätkä nämä kaksi sinällään ole edes vertailukelpoisia keskenään.

Millä mittapuulla grafiikkaa ja visuaalista ilmettä pitäisi arvioida? Nykyiset laitetehot ovat aivan toista luokkaa kuin 80-luvulla, joten peleistä saadaan entistä realistisemman näköisiä. Usein myös tuntuu, että siihen nimenomaan pyritään. Vaikka kyse on fantasiapelisarjasta, on realistisuudesta tullut vahva osa sitä.

Minun silmiini NES:n aikainen grafiikka näyttää karulta. Se ei ole pelaamisen este, muttei mikään visuaalinen nautintokaan. Siitä on siis ehdottomasti tultu ylöspäin.

Sen sijaan SNES:n grafiikat miellyttävät minua jo aika paljon. Minusta sarjan osat IV-VI ovatkin visuaalisesti kestäneet aikaa erittäin hyvin. Niitä katselee edelleen mielellään. Vuosi pari sitten pelailin hieman Final Fantasy VI:n alkua ja totesin, että kylläpä peli näyttää kauniilta. Tykkäilen kovasti sekä hahmojen että maailman ulkonäöstä.

Kuva: Final Fantasy Wiki
En tiedä, olenko mielipiteeni kanssa yksin, mutta totisesti SNES:n aikaiset Finalit ovat minusta jo omanlaistansa silmäkarkkia. Eivät ne tietenkään pysty kilpailemaan nykyisille laitteille tehtyjen pelien kanssa, jos niitä tarkastellaan vain objektiivisesti tekniikan näkökulmasta, mutta kauniita ne silti ovat, erityisesti kutonen.

Mielenkiinnosta tarkistin, mitä olin lukioaikaiseen tutkielmaani kutosesta kirjoittanut. Silloin olin sitä mieltä, että grafiikka ei ole hääppöistä ja olin jopa alkuun sen perusteella epäillyt pelin sisältöä (mitä asenteellisuutta!). Pelasin siis kutosta ensimmäistä kertaa tuota tutkielmaa tehdessäni. Jotain on tässä vuosien varrella tapahtunut, koska en voi ymmärtää nihkeitä kommenttejani pelin ulkonäöstä. Onko tämä sitä kuuluisaa vanhenemista vai jotain muuta?

Monesti kun näitä vanhempia Finaleita katsoo, minulle tulee tunne, että nuo SNESin aikaiset ovat kestäneet jopa paremmin aikaa kuin PS1:lle ilmestyneet. Erityisesti Final Fantasy VII:n hahmografiikat ovat karmeaa katseltavaa. Ne olivat melkoisen hirveitä jo pelin ilmestyessä, mutta nykyisin töksähtävät vielä pahemmin.

Kuva: Giantbomb
Final Fantasy VII on visuaalisesti ristiriitainen tuotos. Taustat ovat todella kauniita, mutta hahmot niitä vasten näyttävät hirvittäviltä laatikkokäsiltä. Toisaalta taisteluissa hahmografiikka onkin jo ihan kelpoa.

Seiskaahan suunniteltiin alun perin SNES:lle. En tiedä, miten paljon tämä on vaikuttanut pelin grafiikoihin, koska en ole mikään asiantuntija sellaisten juttujen suhteen. Joka tapauksessa nykypelaajan silmin nuo hahmot eivät vain osu esteettisyysvyöhykkeen positiiviseen päähän.

Final Fantasy VIII oli iso loikkaus hahmografiikan suhteen seiskan jälkeen. Hahmot näyttivät peligrafiikassakin realistisilta ja uskottavilta. Tietenkään nykyisten suurten telkkarien aikakaudella nekään eivät ole enää kauniita katsella, sillä reunat hajoavat ikävästi, mutta pieneltä näytöltä niitä katsoo edelleen mieluusti. Sen takia kasia onkin kivempi pelata vaikkapa PSP:llä. Sama koskee oikeastaan myös Final Fantasy IX:ää.

PS2:lle ilmestyneet Final Fantasyt ovat minun silmiini edelleen nättejä. Joskin kahdentoista kohdalla olen huomannut, että siinä ääriviivat särkyvät ikävästi HD-telkkarilla pelatessa. Tätä ongelmaa en huomannut silloin, kun peliä ensimmäisen kerran pelasin opiskelijaboksissani 14-tuumaisella pikkutelkkarilla. Tuolloin ihmettelin porukan vinkumista ääriviivoista, mutta nykyisin harmittelen asiaa itsekin. Kympissä tai kymppikakkosessa en ole tätä ongelmaa niin vahvana kuitenkaan huomannut, yhdestätoista minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia.

Kun sitten ensimmäisen kerran löin Final Fantasy XIII:n sisään pelikoneeseen, pelin aloitusvideo sai minut haukkomaan henkeäni. Se oli jotain aivan mieletöntä ja ennenkokematonta ainakin minulle. Kyseessä oli myös ensimmäinen peli, jota ihan kunnolla PS3:lla pelasin.


Kolmessatoista välivideoiden ja varsinaisen pelin grafiikkakuilu on kaventunut reilusti verrattuna aiempiin osiin. Peli on todella kaunista katseltavaa ja muistan ihmetelleeni mm. Snow'n parransänkeä ja ihohuokosia, kun vielä kympin aikaan pohdiskelin, miksei Auronilla ole kainalokarvoja (joo, tajuan kyllä, että niiden toteuttaminen uskottavasti ei olisi välttämättä onnistunut). Visuaalisesti kolmetoista oli siis minulle elämys ja pystyn alkuvideota tuijottelemalla edelleen palaamaan niihin fiiliksiin, jotka se tuolloin vuosia sitten herätti. Sen sijaan XIII-2:n ja Lightning Returnsin kohdalla en ollut pelien ilmeeseen yhtä tyytyväinen vaan paikka paikoin jopa suorastaan pettynyt tuijotellessani tönkköjä, säröisiä ruohonkorsia yms. Ehkä aika on kullannut muistot, mutten muista nähneeni vastaavia kolmessatoista.

Final Fantasy XIV: A Realm Reborn on suuren perheen tuorein jäsen. Se ei enää herättänyt minussa niin suuria tunteita visuaalisella ilmeellään kuin kolmetoista. Kenties suurin silmäkarkki-ihastus onkin jo koettu eikä mikään enää säväytä? Se ei tarkoita, etteikö neljätoista olisi upea ilmestys. Sitä se nimittäin on. Se oli nätti PS3:lla ja vielä nätimpi PS4:lla, PC:llä tietysti kaikista kaunein.

Mitä johtopäätöksiä tästä kaikesta sitten pitäisi vetää?

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että pelien visuaalinen ilme on mennyt koko ajan parempaan suuntaan (miinus se hairahdus seiskan hahmografiikoissa). Hahmot ja maisemat näyttävät koko ajan realistisemmilta ja uskottavimmilta (toki fantasiapuitteet huomioon ottaen). Se on hyvä ja huono asia. Myönnän, että tykkään katsella näitä uudempia Final Fantasyja, mutta samaan aikaan niistä puuttuu jotain sellaista, mikä näkyy vahvasti esimerkiksi Final Fantasy IV-VI:ssa ja IX:ssä.

Uudemmissa peleissä ei ole minulle samanlaista visuaalista viehättävyyttä kuin jossain tietyissä vanhoissa. Tosin kyse on myös tyylisuuntauksesta, joten nämä eivät kai ole suoraan verrannollisia keskenään. Tykkään molemmista eri tavalla. Silti kuitenkin toivoisin, että Square Enix tekisi välillä sellaisen Final Fantasyn, joka olisi lähempänä noita vanhoja, myös visuaalisesti, mutta silti nykyisiä konetehoja hyödyntäen. Ehkä se olisi se juttu, mikä voisi jopa räjäyttää tajuntani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti