sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Huono kerta, hyvä kerta

Viikolla on taas pelailtu, mutta blogissa se ei ole yllättäen näkynyt, vaikka kuvittelin, että kirjoitteluunkin jäisi aikaa. No, ei jäänyt, kun on väsyttänyt niin kamalasti ja sitten alkoi flunssaa pukata päälle. Ei siis nyt mene ihan putkeen.


Viikolla oli eräs ilta, jolloin pelin rage quit oli erittäin lähellä, kun mikään ei tuntunut menevän putkeen. Minulla ei kai vain ajatus juossut riittävän kirkkaasti. Ensin en löytänyt Linkite Treeta ilman ohjetta, sitten Nova Camp vain katosi, vaikka ohje sanoi sen olevan Hakonia Peakin lähellä. No, ei ollut eikä tuntunut olevan missään muuallakaan. Tosin myöhemmin tajusin, että olin tehnyt jo joskus tunteja sitten siellä tehtävät jutut, joten sinällään ihan turhaan tuhlasin aikaa sen etsimiseen. Keljutuskierre oli siis hyvässä alussa.

Tätä seurasi vierailu Tower of Manassa, jonne en kuitenkaan päässyt, koska minulta puuttui joku summon-olento. Mielestäni olin käynyt kaikki hakemassa, mutta hahmot olivat eri mieltä. Tutkimuksen jälkeen selvisi, että Temple of Darkness oli jäänyt välistä Tethe'allassa. Aika mestoilla se olikin, joten en ihmettele, etten ollut sinne vahingossa eksynyt.

Tietysti mestan valloittaminen ei käynyt ihan helposti vaan ensin piti mennä hakemaan jotain sinistä kynttilää, jota en kuitenkaan saanut ennen kuin pelastin puolihaltian vankilasta ja kierrätin häntä maailman toiselle puolelle. Tässä vaiheessa otsaa tykytti siihen malliin, että jotain oli selkeästi kasvamassa siihen.

Kun lopulta pääsin Temple of Darknessia koluamaan, minulla ei enää riittänyt pinna pulman ratkomiseen. Siinä kohtaa oli viisainta todeta, että antaapi olla, ja painua peiton alle lukemaan kirjaa.

Seuraavan pelikerran aloittamiseen oli melkoinen kynnys, kun muistin katkeran ketutukseni. Tunnen kuitenkin itseni ja tiedän kynnyksen vain kasvavan, jos en ylitä sitä niin nopeasti kuin suinkin. Siksipä pakotin itseni tarttumaan ohjaimeen ja mieskin suostui tulemaan apukuskiksi sohvalle. Ja kappas vain, yhdessä pähkäillen se temppelin pulmatehtävä ratkesi melko kivuttomasti. Ei se lopulta edes ollut kamalan vaikea, mutta rasittavaa edestakaisin juoksentelua siihen kieltämättä sisältyi. Summonkin hoitui yllättävän helposti.

Taistelun jälkeen kierreltiin sitten vielä kaikkien kotikaupungeissa jupailemassa. En tiedä, oliko tämä pakollista, mutta tein sen silti, ennen kuin suuntasin Tower of Manaan. Seuraava summon-taistelu ei sitten ollutkaan ihan niin helppo, koska summoneita oli kaksi kerralla. Life Bottlet pääsivät taas kerran hyvään käyttöön ja saattoi siinä muutama kirosanakin lennellä. Miksi se on aina Raine, joka menee kuolemaan? Parantajan kuoleminen pitäisi olla laissa kielletty.

Tornilta tie kävi Iselian ihmisfarmille ja saimme vihdoin pelastettua sen Suklaankin, kaikki siis hyvin maailmassa. Samalla tuli pelastettua joukko muitakin vankeja ja ansaittua pääsy takaisin Iselian kylään... jos nyt ei lasketa pormestarin nipottamista mukaan. Jotenkin tässä kohtaa kaikki tuntui soljuvan eteenpäin paremmin kuin hyvin, vaikka osa taisteluista vähän sisäistä kähinää nostattikin. Se kuitenkin kuuluu asiaan eikä aiheuttanut mitään oikeaa keljuuntumista.

Hassua sinänsä, miten erilaisilla fiiliksillä peliä voi pelata. Kummallakin tuli edettyä, mutta edellisellä olo oli kuin olisi paukuttanut koko ajan päätä seinään, jälkimmäisellä asiat vain virtasivat eteenpäin. Tosin tällä asialla voi olla jotain tekemistä väsymysasteen ja nälkäisyyden kanssakin. Väsyneenä ja nälkäisenähän asiat tunnetusti näyttävät synkemmiltä kuin ovatkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti