lauantai 28. maaliskuuta 2015

Type-0:n pelipäiväkirja osa 2

Pelipäiviä on jo jokunen takana ja olen yhä tyytyväisempi siihen, että kävin kannattamassa paikallista pelikauppaa ja hain itselleni  peruspelistä kappaleen. Monta hyvää pelailupäivää olisi mennyt ihan hukkaan, jos en sitä ratkaisua olisi tehnyt.

Muistuttelen vielä, että spoilereita voi näissä postauksissa olla (kuten blogissa yleensäkin). Luet siis tätäkin postausta omalla vastuullasi.


Päivä III: 23.3.2015

Tällä kertaa en päässyt peliin kiinni niin pian kuin pelilomalla on yleensä tarkoitus. Se tosin oli ihan omaa vikaani, kun piti käydä kaupoilla pyörähtämässä, mutta kaipa sitä pelaajankin pitää joskus syödä.

Edellisenä päivänä olin tallentanut areenalle ja laittanut yhden hahmon tekemään salaista harjoitusta. Suhtauduin tähän systeemiin hitusen skeptisesti, mutta se paljastui ihan kelvolliseksi, sillä kyseinen hahmo oli kerännyt useamman levelin, vaikkei ollut maksimiaikaa (vuorokausi) treenauksessa. Jokuhan voisi pitää tätä huijaamisena, mutta kun kehitettävänä on 14 hahmoa, kaikki keinot ovat sallittuja.


Grindaaminen on oma juttunsa ja sitä tässä pelissä saa kyllä tehdä, sillä hahmot on syytä pitää suurin piirtein tasaisilla leveleillä. On myös hyvä tarkistaa jo etukäteen, mitä tasoa seuraava tehtävä vaatii ja hankkiutua ainakin lähelle sitä vähintään muutamalla hahmolla. Jokaiseen tehtävään on kuitenkin omat suositellut hahmonsa eikä näitä taida nähdä etukäteen (ainakaan itse en ole sellaista kohtaa löytänyt), joten jos kehittää vain osaa, voi valinta mennä metsään. Pakkohan ei tietysti ole pelata juuri niillä suositelluilla, mutta itse olen pyrkinyt tekemään niin jo ihan sen takia, että tulee kokeiltua hahmoja monipuolisesti.

Toinen osa kehittämistä on hahmojen taitojen lisääminen. Yleisesti ottaen se on ihan kivaa näpertelyä, mutta kyllä siinä viimeistään kahdeksannen hahmon kohdalla alkaa enemmän haukotuttaa kuin innostaa. Niin mukava asia kuin monipuolinen tiimi onkin, alan kallistua sille kannalle, että minulle optimaalinen j-ropetiimi on tosiaan se maksimissaan kahdeksan hahmoa. Sen vielä hallitsen ja jaksan riittävästi kiinnostua jokaisen etenemisestä.

Lisäksi tähän puuhaan liittyy oleellisesti raha, josta on luonnollisesti pulaa. Neljäntoista hahmon varustelu käy hyvin äkkiä hyvin kalliiksi. Aseita ja varusteita ostetaan ihan normaalisti gileillä tai sitten SPP-pisteillä, joita saa, jos käyttää ns. tukihahmoja tehtäviä suorittaessa. Kokeilin tätä kerran ja se tuntui sekavalta, joten olen tykännyt enemmänkin pelata vain omilla hahmoillani. Tosin nyt näyttäisi siltä, että paremmat kamat saa nimenomaan SPP:llä, joten kai se on ryhdyttävä opettelemaan sitäkin systeemiä.

Tällä kertaa ajattelin kuitenkin yleisen höpinän sijaan käydä läpi päähahmojoukon ja omat ajatukseni heistä. Lyhyesti toki, sillä en vieläkään tunne heitä kovin hyvin.

Ace

Vaikuttaisi siltä, että Ace on pelin päähahmo. Peli aloitetaan hänellä ja hän on oleellinen osa monia pääjuoneen liittyviä keskusteluja. Hän on edelleen minulle vähän hajuton ja mauton, mutta yleisesti ottaen hänestä kai voisi sanoa, että hän on se luokan kiva poika, joka haluaa olla kaikkien kaveri ja hitsata porukkaa yhteen. Hänestä on oikeastaan lähes mahdoton keksiä pahaa sanottavaa, vaikka hän pitääkin itseään syyllisenä erääseen ikävään tapahtumaan. Oikeastaan tuo syyllisyyskin korostaa vain sitä, miten hyvä tyyppi hän on.

En siis kärsi Acen kohdalla päähahmoallergiastani, sillä hän ei ole toistaiseksi onnistunut nyppimään mitään hermoani. Toisaalta en ole häneen erityisen ihastunutkaan. Hän on jäänyt hyvin neutraaliksi.

Deuce ja Trey

Jos Ace on hajuton ja mauton, ei Deucekaan paljon paremmaksi pistä. Hän on sellainen peruskiltti naapurintyttö, joka yhtälailla haluaa olla kaikkien kaveri. Hän on ilmeisen läheisissä väleissä Treyn kanssa, mutta viihtyy myös Acen seurassa ja tuntuu hieman myös huolehtivan tästä.

Trey on myös mukava heppu, joka ei suotta ilkeile muille. Hän on ehkä hitusen jäykkä ja pyrkii olemaan asiallinen. Lisäksi hänellä on tarve selittää asioita vähän turhankin paljon. Pelaajan näkökulmasta tämä ei siis haittaa, mutta esimerkiksi Deuce tuntuu suhtautuvan tähän taipumukseen leikkimielisen pilkallisesti.

Cater ja Cinque

Cater toi minulle heti alkuunsa olemukseltaan mieleen FFVIII:n Selphien, mutta kun hän avasi suunsa, kävi ilmi, että mielikuva oli harhaa. Cater on kova suustaan eikä todellakaan pelkää ilmaista mielipidettään. Hän räväkkä tyttö, joka tykkää pitää hauskaa vapaa-ajallaan. Itse en ole häneen erityisemmin kiintynyt, mutta fan ficcarin aivoni ryhtyivät kyllä heti kehittelämään skenaariota, jossa Cater organisoi kunnon luokkabileet.

Jos Cater tuo olemuksellaan mieleen Selphien, näyttää Cinque ulkoisesti Aerithilta, mutta kuulostaakin sitten Selphieltä ihkupuhkulla sanojen söpöstelypöpöstelyllä höystettynä. Hän on kiva tyttö, mutta vaikuttaa siltä, että on saanut omasta moukarista päähänsä. Hän ei ole siis kynän terävin penaali, vai miten se meni? Hih!

Cinque viihtyy ilmeisesti vapaalla Caterin organisoimassa juhlahumussa ja on muutenkin vapaamielinen. Jos haluatte nähdä pantsuja taistelussa, Cinque on party leaderinne ja Earth quake paras isku ikinä.

Sice

Sice vaikuttaa hieman synkemmältä hahmolta kuin edelliset. Hänellä tuntuu olevan kaikesta hieman negatiivista sanottavaa eikä hän ilmeisesti pidä siitä, että Rem ja Machina siirrettiin Zero-luokalle.

Henkilöhahmona Sice on jäänyt todella pintaraapaisuksi ainakin tässä vaiheessa peliä, mutta tykkään taistella hänellä. Viikatetta on mukava heilutella ja sillä tuntuu saavan myös nopeasti vahinkoa aikaan. Kunhan saan tehtävän, johon hän on merkitty suositelluksi hahmoksi, otankin hänet luultavasti party leaderiksi.

Seven

Seven puolestaan näyttää siltä, että hänen kohdallaan on kierrätetty FFXIII:n Lightningin hahmomalli ja vaihdettu hiusten väriä sekä korvattu kiharat suoremmalla tukalla. Hän tuo Lightin mieleen myös hitusen kylmällä asenteellaan. Valitettavasti sen enempää en osaa hänestäkään vielä sanoa, mutta ehkä hänen hahmonsa avautuu enemmän matkan varrella.

Sevenistä olin ensin varma, etten tule hänellä pelaamaan. Ihan pelin alussa tuli häntä nimittäin kokeiltua bossiottelussa enkä päässyt edes lähelle vihollista. Veikkaan sen kuitenkin olleen jonkinlaista alkukankeutta, sillä myöhemmin hänen ruoskallaan oli suorastaan hupaisaa heilutella vihollisia kumoon. Lisäksi hän tekee kunnon helikopteripotkuja taistelussa. Tosin vilahtelevia pantsuja ei hänen kohdallaan kannata odottaa, hän pitää shortseja  hameensa alla.

Eight 



Eightistä minulla ei ole juuri mitään sanottavaa. Hänen luonteensa on toistaiseksi jäänyt minulle mysteeriksi ja odotankin välivideoita, joissa hänellä on isompi rooli. Taistelussa hän on ollut ihan ok, muttei mikään oma suosikkini. Hänen taistelutyylinsä muistuttaa Tifan (FFVII), Zellin (FFVIII) ja Snow'n (FFXIII) tyyliä.




Nine

Jokaisella luokalla on oma koviksensa ja Zerolla se on Nine. Hän kiihtyy nollasta sataan hetkessä eikä ajattele paljoakaan nenäänsä pidemmälle. Hänestä on coolia, ettei hän tykkää lukea ja että tunnilla huutelee toisille mitä sattuu. Hän on niitä tyyppejä, jotka itse kiertäisin koulussa mahdollisimman kaukaa.

Nine on taistelussa näppärä keihäänsä kanssa ja saakin aikaan paljon vahinkoa. En kuitenkaan varsinaisesti pitänyt hänellä pelaamisesta, mutta tähän voi vaikuttaa yleinen inhoni häntä kohtaan.

Jack


Jos Nine on luokan kovis, Jack on pelle. Jo pelkästään hänen puhetyylinsä on sellainen, että se nostattaa niskavillani pystyyn. Toisaalta hän on hyvin harmittoman oloinen tapaus, joten pidän hänestä enemmän kuin Ninesta.

Jack ei ole vielä saanut kovin isoa roolia enkä ole hänellä tainnut pelatakaan. Hänestä ei siis vielä tässä vaiheessa ole kovinkaan paljon sanottavaa.



Queen

Queen on yksi suosikkihahmoistani ja hän on myös saanut ihan kivasti ruutuaikaa. Hän on kiltti ja kunnollinen luokan nörtti silmälaseineen. Hän ei silti ole hissukka, vaikka on tunnollinen viaksi asti ja erittäin tarkka myös Zero-luokan maineesta. Hän haluaa, että asiat tehdään oikein ja hyvin, löysäily on pahasta. Ilmeisesti hän myös pitää lukemisesta.

Tykkään myös taistella Queenilla. Hän käyttää miekkaa, joten hänellä pääsee myös kivasti lähistelemään. Yhtään tehtävää en ole vielä suorittanut häntä käyttämällä, mutta maailmankartalla on tullut hänellä juoksenneltua ja kokeilin myös areenalla treenaamista hänellä. Kivaa oli.

King

King on minulle edelleen hieman mysteerihahmo. Hän tuntuu viihtyvän luokan tyttöjen seurassa, mutta ei niinkään poikien (voin toki olla väärässäkin, häntä on näytetty aika vähän). Hän on kuitenkin oikeasti cool, toisin kuin Nine. Hän on rauhallisempi ja asiallisempi, jotenkin aikuismaisempi kuin luokan muut pojat, joten hänestä on siten myös helpompi pitää.

Mutta voi himpura sentään! Pelasin tällä pelikerralla pääjuonen tehtävän King party leaderina enkä kyllä tee toiste sitä virhettä. Hyi, hänen taistelutyylistään en tykkää yhtään. Jostain syystä Caterilla on huomattavasti kivempi pyssytellä kuin Kingillä, joka tuntuu liikkuvan nihkeästi ja lataavan aseensa aina väärään aikaan. Okei, tässä voisi kai itsekin opetella ennakoimaan enempi, mutta hän ei tuntunut minulle yhtään luontevalta hahmolta, vaikka tehtävästä kunnialla selvisinkin.

Machina ja Rem

Machina ja Rem ovat luokalla uusia tulokkaita ja jopa "äiti" on käskenyt pitää heidät pimennossa joidenkin asioiden suhteen. Myös osa luokkatovereista suhtatuu heihin nihkeästi, mutta esimerkiksi Ace taas pyrkii olemaan heidänkin kaverinsa. Kaksikko on lapsuudenystäviä ja olenkin tässä arponut, pitävätkö he toisiaan sisaruksina vai onko ilmassa quumottelua. Kannatan jälkimmäistä, mutta pitää nyt vielä seurailla tilanteen kehittymistä.

Pääjuoni tuntuu kiertyvän Machinan ja Remin ympärille, mikä tarkoittaa, että he ovat saaneet ruutuaikaa oikein mukavasti. Ja sehän sopii minulle! Odotan suurella mielenkiinnolla, mihin tarina heidän polkunsa vie.


Tähän on varmaan hyvä päättää tämän päivän osuus. Pelasin kyllä juonta eteenpäin, mutta mitään järisyttäviä paljastuksia ei tullut. Seuraavassa osiossa on sitten enemmän taas pelillisiä juttuja, kun tämä keskittyi nyt lähinnä hahmokehitykseen ja hahmoihin ylipäätään.


Päivä IV: 24.3.2015

Tämän päivän pelailut jäivät hieman lyhyiksi, koska aamulla ilmestyi Life Is Strangen uusi episodi, joka piti sitten heti saada pelattua pois alta. Siihen meni vähän enempi aikaa kuin ounastelin, joten Type-0:n pelitunneista täytyi sitten tinkiä. Tämä tarkoitti, että ilta oli käytännössä grindausta, grindausta ja grindausta, mitään muuta en ehtinyt tehdä, mutta onpahan nyt taas hahmot muutaman levelin kovempia.

Jotain positiivista kuitenkin tapahtui: kuriirifirman työntekijät (jep, oikein kaksi) ilmestyivät puolenpäivän jälkeen oven taakse. Tätä ennen olinkin jo ehtinyt reklamoida asiakaspalveluun, josta tiedettiin kertoa, ettei pakettia ole onnistuttu rekisteröidä järjestelmään, joten siksi se ei liiku mihinkään ja sanottiin, että voi vielä kestää. Noh, onneksi laittoivat vähän vipinää kuitenkin. Ärsyttää silti tuollainen töppöily.

Mutta pääasia tietysti, että paketti saapui kotiin ja pääsin sen vihdoin aukomaan.

Collector's Edition -kotelo ja taidekortti

Kotelo avattuna: Taidekirja, eidolon-kortit ja Type-0-manga

Eidolon-taidekortit

Final Fantasy Type-0 -manga, tämän luen vasta, kun peli on pelattu ainakin kertaalleen.

Pelin ja soundtrackin kotelo
Näitä siis tuli hipellettyä, mikä tietysti viivästytti pelaamisen aloittamista entisestään. Taidekirja on todella kaunis ja viihdyinkin sen parissa pitkään. Valitettavasti siellä oli yksi spoilaava kuva, mutta toivon silti tulkinneeni sen väärin.

Mangan suhteen olen utelias, mutta spoilereiden pelossa en uskalla sitä lukea vielä. Ehkä sitten, kun pelin on pelannut ensimmäisen kerran läpi. Kuulin muuten, että pelissä on peräti kolme erilaista loppua. Ensimmäisen pelikerran loppu saattaa kuulemma jättää pahan maun suuhun, mutta toisen kerran on kivempi. Kolmas onkin sitten salainen loppu, josta en tosin vielä tiedä, miten sen saa avattua. Pitänee selvittää jossain kohtaa. En tosin ole aivan varma, miten monta kertaa jaksan pelin pelata läpi (varsinkin kun hyllyssä odottaa muitakin pelejä), mutta toisaalta olisi kiva saada se parempi loppukin. Täytyy katsella, miten paljon pelistä lopulta innostuu, ja päättää sen mukaan, mitä tekee.

Taidekortti ja eidolon-kortit ovat nättejä, mutten vielä tiedä, mihin ne sijoitan. Ace ehkä päätyy jääkaapin oveen. Eidolonien suhteen ajattelin, että niistä voisi tehdä taulunkin... Sitten vain pitäisi löytää seinä, jolle sen vielä mahtuisi sijoittamaan. Vaikeaa on elämä joskus näiden kanssa.

Melkoista materialismionnellisuutta tämä paketin avaaminen, vähän kuin joulu olisi tullut tosi aikaisin tänä vuonna.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti