Type-0:n pelipäiväkirja osa 4

Jälleen postaus Final Fantasy Type-0:n etenemisestä. Suosittelen jättämään välistä, mikäli pelkäät spoilereita.



Päivä VII: 27.3.2015

Peliperjantain ensimmäinen tavoite oli saada kaikille hahmoille kesäkoulupuvut. Tämä vaati pientä ahkerointia, muttei lopulta ollut kuitenkaan kovin paha rasti. Tosin siihen petyin hieman, ettei suorituksesta saanut trophya, vaikka peli on muuten niitä aika anteliaasti ojennellut.

Toisena tavoitteena oli saada kasvatettua 100 chocoboa ja sekin onnistui illan aikana. En edes ollut aiemmin panostanut tähän mitenkään erityisesti vaan kasvatellut chocoboja satunnaisesti. Nyt sitten pyrin optimoimaan homman. Munimisen jälkeen chocoboilla menee kuoriutumiseen kuusi tuntia pelin sisäistä aikaa, joten tein hommaa kuuden tunnin sykleissä. Sata chocoboa oli aika äkkiä kasassa, kun kerralla niitä kuoriutuu yhdeksän.

Trophyn metsästyksen jälkeen oli aika tehdä jotain fiksuakin ja menin juonessa eteenpäin. Tällä kertaa vuorossa oli tehtävä, joka oli vähemmän taistelemista ja enemmän taktista joukkojen siirtelyä oikealla tavalla. Suoriutuminen vaati tosin kaksi yritystä ja aviomiehen konsultoimista, sillä en ole koskaan perustanut lajityypin peleistä, saati jaksa pohtia tuollaisia juttuja. Ei voi siis sanoa, että olisin kyseisestä puuhasta erityisemmin välittänyt, mutta tuli silti hyvä fiilis, kun sen sai hoidettua ja uuden alueen turvattua itselle. Ja mikä parasta: siellä on vapaana vaeltavia chocoboja napattavaksi, muttei 99-levelin dual horneja kiusaamassa!

Jostain syystä tuon tehtävän jälkeen monet uudet taskit olivatkin level 50+ tehtäviä, joten harmillisesti niitä on turha yrittää tässä vaiheessa. Myös seuraavan tehtävän level nousi yllättävän paljon verrattuna tähän edelliseen (lvl 23 --> lvl 29), joten jonkin verran grindaamista on tiedossa. Onneksi osa hahmoistani on jo vaaditulla tasolla eli ihan kaikkien kanssa ei tarvitse käydä hinkkaamassa satunnaistaisteluja.

Sisäinen fanficcarini huutelee tästä pelistä koko ajan enemmän ja tällä hetkellä houkuttelisi kirjoittaa Kingistä ja Queenista jotain, mutta vielä en ole niissä merkeissä tarttunut näppäimistöön. En myöskään ole uskaltautunut lukemaan muiden kirjoittamia Type-0-ficcejä, sillä pelkään törmääväni spoilereihin. Pitääkin hillitä itseään sen verran, että saa pelin ainakin kertaalleen tahkottua läpi. Mutta jos joku jo tietää lukemisen arvoisia (suomen- tai englanninkielisiä) Type-0-ficcejä, saa kommentteihin heittää linkkiä. Paneudun niihin sitten hieman myöhemmin.



Päivä VIII: 29.3.2015

Lauantaina piti pelata, mutta päivä hujahti lopulta kirjoituskurssilla ja ilta saunoessa, joten enpä sitten ehtinyt ohjaimeen tarttua. Sunnuntaista kesäaikaan siirtyminen lohkaisi tunnin, mutta sentään pelata silti ehti.

Juoni pyörähtikin taas eteenpäin, kun mellastin tieni vitoschapterista aina seiskaan asti. Vastassa olivat Concordian ja Militesin joukot. Concordiassa ammuskeltiin ensin lohikäärmeitä taivaalta, mikä onnistui jopa kohtalaisesti, vaikka tähtäystaitoni ei ole siitä parhaasta päästä. Sen jälkeen päästiin juoksentelemaan maisemiin, jotka toivat mieleen Final Fantasy XIII:n alussa kristallisoituneen Lake Breshan.

Valitsin tehtävään ne hahmot, joita siihen ensisijaisesti suositeltiin, mutta havaitsin valinnan hitusen huonoksi, sillä ampujista olisi ollut lentävien möllien kohdalla huomattavasti enemmän hyötyä kuin turpakeikkaajista, joita minulla oli siis matkassa kolme. Taikoja toki pystyi käyttämään, mutta mana hupeni kiitettävää tahtia.

Concordian l'Cie ei oikein tykännyt tunkeutumisestamme ja muuttuikin jättimäiseksi lohikäärmeeksi, joka luonnollisesti toimitti myös tehtävän loppubossin virkaa. Hyvin äkkiä kävi ilmi, ettei Zero-luokallakaan ollut mitään saumaa häntä vastaan vaan kadetteja kaatui kuin ykköslevelin monsuja konsanaan, kunnes kaikki makasivat kanveesissa. Onneksi äippä (?) tuli apuun ja summonoi paikalle Bahamutin, joka jopa sai tuon l'Cien kukistettua. Ehkä taistelua ei ollutkaan tarkoitus voittaa omin voimin? Tai sitten sen voi voittaa vasta myöhemmillä pelikerroilla? Tämä tietysti olettaen, että hahmojen tasot siirtyvät New Game +:aan.

Taistelu päätti vitoschapterin ja siirsi joukot Militesin rintamalle kutoschapterin ajaksi. Siellä vastassa oli magian neutraloiva laite, joka piti tuhota. Taistelua kiinnostavampaa olivat kuitenkin välivideot, joissa vilahti Militesin uusi l'Cie, jonka todellista taustaa ei paljastettu. L'Ciellä oli kuitenkin samanlainen viitta kuin Machinalla, joka oli kateissa omista joukoistani. Epäilys siis heräsi mieleen hyvinkin vahvasti.

Kutoschapterin lopussa bossiksi ilmestyi Gilgamesh (joka on muuten l'Cie tässä pelissä). Tämä ei varsinaisesti tullut yllätyksenä, sillä muutamaan otteeseen oli jo puhuttu suuresta sillasta. Ikävämpi juttu sen sijaan oli, ettei Gilgameshia ollut mitään saumaa voittaa minun hahmoillani, sillä hän oli levelillä 65. En tiedä, olisiko tämäkin taistelu ollut sellainen, missä olisi vain pitänyt väistellä iskuja, ei nimittäin tullut testattua. Kuolo siis korjasi ja sitä myöten tehtävä tuli suoritettua. Nyt odottelen, josko Gilgamesh tulisi myöhemmin uudestaan vastaan ja taistelu olisi sitten myös reilumpi.

Chapterin lopussa nähtiin vielä kohtaus, jossa Rubrumin kristallin l'Cie, lady Caetuna, kutsui paikalle Alexanderin. Eidolon laittoikin kerralla koko vihollisarmeijan kumoon, mutta sen kutsumiseksi jouduttiin uhraamaan usein omien henki, mukaan lukien Zero-luokan ohjaaja Kurasame. Lisäksi lady Caetuna kristallisoitui kutsumisoperaation päätteeksi eli hän ilmeisesti sai fokuksensa suoritettua. Edelleen hieman ihmettelen tätä, kun vasta puhuttiin kristallien haluavan rauhaa. Sitten lady Caetunan fokus onkin tappaa ties kuinka paljon militesin sotilaita ja pistää siinä sivussa maasto remonttiin. Minusta se ei ole varsinainen rauhanele.

Alexanderin aiheuttamassa räjähdyksessä kuolivat ilmeisesti kaikki muut paikalla olleet Militesin sotilaat paitsi silmälapullinen pahiskenraali ja tämä uusi, salaperäinen l'Cie, josta odotan enemmän informaatiota myöhemmin.

Seiskachapterin alussa palattiinkin sitten taas Akademeiaan, jossa käytettäväksi sai 7 päivää 12 tuntia vapaa-aikaa eli arvioni lisääntyvästä vapaasta näyttää pitävän paikkansa. Sain myös vahvan kehotuksen grindaamiseen seuraavaa tehtävää varten. Ehkä sitä on syytä noudattaa.

Tässä kohtaa tuli myös vahvistus siitä, että Kurasame on todellakin kuollut. Zero-luokan kadetit ovat unohtaneet hänet ja pohtivat, millainen tämä oikein oli ollut. Tavallaan toivon, että he (ja kaikki muutkin) saavat muistonsa jossain kohtaa takaisin.

Machinakin teki paluun tovereidensa joukkoon, mutta hänen persoonansa näyttää menevän vain synkempään suuntaan. Olin todella pettynyt, kun hän tyrkkäsi Cateria tämän koskiessa häntä käsivarteen, ja sen jälkeen vielä julisti olevansa ainoa, joka saa suojella Remiä. Sen verran mustasukkaiselta omistautumiselta kuulostaa, että alkoivat kyllä hälytyskellot päässä paukuttaa. En näe Remin ja Machinan osalta enää onnellista loppua mitenkään, jotain hyvin traagista on epäilemättä tulossa. Vähän hirvittää, minkälaisia käänteitä pelissä tapahtuu kahden viimeisen chapterin aikana.

Nyt minulla on kuitenkin taas runsaasti sitä jo mainostettua vapaa-aikaa. Ajattelin käyttää sen hyödyksi eli luvassa on grindaamista, taskeja (jos eivät kaikki ole 50+-levelisille hahmoille) ja chocobojen kasvatusta.



Ei kommentteja