perjantai 26. kesäkuuta 2015

Final Fantasy VII:n paluu elämänvirrasta

Vähintäänkin kaikki Final Fantasy -fanit ovat kuulleet suuren uutisen: Final Fantasy VII:stä tehdään täysiverinen remake. Tälle tuotokselle ei ole vielä annettu julkaisupäivää eikä yksityiskohdista ole kerrottu juuri mitään, mutta täysin samanlainen se ei tule olemaan kuin alkuperäinen peli.

Olen nyt tovin ehtinyt makustella julkistusta ja järjestellä sekavia ajatuksiani. Päätin koota ne yhteen postaukseen. Kommenttiosioon saa vapaasti jättää oman mielipiteensä, muidenkin ajatukset kiinnostavat minua kovasti.


Suhteeni Final Fantasy VII:ään

Final Fantasy VII julkaistiin vuonna 1997 PlayStation 1:lle. Se oli ensimmäinen Finali, jota pääsin pelaamaan ja siten se on jättänyt minuun lähtemättömän jäljen. Siihen liittyy paljon hyviä muistoja ja roppakaupalla nostalgiaa enkä ole ainoa, joka näin kokee.

Olen puhunut ensikosketuksestani FFVII:n parissa tässä postauksessa. Koska aihe on taas pinnalla, päätin nostaa tähänkin pienen lainauksen:

"En ollut koskaan nähnyt vastaavaa, en yhtä kaunista alkudemoa kuin Final Fantasy VII:ssa, vaikka olin pelaillut kyllä aiemminkin. Okei, Midgar ei paikkana näyttänyt kovinkaan kauniilta tai kutsuvalta, mutta hyvä elämä, että ne grafiikat olivat uskomattoman hienot! Vau!

Hahmot eivät näyttäneet yhtä hienoilta kuin olin alkuvideon perusteella odottanut, mutta ei se ollut niin kamalaa, että olisi varsinaisesti haitannutkaan. - -

Ensimmäinen pelikertani oli jännittävä, ehkä jopa hieman pelottava. Paineet olivat kovat, koska en halunnut mokata jätkien silmissä. Olisin saanut kuulla Game Overista koko tulevan kesäloman, joten se ei vain tullut kyseeseen."

Final Fantasy VII:n aloittamiseen liittyy minulla hyvin vahva tunnelataus, johon pystyn palaamaan pelkästään katsommalla pelin alkuvideon. Peli oli upein näkemäni, vaikka hahmografiikoista en pitänytkään. Sen monimutkainen juoni tempaisi minut mukaansa ja ihastuin hahmoihinkin. Ensin Cloud ja Tifa nousivat minulle tärkeiksi, sitten törmäsin Yuffieen ja Vincentiin ja olin mennyttä naista.

Myös pelimekaniikaltaan FFVII oli erilainen kuin ne pelit, joita olin pelannut ennen sitä (esim. Tomb Raider). Vuoropohjainen taistelusysteemi oli minulle mieleen, kun pääsin siihen sisälle. Alkuun en kuitenkaan tajunnut levelittämisen tärkeyttä vaan juoksin taisteluista karkuun ja paahdoin eteenpäin, kunnes seinä tuli vastaan ja jouduin grindaamaan urakalla.

Vaikka FFVII-muistoni ovat kuorrutettu kullalla, en edes pahimmissa nostalgiahuuruissani pidä sitä parhaimpana Final Fantasyna ikinä. Se on todella hyvä peli ja yksi tärkeimmistä virstanpylväistä pelihistoriassani, mutta parhautta se ei ole. Toki aikoinaan ajattelin sen olevan, mutta silloin en ollut vielä päässyt pelaamaan niitä vielä parempia Finaleita.


Vanhoja pohdintoja remakesta

Vuonna 2011 päädyin pohdiskelemaan mahdollisuutta FFVII:n remakesta. Tuolloin en tiennyt, mitä edes ajatella moisesta mahdollisuudesta. Pelkäsin, ettei nostalgian tunnetta voisi siirtää uuteen versioon, mutta uskoin sen olevan kaunista katseltavaa. Olin myös aika varma, että tiettyjä kohtauksia (esim. Cloudin naiseksi pukeminen ja Honey Bee Innin tapahtumat) karsittaisiin tai siistittäisiin. Myös kuuluisan Sephirothin ja Aerithin viimeisen kohtauksen (pitääkö tämän kohdalla alkaa taas varoitella spoilereista?) kohtalo mietitytti minua. Kuinka korkealle se nostaisi ikärajan?

Lisäksi olin heittänyt ilmaan kysymyksen, joka on huulillani myös tänään:

"Seiska täyttää 20 vuotta vuonna 2017. Kenties silloin monien odotus palkitaan ja toisten kauhistus käy toteen?"

Kuten aiemmin totesin, remakella ei ole vielä julkaisupäivää sen enempää idässä kuin lännessäkään. Vuosi 2017 voisi olla todennäköinen vaihtoehto, mutta se on myös hyvin lähellä. Epäilemättä Square ei aloittanut remaken työstämistä tällä viikolla vaan jo reilusti aiemmin. Emme kuitenkaan saaneet tietää, kuinka valmiista pelistä puhuttiin. Pahimmassa tapauksessa tästä voi tulla samanlainen ikuisuusprojekti kuin Final Fantasy versus XIII:n muuntautumisesta Final Fantasy XV:ksi. Onkin mielenkiintoista nähdä, kumman näistä kahdesta Square saa julkaistua ensin ja mitä kaikkea ehditään suoltaa ulos ennen sitä.


Julkistuksen jälkeiset tunnelmat

Hypätäänpä sitten tiistaiaamuun 16.6.2015. Aamulla tuli lueskeltua Twitteriä tavalliseen tapaan ja aika äkkiä silmiin osui ensimmäinen "Nyt se tapahtuu!" -twiitti. Pikaisella selailulla kävi ilmi, mikä tapahtuu.

Rehellinen ensimmäinen ajatukseni uutisesta: "Voi v*ttu, nyt mä joudun pelaamaan sen pelin uudestaan!"

En ollut innoissani, en sitten yhtään. Suoraan sanottuna minua keljutti suunnattomasti. Olen nyt jälkikäteen eritellyt tuota kettuuntumisen tunnettani. Yksi syy on epäilemättä se, ettei minua oikeasti enää kiinnosta pelata alkuperäistä seiskaa uudestaan, mutta toisaalta petyin myös siihen, että Square Enix söi sanansa siitä, ettei remakea tehdä. Olin monesti keskusteluissa toistellut sitä, ettei sitä vain tule ja nyt olinkin väärässä. Ja hei, väärässä oleminen on ihan tyhmää, eikös?

Eihän se nimittäin minulta ole pois, että remake tehdään. Minun ei ole edes mikään pakko ostaa sitä tai kiinnittää siihen mitään huomiota.

Paitsi, että on.

Olen keräillyt Final Fantasy -pelejä (ja muutakin sälää) jo monta vuotta. Kokoelmani ei ole täydellinen (vielä), mutta en voisi ajatella tahallisesti jättäväni hankkimatta siihen jotain, mikä on helposti saatavilla. Seiskan remake lienee aika helposti ostettavissa, joten ei ole perusteltua jättää sitä kaupan hyllylle.

Olisi myös typerää jättää peli huomioimatta. Bloggaan kuitenkin pääasiassa JRPG:stä ja aivan erityisesti Final Fantasy -sarjasta. Näyttäisi siis aika hölmöltä, jos en peliin reagoisi.

En kuitenkaan pidä näitä kahta asiaa oikeasti ongelmana. Minulla on kyllä varaa ostaa yksi PS4-peli lisää, budjettini ei kaadu siihen. Ja puhun seiskasta myös ihan mielelläni, miksen siis bloginkin puolella.

Sen sijaan alkuperäisen pelin kohdalla on todettava, että se on niin nähty. Vuosiin en ole tuntenut himoa sen aloittamisesta uudestaan enkä usko, että sellaista tunnetta tulee. Siinä mielessä remake tuntuu vähän turhalta, mutta toisaalta siitä on jo sanottu, ettei se ole pelkkä sama tuotos hienommilla grafiikoilla vaan peli tulee kokemaan muutoksia. Se siis tarjoaa jotain uutta niillekin, jotka ovat alkuperäisen hamassa menneisyydessä kolunneet puhki asti.


Pientä infoa remakesta

Sonyn E3-presentaatiossa esiteltiin FFVII:n remaken teasertraileri. Paljon muuta ei sitten kerrottukaan, mutta sen perusteella pystyi näkemään, että peli tulee olemaan visuaaliselta ilmeeltään samaa tasoa FFXV:n kanssa ja aika paljon Advent Childreniltahan se näytti myös.

Trailerin julkistamisen jälkeen on ilmoille tihkunut muitakin uutisia. Tarinaan tuodaan lisäelementtejä, taistelut ja pelimekaniikka päivitetään moderniin pelimaailmaan sopiviksi, mutta tavoitteena on, ettei vanhan pelin tunnelmaa menetetä. Nämä kommentit ovat omiaan herättämään ristiriitaisia tunteita. Seuraavaksi siis lyhyesti niistä.

Tarinan lisäelementit: Mitä tämä tarkoittaa? Muuttuuko tarina jotenkin oleellisesti vai pääsemmekö seiskan sekavaan juoneen sisälle entistä syvemmin? Jos tarinaa muutetaan liikaa, vaarana on, että vanhat fanit kiipeävät seinille silkasta kiukusta. Toisaalta jos se pidetään täysin samana, ei konkari saa siitä juuri jännitystä irti. Pelintekijöillä tulee olemaan haasteellinen tehtävä taiteilla tämän kaksiteräisen Buster Swordin kanssa.

Näin äkkiseltään tulee mieleen, että kenties tarinaan tuodaan otteita Before Crisisista ja Crisis Coresta ja ehkä voitaisiin myös viitata siihen, mitä Dirge of Cerberuksessa tulee tapahtumaan. Voisiko tämä tarkoittaa, että saisimme nähdä vilauksen Genesiksesta? Tai vielä parempaa, kuulla Genesiksen siteeravan LOVELESSia japaniäänellä? Uuh, Gackt, quumotus! Näen jo fanityttöjen juoksevan kilpaa pelikauppaan.

Mutta vakavasti puhuen Final Fantasy VII:n tarinassa on avattavaa ja olisikin hauska saada siihen vaikkapa isompia flashbackeja, jotka mahdollistaisivat esimerkiksi pelaamisen Zackilla. Tätä osuutta odottaa toisaalta mielenkiinnolla, toisaalta vähän kauhulla. 

Taisteluiden päivittäminen: Tetsuya Nomura on vihjaissut, että taistelut pitää saada modernisoitua. Tarkoittaako tämä, että ne pitää saada herra Nomuran maun mukaisiksi eli onko tiedossa silkkaa X:n rämpytystä ja auto battlea? Itse arvostaisin vuoropohjaisuuden säilyttämistä, mutta myös Type-0-tyyppinen ratkaisu voisi toimia.

Minua ei haittaisi ollenkaan, jos taisteluissa olisi mahdollista kierrättää kaikkia pelattavia hahmoja (vrt. FFX). Sen sijaan pelkään, että mennään siihen suuntaan, jossa pelaaja saakin heilutella ainoastaan Cloudin miekkaa ja muilla hahmoilla ei enää pääse taistelemaan ollenkaan (vrt. FFXV). Se ei kuulosta lainkaan miellyttävältä.

Pelimekaniikan päivittäminen: Mitäs tämä sitten on? Häviääkö materiapallojen kehittäminen ja niiden pulttaaminen aseisiin? Mitä tulee tilalle? Entäs maailmankartta, kai se säilyy? Eihän peliä vain muuteta putkijuoksuksi?

Liikkuminen alkuperäisessä Final Fantasy VII:ssä on kankeaa, joten minua ei todellakaan haittaa tältä osin pelin päivittäminen. Minulla on jonkin verran pelkoja siitä, mitä kaikkea pelistä voidaan menettää, mutta valtaosin uskon, että hyvääkin on tulossa.

Vanhan tunnelman säilyttäminen: Minä en vain pysty uskomaan tähän. Se, miten pelin tunnelman kokee, on hyvin subjektiivinen asia. Iso osa tunnelmasta tulee meillä konkaripelaajilla nostalgiahuuruista, joita tuskin itse ainakaan pystyn remakeen siirtämään. Toki yksittäiset tapahtumat, tutut musiikit ja maisemat voivat herättää vanhoja tunne-elämyksiä, mutten silti usko, että tämä osuus saadaan toimimaan kaikissa kohdissa ja etenkään kaikille pelaajille.

Toisaalta vanhan tunnelman täydellinen säilyttäminen ei välttämättä tarvitse ollakaan mikään tavoite. Remaken on tarkoitus olla myös seiskan vanhoille faneille uusi kokemus. Eikö silloin sen parissa tule luoda uusia muistoja, jotka voivat sitten aikanaan saada oman kultareunuksen?


Mitä tässä pitäisi lopulta ajatella?

Suhtautumiseni remakeen on edelleen hieman kahtalaista. Toisaalta en varsinaisesti olisi kaivannut FFVII:stä uusintaa, toisaalta on se hieman innostavakin ajatus. Pelkään, että peliä uudistetaan liikaa, mutta toisaalta liian vähänkään ei ole hyvä juttu. Silloin peli luultavasti tuntuisi vain tuttujen juttujen toistamiselta.

Fanityttönä odotan ehkä eniten Yuffieta ja Vincentiä, jotka ovat ehdottomat ja ikuiset suosikkihahmoni seitsemännestä Final Fantasysta. Uskon ja toivon, että nämä alun perin salaiset hahmot otetaan tarinaan mukaan. He voivat olla salaisia tai tulla automaagisesti tiimiin, aivan sama, kunhan ovat messissä. Eikä minua kyllä haittaisi, vaikka näistä kahdesta saataisiin jotain lisämateriaalia.

Tämä hysteerinen fanityttöily hillitty aikuinen fanitus on ehkä suurin syy odottaa remakea. Vähän lisää Yuffieta ja Vincentiä minulle, kiitos. Toki haluan nähdä, mitä pelille lopulta on tehty, kyllä se kokonaisuuskin kiinnostaa. Tässä kohtaa ensimmäinen kiukkureaktio on laantunut ja tilalle on hiipinyt jopa hitusen odottava jännitys.

En välttämättä tarvitsisi Final Fantasy VII:stä remakea, mutta ei ajatus siitä minua täysin kylmäksikään jätä. Loppujen lopuksi sen pelaaminen voi olla hyvin antoisa ja mielenkiintoinen kokemus.




torstai 18. kesäkuuta 2015

Ajatuksia Square Enixin E3-esityksestä

E3-messujen aikana on ollut pelijulkistuksia ja -kurkistuksia kiitettävästi. En ole seurannut tapahtumaa reaaliaikaisesti, mutta Twitter kertoo kyllä pääkohdat, joskin ehkä hieman suodatettuna ja kavereiden mielipiteillä höystettynä. Itse katsastin suorana ainoastaan Square Enixin presentaation, Sonyn olisin saattanut katsoa, jollei se olisi ajoittunut aamuyöhön Suomen aikaa ja työpäivä olisi ollut edessä.


Minulla oli yksi (vähemmän) salainen toive tämän vuoden E3:n suhteen, mutta valitettavasti se ei toteutunut. Olen jo useamman vuoden haaveillut Final Fantasy XII HD Remasteredista, oikeastaan siitä asti, kun kympin vastaavasta ilmoitettiin. Toivoin, että tänä vuonna olisi ollut sen vuoro, mutta kuten jo nyt tiedämme, näin ei käynyt. Ehkä vielä joskus... tai sitten ei, jatkan silti haaveilua.

Siinä vaiheessa, kun ryhdyin katsomaan Square Enixin esitystä, olin jo kuullut suurimman uutisen (Twitteristä tietenkin ensimmäisenä): Final Fantasy VII:stä tehdään täysiverinen remake. Tämä julkistus herätti erinäisiä tunteita, mutta en paneudu niihin nyt. Mielestäni aihe ansaitsee oman postauksen, joten joudutte vielä hetken odottamaan mielipiteitäni. Hyviä arvauksia aatteistani saa toki heittää kommenttilootaan ;)

Final Fantasy VII:n sijaan ajattelin nyt kertoa, millainen kommenttiraita meillä sohvalta käsin pyöri tiistai-iltana.

Just Cause 3

Just Cause on pelisarja, johon en ole oikeastaan koskaan kiinnittänyt huomiota. Mieskään ei ole niitä pelannut, mistä syystä ei ole tullut edes sivusta seurattua. Tuoreen pelin traileri näytti ihan kivalta, mutta ei herättänyt pelihaluja, joten voipi olla, etten vieläkään tähän sarjaan ole tutustumassa.


NieR New Project (työnimi)


Tässä kohtaa joudun tunnustamaan, että alkuperäinen NieR on jäänyt minulta pelaamatta ja pikainen kysely varmisti, ettei tuo toinen otuskaan meillä ole siihen perehtynyt. Syystä tai toisesta se peli on jäänyt oikeastaan kokonaan huomioimatta.

Nyt kuitenkin Square Enixin esittelemä väläytys uudesta NieR-pelistä herätti kiinnostukseni hyvin vahvasti. Erityisesti huomioni kiinnitti se, että hahmosuunnittelijana toimii Akihiko Yoshida, joka on työstänyt hahmoja myös Bravely Secondiin ja Final Fantasy XIV:ään. Toki en ole vielä pelannut Bravely Secondia eikä alkuperäisestä XIV:stä ole kokemusta, mutta A Realm Rebornissahan on samoja hahmoja kuin alkuperäisessä versiossa kyseisestä pelistä, ja pidin heistä kovin paljon. 

Muutenkin tämä uusi NieR näytti hyvin kauniilta (toisaalta mikäpä ei nykytekniikalla näyttäisi). Maisemat saivat välittömästi mielikuvituksen liikkeelle. En nyt heti tee ostolupausta, mutta uutisia tästä pelistä aion seurata ja katson sitten, alkaako se vaikuttaa tarpeeksi kiinnostavalta päästäkseen hyllyyn. Tuo E3:ssa esitetty traileri ei nimittäin vielä kauhean paljon kertonut.


Rise of the Tomb Raider


Rise of the Tomb Raiderista höpisinkin jo viime vuonna E3:n jälkeen. Tuolloin olin sitä mieltä, että pelin voisi katsastaa, mutta ensin olisi hyvä pelata vuonna 2013 ilmestynyt Tomb Raiderin rebootti. Noh, nyt tuo peli on nähty ja todettu, että olen liian herkästi ahdistuva ja säikkyvä sitä pelaamaan, mutta sivusta seuraaminen menee, kun kurkkii tarvittaessa sormien lomasta ja vikisee sohvannurkassa. Tästä syystä veikkaan, että myös Rise of:n kohdalla tulee näin käymään. Eli tiimityönä hoidetaan: mies pelaa ja minä vingun.

Kiinnostus peliä kohtaan on siis edelleen olemassa, mutta itse en ajatellut ohjaimeen koskea. Ehkä myös hyvä niin, eipähän tarvitse alkaa arpoa pelivuoroja.

Valitettavasti saamme peliä kuitenkin odotella vielä hyvän tovin. Se nimittäin ilmestyy ensin yksinoikeudella Xbox Onelle ja tulee vasta sitten joskus PS4:lle. Meidän konsolihyllyymme ei ole toistaiseksi ainakaan Xbox Onea ilmestymässä, joten eipä muuta kuin odottelemaan.

Lara Croft Go


Square julkisti myös uuden Lara Croft -mobiilipelin nimeltä Lara Croft Go. Peli näytti ihan kivalta ja viihdyttävältä. En ole kuitenkaan mobiilipelien suurkuluttaja enkä usko, että tätä ihan heti saadaan Windows Phonelle, joten voi olla, ettei koskaan tule kokeiltua.


Final Fantasy VII -porttaus PS4:lle ja iOS:lle

Sen lisäksi, että Final Fantasy VII on saamassa remaken, Square Enix vahvisti jo aiemmin ilmoittamansa uutisen, että kyseinen peli portataan PS4:lle ja iOS:lle. Porttaus tehdään jo aiemmin julkaistun PC-version pohjalta eli se ei tuo juurikaan uutta. Muistaakseni tuohon versioon oli lisätty saavutuksia eli kenties trophyja voi olla luvassa?

Rehellisesti sanottuna minusta tuo kuulosti siltä, että samalla pelillä yritetään lypsää mahdollisimman paljon rahaa: "pelatkaa tätä, kun odotatte sitä remakea". Eipä siinä, kyllähän sitä myydä saa ja joku varmaan ostaakin. Olen jo kertaalleen ostanut seiskan PS1:lle ja PS Storesta PSP:lleni, mies on ostanut pelin myös PS1:lle ja myöhemmin PS3:lle (huom! ei oltu silloin vielä yhdessä), joten eiköhän siitä ole tässä taloudessa maksettu jo riittävän monta kertaa.


Kingdom Hearts mobiilialustoille

Mitähän tästä pitäisi sanoa? En ole KH-fani, joten kiinnostusta peli ei herättänyt. Voisin kuvitella sen kuitenkin olevan tosifaneille kiva lisä jo ennestään sekavaan kokoelmaan. Lisäksi tämän pelin ostaminen ei vaadi samalla uuden konsolin hankkimista, ainakaan jos se sattuu tulemaan juuri sille mobiilialustalle, joka on jo muutenkin käytössä. (Jälleen kerran siis epäilen, ettei WP:lla tätä välttämättä nähdä.)


Kingdom Hearts III


Edellisestä kommentista voitanee päätellä, ettei Kingdom Hearts III ole minun odotuslistallani yhtään millään sijalla. Kakkosta en pelannut koskaan, ykkösen pelaaminen jäi surullisen kuuluisaan munaan palmussa (tapaus, josta ehkä pitkäaikaiset lukijat ovat saattaneet kuullakin). Jostain syystä koko KH:n konsepti ei edes kiinnosta, vaikka tykkään sekä Finaleista että Disneyn elokuvista.

Mies on kuitenkin sekä ykkösen että kakkosen pelannut (mutta kaikki sivuharhailut eri konsoleilla ovat jääneet välistä), joten hän totesi pelin olevan hankintalistalla. Epäilemättä tulen siis näkemään tästä pelistä jotain muutakin kuin alun.


World of Final Fantasy


Ensi vuonna PS4:llä nähdään World of Final Fantasy, joka ilmeisesti sopii koko perheen peliksi. Olin missannut kaikki vihjeet tällaisen pelin olemassaolosta, joten se tuli minulle täytenä yllätyksenä. Myönnettävä on, etten oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella.

Pelin päähenkilöt näyttävät Tifan ja Cloudin rakkauslapsilta, vaikka kummallekin on siunaantunut vaaleat hiukset. He ovat sisaruksia, mutta paljon muuta heistä ei tiedetä.

Peli itsessään sijoittuu ilmeisesti maailmaan, jossa on elementtejä eri Final Fantasyista samalla tavoin kuin Dissidia-sarja ja Theatrhythm-pelit. Nyt ei kuitenkaan ole kyse rytmipelistä tai pelkästä taistelusta vaan sain mielikuvan, että maailmassa voi oikeasti seikkailla.

World of Final Fantasy ilmestyy ensi vuonna PS4:lle ja PS Vitalle. Se näyttää herttaiselle, mutta nostatti silti niskavillani pystyyn. Pelin lisäksi esiteltiin kasa siihen liittyviä figuureja, mikä herätti välittömän mielikuvan Disney Infinitystä. Osta figuuri, saa peliin hahmo. Loputon rahastusautomaatti siis, koska Finaleissahan noita hahmoja riittää. Mikä pahinta, peli kiinnostaa minua lievästi.

En tuomitse vielä, koska emme tiedä pelistä juurikaan mitään. Jään odottelemaan uutisia ja pohdiskelemaan ostopäätöstäni. Huomioonhan on otettava, että ilman tätä FF-kokoelmani ei ole täydellinen.


Hitman

Hitman-pelit menevät meillä samaan kastiin Just Causen kanssa. Olen tietoinen pelien olemassaolosta, mutta siihenpä se sitten jää. Koskaan ei ole tullut perehdyttyä eikä taida tulla nytkään. Hyvältähän tuo näytti, mutta oma mielenkiinto kohdistuu muualle.


Star Ocean: Integrity and Faithlessness


Star Ocean: Integrity and Faithlessnessistä (mikä nimihirviö!) kuultiin uutisia jo vähän aikaa sitten. Tuolloin pohdiskelin suhtautumistani kyseiseen peliin. Tässä välissä asenteeni oli ehtinyt jo muuttua vähän vähemmän epäileväksi ja enemmän innostuneeksi.

Presentaation alkuun näytettiin sama video, jonka linkitin blogiini pohdiskelujen yhteyteen. Nyt siinä vain oli jo englanninkielinen selostus. Sen lisäksi Square vilautti myös pelikuvaa, mikä kiinnosti enemmänkin.

Peli näytti kauniilta ja hahmoista tuntui löytyvän tuttuja elementtejä. Tällä tietoa se julkaistaan Japanin maalla tänä vuonna ja lännessä joskus ensi vuoden puolella. Aiempien uutisten perusteella sen piti olla tulossa sekä PS3:lle että PS4:lle, mutta nyt puhuttiin ainoastaan jälkimmäisestä. Henkilökohtaisesti tämä ei minua haittaa, sillä hankkisimme pelin kuitenkin tuoreemmalle konsolille.

Star Ocean 5 tulee varmaankin olemaan perheessä jonkinlainen kiistakapula. Se nimittäin kiinnostaa meitä molempia, joten pelivuoroista täytynee jollain tapaa neuvotella. Haluaisin itse pidellä ohjainta, mutta tiedän, miten turhauttavaa on katsoa vierestä, kun joku toinen pelaa peliä, johon itse haluaisi tarttua. En siis haluaisi aiheuttaa kyseistä turhaumusta toiselle, mutten kärsiä siitä itsekään. Saapa nähdä, miten tästä parisuhdekriisistä tullaan selviämään.


Deus Ex: Mankind Divided


Uusi Deus Ex ei sen sijaan tule jakamaan tätä kahden hengen ihmiskuntaa taistelemaan pelivuoroista, sillä minä en ole pelannut aiempia eikä minulla ole tämän uudenkaan suhteen mitään odotuksia. Mies sen sijaan on melkoisen innoissaan pelin ilmestymisestä. Aiemmat osat kakkosta lukuun ottamatta ovat hänen mielestään olleet erittäin hyvin tehtyjä hiippailupelejä, joissa kaikki osa-alueet toimivat. Luotto tekijätiimiin on kova.

Koska kyseessä on FPS-peli, saapuu se meille PC-versiona. FPS:ta ei kuulemma padilla voi pelata, joten PC-versio on ainoa oikea vaihtoehto. Tämä toisaalta tarkoittaa, etten luultavasti tule ainakaan kovin aktiivisesti peliä sivusta seuraamaan.


Final Fantasy Portal App

Mobiili on päivän sana. Square Enix onkin julkaisemassa mobiilialustoille sovellusta, jonka on tarkoitus sisältää vaatimattomasti "kaikki Final Fantasy -informaatio". Mitä tämä konkreettisesti tarkoittaa, en tiedä, mutta kiinnostuin, koska fan fiction. Toki meillä on nykyisinkin käytössä mainio Final Fantasy Wiki. Olisin silti iloinen, jos saisin puhelimeeni sovelluksen, jolla hakea FF-tietoja missä ja milloin vain.

Sovellushan voi tiedon lisäksi sisältää mahdollisesti peliohjeita. Sekin olisi kätevää, kun ei pelatessa tarvitsisi sohlata puhelimella GameFAQ:iin vaan taas voisi tarvitsemansa ohjeet hakea sovelluksen kautta. Ehkä. En tiedä, kuinka tarpeellista tämä nyt sitten oikeasti on.

Minulla on joka tapauksessa epäilys, että mobiilialustat tulevat olemaan Android ja iOS, jolloin jään lehdelle soittelemaan. Mutta eihän sitä tietysti koskaan tiedä, onhan noita Finaleitakin jopa pari kappaletta portattu Windows Phonelle.


Project Setsuna


Viimeisenä kuulimme vielä täysin uudesta JRPG:stä, jota työstää täysin uusi studio Tokyo RPG Factory. Pelistä, joka kulkee tällä hetkellä nimellä Project Setsuna, nähtiin lähinnä muutama kuva. Niiden perusteella maailma näytti kiinnostavalta ja kallistuisi kenties keskiaikafantasian suuntaan.

Pelistä luvataan, että se tuo niin sanotusti vanhat hyvät ajat takaisin, sisältää rikkaita tarinoita ja hienoja hahmoja. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Kenties pääsemme taas puskajuoksemaan vihollisten perässä leveleitä nostaaksemme, mutta ehkäpä luvassa on jotain muutakin kuin grindausta. Toivottavasti kuulemme Project Setsunasta pian lisää. Ainakin pelin on luvattu ilmestyvän ensi vuonna, joten voisi kuvitella, että uutisia alkaa pian tipahdella.


Mitä jäi käteen?

Oli kiva katsella Square Enixin osuutta E3-tapahtumasta. Ihan jokainen tulossa oleva peli ei herättänyt kiinnostusta, mutta toisaalta oli myös paljon sellaista, mikä pisti hykertelemään. Mielen pohjalle jäi pieni pettymys, kun suurin odotukseni ei toteutunut, mutta uskon silti, että tulevina vuosina mielekästä pelaamista riittää.

Minulle tosiaan Square Enix oli kiinnostavin osuus E3:ssa. Mitkä presentaatiot teitä kiinnostivat? Odotatteko E3:n perusteella nyt erityisesti jotain tiettyä peliä?

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Historian havinaa ja kristallin uusi tarina: Loppukaneetti

Joskus ikuisuus sitten minulta kysyttiin, onko Final Fantasy -sarja mielestäni mennyt parempaa tai huonompaan suuntaan. Asiaa pohdittuani päädyin kirjoittamaan aiheesta kokonaisen postaussarjan, joka on nyt vihdoin aika saattaa päätökseensä. Tämä on siis viimeinen postaus tästä aiheesta (tosin sitä en lupaa, ettenkö puhuisi vielä myöhemmin Finaleista ja paljon).


Aiemmat postaukset pääset lukemaan alla olevista linkeistä:

Esipuhe
Tarinat pelien takana
Hahmoista
Monia ihmeellisiä maailmoja
Suloiset sävelet (video)
Spritejä, palikkaukkoja ja parransänkiä
Pelattavuudesta

Noissa postauksissa olen käsitellyt eri osa-alueita peleissä melko laajasti, joten säästän teidät uusinnoilta. Tässä kuitenkin vielä lyhyet tiivistelmät päätelmistä, jotka tein:

Tarinat: Final Fantasyjen tarinat alkoivat melko simppelistä (joskin aikakausi huomioon ottaen laajasta ja monimutkaisesta) juonesta ja jatkuivat nousujohteisina pitkän aikaa. Erilaiset pääsarjan pelien jatko-osat alkoivat kuitenkin aiheuttaa tason laskua, kunnes kolmetoistasarja romahdutti sen lähes täydellisesti. Toisaalta A Realm Reborn on tarinaltaan parempi ja kiinnostavampi kuin kolmetoista, joten toivoa siintää ilmassa.

Hahmot: Hahmojen osalta löysin kaavan, jota Finaleissa on toteutettu nelosesta asti. Totesin myös, että sarjan alkupään peleissä hahmojen persoonat olivat varsin olemattomia, mutta sarjan edetessä Super Nintendon kautta PlayStationille ovat hahmot saaneet lisää persoonaa. Toisaalta varsinkin sarjan uudempia osia (erityisesti XII ja XIII-sarja) on kritisoitu juuri hahmojen paperinohuudesta ja irrationaalisuudesta. Itse olen eri mieltä moisista väitteistä, mutta intohimoisena hahmoanalysoijana ja fan fictionin kirjoittajana saatan olla jäävi tekemään arviota. Kysyinkin, voiko pelaajan olettaa tarkastelevan hahmoja pintaa syvemmältä? Tässä mielessä siis hyvien ja syvien hahmojen aikakausi olisi saattanut päättyä kympin jälkeen.

Maailmat: Maailmojen osalta arviointi oli vaikeaa ja totesinkin tykkääväni tavallaan kaikista maailmoista, paitsi kympin ja kolmentoista putkijuoksuista. Maailmojen graafinen / visuaalinen ilme on luonnollisesti konsolien tehojen myötä parantunut ja yksityiskohdat lisääntyneet, mutta se ei yksin riitä tekemään hyvää maailmaa. Sanoisin, että pohjakosketus saatiin XIII:n ja XIII-2:n kohdalla. Sen sijaan Lightning Returns ja A Realm Reborn ovat nostaneet maailmojen kiinnostavuutta taas, joten ehkä suunta voisi olla parempaan?

Musiikit: Final Fantasyissa on aina ollut hyvää musiikkia, mutta sen objektiivista paremmuutta tai huonommuutta pelien välillä on vaikea arvioida. Henkilökohtaisesti minulle huippuhetki oli sarjan yhdeksännen ja kahdennentoista osien kohdalla, sen sijaan kolmetoistasarjan ja A Realm Rebornin musiikeille en niinkään lämmennyt. Musiikkien osalta on siis sanottava, että suunta on ollut huonompi viime aikoina.

Grafiikka / visuaalinen ilme: Periaatteessa grafiikat ovat menneet koko ajan hienompaan suuntaan laitteiston kehittyessä. Toisaalta pelien visuaalinen ilme on samalla muuttunut entistä realistisemmaksi, mikä on toisten mieleen ja toisten ei.

Pelattavuus: Tästä aiheesta kirjoitin pitkän ja polveilevan postauksen, jonka lopputulemana totesin pitäneeni eniten PlayStation 2:n aikakaudesta eli lähinnä kympin ja kahdentoista pelattavuudesta. En tunne suoranaista inhoa kolmeatoista ja A Realm Rebornia kohtaan pelattavuuden suhteen, mutta en toisaalta aivan samalla tavalla niistä ole nauttinutkaan. Varhaisemmat pelit taas tuntuvat nykyisin hieman hitailta ja raskailta pelata, vaikka niissäkin on puolensa.


Mihin suuntaan Final Fantasy -sarja on siis mennyt?

Olen nyt käyttänyt monta kuukautta vastauksen pohdiskeluun, mutta olen epävarma, tiedänkö sitä vieläkään. Näyttää siltä, että minulle paras FF-aika ajoittui ysin ja kahdentoista väliin. Sitä ennen kuljettiin nousujohteisesti ja sen jälkeen suunta on ollut vähintäänkin lievästi alaspäin. Näin ollen voisi sanoa, että suunta on ollut huonompi.

Haluan kuitenkin jo suunnata katseeni tulevaan. Takana on jo Final Fantasy Type-0, joka tosin ei ollut pääsarjan peli, mutta antoi uskoa sarjaan. Tykkäsin siitä nimittäin valtavan paljon. Myöskään Final Fantasy XV:n Episode Duscae -demo ei vaikuta toivottomalta tapaukselta, joskin toivon joitain muutoksia lopulliseen peliin. Ja sanottava on, että A Realm Reborn on ollut todella korjaava kokemus Final Fantasy XIII -sarjan jälkeen.

Eli vaikka viimeiset vuodet eivät ole olleet Final Fantasylle ne parhaat, elän edelleen toivossa, että sarja kokee uuden kukoistuksen. Salaa silti toivon, että jossain osassa voitaisiin tehdä aikamatka menneisyyteen ja tuoda markkinoille esimerkiksi visuaaliselta ilmeeltään lähempänä Final Fantasy IX:ää oleva peli. Ivaliceen tai sen tapaiseen maailmaan matkustaisin myös mieluusti.

Toivottavasti tämä massiiviseksi paisunut postaussarja vastasi kysymykseen edes jotenkin. Minulle saa jatkossakin heitellä kysymyksiä, mutta kannattaa pitää mielessä, etteivät vastaukset aina ole lyhyitä ja ytimekkäitä.

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Terveisiä Desuconista!

Desucon on animeen ja mangaan keskittyvä tapahtuma, joten pelipainotteista ohjelmaa yms. ei juurikaan ole. Conin pelihuoneessakin olen tainnut vierailla koko tapahtuman historian aikana tasan kerran, sillä tekemistä riittää muutenkin ihan kiitettävästi.

Jotain peleihin liittyvää conista voi kuitenkin aina bongata, jos ei muuten, niin cosplay-asujen muodossa. Tällä kertaa olin kuitenkin laiskimus kameran käytössä eikä hienoista puvuista jäänyt todistusaineistoksi kuin Final Fantasy XII:n Balthier.

Balthier Bunansa - Final Fantasy XII
Cossaajan nimeä en tiedä, kun en tajunnut kysyä, mutta onpahan todella tyylikäs puku. Olisin ihastellut sitä kauemminkin, jos olisin kehdannut, mutta tuijottaminen on epäkohteliasta. Tietysti aina olisi voinut stalkata pylvään takaa...

Minulla oli joskus aikoinaan tavoitteena kuvata kaikki bongaamani Final Fantasy -cossit ainakin kertaalleen, mutta viime vuosina olen coneissa istunut lähinnä luennoilla tai ollut kiirehtimässä sellaiselle, joten kuvaaminen on tosiaan jäänyt aika vähiin. Yleensä jokin yksittäinen helmi on tullut silti bongattua ja tällä kertaa se tosiaan oli Balthier.

Kuten sanottua peleihin liittyvä ohjelma oli varsin vähäistä, mutta tälläkin kertaa sitä oli. Twitteristäkin tuttu Fainttos piti luennon nimeltä Kauhupelien lisenssimedia - kauhua vai kauheutta?. Näin pelaajan näkökulmasta se oli varsin kiinnostava ja viihdyttävä kokemus. Toivotaan, että luento saadaan joskus myös Youtubeen, jotta sen pääsevät katsomaan myös muutkin kuin conikävijät.

Fainttos pureutui nimen omaan japanilaisiin kauhupeleihin ja niistä tehtyihin anime-, manga- ja live action -sovituksiin. Kyseiset pelit ovat minulle jollain tasolla tuttuja, vaikken kaikkia olekaan pelannut. Sen sijaan läheskään kaikista lisenssimedioista en ollut kuullutkaan. Sivusta on tullut seurattua läpi useampi Resident Evil ja Silent Hill sekä kärvisteltyä läpi Fatal Frame, joka aiheutti minulle sellaiset painajaiset, että sain luennolla näytetystä kuvastakin puistatuksia. Olen siis sitä tyyppiä, johon japanilainen kauhu uppoaa niin hyvin, että viisaampaa olisi pysyä siitä erossa.

Hassua kyllä, olen katsonut japanilaisia kauhuelokuvia useammankin ja hyllyssä noita on jokunen, mutta yhtään kauhupelistä tehtyä japanilaista live action -leffaa en ole sattunut tuijottelemaan. Aionkin piakkoin korjata virheen ja katsoa luennolla vinkatun Fatal Frame -elokuvan. Operaatio lienee syytä ajoittaa viikonloppuun, sillä yöunet voivat jäädä vähäisiksi, mikäli leffa toimii yhtä hyvin kuin pelit.

Sen sijaan jenkkien tekemiä elokuvia olen katsellut. Kaikki Resident Evilit on tullut nähtyä, samoin molemmat Silent Hillit. Kummastakin on sanottava, että ensimmäiset nyt vielä katsoo, loppu on melkoista soossia. Sen sijaan taas japanilaisten tekemistä Resident Evil -animaatioelokuvista tykkäilin, vaikkeivät ne nyt mitään parasta ikinä olleet. Ja valitettavasti sekä Silent Hill että Resident Evil -elokuvista puuttuu se kauhu, jota ainakin niissä alkupään peleissä on tottunut näkemään.

Joka tapauksessa luento antoi ajattelemisen aihetta ja avasi kauhupelejä uudenlaisesta näkökulmasta. En ole genren suurkuluttaja, mutta masokistista kiinnostusta on kuitenkin olemassa, joten tällainen kevyt tapa imeä itseensä lisää tietoa sopi tällä kertaa minulle erinomaisesti.

Ja jäin taas kerran miettimään, miten mielenkiintoista olisi joskus pitää jossain conissa Final Fantasy -luento, mutta en minä oikeasti uskaltaisi, koska esiintyminen ja ihmiset ovat pelottavia.

Myös myyntipöytäsalissa ja taidekujalla tuli tietysti vierailtua, eihän sitä voi koskaan välistä jättää. Mies löysi jälkimmäiseltä Bloodborne- ja Dark Souls -tarroja, jotka toki lähtivät mukaan. Jahka jaksan sinitarroittaa ne, päätyvät ne jääkaapin oveen (ei, tarroja ei siihen oveen liimata suoraan).

Bloodborne- ja Dark Souls -tarroja
Myyntipöydillä sorruin jälleen kerran Star Ocean -blindboxiin. Tosin tällä kertaa tutkin laatikot tarkasti ja ravistelin niitä huolellisesti. Enhän halunnut saada hyllyyni toista Meraclea tai etenkään Edgeä. Operaatio kannatti, sillä laatikosta paljastui kuin paljastuikin Lymle, jota jo edellisellä kerralla toivoin. On se vaan söpö tyttönen. Valitettavasti vain nyt on paine hankkia hyllyyn myös Reimi ja Faize, jotta kokoelma olisi täydellinen.



Lymlen lisäksi teimme yllättävän löydön Omoin pöydästä: Final Fantasy XIV: A Realm Reborn - The Art of Eorzea - Another Dawn -taidekirjan. Pikasurffaus puhelimella paljasti kaiken lisäksi, että kyseinen kirja oli myynnissä varsin edulliseen hintaan, joten mukaanhan se lähti.

Kyseinen taidekirja herättää taas kerran epäilyttävän halun palata seikkailemaan Eorzeaan. Toistaiseksi taidan silti tyytyä ihastelemaan kuvia, sillä se peli on mahdoton aikasyöppö ja kaikki muu tekeminen meinaa jäädä, kun siihen oikein uppoutuu.

Koska aloitin cosplay-asialla, on siihen myös hyvä lopettaa. Pukuilin siis pitkästä aikaa taas itsekin, tosin tällä kertaa ihan vain ostopuvulla, koska aika ei riittänyt asun väsäämiseen omin pikkukätösin. Desu-lauantaina minut saattoi siis bongata pyörimässä Final Fantasy Type-0:n Queenin kesäkoulupuvussa (jota ei tosin juuri kukaan tainnut tunnistaa).

Queen - Final Fantasy Type-0
Desuconissa oli siis kaikin puolin mukavaa. Koska kesällä ohjelmassa ei ole conittamista, jään odottelemaan syksyistä Traconia. Jos Desussa juostaan animeluennoilla, minulla Tracon painottuu usein peliohjelmiin ja fan fiction -luentoon (mikäli sellainen sattuu olemaan tarjolla). Katse kohti syksyä siis!


PS. Oli kiva, että blogin lukijat tulivat moikkaamaan. Itsehän en yleensä tunnista ketään tai jos tunnistan, olen liian ujo avatakseni keskustelun. Näin ollen tervehdykset ovat enemmän kuin tervetulleita. Törmäillään taas!