maanantai 7. syyskuuta 2015

Peliharrastus ja rahankäyttö

Kaikki harrastukset yleensä maksavat jotain eikä pelaaminen tee tässä poikkeusta. Tietysti jos pelaa pelkästään piraattipelejä eikä koskaan osta mitään oheistuotteitakaan, pääsee yleensä aika halvalla, mutta vähintäänkin pelilaitteet on silti hankittava. Jos myös ostaa pelinsä (minkä pitäisi olla itsestäänselvyys, muttei kuitenkaan kaikille ole) ja tykkää hamstrata oheiskamaa, saa harrastukseen menemään melkoisia summia. Tämä on tietenkin oma valinta eikä tarkoitukseni olekaan ulista sitä, kuinka "yhyy, koko palkka valuu peliyhtiöille" vaan lähinnä pohdiskella omaa harrastusta ja sen aiheuttamaa ajoittaista kulutushysteriaa.


Lapsena rahankäyttöä ei paljon tullut pohdiskeltua ainakaan pelaamisen suhteen. Viikkorahoilla ei uusia pelejä osteltu vaan oltiin tiukasti vanhempien armoilla niiden saamisen suhteen (siksipä meillä ei kovin kummoista kokoelmaa ollut). Vasta teininä jouduin asian kanssa vastakkain, kun vanhemmat eivät edelleenkään olleet halukkaita harrastustani sponsoroimaan.

Tuohon aikaan oli sitten kuukausirahasta ja kesälomapalkasta vain säästettävä rahat niin pelikonsoliin kuin peleihinkin. Alkuun pelikokoelmani ei siis päätä huimannut. Minulla oli Final Fantasyt VII-IX ja Tomb Raiderit I-III, jotka olin hankkinut käytettyinä ja joiden kotelot olivat hieman rikki, TRI:ssä ei itse asiassa ollut koteloa lainkaan vaan ostin pelkän levyn. Lisäksi minulla saattoi olla jokin Crash Bandicoot, joka kai tuli (käytettynä) ostamani PS1:n mukana.

Jo tuolloin minua kiinnostivat pelien oheistuotteet kovastikin, mutten koskaan saanut tilaisuutta ostaa esimerkiksi alkuperäisiä Final Fantasy IX -figuureja. Ei ollut rahaa eikä keinoja ostaa, vaikka rahaa olisi jostain saanut säästettyäkin. Kotikaupungistani ei löytynyt liikettä, joka niitä olisi myynyt (tai ainakaan en tiennyt sellaisesta) ja vanhempia oli ihan turha pyytää tilaamaan edes minun rahoillani mitään netin kautta.

Toisaalta tilanteessa oli hyvääkin. Vähäiset rahat säästyivät sitten johonkin muuhun eikä huoneeseen / kämppään kertynyt mitään ylimääräisiä esineitä pyörimään. Korvikkeeksi kyllä tulostelin sitten ahkerasti esimerkiksi koulun kirjastossa kuvia lempipeleistäni ja tapetoin niillä seiniäni. Lisäksi teetätin itselleni Vivi-paidan (FFIX), jonka itse asiassa raaskin heittää roskikseen vasta viime vuonna, kun vihdoin myönsin itselleni sen olevan jo aivan liian kulahtanut käytettäväksi. Tuolloin paidan painatus maksoi suunnilleen 30 euron pintaan (plus se paidan itsensä hinta), joten se oli pienestä rahasta iso sijoitus.

Tuolloin rahaa ei siis varsinaisesti palanut muuhun kuin pelien ja konsoleiden ostamiseen. Suosin myös paljolti käytettyä tavaraa. Final Fantasy IX taisi olla ensimmäinen Finali, jonka ostin uutena, mutta sekin oli minulla ensin pitkän tovin kaverilta lainassa. En siis päässyt pelaamaan sitä heti sen ilmestyttyä.

Nykyään meininki on aivan toisenlainen. Kun elää kahden töissä käyvän aikuisen taloudessa, jossa ei ole sen enempää lemmikkejä kuin lapsiakaan, rahaa jää ihan mukavasti omaan käyttöön. Omia, miehen ja yhteisiä pelejä onkin kertynyt enemmän kuin jaksan laskea eikä niitä kaikkia varmaan ehdi koskaan edes pelata loppuun asti. On myös paljon pelejä, jotka on tullut ostettua, koska ne olivat edullisia. Paha sanoa, aloittaako niiden pelaamista milloinkaan. 

Peliharrastus on muuttunut vuosien saatossa. Koska raha ei ole yhtä tiukassa kuin aiemmin, tarjonta kasvanut valtavasti ja ostaminen helpottunut ihan käytännön tasollakin, hankintoja tulee tehtyä eri tavalla. Niitä ei välttämättä harkitse yhtä pitkään ja jää puntaroimaan, haluaako jonkin tietyn pelin tai oheistuotteen varmasti. Jos jotain haluaa, sen yleensä pystyy hankkimaan, jos nyt ei puhuta mistään ökykalliista peliaiheisista patsaista tai entisessä Square Enixin kivijalkakaupassa olleesta aidonkokoisesta Sephirothista (vielä jonain päivänä, I-chan, vielä jonain päivänä!). 

Myönnän ihan rehellisesti, että olen entistä helpompi tapaus oheistuotteiden edessä. Jos tuote liittyy Final Fantasy IX:n tai Final Fantasy XII:n, joudun käymään melkoisen sisäisen taistelun, etten hanki sitä. En minä nyt sentään kaikkea ja mitä tahansa osta, mutta aika paljon kuitenkin. Eivätkä nuo kaksi peliä ole ainoita, joista tulee oheiskrääsää haalittua, vaikka ehdottomat suosikit ovatkin.

Kaikenlaisten figuurien, tarrojen, magneettien ja muun oheissälän lisäksi olen jossain määrin hurahtanut pelimusiikkiin. Kenellekään ei tietysti tule yllätyksenä, että Finaleiden soundtrackit soivat vähintään kerran viikossa. Viime viikolla laitoin tilaukseen Final Fantasy Type-0:n ja Bravely Defaultin OST:t sekä Compi de Chocobo -kokoelman, jossa on yli 60 chocobo-teemaa (mies tulee vielä hulluksi, kun vihdoin saan sen käsiini). Ennestäänkin minulla on jo jonkinlainen läjä noita levyjä ja en uskalla luvata, etten hankkisi lisää.

Tavarat eivät tuo onnea, mutta minusta on mukavaa ympäröidä itseni rakastamillani asioilla. Kivat pelit antavat mielekästä puuhaa vapaa-aikaan ja hyvä musiikki pienentää taatusti stressitasoja, joten ihan pelkkää turhaketta nuo ostokset eivät ole. Toisaalta olen myös kunnon kansalainen kuluttaessani ja laittaessani rahan kiertämään, toisaalta paha materialisti, joka haalii omaisuutta ja tuhoaa luonnonvaroja. Gil-kolikollakin on kaksi puolta.

Taustalla on tosin ihan muut seikat kuin hyvä tai huono kuluttajuus. Haluan tukea tahoja, jotka tuottavat minulle sopivaa viihdettä. Näin voin kantaa korteni kekoon, että saisin sitä vastaisuudessakin.

Ehkä tähän loppuun voisi vielä mainita, mistä tämä sekava pohdinta oikein sai alkunsa. Perjantaina satuin bongaamaan tällaisen tämä-on-pakko-saada-turhakkeen ja tuli hetki pähkäiltyä, mihin kaikkeen sitä onkaan valmis rahojaan laittamaan. Lyhyesti sanottuna peliharrastus ei ehkä ole halvimmasta päästä, mutta itse pystyy aika pitkälti kuitenkin vaikuttamaan siihen, miten kalliin siitä oikeasti tekeekään.

Onko teillä muilla tällaisia heikkouksia, joiden kohdalla vain sorrutte yhä uudestaan ja uudestaan vai meneekö rahaa pelkästään pelien ja pelialustojen hankintaan?


2 kommenttia:

  1. Pelikeräilyyn on kyllä mennyt yhteensä helposti sellainen viisinumeroinen summa O_o Final Fantasy on meikäläisenkin heikkous, vaikka pelien lisäksi ei paljoa oheiskrääsää tartukaan mukaan. Lisäksi jos tykästyn johonkin pelisarjaan, niin sen kaikki osat ON SAATAVA! Kokoelmassa tällä hetkellä 782 peliä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkoinen määrä pelejä. Pidätkö jonkinlaista listaa niistä yllä, kun tiedossa on noin tarkka luku? Meillä on myös pelejä hyllyt, kaapit ja digikirjasto täynnä, mutta ei ole kyllä hajua, kuinka paljon niitä oikeasti on.

      Minulla on alkanut myös ilmetä tuota tarvetta hankkia pelisarjojen kaikki osat. Tosin siitä huolimatta esim. FF-kokoelma ei ole täydellinen... mutta pitäähän noita tavoitteita olla.

      Poista